Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pyörähdettiin Narun kanssa agirodussa. Osallistuttiin sisarusjoukkueella alo-joukkuekisaan. Video (josta kiitos Kaisille/Joonalle) joukkueen suorituksesta alla, Naru menee ekana.
Valitettavasti alokasradalla oli kepit ja joo, ei edes yritetty. Rataantutustumisessa kävi käsky yrittää keppejä kunnes saa luvan jatkaa, mutta tein tietoisen päätöksen olla tätä käskyä noudattamatta. Pyrkimyksenäni on opettaa koiralle, että radalla edetään koko ajan kovalla vauhdilla esteeltä seuraavalle, ja mielestäni olisi ollut tosi epäreilua koiraa kohtaan pyörittää sitä paikoillaan keskellä rataa esteen edessä, jota se ei osaa. Toivottavasti kukaan ei ihan tosissaan kuvittele, että tällä tavoiteltiin parempaa tulosta epävirallisessa leikkimielisessä möllijoukkueiden kisassa. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan selvitä radasta niin, että koira olisi omastakin mielestään juuri niin hyvä kuin se oli :)
Joukkuekuva: Matti & Oppe, minä & Naru, Laura & Valpas ja Jessica & Kiah (kuva: Anne-Mari Tenhovalo)
Viikko agirodun jälkeen alkoi kesäloma, joka nyt vetelee viimeisiään. Loman ekana viikonloppuna kisattiin Kirpun kanssa pari starttia Mikkelissä. Ensimmäisellä radalla häröilyä kepeillä ja myöhemmin tahallinen hylly - A:lta olisi pitänyt jatkaa suoraan taaksepäin, mutta kun ei Kirpun juoksu-A tuota vielä oikein kestä niin vein mieluummin suoraan edessä olevaan putkenpäähän. Toinen rata oli kovin helppo ja sillä tehtiin siistihkö nolla.
Kisojen jälkeen Kirppu piti kolme ja puoli viikkoa taukoa agilitysta. Eilen torstaina osallistuttiin ryhmätreeneihin, jossa tehtiin kisanomaista ratatreeniä. A:lla oli tauon jäljiltä selvää epävarmuutta, joten otettiin aika paljon myös etupalkkatoistoja sillä. Keppejäkään Kirppu ei oikein enää osannut, ei alku- eikä loppupäässä... Muuten ihan ok suorituksia noin niinkun ensimmäisiksi treeneiksi tauon jälkeen.
Narun kanssa on työstetty loman aikana jonkun verran esteosaamisia. Keppejä ollaan tehty eniten ja niiden kanssa ollaan päästy niin pitkälle, että apuina on enää ohjurit molemmissa päissä. Vauhti on kepeillä vähän tippunut, kun selvästi pistää niin kovasti miettimään :) Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö edetä häivyttämisen kanssa hitaammin jotta vauhti pysyisi koko ajan tapissa, mutta kun en myöskään haluaisi riskeerata että jää liikaa apuihin kiinni niin tällä tyylillä nyt mennään.
Kontakteja ollaan tehty muutamalla kerralla. Puomilla olen siirtänyt etupalkkaa seuraavan esteen taakse ja yrittänyt saada omaa liikettä mukaan suoritukseen. Pikkuhiljaa etenee. Keinulla tarvitaan lähinnä toistoja ja jossain vaiheessa myös omaa liikettä mukaan, nyt irtoaa vain edelle. Tehdään sekaisin vähän kevennettyjä suorituksia tai kokonaan ilman apuja, koiran fiiliksiä tunnustellen. A:ta olen tehnyt loman aikana vain kerran - edelleen on vähän auki millä menetelmällä juoksu-A:ta lähden lopulta yrittämään. Toistaiseksi olen valinnut olla ajattelematta asiaa juurikaan...
Pussi vaati kokonaista kaksi treenikertaa, yhden touko-kesäkuussa ja toisen pari viikkoa sitten, silloin onnistui jo ilman apuja. No ehkä varmistetaan yksittäisenä vielä kerran-pari ennen ottamista mukaan radalle :) Rengasta olen kerran ottanut ratapätkään mukaan, meni hyvin.
Tässä esteiden perusteita opettaessa on tullut selväksi, että Naru on kyllä aika erilainen oppija kuin terrierit ovat olleet. Territ eivät ole juurikaan vaivautuneet tekemisiään mietiskelemään, niille kun on tehtävä asia sekä palkka esitelty niin sitten ovat vaan paahtaneet menemään jos ovat osanneet ja jos eivät ole osanneet niin sitten eivät vaan ole tehneet ja on palattu helpommalle tasolle. Naru taasen on kaikkea muuta kuin suoraviivainen tekemisissään, se tuntuu punnitsevan kaikessa eri vaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet - jos sille osaa myydä sen mitä haluaa sen tekevän niin sitten oppii kyllä nopeasti. Esimerkiksi renkaan opettaminen on kaikkien terrien kanssa mennyt niin, että olen vaan näyttänyt että tästä läpi, koira on hypännyt ja on saanut palkan. Tätä kun on riittävästi toistettu eri suunnista niin este on ollut hallussa. Naru ei suostunut rengasta hyppäämään houkuttelemalla, tuumasi vaan että pääseehän tästä ympäri kummalta tahansa puolelta ja joskus jopa altakin, joten miksi hyppäisin. Sitten kun astui itse sivuun, otti naksun käteen ja antoi koiran tarjota niin este opittiin hetkessä. Keppien kanssa tuntuu vähän samalta - terreille se on ollut vaan kuja, joka alkaa tästä ja loppuu tuonne ja jonka läpi kaasutetaan etupalkalle asiaa ihmettelemättä, mutta Naru suhtautuu siihenkin jotenkin hartaudella ja pahimmillaan tuntuu miettivän jokaisen keppivälin erikseen :) Kovasti Narulla on tarve tehdä oikein ja sheippaaminen tuntuu lähes kaikessa toimivan parhaiten, jos vaan oma maltti riittää sitä käyttää. Oma oivaltaminen toimii uskoakseni kaikilla koirilla paremmin kuin johdatellut toistot, mutta Narun kanssa ero on huomattava, joten yritetään sitten sheippaamista ja omaa oivaltamista tämän mukaisesti jatkossa hyödyntääkin.
Yhdet synttärit juhlittiin taas heinäkuussa, kun Waltteri täytti 13 vuotta. On se jo vanhentunut, ei voi mitään, Kuulo alkaa selvästi heikentyä, hyppäämisessä tarvitsee välillä apua, pissavaivat ovat lisääntyneet. Oma ihana ja höppänä itsensä pappa silti on edelleen ja kovasti toivon, että pysyy kunnossa ja tolpillaan vielä pitkän tovin.
Toissaviikon keskiviikkona vietettiin Narun kanssa pari tuntia Mevetissä terveystarkeissa. Per Axelsson arvioi Narun silmät, polvet ja luuston täysin terveiksi. Kennelliiton lausunnot luustokuvista tulivat alkuviikosta ja niidenkin mukaan lonkat A:ta, kyynärät nollaa ja selkä terve. Kilpparitestitkin otettiin, niiden tuloksia odottelen vielä.
Viime viikonloppuna reissattiin pariksi päiväksi Tallinnaan Eestin voittajaan, minulla mukana Naru ja Sarilla sukulaiswalesit Killi ja Tellu. Lauantaina walesit kehässä ja sieltä meidän seurueelle kaikki mitä tultiin hakemaan :) Ihana aurinkoinen päivä, tuntui jo melkein kesältä.
Sunnuntaina Narun kanssa espanjalaisen Juan Naveda Carreron kehään. Naru oli vähän vaisun oloinen, varmaan reissusta väsynyt, mutta esiintyi oikein hyvin. Hyvä arvostelu, erinomainen ja luokkavoitto (kahdesta junnunartusta), mutta jäi ilman SA:ta ja näin ollen myös ilman titteliä. En osannut olla tuosta kovin pahoillani, kun toukokuun näytelmäturnee on kokonaisuudessaan ollut niin onnistunut, ja tämä viimeinenkin kehäkäynti meni tosi hyvin kaikin puolin.
Nice small bitch, correct head, nice neck, very good topline, nice angulation front & behind, hair is a bit silky, movement correct.
Sarille kiitos matkaseurasta ja Narun kehäkuvista!
kuva: Sari Mäkelä
kuva: Sari Mäkelä
Naru on viime viikkoina käynyt jotenkin tavallista suuremmilla kierroksilla, mikä on ilmennyt sekä lisääntyneenä malttamattomuutena arkielämässä että huonona käytöksenä tietynlaisissa tilanteissa. Viimeisten viikon-puolentoista aikana näitä oireita alkoi olla niin säännönmukaisesti ja voimakkaina, että aloin jo olla ihan epätoivoinen ja peloissani, että jotain on isosti vialla. Asiaa purettiin muutamankin ihmisen kanssa (kiitos erityisesti Kaisi ja Sari) ja mm. mahdollista juoksun lähenemistä mietittiin, hormonit kun voivat varsinkin nuoren nartun pistää aika sekaisin. Torstaina se juoksu sitten alkoi! En ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen veritipoista lattialla :) Nyt annetaan teinihirviölle muutama viikko aikaa asettua ja katsellaan sen jälkeen, missä mennään stressitasojen kanssa.
Kirpulla on nyt ollut parit tehistreenit ja tosi hyvin on mennyt. Koira kulkee hyvin ja juoksu-A tuntuu toimivan. Ensimmäisillä toistoilla on nyt juossut aina hyvin, mutta väsyneenä saattaa yrittää pysähtymistä, tai jos edelliselllä toistolla on tehty jotain erikoisempaa (esim. tiukka päällejuoksu A:n kontaktilla). Hyvillä ja luottavaisilla mielin lähden kuitenkin tuolla A:lla SM-kisoihin. Uskon, että tekee hyvät A:t siellä ja jos ei tee niin ei sekään mikään maailmanloppu ole.
Ensi tiistaina vielä viimeiset treenit ja sitten lähdetään kohti Oulua ja SM-kisoja. Perjantaina kisataan todennäköisesti jompikumpi lämmittelykisoista, lauantaina edustetaan HSKH:ta joukkuekisassa ja sunnuntaina sitten vuorossa yksilökisat.
Narun kanssa käytiin nyt keskiviikkona ryhmätreeneissä. Juoksukontakteista puhuttiin ja kieltämättä alkoi vähän kutkuttamaan, josko sittenkin tekisi myös puomille juoksun... Vaan enpä taida jaksaa sitä työtä enkä sitä epävarmuutta, luulen. Vauhdikasta ratatreeniä tehtiin myös ja vauhtia ja intoa riitti, vaikkei ihan kaikille esteille aina osuttukaan :) Enemmän pitäisi jo osata luottaa koiraan ja ohjata siten kuin agilitykoiraa ohjataan. Sama juttu aina nuoren koiran kanssa, jossain vaiheessa oma ohjaus jää sinne pentuhumputuksen tasolle kun koira menee jo kuin vanha tekijä.
Perjantaina kävin kuvaamassa Sarin ihanaa kasvattia Deviä ja samalla napattiin Narusta nättikuva. Lupasin Narun perrojen tuomarikollegioon tiistaiksi eli turkki pidetään viikko ennalta ajateltua pidempään. Keskiviikkona tai torstaina vaihdetaan kesäiseen nakukampaukseen :)
Viime viikon keskiviikkona 6.5. oli Narun ensimmäiset ryhmätreenit :) Tehtiin alkuun rallirataa, jolla testattiin sekä estevetoisuutta että ohjauksen seuraamista. Tosi hyvin meni molempien osalta - Naru etenee mukavan itsevarmasti (vaikka vielä saa mun puolestani tykittää rohkeammin ja varmasti ajan mittaan tulee niin tekemäänkin), mutta seuraa myös kääntöjä hyvin kevyesti. Myös rengasta treenailtiin ja tarjoamisen kautta ja naksun avulla saatiin hyvin onnistumisia, vaikka aiemmin kehyksellisen renkaan kanssa on mennyt vähän höpöilyksi. Ihanasti Naru keskittyi tekemiseen kun oli sen aika ja vapauden koitettua viiletti lelunsa kanssa kamalaa vauhtia ympäri kenttää :)
Jäähkälenkillä Naru kävi lutraamassa kaikki Ojangon ojat. Ei riittänyt enää kahlailu saati ojan reunalla fiilistely, vaan otti oikein vauhtia ja loikkasi niin, että laskeutui aina keskelle ojaa. Kirppu kuumenee aina muiden vesileikeistä ja tälläkin kertaa jahtasi Narua pitkin pusikoita jokaisen ojakäynnin jälkeen, oikea viisasten kerho.
Sateinen ja ojainen kaunotar
Torstaina 7.5. vuorostaan Kirpun viikkoryhmän ensimmäiset treenit, jossa tehtiin perustekniikkaharjoituksena välistävetoja, takaakiertoja ja serpentiiniä. Meillä tietysti suurin osa ajasta meni välistävetojen työstämiseen ja siihen halusinkin panostaa, kun ovat niin selkeä heikko kohta minulla. Talvella käyttöön otettu peruuttelutekniikka saatiin toimimaan hyvin näillä useilla peräkkäisilläkin välistävedoilla, kun vaan oikea rytmi löytyi.
Treenin lopuksi käytiin vielä hallissa tekemässä puomia ja A:ta sekaisin. Kaikki puomit pysähtyi tosi hienosti riippumatta siitä, tehtiinkö samalla kierroksella ensin A-este vai ei. A:t juoksi myös hyvin muuten, mutta sillä kerralla kun puomi tehtiin ensin, mietti selvästi pysähtymistä A:llakin. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät juoksut, varmaan paras yksittäinen treeni tähän mennessä.
Naru kävi myös hallissa jatkamassa rengastreeniä - hyvin meni! Vaihdoin naksupalkaksi heitetyn lelun ja sillä tuli ihan uudenlaista kipinää.
Perjantaina 8.5. oli Narun toko-kurssin ensimmäinen kerta. Katsottiin kouluttajan kanssa perusasentoa ja muutettiin sen paikkaa hieman taaemmas. Pienen makustelun jälkeen tuntui oikeastaan paremmalta tuo muutaman sentin taaempi paikka. Omatoimisesti harjoiteltiin takapäänkäyttöharjoitteena myös vadin ympäri pyörimistä etutassut vadin päällä. Lopuksi paikallaolot, tein tällä kertaa istuen kun on meillä vahvempi. Hyvin pysyi, olisinko käynyt kerran palkkaamassa välillä.
Lauantaina 9.5. suunnattiin Narun sekä Neo-iskän ja omistajansa Ullan kanssa näyttelyyn Mikkeliin. Naru esiintyi oikein kivasti, sai hyvän arvostelun ja tulokseksi sileän erin ja luokkansa ainoana luokkavoiton sekä kehotuksen kehittyä lisää :) Tuomarina oli Helin Tenson.
Selvä sukupuolileima. Hieman pitkältä & matalaraajaiselta vaikuttava narttu, jolla hyvin kaunis pää ja korvat. Hyvä kaula. Hieman pitkä selkä. Hyvä eturinta & rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Rodunomaiset liikkeet. Erinomainen turkinlaatu.
Tämän viikon maanantaina käytiin Waltterin kanssa YESsillä akupunktiossa. Akupunktiosta on selvästi hyötyä Waltterille, mutta hoitojen välejä ei olla onnistuttu kasvattamaan halutulla tavalla ja lääkärimme epäili, että Waltterin iän takia ei ehkä tulla onnistumaankaan. Tämän johdosta hän päättkikin lennosta opettaa neuloittamisen minulle, jotta voidaan kokeilla, josko pystyttäisiin pitämään vaikutus paremmin yllä kotihoidoilla. Tunnin vastaanottoaika venyi 2,5-tuntiseksi, kun käytiin läpi neulojen käyttöä ja oikeiden kohtien löytämistä sekä harjoiteltiin. Nyt alkuun kokeillaan neulojen laittoa parin viikon välein ja katsotaan, miten vaikuttaa Waltteriin.
Pikakurssi akupunktioon.
Tiistaina Kirpun tehis-treenit, Jenna kouluttamassa. Mukava ja sujuva rata, ei kauheasti ohjausjuttuja hiottu vaan enemmänkin katsottiin A:ta ja tehtiin rataa ratana. A:lla pientä haparointia alkuun, mutta otettiin väliin joitakin etupalkattuja suorituksia ja alkoi taas kulkea ihan hyvin. Itsellä oli jotenkin puhti ihan pois niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta ihan hyviä ratasuorituksia saatiin aikaiseksi tilanteeseen nähden. Alla video yhdestä kierroksesta.
Treenien jälkeen käytiin vielä Narun kanssa hallissa tekemässä rengasta ja muutama toisto puomia.
Narun treenit keskiviikkona peruuntuivat kouluttajan kiireiden takia ja Kirpun treenit torstaina kisojen takia.
Torstaina hurautettiin Narun kanssa Tuomarinkartanoon palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Tuomarina Lena Danker ja perroja ilmoitettu 11 kpl, joista kuusi Caraydan-koiraa. Naru oli aika vallattomalla päällä ja liikutettaessa vietti suurimman osan ajassa ilmassa jossain vyötäröni korkeudella :) Tuomarilta tuli tiukkoja ohjeita esittämiseen niin minulle kuin muillekin kehässä olleille ja saatiin koirat kulkemaan jotakuinkin tuomarin toivomalla tavalla. Narusta tuomari tykkäsi kyllä ja Naru voittikin luokkansa (yhteensä kolme koiraa) erinomaisella ja SA:lla ja sijoittui paras narttu -kisassa toiseksi puolitätinsä jälkeen saaden vara-sertin.
15 kk, feminiininen tyttö, jolla oikeat mittasuhteet. Oikeat linjat päässä. Niukka purenta. Hyvät lavat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Oikea rintakehän muoto. Sopiva luusto. Oikea karvanlaatu ja kihara. Liikkuu hyvällä askelmitalla silloin, kun keskittyy.
Perjantaina taas Narun tokot. Katsottiin kouluttajan kanssa jääviä. Nämä meillä kaikki vaiheessa, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Kotitehtäväksi saatiin harjoitella kuuntelua (Naru tarjoaa mielellään maahanmenoa kaikkeen, vaikka istumisenkin käskyllä osaa) sekä liikkeen tuomista pikkuhiljaa mukaan ensin peruuttamalla, sitten sivuttain liikkumalla ja pikkuhiljaa siitä normaaliin seuraamiseen kääntymällä. Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa keskittymisen mestari ja mallioppilas Naru aiheutti sekasortoa saamalla kaksi karataan-ja-juostaan-ympäri-kenttää -hulluuskohtausta. Vissiin oli sitä mieltä, että johan tuota makailua on tälle treenille tehty riittävästi :)
Tokon jälkeen käytiin vielä hallissa, Kirppu teki muutaman toiston keppejä etupalkalla ja Naru keinua. Otettiin jokunen toisto ihan kokonaisenakin, toimi jotenkin paremmin näin kuin niin että laskeutuu kolisevan pöydän päälle tai että minä häsään jarruttelemassa keinahdusta. Työtä tuossa toki on vielä kaikin puolin jäljellä.
Eilen lauantaina vuorossa puolestaan näyttely Raumalla. Matkasuunnitelmat olivat vähän muuttuneet siitä mitä ne olivat kun koiraa ilmoitin ja olin ihan kahden vaiheilla, lähdenkö ollenkaan. Tulin kuitenkin ostaneeksi perjantaina niin hyvät eväät, että pakkohan se oli reissuun lähteä niitä syömään :) No onneksi mentiin! Naru esiintyi todella hyvin, liikuttaessakin malttoi pääasiassa ravata loikkimisen sijaan eikä myöskään kytännyt minua liiaksi. Unkarilaistuomari Attila Czeglédi ihastui Naruun suuresti, kehui sitä hyvin lupaavaksi ja tekikin siitä VSP:n sertin kera.
Pretty bitch with excellent proportions & very nice static balance. Sweet head expression. Very well made front. Excellent ribcage & topline. Excellent rear angulations. Lovely coat. Lovely temperament. Absolute clean & easy mover.
Tämä omistaja oli yhtä hymyä kehäkäynnin jälkeen. Ihanasti esiintynyt Naru ja hieno tulos hyvässä seurassa!
Käytiin Waltterin kanssa viikko sitten torstaina Apexissa Lotta Pänkälän vastaanotolla. Ihan vaan vuositarkastus ja samalla puhuttiin lisääntyneestä pissaamisesta. Kaikki päällisin puolin kunnossa, sydänääni ennallaan, veriarvoissa ei mitään. Virtsan ominaispaino vähän matala ja sen johdosta on nyt kokeiltu noin viikon Nutrisal-kuuria elekrolyyttitasapainon palauttamiseksi, jos siinä siis vaikka olisi jotain ongelmaa. Katsotaan miten tilanne jatkuu tästä eteenpäin, onko jo parempi vai siirrytäänkö seuraaviin tutkimuksiin. Uusi Propalin-pullokin saatiin mukaan ja sen aloittamisen jälkeen ei ole enää vuotanut alleen, mikä oli taas muutaman viikon ollut melkein päivittäistä. Aiempi pullo oli ollut käytössä viime syksystä saakka eli ehkä se ei ollut enää ihan freesiä... Muutamassa kuukaudessa sen muistaakseni sanotaankin vanhentuvan.
Maanantaina oltiin akupunktiossa YESsillä. Waltteri reagoi hoitoihin enemmän kuin yleensä ja erityisesti takapäästä oli arka. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut 5 viikkoa ja lääkärimme arvioi tuon olleen nyt vähän liian pitkä väli. Hoitojen väli yleensä tuplataan joka hoidon jälkeen, mutta tällä kertaa sovittiin seuraava hoito jo vähän aikaisemmin eli ennen toukokuun puoltaväliä. Kyllä tuosta tälläkin kertaa apua oli, Waltteri on tiistaista lähtien ollut taas selvästi vetreämpi. Muutenhan se on nyt ollut aika hyvässä kunnossa viime kuukaudet, on jaksanut lenkeilläkin paljon paremmin kuin syksyllä, tunnin lenkkejäkin on hypiskellyt silloin tällöin tyytyväisenä mukana. Alkusyksystä, kun selkä oli huonompana, tuntui raja menevän 30-40 minuutissa, sen jälkeen alkoi olla haluton.
Vuoroa odottelemassa Animagi Apexissa
Kirpun kanssa ollaan ehditty käydä parit tehistreenit sitten viime kirjoittaman. Näistä löytyy vähän tarinaa myös tehisblogin puolelta, kun olin kaksi kertaa peräkkäin bloggausvuorossa: ensin toissatiistaina oltiin omissa treeneissä ja nyt viime tiistaina päästiin vielä tuuraamaan haastajiin. Jännittäviä kuvioita ollaan treeneissä tehty ja ihan hyvin ollaan saatu kaikki loppujen lopuksi toimimaan.
Omatoimisesti ollaan tehty pelkkää juoksu-A:ta, ei muuta. Palkkaa olen jo siirtänyt seuraavan esteen taakse ja tässä ei ongelmia. Nyt on meneillään juoksun saaminen osaksi ratasuoritusta niin, ettei enää käydä viemässä palkkaa yhdessä. Pari hienoa 2on-2offia nähtiin alkuviikosta, mutta eilen perjantaina juoksi heti ensimmäisestä toistosta. Eiliset suoritukset olivat muuten jotenkin kankeita, ei tullut kertaakaan harjan yli sellaisella lennolla kuin pitäisi. Oliko sitten väsynyt vai onko jumissa vai mitä, en tiedä. Seuraavan kerran juostaneen maanantaina tai tiistaina ja reilun viikon päähän on onneksi fyssariaikakin varattuna.
Vähän kutkuttelisi ilmoittaa Kirppu HSKH:n kisoihin kahden viikon päähän, siis ihan agiradoillekin. Työtä on vielä juoksu-A:n kanssa, mutta tuo olisi vika mahdollisuus päästä tekemään ensimmäinen kisasuoritus omassa treenihallissa ja jotenkin tuntuisi hyvältä idealta aloittaa kisaaminen siellä. Viikko aikaa treenata ja miettiä, sitten pitäisi päättää ilmoittaako vai ei.
Naru on tehnyt hallilla pieniä ratapätkiä etupalkalla. Itsenäisiä käännöksiä olen yhdistänyt näihin myös, niitä pitäisi nyt alkaa tehdä enemmän ihan riman kanssa, että oppisi vielä paremmin erottelemaan kääntöhypyt pitkistä hypyistä. Lisäksi olen nyt pystyttänyt keppikujan takapihalle ja ollaan käyty sitä juoksemassa 4-5 toistoa kerrallaan kerran-pari päivässä nyt muutaman päivän. Miten helppoa ja miten kivaa! Selvää edistystä tapahtuu jokaisella treenikerralla, hyvä tästä vielä tulee.
Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.
Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.
Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.
Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa
Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.
Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.
Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)
Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa
Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.
Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)
Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta
Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta
Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.
Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)
Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)
Näin ihana aina aamuisin :)
Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)
Nesti kyläilemässä lokakuussa
Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.
Juhannuksen jälkeisen viikon olin niin uppeluksissa töiden kanssa, että koirat olivat enemmän tai vähemmän heitteillä. Aika ja energia eivät riittäneet hallille raahautumiseen, eikä oikeastaan päästy kovin monelle kunnolliselle lenkillekään.
Tällä viikolla ollaan sitten päästy treenailemaan. Maanantaina, torstaina ja tänään sunnuntaina käytiin hallilla tekemässä omatoimisia, keskiviikkona oli Kirpun ryhmätreenit ja Narukin sai vähän kokeilla ulkokenttätouhuja tyhjällä kentällä.
Kirpun kanssa ollaan tehty omatoimisissa käytännössä pelkkiä keppejä. Itsenäisyyttä yritän nyt saada lisää ja ensimmäinen askel on tehdä eri kulmista toistoja etupalkalla täysin ilman apuja eli pelkällä käskyllä sisään ja pujottelu loppuun ilman että olisin liikkeellä tukemassa. Kiertokulmia ollaan pääsääntöisesti tehty ja ovat menneet ihan hyvin, stipluja on tullut silloin tällöin mutta toistoilla on yleensä heti korjannut. Avokulmia ollaan myös kokeiltu muutamat, niissä aloitukset vähän takkuisempia, mutta samaten on korjannut heti toistoilla. Tuntuu, että osaa kyllä (kuten osaakin aina, kun oma liikkeeni tukee oikeaan suuntaan), mutta on vielä epävarma tuossa uudessa tilanteessa, ollessaan yksin. Näitä tehdään varmaan vielä jokunen kerta, kovin montaa toistoa kun en viitsi kerralla teettää.
Ryhmätreeneissä keskiviikkona tehtiin karsintojen maksien finaalirataa. Ei meillä siinä mitään ongelmia ollut, nollilla heti läpi :) Sen jälkeen kokeiltiin vähän erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja muistaakseni saatiin toimimaan niilläkin. Kirppu oli ihanan vallattomalla päällä: karkasi kerran lähdöstä ja kerran keinulta, lisäksi oli niin tohkeissaan lelustaan, ettei suostunut antamaan sitä pois vaan juoksi karkuun :) Kulki myös hyvin, jäi kerrassaan hyvä mieli treenistä!
Ratapiirustus Rauno Virran ja Eevaliisa Pohjasen käsialaa, kuva Jukka Pätysen
Naru on myös ollut "treenaamassa" joka kerta kun ollaan hallille suunnattu. Leikin ohessa ollaan tehty vähän putkea suorana ja pienellä kaarella, lisäksi muutamaa toistoa etenemistä/irtoamista 2-3 hypyllä (rima alhaalla) ja kertaalleen hyppy-putki-hyppy -suoralla. Hyvin menee, pikkukikkura on kovasti tarmokas ja innokas treenikaveri. Virheitä tulee tietysti, mutta saa tullakin, niistä oppii. Maanantaina, torstaina ja tänään tehtiin siis hallissa, keskiviikkona kokeiltiin 1-2 toistoa tuttuja juttuja suuremmassa häiriössä ja uudella kentällä ja alustalla ulkokentillä. Vieraalla paikalla ei ollut Narun tekemiseen mitään vaikutusta, kuten ei myöskään ohi kulkeneilla tai viereisellä kentällä treenanneilla koirillakaan.
Targetin kanssa ollaan edistytty hyvin. Kertaalleen kokeilin jo siirtää targetin leikkikontaktin päähän, mutta en saanut hommaa näyttämään ihan siltä miltä haluaisin. Palattiin vielä targettiin, kasvatetaan sillä kestoa ja kokeillaan sitten uudestaan kontaktin kanssa.
Waltterin kanssa on ollut huolia. Se ei ole enää jaksanut lenkkeillä kovin pitkiä matkoja ja on erityisesti ollut haluton kävelemään ylämäkeen. Alkuviikosta sillä oli vaikeuksia hypätä autoon, sänkyyn, sohvalle ja näistä pois, ja oli selvästi väsähtäneen ja onnettoman oloinen. Olin jo tosi huolissani - jos nyt muutenkin olen aika herkillä mitä tulee koirien vaivoihin, niin vanhojen koirien kohdalla huoli tuntuu kasvavan moninkertaiseksi. Tällä kertaa en onneksi ehtinyt pelätä pitkään, kun tilanne kääntyi jo parempaan ja nyt viikonloppuna Waltteri on oikeastaan jo liikkunut normaalisti ja ollut muutenkin pirteämpi ja iloisempi. Lääkäriin en ehtinyt Waltteria viedä enkä nyt varmaan vielä viekään, jos ei tilanne muutu uudestaan huonommaksi. Toivotaan, että ei! Liikuttamisessa yritetään nyt pikaisesti löytää hyvä tasapaino: riittävän vähän, ettei Waltteri kipeydy, mutta riittävän paljon, että kunto ei rapistu. Tällä hetkellä kertalenkityksen raja tuntuu menevän jossain 30-40 minuutin paikkeilla maastosta riippuen. Lenkkeilyt ollaan nyt siis tehty erissä: Waltteri mukana sen puolisen tuntia ja loput ajasta vain Kirppu ja Naru. Ihan hyvin on toiminut näinkin. On Waltteri päässyt vähän myös halliin palloilemaan ja temppuilemaan ja onkin aina asianmukaisen uupunut "treenipäivien" iltana :)
Jos tapahtuu liian vähän niin blogi jää päivittämättä. Jos tapahtuu liian paljon, niin blogi jää myös päivittämättä. Tällä kertaa kyse lienee enemmän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kuviakin on kasautunut reilun kuukauden ajalta läpikäytäväksi ja eihän blogia voi päivittää ilman kuvia... Ja mitä enemmän kuvia pinossa ja mitä enemmän päivitettävää blogiin yhdellä kerralla niin sitä vaikeampaa urakkaan on tarttua. No, nyt kuitenkin taas linjoilla ja luvassa on piiiiitkä postaus kera noin miljoonan kuvan.
Kirpun kuulumisia ensin.
Toukokuun alkupuoliskolla kisattiin vielä yhdet kisat Espoossa. Radat olivat jonkinasteinen paluu höpöhöpömoodiin, mutta se yksi puuttuva nolla onnistuttiin vääntämään siitä huolimatta. Kisojen jälkeisenä iltana huomasin Kirpun ontuvan, ilmeisesti oli satuttanut varpaansa hypätessään autosta ulos ennen viimeistä rataa. Tassu hoidettiin kuntoon levolla eli muutama startti ja parit treenit jätettiin tuon takia väliin. SM-kisaviikolla Kirppu seisoi kertaalleen treeneissä kolmella jalalla, mikä pisti tietysti välittömästi silmään. Samana päivänä oli onneksi fyssariaika Annalle. Anna ei löytänyt mitään merkkiä tassu- tai muusta etupään ongelmasta ja oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa harrastussuunnitelmien kanssa eteenpäin normaalisti. Kehotti kuitenkin ottamaan viimeiset päivät ennen SM-kisaviikonloppua varmuuden vuoksi rennosti, mikä sitten tehtiinkin.
SM-kisat kisattiin viime viikonloppuna Tampereella. Ajeltiin Kirpun ja Narun kanssa perjantaina kisapaikalle (Waltteri jäi Soilelle hoitoon) ja kisattiin yksi lämmittelystartti sekä pystytettiin Sarin kanssa teltta. Lämmittelykisasta Kirpulle hylly, mutta hyvä sellainen. Eteni tarmokkaasti ja keskittyi hyvin hommiin, itse vaan myöhästyin ohjauksessa yhdessä tarkkuutta vaatineessa paikassa ja Kirppu vippaantui väärälle esteelle. Kisan ja teltan pystyttämisen jälkeen kävin Sarin kanssa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Kirpun+Narun kanssa Tampereen keskustaan ja majoituttiin Ilvekseen.
Lauantaina kisattiin joukkueiden suomenmestaruuksista ja Kirppu juoksi Walesinterrierikerhon minijoukkueen kakkososuuden. Tehtiin hienoa nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, josta Kirppu tulikin hieman yllättäen ohi. Esteen piti olla ihan ilmiselvä koiralle ja mielestäni silti myös ohjasin sen enkä olettanut liikoja, mutta ehkä olin vähän liikaa edellä tai jotain? Omat ajatuksetkin tilanteessa sotkeentuivat sen verran, että en tajunnut tuloksen olevan vielä mahdollinen, vaan oikaisin suoraan maaliin eli hölmön virheen sijaan tulokseksi tuli täysin turha hylly, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi. Sori kaverit... Avauskierroksen koirakkokin oli meillä siis hylkääntynyt. Kolmos- ja neloskierroksen koirat tekivät hienot nollat, joten olisihan meidänkin kannattanut jättää se virhe tekemättä.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Kirppu oli kulkenut niin hyvin jo aiemmin viikonloppuna ja kun tiedän sen viihtyvän hyppäreillä erityisesti niin uskoin sen olevan vireessä. SM-hyppärillä tehtiinkin tosi hieno nolla! Jos ei nyt ihan elämämme rata niin melkein. Ensimmäinen mutka valui ja keppien jälkeen koira töpsähti vähän jaloilleni (osin tarkoituksella, kun en halunnut riskeerata keppien ulostuloa), mutta muuta valittamista suorituksessa ei sitten ollutkaan. Aikakin oli oikein hyvä ja sijoitus 31. vajaasta kuudestakymmenestä nollasta.
Finaalirata ei ollut mitenkään kamalan vaikean oloinen, mutta kuitenkin sellainen, että hereillä piti olla alusta loppuun. Kaikenlaista huolta ehti pompsahdella mieleeni ennen omaa suoritusvuoroa, mutta onnistuin torppaamaan ne tehokkaasti ja lähtemään luottavaisin mielin radalle. Jälleen kerran tehtiin tosi hienoa nollaa vain pienillä kauneusvirheillä, kunnes radan loppuvaiheilla Kirppu upposi takaakierron jälkeisessä persjätössä samaan putkeen, mistä takaakiertohypylle oltiin tultu. Vaikka kuvittelin, että ohjaus olisi tuota ajatellen turvallinen (ja että sama putken nappaaminen uudestaan olisi muutenkin epätodennäköistä), niin tosiasiassa näyttäisi ohjaus kääntyneen hetkellisesti putkea kohti eli ihan oikeinhan tuo sen sitten luki.
Finaaliradan videosta puuttuu ensimmäiset neljä estettä. Koirakuvien livestream-tallenteesta löytyy rata kokonaisuudessaan, alkaa noin kohdasta 2.56.
Jäi hirmuisen hyvä fiilis viikonlopun kisoista! Molemmat onnistuttiin keskittymään täysillä olennaiseen ja tekemään radat oikealla asenteella. Tällä kertaa olen tosi ylpeä myös omasta mielenhallinnastakin ennen finaalia. Kieltäydyin pelkäämästä mitään, luotin siihen että koira seuraa ohjausta sekä osaa pitää rimat ylhäällä ja tehdä kontaktit ja kepit kuten on treenattu ja lähdin tekemään rohkeaa suoritusta koiraa lukien ja radasta nauttien. Kaikki tämä onnistui! Edes hylly ei tuota fiilistä latistanut, etenkin kun olin tuonkin mahdollisen hyllypaikan jo rekisteröinyt etukäteen, käsitellyt vaihtoehdot ja todennut että mennään valitulla ohjauksella ja jos koira lukee putken niin sitten lukee, ylimääräiseen varmisteluun en ainakaan sorru.
Kirppu finaaliradalla (kuva: Ulla Virtanen)
Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)
Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)
Narun elämässä on tietysti tapahtunut paljon sitten toukokuun alun :)
Ainakin se on kasvanut! Pariin viikkoon en nyt ole mittaillut, mutta kun 16-viikkoislukemat olivat noin 7 kiloa ja 33 senttiä niin nyt mennään varmaan siellä 8 kilon ja 34-35 sentin tietämillä. Molemmat rokotukset tuo on jo saanut ja on todettu molemmilla eläinlääkärikäynneillä terveeksi ja reippaaksi pennuksi :)
Karvat ajelin pennulta pois toukokuun puolessavälissä. Meinasin ensin, että olisin kasvatellut niitä jonnekin tuonne heinäkuulle saakka, mutta kun toiveena olisi tehdä näyttelydebyytit heti junioriluokassa ensi talvena niin viisaammat kehottivat hurauttamaan pentukiharat pois mahdollisimman aikaisin. Ajelu meni tosi hyvin, pentu antoi ajella itseään ihan mukisematta kuonoa lukuunottamatta, ja senkin kohdalla antautui muutaman minuutin kiljumisen jälkeen :)
Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa
Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa
Sinne meni ja ilme on järkyttynyt :)
Naku-Naru, ikä 13 viikkoa
Pentutreffailuja ollaan jatkettu ahkerasti. Sisaruksia ja viikon vanhempia O-pentuja treffailtiin muutamaan otteeseen toukokuussa niin erikseen kuin myös kisakenttien reunoilla. Yhtenä toukokuisena lauantaina meillä oli vähän isomman porukan treffit Purinalla, paikalla oli kaksi Narun veljeä ja yksi sisko, sekä kaksi O-pentua. Kaisikin ehti alkuun vähän paikalle pentusia moikkaamaan ja loppuaika pyörittiin sitten nurmikentillä telmuamassa. Seuraavat "joukkotreffit" sovittiinkin sitten SM-kisoihin, joissa onnistuttiin tosiaan tapaamaan vähintäänkin ohimennen kahden sisaruksen ja kolmen O-pennun lisäksi niin muita Caraydan-perroja kuin myös muunrotuisia pentuja. Toki treffailuja vähän häiritsi se, että olin mennyt ilmoittamaan Kirpun muutamaan kisaan ;)
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 15.5.
Naru kerjää kasvattajalta nakkia, Konalassa 17.5.
Pentujen joukkovaellus Konalassa 17.5.
Naru söpöilee, pentutreffeillä Konalassa 17.5.
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 17.5.
Naru (edessä) ja Oppe nakutreffeillä Konalassa 22.5., ikää pennuilla 13,5 viikkoa
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.
Sinko-sisko (edessä), Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.
Jekku, Valpas-veli ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Laura Paasikunnas)
Huomatkaa pentuni älykäs ilme :)
Festa-pyrtsi ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Ulla Virtanen)
Elämän opettelu menee tosi hyvin. Naru on edelleen tosi reipas ja avoin pentu, ei arastele paikkoja, ihmisiä eikä toisia koiria. Perro sen sisällä on herännyt sen verran, että se on muutaman viikon nyt haukkunut ihan kaikkea... Pahimmillaan haukkui jokaista liikahdusta, jonka ulkona näki tai kuuli. Nyt on vähän helpottanut ja haukkuu "enää" kaikkea vähänkin omituisen näköistä. Ilmeisesti kyse on nimenomaan oudoista hahmoista, koska jos/kun pääsee tervehtimään ihmisiä niin suhtautuu niihin aina täysin positiivisesti. Koirien näkemisestä ja kuulemisesta haukkuu myös melkein aina tällä hetkellä. Tätä rotuominaisuutta hoidetaan nyt käyttämällä pentua säännöllisesti remmilenkeillä ihmisten ilmoilla, jotta tottuisi siihen, että maailma on täynnä omituisuuksia. Tarvittaessa olen kyllä myös ihan kieltänyt, jos on kovin meinannut haukku jäädä päälle.
Muuta ärsyttävää tuossa ei sitten oikeastaan olekaan :) Aika helppo, kiltti ja hellyyttävän suloinen kaveri, jossa kuitenkin on minun makuuni sopivaa vallattomuutta. Laumaan sopii tällä hetkellä täydellisesti. Waltteria kiusaa minkä kerkeää, mutta oikeasti kuitenkin taitaa salaa ihailla sitä ;) Kirpun kanssa tulevat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun, erityisesti Tampereen keikka teki niiden suhteelle tosi hyvää, sen jälkeen ovat leikkineet yhdessä paljon enemmän kuin aikaisemmin. SM-kisareissu oli Narulle muutenkin tosi hyvää kokemusta - tuli harjoiteltua hotelliasumista sekä isojen kisojen telttakyläelämää ja tietysti muutenkin liikuttua sekä kaupungin keskustassa että kisapaikan vilinässä ja hulinassa.
Hotellissa - ensin katseltiin vähän ympäriinsä
Hotellissa - voi olla, että vähän riehuttiinkin
Hotellissa - rankan kisapäivän jälkeen tuli iso uni
Sisäsiisteysopettelun kanssa iski toukokuussa epätoivon viikot, kun tuntui, että pentu pissailee ja kakkailee ihan minne vaan riippumatta siitä, koska on viimeksi ollut lenkillä tai vaikka takapihan ovi olisi selkosen selällään. Viimeisten parin viikon aikana tässä ollaan kuitenkin tultu jättiharppaukset eteenpäin ja nyt pystyn jo luottamaan siihen, ettei sisälle lurahda ihan miten sattuu. Viimeisen viikon aikana on tainnut tulla kaksi pissaa sisälle, joista toinen työpäiväni aikana. Hotellissa ei vahinkoja sattunut, vaikka ei ollut edes häkkiä mukana, ja samaten nyt juhannuksena mökillä on ollut täysin siististi. Yöpissoja ei ole tullut enää viikkokausiin ja Tampereen hotellikeikan rohkaisemana olen nyt päästänyt pennun pois yömajastaan eli se on nyt siirtynyt sänkyyn nukkumaan :)
Totinen treenaaminenkin on nyt aloitettu! Toukokuussa tehtiin kertaalleen pari toistoa siivekkeiden välistä juoksemista lelulle ja aloiteltiin kotona vähän Jaffa-pullon kiertämisharjoituksia. Nyt tiistaina käytiin sitten neljän kuukauden iän täyttymisen kunniaksi hallilla harjoittelemassa vähän putkea ja etenemistä siivekkeiden välistä. Pentu osaa juosta lelulle myös putken läpi ja siivekkeiden välistä, joten hyvinhän tuo meni :) Kiertämisiäkin ollaan pikkuhiljaa alettu treenailla kotosalla, samaten kuin 2on-2off -kontaktien alkeita eli ihan alkuun vaan kosketusalustalle irtoamista.
Waltteri on viettänyt rauhallista eläkeläiselämää ja keskittynyt lähinnä pennun kaitsemiseen. Käytin sen pari viikkoa sitten terveystarkissa Apexissa Lotta Pänkälällä. Waltterillahan on ollut ajoittaista virtsankarkailuongelmaa kastraation jälkeen ja viime viikkoina tämä on ollut säännöllisempää, joten päätin että nyt tutkitaan poika kunnolla ja haetaan samalla apua vaivaan. Ulkoisesti koira oli lääkärin mukaan ikäisekseen hyväkuntoinen, myöskään sydämen sivuääni ei ole vuoden takaisesta pahentunut. Pissanäytteessä oli kuitenkin kaikkea mitä ei olisi pitänyt olla (korkea ph, proteiineja, tulehdussoluja, verta ja bilirubiinia), joten verestä katsottiin kaikkea mahdollista, mm. maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot. Ehdin jo huolestua aika pahasti, mutta onneksi verikokeiden tuloksetkin olivat lopulta kaikki viitearvojen sisällä eli mitään sellaista ei löytynyt, mikä vaatisi toimenpiteitä. Päätettiin kokeilla virtsankarkailun hoitoon propalinia, jota ei varsinaisesti ole uroskoirien inkontinenssin hoitoon tarkoitettu, mutta josta on jotkut uroksetkin kuulemani mukaan avun saaneet.
Kirpun fyssarikäynnin aikana tuli Waltterin vaivat puheeksi Annan kanssa. Minulla on sellainen tuntuma, että rankempi liikunta (esim. tavallista pidempi lenkki vapaana tai fleksissä) saattaisi lisätä Waltterin vuotovaivaa, ja lisäksi olen miettinyt, josko sen iän myötä lisääntyneet "terrieritutinat" voisivat liittyä asiaan. Annan mielestä tämä voisi olla ihan mahdollista ja syynä voisi olla esim. ikääntymisen mukanaan tuoma selkäydinkanavan ahtauma. Tätä vaivaa hoidetaan kuten nivelrikkoa eli säännösteltyä kevyttä liikuntaa, nivelravinteita sekä tarvittaessa tulehduskipulääkettä. Viimeksimainittuun en lähde vain varmuuden vuoksi, mutta liikuttamista mietin jatkossa entistä tarkemmin, vaikka se onkin jo ollut jossain määrin rajoitettua, ja lisäksi ostin Waltterille SM-kisoista nivel-Nutrolinit, joiden käyttö ollaan aloitettu tällä viikolla.
Waltteri ja riepu
Waltteri, riepu ja riepua salakavalasti lähestyvä Naru
Samalla kuopalla
Kesälomaan on vielä muutama viikko aikaa, mutta mökkikausi avattiin jo, kun tultiin koko porukalla juhannuksen viettoon Kangasniemelle. Nestihän on tänne muuttanut jo muutama viikko sitten, eikä muuten ilahtunut ollenkaan meidän saapumisesta :) Pidetään nykyään laumoja erillään, ja Nesti kun muutenkin nukkuu valtaosan päivästä niin saa sitten olla enimmäkseen portin takana makkarissa lepäämässä. Saunaan pääsee silti joka kerta kun se lämmitetään, sekä keittiöön tekemään ruokaa äitini kanssa ja välillä myös kärttämään herkkuja ruokapöydästä. Vanhus on edelleen oma itsensä luonteen puolesta, mutta ulkoisesti on kyllä vanhentunut selvästi eli etupää on selvästi jäykistynyt ja takapää heikentynyt. Koiraa itseään ei onneksi tunnu vanhentuminen haittaavan, se pyörittää laumaansa samalla tarmolla kuin nuoruusvuosinaankin :)
Nesti toukokuussa trimmin jälkeen
Possu ja vastasaunonut Nesti juhannuksena Kangasniemellä
Ou nou, nyt tuli lunta! Niin hyvin kun oli mennyt tämä talvi tähän saakka :)
Waltterille kyllä kelpaa :)
Kisat viikko sitten jäivät meiltä kuitenkin väliin. Kirppu on kärsinyt talven aikana satunnaisesti jonkinlaisista happovaivoista ja kisoja edeltäneellä viikolla sillä oli pari päivää, joina nikotteli, kakoili ja röyhtäili aika paljon. Tähän liittyen tai muusta syystä sitten perjantai-lauantaiyönä oksensi iltaruokansa kahdeksi todella kuvottavan happaman hajuiseksi läjäksi makkarin pikkumatolle. Oli myös selvästi huonovointisen oloinen tuolloin. Aamulla oli taas oma iloinen itsensä, mutta päätöksen aamupäivän kisojen jättämisestä väliin olin tehnyt jo yöllä makuuhuonetta siivotessani ja ainoa oikea päätös varmasti olikin. Mahavaivat lähtivät parin päivän riisipainotteisella ruokinnalla ja viimeisen viikon aikana ei ongelmia ole ollut.
Parit ryhmätreenit ollaan käyty sitten viimeisimmän päivityksen. Isompia ongelmia en muista olleen kummassakaan. Toki virheitä tehtiin ja korjailtiin sekä kokeiltiin vähän erilaisia ohjauksia tai muuten vaan hiottiin menoa tehokkaammaksi. Tänään käytiin lenkin lomassa pikaisesti hallilla tekemässä vähän keppien sisäänmenoja, ihan hyvä pikkutreeni. Waltterikin pääsi vähän pompottelemaan pallonsa kanssa. Hauskaa oli papalla, vaikka ei se taida tuota enää kovin vakavasti itsekään ottaa :)
Hyvältä on tuntunut treenata ja kiva olisi päästä kisoihinkin, nyt ei vaan muutamaan viikkoon ole oikein sopivia tarjolla lähialueilla. Näillä näkymin siis joudutaan odottelemaan vuoden ensimmäistä starttia huhtikuun puolelle. Siihen saakka siis treenaillaan, lenkkeillään ja otetaan iisisti ennen kiireistä kevättä ja kesää.
