Luonnetesti ja muut kuulumiset

Kesän loppuminen kirpaisee aina kovaa, mutta en ole varma, olisinko kuitenkin salaa sitä mieltä, että syksy on vuodenajoista paras. Syksy on uusien alkujen aikaa monessakin mielessä. Koirahommista erityisesti agilityssa alkaa pitkä talvikausi, kuukausia aikaa ottaa taas isoja harppauksia osaamisessa ja yhdessä tekemisessä ennen seuraavaa kisakautta. Se arkinen puurtaminen on kuitenkin minulle koko harrastuksen parasta antia ja niinpä huomaan taas olevani onnellinen syksystä - niin raikkaista keleistä kuin myös niistä edessä häämöttävistä työntäyteisistä ja antoisista treenikuukausista :)

Narun kanssa aloitettiin elokuussa treenit Agility-Akatemialla Juhan valmennusryhmässä. Treenit HSKH:n ryhmässä jatkuvat syyskuun loppuun saakka. Alun perin tarkoituksena ei ollut jatkaa talvella seuran ryhmässä Narun kanssa, mutta itsenäistä tekemistä ja etenemistä ollaan saatu niin kivasti työstettyä Katin kanssa kesällä, että päädyin hakemaan Narun kanssa myös Katin kisaavien ryhmään talveksi, ja päästiinkin onneksi mukaan. Jatkossa siis treenataan ohjatusti joka toinen maanantai Ojangossa ja joka torstai Akatemialla. Näiden lisäksi pitäisi saada ohjelmaan mahtumaan omatoimiset treenit kerran-pari viikossa, koska niissä yksittäisissä asioissa eli esteissä ja muussa teknisessä osaamisessa on vielä niin paljon vahvistettavaa.

Kisaikä tuli täyteen elokuussa ja toivottavasti syksyn aikana päästäänkin jo kisoihin asti. Tällä hetkellä eniten työtä on A-esteessä, enkä ole vielä ollenkaan varma miten siitä valmista saadaan. A:ta lähdettiin lopulta työstämään boksilla ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että siirretään suoritusta tasaiselta itse esteelle. Puomia yritetään nyt pikkuhiljaa saada osaksi rataa ja samaa voisi aloitella keinunkin kanssa. Kepeillä koettiin pieniä epätoivon hetkiä elokuussa, kun meinasi mennä pelkäksi kävelyksi koko pujottelu, mutta muutaman viikon tauko ja paluu hetkellisesti kuuteen keppiin tekivät ihmeitä ja homma alkoikin yht'äkkiä luistaa. Nyt vauhti, rytmi ja fokus ovat hyviä ja koira on alkanut painua matalaksi pujottelussa. Muutaman treenikerran jälkeen palattiin 12 kepille, ohjurit molemmissa päissä. Joitakin toistoja on tehty jo kokonaan ilman ohjureitakin enkä ole ihan varma, kuinka tarpeelliset ne enää ovatkaan. Sinänsä tykkään käyttää ohjureita keppien alussa ja lopussa sisäänmenoja ja kepeillä pysymistä vahvistamassa, mutta tosiaan pitäisi vähän kokeilla, missä tilanteissa niitä oikeasti tarvitaan.

Juhan treeneissä ollaan tehty haastavia, tyypillisesti n. 10 esteen pätkiä ja aina ollaan saatu homma toimimaan. Tyypillisesti olen ihan hukassa ensimmäisillä toistoilla, sitten yksittäisten kohtien hiomisen jälkeen ollaan tehty pätkä hienosti virheittä. Ei auta kun vaan treenata lisää niin jossain vaiheessa alkaa koira tuntua tutulta :) Katin treeneissä ollaan tehty yksittäisiä ohjauksia, mutta joka kerta myös jotain etenemistä ja irtoamista vahvistavaa. Ihanan innokas ja vauhdikas kaveri Naru on, uskon että se tulee tarjoamaan minulle radalla hienoja kyytejä tulevaisuudessa :)

Kirpun kesätreenit loppuivat käytännössä Narun Akatemia-treenien alkamiseen, koska ne osuivat samalle illalle. Kirpulle ei ole ryhmäpaikkaa talveksi, vaan suunnitelmana on vahvistaa yksittäisiä asioita omatoimisesti ja ottaa satunnaisesti tuurauksia esim. Akatemialle tai Niinulle.

Muutama startti ollaan kisattu. Tuusulassa elokuussa saatiin yhden nollan lisäksi Kirpun kisauran ensimmäinen oikea kontaktivirhe A-esteeltä. Kirppu liikkui jotenkin jäykän tuntuisesti ja se heijastui myös molempien agilityratojen juoksukontakteihin - ratoja ei ole videolla, joten en tiedä miltä suoritukset näyttivät, mutta molemmissa oli sellainen tuntu, että A:n juoksu ei ollut rentoa. Pari viikkoa sitten piirinmestiksissä tassuun tarttui joukkuehopeaa HSKH:n minijoukkueessa. Kirpun kanssa tehtiin oma joukkueosuutemme hyvällä nollalla. Kiitos taitaville joukkuekavereille :)

Tänään oli jännittävä päivä, kun suunnattiin Kirpun kanssa Hämeenlinnaan luonnetestiin. Tuomareina testissä olivat Auli Kiminki ja Lea Yli-Suvanto. Ihan vähän vaan viime tinkaan jäi tämä testaaminen - Kirppu täyttää ylihuomenna 7 vuotta, joka on luonnetestin yläikäraja... No testi oli vähällä jäädä tekemättä tälläkin kertaa. Samalla järvellä pienen matkan päässä järjestettiin samaan aikaan noutajien metsästyskoe, joten järvellä kävi jatkuva haulikon pauke. Kirppuhan ei laukauksista tykkää ja ahdistui heti ensimmäisestä kuulemastaan laukauksesta hetki kentälle saapumisemme jälkeen. Sen jälkeen häntä roikkui ja koiraparka oli kaikenkaikkiaan surkean oloinen. Päätin kuitenkin, että käydään asia läpi tuomareiden kanssa ja sovitaan yhdessä, mitä tehdään. Hetki asiasta keskusteltiinkin ja ensin miettivät, josko kannattaisi vaan jättää väliin, mutta kun muistivat, että tämä tosiaan oli absoluuttisesti viimeinen mahdollisuus luonnetestata Kirppu, ehdottivat että lähdetään tekemään testiä ja lopetetaan, jos käy koiralle ylivoimaiseksi. Tähän siis päädyttiin.

Leikkiminen meni olosuhteisiin nähden ok: Kirppu innostui kyllä tuomarista ja tämän tarjoamasta leikistä ja repikin lelua hetken, mutta luovutti aika nopeasti. Tässä mielestäni näkyi selkeimmin laukausten luoma paine eli vaikka leikkihetki kyllä nosti mielialaa pieneksi hetkeksi, pauke muistui kohta taas mieleen eikä leikkiin keskittyminen onnistunut tuon paremmin.

Kelkalla Kirppu oli yllättävän lunki. Pitkään vaan seisoskeli takanani ja katseli kelkkaa, sitten sen ollessa jo aika lähellä alkoi puhkia ja hetken päästä myös murista kelkalle. Ihan viime hetkellä vasta hihna kiristyi ja koira pakitti kelkkaa pakoon. Kun kävelin itse kelkan toiselle puolelle, Kirppu tulikin jo sitä nuuhkaisemaan. Käveltiin yhdessä kelkan lähtöpaikkaan ja sieltä uudestaan kelkan ohi, Kirppu ei paluumatkalla väistänyt kelkkaa ollenkaan, kävi vaan ohimennen nuuhkaisemassa uudelleen.

Ensimmäinen hyökkäysosio meni juuri kuten olin odottanutkin, eli Kirpusta ei lähtenyt minkäänlaista reaktiota. Se katseli kepin kanssa heiluvan tuomarin lähestymistä paikoillaan, sitten tuomarin ollessa parin metrin päässä astui tätä kohti ikään kuin katsomaan, että onko tädillä jotain asiaa :D Kirpulle ei ole koskaan elämässään tullut mieleenkään, että joku ihminen voisi olla paha, eikä se tälläkään kertaa kyennyt niin ajattelemaan. Kun jätin sen tuomarille, se jäi aika rauhallisena katselemaan perääni, sitten kutsuttaessa tuli kovaa ja iloisesti.

"Kunniakujalla" Kirppu väisti haalaria aika nopeasti, mutta ei mitenkään liioitellun voimakkaasti. Kun ohitettiin maassa makaava haalari hetken päästä uudelleen, käveli melkein sen yli - tämä oli toinen pienoinen yllätys minulle, kun olisin kuvitellut sen muistavan vähän paremmin. Tynnyrillä tuli isompi reaktio ja sitä myös lähestyi enemmän epäröiden, mikä on loogista koska tynnyriin liittyi kova räminä-ääni ja äänten suhteen Kirppu on herkempi, varsinkin nyt kun vähän väliä joutui kuulemaan niitä inhottavia laukauksia järvellä. Tynnyriäkin tuli varovaisesti katsomaan siinä vaiheessa, kun minä istuin sen päällä.

Pimeässä huoneessa Kirppu oli hassu :) Kyseessä oli kennelmajan pieni tupa, jonka yhteydessä olevaan pieneen huoneeseen minut vietiin istumaan. Kirppu lähti tassuttelemaan ympäriinsä, tutki vähän keittiötä ja hyppäsi pirttipöydän penkeille pariin otteeseen seisoskelemaan. Kun minua pyydettiin yskäisemään, jäi vähän kuuntelemaan mutta sitten jatkoi omia touhujaan. Muutaman kerran sain jo kutsuakin, ennen kuin suuntasi huoneen ovea kohti. Oven edessä oli tyhjä jätesäkki maassa, sen yli Kirppua piti vähän auttaa. Sitten löysi minut pikkuhuoneesta, nuuhkaisi vähän varpaitani ohimennen ja hyppäsi vieressä olleelle sängylle tutkiskelemaan mitä sieltä löytyisi :) Vähän vaikea tulkita, mitä Kirpulla liikkui mielessä - vähän saattoi olla jäätäkin tassuissa, mutta voi myös olla, että sillä oli mielestään ihan mukava olla tätien kanssa tuvan puolella eikä niin ollut tarvetta lähteä mamia etsiskelemään :)

Seinällä Kirpun reaktio oli melkein yhtä olematon kuin puolustustehtävässä. Tuomarin ollessa parin metrin päässä oli kuulemma vähän vinkaissut, mutta minkäänlaista terävyyttä ei ollut osoittanut missään vaiheessa, ja hyväksyi tuomarin kaverikseen heti kun tämä tuli viereen.

Luonnetestinkin laukaukset kuunneltiin ja reaktio oli sama kuin kaikkiin kokeen aikana kuultuihin laukauksiin (joita siis todellakin tuli pitkin matkaa) ja toisaalta sama kuin Kirpulla laukauksiin yleensäkin: häntä laskee, pää laskee ja kääntyy poispäin laukauksen suunnasta sekä olo muuttuu silminnähden epämukavaksi.

Loppupisteet:
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - laukausaltis

Lopputulos +153 pistettä, laukausaltis

Loppuarvion mukaan itse koe meni Kirpulta aika mukavasti laukauksia lukuunottamatta. Missään vaiheessa ei edes mietitty kokeen keskeyttämistä, koska aina Kirppu oli valmis jatkamaan seuraavaan tehtävään eikä laukausten(kaan) aiheuttama paine käynyt missään vaiheessa ylivoimaiseksi, vaikka vaikeaa olikin. Toimintakykyä, taisteluhalua ja hermorakennetta oli riittävästi, että pystyi tallustamaan tehtävästä toiseen eikä kuormittunut liikaa (omasta mielestäni ei näkyvästi muusta kuin jatkuvista laukauksista, joista toki sitten ottikin osumaa huomattavasti). Luoksepäästävyyden tuomarit myös arvioivat Kirpun voimavaraksi eli kun luottamus ihmisiin on järkkymätön niin niistäkin - niin omista kuin vieraista ihmisistä - Kirppu saa voimaa ja rohkeutta jatkaa.

Temperamentti olisi tuomarien (ja minunkin) mielestä saattanut olla vilkkaankin puolella toisissa olosuhteissa, mutta tänään tietysti arvioitiin sitä, mitä tänään nähtiin. Itse ajattelisin, että rankat olosuhteet saattoivat vaikuttaa myös taisteluhalun ja ehkä hermorakenteenkin esiintuloon, mutta vain "sävyeroihin" eli korkeintaan olisivat nousseet sinne +2a:n (taisteluhalu, kohtuullinen) ja +1a:n (hermorakenne, hieman rauhaton) puolelle, mutta eivät eri numeroarvoille. Positiivisia yllätyksiä itselleni olivat toimintakyky ja kovuus. Toimintakykyä Kirppu selvästi ilmensi kokeessa, vaikka olin itse ajatellut sen jäätyvän kelkalla ja pimeässä huoneessa pahemmin. Ero toiminnassa esim. Waltteriin, jonka toimintakyky meni miinukselle, oli selvä. Kovuuden ajattelin mahdollisesti asettuvan tuohon +1:seen, mutta odotin pehmeyden silti tulevan selkeämmin esiin kokeessa. Terävyys, puolustushalu ja luoksepäästävyys olivat juuri sitä mitä pitikin - täysin luoksepäästävä koira, joka ei missään tilanteessa koe ihmistä uhkaksi.

Jännittävä kokemus! Surkeasti alkanut testipäivä kääntyi kuin kääntyikin positiiviseksi ja olen todella iloinen, että testi päätettiin viedä läpi. Olen myös äärettömän ylpeä Kirpusta, joka rohkeasti taisteli itsensä kokeen läpi, vaikka sen olo oli surkea alkumetreiltä lähtien. Kuten kasvattajalleen jo sanoin, enemmän siinä on koiraa kuin osasin edes itse odottaa :)

Nauravainen Pikku-Kirppu juhannuksena Kangasniemellä

Kuvaterveiset Narun Kolin-lomalta

Elo-syyskuun vaihteessa vietettiin Narun kanssa lomaviikko Kolilla vaellellen, Soile ja parsonit seurana. Ihana loma upeissa maisemissa - saatetaan suunnata retkeilylomille tulevaisuudessakin :)

Ensimmäisen illan täysikuu

Ensimmäisen aamupäivän vesileikit

Kolmikko mökin pihalla

Hengenheimolaiset Naru ja Pottu pienellä välispurtilla Kasken kierroksella :)

Kasken kierroksen metsägalleriaa

Naru Paha-Kolilla

Evästauko Ukko-Kolin hotellilla

Kolmannen illan auringonlasku mökkilaiturilta kuvattuna

Vaeltajat lähdössä Mäkränvaaran valloitukseen

Kaverikuvayritelmä Mäkränaholla - kuvauskohteet karkasivat hihnoista vapauduttuaan
ensin villille hepulijuoksulle ja vesikoilan kieli ei ehtinyt toipua kuvaan :)

Mäkränvaara ja loppumaton ylämäki

Kesäinen sade Mäkränvaaralla

Herajärvi Mäkrältä kuvattuna

Tässä Ikolanahon taukopaikalla vesikoila varasti emännän eväsleivän.
Saaliiksi jäi lopulta pelkät salaatinlehdet ja nekin jäivät syömättä :)

Erityisen kiehtova pohjoiskarjalainen kivi

Pihla tähyää Ukko-Kolin laskettelurinteisiin

Juhlapäivän päivälliseksi kuohuviiniä ja makaronilaatikkoa :)

Yhtään ei ainakaan väsytä!

Mökkipäivänä keskityttiin rantaleikkeihin

Pihla, Pottu ja pikku-ukko

Potun laituriloikka

Narulla oli kivaa ihan keskenäänkin :)

Parsonit, vesikoila ja kaksi pikku-ukkoa

Nalukelä

Onnistunut kaverikuva Paimenenvaaralla

Mökkiranta lähtöpäivän aamuna

Mökki lähtöpäivän aamuna (Hattusaaren rantamajat - suosittelen!)

Sateenkaari kotimatkalla, n. Utin kohdalla

Toinenkin syntymäpäivä

Vuodet vierii... Kaikkein ensimmäisin ja ainutlaatuisin Nesti täyttää tänään 15 vuotta!

Nesti viettää sattumoisin syntymäpäiväänsä täällä meillä, kun on vanhempieni reissun vuoksi pari päivää hoidossa. Pääsi tänään vähän hallille hupailemaan ja myöhemmin vietettiin vielä vähän iltaa herkkujen parissa. Viralliset juhlallisuudet on suunniteltu viikonlopulle :)

Syntymäpäivä

Meidän perheen hienoin vesikoira täyttää tänään jo kokonaisen vuoden!

Synttäripoika

Kaikista rakkain rakas, Waltteri, tänään 12 vuotta.

Auringonpalvoja syntymäpäivänään

Lomalla

Kesälomani ensimmäiset puolitoista viikkoa ollaan vietetty mökillä :)

Territ on trimmattu kesäkarvaan. Naru on harjoitellut uimista ja tehnyt (hyvin satunnaisesti) pikkutemppuja, lisäksi se on pitänyt meistä hyvää huolta haukkumalla urheasti kaikkea vähänkin epäilyttävää... Huokaus. Veden pentu on kyllä ottanut elementikseen. Uimaan lähtee mielellään lelun perässä ja näyttäisi uivan tasapainoisesti ja hyvällä tekniikalla. Waltterikin on pulikoinut, mutta Kirppu on jättänyt moiset touhut hölmömmille.

Pupelo täytti viime keskiviikkona jo viisi kuukautta ja alkaa olla aikamoisen iso rotkale! Painoa oli viisikuukautispäivän paikkeilla 8,5 kiloa ja korkeutta 37,5 cm. Naru on siis ohittanut koossa Kirpun ja Kirppu on taas perheen kirppu :) Etu- ja kulmahampaat ovat kaikki jo vaihtuneet, kulmahampaat ovat itseasiassa putoilleet tässä mökkiviikon aikana. Taaemmas kitaan en ole kauheasti tiiraillut, kai sielläkin on jotain tapahtunut. Energiaa pennulla on aivan kauheasti ja jotenkin pahoin pelkään, että lisää on tulossa. Nyt kun palaillaan kotimaisemiin, päästään taas suuntaamaan energiaa enemmän harrastuspuuhiin. Vielä on muutama viikko lomaa jäljellä :)

Lomalla on viihdytty laiturilla

... ja lutrattu vedessä

... ja järsitty kenkiä

... ja kadehdittu kavereiden keppejä

... ja saunottu

... ja uitu

... ja grillattu

... ja chillattu.

Pentuja ja synttärijuhlia

Sunnuntaipäivä meni rattoisasti muiden kuin omien (kotona olevien) koirien parissa.

Iltapäivällä kävin Irmelin luona katsomassa 7-viikkoisia pentuja. Kovin oli hieno pesue ja melkein olisin voinut ainokaisen poikapennun kaapata sieltä matkaani. Olen heikkona pieniin walesipoikiin eikä kotonani varmaan muuta olisikaan, jos niitä olisi mitenkään mahdollista pitää useita samassa laumassa :)

Ei veli itse vaan sen sisko - Dixie Sound Angel Eye 7 viikkoa

Illalla sitten Nestin 14-vuotisjuhlille. Synttärisankari jaksoi itse hyvin juhlallisuuksissa mukana eli sen lisäksi, että oli koko iltapäivän laittanut ruokaa äitini kanssa, jaksoi vielä koko päivällisen ajankin kärttää herkkuja jokaiselta vieraalta tasapuolisesti :) Toki niitä herkkuja Nestin eteen säännöllisesti tipahtelikin - sen kanssa ei ole jaksettu enää aikoihin yrittää ylläpitää hyviä käytöstapoja kuten kerjäämättömyyttä :)

Nesti-turrikka 14 vuotta

Kisat Ojangossa ja toiset hatkat

Eilen lauantaina kisattiin Kirpun kanssa kolme starttia Vuokkosilla. Hyppärillä tehtiin tosi hieno nolla. Kirppu oli vireessä ja kulki kovaa, itse tosin onnistuin pari kertaa unohtamaan kokonaan, mihin olin menossa. Nämä unohdukset onneksi tapahtuivat sopivasti putkien aikana ja ehdin korjailla asemiani ennen kuin koira ehti kunnolla ulos :) Agiradoilta vitoset. Ensimmäisellä Kirppu kaahasi niin kovaa kiertokulmakeppien ohi, ettei taipunut ensimmäiseen väliin. Toisella se kaahasi niin kovaa takaakiertoon, että käskytin liian tiukasti (tai lähdin liikkeelle liian myöhään) ja rima tuli alas - sinänsä todella harvinainen virhe Kirpulla. Muuten agiradoillakin Kirpulla oli hyvä vauhti ja into. Kontaktit sellaiset kuin ovat yleensäkin kisoissa, puomilla ja A:lla pysäytin kunnolla ja keinut otettiin nopeammin.

Tänään sunnuntaina tehtiin vähän jännempi lenkki Oittaalle. Ensimmäiset puoli tuntia pysyttiin tutuilla poluilla, sitten yritin vähän oikaista ja hetkessä oltiin hukassa. Onneksi mukana oli sekä GPS (kännykässä) että kompassi, puhumattakaan Waltterista, joka osaa navigoida suorinta tietä autolle umpimetsästäkin. Waltterin suuntavaisto ei pettänyt tälläkään kertaa, mutta loppumatkasta koettiin vielä jännittäviä hetkiä, kun Kirppu sai yht'äkkiä kauhean hyppelis-loikkelis-kohtauksen, sohotti ympäriinsä hetken ja sitten painui metsään näkymättömiin. Parin minuutin kutsumisen, kiljumisen, karjumisen ja pilliin viheltämisen jälkeen suuri metsästäjä pompotteli taas metsästä takaisin yhtä iloisena kuin oli lähtenyt... Ja joutui taas loppumatkaksi hihnaan.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin törmättiin vielä vieraaseen koiraan, jonka olin nähnyt vilaukselta ennen Kirpun karkumatkaa. Jotenkin luulen, että tämä vauhdikas kaveri olikin se, joka oli Kirpun houkutellut reissulleen eli varmaankin näki sen vilahtavan ohi ja lähti perään. Oli miten oli, muutaman päivän sisään kaksi omatoimista reissua koiralta, joka ei ole koskaan ennen uskaltanut lähteä minnekään? Pistää vähän miettimään.

Ottaa voimille - suunnistaminen ja metsästäminen

Pimeetä menoa

Vantaalle on tullut syksy! Kaunista on ja vain muutaman asteen plussalla oleva lämpötilakin kelpaa vielä minulle, mutta pimeäksi alkaa mennä. Parin viikon päästä siirrytään talviaikaan ja aurinko laskee jo pian neljän jälkeen - apua! Heijastinliivit ja valopannat ovat jo käytössä, nyt pitäisi vielä löytää jostain hyvä otsalamppu sen vanhan tuikun tilalle, jonka teho riittää valaisemaan noin kaksi askelta eteenpäin.

Eilen keskiviikkona oli Kirpun ryhmätreenit Vuokkosilla. Omatoimipuoliskolla tehtiin U-putkesta kääntymistä taaksepäin. Näissä omana kriteerinäni on, että ohjaajan on oltava ulkokaarella ja putkensuun ohi. Tällä ohjauksella kääntyi jokaisella toistolla oikein, toki palkkakin oli odottamassa. Talven treenattavien asioiden listalla onkin erilaisten putkikääntymisten testaus ja tämä treeni palveli sitä tavoitetta hyvin.

Kouluttajan kanssa tehtiin simppeliä neljän esteen vauhtipätkää, jossa treenattiin kakkosen ja kolmosen väliin puolenvaihtoa persjätöllä, valssilla ja takaaleikkauksella. Persjätöt ja valssit hyviä, mitä nyt ajoituksia vähän hiottiin molemmissa ja ohjauslinjaa valsseissa. Takaaleikkauksissa sain hyvistä linjausyrityksistä huolimatta Kirpun ensimmäisillä kerroilla kääntymään liian tiukasti ja ottamaan viimeisenä esteenä olleen putken väärästä päästä. Leikkaus oli niin loiva, että onnistuminen vaati lopulta sen, että käskytin putkeen jo kakkosella ja lähdin itse leikkaukseen vasta, kun Kirppu oli lukinnut putken.

Tänään torstaina tehtiin oma treeni Ojangossa ulkokentällä. Tarkoitus oli jatkaa A:n työstämistä sekä tehdä samankaltaisia putkikääntöjä kuin eilen ryhmätreeneissä.

Aloitettiin kontaktitreenillä. Ei mennyt niin kuin elokuvissa... Laitoin bumpperin vähän harjan alapuolelle laskevalle osuudelle edesauttamaan harjan ylittämistä reippaalla loikalla. Ensimmäiset toistot ok, sitten kolmannella tai neljännellä Kirppu osui bumpperiin niin, että se lähti vierimään alas ja löi juuri alastulopaikkaan hienosti pysähtynyttä Kirppua pyllylle. Yritettiin uudelleen; nyt Kirppu ei meinannut tulla koko bumpperin yli (jäi patsastelemaan harjalle), mutta uskaltautui lopulta ja sai palkaksi uudelleen bumpperin päälleen. Tämän jälkeen heitin koko bumpperin pois, jonka jälkeen Kirppu tuli hiipimällä koko laskevan osuuden. Jätettiin homma sikseen ja tehtiin muuta välillä. Treenin lopuksi otin muutaman vauhtitoiston ilman bumpperia tai etupalkkaa, ihan vaan hetsaten ja nopeasti vapauttaen. Meni jo vähän paremmin eli toivoa on, että A:n suoritus ei ole kokonaan rikki...

A:lla suoritettujen Kirpun pelottelun ja palauttelun väliin tehtiin putkijuttuja. Kokeilin samoja kuin eilen, molempiin suuntiin, sekä käskyttäen (koiran ollessa putkessa) että ääneti. Halusi aina ampua ulos putkesta aika kovaa eli käännökset eivät hyviä, mutta tuli putken ulkoreunaa ulos ja valitsi suunnan aina oikein eli lukee kyllä ohjauksen. Kokeiltiin myös se toinen vaihtoehto eli koiran päästäminen edelle putkeen ulkokaarelta ohjaten ja näissäkin kääntyi aina oikein eli sisäänpäin.

Jäähkälenkillä Kirppu otti vielä pienet nopeusharjoitukset, kun heppalaitumelta ampaisi pupu matkaan ja Kipi tietysti perään. Yritin kutsua hyvällä ja pahalla sekä pillillä, mutta turha toivo, sinne painui ja kovaa. Reissu ei onneksi kestänyt minuuttia kauempaa, sitten Kirppu porhalsi takaisin melkein samaa vauhtia kuin oli mennyt. Waltteri oli onneksi fleksissä, eikä kyllä huomannut jänöä muutenkaan. Sehän vasta olisikin ollut mukavaa keräillä kahta toisistaan lisävauhtia saavaa saalistajaa pimeiltä Ojangon pelloilta. Kirppukin kulki loput jäähkästä poikkeuksellisesti hihnassa, vaikka se näyttikin palattuaan unohtaneen koko pupun. Omistaja on koiraansa hitaampi palautumaan, vai pitäisikö sanoa toipumaan :)

Mulle tällaiset hetket ovat tosi rankkoja - järki sanoo, että koira ei mene pitkälle vaan palaa kyllä heti, kun on menettänyt näköyhteyden, mutta siitä huolimatta näen välittömästi sieluni silmin itseni viettämässä pimeitä, kylmiä ja epätoivoisia öitä etsimässä metsien syövereihin kadonnutta pientä koiraani. Olen melkein poikkeuksetta onnistunut välttämään nämä metsästysretket tyylillä silmät selässä koko ajan ja koirat hanskassa aina, jos en näe mutkan taakse. Nyt iltahämärässä oli ilmeisesti kuitenkin liian pimeää nähdä pupua ennen kuin se lähti liikkeelle ja toisaalta tarpeeksi valoisaa, että Kirppu huomasi sen, kun se pinkaisi tielle. Yritämme ottaa opiksi.

Treeniviikonloppu

Viikonloppu oli vapaa kisoista ja näyttelyistä, joten me tietysti treenattiin, kun nyt ollaan treenaamisen makuun päästy. Molempina päivinä hypeltiin Ojangossa pitkähkö lenkki, sitten otettiin Kirpun kanssa omatoimiset treenit hallissa ja hypeltiin päälle vielä toinen lenkki jäähdyttelyksi. Samanlaisin teemoin jatkettiin kuin tähänkin asti eli molempina päivinä ensin A:ta etupalkalla (lauantaina vähän vaisuja suorituksia, sunnuntaina tein pieniä muutoksia ja tuli selvästi paremmin virtaa ja rytmiä) ja sen jälkeen välistäveto- ja takaatyöntösarjoja. Välistävedot vaativat vielä paljon työstämistä, mutta takaatyöntösarjat sujuvat jo aika hyvin, kunhan maltan ohjata, mutta uskallan liikkua.

Waltterikin pääsi lauantaina halliin leikkimään ja tekemään pieniä estesarjoja. Waltterista oli myös tarkoitus yrittää pönökuvaa nyt, kun se on pitkästä aikaa (ja ehkä viimeistä kertaa) nättinä, mutta enpä ole taaskaan suoriutunut. Nassukuvia yritin nappailla omalla pihalla eilen sunnuntaina, mutta ihan skarppina ei herra ollut, kun yksin sitä kuvasin, ja tukkakin näyttää jo vähän pörröytyneen :)

Kävin eilen illansuussa Pähkinärinteessä syömässä ja Nestiä moikkaamassa. Nepu täyttää talvella 14 vuotta ja nyt alkaa olla aika myöntää, että siitä on tullut vanha. Mitään isompaa vaivaa ei onneksi ole ilmaantunut ja mieli tällä vanhallaneidolla on edelleen yhtä terävä kuin ennenkin, mutta kyllä se ikä vaan näkyy jo ihan oikeasti. Toivottavasti Nesti kuitenkin pysyy vielä pitkään omana terveenä ja leikkisänä itsenään, vaikka vauhti jo vähän hidastuukin ja askel köpöytyy.

Neps-Ukkels

Syksyn suunnitelmia

Syksyn treeni- ja kisasuunnitelmat alkavat hahmottua. Saimme Kirpun kanssa paikan HSKH:n agilityryhmässä, joten jatkossa pääsemme treenaamaan kerran viikossa ohjatusti parin kilometrin päässä sijaitsevalla Vuokkoset-areenalla. Ilmeisesti olen saamassa myös vapaakorttia halliin, joten omatoimitreenejäkin päästään tekemään koko talven läpi. Ryhmäpaikan ja vapaakortin myötä myös edustus on nyt syyskuussa vaihtunut HSKH:n nimiin.

Talvikausi alkaa viikon kuluttua eli silloin päästään kiinni uuteen treenirytmiin. Ensi viikolla yritetään käydä tekemässä treenit tai parit ja sunnuntaina kisataan kolme starttia Vuokkosilla. Viikon kuluttua maanantaiksi varasin molemmille koirille fyssariajan YESsiin Annalle. Edellisestä fyssarikäynnistä onkin kulunut ikuisuus, toisaalta eipä tässä ole kauheasti harrasteltukaan. Nyt on hyvä käydä oikomassa paikat juuri ennen treenikauden alkua.

Viikonloppua ollaan vietetty mökillä ja tänään juhlitaan Kirpun 5-vuotissynttäreitä! Miten tästä pienestä nököstä kasvoikin sellainen, ööö, pieni nökö :)

Kirppu 4 vuotta ja 51 viikkoa sitten

Synttäreitä ja pentuhommia

Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)

Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :)

Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.

Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.

High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen)

Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.

Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.

Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.

Sulon ja Kirpun häävalssi :)

Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.

Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.

Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.

Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!

Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.

Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.