Luonnetesti ja muut kuulumiset

Kesän loppuminen kirpaisee aina kovaa, mutta en ole varma, olisinko kuitenkin salaa sitä mieltä, että syksy on vuodenajoista paras. Syksy on uusien alkujen aikaa monessakin mielessä. Koirahommista erityisesti agilityssa alkaa pitkä talvikausi, kuukausia aikaa ottaa taas isoja harppauksia osaamisessa ja yhdessä tekemisessä ennen seuraavaa kisakautta. Se arkinen puurtaminen on kuitenkin minulle koko harrastuksen parasta antia ja niinpä huomaan taas olevani onnellinen syksystä - niin raikkaista keleistä kuin myös niistä edessä häämöttävistä työntäyteisistä ja antoisista treenikuukausista :)

Narun kanssa aloitettiin elokuussa treenit Agility-Akatemialla Juhan valmennusryhmässä. Treenit HSKH:n ryhmässä jatkuvat syyskuun loppuun saakka. Alun perin tarkoituksena ei ollut jatkaa talvella seuran ryhmässä Narun kanssa, mutta itsenäistä tekemistä ja etenemistä ollaan saatu niin kivasti työstettyä Katin kanssa kesällä, että päädyin hakemaan Narun kanssa myös Katin kisaavien ryhmään talveksi, ja päästiinkin onneksi mukaan. Jatkossa siis treenataan ohjatusti joka toinen maanantai Ojangossa ja joka torstai Akatemialla. Näiden lisäksi pitäisi saada ohjelmaan mahtumaan omatoimiset treenit kerran-pari viikossa, koska niissä yksittäisissä asioissa eli esteissä ja muussa teknisessä osaamisessa on vielä niin paljon vahvistettavaa.

Kisaikä tuli täyteen elokuussa ja toivottavasti syksyn aikana päästäänkin jo kisoihin asti. Tällä hetkellä eniten työtä on A-esteessä, enkä ole vielä ollenkaan varma miten siitä valmista saadaan. A:ta lähdettiin lopulta työstämään boksilla ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että siirretään suoritusta tasaiselta itse esteelle. Puomia yritetään nyt pikkuhiljaa saada osaksi rataa ja samaa voisi aloitella keinunkin kanssa. Kepeillä koettiin pieniä epätoivon hetkiä elokuussa, kun meinasi mennä pelkäksi kävelyksi koko pujottelu, mutta muutaman viikon tauko ja paluu hetkellisesti kuuteen keppiin tekivät ihmeitä ja homma alkoikin yht'äkkiä luistaa. Nyt vauhti, rytmi ja fokus ovat hyviä ja koira on alkanut painua matalaksi pujottelussa. Muutaman treenikerran jälkeen palattiin 12 kepille, ohjurit molemmissa päissä. Joitakin toistoja on tehty jo kokonaan ilman ohjureitakin enkä ole ihan varma, kuinka tarpeelliset ne enää ovatkaan. Sinänsä tykkään käyttää ohjureita keppien alussa ja lopussa sisäänmenoja ja kepeillä pysymistä vahvistamassa, mutta tosiaan pitäisi vähän kokeilla, missä tilanteissa niitä oikeasti tarvitaan.

Juhan treeneissä ollaan tehty haastavia, tyypillisesti n. 10 esteen pätkiä ja aina ollaan saatu homma toimimaan. Tyypillisesti olen ihan hukassa ensimmäisillä toistoilla, sitten yksittäisten kohtien hiomisen jälkeen ollaan tehty pätkä hienosti virheittä. Ei auta kun vaan treenata lisää niin jossain vaiheessa alkaa koira tuntua tutulta :) Katin treeneissä ollaan tehty yksittäisiä ohjauksia, mutta joka kerta myös jotain etenemistä ja irtoamista vahvistavaa. Ihanan innokas ja vauhdikas kaveri Naru on, uskon että se tulee tarjoamaan minulle radalla hienoja kyytejä tulevaisuudessa :)

Kirpun kesätreenit loppuivat käytännössä Narun Akatemia-treenien alkamiseen, koska ne osuivat samalle illalle. Kirpulle ei ole ryhmäpaikkaa talveksi, vaan suunnitelmana on vahvistaa yksittäisiä asioita omatoimisesti ja ottaa satunnaisesti tuurauksia esim. Akatemialle tai Niinulle.

Muutama startti ollaan kisattu. Tuusulassa elokuussa saatiin yhden nollan lisäksi Kirpun kisauran ensimmäinen oikea kontaktivirhe A-esteeltä. Kirppu liikkui jotenkin jäykän tuntuisesti ja se heijastui myös molempien agilityratojen juoksukontakteihin - ratoja ei ole videolla, joten en tiedä miltä suoritukset näyttivät, mutta molemmissa oli sellainen tuntu, että A:n juoksu ei ollut rentoa. Pari viikkoa sitten piirinmestiksissä tassuun tarttui joukkuehopeaa HSKH:n minijoukkueessa. Kirpun kanssa tehtiin oma joukkueosuutemme hyvällä nollalla. Kiitos taitaville joukkuekavereille :)

Tänään oli jännittävä päivä, kun suunnattiin Kirpun kanssa Hämeenlinnaan luonnetestiin. Tuomareina testissä olivat Auli Kiminki ja Lea Yli-Suvanto. Ihan vähän vaan viime tinkaan jäi tämä testaaminen - Kirppu täyttää ylihuomenna 7 vuotta, joka on luonnetestin yläikäraja... No testi oli vähällä jäädä tekemättä tälläkin kertaa. Samalla järvellä pienen matkan päässä järjestettiin samaan aikaan noutajien metsästyskoe, joten järvellä kävi jatkuva haulikon pauke. Kirppuhan ei laukauksista tykkää ja ahdistui heti ensimmäisestä kuulemastaan laukauksesta hetki kentälle saapumisemme jälkeen. Sen jälkeen häntä roikkui ja koiraparka oli kaikenkaikkiaan surkean oloinen. Päätin kuitenkin, että käydään asia läpi tuomareiden kanssa ja sovitaan yhdessä, mitä tehdään. Hetki asiasta keskusteltiinkin ja ensin miettivät, josko kannattaisi vaan jättää väliin, mutta kun muistivat, että tämä tosiaan oli absoluuttisesti viimeinen mahdollisuus luonnetestata Kirppu, ehdottivat että lähdetään tekemään testiä ja lopetetaan, jos käy koiralle ylivoimaiseksi. Tähän siis päädyttiin.

Leikkiminen meni olosuhteisiin nähden ok: Kirppu innostui kyllä tuomarista ja tämän tarjoamasta leikistä ja repikin lelua hetken, mutta luovutti aika nopeasti. Tässä mielestäni näkyi selkeimmin laukausten luoma paine eli vaikka leikkihetki kyllä nosti mielialaa pieneksi hetkeksi, pauke muistui kohta taas mieleen eikä leikkiin keskittyminen onnistunut tuon paremmin.

Kelkalla Kirppu oli yllättävän lunki. Pitkään vaan seisoskeli takanani ja katseli kelkkaa, sitten sen ollessa jo aika lähellä alkoi puhkia ja hetken päästä myös murista kelkalle. Ihan viime hetkellä vasta hihna kiristyi ja koira pakitti kelkkaa pakoon. Kun kävelin itse kelkan toiselle puolelle, Kirppu tulikin jo sitä nuuhkaisemaan. Käveltiin yhdessä kelkan lähtöpaikkaan ja sieltä uudestaan kelkan ohi, Kirppu ei paluumatkalla väistänyt kelkkaa ollenkaan, kävi vaan ohimennen nuuhkaisemassa uudelleen.

Ensimmäinen hyökkäysosio meni juuri kuten olin odottanutkin, eli Kirpusta ei lähtenyt minkäänlaista reaktiota. Se katseli kepin kanssa heiluvan tuomarin lähestymistä paikoillaan, sitten tuomarin ollessa parin metrin päässä astui tätä kohti ikään kuin katsomaan, että onko tädillä jotain asiaa :D Kirpulle ei ole koskaan elämässään tullut mieleenkään, että joku ihminen voisi olla paha, eikä se tälläkään kertaa kyennyt niin ajattelemaan. Kun jätin sen tuomarille, se jäi aika rauhallisena katselemaan perääni, sitten kutsuttaessa tuli kovaa ja iloisesti.

"Kunniakujalla" Kirppu väisti haalaria aika nopeasti, mutta ei mitenkään liioitellun voimakkaasti. Kun ohitettiin maassa makaava haalari hetken päästä uudelleen, käveli melkein sen yli - tämä oli toinen pienoinen yllätys minulle, kun olisin kuvitellut sen muistavan vähän paremmin. Tynnyrillä tuli isompi reaktio ja sitä myös lähestyi enemmän epäröiden, mikä on loogista koska tynnyriin liittyi kova räminä-ääni ja äänten suhteen Kirppu on herkempi, varsinkin nyt kun vähän väliä joutui kuulemaan niitä inhottavia laukauksia järvellä. Tynnyriäkin tuli varovaisesti katsomaan siinä vaiheessa, kun minä istuin sen päällä.

Pimeässä huoneessa Kirppu oli hassu :) Kyseessä oli kennelmajan pieni tupa, jonka yhteydessä olevaan pieneen huoneeseen minut vietiin istumaan. Kirppu lähti tassuttelemaan ympäriinsä, tutki vähän keittiötä ja hyppäsi pirttipöydän penkeille pariin otteeseen seisoskelemaan. Kun minua pyydettiin yskäisemään, jäi vähän kuuntelemaan mutta sitten jatkoi omia touhujaan. Muutaman kerran sain jo kutsuakin, ennen kuin suuntasi huoneen ovea kohti. Oven edessä oli tyhjä jätesäkki maassa, sen yli Kirppua piti vähän auttaa. Sitten löysi minut pikkuhuoneesta, nuuhkaisi vähän varpaitani ohimennen ja hyppäsi vieressä olleelle sängylle tutkiskelemaan mitä sieltä löytyisi :) Vähän vaikea tulkita, mitä Kirpulla liikkui mielessä - vähän saattoi olla jäätäkin tassuissa, mutta voi myös olla, että sillä oli mielestään ihan mukava olla tätien kanssa tuvan puolella eikä niin ollut tarvetta lähteä mamia etsiskelemään :)

Seinällä Kirpun reaktio oli melkein yhtä olematon kuin puolustustehtävässä. Tuomarin ollessa parin metrin päässä oli kuulemma vähän vinkaissut, mutta minkäänlaista terävyyttä ei ollut osoittanut missään vaiheessa, ja hyväksyi tuomarin kaverikseen heti kun tämä tuli viereen.

Luonnetestinkin laukaukset kuunneltiin ja reaktio oli sama kuin kaikkiin kokeen aikana kuultuihin laukauksiin (joita siis todellakin tuli pitkin matkaa) ja toisaalta sama kuin Kirpulla laukauksiin yleensäkin: häntä laskee, pää laskee ja kääntyy poispäin laukauksen suunnasta sekä olo muuttuu silminnähden epämukavaksi.

Loppupisteet:
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - laukausaltis

Lopputulos +153 pistettä, laukausaltis

Loppuarvion mukaan itse koe meni Kirpulta aika mukavasti laukauksia lukuunottamatta. Missään vaiheessa ei edes mietitty kokeen keskeyttämistä, koska aina Kirppu oli valmis jatkamaan seuraavaan tehtävään eikä laukausten(kaan) aiheuttama paine käynyt missään vaiheessa ylivoimaiseksi, vaikka vaikeaa olikin. Toimintakykyä, taisteluhalua ja hermorakennetta oli riittävästi, että pystyi tallustamaan tehtävästä toiseen eikä kuormittunut liikaa (omasta mielestäni ei näkyvästi muusta kuin jatkuvista laukauksista, joista toki sitten ottikin osumaa huomattavasti). Luoksepäästävyyden tuomarit myös arvioivat Kirpun voimavaraksi eli kun luottamus ihmisiin on järkkymätön niin niistäkin - niin omista kuin vieraista ihmisistä - Kirppu saa voimaa ja rohkeutta jatkaa.

Temperamentti olisi tuomarien (ja minunkin) mielestä saattanut olla vilkkaankin puolella toisissa olosuhteissa, mutta tänään tietysti arvioitiin sitä, mitä tänään nähtiin. Itse ajattelisin, että rankat olosuhteet saattoivat vaikuttaa myös taisteluhalun ja ehkä hermorakenteenkin esiintuloon, mutta vain "sävyeroihin" eli korkeintaan olisivat nousseet sinne +2a:n (taisteluhalu, kohtuullinen) ja +1a:n (hermorakenne, hieman rauhaton) puolelle, mutta eivät eri numeroarvoille. Positiivisia yllätyksiä itselleni olivat toimintakyky ja kovuus. Toimintakykyä Kirppu selvästi ilmensi kokeessa, vaikka olin itse ajatellut sen jäätyvän kelkalla ja pimeässä huoneessa pahemmin. Ero toiminnassa esim. Waltteriin, jonka toimintakyky meni miinukselle, oli selvä. Kovuuden ajattelin mahdollisesti asettuvan tuohon +1:seen, mutta odotin pehmeyden silti tulevan selkeämmin esiin kokeessa. Terävyys, puolustushalu ja luoksepäästävyys olivat juuri sitä mitä pitikin - täysin luoksepäästävä koira, joka ei missään tilanteessa koe ihmistä uhkaksi.

Jännittävä kokemus! Surkeasti alkanut testipäivä kääntyi kuin kääntyikin positiiviseksi ja olen todella iloinen, että testi päätettiin viedä läpi. Olen myös äärettömän ylpeä Kirpusta, joka rohkeasti taisteli itsensä kokeen läpi, vaikka sen olo oli surkea alkumetreiltä lähtien. Kuten kasvattajalleen jo sanoin, enemmän siinä on koiraa kuin osasin edes itse odottaa :)

Nauravainen Pikku-Kirppu juhannuksena Kangasniemellä

Agirotu ja kesäloma

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pyörähdettiin Narun kanssa agirodussa. Osallistuttiin sisarusjoukkueella alo-joukkuekisaan. Video (josta kiitos Kaisille/Joonalle) joukkueen suorituksesta alla, Naru menee ekana.

Valitettavasti alokasradalla oli kepit ja joo, ei edes yritetty. Rataantutustumisessa kävi käsky yrittää keppejä kunnes saa luvan jatkaa, mutta tein tietoisen päätöksen olla tätä käskyä noudattamatta. Pyrkimyksenäni on opettaa koiralle, että radalla edetään koko ajan kovalla vauhdilla esteeltä seuraavalle, ja mielestäni olisi ollut tosi epäreilua koiraa kohtaan pyörittää sitä paikoillaan keskellä rataa esteen edessä, jota se ei osaa. Toivottavasti kukaan ei ihan tosissaan kuvittele, että tällä tavoiteltiin parempaa tulosta epävirallisessa leikkimielisessä möllijoukkueiden kisassa. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan selvitä radasta niin, että koira olisi omastakin mielestään juuri niin hyvä kuin se oli :)

Joukkuekuva: Matti & Oppe, minä & Naru, Laura & Valpas ja Jessica & Kiah (kuva: Anne-Mari Tenhovalo)

Viikko agirodun jälkeen alkoi kesäloma, joka nyt vetelee viimeisiään. Loman ekana viikonloppuna kisattiin Kirpun kanssa pari starttia Mikkelissä. Ensimmäisellä radalla häröilyä kepeillä ja myöhemmin tahallinen hylly - A:lta olisi pitänyt jatkaa suoraan taaksepäin, mutta kun ei Kirpun juoksu-A tuota vielä oikein kestä niin vein mieluummin suoraan edessä olevaan putkenpäähän. Toinen rata oli kovin helppo ja sillä tehtiin siistihkö nolla.

Kisojen jälkeen Kirppu piti kolme ja puoli viikkoa taukoa agilitysta. Eilen torstaina osallistuttiin ryhmätreeneihin, jossa tehtiin kisanomaista ratatreeniä. A:lla oli tauon jäljiltä selvää epävarmuutta, joten otettiin aika paljon myös etupalkkatoistoja sillä. Keppejäkään Kirppu ei oikein enää osannut, ei alku- eikä loppupäässä... Muuten ihan ok suorituksia noin niinkun ensimmäisiksi treeneiksi tauon jälkeen.

Narun kanssa on työstetty loman aikana jonkun verran esteosaamisia. Keppejä ollaan tehty eniten ja niiden kanssa ollaan päästy niin pitkälle, että apuina on enää ohjurit molemmissa päissä. Vauhti on kepeillä vähän tippunut, kun selvästi pistää niin kovasti miettimään :) Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö edetä häivyttämisen kanssa hitaammin jotta vauhti pysyisi koko ajan tapissa, mutta kun en myöskään haluaisi riskeerata että jää liikaa apuihin kiinni niin tällä tyylillä nyt mennään.

Kontakteja ollaan tehty muutamalla kerralla. Puomilla olen siirtänyt etupalkkaa seuraavan esteen taakse ja yrittänyt saada omaa liikettä mukaan suoritukseen. Pikkuhiljaa etenee. Keinulla tarvitaan lähinnä toistoja ja jossain vaiheessa myös omaa liikettä mukaan, nyt irtoaa vain edelle. Tehdään sekaisin vähän kevennettyjä suorituksia tai kokonaan ilman apuja, koiran fiiliksiä tunnustellen. A:ta olen tehnyt loman aikana vain kerran - edelleen on vähän auki millä menetelmällä juoksu-A:ta lähden lopulta yrittämään. Toistaiseksi olen valinnut olla ajattelematta asiaa juurikaan...

Pussi vaati kokonaista kaksi treenikertaa, yhden touko-kesäkuussa ja toisen pari viikkoa sitten, silloin onnistui jo ilman apuja. No ehkä varmistetaan yksittäisenä vielä kerran-pari ennen ottamista mukaan radalle :) Rengasta olen kerran ottanut ratapätkään mukaan, meni hyvin.

Tässä esteiden perusteita opettaessa on tullut selväksi, että Naru on kyllä aika erilainen oppija kuin terrierit ovat olleet. Territ eivät ole juurikaan vaivautuneet tekemisiään mietiskelemään, niille kun on tehtävä asia sekä palkka esitelty niin sitten ovat vaan paahtaneet menemään jos ovat osanneet ja jos eivät ole osanneet niin sitten eivät vaan ole tehneet ja on palattu helpommalle tasolle. Naru taasen on kaikkea muuta kuin suoraviivainen tekemisissään, se tuntuu punnitsevan kaikessa eri vaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet - jos sille osaa myydä sen mitä haluaa sen tekevän niin sitten oppii kyllä nopeasti. Esimerkiksi renkaan opettaminen on kaikkien terrien kanssa mennyt niin, että olen vaan näyttänyt että tästä läpi, koira on hypännyt ja on saanut palkan. Tätä kun on riittävästi toistettu eri suunnista niin este on ollut hallussa. Naru ei suostunut rengasta hyppäämään houkuttelemalla, tuumasi vaan että pääseehän tästä ympäri kummalta tahansa puolelta ja joskus jopa altakin, joten miksi hyppäisin. Sitten kun astui itse sivuun, otti naksun käteen ja antoi koiran tarjota niin este opittiin hetkessä. Keppien kanssa tuntuu vähän samalta - terreille se on ollut vaan kuja, joka alkaa tästä ja loppuu tuonne ja jonka läpi kaasutetaan etupalkalle asiaa ihmettelemättä, mutta Naru suhtautuu siihenkin jotenkin hartaudella ja pahimmillaan tuntuu miettivän jokaisen keppivälin erikseen :) Kovasti Narulla on tarve tehdä oikein ja sheippaaminen tuntuu lähes kaikessa toimivan parhaiten, jos vaan oma maltti riittää sitä käyttää. Oma oivaltaminen toimii uskoakseni kaikilla koirilla paremmin kuin johdatellut toistot, mutta Narun kanssa ero on huomattava, joten yritetään sitten sheippaamista ja omaa oivaltamista tämän mukaisesti jatkossa hyödyntääkin.

Yhdet synttärit juhlittiin taas heinäkuussa, kun Waltteri täytti 13 vuotta. On se jo vanhentunut, ei voi mitään, Kuulo alkaa selvästi heikentyä, hyppäämisessä tarvitsee välillä apua, pissavaivat ovat lisääntyneet. Oma ihana ja höppänä itsensä pappa silti on edelleen ja kovasti toivon, että pysyy kunnossa ja tolpillaan vielä pitkän tovin.

13-vuotias paljustapelastaja työssään :)

SM-kisat Oulussa 12.-14.6.

Aloitettiin matkanteko SM-kisapaikkakuntaa Oulua kohti keskiviikkoiltana siirtymällä Narun treenien jälkeen mökille Kangasniemelle. Torstain tein etänä mökiltä käsin ja perjantaina aamulla jatkettiin Kirpun ja Narun kanssa Oulun suuntaan. Waltteri jäi mökille Nestin ja vanhempieni kaveriksi juhannukseen saakka.

Perillä kisapaikalla oltiin joskus puoli kahden aikoihin. Olin ilmoittanut Kirpun varmuuden vuoksi molemmille perjantain radoille, mutta alunperinkin tarkoituksena oli kisata vain toinen. Hyppäri onneksi oli aikataulussa ensimmäisenä ja sille siis osallistuttiin. Vähän oli yhteinen rytmi hakusessa, liekö syynä nopean tuntuinen alusta vai Kirpun viikko aiemmin alkanut juoksu vai mikä. Väliäkö tuolla, siksihän näihin iltakisoihin mennään, että saadaan tuntumaa kisakenttään, järjestelyihin sekä koiran meininkiin. Ilman tulosta siis jäätiin hyppärillä.

Muuten perjantain ohjelmassa oli leirin pystytys sekä ilmoittautumisten hoitaminen kuntoon niin omalta kuin joukkueenkin osalta. Joukkueen ilmoittamisessa oli taas tavanomaista säätöä suuntaan ja toiseen, joten kisapaikalta päästiin lähtemään vasta seitsemän jälkeen, vaikka kisahommat olivat meidän osalta ohi jo puoli viiteen mennessä.

Kisateltta valmiina viikonlopun koitoksiin

Majoitus meillä oli meren rannalla Eedenissä, Sari ja Riia tulivat kavereiksi huonetta jakamaan. Kun oltiin asetuttu, siirryttiin hotellin ravintolaan päivällistä syömään. Ruokaa odotellessa alkoi huono olo hiipiä mahaan ja päähän, ja olisin halunnut vaan käydä ravintolan penkille makaamaan. Muutaman haarukallisen ruokaa sain pakotettua itseni syömään, vaikka pelkkä haarukan nostaminen tuntui melkein ylivoimaiselta, pureskelusta puhumattakaan. Aika pian oli pakko luovuttaa ja siirtyä hotellisänkyyn makaamaan. Kuumekin alkoi nousta ja etova olo ottaa entistä suurempaa otetta. Pahoinvointilääkkeen avulla selvisin illan vielä oksentamatta, mutta yöllä piti jo viettää aikaa myös vessan lattialla.

Mökillä oli sairastettu mahatautia muutama päivä ennen meidän menoa sinne. Äiti oli pessyt mökin lattiasta kattoon epidemian jälkeen, desinfioinut paikat ovenkahvoja myöten. Sari totesi oireet Noro-virukselle tyypillisiksi ja sanoi, ettei mikään määrä desinfointia tapa pöpöä kokonaan muutamassa päivässä tai estä varmasti tartuntaa, joka tapahtuu äärimmäisen pienestä altistuksesta. Hotellin respasta saatiin käsidesiä ja läjä käsipapereita, joiden avulla (ja Sarin ohjeilla) yritettiin toimia niin, että riski Sarin sairastumisesta olisi mahdollisimman pieni.

Varoitin Hannaa jo perjantai-iltana tilanteesta, että Heini ja Nekku tietäisivät varautua mahdollisesti starttaamaan HSKH:n minijoukkueen ensimmäisenä koirakkona aamukahdeksan jälkeen minun ja Kirpun tilalla. Yön oksentelujen jälkeen joukkuekisan väliin jättäminen oli itsestäänselvyys, joten aamulla vielä uusi puhelu Hannalle ja vaihdon vahvistaminen. Sari kantoi aamiaiselta lasin mehua ja palan leipää minulle päivän eväiksi ja lähti kisapaikalle. Me Kirpun ja Narun kanssa nukuttiin iltapäivään saakka, käytiin varovasti vähän ulkona, nukuttiin lisää, käytiin toistamiseen ulkona ja nukuttiin taas. Päivä meni oksentamatta ja muutenkin pikkuhiljaa olo muuttui vähemmän kurjaksi. Iltapuolella aloin jo laitella leivänmurusia suuhuni sillä ajatuksella, että jos haluan radalle saakka selvitä sunnuntaina, on pakko alkaa syödä jotain. Sari toi kisoista palatessaan mahatautiselle sopivia eväitä lisää, lähinnä nestemuotoisia. Illan mittaan alkoi olla varsin päättäväinen olo sen suhteen, että radalle sunnuntaina mentäisiin - ihan sama tuliko tulosta vai ei, mutta väliin en halunnut SM-kisastarttiamme jättää. Yksilökisaan voi mennä vaikka tuupertumaan radallekin, joukkueen tulosta ei viitsi riskeerata kun on hyvä varakoirakko käytettävissä.

Tämmöisissä tunnelmissa vietettiin joukkuepäivä - paitsi että pääasiassa silmät kiinni :)

Iltakävelyllä rannalla saattoi jo vähän naurattaakin

Sunnuntaina reippaasti ylös sängystä ja aamupalalle. Join lasillisen mehua ja söin kaksi lusikallista kaurapuuroa sekä yhden sulhaspiirakan - varmaan kuitenkin enemmän kuin koko edellisenä päivänä yhteensä... Kirpun rataantutustumisryhmä oli yhdentoista jälkeen, joten ihan kauhean aikaisin ei onneksi tarvinnut olla liikkeellä.

Minien hyppäri vaikutti mukavan etenevältä, oikeastaan aika helpoltakin. Valitettavasti siellä joutui myös juoksemaan pitkiäkin pätkiä, mikä ei ehkä minun tilanteessani ollut paras mahdollinen juttu. Uskomatonta mutta totta, selvittiin radasta ilman virheitä ja melko hyvällä suorituksellakin. Pari käännöstä valahti (lähinnä ensimmäisten putkien välinen sekä ihan lopun välistäveto) ja keppejä edeltäneen välistävedon valitsin tehdä pidemmän kautta oman liikkumisen minimoimiseksi, mutta ei siellä oikeastaan hätäpäivää ollut eikä mitään isompaa katastrofia tapahtunut. Sisulla temmottiin rata alusta loppuun, vaikka kuolema meinasikin korjata varsinkin loppuvaiheilla. Maalissa Kirppu kainaloon ja suoraan kentältä ulos puiden keskelle puhaltamaan. Lähemmäs tunti taisi mennä, että tärinät loppuivat.

Video hyppäristä alla, Sarille kiitos kuvaamisesta.

Finaaliin lähdettiin sijalta 53 - nollia minien hyppärillä tuli yhteensä 85, eli mistään vaikeasta radasta ei tosiaan ollut kyse. Finaaliratakaan ei mitenkään mahdottomalta tuntunut, vaikka tarkkuutta siinä vaadittiin kyllä alusta loppuun saakka. Pääasiassa yritin tehdä meille mahdollisimman nopeat ohjausvalinnat, ainoastaan keppejä edeltäviin pyörityksiin valitsin hitaammat varman päälle -ohjaukset mieluummin kuin sellaiset, joissa onnistuminen olisi minun liikkumisestani kiinni. Ongelmitta meni tämäkin rata ja virheettömällä suorituksella päästiin maaliin. Puomi oli vähän hitaan tuntuinen ja keinulta sain käskyttää koiraa pari-kolme kertaa pois ennen kuin lähti liikkeelle, mutta linjat olivat hyvät ja koiran into kohdillaan. A:n kontaktia en katsonut ja se jää videollakin pimentoon, mutta virhettä ei tullut ja rytmi oli sen verran vauhdikas, että kahdella laukalla taisi tulla.

Kuntoni kesti finaaliradan yllättävän hyvin. Lähtökarsinoissa olo oli heikko ja radan jälkeen piti taas lyhistyä hetkeksi puiden siimekseen toipumaan, mutta ratasuorituksen aikana en huonoa oloa muistanut tai tiedostanut.

Videosta kiitos kuvaajalle Hannalle sekä kameran omistajalle Sarille :)

Kisan jälkeen Kirpun lopullinen sijoitus oli 19. kahdella ratavirheettömällä suorituksella. Finaaliradan ihanneaika oli tiukahko ja aikamme painui pari sekuntia yliajan puolelle, mutta sijoitukseen tämä ei vaikuttanut ainakaan oleellisesti. Ihan parasta mahdollista vauhtia Kirppu ei finaaliradalla kulkenut, mutta en kyllä tiedä oltaisiinko nykykunnolla saatu tuota reilua kahta sekuntia kurottua millään. Oikein tyytyväinen täytyy olla suorituksiin ja lopputuloksiin etenkin, kun sunnuntaiaamuna hotellista lähtiessäni asetin tavoitteeksi saada hyppäriltä edes hylkäyksen poisjäännin sijaan :)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Sunnuntai-maanantaiyöksi jäätiin vielä Eedeniin ja maanantaina aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan Sarin kanssa peräkkäin etelään. Yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja kotona oltiin ihmisten aikaan. Loppuviikkoon mennessä vointi ja ruokahalukin olivat palanneet normaaleiksi, joten aika vähällä sairastamisella lopulta pääsin ja jopa hyvin tuloksin selvittiin reissusta :)

Kisojen jälkeen ollaan käyty Kirpun kanssa muutamat treenit, joissa ollaan tehty lähinnä rataa rennolla mielellä ja ilman minkäänlaista pilkun viilaamista. Ilmoitin Kirpun muutamaan starttiinkin ensi viikonlopuksi loman aloituksen kunniaksi, mutta sen jälkeen pidetään varmaan pari-kolme viikkoa taukoa agilitysta kokonaan. Naru jatkanee pieniä treenailuja ainakin yksittäisten esteiden osalta, mutta mitään isompia treenisuunnitelmia ei sillekään kesäloman ajaksi ole.

Terveystarkit, ulkomaanmatka ja juoksu

Toissaviikon keskiviikkona vietettiin Narun kanssa pari tuntia Mevetissä terveystarkeissa. Per Axelsson arvioi Narun silmät, polvet ja luuston täysin terveiksi. Kennelliiton lausunnot luustokuvista tulivat alkuviikosta ja niidenkin mukaan lonkat A:ta, kyynärät nollaa ja selkä terve. Kilpparitestitkin otettiin, niiden tuloksia odottelen vielä.

Viime viikonloppuna reissattiin pariksi päiväksi Tallinnaan Eestin voittajaan, minulla mukana Naru ja Sarilla sukulaiswalesit Killi ja Tellu. Lauantaina walesit kehässä ja sieltä meidän seurueelle kaikki mitä tultiin hakemaan :) Ihana aurinkoinen päivä, tuntui jo melkein kesältä.

Sunnuntaina Narun kanssa espanjalaisen Juan Naveda Carreron kehään. Naru oli vähän vaisun oloinen, varmaan reissusta väsynyt, mutta esiintyi oikein hyvin. Hyvä arvostelu, erinomainen ja luokkavoitto (kahdesta junnunartusta), mutta jäi ilman SA:ta ja näin ollen myös ilman titteliä. En osannut olla tuosta kovin pahoillani, kun toukokuun näytelmäturnee on kokonaisuudessaan ollut niin onnistunut, ja tämä viimeinenkin kehäkäynti meni tosi hyvin kaikin puolin.

Nice small bitch, correct head, nice neck, very good topline, nice angulation front & behind, hair is a bit silky, movement correct.

Sarille kiitos matkaseurasta ja Narun kehäkuvista!

kuva: Sari Mäkelä

kuva: Sari Mäkelä

Naru on viime viikkoina käynyt jotenkin tavallista suuremmilla kierroksilla, mikä on ilmennyt sekä lisääntyneenä malttamattomuutena arkielämässä että huonona käytöksenä tietynlaisissa tilanteissa. Viimeisten viikon-puolentoista aikana näitä oireita alkoi olla niin säännönmukaisesti ja voimakkaina, että aloin jo olla ihan epätoivoinen ja peloissani, että jotain on isosti vialla. Asiaa purettiin muutamankin ihmisen kanssa (kiitos erityisesti Kaisi ja Sari) ja mm. mahdollista juoksun lähenemistä mietittiin, hormonit kun voivat varsinkin nuoren nartun pistää aika sekaisin. Torstaina se juoksu sitten alkoi! En ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen veritipoista lattialla :) Nyt annetaan teinihirviölle muutama viikko aikaa asettua ja katsellaan sen jälkeen, missä mennään stressitasojen kanssa.

Kirpulla on nyt ollut parit tehistreenit ja tosi hyvin on mennyt. Koira kulkee hyvin ja juoksu-A tuntuu toimivan. Ensimmäisillä toistoilla on nyt juossut aina hyvin, mutta väsyneenä saattaa yrittää pysähtymistä, tai jos edelliselllä toistolla on tehty jotain erikoisempaa (esim. tiukka päällejuoksu A:n kontaktilla). Hyvillä ja luottavaisilla mielin lähden kuitenkin tuolla A:lla SM-kisoihin. Uskon, että tekee hyvät A:t siellä ja jos ei tee niin ei sekään mikään maailmanloppu ole.

Ensi tiistaina vielä viimeiset treenit ja sitten lähdetään kohti Oulua ja SM-kisoja. Perjantaina kisataan todennäköisesti jompikumpi lämmittelykisoista, lauantaina edustetaan HSKH:ta joukkuekisassa ja sunnuntaina sitten vuorossa yksilökisat.

Narun kanssa käytiin nyt keskiviikkona ryhmätreeneissä. Juoksukontakteista puhuttiin ja kieltämättä alkoi vähän kutkuttamaan, josko sittenkin tekisi myös puomille juoksun... Vaan enpä taida jaksaa sitä työtä enkä sitä epävarmuutta, luulen. Vauhdikasta ratatreeniä tehtiin myös ja vauhtia ja intoa riitti, vaikkei ihan kaikille esteille aina osuttukaan :) Enemmän pitäisi jo osata luottaa koiraan ja ohjata siten kuin agilitykoiraa ohjataan. Sama juttu aina nuoren koiran kanssa, jossain vaiheessa oma ohjaus jää sinne pentuhumputuksen tasolle kun koira menee jo kuin vanha tekijä.

Perjantaina kävin kuvaamassa Sarin ihanaa kasvattia Deviä ja samalla napattiin Narusta nättikuva. Lupasin Narun perrojen tuomarikollegioon tiistaiksi eli turkki pidetään viikko ennalta ajateltua pidempään. Keskiviikkona tai torstaina vaihdetaan kesäiseen nakukampaukseen :)

Taitava ja kaunis

Keskiviikkona Narun agilitytreenit. Tutustuttiin pussiin ensimmäistä kertaa, hyvin innostui siitä kuten kaikesta muustakin tähän saakka. Harjoiteltiin myös irtoamista ja kyllä irtosi :) Vähän tehtiin myös ratatreeniä. Aika paljon on vielä matkaa siihen, että tunnetaan toisemme kunnolla radalla, ja tietysti on vielä työtä tehtävä sen eteen, että koira on koulutettu sellaiseksi kuin mitä visioin. Ihan hyvin meni silti ja vauhtia ja intoa riittää kyllä, koiralla siis :) Rimoja putosi ratatreenissä pari-kolme - selittynee kokemattomuudella, mutta pistetään mieleen.

Jouduin jättämään Kirpun torstaitreenit väliin muiden kiireiden vuoksi ja Narun perjantain tokotreenit peruuntuivat HSKH:n toko-kokeen vuoksi.

Tänään lauantaina ajeltiin Narun kanssa Haminan KV-näyttelyyn. Tuomarina oli italialainen Alberto Cuccillato ja perroja oli vain seitsemän kappaletta. Kaikenlaisen sähläyksen seurauksena olin kehän laidalla vasta kaksi koiraa ennen omaa rotua, mutta ehdittiin niiden kahden koiran sekä viiden perrouroksen aikana järjestäytyä ja päästiin kehään. Naru esiintyi kuin unelma: seisottaminen ei ole juuri ongelma ollutkaan, mutta nyt irtosi liikutettaessakin kauniille raville eteeni, minun ei tarvinnut kuin roikkua perässä. Pomput säästi väliajoille ;) Narulle erinomainen, luokkavoitto (luokkansa ainoana) ja vielä SA. Toinen narttu ei paras narttu -kisaan päässyt, joten Naru oli lopulta paras narttu kera sertin! Uros (taisi olla myöskin juniori) voitti rodun ja Naru oli päivän VSP.

Well in type. Lovely feminine expression. Correct bite. Enough square in skull. Small in size. Well angulated. Good coat. Good typical movement.

Kylläpä on ollut hienot pari viikonloppua Narulle! Mietin koiraa näyttelyihin ilmoittaessani, että jos onnistuisi saamaan sertitilin jo nyt auki niin enempää ei voisi enää toivoakaan. Enemmän kuitenkin tuli toivomattakin ja nyt on Narulla jo kaksi sertiä ansaittuna. Ensi viikonloppuna matkataan vielä Tallinnaan näytelmöimään, mutta sen jälkeen voidaan enemmän kuin hyvillä mielin vaihtaa kesäisempään kampaukseen ja palata näyttelyhommiin joskus ensi talvena.

FI AVA

Kirppu teki Tuusulan kisoissa sunnuntaina tuplanollan ja sai viimeisen agilityvalionarvoon vaadittavan agilitysertinsä.

Tästä päivästä oli hytinä. Katsoin kisatkin sen mukaan, että tuomarina on sellainen, jolta ei olla vielä saatu sertiä. Tunne jatkui koko viikonlopun ja sunnuntaina iltapäivällä lähdin ajamaan kohti Tuusulaa sillä ajatuksella, että sertiä lähdetään hakemaan.

Ensimmäiseltä radalta hyvä nolla. Pysäytin puomin, koska se oli heti alussa enkä ollut valmis sitä juoksuttamaan vain siltä varalta, että tehtäisiin nolla - etenkin, kun puomin ja A:n kontaktien erottelu on nyt työn alla. Nopea pysäytys joka tapauksessa, ei siihen istuskelemaan jääty. Sijoitus nollalla kolmas, kakkossijasta jäätiin kaksi kymmenystä ja osanottajia oli 29 eli yksi lisää olisi tiennyt sertin siirtymistä kolmoselle saakka. Totesin tuloslistan äärellä kisojen toimitsijana toimineelle tuttavalle, että ei auta kuin tehdä lisää nollia.

Toiselle radalle lähdin tappoasenteella. Hienolla nollalla maaliin, yksi käännös vähän valui, muuten ei juuri parannettavaa jäänyt. Puomi tällä radalla toiseksi viimeisenä esteenä ja nyt juoksutin tietysti läpi. Sijoitus tällä radalla toinen ja voittaja oli jo valio, joten serti siirtyi meille.

Hyppärille ei oikein enää riittänyt potkua, joten hylly siltä melko alkuvaiheilta.

Siinä se nyt on, Kirpun uran iso tavoite on saavutettu. Ura ei silti hetkeen vielä ole ohi, vaan matka jatkuu. Muutamat SM-kisat olisi Kirpun kanssa vielä tarkoitus kisata ja eiköhän se hyppyvalionarvokin vielä viimeistellä. Jotenkin on nyt sellainen kutina, että saattaa meidän uran parhaat ajat olla vielä edessäpäin :)

Treeniä, näyttelyä, akupunktiota ja lisää näyttelyä

Viime viikon keskiviikkona 6.5. oli Narun ensimmäiset ryhmätreenit :) Tehtiin alkuun rallirataa, jolla testattiin sekä estevetoisuutta että ohjauksen seuraamista. Tosi hyvin meni molempien osalta - Naru etenee mukavan itsevarmasti (vaikka vielä saa mun puolestani tykittää rohkeammin ja varmasti ajan mittaan tulee niin tekemäänkin), mutta seuraa myös kääntöjä hyvin kevyesti. Myös rengasta treenailtiin ja tarjoamisen kautta ja naksun avulla saatiin hyvin onnistumisia, vaikka aiemmin kehyksellisen renkaan kanssa on mennyt vähän höpöilyksi. Ihanasti Naru keskittyi tekemiseen kun oli sen aika ja vapauden koitettua viiletti lelunsa kanssa kamalaa vauhtia ympäri kenttää :)

Jäähkälenkillä Naru kävi lutraamassa kaikki Ojangon ojat. Ei riittänyt enää kahlailu saati ojan reunalla fiilistely, vaan otti oikein vauhtia ja loikkasi niin, että laskeutui aina keskelle ojaa. Kirppu kuumenee aina muiden vesileikeistä ja tälläkin kertaa jahtasi Narua pitkin pusikoita jokaisen ojakäynnin jälkeen, oikea viisasten kerho.

Sateinen ja ojainen kaunotar

Torstaina 7.5. vuorostaan Kirpun viikkoryhmän ensimmäiset treenit, jossa tehtiin perustekniikkaharjoituksena välistävetoja, takaakiertoja ja serpentiiniä. Meillä tietysti suurin osa ajasta meni välistävetojen työstämiseen ja siihen halusinkin panostaa, kun ovat niin selkeä heikko kohta minulla. Talvella käyttöön otettu peruuttelutekniikka saatiin toimimaan hyvin näillä useilla peräkkäisilläkin välistävedoilla, kun vaan oikea rytmi löytyi.

Treenin lopuksi käytiin vielä hallissa tekemässä puomia ja A:ta sekaisin. Kaikki puomit pysähtyi tosi hienosti riippumatta siitä, tehtiinkö samalla kierroksella ensin A-este vai ei. A:t juoksi myös hyvin muuten, mutta sillä kerralla kun puomi tehtiin ensin, mietti selvästi pysähtymistä A:llakin. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät juoksut, varmaan paras yksittäinen treeni tähän mennessä.

Naru kävi myös hallissa jatkamassa rengastreeniä - hyvin meni! Vaihdoin naksupalkaksi heitetyn lelun ja sillä tuli ihan uudenlaista kipinää.

Perjantaina 8.5. oli Narun toko-kurssin ensimmäinen kerta. Katsottiin kouluttajan kanssa perusasentoa ja muutettiin sen paikkaa hieman taaemmas. Pienen makustelun jälkeen tuntui oikeastaan paremmalta tuo muutaman sentin taaempi paikka. Omatoimisesti harjoiteltiin takapäänkäyttöharjoitteena myös vadin ympäri pyörimistä etutassut vadin päällä. Lopuksi paikallaolot, tein tällä kertaa istuen kun on meillä vahvempi. Hyvin pysyi, olisinko käynyt kerran palkkaamassa välillä.

Lauantaina 9.5. suunnattiin Narun sekä Neo-iskän ja omistajansa Ullan kanssa näyttelyyn Mikkeliin. Naru esiintyi oikein kivasti, sai hyvän arvostelun ja tulokseksi sileän erin ja luokkansa ainoana luokkavoiton sekä kehotuksen kehittyä lisää :) Tuomarina oli Helin Tenson.

Selvä sukupuolileima. Hieman pitkältä & matalaraajaiselta vaikuttava narttu, jolla hyvin kaunis pää ja korvat. Hyvä kaula. Hieman pitkä selkä. Hyvä eturinta & rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Rodunomaiset liikkeet. Erinomainen turkinlaatu.

Tämän viikon maanantaina käytiin Waltterin kanssa YESsillä akupunktiossa. Akupunktiosta on selvästi hyötyä Waltterille, mutta hoitojen välejä ei olla onnistuttu kasvattamaan halutulla tavalla ja lääkärimme epäili, että Waltterin iän takia ei ehkä tulla onnistumaankaan. Tämän johdosta hän päättkikin lennosta opettaa neuloittamisen minulle, jotta voidaan kokeilla, josko pystyttäisiin pitämään vaikutus paremmin yllä kotihoidoilla. Tunnin vastaanottoaika venyi 2,5-tuntiseksi, kun käytiin läpi neulojen käyttöä ja oikeiden kohtien löytämistä sekä harjoiteltiin. Nyt alkuun kokeillaan neulojen laittoa parin viikon välein ja katsotaan, miten vaikuttaa Waltteriin.

Pikakurssi akupunktioon.

Tiistaina Kirpun tehis-treenit, Jenna kouluttamassa. Mukava ja sujuva rata, ei kauheasti ohjausjuttuja hiottu vaan enemmänkin katsottiin A:ta ja tehtiin rataa ratana. A:lla pientä haparointia alkuun, mutta otettiin väliin joitakin etupalkattuja suorituksia ja alkoi taas kulkea ihan hyvin. Itsellä oli jotenkin puhti ihan pois niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta ihan hyviä ratasuorituksia saatiin aikaiseksi tilanteeseen nähden. Alla video yhdestä kierroksesta.

Treenien jälkeen käytiin vielä Narun kanssa hallissa tekemässä rengasta ja muutama toisto puomia.

Narun treenit keskiviikkona peruuntuivat kouluttajan kiireiden takia ja Kirpun treenit torstaina kisojen takia.

Torstaina hurautettiin Narun kanssa Tuomarinkartanoon palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Tuomarina Lena Danker ja perroja ilmoitettu 11 kpl, joista kuusi Caraydan-koiraa. Naru oli aika vallattomalla päällä ja liikutettaessa vietti suurimman osan ajassa ilmassa jossain vyötäröni korkeudella :) Tuomarilta tuli tiukkoja ohjeita esittämiseen niin minulle kuin muillekin kehässä olleille ja saatiin koirat kulkemaan jotakuinkin tuomarin toivomalla tavalla. Narusta tuomari tykkäsi kyllä ja Naru voittikin luokkansa (yhteensä kolme koiraa) erinomaisella ja SA:lla ja sijoittui paras narttu -kisassa toiseksi puolitätinsä jälkeen saaden vara-sertin.

15 kk, feminiininen tyttö, jolla oikeat mittasuhteet. Oikeat linjat päässä. Niukka purenta. Hyvät lavat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Oikea rintakehän muoto. Sopiva luusto. Oikea karvanlaatu ja kihara. Liikkuu hyvällä askelmitalla silloin, kun keskittyy.

Perjantaina taas Narun tokot. Katsottiin kouluttajan kanssa jääviä. Nämä meillä kaikki vaiheessa, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Kotitehtäväksi saatiin harjoitella kuuntelua (Naru tarjoaa mielellään maahanmenoa kaikkeen, vaikka istumisenkin käskyllä osaa) sekä liikkeen tuomista pikkuhiljaa mukaan ensin peruuttamalla, sitten sivuttain liikkumalla ja pikkuhiljaa siitä normaaliin seuraamiseen kääntymällä. Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa keskittymisen mestari ja mallioppilas Naru aiheutti sekasortoa saamalla kaksi karataan-ja-juostaan-ympäri-kenttää -hulluuskohtausta. Vissiin oli sitä mieltä, että johan tuota makailua on tälle treenille tehty riittävästi :)

Tokon jälkeen käytiin vielä hallissa, Kirppu teki muutaman toiston keppejä etupalkalla ja Naru keinua. Otettiin jokunen toisto ihan kokonaisenakin, toimi jotenkin paremmin näin kuin niin että laskeutuu kolisevan pöydän päälle tai että minä häsään jarruttelemassa keinahdusta. Työtä tuossa toki on vielä kaikin puolin jäljellä.

Eilen lauantaina vuorossa puolestaan näyttely Raumalla. Matkasuunnitelmat olivat vähän muuttuneet siitä mitä ne olivat kun koiraa ilmoitin ja olin ihan kahden vaiheilla, lähdenkö ollenkaan. Tulin kuitenkin ostaneeksi perjantaina niin hyvät eväät, että pakkohan se oli reissuun lähteä niitä syömään :) No onneksi mentiin! Naru esiintyi todella hyvin, liikuttaessakin malttoi pääasiassa ravata loikkimisen sijaan eikä myöskään kytännyt minua liiaksi. Unkarilaistuomari Attila Czeglédi ihastui Naruun suuresti, kehui sitä hyvin lupaavaksi ja tekikin siitä VSP:n sertin kera.

Pretty bitch with excellent proportions & very nice static balance. Sweet head expression. Very well made front. Excellent ribcage & topline. Excellent rear angulations. Lovely coat. Lovely temperament. Absolute clean & easy mover.

Tämä omistaja oli yhtä hymyä kehäkäynnin jälkeen. Ihanasti esiintynyt Naru ja hieno tulos hyvässä seurassa!

Sopisiko suukko? (kuva: Sari Mäkelä)

kuva: Sari Mäkelä

Osataan ravata (kuva: Sari Mäkelä)

Jotta ei totuus unohtuisi :) (kuva: Sari Mäkelä)

Kesää kohti

Ulkokausi pyörähti käyntiin tällä viikolla, kesä on tulossa! Maanantaina kävin kouluttamassa omaa ryhmääni ja eilen oli vuorossa toinenkin koulutuskeikka, mutta tänään pääsen vihdoin itse treenikentälle. Naru treenaa pienessä junnukoirien ryhmässä keskiviikkoisin, Kirppu kilpailevien ryhmässä torstaisin (ja lisäksi tehiksessä joka toinen tiistai kesäkuun loppuun) ja Narulla on vielä toko-treenitkin perjantaisin touko-kesäkuun ajan. Kiirettä pitää, mutta voi miten kivaa päästä ulkokentille ja erityisesti Narun kanssa ryhmään!

Kirppu on käynnistellyt kisakautta muutamassa kisassa. Juoksu-A ei oikeastaan ole ihan kisavalmis vielä, mutta kisakentille on pikkuhiljaa joka tapauksessa suunnattava ja koska lisäksi uskon, että Kirpulla avain parhaisiin juoksuihin on itsevarmuudessa niin kisattavakin on, jotta oppii luottamaan, että kisaradallakin A:n saa juosta.

Lauantaina 11.4. kisattiin oman seuran kisoissa Ojangossa. Agilityradalla pelkkä A:n suoritus tähtäimessä ja sillä tavoitteena, että ei pysähdy - tyylillä ei muuten väliä eikä edes sillä, osuuko kontaktille vai ei. Ihan hyvin juoksi, ei näyttänyt harkitsevankaan pysähtymistä. Puomilla Kirppu sitten sovelsi tätä uutta juoksutaitoaan ja pompotteli myös puomin kontaktin läpi ja sen jälkeen väärälle esteelle. Aika hyvin on erotellut nämä treeneissä, mutta kisoja edeltävinä parina viikkona ei kyllä taidettu paljon puomia tehdä.

Hyppärillä oli kaikenlaista hauskaa putkikuviota, jotka ilmeisesti aiheuttivat sen verran hämmennystä että hyllyjä tuli todella paljon. Valitsin hieman valtavirrasta poikkeavat ohjaukset ja toimivat kyllä meille oikein hyvin. Kepeilleviennissä hermo petti ja painoin liian aikaisin päälle, mikä sai Kirpun oikaisemaan toiseen tai kolmanteen väliin. Lopputuloksena harmillinen vitonen, jota ilman oltaisiin kyllä kisattu tosissamme kisan voitosta ja hyppysertistä.

Nyt lauantaina ajeltiin Lohjalle, jossa myöskin ohjelmassa agirata ja hyppäri. Tällä kertaa selvästi edellistä kisa-A:ta epävarmempi suoritus - tuli harjan jälkeen muutaman askelen ravaten ja loppuosan sitten laukalla ja pysähtymättä jatkoi matkaa. Tehtiin tosi hyvän tuntuista rataa loppuvaiheille saakka, sitten onnistuin yhden takaakierron jälkeen hukkaamaan koordinaatit täysin ja vein Kirpun seuraavan esteen ohi. Tämmöisiä nolouksia minulle tapahtuu onneksi aika harvoin, mutta kai se oli joskus taas koettava.

Hyppärillä myös hyvä draivi ja tosi hyvää rataa tehtiin ihan viime hetkille saakka. Sitten kolme estettä ennen loppua Kirppu yritti oikaista suoraan maaliin - kuumeni jo lähdössä juuri meitä ennen menneiden Sarin ja Riian vinkuleluleikeistä ja näytti tuumaavan, että nyt on sopiva hetki mennä hakemaan pallo siskolta pois :) Sain vielä käännettyä maalilta pois ja kaarratettua parin ylimääräisen hypyn ympäri takaisin oikealle radalle ja loppujen lopuksi päästiin virheittä maaliin.

Sunnuntaina kaksi agirataa Purinalla. Tosi hyvät ja rennot A:n juoksut molemmilla radoilla - ensimmäinen edelleen kolmella laukalla, mutta toinen taisi jo olla kahden laukan suoritus tai ainakin sinne päin :) Puomilla epävarmuutta pysymisessä, en tosin ole ihan varma kummalla on suurempi ongelma tässä, Kirpulla vai minulla. Nyt seuraavina viikkoina joka tapauksessa on tähtäimessä A:n ja puomin treenaaminen ristiin, jotta erottelu tulee Kirpulle selvemmäksi. En haluaisi kauheasti alkaa huomautella puomista kisoissa, koska se taas väistämättä vaikuttaa koiran itsevarmuuteen A:lla.

Muutenkin sunnuntain radat tuntuivat hirmuisen hyviltä, kaiken kaikkiaan homma tuntuu meillä nyt toimivan aika mukavasti. Ensimmäisellä hylly hypyn ohituksesta muutama este ennen maalia (taas...), kun oma rytmi sekosi puomilla, kun koira ei jäänyt kunnolla. Toiselta radalta oikein hieno nolla! Oma liikkuminen vähän kankeaa parissa käännöksessä, mutta kokonaisuudessaan tosi hyvä suoritus meiltä. Hirmuisen hyvä aloitus kisavuodelle kaiken kaikkiaan, olin pääosin tyytyväinen kaikkiin viikonlopun ratoihin ja se on aika paljon se.

Parit treenit ja kireä Kirppu

Tiistaina treenailtiin Jennan vetämissä tehistreeneissä. Radan alkupää oli oikein sellaista Kirpulle sopivaa syheröä: takaakiertoa, päällejuoksua, saksalaista, tiukkaa siivekkeenkiertoa jne. Loppupätkällä sitten juostiin senkin edestä eli ensin nurkasta nurkkaan -juoksu kepeille ja keppien jälkeen vielä koko sivun mittainen loppusuora. Hyvin meillä meni, hyviä nollia tehtiin jokunenkin treenin aikana. Veto kepeille epäonnistui ekalla kerralla ja sen jälkeen ei saatu moista enää edes yrittää vaan lähdettiin survomaan valssia edellisen hypyn ja keppien väliin. Ikinä en tuollaiseen kiirevalssiin lähtisi kisaradalla, mutta kyllä se tosiasiassa toimi älyttömän hyvin Kirpulla, todennäköisesti ne vähän koiran linjaa rikkoneetkin suoritukset olivat nopeampia kuin se alkuperäinen vaihtoehto olisi ollut.

Tänään torstaina käytiin iltapäivällä  lenkillä Ojangossa ja samalla vähän juoksemassa A:ta. Edelleen jatkettiin suorituksen liittämistä osaksi rataa, vaikkei se varsinainen juoksukaan ihan valmis vielä ole. Tänään oli kuitenkin ykköskriteerinä se, että juoksee eikä yritä pysähtyä, ja tässä onnistuttiin joka toistolla. Pari kertaa tuli kolmella laukalla, mikä yleensä viestii jonkinlaisesta epävarmuudesta alastulolla, mutta kertaakaan ei yrittänyt pysähtyä. Ja mikä tärkeintä, ensimmäinen suoritus meni itsevarmasti (ja kahdella laukalla), vaikka tehtiin ratamaisesti eli ei esim. nähnyt palkan viemistä ollenkaan. Juoksut olivat kaikenkaikkiaan vähän parempia kuin viime perjantaina, mutta harjan ylittämisessä on edelleen kankeutta. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että en tuosta tänään aio välittää (muuten kuin vähän palkan määrää säätelemällä), vaan palaan siihen sen jälkeen kun ollaan käyty fyssarilla aukomassa paikat.

Naru kävi juoksemassa vähän suoraa etupalkalle, otettiin ensimmäistä kertaa pituuseste mukaan kun se sattui olemaan sopivasti valmiiksi kentällä. Aloitettiin minipituisesta ja venytettiin neljän toiston aikana melkein täyteen medimittaan. Naru suhtautui pituuteen ihan kuten hyppyihin muutenkin, näin se pituuden opetteleminen on kaikilla näillä mennyt. Ekat pari toistoa hyppäsi vähän omituisella matalalla ja hätäisellä tekniikalla, mutta paransi toistoilla. Lopuksi vielä muutama tiukka käännös siivekkeenkiertona, laitoin ensin riman pään maahan kierrettävän siivekkeen päästä ja nostin siitä sitten pikkuhiljaa. Hyvät toistot tuli tässäkin, täytyy tehdä näitä enemmän juuri tällä tavalla vinolla rimalla aloittaen. Tehtiin yksi kierto myös tiukalla leikkauksella ja hienosti onnistui sekin, Narun ensimmäinen takaaleikkaus :)

Treenien jälkeen ajeltiin Viikkiin fyssarille. Vakkarifyssarimme Anna keskittyy tällä hetkellä väikkärin kirjoittamiseen, joten meidät vastaanotti tällä kertaa kollegansa Kirsti Lind. Kuten olin jo veikkaillut, Kirppu oli juminen sekä etupäästä että selästä. Hyvin onneksi vastasi hoitoon ja loppuvaiheilla alkoi vähän jo rentoutua ja nauttiakin. Sai myös vähän laseria selkään lapojen tienoille, tätä ei olla aiemmin kokeiltu. Kotiläksyksi selän ja kylkien venytyksiä namiavusteisesti ja seuraava aika jo parin-kolmen viikon päähän.

Pappavaivoja

Käytiin Waltterin kanssa viikko sitten torstaina Apexissa Lotta Pänkälän vastaanotolla. Ihan vaan vuositarkastus ja samalla puhuttiin lisääntyneestä pissaamisesta. Kaikki päällisin puolin kunnossa, sydänääni ennallaan, veriarvoissa ei mitään. Virtsan ominaispaino vähän matala ja sen johdosta on nyt kokeiltu noin viikon Nutrisal-kuuria elekrolyyttitasapainon palauttamiseksi, jos siinä siis vaikka olisi jotain ongelmaa. Katsotaan miten tilanne jatkuu tästä eteenpäin, onko jo parempi vai siirrytäänkö seuraaviin tutkimuksiin. Uusi Propalin-pullokin saatiin mukaan ja sen aloittamisen jälkeen ei ole enää vuotanut alleen, mikä oli taas muutaman viikon ollut melkein päivittäistä. Aiempi pullo oli ollut käytössä viime syksystä saakka eli ehkä se ei ollut enää ihan freesiä... Muutamassa kuukaudessa sen muistaakseni sanotaankin vanhentuvan.

Maanantaina oltiin akupunktiossa YESsillä. Waltteri reagoi hoitoihin enemmän kuin yleensä ja erityisesti takapäästä oli arka. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut 5 viikkoa ja lääkärimme arvioi tuon olleen nyt vähän liian pitkä väli. Hoitojen väli yleensä tuplataan joka hoidon jälkeen, mutta tällä kertaa sovittiin seuraava hoito jo vähän aikaisemmin eli ennen toukokuun puoltaväliä. Kyllä tuosta tälläkin kertaa apua oli, Waltteri on tiistaista lähtien ollut taas selvästi vetreämpi. Muutenhan se on nyt ollut aika hyvässä kunnossa viime kuukaudet, on jaksanut lenkeilläkin paljon paremmin kuin syksyllä, tunnin lenkkejäkin on hypiskellyt silloin tällöin tyytyväisenä mukana. Alkusyksystä, kun selkä oli huonompana, tuntui raja menevän 30-40 minuutissa, sen jälkeen alkoi olla haluton.

Vuoroa odottelemassa Animagi Apexissa

Kirpun kanssa ollaan ehditty käydä parit tehistreenit sitten viime kirjoittaman. Näistä löytyy vähän tarinaa myös tehisblogin puolelta, kun olin kaksi kertaa peräkkäin bloggausvuorossa: ensin toissatiistaina oltiin omissa treeneissä ja nyt viime tiistaina päästiin vielä tuuraamaan haastajiin. Jännittäviä kuvioita ollaan treeneissä tehty ja ihan hyvin ollaan saatu kaikki loppujen lopuksi toimimaan.

Omatoimisesti ollaan tehty pelkkää juoksu-A:ta, ei muuta. Palkkaa olen jo siirtänyt seuraavan esteen taakse ja tässä ei ongelmia. Nyt on meneillään juoksun saaminen osaksi ratasuoritusta niin, ettei enää käydä viemässä palkkaa yhdessä. Pari hienoa 2on-2offia nähtiin alkuviikosta, mutta eilen perjantaina juoksi heti ensimmäisestä toistosta. Eiliset suoritukset olivat muuten jotenkin kankeita, ei tullut kertaakaan harjan yli sellaisella lennolla kuin pitäisi. Oliko sitten väsynyt vai onko jumissa vai mitä, en tiedä. Seuraavan kerran juostaneen maanantaina tai tiistaina ja reilun viikon päähän on onneksi fyssariaikakin varattuna.

Vähän kutkuttelisi ilmoittaa Kirppu HSKH:n kisoihin kahden viikon päähän, siis ihan agiradoillekin. Työtä on vielä juoksu-A:n kanssa, mutta tuo olisi vika mahdollisuus päästä tekemään ensimmäinen kisasuoritus omassa treenihallissa ja jotenkin tuntuisi hyvältä idealta aloittaa kisaaminen siellä. Viikko aikaa treenata ja miettiä, sitten pitäisi päättää ilmoittaako vai ei.

Naru on tehnyt hallilla pieniä ratapätkiä etupalkalla. Itsenäisiä käännöksiä olen yhdistänyt näihin myös, niitä pitäisi nyt alkaa tehdä enemmän ihan riman kanssa, että oppisi vielä paremmin erottelemaan kääntöhypyt pitkistä hypyistä. Lisäksi olen nyt pystyttänyt keppikujan takapihalle ja ollaan käyty sitä juoksemassa 4-5 toistoa kerrallaan kerran-pari päivässä nyt muutaman päivän. Miten helppoa ja miten kivaa! Selvää edistystä tapahtuu jokaisella treenikerralla, hyvä tästä vielä tulee.

Treeniä, treeniä

No ei nyt niin kauheasti kuin otsikko antaisi olettaa. Kerran-pari viikossa ollaan käyty hallilla kurvailemassa, mutta joskus tullut myös treenittömiä viikkoja.

Tehiksessä alkoi kevätkausi uusien kouluttajien kanssa. Huotarin Pete kävi vetämässä yhdet treenit tammikuussa, kiva rata, jolla oltiin yhtä alun mutkaa lukuunottamatta oikeastaan aika hyviä. Alun mutkakin saatiin kyllä hyväksi hiottua. Noin muuten Peten ehdotuksesta kokeiltiin radalla vähän hiljaisempaa ohjausta eli kaikki ylimääräinen ärinä pois ja vain tarpeelliset este- ja/tai ohjauskäskyt. Tuntui aika hyvältä oikeastaan ja Peten mielestä Kirppu kulki myös varmemman ja vapautuneemman oloisesti näin. Aikoinaan olen päätynyt siihen, että Kirppu syttyy tekemiseen paremmin silloin, kun minäkin ohjaan ja käskytän raivokkaasti, mutta onhan tuosta jo vuosia aikaa ja tilanne on voinut hyvinkin muuttua nyt, kun koiralla on muutenkin itsevarmuutta enemmän kuin nuoruusvuosina. Tätä täytyisi testailla vähän enemmänkin - kunhan vaan muistaisi muulloinkin, kun radan reunalla!

Helmikuusta eteenpäin aina kauden loppuun saakka meitä kouluttaa entinen seura-, joukkue- ja treenikaverimme eli Caloanderin Jenna. Ensimmäiset treenit helmikuun alussa menivät muuten hyvin, mutta tokihan rataan oli leivottu yksi kunnollinen välistävetosarja, joka aiheutti niin suurta tuskaa jo tutustumisessa, että itse suorituksessa luovutin oikeastaan jo ennen ensimmäistäkään välistävetoa. Näiden työstäminen meni sitten vähän nauramiseksi puolin ja toisin, mutta saatiin kuin saatiinkin homma toimimaan ihan perinteisesti peruuttamalla ja oikein rytmittämällä. Olen aiemmin tuon peruuttelutyylin tuominnut liian vaikeaksi toteuttaa käytännössä, mutta ei se oikeastaan sitä sitten ollutkaan, kunhan ei jäänyt vääntämään välistävetoja "voimalla", kuten olen aina sortunut tekemään (Waltterin aiheuttamia traumoja varmasti).

Helmikuun toisella treenikerralla oli Iina tuuraamassa Jennaa. Sillä kertaa treenattiin erityisesti valsseja ja vaikka ei kuviot ihan omilta tuntuneetkaan niin saatiin toimimaan kuitenkin.

Molemmilla helmikuun tehiskerroilla käytettiin puolet omasta treeniajastamme juoksu-A:n treenaamiseen ja pohtimiseen, koska se on nyt meillä kuitenkin se tärkein juttu, ja on myös saatava kisakuntoon ihan viimeistään toukokuun alkuun mennessä. Omatoimisissa ollaan myös keskitytty juoksu-A:han ja tehty sen ohella vain muutamaan otteeseen pieniä ohjausjuttuja, pääasiassa niitä välistävetoja. Treenikertoja A:lla ei ole ollut vieläkään kauhean montaa, alle kymmenen uskoakseni, mutta edistystä on jo tapahtunut paljon. Tällä hetkellä tehdään A:ta erilaisilla lähestymisillä, palkka edelleen suoraan A:n jälkeen. Muutama toisto per treenikerta (yleensä 4-6) ja tyypillisesti näistä valtaosa vauhdikkaita, rentoja kahden laukan osumia. Muunlaiset suoritukset Kirppu korjaa yleensä itse toistolla kahden laukan osumiksi, joten ilmeisesti meillä on samanlainen käsitys siitä, mihin pyritään :) Lähestymisiä voisi nyt parilla kerralla vielä hieman vaikeuttaa ja jos ei mitään ihmeellistä niiden osalta tapahdu niin seuraavaksi olisi ajatuksissa esteiden lisääminen A:n jälkeen.

Naru on käynyt samaiset 1-2 kertaa viikossa treenailemassa. Keppejä ollaan tehty jonkin verran, mutta kun niiden kanssa säätäminen hallilla on niin rasittavaa niin mietin tässä, josko kuitenkin laittaisin nyt keppikujan muutamaksi viikoksi pystyyn omalle pihalle. Piha on jo täysin lumeton ja pian varmaan maa sen verran pehmennytkin, että kepit saisi sinne hyvin tökkäistyä pystyyn. Sitten voisi tehdä pikkutreenit vaikka päivittäin, jos sattuisi olemaan niin reipas.

Puomia Naru juoksee jo kokonaisena. Etupalkka on edelleen käytössä (ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkään) ja hienosti Naru sen vetämänä hakeekin puomin loppuun ja jää 2on-2off:iin odottamaan vapautusta. Viimeksi kokeiltiin vähän sitä, jos minä liikkuisin Narun mukana ja se toi hommaan niin paljon lisää vauhtia, että ei ihan osannutkaan jarruttaa oikeaan kohtaan :) Vähitellen siis ohjaajan liikettä mukaan tai vaihtoehtoisesti lisäpalkka (tai apupalkkaaja, jos sellainen joskus olisi mukana) heti kontaktin jälkeen helpottamaan pysähdystä. Kontakteista ollaan myös keinua tehty jonkun verran eli itse kontaktin tarjoamisen lisäksi päähän juoksemista. Ihan vaiheessa vielä. Juoksu-A:ta aloitellaan varmaan piakkoin, ehkä huhtikuussa.

Pieniä ratakuvioita ollaan nyt tehty melkein joka kerta. Tähtäimenä näissä on estevetoisuuden, vauhdin ja motivaation kasvattaminen eli ehdottomasti kyse on aina hyvin loogisista ja suoraviivaisista pätkistä. Naru on kyllä aika, tuotanoin, iloinen agilitykoira :) Ei se meno aina ihan järkevän näköistä ole vaan enemmänkin näyttää, että kaikki raajat sätkivät eri suuntiin ja jotenkin kummasti se kuitenkin onnistuu pääsemään silti eteenpäin ihan vauhdikkaasti. Rimakorkeudet on meillä miten sattuu, yleensä jossain 25-35 cm välillä tällä hetkellä, eikä Naru kyllä niitä pudottele kuin ehkä kerran kymmenessä treenissä, joten kaipa se sätkivät koipensa kuitenkin hallitsee :)

Pussia, muuria ja pituutta Naru ei ole vielä nähnytkään, rengasta ollaan tehty jonkin verran. Siinäkö ne oli? Ainiin, pöytä. En tiedä opetanko ollenkaan, siis ihan oikeasti. Niin paljon muutakin treenattavaa, että viitsiikö sitä käyttää aikaa esteeseen, joka on koko 12,5-vuotisen kisaurani aikana tullut 4-5 kertaa vastaan kisaradoilla? Nesti kisasi pöydällisellä radalla mielestäni kolme kertaa ja Waltteri sen yksi tai kaksi, Kirpun kanssa ei ole tullut tähän päivään mennessä vastaan kertaakaan.

Kesäryhmien haut aukesivat viikko-pari sitten ja päätin hakea ryhmäpaikkaa sekä Kirpulle että Narulle. Alustavien tietojen mukaan ainakin Naru olisi sellaisen saamassakin, hui! Kirpulle toivon myös ryhmäpaikkaa, koska tehistreenit loppuvat kuitenkin kesäkuun loppuun ja ovat muutenkin vain joka toinen viikko. Lupauduin myös pitkästä aikaa kouluttamaan omaa ryhmää, tai tarkkaan ottaen puolikasta, koska meitä on kaksi kouluttajaa jakamassa ryhmä. Muutaman kerran olen syksyn ja talven aikana vetänyt Tehis kouluttaa -treenejä sekä tuurauksia ja ihan kivaahan se kouluttaminen aina lopulta on, vaikka ennen treenejä usein onkin tunne, että miksi menin lupautumaan ;) Uskoakseni vakioryhmä on mulle kuitenkin parempi kuin tällaiset yksittäiset, koska tykkään siitä että tiedän, kenelle olen treenejä suunnittelemassa.

Aurinkoinen kevätpäivä, metsälenkki lumettomassa Ojangossa, järkkäri mukana - autossa...

Syksyn ja talven kuulumiset

Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.

Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.

Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.

Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa

Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.

Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.

Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)

Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa

Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.

Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.

Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)

Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)

Näin ihana aina aamuisin :)

Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)

Nesti kyläilemässä lokakuussa

Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.

Treeniä, tupsuilua ja pari nollaa

Viimeisen kuukauden aikana ollaan jo treenailtu Kirpun kanssa kovastipaljon. Kesä- ja talvikauden mennessä päällekkäin on ohjattuja treenejä ollut parhaimmillaan kaksikin kertaa viikossa ja lisäksi ollaan hiljaisempina viikkoina käyty omatoimisesti kerran-pari hallilla. Jannen vetämissä tehistreeneissä ollaan tehty radan ohella ihan perustekniikkaharjoituksia - osassa ollaan loistettu ja osassa oltu niin huonoja, etten olisi itsekään uskonut :) Välistävedot olivat ei-niin-yllättäen se pohjanoteeraus ja yhtä ei-niin-yllättäen ovat jälleen/edelleen talven treenilistalla. Omissa treeneissä ollaan kelloteltu juttuja ja muistuteltu kontakteja kisaviikonloppujen välissä. Kesäryhmän vikoissa treeneissä tehtiin kivaa rataa, jossa päästiin tekemään juuri meille sopivia kokeiluja ja fiilistelemään piirinmestiksiä varten, kuten treenin ideana olikin.

Sunnuntaina 21.9. kisattiin pari starttia Järvenpäässä. Ensin agilityradalla tehtiin muuten nolla, mutta... (Huokaus.) Kentän reunalla, kehänauhan päällä, oli jotain vastustamattoman mielenkiintoista ja kun Kirppu sen (ainoana maailmassa) bongasi niin pakkohan sen oli käydä se tarkistamassa. Hylly tästä kierroksesta, varmaankin sillä perusteella että ei ollut hallinnassa, koska kehän ulkopuolella ei käynyt. Hyppärillä mentiin jo parempaan tahtiin, mutta kolmoshypylle sattui Kirpulle erittäin harvinainen rimantiputus ja radan loppuvaiheilla tein huonosti linjatun persjätön keppien jälkeen ja Kirppu ajautui seuraavan esteen taakse eli hylätty siitäkin.

Lauantaina 27.9. kisattiin Helsingin seudun piirinmestaruuksista Purinalla ja Kirppu edusti itsensä lisäksi HSKH:ta joukkuekisassa. Aamun agilityradalla tehtiin tahmea nolla. Ei vaaranpaikkoja muistaakseni, mitä nyt joudun vähän käskyttämään viimeisen hypyn yli, kun Kirpun katse ja ajatus harhautui kehän reunalla istuskelleeseen ratahenkilöön...

Joukkuerata meni jo paljon paremmin, mutta onnistuin olemaan hätäinen yhdessä takaakiertopaikassa ja Kirppu kielsi hypyn, tyyppivirhe siis. Ajanotossa oli ongelmia ja meille ei radalta saatu aikaa, joten päästiin vielä uusimaan. Toinen yritys vielä paljon paremmalla sykkeellä ja virheittä, vaikka toki tulokseksi jäi se ensimmäisellä yrittämällä ansaittu vitonen. Kirppu muuten juoksi railakkaasti kontaktien läpi tällä radalla, ei vissiin ollut aikaa himmailla kun oltiin kerran pelkkää aikaa tekemässä ;) Joukkueen lopullinen sijoitus taisi olla viides yhteistuloksella viisi (kaksi nollaa, kaksi vitosta).

Hyppärillä hyllytettiin jo alkumetreillä putken väärään päähän. Putkea edelsi välistäveto ja ilmeisesti keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin sitten keskittyä vetämään putkeen. Muuten tämäkin rata virheittä ja mukavalla vauhdilla. Hyppäreillähän me viihdytään. Lisäksi jotenkin on alkanut tulla tunne, että päivän ensimmäinen rata on Kirpulla aina vaisu. En tiedä lämpiääkö kunnolla vasta ensimmäisen suorituksen myötä, vai onko vaan pieni pää jäässä vielä ensimmäisen startin aikoihin. Jälkimmäistä veikkaan, koska lämmittelyt eivät tunnu asiaan vaikuttavan (enemmän/vähemmän, spurtteja/ei spurtteja, lämppäesteitä/ei lämppäesteitä jne.) ja lisäksi pahimmat tupsuilutkin tulevat yleensä niihin ensimmäisiin startteihin.

Hetki ennen hyllyä (kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

Viime viikonloppuna kisattiinkin pitkästä aikaa molempina päivinä.

Lauantaina Kirkkonummella kaksi starttia ja kaksi hyllyä. Agiradalla kiltti ja kultainen Kirppuni karkasi ensin lähdöstä (saattoi olla vahinko tai niin aion ainakin uskotella itselleni), sitten karkasi puomilta, jonka seurauksena ajautui seuraavan esteen ohi, ja lopuksi vielä karkasi A:lta, jonne vihdoin palautin ja otin siis hyllyn. Olipa tuhma :)

Hyppärillä tehtiin muuten taas hyvä suoritus, mutta yksi nanosekunnin blackout johti myöhästyneeseen persjättöön, jonka seurauksena Kirppu ehti sujahtaa takaakiertohypylle edestäpäin. Nihkeää tämä nollanteko koiralla, jonka pitäisi olla ihan nollakone... Taitaa ohjaaja olla vähän jäässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Sarin kanssa Kouvolaan kolmeen starttiin. Hyppäri ensin, sillä tehtiin ok-nolla. Ei huomion herpaantumisia, mutta kulki kyllä aika tahmeasti. Ensimmäinen agirata vähän parempi, mutta keppien jälkeisessä possuleikkauksessa en malttanut saattaa loppuun asti (kepeiltä lähdettäessä tällaisen rytmittäminen aina vaikeampaa) ja Kirppu lähti leikkaukseen ennen kuin oli lukinnut hypyn. Viimeisellä agiradalla pääsi taas Tupsu-Kirppu asiaan. Ratahenkilö heilutteli radan toisessa päässä haravaa ja Kirppuhan bongasi tämän jo kun käveltiin lähtöalueelle, oli hyvinkin tärpäkkänä haravahommista. Tuomari puuttui haravanheilutteluun (ei että Kirpun hörhöjä tarvitsisi mitenkään ratahenkilöiden piikkiin laittaa) ja päästiin matkaan. Puolet radasta meni ihan ok, sitten jossain ratahenkilön kohdalla Kirppu unohtui taas toljottelemaan ja jäi melkein sille tielleen. Tuli kuitenkin takaisin ohjaukseen ja päästiin maaliin. Nollan luulin tehneeni, mutta vitonen meille tuloslistaan merkattiin. Hanna kävi asiaa selvittelemässä ja pituuden palikkaan osumisesta oli tuomari kuulemma käynyt lisäämässä vitosen vielä suorituksen jälkeen.

Sunnuntain radoista videot alla, iso kiitos Hannalle kuvaamisesta!

Aika tahmean näköistä on kyllä. Nyt oli tietysti lauantainkin radat alla eli varmasti painoi jo koirankin jaloissa (ainakin ohjaajalla painoi - tuo vikan radan sipsuttelu on kyllä jo säälittävän näköistä, jos ei meno aikaisemmissakaan mitenkään vetreältä näytä), mutta silti en voi tuosta tykätä, kun tiedän koiran pystyneen joskus parempaan, ihan viime kesänäkin eikä vaan silloin joskus kolme vuotta sitten, kun oltiin iskussa. Katsotaan josko meno vähän paranisi, kun kisatahti tästä taas vähän hiljenee. Fyssariaikakin on nyt keskiviikoksi varattu, tulee kroppa tsekattua ja huollettua kuntoon rankan kisakuukauden jälkeen.

Ilon aiheitakin on! Kepit ovat toimineet tosi hyvin, onkohan koko syksynä tullut yhtään virhettä? Rohkeasti olen tehnyt kisaradoilla juttuja, jotka on treeneissä testattu toimiviksi (edes jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana) ja hyvin on Kirppu kaikenlaiset kuviot hanskannut sekä alku- että loppupäässä. Tuntuu tosi hyvältä, kun kepit kuitenkin ovat olleet se eniten virheitä aiheuttanut yksittäinen este läpi meidän kisauran. Myös kontaktit ovat nopeutuneet aikaisemmasta ja ovat nykyään enää harvoin ihan kamalat. Nopeat vapautukset ovat varmaan auttaneet osaltaan tähän, vaikka toki ne ovat sitten myös tuoneet mukanaan niitä satunnaisia karkailuja. Yritetään edelleen ylläpitää sitä sopivaa tasapainoa näiden välillä, tarkoituksena pitää vauhti hyvänä ja sietää pientä tuhmailua, mutta välttää virheiden esiintuleminen.

Narun kuulumisia sitten!

Ikää on nyt reilut 7,5 kuukautta ja säkäkorkeuden osalta ollaan päästy tavoitteeseen eli 40 senttiin :) Hyvällä tuurilla tulee vielä sentti lisää, mutta tähänkin ollaan tyytyväisiä. Kaunis se on edelleen, rakenteessa ei ole huomauttamista ja mittasuhteetkin miellyttävät silmää. Turkki on kuulemma täydellinen, näin minulle on kerrottu :) Näyttää kyllä nätiltä ja on pysynyt täysin avoimena, vaikka on vielä pentukarvaa. Luonteeltaan on edelleen reipas ja retee, iloinen ja hassunkurinen. Vahtiminen on ehkä aavistuksen vähentynyt (tai sitten minä olen turtunut). Muuten ei ole merkkejä mörköilyistä ollut, mutta sunnuntaina sai kisapaikalla aivan ihmeellisen pöhkyttelykohtauksen kun kohtasi pienen taaperoikäisen lapsen. Ei oikein siinä tilanteessa toipunut, mutta sen jälkeen kyllä unohti. Itselle jäi tuo tietysti mieleen kummittelemaan - täytyy hartaasti toivoa, että ei ollut alkusoittoa millekään tulevalle, kun on niin hyvin mennyt ja helppoa ollut. Vaikka eipä tuo kai voi tuosta ihan hulluksi enää muuttua, kun on niin täydellisen täyspäinen ollut tähän saakka.

HSKH:n rally-toko-kurssi ja ATD:n temppukurssi loppuivat syyskuun loppuun, niillä viihdyttiin ja väsyttiin kyllä mainiosti :) Rallyyn en nyt talveksi hakenut, kun päästiin HSKH:n toko-kurssille eli kokeillaan nyt tätä vakavampaa harrastusmuotoa tähän väliin :) Viime viikolla aloiteltiin temppuiluiden ja palkkausmuotojen harjoittelun merkeissä ja tämän viikon torstaina taidetaan jo päästä itse asiaan. Perusasentoa ja seuraamista ollaankin jo harjoiteltu omillaan jonkun verran rally-kurssinkin takia, mutta paljon muuta tokomaista ei taideta olla tehty, Naru ei osaa vielä edes mennä käskystä maahan :) Ihana tuon kanssa on kuitenkin puuhata, kun keskittymiskyky on niin hämmästyttävä ja tehtävien tarjoaminen ja oppiminen alkaa myös olla aika hyvällä tasolla. Vielä pitäisi löytyä aikaa treenailla jotain pientä ihan joka päivä, kun nyt tuntuu että viikot livahtavat niin vauhdilla ohi ja aina on jo seuraava treenikerta eikä taaskaan olla tehty läksyjä :)

Agilitya ollaan käyty tekemässä silloin tällöin, kun ollaan satuttu hallille. Paljon olen nyt naksutellut 2on-2off -asentoa puomilla ja sitä Naru tarjoaakin jo hyvinkin omatoimisesti ja pitkältä etäisyydeltä. Seuraavaksi haluaisin etupalkan mukaan kuvioon - lelun kanssa on tehty vähän kokeiluja, mutta se ei tunnu tässä nyt toimivan kun kädestä tulee kuitenkin nami ja pennun ajatukset on sitten siinä. Katsotaan josko tehdään tämä opetteluvaiheen etupalkkaus namikipolla, tai vaihtoehtoisesti kokeilen yhdistää targetin tässä vaiheessa kontaktisuoritukseen (joka siis tehtiinkin lopulta suoraan asennon tarjoamisen kautta) saadakseni suorituksen suunnan eteenpäin kaikissa tilanteissa, myös silloin kun olen itse takana.

Muita juttuja ollaan tehty agilitykentällä harvakseltaan. Etenemistä jonkun verran, siivekkeenkiertoja vähän enemmän eikä sitten juurikaan muuta. Uusia esteitä en oikein ole jaksanut vielä aloitella - keppikujaa aletaan juosta joskus lähempänä vuoden ikää ja A:n juokseminen varmaan vasta keväällä vähän ennen kesäkautta. Keinu odottaa, että puomin kontaktissa edetään sopivaan vaiheeseen, pussissa ei yleensä ole oikein mitään opettamista. Renkaaseen tarvitsisi mieluiten apupalkkaajan ja kun treenaan yleensä yksin niin en ole sitten sitäkään paria yksittäistä toistoa lukuunottamatta vielä aloitellut. Yritän nyt luoda jonkunlaista suunnitelmaa etenemistreenille, saada radanluvun vahvaksi sitä kautta ja yhdistää sitten pikkuhiljaa erilaisia käännöksiä mukaan, kun ollaan ensin saatu ne erillisinä riittävän vahvoiksi ja itsenäisiksi. Kivaa on ja kiireen tuntua ei nyt ole, hyvä niin.

Kihara ja kieli :)