Tupsuilusta tuplailuun

Tänään kisat Ojangossa: kolme starttia, kaksi nollaa, ei yhtään tupsutemppua :)

Ensimmäisen agilityradan hylläsin päästämällä Kirpun putken väärään päähän. Oikeaan päähän osuminen olisi vaatinut pienen vedon, mutta edelliseen esteväliin suunniteltu persjättö myöhästyi juuri sen verran, että jouduin ensin työntämään putkea edeltäneelle muurille ja tämän seurauksena Kirppu luki ihan loogisesti putken väärän pään. A:lle Kirppu ei pysähtynyt, mistä jäätiin hetkeksi keskustelemaan. Otettiin uusiksi eikä pysähtynyt tälläkään kertaa, joten pääsi sitten kainalossa ulos. Kaikesta huolimatta jäi tosi hyvä fiilis - Kirppu oli suorituksessa mukana täydellä keskittymisellä ja suurella innolla! Mielestäni kulkikin ihan mukavasti, ei mitään jäykkyyksiä enää.

Toisella agilityradalla tehtiin sitten vuoden ensimmäinen (virallisten starttien) nolla. Pari käännöstä vähän valahti myöhästyneiden ohjauksien vuoksi, mutta mitään isompaa katastrofia näistä ei aiheutunut. A:lla vapautin ennen pysäytystä, koska en ollut osannut päättää, mitä tekisin, jos ei pysähtyisi :) Kirppu kulki taas hyvän tuntuisesti ja mielestäni jaksoikin ihan hyvin loppuun saakka.

Hyppärillä tehtiin päivän toinen kohtuuhelppo nolla. Kirppu jaksoi tälläkin radalla tehdä töitä keskittyneesti ja innokkaasti ja metelöikin vielä radan loppuvaiheille asti. Mitään vaaranpaikkoja ei radalla oikeastaan ollut, joten nollan myötä Kirpulla on ansaittuna tuplanolla ensi vuotta varten.

Sarin kännykälle kuvattu video hyppäristä alla (kiitos!).

Kettulassa

Tällä viikolla ollaan ehditty puuhata kaikenlaista, jännittävimpänä Kirpun ensimmäiset luolatreenit ikuna!

Alkuviikosta treenailtiin kuitenkin vielä muuta: tiistaina osallistuttiin HSKH:n näyttelykoulutukseen Waltterin kanssa :) Paikalla oli lähinnä pentuja opettelemassa näyttelyesiintymistä sekä Waltteri, 11-vuotias inttivalio. Ihan yhtä hölmö se on kuin aina ennenkin - heiluu, hyppii ja komentaa, eikä jaksaisi olla aloillaan hetkeäkään. Muisti se kuitenkin suurinpiirtein, mistä hommassa on kyse, ja pönötti ja liikkui ihan hienosti, kun sen aika oli. Komea poika se on edelleen - vahva, ryhdikäs ja kauniisti liikkuva.

Näytelmätreenien jälkeen Waltteri pääsi vielä vähän hupailemaan agilityesteille ja hupaa sillä olikin :)

Waltterin touhujen jälkeen otettiin Kirpun kanssa pienet tokot Ojangon pimeällä parkkiksella. Kirppu oli ihan erityisen innoissaan (varmaan paikasta johtuen) ja kaikki menikin siis ihan erityisen hyvin :) Tällä hetkellä suurimpana ongelmana tokoiluissa on Kirpun vahva väistäminen, joka tulee ilmi jollain tavalla vähän joka liikkeessä. Seuraamisesta en tunnu saavan niin tiivistä kuin haluaisin (toki pienelle koiralle sallitaankin tietty "turvaetäisyys"), mutta väistäminen vaikuttaa monen muun ohella myös esim. maassaoloon ja perusasentoon. Luulisi olevan helppoa kouluttaa nämä väistämiset pois, vaan kun ei tunnu olevan...

Torstaina suunnattiin sitten Mäntsälään keinoluolille, Sari oli varannut paikat treeneistä Kirpulle ja Pillille. Olen aina halunnut käydä kokeilemassa, miten Kirppu kettuun reagoi vai reagoiko mitenkään. Oletus on ollut, ettei siitä suurta metsästäjää saa tekemälläkään :)

Ensin katsottiin kettu häkissä. Kirppu kiinnostui, mutta ei alkuun oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Touhotti hetken ketun ympärillä ja sen jälkeen otti omaehtoisen tuumailutauon eli lähti nuuhkuttelemaan pitkin lattioita. Päätettiin ottaa Pilli vetoavuksi haukkua paukuttamaan ja sehän toimi - Kirppu kuumeni välittömästi ja alkoi säestää Pilliä hyvällä haukulla. Alkuun tarvitsi Pillin tuen eli Pillin hiljetessä hiljeni myös Kirppu, mutta lopussa vietiin Pilli taas kauemmas ja Kirppu haukkui jo hyvin yksinkin.

Noin kolmen vartin huilimisen jälkeen kokeiltiin samaa putkella. Kirppu tuupattiin samantien ahdinkoon ja tulihan se sieltä avustettuna läpikin. Samaten avustettiin putkea eteenpäin ketun pesälle. Pesällä Kirppu aloitti kauhean joikaamisen: laulaa liversi mitä erilaisimpia säveliä ketulle, mutta haukkua ei irronnut millään. Pitkään sitä pidettiin putkessa laulelemassa, kunnes keksittiin ottaa Pilli taas toiselle puolelle haukkumaan. Kirppu kuumeni taas Pillistä, mutta oli jo selvästi väsynyt eikä haukku enää irronnut, joten päätettiin Kirpun treenit siihen ja jätettiin Pilli puuhastelemaan ketun kanssa.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Kirppu-pupusesta saatiin noinkin paljon irti, minä kun olin ajatellut, että se vaan hekottelisi ketulle eikä osaisi sanoa sille mitään. Pilli menee varmaan kettuilemaan jatkossakin, joten suunnittelen myös Kirpun viemistä vielä toisen kerran ennen kun se saa jäädä eläkkeelle tästä lajista ;)

Tänään lauantaina olin aamupäivän kisatöissä Vuokkosilla ja sen jälkeen otettiin pienet agility- ja tokotreenit Kirpun kanssa ulkokentällä. Agilitykentällä vahvistettiin lähinnä keppejä ja A:n kontaktia - molempia piti kertaalleen vähän korjailla, mutta muuten meni oikein hyvin. Huomenna sitten kisoihin!

Voiko kauniimpaa näkyä ollakaan? Onni on väsyneet, tyytyväisiksi treenatut koirat :)

Syksyn suunnitelmia

Syksyn treeni- ja kisasuunnitelmat alkavat hahmottua. Saimme Kirpun kanssa paikan HSKH:n agilityryhmässä, joten jatkossa pääsemme treenaamaan kerran viikossa ohjatusti parin kilometrin päässä sijaitsevalla Vuokkoset-areenalla. Ilmeisesti olen saamassa myös vapaakorttia halliin, joten omatoimitreenejäkin päästään tekemään koko talven läpi. Ryhmäpaikan ja vapaakortin myötä myös edustus on nyt syyskuussa vaihtunut HSKH:n nimiin.

Talvikausi alkaa viikon kuluttua eli silloin päästään kiinni uuteen treenirytmiin. Ensi viikolla yritetään käydä tekemässä treenit tai parit ja sunnuntaina kisataan kolme starttia Vuokkosilla. Viikon kuluttua maanantaiksi varasin molemmille koirille fyssariajan YESsiin Annalle. Edellisestä fyssarikäynnistä onkin kulunut ikuisuus, toisaalta eipä tässä ole kauheasti harrasteltukaan. Nyt on hyvä käydä oikomassa paikat juuri ennen treenikauden alkua.

Viikonloppua ollaan vietetty mökillä ja tänään juhlitaan Kirpun 5-vuotissynttäreitä! Miten tästä pienestä nököstä kasvoikin sellainen, ööö, pieni nökö :)

Kirppu 4 vuotta ja 51 viikkoa sitten

Torvitouhuja, osa II

Huokaus.

Eilen kisat Orimattilassa ja edellisen viikonlopun fiiliksissä jatkettiin edelleen. Ensimmäisessä startissa Kirppu juoksi keppien ensimmäisen välin läpi, kun sen huomio kiinnittyi sisäänmenon lähellä istuskelleeseen ratahenkilöön. Toisessa startissa se huomasi jo lähtöalueelle tultaessa muutaman hengen porukan kentän takalaidalla (ei yleisön puolella) ja puolet radasta suoritettiin katse tiiviisti tässä kerrassaan ihmeellisessä ryhmässä, kunnes tultiin kepeille ja oli taas hyvä tilaisuus pompotella koko esteen ohi katsomaan kummastuksia vähän lähempää. Näitä höpöhöpöhyllyjä seurasi sentään yksi hyvä hylly, jossa ainoa syypää tuloksettomuuteen oli ohjaaja :)

Meininki on ihan samanlaista kuin se oli Kirpun ensimmäisinä kisavuosina... Muistaakseni noin puolitoista vuotta meni siihen, että nämä tupsuilut oli karistettu - toivottavasti tällä kierroksella ei mene ihan niin kauaa :) Näitä uusimpia startteja ei ole videolla, mutta täytyy varmaan koostaa joku tupsutemppuvideo kaikista niistä ensimmäisten vuosien tähtihetkistä malliksi.

Alla pari Jukka Pätysen ottamaa kuvaa piirinmestiksien joukkueradalta edelliseltä viikonlopulta. Tämä oli se rata, joka tuntui ja näytti ihan agilitylta ja tuloskin oli mukava nolla :)

(kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

(kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

"Käynks mä täällä usein?"

Sanoin tuossa joku viikko sitten Sarille, että kun ei meistä kerran ole lisääntymään, niin aletaan sitten harrastaa. Sunnuntaina piirinmestiksissä heräsi epäilys, onko meistä Kirpun kanssa enää siihenkään... Harkitsen vielä palaamista alkuperäiseen suunnitelmaan, joka oli viettää loppuelämä sohvalla sylikkäin ;)

Lupauduin Kirpun kanssa Walesinterrierikerhon joukkueeseen Helsingin seudun piirinmestiksiin ja päätin sitten samalla ilmoittaa sen yksilöihinkin. Viimeisten kahden viikon aikana ollaan käyty muutama kerta treenaamassa ja ihan kivasti on mennyt - vauhti ja kunto ovat koiralla tietysti kokonaan kateissa (ohjaajasta puhumattakaan), mutta kyllä se hommansa edelleen osaa. Ihan luottavaisin mielin lähdettiin kisaamaan.

Kirppu oli tietysti suuresti innoissaan, kun huomasi päässeensä kisoihin. Se monkui ja mankui radalle ja leikki ihan höpönä uuden Cuz-pallonsa kanssa. Agilityrata alkoi ihan hyvin, noin puoliväliin saakka päästiin hallitusti ja virheettä. Sitten Kirppu tuli yhdestä u-putkesta ulos silmät päässä pyörien ja ajatukset selvästi harhaillen. Näissä tunnelmissa se harhautui seuraavan, ihan helpon ja loogisen, esteen ohi. Hetkeä myöhemmin se vielä käveli puomin alastulon läpi harkitsemattakaan pysähtymistä ja kun jäin asiasta siltä vähän kysymään, pyöriskeli paikallaan ihmetellen koirien haukuntaa siellä, lelujen vinguntaa tuolla ja mitä lie muutakin. Pyörimisen päätteeksi Kirppu vielä harhautui takaisin puomille ja viimeisteli tuloksemme hylätyksi (ja hyvä niin).

Hyppäri alkoi samanlaisissa kuutamofiiliksissä. Rata alkoi keppien tiukalla avokulmalla, johon yritin ohjata vetämällä. Kirppu lirpsahti kolmosväliin ja tuli heti pois. Otin uusiksi, nyt meni ensimmäisen läpi ja jäi pyörimään keppien taakse. Siinä taas hypiskeli ja pompiskeli sekä kuunteli ja katseli mitä radan reunoilla tapahtui, sitten keksi putkenpään muutaman metrin päässä ja päätti suunnata sinne. Tämän jälkeen sain saatettua sen kepeille oikein, jonka jälkeen alkoi h-i-d-a-s ja huolellinen pujottelu, tuntui että sen yhden esteen suorittaminen kesti minuutteja! Kun kepit oli vihdoin selätetty niin Kirpun kone käynnistyi ja loput 18 estettä radasta menikin ihan hienosti...

Varsinaista uunoiluagilitya! Tuli flashbackeja sinne Kirpun ensimmäisen kisavuoden suorituksiin, joissa välillä mentiin kuin viimeistä päivää ja sitten taas tökittiin tupsuja kentän pinnassa tai käytiin "ihan vaan nopeesti" tarkistamassa jotain radan ulkopuolella kesken sujuvan suorituksen. Raasu taisi kumminkin olla aika pihalla kisatilanteessa pitkästä aikaa. Eiköhän se tuosta korjaudu, kun saadaan vähän lisää kilometrejä mittariin, vaikka kieltämättä jouduin illalla kisapäivän jälkeen hetken miettimään, onko tämä agility nyt niin kivaa sittenkään :)

No joukkuerata oli vielä jäljellä ja sen profiili ainakin oli mukavan helppo ja vauhdikas. Kirppu pitikin kiinni maineestaan hyvänä joukkuekoirana ja juoksi jälleen kerran hallitun nollan. Ainoa jännä paikka suorituksessa oli ohjaajan eksyminen yhdessä valssissa, mutta oikea este onneksi löytyi ajoissa. Vauhti oli mitä oli, mutta intoa Kirpulla riitti sen verran, että vielä loppuvaiheillakin siitä irtosi ääntä. Lopputuloksissa kolmekoirakkoinen, puolisisaruksista koostunut joukkueemme (Hanna & Papu, Sari & Riia ja minä & Kirppu) sijoittui sijalle kuusi kahdella nollalla ja yhdellä vitosella. Ihan kelpo tulos vajaalla joukkueella.

Loppuvuodelle olen suunnitellut säännöllistä treenaamista ja kisaamista. Jopa ryhmäpaikkakin on hakusessa, mutta katsotaan nyt kuinka sen kanssa käy. Samaten on vielä auki mahdollisen vapaakortin saaminen Ojankoon, kysyntä kun on ilmeisesti ollut aika kovaa. Treeni-into on alkanut vähän nostella päätään, joten toivottavasti homma ei nyt kaadu ainakaan siihen, että ei löydy paikkaa, missä treenata.