Perjantaina treenit Tarjan kanssa ATD:n hallilla ja eilen sunnuntaina Soilen kanssa Sporttiksen viimeiset treenit.
Waltterin kanssa ollaan lähinnä leikitty, lisäksi ollaan vähän "treenattu" jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa ja sunnuntaina myös irtoamissuoraa :) Jatkossa yritän suunnitella Waltterille jotain ratapätkää, koska ratatreeniä nimenomaan tarvitsemme, jos aiomme palata kisakentille kevättalven aikana.
Kirppu on tokoillut. Tarkoitukseni on ollut tehdä sen kanssa tänään viimeinen agilitytreeni ennen pentulomaa, mutta luulen, että jää sekin tekemättä. Ei vaan tunnu siltä, että haluaisin sitä enää esteille. Viimeisimmät agitreenit viime maanantaina olivat onneksi erittäin onnistuneet ja vauhdikkaat, joten ne voi hyvin jättää hautumaan Kirpun mieleen muutaman kuukauden tauon ajaksi. Tokoa tehdään jatkossa kotosalla sekä perjantaisin omalla hallilla.
Viime perjantaina tehtiin siis:
- Ruutua namikipon kanssa. Tätä ollaan tehty joskus kauan, kauan sitten, mutta muisti hyvin. Nyt sai vielä katsella, kun kippoa täyteltiin, mutta tätä voisi pikkuhiljaa häivyttää pois.
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, nämä tekee muuten ihan hyvin, mutta nousee aina ensin tökkäämään nenällä käteeni ja kääntyy vasta sitten :) En puutu tähän, koska uskon tavan jäävän pois ajan ja kokemuksen myötä.
- Hyppyä namikipolla. Tämä liike ei juuri muistutteluja kaipaile (jostain syystä yhdelläkään koirallani ei ole ollut ongelmia tokon hypyn oppimisessa...), eli seuraavalla kerralla voitaisiin ottaa niin ettei näe namikipon vientiä ollenkaan ja jos menee hyvin niin katsotaan liike menohypyn osalta valmiiksi ;)
- Avoimen kaukoja. Nämä edelleen kerrassaan hienoja. Maahan menee pelkällä suullisella käskyllä, mutta istumaannousuun tarvitsee käsiavun, jos olen paria metriä kauempana. Tätä treenattava, koska haluaisin pelkän käskyn riittävän. Käsiohjausta saa (ja kannattaa) käyttää kokeessa, mutta aina varmempi jos suullinen käsky toimii yksinäänkin. Tarja puuttui myös maahanmenojen palkkaukseen - Kirppu venyy palkkauksessa hieman eteenpäin, joten palkka pitäisi työntää syvemmälle koiran nokan alle.
- Seisomaannousuja namijumppana. Kirppu alkaa hahmottaa, mitä siltä odotetaan näissä, mutta takajalkojen pysyminen paikoillaan on pitkälti vielä riippuvaista mun tekniikastani. Hyvät näistä tulee.
Sunnuntaina tehtiin:
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, yhtä hyviä/huonoja kuin perjantaina.
- Yhden askeleen seuraamisia. Näistä olen edelleen epävarma, kun
tuntuu että takapää aukeaa heti kun lähdetään liikkeelle. Ehkä
kokeillaan vasemmalle kaartavaa seuraamista ihan suoran sijaan?
- Maahanmenoja perusasennossa. Nyt osaa jo mennä maihin ilman apuja (välillä myös ilman käskyä :P), mutta tuppaa väistämään vähän, so. etupää aukeaa. Avustin muutaman toiston namin kanssa, että sain pysymään suorassa. Näitä pitäisi kokeilla peilin kanssa, jotta voisin pysyä itse suorassa enkä tulisi ainakaan painaneeksi koiraa kauemmaksi omalla kropallani.
- Liikkeestä seisomista vapaasta seuraamisesta, pienen pieni käsiapu vielä mukana ja hienosti tekee. Olen palkannut suoraan pysähtymisestä, seisomassa pysymistä pitäisi vielä treenailla erikseen.
- Luoksetulon pysäytystä. Pysähtyy jopa pelkällä käskyllä, mutta valuu liikaa. Mietin hetken haittaako, sitten päädyin siihen että tämä liike on syytä saada oikein alusta lähtien ja otin muutaman toiston niin, että palkka lensi samaan aikaan käskyn kanssa. Näin oli selvästi parempi.
- Seisomaannousuja namijumppana, hyvin teki.
- Paikallamakuu. Yhteensä ehkä minuutin verran, muutamalla välipalkkauksella. Hyvin pysyy, mutta asennon kanssa saa olla tarkkana. Jos läväyttää itsensä maahan etujalat vähän harallaan, eivät kyynärät pysy kunnolla maassa ja koira alkaa valua pikkuhiljaa ylöspäin. Tasapainoisemmassa asennossa näyttää pysyvän rennompana ja varmemmin. Palatessani pyrkii herkästi istualleen, eli näitä pitää treenata edelleen erikseen.
Kirppu on treenaillut vähän tokoa myös kotona, lähinnä perusasentoja, kaukoja ja noutoa. Typy on tokoillessa tarkka, mutta innokas. Tosi kiva treenikaveri siis tähän lajiin.
Pentuodotuksesta sen verran, että olen lähtenyt muuttamaan Kirpun ruokintaa eli kasvattanut hieman ruuan määrää ja muuttanut sitä muutenkin odottavalle äidille sopivammaksi. Isompia muutoksia ei Kirpussa vielä näy, mutta jotenkin silti tuntuu, että olisi kantavana.
maanantai 16. tammikuuta 2012
perjantai 13. tammikuuta 2012
Agility parantaa haavat
Tai no jos kirjaimellisesti ajattelee, niin agility pikemminkin aiheuttaa haavoja (viimeisimpien treenien jäljiltä polvessa mustelma ja molemmat kämmenet ruvilla), mutta huolet ja murheet jäävät kyllä agilitytreenien ajaksi kentän reunalle.
Maanantaina Ojangossa tehtiin Kirpun kanssa takaakiertoja kovasta vauhdista. Yhden kerran sain tulemaan kokonaan hypyn ympäri, mutta muut otti muistaakseni oikein ja toistojen kautta sain itsekin uskallusta liikkua rohkeammin ja lopettaa varmistelut joka mutkassa. Otettiin myös muutama A:n alastulo sekä loppuun yksi irtoamissuora, nämä kaikki etupalkalla ja kerrassaan hienosti ja vauhdikkaasti.
Waltteri palasi pitkältä (puolentoista kuukauden?) agilitytauolta myös "treenailun" pariin eli juoksenteli esteitä vähän miten sattuu, järjellisyydestä saati ohjaamisesta ei juuri ollut tietoa. Innokas oli!
Keskiviikkona käytiin Waltterin kanssa hauskuuttamassa treenikavereita ryhmätreeneissä, kouluttajana meillä on nyt kevätkaudella Soile. Oispa ollut videokamera mukana niin saisi jakaa sitä taidonnäytettä vähän laajemmallekin porukalle! Pööpi tuli treeneihin intoa puhkuen, mutta se viimeinenkin jäljellä oleva aivosolu oli tainnut unohtua kotiin.
Lähdössä ei pysynyt, tai siis ei karannutkaan mutta hyppeli itsensä aina ekaan rimaan kiinni (turhaan siis haukun tätä poikaa tyhmäksi, se ei ainoastaan tiedä eroa kisan ja treenin välillä vaan myös treenin ja treenin välillä). En jaksanut puuttua kovin isosti - tässä asiassa ei treenaaminen ole missään vaiheessa uraa tuottanut meille mitään tuloksia ja ensi kesä on kuitenkin Waltterin viimeinen kisakesä, joten who cares? Ykköseltä kolmoselle (eli avokulmakepeille ahtaalla sisäänmenolla ja niin, että oli käytännössä pakko päästä leikkaamaan toiselle puolelle) oli meille jo mahdottomuus, joten parin yrityksen jälkeen tyydyttiin yhteen onnistumiseen kakkoselta kolmoselle ja jatkettiin siitä eteenpäin. Seuraavaksi hinkattiin väliä 3-6, kun Waltteri eksyi väärille esteille (en kyllä väitä, että ohjauskaan olisi ollut virheetöntä) tai jätti kepit kesken tai kun minä sekosin omassa rytmissäni ja kynnin kontallani pitkin kenttää. Yhteen putkeen ei osuttu ekalla kerralla suun kohdalta vaan yritettiin kyljen läpi, pari muuta putkea kyllä löytyi silloin kun ei pitänyt. Itse varmistelin välillä liikaa pois vääriltä esteiltä ja unohdin ohjata oikeille, välillä taas olin niin poikki, että en muistanut enää ohjata minnekään. Kannustavat treenikaverit huusivat jossain vaiheessa kentän reunalta "hyvin menee!" ja nauroivat räkäisesti päälle - ja Pööpi se lompsotteli omilla kaarillaan osuen välillä oikeille esteille, välillä väärille ja välillä ei millekään ihan sen mukaan, mihin onneton ohjaukseni sattui milloinkin osoittamaan.
Kaikki kohdat alkua ja ihan loppua lukuunottamatta saatiin kyllä jossain vaiheessa onnistumaan ohjausta tarkentamalla, mutta kovin pitkiä ehjiä pätkiä ei saatu aikaiseksi ja ne lyhyemmätkin vaativat aikamoista vääntöä :) Tätä tosiaan on agility Waltterin kanssa, alkaa taas muistua mieleen. Osaanpahan arvostaa Kirppua entistä enemmän, kun se palailee agilityn pariin keväämmällä, vaikka salaa taisin vähän tykätä tästä waltteriagilityn paluusta myös :)
Maanantaina Ojangossa tehtiin Kirpun kanssa takaakiertoja kovasta vauhdista. Yhden kerran sain tulemaan kokonaan hypyn ympäri, mutta muut otti muistaakseni oikein ja toistojen kautta sain itsekin uskallusta liikkua rohkeammin ja lopettaa varmistelut joka mutkassa. Otettiin myös muutama A:n alastulo sekä loppuun yksi irtoamissuora, nämä kaikki etupalkalla ja kerrassaan hienosti ja vauhdikkaasti.
Waltteri palasi pitkältä (puolentoista kuukauden?) agilitytauolta myös "treenailun" pariin eli juoksenteli esteitä vähän miten sattuu, järjellisyydestä saati ohjaamisesta ei juuri ollut tietoa. Innokas oli!
Keskiviikkona käytiin Waltterin kanssa hauskuuttamassa treenikavereita ryhmätreeneissä, kouluttajana meillä on nyt kevätkaudella Soile. Oispa ollut videokamera mukana niin saisi jakaa sitä taidonnäytettä vähän laajemmallekin porukalle! Pööpi tuli treeneihin intoa puhkuen, mutta se viimeinenkin jäljellä oleva aivosolu oli tainnut unohtua kotiin.
Lähdössä ei pysynyt, tai siis ei karannutkaan mutta hyppeli itsensä aina ekaan rimaan kiinni (turhaan siis haukun tätä poikaa tyhmäksi, se ei ainoastaan tiedä eroa kisan ja treenin välillä vaan myös treenin ja treenin välillä). En jaksanut puuttua kovin isosti - tässä asiassa ei treenaaminen ole missään vaiheessa uraa tuottanut meille mitään tuloksia ja ensi kesä on kuitenkin Waltterin viimeinen kisakesä, joten who cares? Ykköseltä kolmoselle (eli avokulmakepeille ahtaalla sisäänmenolla ja niin, että oli käytännössä pakko päästä leikkaamaan toiselle puolelle) oli meille jo mahdottomuus, joten parin yrityksen jälkeen tyydyttiin yhteen onnistumiseen kakkoselta kolmoselle ja jatkettiin siitä eteenpäin. Seuraavaksi hinkattiin väliä 3-6, kun Waltteri eksyi väärille esteille (en kyllä väitä, että ohjauskaan olisi ollut virheetöntä) tai jätti kepit kesken tai kun minä sekosin omassa rytmissäni ja kynnin kontallani pitkin kenttää. Yhteen putkeen ei osuttu ekalla kerralla suun kohdalta vaan yritettiin kyljen läpi, pari muuta putkea kyllä löytyi silloin kun ei pitänyt. Itse varmistelin välillä liikaa pois vääriltä esteiltä ja unohdin ohjata oikeille, välillä taas olin niin poikki, että en muistanut enää ohjata minnekään. Kannustavat treenikaverit huusivat jossain vaiheessa kentän reunalta "hyvin menee!" ja nauroivat räkäisesti päälle - ja Pööpi se lompsotteli omilla kaarillaan osuen välillä oikeille esteille, välillä väärille ja välillä ei millekään ihan sen mukaan, mihin onneton ohjaukseni sattui milloinkin osoittamaan.
Kaikki kohdat alkua ja ihan loppua lukuunottamatta saatiin kyllä jossain vaiheessa onnistumaan ohjausta tarkentamalla, mutta kovin pitkiä ehjiä pätkiä ei saatu aikaiseksi ja ne lyhyemmätkin vaativat aikamoista vääntöä :) Tätä tosiaan on agility Waltterin kanssa, alkaa taas muistua mieleen. Osaanpahan arvostaa Kirppua entistä enemmän, kun se palailee agilityn pariin keväämmällä, vaikka salaa taisin vähän tykätä tästä waltteriagilityn paluusta myös :)
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Pentuja ja paluu treenikentille
Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.
Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)
Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)
Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)
Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)
Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)
Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.
Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)
Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)
Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)
Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)
Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)
Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)
 |
| Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas |
Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)
Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.
Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)
Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)