Treeniä, tupsuilua ja pari nollaa

Viimeisen kuukauden aikana ollaan jo treenailtu Kirpun kanssa kovastipaljon. Kesä- ja talvikauden mennessä päällekkäin on ohjattuja treenejä ollut parhaimmillaan kaksikin kertaa viikossa ja lisäksi ollaan hiljaisempina viikkoina käyty omatoimisesti kerran-pari hallilla. Jannen vetämissä tehistreeneissä ollaan tehty radan ohella ihan perustekniikkaharjoituksia - osassa ollaan loistettu ja osassa oltu niin huonoja, etten olisi itsekään uskonut :) Välistävedot olivat ei-niin-yllättäen se pohjanoteeraus ja yhtä ei-niin-yllättäen ovat jälleen/edelleen talven treenilistalla. Omissa treeneissä ollaan kelloteltu juttuja ja muistuteltu kontakteja kisaviikonloppujen välissä. Kesäryhmän vikoissa treeneissä tehtiin kivaa rataa, jossa päästiin tekemään juuri meille sopivia kokeiluja ja fiilistelemään piirinmestiksiä varten, kuten treenin ideana olikin.

Sunnuntaina 21.9. kisattiin pari starttia Järvenpäässä. Ensin agilityradalla tehtiin muuten nolla, mutta... (Huokaus.) Kentän reunalla, kehänauhan päällä, oli jotain vastustamattoman mielenkiintoista ja kun Kirppu sen (ainoana maailmassa) bongasi niin pakkohan sen oli käydä se tarkistamassa. Hylly tästä kierroksesta, varmaankin sillä perusteella että ei ollut hallinnassa, koska kehän ulkopuolella ei käynyt. Hyppärillä mentiin jo parempaan tahtiin, mutta kolmoshypylle sattui Kirpulle erittäin harvinainen rimantiputus ja radan loppuvaiheilla tein huonosti linjatun persjätön keppien jälkeen ja Kirppu ajautui seuraavan esteen taakse eli hylätty siitäkin.

Lauantaina 27.9. kisattiin Helsingin seudun piirinmestaruuksista Purinalla ja Kirppu edusti itsensä lisäksi HSKH:ta joukkuekisassa. Aamun agilityradalla tehtiin tahmea nolla. Ei vaaranpaikkoja muistaakseni, mitä nyt joudun vähän käskyttämään viimeisen hypyn yli, kun Kirpun katse ja ajatus harhautui kehän reunalla istuskelleeseen ratahenkilöön...

Joukkuerata meni jo paljon paremmin, mutta onnistuin olemaan hätäinen yhdessä takaakiertopaikassa ja Kirppu kielsi hypyn, tyyppivirhe siis. Ajanotossa oli ongelmia ja meille ei radalta saatu aikaa, joten päästiin vielä uusimaan. Toinen yritys vielä paljon paremmalla sykkeellä ja virheittä, vaikka toki tulokseksi jäi se ensimmäisellä yrittämällä ansaittu vitonen. Kirppu muuten juoksi railakkaasti kontaktien läpi tällä radalla, ei vissiin ollut aikaa himmailla kun oltiin kerran pelkkää aikaa tekemässä ;) Joukkueen lopullinen sijoitus taisi olla viides yhteistuloksella viisi (kaksi nollaa, kaksi vitosta).

Hyppärillä hyllytettiin jo alkumetreillä putken väärään päähän. Putkea edelsi välistäveto ja ilmeisesti keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin sitten keskittyä vetämään putkeen. Muuten tämäkin rata virheittä ja mukavalla vauhdilla. Hyppäreillähän me viihdytään. Lisäksi jotenkin on alkanut tulla tunne, että päivän ensimmäinen rata on Kirpulla aina vaisu. En tiedä lämpiääkö kunnolla vasta ensimmäisen suorituksen myötä, vai onko vaan pieni pää jäässä vielä ensimmäisen startin aikoihin. Jälkimmäistä veikkaan, koska lämmittelyt eivät tunnu asiaan vaikuttavan (enemmän/vähemmän, spurtteja/ei spurtteja, lämppäesteitä/ei lämppäesteitä jne.) ja lisäksi pahimmat tupsuilutkin tulevat yleensä niihin ensimmäisiin startteihin.

Hetki ennen hyllyä (kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

Viime viikonloppuna kisattiinkin pitkästä aikaa molempina päivinä.

Lauantaina Kirkkonummella kaksi starttia ja kaksi hyllyä. Agiradalla kiltti ja kultainen Kirppuni karkasi ensin lähdöstä (saattoi olla vahinko tai niin aion ainakin uskotella itselleni), sitten karkasi puomilta, jonka seurauksena ajautui seuraavan esteen ohi, ja lopuksi vielä karkasi A:lta, jonne vihdoin palautin ja otin siis hyllyn. Olipa tuhma :)

Hyppärillä tehtiin muuten taas hyvä suoritus, mutta yksi nanosekunnin blackout johti myöhästyneeseen persjättöön, jonka seurauksena Kirppu ehti sujahtaa takaakiertohypylle edestäpäin. Nihkeää tämä nollanteko koiralla, jonka pitäisi olla ihan nollakone... Taitaa ohjaaja olla vähän jäässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Sarin kanssa Kouvolaan kolmeen starttiin. Hyppäri ensin, sillä tehtiin ok-nolla. Ei huomion herpaantumisia, mutta kulki kyllä aika tahmeasti. Ensimmäinen agirata vähän parempi, mutta keppien jälkeisessä possuleikkauksessa en malttanut saattaa loppuun asti (kepeiltä lähdettäessä tällaisen rytmittäminen aina vaikeampaa) ja Kirppu lähti leikkaukseen ennen kuin oli lukinnut hypyn. Viimeisellä agiradalla pääsi taas Tupsu-Kirppu asiaan. Ratahenkilö heilutteli radan toisessa päässä haravaa ja Kirppuhan bongasi tämän jo kun käveltiin lähtöalueelle, oli hyvinkin tärpäkkänä haravahommista. Tuomari puuttui haravanheilutteluun (ei että Kirpun hörhöjä tarvitsisi mitenkään ratahenkilöiden piikkiin laittaa) ja päästiin matkaan. Puolet radasta meni ihan ok, sitten jossain ratahenkilön kohdalla Kirppu unohtui taas toljottelemaan ja jäi melkein sille tielleen. Tuli kuitenkin takaisin ohjaukseen ja päästiin maaliin. Nollan luulin tehneeni, mutta vitonen meille tuloslistaan merkattiin. Hanna kävi asiaa selvittelemässä ja pituuden palikkaan osumisesta oli tuomari kuulemma käynyt lisäämässä vitosen vielä suorituksen jälkeen.

Sunnuntain radoista videot alla, iso kiitos Hannalle kuvaamisesta!

Aika tahmean näköistä on kyllä. Nyt oli tietysti lauantainkin radat alla eli varmasti painoi jo koirankin jaloissa (ainakin ohjaajalla painoi - tuo vikan radan sipsuttelu on kyllä jo säälittävän näköistä, jos ei meno aikaisemmissakaan mitenkään vetreältä näytä), mutta silti en voi tuosta tykätä, kun tiedän koiran pystyneen joskus parempaan, ihan viime kesänäkin eikä vaan silloin joskus kolme vuotta sitten, kun oltiin iskussa. Katsotaan josko meno vähän paranisi, kun kisatahti tästä taas vähän hiljenee. Fyssariaikakin on nyt keskiviikoksi varattu, tulee kroppa tsekattua ja huollettua kuntoon rankan kisakuukauden jälkeen.

Ilon aiheitakin on! Kepit ovat toimineet tosi hyvin, onkohan koko syksynä tullut yhtään virhettä? Rohkeasti olen tehnyt kisaradoilla juttuja, jotka on treeneissä testattu toimiviksi (edes jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana) ja hyvin on Kirppu kaikenlaiset kuviot hanskannut sekä alku- että loppupäässä. Tuntuu tosi hyvältä, kun kepit kuitenkin ovat olleet se eniten virheitä aiheuttanut yksittäinen este läpi meidän kisauran. Myös kontaktit ovat nopeutuneet aikaisemmasta ja ovat nykyään enää harvoin ihan kamalat. Nopeat vapautukset ovat varmaan auttaneet osaltaan tähän, vaikka toki ne ovat sitten myös tuoneet mukanaan niitä satunnaisia karkailuja. Yritetään edelleen ylläpitää sitä sopivaa tasapainoa näiden välillä, tarkoituksena pitää vauhti hyvänä ja sietää pientä tuhmailua, mutta välttää virheiden esiintuleminen.

Narun kuulumisia sitten!

Ikää on nyt reilut 7,5 kuukautta ja säkäkorkeuden osalta ollaan päästy tavoitteeseen eli 40 senttiin :) Hyvällä tuurilla tulee vielä sentti lisää, mutta tähänkin ollaan tyytyväisiä. Kaunis se on edelleen, rakenteessa ei ole huomauttamista ja mittasuhteetkin miellyttävät silmää. Turkki on kuulemma täydellinen, näin minulle on kerrottu :) Näyttää kyllä nätiltä ja on pysynyt täysin avoimena, vaikka on vielä pentukarvaa. Luonteeltaan on edelleen reipas ja retee, iloinen ja hassunkurinen. Vahtiminen on ehkä aavistuksen vähentynyt (tai sitten minä olen turtunut). Muuten ei ole merkkejä mörköilyistä ollut, mutta sunnuntaina sai kisapaikalla aivan ihmeellisen pöhkyttelykohtauksen kun kohtasi pienen taaperoikäisen lapsen. Ei oikein siinä tilanteessa toipunut, mutta sen jälkeen kyllä unohti. Itselle jäi tuo tietysti mieleen kummittelemaan - täytyy hartaasti toivoa, että ei ollut alkusoittoa millekään tulevalle, kun on niin hyvin mennyt ja helppoa ollut. Vaikka eipä tuo kai voi tuosta ihan hulluksi enää muuttua, kun on niin täydellisen täyspäinen ollut tähän saakka.

HSKH:n rally-toko-kurssi ja ATD:n temppukurssi loppuivat syyskuun loppuun, niillä viihdyttiin ja väsyttiin kyllä mainiosti :) Rallyyn en nyt talveksi hakenut, kun päästiin HSKH:n toko-kurssille eli kokeillaan nyt tätä vakavampaa harrastusmuotoa tähän väliin :) Viime viikolla aloiteltiin temppuiluiden ja palkkausmuotojen harjoittelun merkeissä ja tämän viikon torstaina taidetaan jo päästä itse asiaan. Perusasentoa ja seuraamista ollaankin jo harjoiteltu omillaan jonkun verran rally-kurssinkin takia, mutta paljon muuta tokomaista ei taideta olla tehty, Naru ei osaa vielä edes mennä käskystä maahan :) Ihana tuon kanssa on kuitenkin puuhata, kun keskittymiskyky on niin hämmästyttävä ja tehtävien tarjoaminen ja oppiminen alkaa myös olla aika hyvällä tasolla. Vielä pitäisi löytyä aikaa treenailla jotain pientä ihan joka päivä, kun nyt tuntuu että viikot livahtavat niin vauhdilla ohi ja aina on jo seuraava treenikerta eikä taaskaan olla tehty läksyjä :)

Agilitya ollaan käyty tekemässä silloin tällöin, kun ollaan satuttu hallille. Paljon olen nyt naksutellut 2on-2off -asentoa puomilla ja sitä Naru tarjoaakin jo hyvinkin omatoimisesti ja pitkältä etäisyydeltä. Seuraavaksi haluaisin etupalkan mukaan kuvioon - lelun kanssa on tehty vähän kokeiluja, mutta se ei tunnu tässä nyt toimivan kun kädestä tulee kuitenkin nami ja pennun ajatukset on sitten siinä. Katsotaan josko tehdään tämä opetteluvaiheen etupalkkaus namikipolla, tai vaihtoehtoisesti kokeilen yhdistää targetin tässä vaiheessa kontaktisuoritukseen (joka siis tehtiinkin lopulta suoraan asennon tarjoamisen kautta) saadakseni suorituksen suunnan eteenpäin kaikissa tilanteissa, myös silloin kun olen itse takana.

Muita juttuja ollaan tehty agilitykentällä harvakseltaan. Etenemistä jonkun verran, siivekkeenkiertoja vähän enemmän eikä sitten juurikaan muuta. Uusia esteitä en oikein ole jaksanut vielä aloitella - keppikujaa aletaan juosta joskus lähempänä vuoden ikää ja A:n juokseminen varmaan vasta keväällä vähän ennen kesäkautta. Keinu odottaa, että puomin kontaktissa edetään sopivaan vaiheeseen, pussissa ei yleensä ole oikein mitään opettamista. Renkaaseen tarvitsisi mieluiten apupalkkaajan ja kun treenaan yleensä yksin niin en ole sitten sitäkään paria yksittäistä toistoa lukuunottamatta vielä aloitellut. Yritän nyt luoda jonkunlaista suunnitelmaa etenemistreenille, saada radanluvun vahvaksi sitä kautta ja yhdistää sitten pikkuhiljaa erilaisia käännöksiä mukaan, kun ollaan ensin saatu ne erillisinä riittävän vahvoiksi ja itsenäisiksi. Kivaa on ja kiireen tuntua ei nyt ole, hyvä niin.

Kihara ja kieli :)

Puolivuotias

Onnea Narulle tänään puolivuotissyntymäpäivänä :) Painoa neidolla on 9,9 kg ja korkeutta 39 cm ja hän on tietysti kovin kaunis ja muutenkin ihana :)

Naru 6 kuukautta

Ollaan harrasteltu kaikenlaista viime viikkoina. Aloitettiin viikko sitten perjantaina HSKH:n rally-tokon alkeiskurssilla ja siellä vastaan tulleita "temppuja" ollaan sitten treenailtu kotioloissa. Tokoajatukset olin jotakuinkin haudannut ainakin toistaiseksi, mutta kun rallya varten kuitenkin pitäisi vähän seuraamista ja sen sellaista treenailla niin melkein samalla vaivalla voi sitten tehdä tokomaisesti tai ainakin sinne päin. Rallykurssin lisäksi ollaan ATD:n kolmikertaisella temppukurssilla, jonka ensimmäinen kerta oli maanantaina. Hienosti Naru on tehnyt töitä molemmilla kursseilla, keskittynyt täysillä minun kanssa tekemiseen muista koirista välittämättä. Ja voi sitä taivaallista rauhaa ja hiljaisuutta, mikä kodissa on vallinnut iltaisin oppituntien jälkeen - pieni on ollut väsynyt :)

Agilitya ollaan nyt tehty aika vähän, kun ei oikein ole ollut fiilistä. Putkea tuo juoksee jo pyytämättäkin, siivekkeenkierrot onnistuvat parin metrin etäisyydeltä kaikilla tavoin ja irtoamissuoria etupalkalla ollaan tehty suht' säännöllisesti myös. 2on-2off -alkeet täysin vaiheessa vielä - sitä fiilistä odotellessa... Kaiken kaikkiaan kuitenkin ollaan oikein hyvässä vaiheessa siihen nähden, mitä ajattelin tässä kesän aikana agilityn saralla tapahtuvan.

Näyttelyremmissä Naru on ollut tämänpäiväistä kuvaussessiota ennen kaksi kertaa ja on kyllä osoittautunut ihan luonnonlahjakkuudeksi siinä. Ei tarvitse kun asetella seisomaan ja siinä se sitten pönöttää täydessä ryhdissä, katse kaukaisuudessa, kunnes toisin sanotaan. Yhtään namia tai muutakaan palkkaa en ole sille näissä touhuissa vilauttanut vaan päätin kokeilla menisikö pelkällä maltillisella kehulla ja meneehän se :) Hyvä jos jatkuu näin, eipähän ainakaan ala kyttäilemään minulta mitään kehässä. Kerran ollaan siis treenailtu omillamme ja kerran HSKH:n näyttelykoulutuksessa - nyt ei sitten enempää asiaa mietitäkään ennen ensimmäistä oikeaa kehäkäyntiä, joka on edessä ensi lauantaina Hakunilan pentunäyttelyssä.

Kaikin puolin menee kyllä tosi hyvin pienen kiharaisen kanssa. Naru on edelleen hirmuisen iloinen ja avoin tyyppi, suorastaan hullunkurinen ja vallaton :) Kamala määrä energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta todella hyvin myös sitä keskittymiskykyä ja fokusta, joka tekee kouluttamisesta niin antoisaa. Ei nuo territkään ole koskaan, kukaan, olleet vaikeita kouluttaa tai motivoida, mutta joku ero tässä kuitenkin on. Sellainen tietty palvelualttius varmaan, siis halu tehdä töitä ihmiselle sen sijaan, että haluaa vaan tehdä mitä vaan kunhan on hauskaa. Ei iso ero oikeasti, mutta tuo tietynlaista intensiivisyyttä hieman lisää koulutustilanteisiin sekä mahdollisuuden keskittyä koko ajan täysillä itse asiaan, kun ei juurikaan tarvitse kilpailla koiran huomiosta minkään ulkopuolisen kanssa.

Ihmisille Naru on edelleen täysin avoin ja toisia koiria kohdatessaan myös reipas ja iloinen olematta mitenkään päällepäsmäri ainakaan vielä tässä vaiheessa. Yksittäisiä koiria haukkuu edelleen joskus ja kotioloissa on kyllä raivostuttava vahtija muutenkin, vielä pahempi kuin Nesti :) Toivottavasti vähän rauhoittuu kun ikää ja varmuutta tulee lisää, vaikka toisaalta olihan tämä piirre tiedossa kun rotuun sekaannuin eli hyväksyttävä se on joka tapauksessa. Ja kun ei niitä huonoja puolia pennussa tähän mennessä kauheasti ole tullut esiin niin tuon yhden kanssa varmasti pystyn elämään. On se niin kiva ja reipas kaveri ollut tähän mennessä - enemmän kuin edes uskalsin toivoakaan ja aika paljon kuitenkin uskalsin :)

"Tännehän me oltiin menossa - oltiinhan?"

Lomalla

Kesälomani ensimmäiset puolitoista viikkoa ollaan vietetty mökillä :)

Territ on trimmattu kesäkarvaan. Naru on harjoitellut uimista ja tehnyt (hyvin satunnaisesti) pikkutemppuja, lisäksi se on pitänyt meistä hyvää huolta haukkumalla urheasti kaikkea vähänkin epäilyttävää... Huokaus. Veden pentu on kyllä ottanut elementikseen. Uimaan lähtee mielellään lelun perässä ja näyttäisi uivan tasapainoisesti ja hyvällä tekniikalla. Waltterikin on pulikoinut, mutta Kirppu on jättänyt moiset touhut hölmömmille.

Pupelo täytti viime keskiviikkona jo viisi kuukautta ja alkaa olla aikamoisen iso rotkale! Painoa oli viisikuukautispäivän paikkeilla 8,5 kiloa ja korkeutta 37,5 cm. Naru on siis ohittanut koossa Kirpun ja Kirppu on taas perheen kirppu :) Etu- ja kulmahampaat ovat kaikki jo vaihtuneet, kulmahampaat ovat itseasiassa putoilleet tässä mökkiviikon aikana. Taaemmas kitaan en ole kauheasti tiiraillut, kai sielläkin on jotain tapahtunut. Energiaa pennulla on aivan kauheasti ja jotenkin pahoin pelkään, että lisää on tulossa. Nyt kun palaillaan kotimaisemiin, päästään taas suuntaamaan energiaa enemmän harrastuspuuhiin. Vielä on muutama viikko lomaa jäljellä :)

Lomalla on viihdytty laiturilla

... ja lutrattu vedessä

... ja järsitty kenkiä

... ja kadehdittu kavereiden keppejä

... ja saunottu

... ja uitu

... ja grillattu

... ja chillattu.

SM-kisoja, pentujuttuja ja vanhuksia

Jos tapahtuu liian vähän niin blogi jää päivittämättä. Jos tapahtuu liian paljon, niin blogi jää myös päivittämättä. Tällä kertaa kyse lienee enemmän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kuviakin on kasautunut reilun kuukauden ajalta läpikäytäväksi ja eihän blogia voi päivittää ilman kuvia... Ja mitä enemmän kuvia pinossa ja mitä enemmän päivitettävää blogiin yhdellä kerralla niin sitä vaikeampaa urakkaan on tarttua. No, nyt kuitenkin taas linjoilla ja luvassa on piiiiitkä postaus kera noin miljoonan kuvan.

Kirpun kuulumisia ensin.

Toukokuun alkupuoliskolla kisattiin vielä yhdet kisat Espoossa. Radat olivat jonkinasteinen paluu höpöhöpömoodiin, mutta se yksi puuttuva nolla onnistuttiin vääntämään siitä huolimatta. Kisojen jälkeisenä iltana huomasin Kirpun ontuvan, ilmeisesti oli satuttanut varpaansa hypätessään autosta ulos ennen viimeistä rataa. Tassu hoidettiin kuntoon levolla eli muutama startti ja parit treenit jätettiin tuon takia väliin. SM-kisaviikolla Kirppu seisoi kertaalleen treeneissä kolmella jalalla, mikä pisti tietysti välittömästi silmään. Samana päivänä oli onneksi fyssariaika Annalle. Anna ei löytänyt mitään merkkiä tassu- tai muusta etupään ongelmasta ja oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa harrastussuunnitelmien kanssa eteenpäin normaalisti. Kehotti kuitenkin ottamaan viimeiset päivät ennen SM-kisaviikonloppua varmuuden vuoksi rennosti, mikä sitten tehtiinkin.

SM-kisat kisattiin viime viikonloppuna Tampereella. Ajeltiin Kirpun ja Narun kanssa perjantaina kisapaikalle (Waltteri jäi Soilelle hoitoon) ja kisattiin yksi lämmittelystartti sekä pystytettiin Sarin kanssa teltta. Lämmittelykisasta Kirpulle hylly, mutta hyvä sellainen. Eteni tarmokkaasti ja keskittyi hyvin hommiin, itse vaan myöhästyin ohjauksessa yhdessä tarkkuutta vaatineessa paikassa ja Kirppu vippaantui väärälle esteelle. Kisan ja teltan pystyttämisen jälkeen kävin Sarin kanssa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Kirpun+Narun kanssa Tampereen keskustaan ja majoituttiin Ilvekseen.

Lauantaina kisattiin joukkueiden suomenmestaruuksista ja Kirppu juoksi Walesinterrierikerhon minijoukkueen kakkososuuden. Tehtiin hienoa nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, josta Kirppu tulikin hieman yllättäen ohi. Esteen piti olla ihan ilmiselvä koiralle ja mielestäni silti myös ohjasin sen enkä olettanut liikoja, mutta ehkä olin vähän liikaa edellä tai jotain? Omat ajatuksetkin tilanteessa sotkeentuivat sen verran, että en tajunnut tuloksen olevan vielä mahdollinen, vaan oikaisin suoraan maaliin eli hölmön virheen sijaan tulokseksi tuli täysin turha hylly, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi. Sori kaverit... Avauskierroksen koirakkokin oli meillä siis hylkääntynyt. Kolmos- ja neloskierroksen koirat tekivät hienot nollat, joten olisihan meidänkin kannattanut jättää se virhe tekemättä.

Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Kirppu oli kulkenut niin hyvin jo aiemmin viikonloppuna ja kun tiedän sen viihtyvän hyppäreillä erityisesti niin uskoin sen olevan vireessä. SM-hyppärillä tehtiinkin tosi hieno nolla! Jos ei nyt ihan elämämme rata niin melkein. Ensimmäinen mutka valui ja keppien jälkeen koira töpsähti vähän jaloilleni (osin tarkoituksella, kun en halunnut riskeerata keppien ulostuloa), mutta muuta valittamista suorituksessa ei sitten ollutkaan. Aikakin oli oikein hyvä ja sijoitus 31. vajaasta kuudestakymmenestä nollasta.

Finaalirata ei ollut mitenkään kamalan vaikean oloinen, mutta kuitenkin sellainen, että hereillä piti olla alusta loppuun. Kaikenlaista huolta ehti pompsahdella mieleeni ennen omaa suoritusvuoroa, mutta onnistuin torppaamaan ne tehokkaasti ja lähtemään luottavaisin mielin radalle. Jälleen kerran tehtiin tosi hienoa nollaa vain pienillä kauneusvirheillä, kunnes radan loppuvaiheilla Kirppu upposi takaakierron jälkeisessä persjätössä samaan putkeen, mistä takaakiertohypylle oltiin tultu. Vaikka kuvittelin, että ohjaus olisi tuota ajatellen turvallinen (ja että sama putken nappaaminen uudestaan olisi muutenkin epätodennäköistä), niin tosiasiassa näyttäisi ohjaus kääntyneen hetkellisesti putkea kohti eli ihan oikeinhan tuo sen sitten luki.

Finaaliradan videosta puuttuu ensimmäiset neljä estettä. Koirakuvien livestream-tallenteesta löytyy rata kokonaisuudessaan, alkaa noin kohdasta 2.56.

Jäi hirmuisen hyvä fiilis viikonlopun kisoista! Molemmat onnistuttiin keskittymään täysillä olennaiseen ja tekemään radat oikealla asenteella. Tällä kertaa olen tosi ylpeä myös omasta mielenhallinnastakin ennen finaalia. Kieltäydyin pelkäämästä mitään, luotin siihen että koira seuraa ohjausta sekä osaa pitää rimat ylhäällä ja tehdä kontaktit ja kepit kuten on treenattu ja lähdin tekemään rohkeaa suoritusta koiraa lukien ja radasta nauttien. Kaikki tämä onnistui! Edes hylly ei tuota fiilistä latistanut, etenkin kun olin tuonkin mahdollisen hyllypaikan jo rekisteröinyt etukäteen, käsitellyt vaihtoehdot ja todennut että mennään valitulla ohjauksella ja jos koira lukee putken niin sitten lukee, ylimääräiseen varmisteluun en ainakaan sorru.

Kirppu finaaliradalla (kuva: Ulla Virtanen)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)

Narun elämässä on tietysti tapahtunut paljon sitten toukokuun alun :)

Ainakin se on kasvanut! Pariin viikkoon en nyt ole mittaillut, mutta kun 16-viikkoislukemat olivat noin 7 kiloa ja 33 senttiä niin nyt mennään varmaan siellä 8 kilon ja 34-35 sentin tietämillä. Molemmat rokotukset tuo on jo saanut ja on todettu molemmilla eläinlääkärikäynneillä terveeksi ja reippaaksi pennuksi :)

Karvat ajelin pennulta pois toukokuun puolessavälissä. Meinasin ensin, että olisin kasvatellut niitä jonnekin tuonne heinäkuulle saakka, mutta kun toiveena olisi tehdä näyttelydebyytit heti junioriluokassa ensi talvena niin viisaammat kehottivat hurauttamaan pentukiharat pois mahdollisimman aikaisin. Ajelu meni tosi hyvin, pentu antoi ajella itseään ihan mukisematta kuonoa lukuunottamatta, ja senkin kohdalla antautui muutaman minuutin kiljumisen jälkeen :)

Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa

Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa

Sinne meni ja ilme on järkyttynyt :)

Naku-Naru, ikä 13 viikkoa

Pentutreffailuja ollaan jatkettu ahkerasti. Sisaruksia ja viikon vanhempia O-pentuja treffailtiin muutamaan otteeseen toukokuussa niin erikseen kuin myös kisakenttien reunoilla. Yhtenä toukokuisena lauantaina meillä oli vähän isomman porukan treffit Purinalla, paikalla oli kaksi Narun veljeä ja yksi sisko, sekä kaksi O-pentua. Kaisikin ehti alkuun vähän paikalle pentusia moikkaamaan ja loppuaika pyörittiin sitten nurmikentillä telmuamassa. Seuraavat "joukkotreffit" sovittiinkin sitten SM-kisoihin, joissa onnistuttiin tosiaan tapaamaan vähintäänkin ohimennen kahden sisaruksen ja kolmen O-pennun lisäksi niin muita Caraydan-perroja kuin myös muunrotuisia pentuja. Toki treffailuja vähän häiritsi se, että olin mennyt ilmoittamaan Kirpun muutamaan kisaan ;)

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 15.5.

Naru kerjää kasvattajalta nakkia, Konalassa 17.5.

Pentujen joukkovaellus Konalassa 17.5.

Naru söpöilee, pentutreffeillä Konalassa 17.5.

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 17.5.

Naru (edessä) ja Oppe nakutreffeillä Konalassa 22.5., ikää pennuilla 13,5 viikkoa

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.

Sinko-sisko (edessä), Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.

Jekku, Valpas-veli ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Laura Paasikunnas)
Huomatkaa pentuni älykäs ilme :)

Festa-pyrtsi ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Ulla Virtanen)

Elämän opettelu menee tosi hyvin. Naru on edelleen tosi reipas ja avoin pentu, ei arastele paikkoja, ihmisiä eikä toisia koiria. Perro sen sisällä on herännyt sen verran, että se on muutaman viikon nyt haukkunut ihan kaikkea... Pahimmillaan haukkui jokaista liikahdusta, jonka ulkona näki tai kuuli. Nyt on vähän helpottanut ja haukkuu "enää" kaikkea vähänkin omituisen näköistä. Ilmeisesti kyse on nimenomaan oudoista hahmoista, koska jos/kun pääsee tervehtimään ihmisiä niin suhtautuu niihin aina täysin positiivisesti. Koirien näkemisestä ja kuulemisesta haukkuu myös melkein aina tällä hetkellä. Tätä rotuominaisuutta hoidetaan nyt käyttämällä pentua säännöllisesti remmilenkeillä ihmisten ilmoilla, jotta tottuisi siihen, että maailma on täynnä omituisuuksia. Tarvittaessa olen kyllä myös ihan kieltänyt, jos on kovin meinannut haukku jäädä päälle.

Muuta ärsyttävää tuossa ei sitten oikeastaan olekaan :) Aika helppo, kiltti ja hellyyttävän suloinen kaveri, jossa kuitenkin on minun makuuni sopivaa vallattomuutta. Laumaan sopii tällä hetkellä täydellisesti. Waltteria kiusaa minkä kerkeää, mutta oikeasti kuitenkin taitaa salaa ihailla sitä ;) Kirpun kanssa tulevat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun, erityisesti Tampereen keikka teki niiden suhteelle tosi hyvää, sen jälkeen ovat leikkineet yhdessä paljon enemmän kuin aikaisemmin. SM-kisareissu oli Narulle muutenkin tosi hyvää kokemusta - tuli harjoiteltua hotelliasumista sekä isojen kisojen telttakyläelämää ja tietysti muutenkin liikuttua sekä kaupungin keskustassa että kisapaikan vilinässä ja hulinassa.

Hotellissa - ensin katseltiin vähän ympäriinsä

Hotellissa - voi olla, että vähän riehuttiinkin

Hotellissa - rankan kisapäivän jälkeen tuli iso uni

Sisäsiisteysopettelun kanssa iski toukokuussa epätoivon viikot, kun tuntui, että pentu pissailee ja kakkailee ihan minne vaan riippumatta siitä, koska on viimeksi ollut lenkillä tai vaikka takapihan ovi olisi selkosen selällään. Viimeisten parin viikon aikana tässä ollaan kuitenkin tultu jättiharppaukset eteenpäin ja nyt pystyn jo luottamaan siihen, ettei sisälle lurahda ihan miten sattuu. Viimeisen viikon aikana on tainnut tulla kaksi pissaa sisälle, joista toinen työpäiväni aikana. Hotellissa ei vahinkoja sattunut, vaikka ei ollut edes häkkiä mukana, ja samaten nyt juhannuksena mökillä on ollut täysin siististi. Yöpissoja ei ole tullut enää viikkokausiin ja Tampereen hotellikeikan rohkaisemana olen nyt päästänyt pennun pois yömajastaan eli se on nyt siirtynyt sänkyyn nukkumaan :)

Totinen treenaaminenkin on nyt aloitettu! Toukokuussa tehtiin kertaalleen pari toistoa siivekkeiden välistä juoksemista lelulle ja aloiteltiin kotona vähän Jaffa-pullon kiertämisharjoituksia. Nyt tiistaina käytiin sitten neljän kuukauden iän täyttymisen kunniaksi hallilla harjoittelemassa vähän putkea ja etenemistä siivekkeiden välistä. Pentu osaa juosta lelulle myös putken läpi ja siivekkeiden välistä, joten hyvinhän tuo meni :) Kiertämisiäkin ollaan pikkuhiljaa alettu treenailla kotosalla, samaten kuin 2on-2off -kontaktien alkeita eli ihan alkuun vaan kosketusalustalle irtoamista.

Waltteri on viettänyt rauhallista eläkeläiselämää ja keskittynyt lähinnä pennun kaitsemiseen. Käytin sen pari viikkoa sitten terveystarkissa Apexissa Lotta Pänkälällä. Waltterillahan on ollut ajoittaista virtsankarkailuongelmaa kastraation jälkeen ja viime viikkoina tämä on ollut säännöllisempää, joten päätin että nyt tutkitaan poika kunnolla ja haetaan samalla apua vaivaan. Ulkoisesti koira oli lääkärin mukaan ikäisekseen hyväkuntoinen, myöskään sydämen sivuääni ei ole vuoden takaisesta pahentunut. Pissanäytteessä oli kuitenkin kaikkea mitä ei olisi pitänyt olla (korkea ph, proteiineja, tulehdussoluja, verta ja bilirubiinia), joten verestä katsottiin kaikkea mahdollista, mm. maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot. Ehdin jo huolestua aika pahasti, mutta onneksi verikokeiden tuloksetkin olivat lopulta kaikki viitearvojen sisällä eli mitään sellaista ei löytynyt, mikä vaatisi toimenpiteitä. Päätettiin kokeilla virtsankarkailun hoitoon propalinia, jota ei varsinaisesti ole uroskoirien inkontinenssin hoitoon tarkoitettu, mutta josta on jotkut uroksetkin kuulemani mukaan avun saaneet.

Kirpun fyssarikäynnin aikana tuli Waltterin vaivat puheeksi Annan kanssa. Minulla on sellainen tuntuma, että rankempi liikunta (esim. tavallista pidempi lenkki vapaana tai fleksissä) saattaisi lisätä Waltterin vuotovaivaa, ja lisäksi olen miettinyt, josko sen iän myötä lisääntyneet "terrieritutinat" voisivat liittyä asiaan. Annan mielestä tämä voisi olla ihan mahdollista ja syynä voisi olla esim. ikääntymisen mukanaan tuoma selkäydinkanavan ahtauma. Tätä vaivaa hoidetaan kuten nivelrikkoa eli säännösteltyä kevyttä liikuntaa, nivelravinteita sekä tarvittaessa tulehduskipulääkettä. Viimeksimainittuun en lähde vain varmuuden vuoksi, mutta liikuttamista mietin jatkossa entistä tarkemmin, vaikka se onkin jo ollut jossain määrin rajoitettua, ja lisäksi ostin Waltterille SM-kisoista nivel-Nutrolinit, joiden käyttö ollaan aloitettu tällä viikolla.

Waltteri ja riepu

Waltteri, riepu ja riepua salakavalasti lähestyvä Naru

Samalla kuopalla

Kesälomaan on vielä muutama viikko aikaa, mutta mökkikausi avattiin jo, kun tultiin koko porukalla juhannuksen viettoon Kangasniemelle. Nestihän on tänne muuttanut jo muutama viikko sitten, eikä muuten ilahtunut ollenkaan meidän saapumisesta :) Pidetään nykyään laumoja erillään, ja Nesti kun muutenkin nukkuu valtaosan päivästä niin saa sitten olla enimmäkseen portin takana makkarissa lepäämässä. Saunaan pääsee silti joka kerta kun se lämmitetään, sekä keittiöön tekemään ruokaa äitini kanssa ja välillä myös kärttämään herkkuja ruokapöydästä. Vanhus on edelleen oma itsensä luonteen puolesta, mutta ulkoisesti on kyllä vanhentunut selvästi eli etupää on selvästi jäykistynyt ja takapää heikentynyt. Koiraa itseään ei onneksi tunnu vanhentuminen haittaavan, se pyörittää laumaansa samalla tarmolla kuin nuoruusvuosinaankin :)

Nesti toukokuussa trimmin jälkeen

Possu ja vastasaunonut Nesti juhannuksena Kangasniemellä

Tuplanolla

Kadoksissa olleet kisatuntuma ja -asenne löytyivät vihdoin Kirkkonummen vappukisoista, jee! Kisattiin kaksi agilityrataa ja molemmilla tehtiin hyvä nolla. Hyppärillekin olin ilmoittautunut, mutta tuplanollaan oli hyvä lopettaa päivä, joten jätettiin vika rata väliin.

Kisapäivä ei alkanut näin hyvissä fiiliksissä. Aamupäivällä mietin, jaksanko lähteä ollenkaan. Sitten ryhdistäydyin, pakkasin reippaasti tavarat ja ajoin kisapaikalle. Siellä parkkipaikalla sitten iski kamala ahdistus. Istuin autossa reilun varttitunnin ja mietin, josko vaan käynnistäisin auton uudelleen ja ajaisin takaisin kotiin. Viimeisen kuukauden kisat ovat menneet niin höpöilyksi, että tuntui tosi väsyttävältä lähteä keskittymään ratoihin ja mieluummin olisin vaan ollut menemättä ollenkaan. Noin 25 minuuttia ennen aikataulun mukaista rataantutustumisen alkua sain auton oven auki ja raahauduin ilmopisteeseen, suurimpana motivaattorina oikeastaan se, että pennulle kisapaikoilla hengailu on tässä vaiheessa arvokasta sosiaalistamista ja tulee ikään kuin puoli-ilmaiseksi kisaamisen ohessa. No se ilmoon raahautuminen olikin loppujen lopuksi päivän rankin osuus, sen jälkeen meni ihan hyvin :)

En oikein tiedä, mitä sanoisin suorituksista. Kaikki meni niin hyvin, kun tämänhetkisellä tasolla voi mennä. Ohjauksellisesti ei oikeastaan mitään ongelmaa, koiran linjat olivat tosi hyvät, vauhti oli mitä oli (ja hiipui loppua kohti - onko koiran kunnossa edelleen parantamisen varaa?), keskittyminen kohdillaan meillä molemmilla ja kontaktit varmat mutta hitaat. Vapautin kaikilla kontakteilla aikaisin, jotta en hukkaisi rytmiä ja koiran keskittymistä. Tosi tyytyväinen täytyy olla näihin suorituksiin tällä hetkellä, vaikka ollaankin vielä kaukana parin-kolmen vuoden takaisesta tasosta.

Video radoista alla, Irenelle kiitos kuvaamisesta!

Naru kuljeskeli tietysti taas mukana kisapaikalla ja pääsi vähän leikkimään 13-viikkoisen villakoirapennun Enyan kanssa. Ihana, vauhdikas villakoiratyttö, toivottavasti treffataan vielä toisenkin kerran :)

Tällä viikolla ollaan liikuskeltu Narun kanssa paljon metsässä, sekä koko lauman kera että kahdestaan. Ihmisten ilmoillakin ollaan käyty lähes päivittäin. Leikitty ollaan paljon ja treenailtu pikkujuttuja, kuten asennonvaihtoja, targettia ja paikallaoloa. Kotona menee tosi kivasti, Naru on jo itsestäänselvä osa laumaa ja saa päivittäin osakseen pientä leikitystä Kirpulta ja hyväntahtoista nuhjaamista ja hörinää Waltterilta :) Remmissä töpsöttelee hienosti menemään muiden seassa, tarpeet tekee pääsääntöisesti ulos ja alkaa muutenkin oppia talon tavoille. Kiva pentu, tällä erää meidän kaikkien mielestä :)

Strategisia mittoja

Naru tänään 10 viikkoa, korkeutta 27cm, painoa 4,2kg. Otettiin Sarin kanssa 10-viikkoiskuva samalla, kun kuvattiin juuri vuoden täyttänyttä Tellua.

Naru 10 viikkoa

Silmät tummumassa, ilme edelleen totinen :)

Muuten on vietelty aika rauhallista päivää enimmäkseen kotosalla. Waltterin trimmausurakka on sentään aloitettu :)

Loikoilua kotipihalla

Pentupuuhia ja kisaepätoivoa

Parin viikon tapahtumat taas muisteltavana...

Toissaviikon sunnuntaina oli tarkoitus mennä Narun kanssa katselemaan HSKH:n epiksiä Vuokkosille, mutta eipä siellä oikein mitään meininkiä ollut katseltavaksi. Leikittiin sitten yhdellä tyhjällä kentällä pieni hetki ja sen jälkeen suunnattiin Porttipuiston Mustiin & Mirriin pentutreffeille. Paikalla oli pari 3-4-kuista chihupentua sekä yksi 3-kuinen maltankoira, jossain vaiheessa seuraan liittyi myös hieman Narua vanhempi labbis. Treffailu pentujen kesken oli enemmän rauhallista tutustumista ja puuhastelua kuin leikkimistä, chihut eivät oikein 8-viikkoisen ipanan leikkiinkutsuille lämmenneet ja pari muuta kaveria taasen olivat ujolla päällä. Ihan kiva keikka kuitenkin.

Pentutreffailua (kuva: Porttipuiston Musti ja Mirri)

Viime viikon tiistaina tehtiin Sarin kanssa reilun tunnin tallustelu Vaaralan metsään ja uittopaikalle, minulla mukana Naru ja Sarilla Chili-sheltti. Naureskeltiin Sarin kanssa että miten voi olla mahdollista, että kaksi vannoutunutta, suorastaan paatunutta, walesiharrastajaa lähtee yhdessä lenkille mukanaan sheltti ja vesikoira :) Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Chili ja Naru tekivät kivasti tuttavuutta, kunnon leikkiäkin alkaa varmaan syntyä kunhan Naru kasvaa sen verran, että pysyy Chilin vauhdissa.

Kalvapöllö ja nalukelä

Viime viikon keskiviikkona päivällä käytiin Maunulassa lenkillä ja leikkimässä, testailtiin Narun kanssa erilaisia leluja. Kaikki kelpasi :) Hyvin hahmottaa jo pitkällekin heitetyn lelun ja lähtee perään. Illalla Kirpun ryhmätreenit Vuokkosilla. Naru taas ensin halliin leikkimään, kuten on jo tavaksi tullut ;) Kävi myös syömässä "päivä"ruokansa hallissa sisällä muiden koirien treenatessa ja möykätessä. Käyntien lomassa tuli muuten todettua, että reilun kahdeksan viikon iässä pentu on keksinyt, että on kivempi kävellä hallia kohti kuin sieltä poispäin :) Kirpun treenit ok, vähän oma keskittyminen hukassa ja huolimattomuusvirheitä siellä sun täällä. Vire pysyi hyvänä ja oltiin tällä kertaa tarkkoja, ettei tehdä liikaa. Eka pätkä varsinaista treeniä, tokalla pätkällä koko rata kolmessa osassa, namikippopalkat jokaisesta.

Maunulan pelloilla

Maunulan pelloilla

Lauantaina Kirpulla kolme starttia Purinalla. Ei nyt meinaa tulla kisaamisista mitään, keskittyminen ei ole koiralla taaskaan kohdallaan ja sen seurauksena tulee pikkuvirheitä, joita ei treeneissä tulisi. Eniten edelleen kepeillä, helpoissakin jutuissa. En tiedä vaikuttaako myös vieraampi kenttä/halli (vaikka onhan Kirppu Purinallakin treenannut), kun oivalsin kisojen jälkeen, että syksyn kaikki nollat tulivat Vuokkosilla. No muuallakin pitäisi kyetä normaaleihin suorituksiin, joten ei kai auta muuta kun kisata lisää ja mieluusti enimmäkseen muualla kuin Vuokkosilla.

Naru tepasteli kisapaikalla ja sai ansaitsemaansa huomiota :) Pääsi mm. kiipeilemään Annan poikien päällä, ihanaa kun kisakenttien reunoilta löytyy "koiravarmoja" lapsia, joihin pentu on turvallista tutustuttaa :) Hallissakin piti käydä kisoja katsomassa, mutta ei koskaan päästy sinne saakka, kun matkan varrelle osui aina taputtelijoita :) Kirpun starttien jälkeen Naru pääsi vielä painimaan Rantakankaan Ellun 10-viikkoisen sakupennun Sokan kanssa ja ihan mukavat painit viipottimet saivatkin lopulta aikaiseksi.

Maanantaina olin Oitissa mummuni 90-vuotisjuhlilla ja koirat mukana, autossa tietty pääasiassa. Lapset pyöri auton ja erityisesti Narun häkin ympärillä ahkerasti ja pääsihän Naru välillä pihallekin vähän hypiskelemään lasten kanssa. Illalla tehtiin vielä lenkki harjulla. Tarkoitus oli kiertää 2,5 kilometrin mittainen pururata koirien kanssa, mutta pakko oli kurvata reitiltä pois, kun Naru löysi sisäisen jäljestäjänsä ja lähti humpsuttamaan pentulaukkaa nenä maassa ja korvat lörpättäen tietä pitkin välittämättä yhtään siitä, missä me muut mentiin. Kiltisti tuli aina kutsusta takaisin ja sitten hetken päästä lähti uudelleen. Kerran päätin katsoa, missä vaiheessa muistaa itse katsoa taaksepäin, mutta siinä vaiheessa, kun pentu oli irronnut satakunta metriä edelle ja katosi pois näköpiiristä alamäkeen, petti minulla hermo ja kutsuin takaisin... Oikaistiin sitten metsän poikki reitin loppupuoliskolle, sielläkin oli jostain jäljestä kiinnostunut, mutta piti enemmän kontaktia ja jokaisesta omatoimisesta kontaktinotosta kyllä sitten palkkasinkin.

Erikoinen eläin! Ei jäänyt ihan ainutkertaiseksi tämä jäljestysepisodi vaan samaa on ollut ilmassa tuon jälkeenkin. Ilmeisesti on lähtenyt kaikilla kerroilla seuraamaan hyvin tuoretta ihmisen jälkeä, kerran selvästi meidän omaa, koska jäljesti vasta kun tultiin samaa reittiä takaisinpäin. Kuulolla on silti aina ollut, jos vaan olen kutsunut. Seuraillaan...

Tuttu näky nykyään: Naru liehittelee Waltteri-setää

Metsänpeikko (joojoo, edelleen trimmaamatta)

Ihanin Kirppu

Keskiviikkona jätettiin Kirpun treenit väliin, kun tilalle tuli muuta menoa. Illalla käytiin Narun kanssa vielä Ojangossa vähän leikkimässä ja naksuttelemassa ulkokentällä. Ensimmäiset pöhinät tulivat iltahämärissä Ojangossa (yhdelle ohi juoksevalle koirakolle sekä kentällä pönöttäneelle lasten leikkitraktorille) ja vielä myöhään illalla kotipihallakin keksi puhkia jotain, mitä luuli pihalla nähneensä. Täytyypä ehkä kuljetella tuota hämärissä ulkona vähän aikaisempaa enemmän.

Torstaina kävin treffaamassa Kirpun prinsessatyttöä Essiä kotonaan, katseltiin samalla vähän trimmijuttuja. Ihana, kiltti tyttönen se on, kerrassaan ihana :) Kiitosta vaan Essin perheelle audienssin järjestämisestä! Kuvia en tajunnut ottaa... Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten.

Perjantaina oli vuorossa toiset pentutreffit Oppen ja Essin kanssa Purinalla. Oppen kanssa Naru sai ihan kivat painit aikaiseksi, Essin kanssa taitaa ainakin vielä olla vähän liikaa koko- ja vauhtieroa eikä yhteistä säveltä oikein vielä löytynyt. Tarkoituksena olisi tapailla jatkossa säännöllisesti, joten uutta yritystä vaan :)

Pentumellakka - Naru, Essi ja Oppe

Naru ja ilme :)

Painijaiset auringonlaskun aikaan - Naru ja Oppe

"Olen söpö, anna nami."

Eilen lauantaina tehtiin Sarin kanssa kisareissu Hausjärvelle, minulla mukana Kirppu kisakaverina ja tietysti Naru turistina. Kirppu jatkoi samalla häiriintyneellä linjalla kuin tähänkin asti, tuloksena ensimmäiseltä radalta ensin keppivirhe ja sitten hylly, toiselta alkuun kielto (ohjausvirhe), myöhemmin hylly ja lopussa taas höpöilyä, mm. A:n harjalla pällistelyä... Kepit sentään oikein tällä kertaa. Tämä höpötauti ei tosiaan taida parantua kuin kisaamalla, ei vaan ole kovin motivoivaa juuri nyt. Plääh.

Naru tepasteli mukana parit lämppä- ja jäähkäkävelyt ja lisäksi kävi parit pienet hyppelyt hallin ympäristössä ja tietysti pari kertaa hallissakin. Ulkona teki pikkuisen lenkin Sofi-sheltin kanssa ja hallissa ehti vähän treffailla viikon vanhempaa pentulaatikkokämppistä Hutia. Ihmisiä kävi paljon palluttelemassa ja Naru tykkää kyllä, mutta ei ole yli-innostunut, kuten walesi olisi :) Samaten osoittaa kiinnostusta muita koiria kohtaan, mutta ei liikaa, eikä häiriinny niiden läsnäolosta vaan tarvittaessa keskittyy kyllä nameihin ja leikkiin. Kerrassaan kivan oloinen kaveri ainakin tässä vaiheessa: avoin, rohkea ja hirmuisen taistelutahtoinen, mutta samalla järkevä ja keskittymiskykyinen, omalla tavallaan jopa rauhallinen ainakin terrieripenikkaan verrattuna. Ihan sitä mitä tilasinkin, tykkään kovin :) Vaan ehtiihän tuon vielä moneen kertaan pilatakin ;)