SM-kisat Oulussa 12.-14.6.

Aloitettiin matkanteko SM-kisapaikkakuntaa Oulua kohti keskiviikkoiltana siirtymällä Narun treenien jälkeen mökille Kangasniemelle. Torstain tein etänä mökiltä käsin ja perjantaina aamulla jatkettiin Kirpun ja Narun kanssa Oulun suuntaan. Waltteri jäi mökille Nestin ja vanhempieni kaveriksi juhannukseen saakka.

Perillä kisapaikalla oltiin joskus puoli kahden aikoihin. Olin ilmoittanut Kirpun varmuuden vuoksi molemmille perjantain radoille, mutta alunperinkin tarkoituksena oli kisata vain toinen. Hyppäri onneksi oli aikataulussa ensimmäisenä ja sille siis osallistuttiin. Vähän oli yhteinen rytmi hakusessa, liekö syynä nopean tuntuinen alusta vai Kirpun viikko aiemmin alkanut juoksu vai mikä. Väliäkö tuolla, siksihän näihin iltakisoihin mennään, että saadaan tuntumaa kisakenttään, järjestelyihin sekä koiran meininkiin. Ilman tulosta siis jäätiin hyppärillä.

Muuten perjantain ohjelmassa oli leirin pystytys sekä ilmoittautumisten hoitaminen kuntoon niin omalta kuin joukkueenkin osalta. Joukkueen ilmoittamisessa oli taas tavanomaista säätöä suuntaan ja toiseen, joten kisapaikalta päästiin lähtemään vasta seitsemän jälkeen, vaikka kisahommat olivat meidän osalta ohi jo puoli viiteen mennessä.

Kisateltta valmiina viikonlopun koitoksiin

Majoitus meillä oli meren rannalla Eedenissä, Sari ja Riia tulivat kavereiksi huonetta jakamaan. Kun oltiin asetuttu, siirryttiin hotellin ravintolaan päivällistä syömään. Ruokaa odotellessa alkoi huono olo hiipiä mahaan ja päähän, ja olisin halunnut vaan käydä ravintolan penkille makaamaan. Muutaman haarukallisen ruokaa sain pakotettua itseni syömään, vaikka pelkkä haarukan nostaminen tuntui melkein ylivoimaiselta, pureskelusta puhumattakaan. Aika pian oli pakko luovuttaa ja siirtyä hotellisänkyyn makaamaan. Kuumekin alkoi nousta ja etova olo ottaa entistä suurempaa otetta. Pahoinvointilääkkeen avulla selvisin illan vielä oksentamatta, mutta yöllä piti jo viettää aikaa myös vessan lattialla.

Mökillä oli sairastettu mahatautia muutama päivä ennen meidän menoa sinne. Äiti oli pessyt mökin lattiasta kattoon epidemian jälkeen, desinfioinut paikat ovenkahvoja myöten. Sari totesi oireet Noro-virukselle tyypillisiksi ja sanoi, ettei mikään määrä desinfointia tapa pöpöä kokonaan muutamassa päivässä tai estä varmasti tartuntaa, joka tapahtuu äärimmäisen pienestä altistuksesta. Hotellin respasta saatiin käsidesiä ja läjä käsipapereita, joiden avulla (ja Sarin ohjeilla) yritettiin toimia niin, että riski Sarin sairastumisesta olisi mahdollisimman pieni.

Varoitin Hannaa jo perjantai-iltana tilanteesta, että Heini ja Nekku tietäisivät varautua mahdollisesti starttaamaan HSKH:n minijoukkueen ensimmäisenä koirakkona aamukahdeksan jälkeen minun ja Kirpun tilalla. Yön oksentelujen jälkeen joukkuekisan väliin jättäminen oli itsestäänselvyys, joten aamulla vielä uusi puhelu Hannalle ja vaihdon vahvistaminen. Sari kantoi aamiaiselta lasin mehua ja palan leipää minulle päivän eväiksi ja lähti kisapaikalle. Me Kirpun ja Narun kanssa nukuttiin iltapäivään saakka, käytiin varovasti vähän ulkona, nukuttiin lisää, käytiin toistamiseen ulkona ja nukuttiin taas. Päivä meni oksentamatta ja muutenkin pikkuhiljaa olo muuttui vähemmän kurjaksi. Iltapuolella aloin jo laitella leivänmurusia suuhuni sillä ajatuksella, että jos haluan radalle saakka selvitä sunnuntaina, on pakko alkaa syödä jotain. Sari toi kisoista palatessaan mahatautiselle sopivia eväitä lisää, lähinnä nestemuotoisia. Illan mittaan alkoi olla varsin päättäväinen olo sen suhteen, että radalle sunnuntaina mentäisiin - ihan sama tuliko tulosta vai ei, mutta väliin en halunnut SM-kisastarttiamme jättää. Yksilökisaan voi mennä vaikka tuupertumaan radallekin, joukkueen tulosta ei viitsi riskeerata kun on hyvä varakoirakko käytettävissä.

Tämmöisissä tunnelmissa vietettiin joukkuepäivä - paitsi että pääasiassa silmät kiinni :)

Iltakävelyllä rannalla saattoi jo vähän naurattaakin

Sunnuntaina reippaasti ylös sängystä ja aamupalalle. Join lasillisen mehua ja söin kaksi lusikallista kaurapuuroa sekä yhden sulhaspiirakan - varmaan kuitenkin enemmän kuin koko edellisenä päivänä yhteensä... Kirpun rataantutustumisryhmä oli yhdentoista jälkeen, joten ihan kauhean aikaisin ei onneksi tarvinnut olla liikkeellä.

Minien hyppäri vaikutti mukavan etenevältä, oikeastaan aika helpoltakin. Valitettavasti siellä joutui myös juoksemaan pitkiäkin pätkiä, mikä ei ehkä minun tilanteessani ollut paras mahdollinen juttu. Uskomatonta mutta totta, selvittiin radasta ilman virheitä ja melko hyvällä suorituksellakin. Pari käännöstä valahti (lähinnä ensimmäisten putkien välinen sekä ihan lopun välistäveto) ja keppejä edeltäneen välistävedon valitsin tehdä pidemmän kautta oman liikkumisen minimoimiseksi, mutta ei siellä oikeastaan hätäpäivää ollut eikä mitään isompaa katastrofia tapahtunut. Sisulla temmottiin rata alusta loppuun, vaikka kuolema meinasikin korjata varsinkin loppuvaiheilla. Maalissa Kirppu kainaloon ja suoraan kentältä ulos puiden keskelle puhaltamaan. Lähemmäs tunti taisi mennä, että tärinät loppuivat.

Video hyppäristä alla, Sarille kiitos kuvaamisesta.

Finaaliin lähdettiin sijalta 53 - nollia minien hyppärillä tuli yhteensä 85, eli mistään vaikeasta radasta ei tosiaan ollut kyse. Finaaliratakaan ei mitenkään mahdottomalta tuntunut, vaikka tarkkuutta siinä vaadittiin kyllä alusta loppuun saakka. Pääasiassa yritin tehdä meille mahdollisimman nopeat ohjausvalinnat, ainoastaan keppejä edeltäviin pyörityksiin valitsin hitaammat varman päälle -ohjaukset mieluummin kuin sellaiset, joissa onnistuminen olisi minun liikkumisestani kiinni. Ongelmitta meni tämäkin rata ja virheettömällä suorituksella päästiin maaliin. Puomi oli vähän hitaan tuntuinen ja keinulta sain käskyttää koiraa pari-kolme kertaa pois ennen kuin lähti liikkeelle, mutta linjat olivat hyvät ja koiran into kohdillaan. A:n kontaktia en katsonut ja se jää videollakin pimentoon, mutta virhettä ei tullut ja rytmi oli sen verran vauhdikas, että kahdella laukalla taisi tulla.

Kuntoni kesti finaaliradan yllättävän hyvin. Lähtökarsinoissa olo oli heikko ja radan jälkeen piti taas lyhistyä hetkeksi puiden siimekseen toipumaan, mutta ratasuorituksen aikana en huonoa oloa muistanut tai tiedostanut.

Videosta kiitos kuvaajalle Hannalle sekä kameran omistajalle Sarille :)

Kisan jälkeen Kirpun lopullinen sijoitus oli 19. kahdella ratavirheettömällä suorituksella. Finaaliradan ihanneaika oli tiukahko ja aikamme painui pari sekuntia yliajan puolelle, mutta sijoitukseen tämä ei vaikuttanut ainakaan oleellisesti. Ihan parasta mahdollista vauhtia Kirppu ei finaaliradalla kulkenut, mutta en kyllä tiedä oltaisiinko nykykunnolla saatu tuota reilua kahta sekuntia kurottua millään. Oikein tyytyväinen täytyy olla suorituksiin ja lopputuloksiin etenkin, kun sunnuntaiaamuna hotellista lähtiessäni asetin tavoitteeksi saada hyppäriltä edes hylkäyksen poisjäännin sijaan :)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Sunnuntai-maanantaiyöksi jäätiin vielä Eedeniin ja maanantaina aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan Sarin kanssa peräkkäin etelään. Yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja kotona oltiin ihmisten aikaan. Loppuviikkoon mennessä vointi ja ruokahalukin olivat palanneet normaaleiksi, joten aika vähällä sairastamisella lopulta pääsin ja jopa hyvin tuloksin selvittiin reissusta :)

Kisojen jälkeen ollaan käyty Kirpun kanssa muutamat treenit, joissa ollaan tehty lähinnä rataa rennolla mielellä ja ilman minkäänlaista pilkun viilaamista. Ilmoitin Kirpun muutamaan starttiinkin ensi viikonlopuksi loman aloituksen kunniaksi, mutta sen jälkeen pidetään varmaan pari-kolme viikkoa taukoa agilitysta kokonaan. Naru jatkanee pieniä treenailuja ainakin yksittäisten esteiden osalta, mutta mitään isompia treenisuunnitelmia ei sillekään kesäloman ajaksi ole.

Terveystarkit, ulkomaanmatka ja juoksu

Toissaviikon keskiviikkona vietettiin Narun kanssa pari tuntia Mevetissä terveystarkeissa. Per Axelsson arvioi Narun silmät, polvet ja luuston täysin terveiksi. Kennelliiton lausunnot luustokuvista tulivat alkuviikosta ja niidenkin mukaan lonkat A:ta, kyynärät nollaa ja selkä terve. Kilpparitestitkin otettiin, niiden tuloksia odottelen vielä.

Viime viikonloppuna reissattiin pariksi päiväksi Tallinnaan Eestin voittajaan, minulla mukana Naru ja Sarilla sukulaiswalesit Killi ja Tellu. Lauantaina walesit kehässä ja sieltä meidän seurueelle kaikki mitä tultiin hakemaan :) Ihana aurinkoinen päivä, tuntui jo melkein kesältä.

Sunnuntaina Narun kanssa espanjalaisen Juan Naveda Carreron kehään. Naru oli vähän vaisun oloinen, varmaan reissusta väsynyt, mutta esiintyi oikein hyvin. Hyvä arvostelu, erinomainen ja luokkavoitto (kahdesta junnunartusta), mutta jäi ilman SA:ta ja näin ollen myös ilman titteliä. En osannut olla tuosta kovin pahoillani, kun toukokuun näytelmäturnee on kokonaisuudessaan ollut niin onnistunut, ja tämä viimeinenkin kehäkäynti meni tosi hyvin kaikin puolin.

Nice small bitch, correct head, nice neck, very good topline, nice angulation front & behind, hair is a bit silky, movement correct.

Sarille kiitos matkaseurasta ja Narun kehäkuvista!

kuva: Sari Mäkelä

kuva: Sari Mäkelä

Naru on viime viikkoina käynyt jotenkin tavallista suuremmilla kierroksilla, mikä on ilmennyt sekä lisääntyneenä malttamattomuutena arkielämässä että huonona käytöksenä tietynlaisissa tilanteissa. Viimeisten viikon-puolentoista aikana näitä oireita alkoi olla niin säännönmukaisesti ja voimakkaina, että aloin jo olla ihan epätoivoinen ja peloissani, että jotain on isosti vialla. Asiaa purettiin muutamankin ihmisen kanssa (kiitos erityisesti Kaisi ja Sari) ja mm. mahdollista juoksun lähenemistä mietittiin, hormonit kun voivat varsinkin nuoren nartun pistää aika sekaisin. Torstaina se juoksu sitten alkoi! En ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen veritipoista lattialla :) Nyt annetaan teinihirviölle muutama viikko aikaa asettua ja katsellaan sen jälkeen, missä mennään stressitasojen kanssa.

Kirpulla on nyt ollut parit tehistreenit ja tosi hyvin on mennyt. Koira kulkee hyvin ja juoksu-A tuntuu toimivan. Ensimmäisillä toistoilla on nyt juossut aina hyvin, mutta väsyneenä saattaa yrittää pysähtymistä, tai jos edelliselllä toistolla on tehty jotain erikoisempaa (esim. tiukka päällejuoksu A:n kontaktilla). Hyvillä ja luottavaisilla mielin lähden kuitenkin tuolla A:lla SM-kisoihin. Uskon, että tekee hyvät A:t siellä ja jos ei tee niin ei sekään mikään maailmanloppu ole.

Ensi tiistaina vielä viimeiset treenit ja sitten lähdetään kohti Oulua ja SM-kisoja. Perjantaina kisataan todennäköisesti jompikumpi lämmittelykisoista, lauantaina edustetaan HSKH:ta joukkuekisassa ja sunnuntaina sitten vuorossa yksilökisat.

Narun kanssa käytiin nyt keskiviikkona ryhmätreeneissä. Juoksukontakteista puhuttiin ja kieltämättä alkoi vähän kutkuttamaan, josko sittenkin tekisi myös puomille juoksun... Vaan enpä taida jaksaa sitä työtä enkä sitä epävarmuutta, luulen. Vauhdikasta ratatreeniä tehtiin myös ja vauhtia ja intoa riitti, vaikkei ihan kaikille esteille aina osuttukaan :) Enemmän pitäisi jo osata luottaa koiraan ja ohjata siten kuin agilitykoiraa ohjataan. Sama juttu aina nuoren koiran kanssa, jossain vaiheessa oma ohjaus jää sinne pentuhumputuksen tasolle kun koira menee jo kuin vanha tekijä.

Perjantaina kävin kuvaamassa Sarin ihanaa kasvattia Deviä ja samalla napattiin Narusta nättikuva. Lupasin Narun perrojen tuomarikollegioon tiistaiksi eli turkki pidetään viikko ennalta ajateltua pidempään. Keskiviikkona tai torstaina vaihdetaan kesäiseen nakukampaukseen :)

Syksyn ja talven kuulumiset

Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.

Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.

Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.

Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa

Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.

Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.

Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)

Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa

Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.

Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.

Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)

Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)

Näin ihana aina aamuisin :)

Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)

Nesti kyläilemässä lokakuussa

Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.

Eestin valio ja juoksu

Viikonloppureissu Narvaan kaksi viikkoa sitten toi Kirpulle kaksi pn2-sijoitusta ja lauantain sertin myötä Eestin muotovalionarvon. Voiton rotukehässä vei iiiiihana yhdeksänkuinen siskontyttö Tellu molempina päivinä ja menestyi vielä hienosti ryhmissäkin isojen tyttöjen ja poikien joukossa :) Kiitos Sarille matkajärjestelyistä ja -seurasta ja onnittelut menestyksistä!

Kirpun juoksu alkoi reissua seuraavana perjantaina. Nyt ollaan lähellä tärppipäiviä: tänään mennään 10. juoksupäivässä ja viime juoksusta Kirppu astutettiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Tällä kertaa on meno ollut jotenkin rauhallisemman oloista kotona - Waltteri joutuu kyllä Kirpun viettely-yritysten kohteeksi aina ajoittain, mutta suurimman osan ajasta ovat ihan rauhassa eikä tarvetta minkäänlaiselle erottamiselle ole ainakaan vielä ollut.

Ojangon hallissa kuin myös HSKH:n treeniryhmissä saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa, joten keskiviikkona osallistuttiin ihan normaalisti ryhmätreeneihin. Tehtiin aikamoista vauhtirataa, jossa ongelmia aiheuttivat meille tyypillisesti pari välistävetotyyppistä paikkaa. Ensimmäinen eliminoitiin ihan vaan ohjaussuunnitelmaa muuttamalla, toiseen ei oikein ehditty ratkaisua löytää. Kirppu kulki treenin ihan mukavasti - vire oli lähellä normaalia, mutta vähän taisi väsähtää normaalia aikaisemmin. Aikaisemminkin ollaan kyllä juoksussa treenattu ja kisattukin (SM-kisoissa 2011) eikä Kirpulla ole koskaan asian kanssa ollut mitään isompaa ongelmaa, joten en sellaisia odota tälläkään kertaa.

Talvisissa Ojangon maisemissa

Synttäreitä ja pentuhommia

Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)

Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :)

Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.

Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.

High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen)

Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.

Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.

Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.

Sulon ja Kirpun häävalssi :)

Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.

Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.

Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.

Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!

Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.

Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.

Loma

Loma koitti vihdoin, yksi viikko on nyt takana ja reilut kolme vielä edessä.

Loman alkupäivät vietimme mökkimaisemissa Kangasniemellä. Mökillä vietetyt hetket tuntuvat olevan koirille niitä parhaita elämässä: vaikka ei mitään varsinaisesti tehdäkään niin koirien päivät täyttyvät kuin itsestään ulkoilusta, pihapuuhailusta ja tietysti ihmistensä lähellä olemisesta. Tällä kertaa koirilla oli lisäksi nuorempaa sukupolvea tarjoamassa lisäaktiviteettia: kaikki koirat tuntuvat jaksavan lasten matkassa miltei loputtomiin ulkopeleissä, majanrakennuksissa ja saunassa, rantaleikeistä puhumattakaan. Viimeksimainittujen ajaksi Waltteri tosin joudutaan telkeämään saunamökkiin, koska sen läsnäolo ihmisten suunnatessa vettä kohti aiheuttaa lähinnä kaaosta :)

Tulosmielessä on edelleen raportoitavaa vain näyttelyistä. Kirppu on jatkanut kesän turneetaan ihan mukavin tuloksin: Orivedellä 8.6., Tuusulassa 30.6. ja Karjaalla 7.7. Kirppu oli ROP-walesi, Kotkan KV:ssa 16.6. taasen pn-2 kera vara-cacibin.

Kirppu Orivedellä

Heinä-elokuussa pyörimme vielä jonkun verran näyttelykehissä, mutta jossain vaiheessa elokuuta Kirppu jäänee sitten mammalomalle. Uros on valittu ja kosittu ja löytyi kuin löytyikin kotimaisten komistusten joukosta. Lopullinen päätös tehtiin pari viikkoa sitten ja viime maanantaina Kirppu aloitti juoksun. Nyt sitten vaan odotellaan oikeita päiviä ja niiden koitettua suunnataan sulhasen luo. Veikkaisin astutuksen tapahtuvan ensi viikonlopun paikkeilla ja lisätietoa uroksesta ja pentueesta on luvassa sen jälkeen.

Tämä viikonloppu on kulunut aika tiiviisti koneen äärellä agilityn MM-karsintoja katsellen. Olen tätä vuotta ennen osallistunut jokaisiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin vuodesta 2005 lähtien, nyt ensimmäistä kertaa jäivät molemmat koitokset väliin. Kisojen seuraaminen kotikatsomosta käsin tuntuu ihan oikealta eikä välivuoden pitäminen ole harmittanut missään vaiheessa, mutta treenikentille alan jo vähän kaipailla. Jospa ensi vuonna jaksettaisiin taas suunnata energiaa agilityyn, joka on kuitenkin aina ollut se meidän juttu.

Juoksutauko

Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)

(kuva: Jukka Kaitila)

Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.

Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!

Pentuja ja paluu treenikentille

Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.

Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)

Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)

Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)

Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)

Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas

Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)

Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.

Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)

Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)