Vähiin käy

Puupake täytti jo kahdeksan viikkoa eli on muuttunut pikkupennusta luovutusikäiseksi rättiäiseksi, joka on ikänsä puolesta valmis muuttamaan omaan kotiin. Kaiken huokailun ja jahkailun jälkeenkään se oma koti ei löydy meiltä. Välillä mietin, olenko tekemässä elämäni virheen siitä luopuessani, mutta yritän vakuuttaa itselleni, että nyt ei ole oikea hetki uudelle pennulle. Arkielämä kahden aikuisen koiran kanssa on niin helppoa ja helppo arki on se, mitä juuri nyt kaipaan. Pennun ottamisen lykkääminen vuodella-kahdella antaa minulle myös mahdollisuuden keskittyä vähäksi aikaa kunnolla Kirpun kanssa harrastamiseen ja sekin tuntuu ajatuksena oikeastaan aika hyvältä.

Muutama päivä vielä on yhteistä aikaa jäljellä ja ensi viikonlopuksi Prinsessa muuttaa omaan kotiin. Sydänhän siinä särkyy, mutta minkäs teet. Elämä on.

Kirpun kanssa ollaan käyty muutaman kerran esteillä ja hyvältä näyttää. Hypyissä ja siivekkeenkierroissa käyttää taas kroppaansa kuten ennenkin, ja kontakteilla ei ole näkynyt epävarmuutta (A-estettä emme ole vielä tehneet). Keppejä olemme tehneet nyt kolmissa treeneissä ja niissä on vielä selvää hakemista. Ei virheitä, mutta hapuilua rytmin ja tasapainon kanssa. Nyt lisätään pikkuhiljaa treenimääriä ja kestoa ja ihan pian päästään varmaan myös tekemään rataa. Harkinnassa on myös kisakauden avaus parin viikon kuluttua, mutta katsotaan nyt. Meno näyttää keppejä lukuunottamatta niin hyvältä, että uskon Kirpun kunnon kestävän kisaamisen, mutta kunnollista treeniä ei siihen mennessä ehdi kertyä paljon alle.

Waltteri on käynyt juoksentelemassa omatoimitreeneissä ja lisäksi käytiin kauden viimeiset Soilen treenit tiistaina. Oltiin oikeastaan aika hyviä! Virheitä tuli siellä-täällä, mutta mitään toivottoman tuntuisia kohtia ei tällä kertaa ollut, vaan kaikki saatiin toimimaan jollain lailla. Kiva päätös treenikaudelle. Waltterin kanssa pitäisi varmaan myös kisata (huokaus). Waltterilla on arvokisoja varten yksi nolla eli enää kuusi puuttuu... :) Nähtäväksi jää, tuleeko sille kesään mennessä edes kuutta starttia.

Vuoden paras Kirppu

Maailman hassuin juttu: Pikku-Kirppu on palkittu vuoden 2011 parhaana agilitywalesina :) Meillä oli kyllä oikein hyvä vuosi - varsinkin syksy voittoineen, serteineen ja rotumestaruuksineen - mutta kun koira tuntuu itsestäni edelleen höpöltä koiravauvalta niin väkisinkin hymyilyttää. Kuten ennenkin on todettu, eniten kehitettävää on minun asenteessani, koira on hieno! Hyvä Kipi!

Kirppu SM-hyppärillä 2011 (kuva: Paula Häkkinen)

Pentu on kasvanut leikkisäksi ja nokkelaksi terrierinaluksi. Se on edelleen hirmuisen rohkea, eikä ole vielä tähän päivään mennessä kohdannut mitään, mikä olisi pelottanut tai juurikaan edes ujostuttanut. Toki sen maailma on edelleen hyvin rajattu ja turvallinen, mutta jotain uusia kokemuksia on kuitenkin tarjottu päivittäin. Ulkoilut ja autoilut ovat sujuneet ongelmitta ja imuriakaan pentu ei ymmärtänyt paeta (kyllä, olen tällä viikolla imuroinut ensimmäisen kerran sen syntymän jälkeen...), vaikka tarkkaan sen liikkeitä seurailikin.

Viimeisten parin viikon aikana meillä on jo käynyt aika paljon vieraita ja Prinsessa on ollut ihmisistä juuri niin innoissaan kuin walesipennun kuuluukin. Muuten elelemme yllättävän normaalia elämää - pentu asustaa pentuaitauksessaan, mutta saa olla hereilläoloajan enimmäkseen vapaasti. Kirppu leikittää sitä miltei taukoamatta ja Waltterikin on pari kertaa harkinnut leikkiin ryhtymistä ;) Waltterista on kuitenkin tainnut tulla vanha ukko, enimmäkseen se vaan örisee ja hörisee ja pyrkii omaan rauhaan. Nesti on edelleen hoidossa eli se ei ole pentua nähnyt.

Tuo pentu on kyllä aivan liian ihana. Siinä tuntuu olevan kaikkea vähän enemmän kuin äidissään, niin näköä kuin luonnettakin. Luovutusikä lähestyy ja ahdistus kasvaa.

Kaunis kuin mikä ;) (kuva: Miira Ikonen)

Treeneissä käydään edelleen valitettavan satunnaisesti. Waltteri on käynyt parit maanantaitreenit ja parit Soilen vetämät ryhmätreenit ja tuntuu, että ohjaukseen löytyy kerta kerralta enemmän järkeä. Kirppukin on käynyt kertaalleen Ojangon hallissa esteillä, tehtiin muutama putki ja pari irtoamissuoraa 20cm rimoilla. Oli innoissaan, mutta vähän jähmeä sekä mieleltään (Kirppu käynnistyy aina hitaasti tauon jälkeen) että erityisesti kropaltaan. Siis kulki kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta selvästi näki, että vartalonkäyttö oli vähän kömpelöä. Mutta tästä sitä lähdetään pikkuhiljaa palauttelemaan ja jos agilitykunto alkaa taas löytyä niin kai se kevät tuo jossain vaiheessa mukanaan myös kisakauden avauksen :)