Luonnetesti ja muut kuulumiset

Kesän loppuminen kirpaisee aina kovaa, mutta en ole varma, olisinko kuitenkin salaa sitä mieltä, että syksy on vuodenajoista paras. Syksy on uusien alkujen aikaa monessakin mielessä. Koirahommista erityisesti agilityssa alkaa pitkä talvikausi, kuukausia aikaa ottaa taas isoja harppauksia osaamisessa ja yhdessä tekemisessä ennen seuraavaa kisakautta. Se arkinen puurtaminen on kuitenkin minulle koko harrastuksen parasta antia ja niinpä huomaan taas olevani onnellinen syksystä - niin raikkaista keleistä kuin myös niistä edessä häämöttävistä työntäyteisistä ja antoisista treenikuukausista :)

Narun kanssa aloitettiin elokuussa treenit Agility-Akatemialla Juhan valmennusryhmässä. Treenit HSKH:n ryhmässä jatkuvat syyskuun loppuun saakka. Alun perin tarkoituksena ei ollut jatkaa talvella seuran ryhmässä Narun kanssa, mutta itsenäistä tekemistä ja etenemistä ollaan saatu niin kivasti työstettyä Katin kanssa kesällä, että päädyin hakemaan Narun kanssa myös Katin kisaavien ryhmään talveksi, ja päästiinkin onneksi mukaan. Jatkossa siis treenataan ohjatusti joka toinen maanantai Ojangossa ja joka torstai Akatemialla. Näiden lisäksi pitäisi saada ohjelmaan mahtumaan omatoimiset treenit kerran-pari viikossa, koska niissä yksittäisissä asioissa eli esteissä ja muussa teknisessä osaamisessa on vielä niin paljon vahvistettavaa.

Kisaikä tuli täyteen elokuussa ja toivottavasti syksyn aikana päästäänkin jo kisoihin asti. Tällä hetkellä eniten työtä on A-esteessä, enkä ole vielä ollenkaan varma miten siitä valmista saadaan. A:ta lähdettiin lopulta työstämään boksilla ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että siirretään suoritusta tasaiselta itse esteelle. Puomia yritetään nyt pikkuhiljaa saada osaksi rataa ja samaa voisi aloitella keinunkin kanssa. Kepeillä koettiin pieniä epätoivon hetkiä elokuussa, kun meinasi mennä pelkäksi kävelyksi koko pujottelu, mutta muutaman viikon tauko ja paluu hetkellisesti kuuteen keppiin tekivät ihmeitä ja homma alkoikin yht'äkkiä luistaa. Nyt vauhti, rytmi ja fokus ovat hyviä ja koira on alkanut painua matalaksi pujottelussa. Muutaman treenikerran jälkeen palattiin 12 kepille, ohjurit molemmissa päissä. Joitakin toistoja on tehty jo kokonaan ilman ohjureitakin enkä ole ihan varma, kuinka tarpeelliset ne enää ovatkaan. Sinänsä tykkään käyttää ohjureita keppien alussa ja lopussa sisäänmenoja ja kepeillä pysymistä vahvistamassa, mutta tosiaan pitäisi vähän kokeilla, missä tilanteissa niitä oikeasti tarvitaan.

Juhan treeneissä ollaan tehty haastavia, tyypillisesti n. 10 esteen pätkiä ja aina ollaan saatu homma toimimaan. Tyypillisesti olen ihan hukassa ensimmäisillä toistoilla, sitten yksittäisten kohtien hiomisen jälkeen ollaan tehty pätkä hienosti virheittä. Ei auta kun vaan treenata lisää niin jossain vaiheessa alkaa koira tuntua tutulta :) Katin treeneissä ollaan tehty yksittäisiä ohjauksia, mutta joka kerta myös jotain etenemistä ja irtoamista vahvistavaa. Ihanan innokas ja vauhdikas kaveri Naru on, uskon että se tulee tarjoamaan minulle radalla hienoja kyytejä tulevaisuudessa :)

Kirpun kesätreenit loppuivat käytännössä Narun Akatemia-treenien alkamiseen, koska ne osuivat samalle illalle. Kirpulle ei ole ryhmäpaikkaa talveksi, vaan suunnitelmana on vahvistaa yksittäisiä asioita omatoimisesti ja ottaa satunnaisesti tuurauksia esim. Akatemialle tai Niinulle.

Muutama startti ollaan kisattu. Tuusulassa elokuussa saatiin yhden nollan lisäksi Kirpun kisauran ensimmäinen oikea kontaktivirhe A-esteeltä. Kirppu liikkui jotenkin jäykän tuntuisesti ja se heijastui myös molempien agilityratojen juoksukontakteihin - ratoja ei ole videolla, joten en tiedä miltä suoritukset näyttivät, mutta molemmissa oli sellainen tuntu, että A:n juoksu ei ollut rentoa. Pari viikkoa sitten piirinmestiksissä tassuun tarttui joukkuehopeaa HSKH:n minijoukkueessa. Kirpun kanssa tehtiin oma joukkueosuutemme hyvällä nollalla. Kiitos taitaville joukkuekavereille :)

Tänään oli jännittävä päivä, kun suunnattiin Kirpun kanssa Hämeenlinnaan luonnetestiin. Tuomareina testissä olivat Auli Kiminki ja Lea Yli-Suvanto. Ihan vähän vaan viime tinkaan jäi tämä testaaminen - Kirppu täyttää ylihuomenna 7 vuotta, joka on luonnetestin yläikäraja... No testi oli vähällä jäädä tekemättä tälläkin kertaa. Samalla järvellä pienen matkan päässä järjestettiin samaan aikaan noutajien metsästyskoe, joten järvellä kävi jatkuva haulikon pauke. Kirppuhan ei laukauksista tykkää ja ahdistui heti ensimmäisestä kuulemastaan laukauksesta hetki kentälle saapumisemme jälkeen. Sen jälkeen häntä roikkui ja koiraparka oli kaikenkaikkiaan surkean oloinen. Päätin kuitenkin, että käydään asia läpi tuomareiden kanssa ja sovitaan yhdessä, mitä tehdään. Hetki asiasta keskusteltiinkin ja ensin miettivät, josko kannattaisi vaan jättää väliin, mutta kun muistivat, että tämä tosiaan oli absoluuttisesti viimeinen mahdollisuus luonnetestata Kirppu, ehdottivat että lähdetään tekemään testiä ja lopetetaan, jos käy koiralle ylivoimaiseksi. Tähän siis päädyttiin.

Leikkiminen meni olosuhteisiin nähden ok: Kirppu innostui kyllä tuomarista ja tämän tarjoamasta leikistä ja repikin lelua hetken, mutta luovutti aika nopeasti. Tässä mielestäni näkyi selkeimmin laukausten luoma paine eli vaikka leikkihetki kyllä nosti mielialaa pieneksi hetkeksi, pauke muistui kohta taas mieleen eikä leikkiin keskittyminen onnistunut tuon paremmin.

Kelkalla Kirppu oli yllättävän lunki. Pitkään vaan seisoskeli takanani ja katseli kelkkaa, sitten sen ollessa jo aika lähellä alkoi puhkia ja hetken päästä myös murista kelkalle. Ihan viime hetkellä vasta hihna kiristyi ja koira pakitti kelkkaa pakoon. Kun kävelin itse kelkan toiselle puolelle, Kirppu tulikin jo sitä nuuhkaisemaan. Käveltiin yhdessä kelkan lähtöpaikkaan ja sieltä uudestaan kelkan ohi, Kirppu ei paluumatkalla väistänyt kelkkaa ollenkaan, kävi vaan ohimennen nuuhkaisemassa uudelleen.

Ensimmäinen hyökkäysosio meni juuri kuten olin odottanutkin, eli Kirpusta ei lähtenyt minkäänlaista reaktiota. Se katseli kepin kanssa heiluvan tuomarin lähestymistä paikoillaan, sitten tuomarin ollessa parin metrin päässä astui tätä kohti ikään kuin katsomaan, että onko tädillä jotain asiaa :D Kirpulle ei ole koskaan elämässään tullut mieleenkään, että joku ihminen voisi olla paha, eikä se tälläkään kertaa kyennyt niin ajattelemaan. Kun jätin sen tuomarille, se jäi aika rauhallisena katselemaan perääni, sitten kutsuttaessa tuli kovaa ja iloisesti.

"Kunniakujalla" Kirppu väisti haalaria aika nopeasti, mutta ei mitenkään liioitellun voimakkaasti. Kun ohitettiin maassa makaava haalari hetken päästä uudelleen, käveli melkein sen yli - tämä oli toinen pienoinen yllätys minulle, kun olisin kuvitellut sen muistavan vähän paremmin. Tynnyrillä tuli isompi reaktio ja sitä myös lähestyi enemmän epäröiden, mikä on loogista koska tynnyriin liittyi kova räminä-ääni ja äänten suhteen Kirppu on herkempi, varsinkin nyt kun vähän väliä joutui kuulemaan niitä inhottavia laukauksia järvellä. Tynnyriäkin tuli varovaisesti katsomaan siinä vaiheessa, kun minä istuin sen päällä.

Pimeässä huoneessa Kirppu oli hassu :) Kyseessä oli kennelmajan pieni tupa, jonka yhteydessä olevaan pieneen huoneeseen minut vietiin istumaan. Kirppu lähti tassuttelemaan ympäriinsä, tutki vähän keittiötä ja hyppäsi pirttipöydän penkeille pariin otteeseen seisoskelemaan. Kun minua pyydettiin yskäisemään, jäi vähän kuuntelemaan mutta sitten jatkoi omia touhujaan. Muutaman kerran sain jo kutsuakin, ennen kuin suuntasi huoneen ovea kohti. Oven edessä oli tyhjä jätesäkki maassa, sen yli Kirppua piti vähän auttaa. Sitten löysi minut pikkuhuoneesta, nuuhkaisi vähän varpaitani ohimennen ja hyppäsi vieressä olleelle sängylle tutkiskelemaan mitä sieltä löytyisi :) Vähän vaikea tulkita, mitä Kirpulla liikkui mielessä - vähän saattoi olla jäätäkin tassuissa, mutta voi myös olla, että sillä oli mielestään ihan mukava olla tätien kanssa tuvan puolella eikä niin ollut tarvetta lähteä mamia etsiskelemään :)

Seinällä Kirpun reaktio oli melkein yhtä olematon kuin puolustustehtävässä. Tuomarin ollessa parin metrin päässä oli kuulemma vähän vinkaissut, mutta minkäänlaista terävyyttä ei ollut osoittanut missään vaiheessa, ja hyväksyi tuomarin kaverikseen heti kun tämä tuli viereen.

Luonnetestinkin laukaukset kuunneltiin ja reaktio oli sama kuin kaikkiin kokeen aikana kuultuihin laukauksiin (joita siis todellakin tuli pitkin matkaa) ja toisaalta sama kuin Kirpulla laukauksiin yleensäkin: häntä laskee, pää laskee ja kääntyy poispäin laukauksen suunnasta sekä olo muuttuu silminnähden epämukavaksi.

Loppupisteet:
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - laukausaltis

Lopputulos +153 pistettä, laukausaltis

Loppuarvion mukaan itse koe meni Kirpulta aika mukavasti laukauksia lukuunottamatta. Missään vaiheessa ei edes mietitty kokeen keskeyttämistä, koska aina Kirppu oli valmis jatkamaan seuraavaan tehtävään eikä laukausten(kaan) aiheuttama paine käynyt missään vaiheessa ylivoimaiseksi, vaikka vaikeaa olikin. Toimintakykyä, taisteluhalua ja hermorakennetta oli riittävästi, että pystyi tallustamaan tehtävästä toiseen eikä kuormittunut liikaa (omasta mielestäni ei näkyvästi muusta kuin jatkuvista laukauksista, joista toki sitten ottikin osumaa huomattavasti). Luoksepäästävyyden tuomarit myös arvioivat Kirpun voimavaraksi eli kun luottamus ihmisiin on järkkymätön niin niistäkin - niin omista kuin vieraista ihmisistä - Kirppu saa voimaa ja rohkeutta jatkaa.

Temperamentti olisi tuomarien (ja minunkin) mielestä saattanut olla vilkkaankin puolella toisissa olosuhteissa, mutta tänään tietysti arvioitiin sitä, mitä tänään nähtiin. Itse ajattelisin, että rankat olosuhteet saattoivat vaikuttaa myös taisteluhalun ja ehkä hermorakenteenkin esiintuloon, mutta vain "sävyeroihin" eli korkeintaan olisivat nousseet sinne +2a:n (taisteluhalu, kohtuullinen) ja +1a:n (hermorakenne, hieman rauhaton) puolelle, mutta eivät eri numeroarvoille. Positiivisia yllätyksiä itselleni olivat toimintakyky ja kovuus. Toimintakykyä Kirppu selvästi ilmensi kokeessa, vaikka olin itse ajatellut sen jäätyvän kelkalla ja pimeässä huoneessa pahemmin. Ero toiminnassa esim. Waltteriin, jonka toimintakyky meni miinukselle, oli selvä. Kovuuden ajattelin mahdollisesti asettuvan tuohon +1:seen, mutta odotin pehmeyden silti tulevan selkeämmin esiin kokeessa. Terävyys, puolustushalu ja luoksepäästävyys olivat juuri sitä mitä pitikin - täysin luoksepäästävä koira, joka ei missään tilanteessa koe ihmistä uhkaksi.

Jännittävä kokemus! Surkeasti alkanut testipäivä kääntyi kuin kääntyikin positiiviseksi ja olen todella iloinen, että testi päätettiin viedä läpi. Olen myös äärettömän ylpeä Kirpusta, joka rohkeasti taisteli itsensä kokeen läpi, vaikka sen olo oli surkea alkumetreiltä lähtien. Kuten kasvattajalleen jo sanoin, enemmän siinä on koiraa kuin osasin edes itse odottaa :)

Nauravainen Pikku-Kirppu juhannuksena Kangasniemellä

Agirotu ja kesäloma

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pyörähdettiin Narun kanssa agirodussa. Osallistuttiin sisarusjoukkueella alo-joukkuekisaan. Video (josta kiitos Kaisille/Joonalle) joukkueen suorituksesta alla, Naru menee ekana.

Valitettavasti alokasradalla oli kepit ja joo, ei edes yritetty. Rataantutustumisessa kävi käsky yrittää keppejä kunnes saa luvan jatkaa, mutta tein tietoisen päätöksen olla tätä käskyä noudattamatta. Pyrkimyksenäni on opettaa koiralle, että radalla edetään koko ajan kovalla vauhdilla esteeltä seuraavalle, ja mielestäni olisi ollut tosi epäreilua koiraa kohtaan pyörittää sitä paikoillaan keskellä rataa esteen edessä, jota se ei osaa. Toivottavasti kukaan ei ihan tosissaan kuvittele, että tällä tavoiteltiin parempaa tulosta epävirallisessa leikkimielisessä möllijoukkueiden kisassa. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan selvitä radasta niin, että koira olisi omastakin mielestään juuri niin hyvä kuin se oli :)

Joukkuekuva: Matti & Oppe, minä & Naru, Laura & Valpas ja Jessica & Kiah (kuva: Anne-Mari Tenhovalo)

Viikko agirodun jälkeen alkoi kesäloma, joka nyt vetelee viimeisiään. Loman ekana viikonloppuna kisattiin Kirpun kanssa pari starttia Mikkelissä. Ensimmäisellä radalla häröilyä kepeillä ja myöhemmin tahallinen hylly - A:lta olisi pitänyt jatkaa suoraan taaksepäin, mutta kun ei Kirpun juoksu-A tuota vielä oikein kestä niin vein mieluummin suoraan edessä olevaan putkenpäähän. Toinen rata oli kovin helppo ja sillä tehtiin siistihkö nolla.

Kisojen jälkeen Kirppu piti kolme ja puoli viikkoa taukoa agilitysta. Eilen torstaina osallistuttiin ryhmätreeneihin, jossa tehtiin kisanomaista ratatreeniä. A:lla oli tauon jäljiltä selvää epävarmuutta, joten otettiin aika paljon myös etupalkkatoistoja sillä. Keppejäkään Kirppu ei oikein enää osannut, ei alku- eikä loppupäässä... Muuten ihan ok suorituksia noin niinkun ensimmäisiksi treeneiksi tauon jälkeen.

Narun kanssa on työstetty loman aikana jonkun verran esteosaamisia. Keppejä ollaan tehty eniten ja niiden kanssa ollaan päästy niin pitkälle, että apuina on enää ohjurit molemmissa päissä. Vauhti on kepeillä vähän tippunut, kun selvästi pistää niin kovasti miettimään :) Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö edetä häivyttämisen kanssa hitaammin jotta vauhti pysyisi koko ajan tapissa, mutta kun en myöskään haluaisi riskeerata että jää liikaa apuihin kiinni niin tällä tyylillä nyt mennään.

Kontakteja ollaan tehty muutamalla kerralla. Puomilla olen siirtänyt etupalkkaa seuraavan esteen taakse ja yrittänyt saada omaa liikettä mukaan suoritukseen. Pikkuhiljaa etenee. Keinulla tarvitaan lähinnä toistoja ja jossain vaiheessa myös omaa liikettä mukaan, nyt irtoaa vain edelle. Tehdään sekaisin vähän kevennettyjä suorituksia tai kokonaan ilman apuja, koiran fiiliksiä tunnustellen. A:ta olen tehnyt loman aikana vain kerran - edelleen on vähän auki millä menetelmällä juoksu-A:ta lähden lopulta yrittämään. Toistaiseksi olen valinnut olla ajattelematta asiaa juurikaan...

Pussi vaati kokonaista kaksi treenikertaa, yhden touko-kesäkuussa ja toisen pari viikkoa sitten, silloin onnistui jo ilman apuja. No ehkä varmistetaan yksittäisenä vielä kerran-pari ennen ottamista mukaan radalle :) Rengasta olen kerran ottanut ratapätkään mukaan, meni hyvin.

Tässä esteiden perusteita opettaessa on tullut selväksi, että Naru on kyllä aika erilainen oppija kuin terrierit ovat olleet. Territ eivät ole juurikaan vaivautuneet tekemisiään mietiskelemään, niille kun on tehtävä asia sekä palkka esitelty niin sitten ovat vaan paahtaneet menemään jos ovat osanneet ja jos eivät ole osanneet niin sitten eivät vaan ole tehneet ja on palattu helpommalle tasolle. Naru taasen on kaikkea muuta kuin suoraviivainen tekemisissään, se tuntuu punnitsevan kaikessa eri vaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet - jos sille osaa myydä sen mitä haluaa sen tekevän niin sitten oppii kyllä nopeasti. Esimerkiksi renkaan opettaminen on kaikkien terrien kanssa mennyt niin, että olen vaan näyttänyt että tästä läpi, koira on hypännyt ja on saanut palkan. Tätä kun on riittävästi toistettu eri suunnista niin este on ollut hallussa. Naru ei suostunut rengasta hyppäämään houkuttelemalla, tuumasi vaan että pääseehän tästä ympäri kummalta tahansa puolelta ja joskus jopa altakin, joten miksi hyppäisin. Sitten kun astui itse sivuun, otti naksun käteen ja antoi koiran tarjota niin este opittiin hetkessä. Keppien kanssa tuntuu vähän samalta - terreille se on ollut vaan kuja, joka alkaa tästä ja loppuu tuonne ja jonka läpi kaasutetaan etupalkalle asiaa ihmettelemättä, mutta Naru suhtautuu siihenkin jotenkin hartaudella ja pahimmillaan tuntuu miettivän jokaisen keppivälin erikseen :) Kovasti Narulla on tarve tehdä oikein ja sheippaaminen tuntuu lähes kaikessa toimivan parhaiten, jos vaan oma maltti riittää sitä käyttää. Oma oivaltaminen toimii uskoakseni kaikilla koirilla paremmin kuin johdatellut toistot, mutta Narun kanssa ero on huomattava, joten yritetään sitten sheippaamista ja omaa oivaltamista tämän mukaisesti jatkossa hyödyntääkin.

Yhdet synttärit juhlittiin taas heinäkuussa, kun Waltteri täytti 13 vuotta. On se jo vanhentunut, ei voi mitään, Kuulo alkaa selvästi heikentyä, hyppäämisessä tarvitsee välillä apua, pissavaivat ovat lisääntyneet. Oma ihana ja höppänä itsensä pappa silti on edelleen ja kovasti toivon, että pysyy kunnossa ja tolpillaan vielä pitkän tovin.

13-vuotias paljustapelastaja työssään :)

SM-kisat Oulussa 12.-14.6.

Aloitettiin matkanteko SM-kisapaikkakuntaa Oulua kohti keskiviikkoiltana siirtymällä Narun treenien jälkeen mökille Kangasniemelle. Torstain tein etänä mökiltä käsin ja perjantaina aamulla jatkettiin Kirpun ja Narun kanssa Oulun suuntaan. Waltteri jäi mökille Nestin ja vanhempieni kaveriksi juhannukseen saakka.

Perillä kisapaikalla oltiin joskus puoli kahden aikoihin. Olin ilmoittanut Kirpun varmuuden vuoksi molemmille perjantain radoille, mutta alunperinkin tarkoituksena oli kisata vain toinen. Hyppäri onneksi oli aikataulussa ensimmäisenä ja sille siis osallistuttiin. Vähän oli yhteinen rytmi hakusessa, liekö syynä nopean tuntuinen alusta vai Kirpun viikko aiemmin alkanut juoksu vai mikä. Väliäkö tuolla, siksihän näihin iltakisoihin mennään, että saadaan tuntumaa kisakenttään, järjestelyihin sekä koiran meininkiin. Ilman tulosta siis jäätiin hyppärillä.

Muuten perjantain ohjelmassa oli leirin pystytys sekä ilmoittautumisten hoitaminen kuntoon niin omalta kuin joukkueenkin osalta. Joukkueen ilmoittamisessa oli taas tavanomaista säätöä suuntaan ja toiseen, joten kisapaikalta päästiin lähtemään vasta seitsemän jälkeen, vaikka kisahommat olivat meidän osalta ohi jo puoli viiteen mennessä.

Kisateltta valmiina viikonlopun koitoksiin

Majoitus meillä oli meren rannalla Eedenissä, Sari ja Riia tulivat kavereiksi huonetta jakamaan. Kun oltiin asetuttu, siirryttiin hotellin ravintolaan päivällistä syömään. Ruokaa odotellessa alkoi huono olo hiipiä mahaan ja päähän, ja olisin halunnut vaan käydä ravintolan penkille makaamaan. Muutaman haarukallisen ruokaa sain pakotettua itseni syömään, vaikka pelkkä haarukan nostaminen tuntui melkein ylivoimaiselta, pureskelusta puhumattakaan. Aika pian oli pakko luovuttaa ja siirtyä hotellisänkyyn makaamaan. Kuumekin alkoi nousta ja etova olo ottaa entistä suurempaa otetta. Pahoinvointilääkkeen avulla selvisin illan vielä oksentamatta, mutta yöllä piti jo viettää aikaa myös vessan lattialla.

Mökillä oli sairastettu mahatautia muutama päivä ennen meidän menoa sinne. Äiti oli pessyt mökin lattiasta kattoon epidemian jälkeen, desinfioinut paikat ovenkahvoja myöten. Sari totesi oireet Noro-virukselle tyypillisiksi ja sanoi, ettei mikään määrä desinfointia tapa pöpöä kokonaan muutamassa päivässä tai estä varmasti tartuntaa, joka tapahtuu äärimmäisen pienestä altistuksesta. Hotellin respasta saatiin käsidesiä ja läjä käsipapereita, joiden avulla (ja Sarin ohjeilla) yritettiin toimia niin, että riski Sarin sairastumisesta olisi mahdollisimman pieni.

Varoitin Hannaa jo perjantai-iltana tilanteesta, että Heini ja Nekku tietäisivät varautua mahdollisesti starttaamaan HSKH:n minijoukkueen ensimmäisenä koirakkona aamukahdeksan jälkeen minun ja Kirpun tilalla. Yön oksentelujen jälkeen joukkuekisan väliin jättäminen oli itsestäänselvyys, joten aamulla vielä uusi puhelu Hannalle ja vaihdon vahvistaminen. Sari kantoi aamiaiselta lasin mehua ja palan leipää minulle päivän eväiksi ja lähti kisapaikalle. Me Kirpun ja Narun kanssa nukuttiin iltapäivään saakka, käytiin varovasti vähän ulkona, nukuttiin lisää, käytiin toistamiseen ulkona ja nukuttiin taas. Päivä meni oksentamatta ja muutenkin pikkuhiljaa olo muuttui vähemmän kurjaksi. Iltapuolella aloin jo laitella leivänmurusia suuhuni sillä ajatuksella, että jos haluan radalle saakka selvitä sunnuntaina, on pakko alkaa syödä jotain. Sari toi kisoista palatessaan mahatautiselle sopivia eväitä lisää, lähinnä nestemuotoisia. Illan mittaan alkoi olla varsin päättäväinen olo sen suhteen, että radalle sunnuntaina mentäisiin - ihan sama tuliko tulosta vai ei, mutta väliin en halunnut SM-kisastarttiamme jättää. Yksilökisaan voi mennä vaikka tuupertumaan radallekin, joukkueen tulosta ei viitsi riskeerata kun on hyvä varakoirakko käytettävissä.

Tämmöisissä tunnelmissa vietettiin joukkuepäivä - paitsi että pääasiassa silmät kiinni :)

Iltakävelyllä rannalla saattoi jo vähän naurattaakin

Sunnuntaina reippaasti ylös sängystä ja aamupalalle. Join lasillisen mehua ja söin kaksi lusikallista kaurapuuroa sekä yhden sulhaspiirakan - varmaan kuitenkin enemmän kuin koko edellisenä päivänä yhteensä... Kirpun rataantutustumisryhmä oli yhdentoista jälkeen, joten ihan kauhean aikaisin ei onneksi tarvinnut olla liikkeellä.

Minien hyppäri vaikutti mukavan etenevältä, oikeastaan aika helpoltakin. Valitettavasti siellä joutui myös juoksemaan pitkiäkin pätkiä, mikä ei ehkä minun tilanteessani ollut paras mahdollinen juttu. Uskomatonta mutta totta, selvittiin radasta ilman virheitä ja melko hyvällä suorituksellakin. Pari käännöstä valahti (lähinnä ensimmäisten putkien välinen sekä ihan lopun välistäveto) ja keppejä edeltäneen välistävedon valitsin tehdä pidemmän kautta oman liikkumisen minimoimiseksi, mutta ei siellä oikeastaan hätäpäivää ollut eikä mitään isompaa katastrofia tapahtunut. Sisulla temmottiin rata alusta loppuun, vaikka kuolema meinasikin korjata varsinkin loppuvaiheilla. Maalissa Kirppu kainaloon ja suoraan kentältä ulos puiden keskelle puhaltamaan. Lähemmäs tunti taisi mennä, että tärinät loppuivat.

Video hyppäristä alla, Sarille kiitos kuvaamisesta.

Finaaliin lähdettiin sijalta 53 - nollia minien hyppärillä tuli yhteensä 85, eli mistään vaikeasta radasta ei tosiaan ollut kyse. Finaaliratakaan ei mitenkään mahdottomalta tuntunut, vaikka tarkkuutta siinä vaadittiin kyllä alusta loppuun saakka. Pääasiassa yritin tehdä meille mahdollisimman nopeat ohjausvalinnat, ainoastaan keppejä edeltäviin pyörityksiin valitsin hitaammat varman päälle -ohjaukset mieluummin kuin sellaiset, joissa onnistuminen olisi minun liikkumisestani kiinni. Ongelmitta meni tämäkin rata ja virheettömällä suorituksella päästiin maaliin. Puomi oli vähän hitaan tuntuinen ja keinulta sain käskyttää koiraa pari-kolme kertaa pois ennen kuin lähti liikkeelle, mutta linjat olivat hyvät ja koiran into kohdillaan. A:n kontaktia en katsonut ja se jää videollakin pimentoon, mutta virhettä ei tullut ja rytmi oli sen verran vauhdikas, että kahdella laukalla taisi tulla.

Kuntoni kesti finaaliradan yllättävän hyvin. Lähtökarsinoissa olo oli heikko ja radan jälkeen piti taas lyhistyä hetkeksi puiden siimekseen toipumaan, mutta ratasuorituksen aikana en huonoa oloa muistanut tai tiedostanut.

Videosta kiitos kuvaajalle Hannalle sekä kameran omistajalle Sarille :)

Kisan jälkeen Kirpun lopullinen sijoitus oli 19. kahdella ratavirheettömällä suorituksella. Finaaliradan ihanneaika oli tiukahko ja aikamme painui pari sekuntia yliajan puolelle, mutta sijoitukseen tämä ei vaikuttanut ainakaan oleellisesti. Ihan parasta mahdollista vauhtia Kirppu ei finaaliradalla kulkenut, mutta en kyllä tiedä oltaisiinko nykykunnolla saatu tuota reilua kahta sekuntia kurottua millään. Oikein tyytyväinen täytyy olla suorituksiin ja lopputuloksiin etenkin, kun sunnuntaiaamuna hotellista lähtiessäni asetin tavoitteeksi saada hyppäriltä edes hylkäyksen poisjäännin sijaan :)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Sunnuntai-maanantaiyöksi jäätiin vielä Eedeniin ja maanantaina aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan Sarin kanssa peräkkäin etelään. Yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja kotona oltiin ihmisten aikaan. Loppuviikkoon mennessä vointi ja ruokahalukin olivat palanneet normaaleiksi, joten aika vähällä sairastamisella lopulta pääsin ja jopa hyvin tuloksin selvittiin reissusta :)

Kisojen jälkeen ollaan käyty Kirpun kanssa muutamat treenit, joissa ollaan tehty lähinnä rataa rennolla mielellä ja ilman minkäänlaista pilkun viilaamista. Ilmoitin Kirpun muutamaan starttiinkin ensi viikonlopuksi loman aloituksen kunniaksi, mutta sen jälkeen pidetään varmaan pari-kolme viikkoa taukoa agilitysta kokonaan. Naru jatkanee pieniä treenailuja ainakin yksittäisten esteiden osalta, mutta mitään isompia treenisuunnitelmia ei sillekään kesäloman ajaksi ole.

FI AVA

Kirppu teki Tuusulan kisoissa sunnuntaina tuplanollan ja sai viimeisen agilityvalionarvoon vaadittavan agilitysertinsä.

Tästä päivästä oli hytinä. Katsoin kisatkin sen mukaan, että tuomarina on sellainen, jolta ei olla vielä saatu sertiä. Tunne jatkui koko viikonlopun ja sunnuntaina iltapäivällä lähdin ajamaan kohti Tuusulaa sillä ajatuksella, että sertiä lähdetään hakemaan.

Ensimmäiseltä radalta hyvä nolla. Pysäytin puomin, koska se oli heti alussa enkä ollut valmis sitä juoksuttamaan vain siltä varalta, että tehtäisiin nolla - etenkin, kun puomin ja A:n kontaktien erottelu on nyt työn alla. Nopea pysäytys joka tapauksessa, ei siihen istuskelemaan jääty. Sijoitus nollalla kolmas, kakkossijasta jäätiin kaksi kymmenystä ja osanottajia oli 29 eli yksi lisää olisi tiennyt sertin siirtymistä kolmoselle saakka. Totesin tuloslistan äärellä kisojen toimitsijana toimineelle tuttavalle, että ei auta kuin tehdä lisää nollia.

Toiselle radalle lähdin tappoasenteella. Hienolla nollalla maaliin, yksi käännös vähän valui, muuten ei juuri parannettavaa jäänyt. Puomi tällä radalla toiseksi viimeisenä esteenä ja nyt juoksutin tietysti läpi. Sijoitus tällä radalla toinen ja voittaja oli jo valio, joten serti siirtyi meille.

Hyppärille ei oikein enää riittänyt potkua, joten hylly siltä melko alkuvaiheilta.

Siinä se nyt on, Kirpun uran iso tavoite on saavutettu. Ura ei silti hetkeen vielä ole ohi, vaan matka jatkuu. Muutamat SM-kisat olisi Kirpun kanssa vielä tarkoitus kisata ja eiköhän se hyppyvalionarvokin vielä viimeistellä. Jotenkin on nyt sellainen kutina, että saattaa meidän uran parhaat ajat olla vielä edessäpäin :)

Kesää kohti

Ulkokausi pyörähti käyntiin tällä viikolla, kesä on tulossa! Maanantaina kävin kouluttamassa omaa ryhmääni ja eilen oli vuorossa toinenkin koulutuskeikka, mutta tänään pääsen vihdoin itse treenikentälle. Naru treenaa pienessä junnukoirien ryhmässä keskiviikkoisin, Kirppu kilpailevien ryhmässä torstaisin (ja lisäksi tehiksessä joka toinen tiistai kesäkuun loppuun) ja Narulla on vielä toko-treenitkin perjantaisin touko-kesäkuun ajan. Kiirettä pitää, mutta voi miten kivaa päästä ulkokentille ja erityisesti Narun kanssa ryhmään!

Kirppu on käynnistellyt kisakautta muutamassa kisassa. Juoksu-A ei oikeastaan ole ihan kisavalmis vielä, mutta kisakentille on pikkuhiljaa joka tapauksessa suunnattava ja koska lisäksi uskon, että Kirpulla avain parhaisiin juoksuihin on itsevarmuudessa niin kisattavakin on, jotta oppii luottamaan, että kisaradallakin A:n saa juosta.

Lauantaina 11.4. kisattiin oman seuran kisoissa Ojangossa. Agilityradalla pelkkä A:n suoritus tähtäimessä ja sillä tavoitteena, että ei pysähdy - tyylillä ei muuten väliä eikä edes sillä, osuuko kontaktille vai ei. Ihan hyvin juoksi, ei näyttänyt harkitsevankaan pysähtymistä. Puomilla Kirppu sitten sovelsi tätä uutta juoksutaitoaan ja pompotteli myös puomin kontaktin läpi ja sen jälkeen väärälle esteelle. Aika hyvin on erotellut nämä treeneissä, mutta kisoja edeltävinä parina viikkona ei kyllä taidettu paljon puomia tehdä.

Hyppärillä oli kaikenlaista hauskaa putkikuviota, jotka ilmeisesti aiheuttivat sen verran hämmennystä että hyllyjä tuli todella paljon. Valitsin hieman valtavirrasta poikkeavat ohjaukset ja toimivat kyllä meille oikein hyvin. Kepeilleviennissä hermo petti ja painoin liian aikaisin päälle, mikä sai Kirpun oikaisemaan toiseen tai kolmanteen väliin. Lopputuloksena harmillinen vitonen, jota ilman oltaisiin kyllä kisattu tosissamme kisan voitosta ja hyppysertistä.

Nyt lauantaina ajeltiin Lohjalle, jossa myöskin ohjelmassa agirata ja hyppäri. Tällä kertaa selvästi edellistä kisa-A:ta epävarmempi suoritus - tuli harjan jälkeen muutaman askelen ravaten ja loppuosan sitten laukalla ja pysähtymättä jatkoi matkaa. Tehtiin tosi hyvän tuntuista rataa loppuvaiheille saakka, sitten onnistuin yhden takaakierron jälkeen hukkaamaan koordinaatit täysin ja vein Kirpun seuraavan esteen ohi. Tämmöisiä nolouksia minulle tapahtuu onneksi aika harvoin, mutta kai se oli joskus taas koettava.

Hyppärillä myös hyvä draivi ja tosi hyvää rataa tehtiin ihan viime hetkille saakka. Sitten kolme estettä ennen loppua Kirppu yritti oikaista suoraan maaliin - kuumeni jo lähdössä juuri meitä ennen menneiden Sarin ja Riian vinkuleluleikeistä ja näytti tuumaavan, että nyt on sopiva hetki mennä hakemaan pallo siskolta pois :) Sain vielä käännettyä maalilta pois ja kaarratettua parin ylimääräisen hypyn ympäri takaisin oikealle radalle ja loppujen lopuksi päästiin virheittä maaliin.

Sunnuntaina kaksi agirataa Purinalla. Tosi hyvät ja rennot A:n juoksut molemmilla radoilla - ensimmäinen edelleen kolmella laukalla, mutta toinen taisi jo olla kahden laukan suoritus tai ainakin sinne päin :) Puomilla epävarmuutta pysymisessä, en tosin ole ihan varma kummalla on suurempi ongelma tässä, Kirpulla vai minulla. Nyt seuraavina viikkoina joka tapauksessa on tähtäimessä A:n ja puomin treenaaminen ristiin, jotta erottelu tulee Kirpulle selvemmäksi. En haluaisi kauheasti alkaa huomautella puomista kisoissa, koska se taas väistämättä vaikuttaa koiran itsevarmuuteen A:lla.

Muutenkin sunnuntain radat tuntuivat hirmuisen hyviltä, kaiken kaikkiaan homma tuntuu meillä nyt toimivan aika mukavasti. Ensimmäisellä hylly hypyn ohituksesta muutama este ennen maalia (taas...), kun oma rytmi sekosi puomilla, kun koira ei jäänyt kunnolla. Toiselta radalta oikein hieno nolla! Oma liikkuminen vähän kankeaa parissa käännöksessä, mutta kokonaisuudessaan tosi hyvä suoritus meiltä. Hirmuisen hyvä aloitus kisavuodelle kaiken kaikkiaan, olin pääosin tyytyväinen kaikkiin viikonlopun ratoihin ja se on aika paljon se.

Syksyn ja talven kuulumiset

Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.

Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.

Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.

Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa

Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.

Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.

Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)

Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa

Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.

Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.

Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)

Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)

Näin ihana aina aamuisin :)

Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)

Nesti kyläilemässä lokakuussa

Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.

Treeniä, tupsuilua ja pari nollaa

Viimeisen kuukauden aikana ollaan jo treenailtu Kirpun kanssa kovastipaljon. Kesä- ja talvikauden mennessä päällekkäin on ohjattuja treenejä ollut parhaimmillaan kaksikin kertaa viikossa ja lisäksi ollaan hiljaisempina viikkoina käyty omatoimisesti kerran-pari hallilla. Jannen vetämissä tehistreeneissä ollaan tehty radan ohella ihan perustekniikkaharjoituksia - osassa ollaan loistettu ja osassa oltu niin huonoja, etten olisi itsekään uskonut :) Välistävedot olivat ei-niin-yllättäen se pohjanoteeraus ja yhtä ei-niin-yllättäen ovat jälleen/edelleen talven treenilistalla. Omissa treeneissä ollaan kelloteltu juttuja ja muistuteltu kontakteja kisaviikonloppujen välissä. Kesäryhmän vikoissa treeneissä tehtiin kivaa rataa, jossa päästiin tekemään juuri meille sopivia kokeiluja ja fiilistelemään piirinmestiksiä varten, kuten treenin ideana olikin.

Sunnuntaina 21.9. kisattiin pari starttia Järvenpäässä. Ensin agilityradalla tehtiin muuten nolla, mutta... (Huokaus.) Kentän reunalla, kehänauhan päällä, oli jotain vastustamattoman mielenkiintoista ja kun Kirppu sen (ainoana maailmassa) bongasi niin pakkohan sen oli käydä se tarkistamassa. Hylly tästä kierroksesta, varmaankin sillä perusteella että ei ollut hallinnassa, koska kehän ulkopuolella ei käynyt. Hyppärillä mentiin jo parempaan tahtiin, mutta kolmoshypylle sattui Kirpulle erittäin harvinainen rimantiputus ja radan loppuvaiheilla tein huonosti linjatun persjätön keppien jälkeen ja Kirppu ajautui seuraavan esteen taakse eli hylätty siitäkin.

Lauantaina 27.9. kisattiin Helsingin seudun piirinmestaruuksista Purinalla ja Kirppu edusti itsensä lisäksi HSKH:ta joukkuekisassa. Aamun agilityradalla tehtiin tahmea nolla. Ei vaaranpaikkoja muistaakseni, mitä nyt joudun vähän käskyttämään viimeisen hypyn yli, kun Kirpun katse ja ajatus harhautui kehän reunalla istuskelleeseen ratahenkilöön...

Joukkuerata meni jo paljon paremmin, mutta onnistuin olemaan hätäinen yhdessä takaakiertopaikassa ja Kirppu kielsi hypyn, tyyppivirhe siis. Ajanotossa oli ongelmia ja meille ei radalta saatu aikaa, joten päästiin vielä uusimaan. Toinen yritys vielä paljon paremmalla sykkeellä ja virheittä, vaikka toki tulokseksi jäi se ensimmäisellä yrittämällä ansaittu vitonen. Kirppu muuten juoksi railakkaasti kontaktien läpi tällä radalla, ei vissiin ollut aikaa himmailla kun oltiin kerran pelkkää aikaa tekemässä ;) Joukkueen lopullinen sijoitus taisi olla viides yhteistuloksella viisi (kaksi nollaa, kaksi vitosta).

Hyppärillä hyllytettiin jo alkumetreillä putken väärään päähän. Putkea edelsi välistäveto ja ilmeisesti keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin sitten keskittyä vetämään putkeen. Muuten tämäkin rata virheittä ja mukavalla vauhdilla. Hyppäreillähän me viihdytään. Lisäksi jotenkin on alkanut tulla tunne, että päivän ensimmäinen rata on Kirpulla aina vaisu. En tiedä lämpiääkö kunnolla vasta ensimmäisen suorituksen myötä, vai onko vaan pieni pää jäässä vielä ensimmäisen startin aikoihin. Jälkimmäistä veikkaan, koska lämmittelyt eivät tunnu asiaan vaikuttavan (enemmän/vähemmän, spurtteja/ei spurtteja, lämppäesteitä/ei lämppäesteitä jne.) ja lisäksi pahimmat tupsuilutkin tulevat yleensä niihin ensimmäisiin startteihin.

Hetki ennen hyllyä (kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

Viime viikonloppuna kisattiinkin pitkästä aikaa molempina päivinä.

Lauantaina Kirkkonummella kaksi starttia ja kaksi hyllyä. Agiradalla kiltti ja kultainen Kirppuni karkasi ensin lähdöstä (saattoi olla vahinko tai niin aion ainakin uskotella itselleni), sitten karkasi puomilta, jonka seurauksena ajautui seuraavan esteen ohi, ja lopuksi vielä karkasi A:lta, jonne vihdoin palautin ja otin siis hyllyn. Olipa tuhma :)

Hyppärillä tehtiin muuten taas hyvä suoritus, mutta yksi nanosekunnin blackout johti myöhästyneeseen persjättöön, jonka seurauksena Kirppu ehti sujahtaa takaakiertohypylle edestäpäin. Nihkeää tämä nollanteko koiralla, jonka pitäisi olla ihan nollakone... Taitaa ohjaaja olla vähän jäässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Sarin kanssa Kouvolaan kolmeen starttiin. Hyppäri ensin, sillä tehtiin ok-nolla. Ei huomion herpaantumisia, mutta kulki kyllä aika tahmeasti. Ensimmäinen agirata vähän parempi, mutta keppien jälkeisessä possuleikkauksessa en malttanut saattaa loppuun asti (kepeiltä lähdettäessä tällaisen rytmittäminen aina vaikeampaa) ja Kirppu lähti leikkaukseen ennen kuin oli lukinnut hypyn. Viimeisellä agiradalla pääsi taas Tupsu-Kirppu asiaan. Ratahenkilö heilutteli radan toisessa päässä haravaa ja Kirppuhan bongasi tämän jo kun käveltiin lähtöalueelle, oli hyvinkin tärpäkkänä haravahommista. Tuomari puuttui haravanheilutteluun (ei että Kirpun hörhöjä tarvitsisi mitenkään ratahenkilöiden piikkiin laittaa) ja päästiin matkaan. Puolet radasta meni ihan ok, sitten jossain ratahenkilön kohdalla Kirppu unohtui taas toljottelemaan ja jäi melkein sille tielleen. Tuli kuitenkin takaisin ohjaukseen ja päästiin maaliin. Nollan luulin tehneeni, mutta vitonen meille tuloslistaan merkattiin. Hanna kävi asiaa selvittelemässä ja pituuden palikkaan osumisesta oli tuomari kuulemma käynyt lisäämässä vitosen vielä suorituksen jälkeen.

Sunnuntain radoista videot alla, iso kiitos Hannalle kuvaamisesta!

Aika tahmean näköistä on kyllä. Nyt oli tietysti lauantainkin radat alla eli varmasti painoi jo koirankin jaloissa (ainakin ohjaajalla painoi - tuo vikan radan sipsuttelu on kyllä jo säälittävän näköistä, jos ei meno aikaisemmissakaan mitenkään vetreältä näytä), mutta silti en voi tuosta tykätä, kun tiedän koiran pystyneen joskus parempaan, ihan viime kesänäkin eikä vaan silloin joskus kolme vuotta sitten, kun oltiin iskussa. Katsotaan josko meno vähän paranisi, kun kisatahti tästä taas vähän hiljenee. Fyssariaikakin on nyt keskiviikoksi varattu, tulee kroppa tsekattua ja huollettua kuntoon rankan kisakuukauden jälkeen.

Ilon aiheitakin on! Kepit ovat toimineet tosi hyvin, onkohan koko syksynä tullut yhtään virhettä? Rohkeasti olen tehnyt kisaradoilla juttuja, jotka on treeneissä testattu toimiviksi (edes jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana) ja hyvin on Kirppu kaikenlaiset kuviot hanskannut sekä alku- että loppupäässä. Tuntuu tosi hyvältä, kun kepit kuitenkin ovat olleet se eniten virheitä aiheuttanut yksittäinen este läpi meidän kisauran. Myös kontaktit ovat nopeutuneet aikaisemmasta ja ovat nykyään enää harvoin ihan kamalat. Nopeat vapautukset ovat varmaan auttaneet osaltaan tähän, vaikka toki ne ovat sitten myös tuoneet mukanaan niitä satunnaisia karkailuja. Yritetään edelleen ylläpitää sitä sopivaa tasapainoa näiden välillä, tarkoituksena pitää vauhti hyvänä ja sietää pientä tuhmailua, mutta välttää virheiden esiintuleminen.

Narun kuulumisia sitten!

Ikää on nyt reilut 7,5 kuukautta ja säkäkorkeuden osalta ollaan päästy tavoitteeseen eli 40 senttiin :) Hyvällä tuurilla tulee vielä sentti lisää, mutta tähänkin ollaan tyytyväisiä. Kaunis se on edelleen, rakenteessa ei ole huomauttamista ja mittasuhteetkin miellyttävät silmää. Turkki on kuulemma täydellinen, näin minulle on kerrottu :) Näyttää kyllä nätiltä ja on pysynyt täysin avoimena, vaikka on vielä pentukarvaa. Luonteeltaan on edelleen reipas ja retee, iloinen ja hassunkurinen. Vahtiminen on ehkä aavistuksen vähentynyt (tai sitten minä olen turtunut). Muuten ei ole merkkejä mörköilyistä ollut, mutta sunnuntaina sai kisapaikalla aivan ihmeellisen pöhkyttelykohtauksen kun kohtasi pienen taaperoikäisen lapsen. Ei oikein siinä tilanteessa toipunut, mutta sen jälkeen kyllä unohti. Itselle jäi tuo tietysti mieleen kummittelemaan - täytyy hartaasti toivoa, että ei ollut alkusoittoa millekään tulevalle, kun on niin hyvin mennyt ja helppoa ollut. Vaikka eipä tuo kai voi tuosta ihan hulluksi enää muuttua, kun on niin täydellisen täyspäinen ollut tähän saakka.

HSKH:n rally-toko-kurssi ja ATD:n temppukurssi loppuivat syyskuun loppuun, niillä viihdyttiin ja väsyttiin kyllä mainiosti :) Rallyyn en nyt talveksi hakenut, kun päästiin HSKH:n toko-kurssille eli kokeillaan nyt tätä vakavampaa harrastusmuotoa tähän väliin :) Viime viikolla aloiteltiin temppuiluiden ja palkkausmuotojen harjoittelun merkeissä ja tämän viikon torstaina taidetaan jo päästä itse asiaan. Perusasentoa ja seuraamista ollaankin jo harjoiteltu omillaan jonkun verran rally-kurssinkin takia, mutta paljon muuta tokomaista ei taideta olla tehty, Naru ei osaa vielä edes mennä käskystä maahan :) Ihana tuon kanssa on kuitenkin puuhata, kun keskittymiskyky on niin hämmästyttävä ja tehtävien tarjoaminen ja oppiminen alkaa myös olla aika hyvällä tasolla. Vielä pitäisi löytyä aikaa treenailla jotain pientä ihan joka päivä, kun nyt tuntuu että viikot livahtavat niin vauhdilla ohi ja aina on jo seuraava treenikerta eikä taaskaan olla tehty läksyjä :)

Agilitya ollaan käyty tekemässä silloin tällöin, kun ollaan satuttu hallille. Paljon olen nyt naksutellut 2on-2off -asentoa puomilla ja sitä Naru tarjoaakin jo hyvinkin omatoimisesti ja pitkältä etäisyydeltä. Seuraavaksi haluaisin etupalkan mukaan kuvioon - lelun kanssa on tehty vähän kokeiluja, mutta se ei tunnu tässä nyt toimivan kun kädestä tulee kuitenkin nami ja pennun ajatukset on sitten siinä. Katsotaan josko tehdään tämä opetteluvaiheen etupalkkaus namikipolla, tai vaihtoehtoisesti kokeilen yhdistää targetin tässä vaiheessa kontaktisuoritukseen (joka siis tehtiinkin lopulta suoraan asennon tarjoamisen kautta) saadakseni suorituksen suunnan eteenpäin kaikissa tilanteissa, myös silloin kun olen itse takana.

Muita juttuja ollaan tehty agilitykentällä harvakseltaan. Etenemistä jonkun verran, siivekkeenkiertoja vähän enemmän eikä sitten juurikaan muuta. Uusia esteitä en oikein ole jaksanut vielä aloitella - keppikujaa aletaan juosta joskus lähempänä vuoden ikää ja A:n juokseminen varmaan vasta keväällä vähän ennen kesäkautta. Keinu odottaa, että puomin kontaktissa edetään sopivaan vaiheeseen, pussissa ei yleensä ole oikein mitään opettamista. Renkaaseen tarvitsisi mieluiten apupalkkaajan ja kun treenaan yleensä yksin niin en ole sitten sitäkään paria yksittäistä toistoa lukuunottamatta vielä aloitellut. Yritän nyt luoda jonkunlaista suunnitelmaa etenemistreenille, saada radanluvun vahvaksi sitä kautta ja yhdistää sitten pikkuhiljaa erilaisia käännöksiä mukaan, kun ollaan ensin saatu ne erillisinä riittävän vahvoiksi ja itsenäisiksi. Kivaa on ja kiireen tuntua ei nyt ole, hyvä niin.

Kihara ja kieli :)

Triplanolla

Kisat Tuusulassa, kolme agilityrataa. Jari Suomalainen tuomarina ja tosi kivat radat!

Ensimmäinen rata helpohko, yhtä kohtaa alkupuoliskolla mietin, siinä kun oli selvä Kirpulle tyypillisen takaakiertokiellon paikka. Takaakierrolla päätin silti lähteä tekemään pakkovalssin sijaan (sillekin olisi ehtinyt) ja vaikka jossain vaiheessa rataantutustumisen jälkeen vielä harkitsin suunnitelman vaihtoa niin päätin pysyä alkuperäisessä. Radalla otin hypyn tarkasti - niin tarkasti, että meinasin vähän jäädä Kirpun tielle ja partakarvatkin taisi vähän kutitella ohjaavaa kättä hypyn toiselle puolelle jatkettaessa. Muita pahoja paikkoja ei juuri ollutkaan ja nollalla päästiin maaliin. Ihan nopeimmillaan ei ollut ja loppupuolella tuntui hyytyvän aika pahasti.

Toisella radalla jo enemmän haasteita. Eniten mietitytti kepeillevienti, yhdeksänkymmenen asteen kiertokulmaan oli selvästi edullisinta viedä vetämällä, sisäkaarelle jos mieli niin joutui vähän kiertämään edellistä estettä ja sitähän minä vältän viimeiseen saakka. Kirppu osaa kulmat hyvin vetämällä, mutta kiertokulmaa ei olla aikoihin treenattu ja minullahan on näissä usein ollut kisoissa ongelmana liian suurieleinen veto, jolla koira ohjautuu koko esteen ohi. Vetämiseen päädyin, taas rataantutustumisen jälkeen melkein vaihdoin työntämällä runttaamiseen, ja taas päätin luottaa ensimmäiseen fiilikseen ja mennä sillä minkä rataantutustumisessa parhaaksi katsoin. Suoritus taas oikein hyvä, mitä nyt parissa suoran putken jälkeisessä tilanteessa meinasin vähän saada koiran kintuilleni. Kepeillevienti ihan täydellinen, pitäisi luottaa itseensä ja koiraansa (ei mikään uusi mutinan aihe meillä...). Nollalla taas maaliin, selvästi paremman tuntuisella kuin mitä ensimmäisellä radalla tehtiin.

Tuplanolla plakkarissa oli kiva lähteä kolmannelle radalle. Päätin ottaa tarkat kontaktit (ensimmäisillä kahdella radalla en pysäyttänyt) ja tehdä muuten reippaan ja rohkean suorituksen. Kepeillevienti oli taas radan haasteellisin kohta, tällä kertaa lähestyminen oli lähes suora, mutta keppejä edeltäneet esteet syöttivät suoraan vieressä olleeseen suoraan putkeen. Suunnittelin edelliseen väliin linjausta (pientä vekkiä), jolla putki pysyisi pois koiran linjalta ja voisin ajaa rohkeasti suoraan kepeille. Toimi todella hyvin, ei pienintäkään epäröintiä. Loppukiemuroihin tein parit persjätöt tilanteisiin, joihin en ole yleensä uskaltanut niitä laittaa, ja toimivat nekin loistavasti. Jotta ei ihan pelkäksi hehkuttamiseksi menisi niin Kirppu karkasi puomin kontaktilta omin luvin (se niistä tarkoista kontakteista) ja minä tietysti vaan kiireellä perään sen sijaan, että olisin huomauttanut... Maaliin siis kuitenkin nollalla, oikein hyvällä sellaisella, vauhtikin pysyi hyvänä vaikka oli jo päivän kolmas rata. Nollia ei tällä radalla tullut kuin muutama ja Kirpulla oli niistä toiseksi nopein. "Ihan kivasti" SM-nollien keruun käyntiin polkaisseen triplanollan lisäksi saatiin kotiinviemisiksi viimeiseltä radalta agility-sert, meidän toinen :) En tätä ihan vielä osannut odottaa kuntotason puolesta, mutta en pahastukaan - todella hyvällä suorituksella serti meille tänään irtosi!

Videoita ei ole, kun en oikein osannut pyytää ketään kuvaamaan. Täytyy skarpata jatkossa.

Kaudenkorkkauksia

Kesän päättyessä ollaan aloiteltu Kirpun kanssa sekä kisa- että uusi treenikausi.

Lauantaina kisattiin kaksi agilityrataa Purinalla. Ensimmäisellä radalla hallissa Kirppu tahmaili puomin alastulolla, jäi kyttimään edessä ollutta putkea jonne ei toki ollut tarkoitus mennä. Vellihousuohjaaja ei tietenkään malttanut vaatia kunnollista kontaktisuoritusta, vaan otti jatkamaan vauhdissa, sillä seurauksella että Kirppu painui ensin väärää putkea kohti ja sieltä sitten vastahakoisesti oikeaan suuntaan eli kepeille. Kepeillä sitten löysäili itsensä toiseen väliin kiretokulmasta useamman kerran, muistaakseni ihan hyllyn arvoisesti. Parin esteen päästä vielä lentokeinu, minkä uusin ja poistuttiin radalta. Kiva olisi ollut tehdä rata loppuunkin, kun mielenkiintoisimmat kohdat olivat vasta tuloillaan, mutta vähän taisi jo fiilis lössähtää sekä koiralta että ohjaajalta.

Toinen rata ulkona ja kiva profiililtaan, kuten oli ensimmäinenkin. Kirppu oli vähän tahmean tuntuinen, en muista metelöikö edes. Suht' siistillä nollalla edettiin silti loppukurveille saakka, siellä sitten meinasin törmätä siivekkeeseen sillä seurauksella, että myöhästyin seuraavasta ohjauksesta ja Kirppu ajautui putken ohi.

Kisat olivat samalla walesinterriereiden rotumestaruudet, joissa Kirppu sijoittui hyllyllä ja vitosella hienosti viidenneksi viidestä osanottajasta ;) Tämä kisakentille paluu tuntuu meillä olevan aina vähän tahmaista, mutta vaikka koira(kin) vähän kuutamolla oli niin onneksi ollaan hyvin kaukana siitä uunoilusta, millä aloitettiin viime syksynä :)

Treenirintamallakin alkoi tapahtua uutta tällä viikolla. Haettiin elokuussa HSKH:n tehotreeniryhmään eli tehikseen ja viime viikolla tuli tieto, että ollaan päästy mukaan. Tiistaina oli jo ensimmäiset treenit Ojangossa, Janne Karstunen kouluttamassa. Tosi kiva rata, vauhdikas ja sopivan haastava olematta kuitenkaan liian pelottava kauden ensimmäiseksi treeniradaksi ;) Heti alussa minulle hankala kuvio - sellainen, jossa en oikein uskalla tehdä mitään ja toivon vaan, että koira sattuisi jollain taikuudella osumaan oikeaan väliin :) Siihen kokeiltiin sitten useita ohjausvaihtoehtoja ja saatiin kaikki toimimaan - nyt vaan vähän lisää treeniä näille niin johan on uutta työkalua pakissa, kun vastaavia paikkoja tulee seuraavan kerran vastaan. Kepeistäkin keskusteltiin ja yhtä takaakiertoa vähän hiottiin, kaikki saatiin toimimaan.

Keskiviikkona kesäryhmän treenit, nämä jatkuvat vielä tämän kuun. Jonna toi tosi kivan radan, paljon sellaisia haasteita, mitä nyt kaipaankin, erityisesti rohkeaan liikkumiseen liittyviä juttuja. Hyvin selvittiin tästäkin treenistä - monet pahat kohdat heti kerralla hyvin ja loputkin viimeistään muutaman toiston jälkeen. Mielen päälle jäi erityisesti persjättöjen tekeminen monenlaisiin tilanteisiin, monenlaisilla lähestymisillä (tämä olikin jo treenilistalla) sekä pyöräytysten vahvistaminen, näitä ollaan tehty tosi vähän viimeaikoina.

Naru pääsi vähän esteiden liepeille touhustelemaan molempina treeni-iltoina. Keskiviikkona kokeiltiin juttuja putkilla ja jutut toimi ja putket toimi :) Eteenmenoja tehtiin hieman vinoilla hypyillä, nämä on olleet haasteellisia (kaahottaa vinoista ohi, vaikka palkka on suoraan takana), mutta nyt meni jo aika hyvin. Siivekkeenkiertojakin vähän muistuteltiin mieleen ja todettiin, että Naru on unohtanut tempun kokonaan oikealta kädeltä lähetettynä eli vastapäivään kiertäen. Torstaina otettiin kierrot uudelleen työstön alle ja pienen helpotuksen jälkeen Naru osasi taas kiertää molempiin suuntiin :) Molempina iltoina myös pientä työstöä kontaktihommille - kai näitäkin pitäisi alkaa jo ihan oikeasti tehdä eikä vaan voivotella. Jotain oivallusta saattoi kiharaisessa pienessä päässä syntyäkin, tyhmähän tuo pupelo ei todellakaan ole.

Sunnuntaina kisataan Kirpun kanssa taas muutama startti ja kun ensi viikolla ei näillä näkymin päästä ryhmätreeneihin niin jotain omatoimisia pitäisi vähän suunnitella. Vaikka en muuten niin kesän loppumisesta osaakaan iloita, niin uuden treenikauden aloittaminen tuntuu kyllä aina yhtä mukavalta :)

SM-kisoja, pentujuttuja ja vanhuksia

Jos tapahtuu liian vähän niin blogi jää päivittämättä. Jos tapahtuu liian paljon, niin blogi jää myös päivittämättä. Tällä kertaa kyse lienee enemmän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kuviakin on kasautunut reilun kuukauden ajalta läpikäytäväksi ja eihän blogia voi päivittää ilman kuvia... Ja mitä enemmän kuvia pinossa ja mitä enemmän päivitettävää blogiin yhdellä kerralla niin sitä vaikeampaa urakkaan on tarttua. No, nyt kuitenkin taas linjoilla ja luvassa on piiiiitkä postaus kera noin miljoonan kuvan.

Kirpun kuulumisia ensin.

Toukokuun alkupuoliskolla kisattiin vielä yhdet kisat Espoossa. Radat olivat jonkinasteinen paluu höpöhöpömoodiin, mutta se yksi puuttuva nolla onnistuttiin vääntämään siitä huolimatta. Kisojen jälkeisenä iltana huomasin Kirpun ontuvan, ilmeisesti oli satuttanut varpaansa hypätessään autosta ulos ennen viimeistä rataa. Tassu hoidettiin kuntoon levolla eli muutama startti ja parit treenit jätettiin tuon takia väliin. SM-kisaviikolla Kirppu seisoi kertaalleen treeneissä kolmella jalalla, mikä pisti tietysti välittömästi silmään. Samana päivänä oli onneksi fyssariaika Annalle. Anna ei löytänyt mitään merkkiä tassu- tai muusta etupään ongelmasta ja oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa harrastussuunnitelmien kanssa eteenpäin normaalisti. Kehotti kuitenkin ottamaan viimeiset päivät ennen SM-kisaviikonloppua varmuuden vuoksi rennosti, mikä sitten tehtiinkin.

SM-kisat kisattiin viime viikonloppuna Tampereella. Ajeltiin Kirpun ja Narun kanssa perjantaina kisapaikalle (Waltteri jäi Soilelle hoitoon) ja kisattiin yksi lämmittelystartti sekä pystytettiin Sarin kanssa teltta. Lämmittelykisasta Kirpulle hylly, mutta hyvä sellainen. Eteni tarmokkaasti ja keskittyi hyvin hommiin, itse vaan myöhästyin ohjauksessa yhdessä tarkkuutta vaatineessa paikassa ja Kirppu vippaantui väärälle esteelle. Kisan ja teltan pystyttämisen jälkeen kävin Sarin kanssa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Kirpun+Narun kanssa Tampereen keskustaan ja majoituttiin Ilvekseen.

Lauantaina kisattiin joukkueiden suomenmestaruuksista ja Kirppu juoksi Walesinterrierikerhon minijoukkueen kakkososuuden. Tehtiin hienoa nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, josta Kirppu tulikin hieman yllättäen ohi. Esteen piti olla ihan ilmiselvä koiralle ja mielestäni silti myös ohjasin sen enkä olettanut liikoja, mutta ehkä olin vähän liikaa edellä tai jotain? Omat ajatuksetkin tilanteessa sotkeentuivat sen verran, että en tajunnut tuloksen olevan vielä mahdollinen, vaan oikaisin suoraan maaliin eli hölmön virheen sijaan tulokseksi tuli täysin turha hylly, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi. Sori kaverit... Avauskierroksen koirakkokin oli meillä siis hylkääntynyt. Kolmos- ja neloskierroksen koirat tekivät hienot nollat, joten olisihan meidänkin kannattanut jättää se virhe tekemättä.

Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Kirppu oli kulkenut niin hyvin jo aiemmin viikonloppuna ja kun tiedän sen viihtyvän hyppäreillä erityisesti niin uskoin sen olevan vireessä. SM-hyppärillä tehtiinkin tosi hieno nolla! Jos ei nyt ihan elämämme rata niin melkein. Ensimmäinen mutka valui ja keppien jälkeen koira töpsähti vähän jaloilleni (osin tarkoituksella, kun en halunnut riskeerata keppien ulostuloa), mutta muuta valittamista suorituksessa ei sitten ollutkaan. Aikakin oli oikein hyvä ja sijoitus 31. vajaasta kuudestakymmenestä nollasta.

Finaalirata ei ollut mitenkään kamalan vaikean oloinen, mutta kuitenkin sellainen, että hereillä piti olla alusta loppuun. Kaikenlaista huolta ehti pompsahdella mieleeni ennen omaa suoritusvuoroa, mutta onnistuin torppaamaan ne tehokkaasti ja lähtemään luottavaisin mielin radalle. Jälleen kerran tehtiin tosi hienoa nollaa vain pienillä kauneusvirheillä, kunnes radan loppuvaiheilla Kirppu upposi takaakierron jälkeisessä persjätössä samaan putkeen, mistä takaakiertohypylle oltiin tultu. Vaikka kuvittelin, että ohjaus olisi tuota ajatellen turvallinen (ja että sama putken nappaaminen uudestaan olisi muutenkin epätodennäköistä), niin tosiasiassa näyttäisi ohjaus kääntyneen hetkellisesti putkea kohti eli ihan oikeinhan tuo sen sitten luki.

Finaaliradan videosta puuttuu ensimmäiset neljä estettä. Koirakuvien livestream-tallenteesta löytyy rata kokonaisuudessaan, alkaa noin kohdasta 2.56.

Jäi hirmuisen hyvä fiilis viikonlopun kisoista! Molemmat onnistuttiin keskittymään täysillä olennaiseen ja tekemään radat oikealla asenteella. Tällä kertaa olen tosi ylpeä myös omasta mielenhallinnastakin ennen finaalia. Kieltäydyin pelkäämästä mitään, luotin siihen että koira seuraa ohjausta sekä osaa pitää rimat ylhäällä ja tehdä kontaktit ja kepit kuten on treenattu ja lähdin tekemään rohkeaa suoritusta koiraa lukien ja radasta nauttien. Kaikki tämä onnistui! Edes hylly ei tuota fiilistä latistanut, etenkin kun olin tuonkin mahdollisen hyllypaikan jo rekisteröinyt etukäteen, käsitellyt vaihtoehdot ja todennut että mennään valitulla ohjauksella ja jos koira lukee putken niin sitten lukee, ylimääräiseen varmisteluun en ainakaan sorru.

Kirppu finaaliradalla (kuva: Ulla Virtanen)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)

Narun elämässä on tietysti tapahtunut paljon sitten toukokuun alun :)

Ainakin se on kasvanut! Pariin viikkoon en nyt ole mittaillut, mutta kun 16-viikkoislukemat olivat noin 7 kiloa ja 33 senttiä niin nyt mennään varmaan siellä 8 kilon ja 34-35 sentin tietämillä. Molemmat rokotukset tuo on jo saanut ja on todettu molemmilla eläinlääkärikäynneillä terveeksi ja reippaaksi pennuksi :)

Karvat ajelin pennulta pois toukokuun puolessavälissä. Meinasin ensin, että olisin kasvatellut niitä jonnekin tuonne heinäkuulle saakka, mutta kun toiveena olisi tehdä näyttelydebyytit heti junioriluokassa ensi talvena niin viisaammat kehottivat hurauttamaan pentukiharat pois mahdollisimman aikaisin. Ajelu meni tosi hyvin, pentu antoi ajella itseään ihan mukisematta kuonoa lukuunottamatta, ja senkin kohdalla antautui muutaman minuutin kiljumisen jälkeen :)

Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa

Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa

Sinne meni ja ilme on järkyttynyt :)

Naku-Naru, ikä 13 viikkoa

Pentutreffailuja ollaan jatkettu ahkerasti. Sisaruksia ja viikon vanhempia O-pentuja treffailtiin muutamaan otteeseen toukokuussa niin erikseen kuin myös kisakenttien reunoilla. Yhtenä toukokuisena lauantaina meillä oli vähän isomman porukan treffit Purinalla, paikalla oli kaksi Narun veljeä ja yksi sisko, sekä kaksi O-pentua. Kaisikin ehti alkuun vähän paikalle pentusia moikkaamaan ja loppuaika pyörittiin sitten nurmikentillä telmuamassa. Seuraavat "joukkotreffit" sovittiinkin sitten SM-kisoihin, joissa onnistuttiin tosiaan tapaamaan vähintäänkin ohimennen kahden sisaruksen ja kolmen O-pennun lisäksi niin muita Caraydan-perroja kuin myös muunrotuisia pentuja. Toki treffailuja vähän häiritsi se, että olin mennyt ilmoittamaan Kirpun muutamaan kisaan ;)

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 15.5.

Naru kerjää kasvattajalta nakkia, Konalassa 17.5.

Pentujen joukkovaellus Konalassa 17.5.

Naru söpöilee, pentutreffeillä Konalassa 17.5.

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 17.5.

Naru (edessä) ja Oppe nakutreffeillä Konalassa 22.5., ikää pennuilla 13,5 viikkoa

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.

Sinko-sisko (edessä), Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.

Jekku, Valpas-veli ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Laura Paasikunnas)
Huomatkaa pentuni älykäs ilme :)

Festa-pyrtsi ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Ulla Virtanen)

Elämän opettelu menee tosi hyvin. Naru on edelleen tosi reipas ja avoin pentu, ei arastele paikkoja, ihmisiä eikä toisia koiria. Perro sen sisällä on herännyt sen verran, että se on muutaman viikon nyt haukkunut ihan kaikkea... Pahimmillaan haukkui jokaista liikahdusta, jonka ulkona näki tai kuuli. Nyt on vähän helpottanut ja haukkuu "enää" kaikkea vähänkin omituisen näköistä. Ilmeisesti kyse on nimenomaan oudoista hahmoista, koska jos/kun pääsee tervehtimään ihmisiä niin suhtautuu niihin aina täysin positiivisesti. Koirien näkemisestä ja kuulemisesta haukkuu myös melkein aina tällä hetkellä. Tätä rotuominaisuutta hoidetaan nyt käyttämällä pentua säännöllisesti remmilenkeillä ihmisten ilmoilla, jotta tottuisi siihen, että maailma on täynnä omituisuuksia. Tarvittaessa olen kyllä myös ihan kieltänyt, jos on kovin meinannut haukku jäädä päälle.

Muuta ärsyttävää tuossa ei sitten oikeastaan olekaan :) Aika helppo, kiltti ja hellyyttävän suloinen kaveri, jossa kuitenkin on minun makuuni sopivaa vallattomuutta. Laumaan sopii tällä hetkellä täydellisesti. Waltteria kiusaa minkä kerkeää, mutta oikeasti kuitenkin taitaa salaa ihailla sitä ;) Kirpun kanssa tulevat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun, erityisesti Tampereen keikka teki niiden suhteelle tosi hyvää, sen jälkeen ovat leikkineet yhdessä paljon enemmän kuin aikaisemmin. SM-kisareissu oli Narulle muutenkin tosi hyvää kokemusta - tuli harjoiteltua hotelliasumista sekä isojen kisojen telttakyläelämää ja tietysti muutenkin liikuttua sekä kaupungin keskustassa että kisapaikan vilinässä ja hulinassa.

Hotellissa - ensin katseltiin vähän ympäriinsä

Hotellissa - voi olla, että vähän riehuttiinkin

Hotellissa - rankan kisapäivän jälkeen tuli iso uni

Sisäsiisteysopettelun kanssa iski toukokuussa epätoivon viikot, kun tuntui, että pentu pissailee ja kakkailee ihan minne vaan riippumatta siitä, koska on viimeksi ollut lenkillä tai vaikka takapihan ovi olisi selkosen selällään. Viimeisten parin viikon aikana tässä ollaan kuitenkin tultu jättiharppaukset eteenpäin ja nyt pystyn jo luottamaan siihen, ettei sisälle lurahda ihan miten sattuu. Viimeisen viikon aikana on tainnut tulla kaksi pissaa sisälle, joista toinen työpäiväni aikana. Hotellissa ei vahinkoja sattunut, vaikka ei ollut edes häkkiä mukana, ja samaten nyt juhannuksena mökillä on ollut täysin siististi. Yöpissoja ei ole tullut enää viikkokausiin ja Tampereen hotellikeikan rohkaisemana olen nyt päästänyt pennun pois yömajastaan eli se on nyt siirtynyt sänkyyn nukkumaan :)

Totinen treenaaminenkin on nyt aloitettu! Toukokuussa tehtiin kertaalleen pari toistoa siivekkeiden välistä juoksemista lelulle ja aloiteltiin kotona vähän Jaffa-pullon kiertämisharjoituksia. Nyt tiistaina käytiin sitten neljän kuukauden iän täyttymisen kunniaksi hallilla harjoittelemassa vähän putkea ja etenemistä siivekkeiden välistä. Pentu osaa juosta lelulle myös putken läpi ja siivekkeiden välistä, joten hyvinhän tuo meni :) Kiertämisiäkin ollaan pikkuhiljaa alettu treenailla kotosalla, samaten kuin 2on-2off -kontaktien alkeita eli ihan alkuun vaan kosketusalustalle irtoamista.

Waltteri on viettänyt rauhallista eläkeläiselämää ja keskittynyt lähinnä pennun kaitsemiseen. Käytin sen pari viikkoa sitten terveystarkissa Apexissa Lotta Pänkälällä. Waltterillahan on ollut ajoittaista virtsankarkailuongelmaa kastraation jälkeen ja viime viikkoina tämä on ollut säännöllisempää, joten päätin että nyt tutkitaan poika kunnolla ja haetaan samalla apua vaivaan. Ulkoisesti koira oli lääkärin mukaan ikäisekseen hyväkuntoinen, myöskään sydämen sivuääni ei ole vuoden takaisesta pahentunut. Pissanäytteessä oli kuitenkin kaikkea mitä ei olisi pitänyt olla (korkea ph, proteiineja, tulehdussoluja, verta ja bilirubiinia), joten verestä katsottiin kaikkea mahdollista, mm. maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot. Ehdin jo huolestua aika pahasti, mutta onneksi verikokeiden tuloksetkin olivat lopulta kaikki viitearvojen sisällä eli mitään sellaista ei löytynyt, mikä vaatisi toimenpiteitä. Päätettiin kokeilla virtsankarkailun hoitoon propalinia, jota ei varsinaisesti ole uroskoirien inkontinenssin hoitoon tarkoitettu, mutta josta on jotkut uroksetkin kuulemani mukaan avun saaneet.

Kirpun fyssarikäynnin aikana tuli Waltterin vaivat puheeksi Annan kanssa. Minulla on sellainen tuntuma, että rankempi liikunta (esim. tavallista pidempi lenkki vapaana tai fleksissä) saattaisi lisätä Waltterin vuotovaivaa, ja lisäksi olen miettinyt, josko sen iän myötä lisääntyneet "terrieritutinat" voisivat liittyä asiaan. Annan mielestä tämä voisi olla ihan mahdollista ja syynä voisi olla esim. ikääntymisen mukanaan tuoma selkäydinkanavan ahtauma. Tätä vaivaa hoidetaan kuten nivelrikkoa eli säännösteltyä kevyttä liikuntaa, nivelravinteita sekä tarvittaessa tulehduskipulääkettä. Viimeksimainittuun en lähde vain varmuuden vuoksi, mutta liikuttamista mietin jatkossa entistä tarkemmin, vaikka se onkin jo ollut jossain määrin rajoitettua, ja lisäksi ostin Waltterille SM-kisoista nivel-Nutrolinit, joiden käyttö ollaan aloitettu tällä viikolla.

Waltteri ja riepu

Waltteri, riepu ja riepua salakavalasti lähestyvä Naru

Samalla kuopalla

Kesälomaan on vielä muutama viikko aikaa, mutta mökkikausi avattiin jo, kun tultiin koko porukalla juhannuksen viettoon Kangasniemelle. Nestihän on tänne muuttanut jo muutama viikko sitten, eikä muuten ilahtunut ollenkaan meidän saapumisesta :) Pidetään nykyään laumoja erillään, ja Nesti kun muutenkin nukkuu valtaosan päivästä niin saa sitten olla enimmäkseen portin takana makkarissa lepäämässä. Saunaan pääsee silti joka kerta kun se lämmitetään, sekä keittiöön tekemään ruokaa äitini kanssa ja välillä myös kärttämään herkkuja ruokapöydästä. Vanhus on edelleen oma itsensä luonteen puolesta, mutta ulkoisesti on kyllä vanhentunut selvästi eli etupää on selvästi jäykistynyt ja takapää heikentynyt. Koiraa itseään ei onneksi tunnu vanhentuminen haittaavan, se pyörittää laumaansa samalla tarmolla kuin nuoruusvuosinaankin :)

Nesti toukokuussa trimmin jälkeen

Possu ja vastasaunonut Nesti juhannuksena Kangasniemellä