Treeniä, näyttelyä, akupunktiota ja lisää näyttelyä

Viime viikon keskiviikkona 6.5. oli Narun ensimmäiset ryhmätreenit :) Tehtiin alkuun rallirataa, jolla testattiin sekä estevetoisuutta että ohjauksen seuraamista. Tosi hyvin meni molempien osalta - Naru etenee mukavan itsevarmasti (vaikka vielä saa mun puolestani tykittää rohkeammin ja varmasti ajan mittaan tulee niin tekemäänkin), mutta seuraa myös kääntöjä hyvin kevyesti. Myös rengasta treenailtiin ja tarjoamisen kautta ja naksun avulla saatiin hyvin onnistumisia, vaikka aiemmin kehyksellisen renkaan kanssa on mennyt vähän höpöilyksi. Ihanasti Naru keskittyi tekemiseen kun oli sen aika ja vapauden koitettua viiletti lelunsa kanssa kamalaa vauhtia ympäri kenttää :)

Jäähkälenkillä Naru kävi lutraamassa kaikki Ojangon ojat. Ei riittänyt enää kahlailu saati ojan reunalla fiilistely, vaan otti oikein vauhtia ja loikkasi niin, että laskeutui aina keskelle ojaa. Kirppu kuumenee aina muiden vesileikeistä ja tälläkin kertaa jahtasi Narua pitkin pusikoita jokaisen ojakäynnin jälkeen, oikea viisasten kerho.

Sateinen ja ojainen kaunotar

Torstaina 7.5. vuorostaan Kirpun viikkoryhmän ensimmäiset treenit, jossa tehtiin perustekniikkaharjoituksena välistävetoja, takaakiertoja ja serpentiiniä. Meillä tietysti suurin osa ajasta meni välistävetojen työstämiseen ja siihen halusinkin panostaa, kun ovat niin selkeä heikko kohta minulla. Talvella käyttöön otettu peruuttelutekniikka saatiin toimimaan hyvin näillä useilla peräkkäisilläkin välistävedoilla, kun vaan oikea rytmi löytyi.

Treenin lopuksi käytiin vielä hallissa tekemässä puomia ja A:ta sekaisin. Kaikki puomit pysähtyi tosi hienosti riippumatta siitä, tehtiinkö samalla kierroksella ensin A-este vai ei. A:t juoksi myös hyvin muuten, mutta sillä kerralla kun puomi tehtiin ensin, mietti selvästi pysähtymistä A:llakin. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät juoksut, varmaan paras yksittäinen treeni tähän mennessä.

Naru kävi myös hallissa jatkamassa rengastreeniä - hyvin meni! Vaihdoin naksupalkaksi heitetyn lelun ja sillä tuli ihan uudenlaista kipinää.

Perjantaina 8.5. oli Narun toko-kurssin ensimmäinen kerta. Katsottiin kouluttajan kanssa perusasentoa ja muutettiin sen paikkaa hieman taaemmas. Pienen makustelun jälkeen tuntui oikeastaan paremmalta tuo muutaman sentin taaempi paikka. Omatoimisesti harjoiteltiin takapäänkäyttöharjoitteena myös vadin ympäri pyörimistä etutassut vadin päällä. Lopuksi paikallaolot, tein tällä kertaa istuen kun on meillä vahvempi. Hyvin pysyi, olisinko käynyt kerran palkkaamassa välillä.

Lauantaina 9.5. suunnattiin Narun sekä Neo-iskän ja omistajansa Ullan kanssa näyttelyyn Mikkeliin. Naru esiintyi oikein kivasti, sai hyvän arvostelun ja tulokseksi sileän erin ja luokkansa ainoana luokkavoiton sekä kehotuksen kehittyä lisää :) Tuomarina oli Helin Tenson.

Selvä sukupuolileima. Hieman pitkältä & matalaraajaiselta vaikuttava narttu, jolla hyvin kaunis pää ja korvat. Hyvä kaula. Hieman pitkä selkä. Hyvä eturinta & rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Rodunomaiset liikkeet. Erinomainen turkinlaatu.

Tämän viikon maanantaina käytiin Waltterin kanssa YESsillä akupunktiossa. Akupunktiosta on selvästi hyötyä Waltterille, mutta hoitojen välejä ei olla onnistuttu kasvattamaan halutulla tavalla ja lääkärimme epäili, että Waltterin iän takia ei ehkä tulla onnistumaankaan. Tämän johdosta hän päättkikin lennosta opettaa neuloittamisen minulle, jotta voidaan kokeilla, josko pystyttäisiin pitämään vaikutus paremmin yllä kotihoidoilla. Tunnin vastaanottoaika venyi 2,5-tuntiseksi, kun käytiin läpi neulojen käyttöä ja oikeiden kohtien löytämistä sekä harjoiteltiin. Nyt alkuun kokeillaan neulojen laittoa parin viikon välein ja katsotaan, miten vaikuttaa Waltteriin.

Pikakurssi akupunktioon.

Tiistaina Kirpun tehis-treenit, Jenna kouluttamassa. Mukava ja sujuva rata, ei kauheasti ohjausjuttuja hiottu vaan enemmänkin katsottiin A:ta ja tehtiin rataa ratana. A:lla pientä haparointia alkuun, mutta otettiin väliin joitakin etupalkattuja suorituksia ja alkoi taas kulkea ihan hyvin. Itsellä oli jotenkin puhti ihan pois niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta ihan hyviä ratasuorituksia saatiin aikaiseksi tilanteeseen nähden. Alla video yhdestä kierroksesta.

Treenien jälkeen käytiin vielä Narun kanssa hallissa tekemässä rengasta ja muutama toisto puomia.

Narun treenit keskiviikkona peruuntuivat kouluttajan kiireiden takia ja Kirpun treenit torstaina kisojen takia.

Torstaina hurautettiin Narun kanssa Tuomarinkartanoon palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Tuomarina Lena Danker ja perroja ilmoitettu 11 kpl, joista kuusi Caraydan-koiraa. Naru oli aika vallattomalla päällä ja liikutettaessa vietti suurimman osan ajassa ilmassa jossain vyötäröni korkeudella :) Tuomarilta tuli tiukkoja ohjeita esittämiseen niin minulle kuin muillekin kehässä olleille ja saatiin koirat kulkemaan jotakuinkin tuomarin toivomalla tavalla. Narusta tuomari tykkäsi kyllä ja Naru voittikin luokkansa (yhteensä kolme koiraa) erinomaisella ja SA:lla ja sijoittui paras narttu -kisassa toiseksi puolitätinsä jälkeen saaden vara-sertin.

15 kk, feminiininen tyttö, jolla oikeat mittasuhteet. Oikeat linjat päässä. Niukka purenta. Hyvät lavat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Oikea rintakehän muoto. Sopiva luusto. Oikea karvanlaatu ja kihara. Liikkuu hyvällä askelmitalla silloin, kun keskittyy.

Perjantaina taas Narun tokot. Katsottiin kouluttajan kanssa jääviä. Nämä meillä kaikki vaiheessa, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Kotitehtäväksi saatiin harjoitella kuuntelua (Naru tarjoaa mielellään maahanmenoa kaikkeen, vaikka istumisenkin käskyllä osaa) sekä liikkeen tuomista pikkuhiljaa mukaan ensin peruuttamalla, sitten sivuttain liikkumalla ja pikkuhiljaa siitä normaaliin seuraamiseen kääntymällä. Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa keskittymisen mestari ja mallioppilas Naru aiheutti sekasortoa saamalla kaksi karataan-ja-juostaan-ympäri-kenttää -hulluuskohtausta. Vissiin oli sitä mieltä, että johan tuota makailua on tälle treenille tehty riittävästi :)

Tokon jälkeen käytiin vielä hallissa, Kirppu teki muutaman toiston keppejä etupalkalla ja Naru keinua. Otettiin jokunen toisto ihan kokonaisenakin, toimi jotenkin paremmin näin kuin niin että laskeutuu kolisevan pöydän päälle tai että minä häsään jarruttelemassa keinahdusta. Työtä tuossa toki on vielä kaikin puolin jäljellä.

Eilen lauantaina vuorossa puolestaan näyttely Raumalla. Matkasuunnitelmat olivat vähän muuttuneet siitä mitä ne olivat kun koiraa ilmoitin ja olin ihan kahden vaiheilla, lähdenkö ollenkaan. Tulin kuitenkin ostaneeksi perjantaina niin hyvät eväät, että pakkohan se oli reissuun lähteä niitä syömään :) No onneksi mentiin! Naru esiintyi todella hyvin, liikuttaessakin malttoi pääasiassa ravata loikkimisen sijaan eikä myöskään kytännyt minua liiaksi. Unkarilaistuomari Attila Czeglédi ihastui Naruun suuresti, kehui sitä hyvin lupaavaksi ja tekikin siitä VSP:n sertin kera.

Pretty bitch with excellent proportions & very nice static balance. Sweet head expression. Very well made front. Excellent ribcage & topline. Excellent rear angulations. Lovely coat. Lovely temperament. Absolute clean & easy mover.

Tämä omistaja oli yhtä hymyä kehäkäynnin jälkeen. Ihanasti esiintynyt Naru ja hieno tulos hyvässä seurassa!

Sopisiko suukko? (kuva: Sari Mäkelä)

kuva: Sari Mäkelä

Osataan ravata (kuva: Sari Mäkelä)

Jotta ei totuus unohtuisi :) (kuva: Sari Mäkelä)

Syksyn ja talven kuulumiset

Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.

Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.

Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.

Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa

Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.

Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.

Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)

Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa

Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.

Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.

Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)

Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)

Näin ihana aina aamuisin :)

Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)

Nesti kyläilemässä lokakuussa

Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.

Treeniä, tupsuilua ja pari nollaa

Viimeisen kuukauden aikana ollaan jo treenailtu Kirpun kanssa kovastipaljon. Kesä- ja talvikauden mennessä päällekkäin on ohjattuja treenejä ollut parhaimmillaan kaksikin kertaa viikossa ja lisäksi ollaan hiljaisempina viikkoina käyty omatoimisesti kerran-pari hallilla. Jannen vetämissä tehistreeneissä ollaan tehty radan ohella ihan perustekniikkaharjoituksia - osassa ollaan loistettu ja osassa oltu niin huonoja, etten olisi itsekään uskonut :) Välistävedot olivat ei-niin-yllättäen se pohjanoteeraus ja yhtä ei-niin-yllättäen ovat jälleen/edelleen talven treenilistalla. Omissa treeneissä ollaan kelloteltu juttuja ja muistuteltu kontakteja kisaviikonloppujen välissä. Kesäryhmän vikoissa treeneissä tehtiin kivaa rataa, jossa päästiin tekemään juuri meille sopivia kokeiluja ja fiilistelemään piirinmestiksiä varten, kuten treenin ideana olikin.

Sunnuntaina 21.9. kisattiin pari starttia Järvenpäässä. Ensin agilityradalla tehtiin muuten nolla, mutta... (Huokaus.) Kentän reunalla, kehänauhan päällä, oli jotain vastustamattoman mielenkiintoista ja kun Kirppu sen (ainoana maailmassa) bongasi niin pakkohan sen oli käydä se tarkistamassa. Hylly tästä kierroksesta, varmaankin sillä perusteella että ei ollut hallinnassa, koska kehän ulkopuolella ei käynyt. Hyppärillä mentiin jo parempaan tahtiin, mutta kolmoshypylle sattui Kirpulle erittäin harvinainen rimantiputus ja radan loppuvaiheilla tein huonosti linjatun persjätön keppien jälkeen ja Kirppu ajautui seuraavan esteen taakse eli hylätty siitäkin.

Lauantaina 27.9. kisattiin Helsingin seudun piirinmestaruuksista Purinalla ja Kirppu edusti itsensä lisäksi HSKH:ta joukkuekisassa. Aamun agilityradalla tehtiin tahmea nolla. Ei vaaranpaikkoja muistaakseni, mitä nyt joudun vähän käskyttämään viimeisen hypyn yli, kun Kirpun katse ja ajatus harhautui kehän reunalla istuskelleeseen ratahenkilöön...

Joukkuerata meni jo paljon paremmin, mutta onnistuin olemaan hätäinen yhdessä takaakiertopaikassa ja Kirppu kielsi hypyn, tyyppivirhe siis. Ajanotossa oli ongelmia ja meille ei radalta saatu aikaa, joten päästiin vielä uusimaan. Toinen yritys vielä paljon paremmalla sykkeellä ja virheittä, vaikka toki tulokseksi jäi se ensimmäisellä yrittämällä ansaittu vitonen. Kirppu muuten juoksi railakkaasti kontaktien läpi tällä radalla, ei vissiin ollut aikaa himmailla kun oltiin kerran pelkkää aikaa tekemässä ;) Joukkueen lopullinen sijoitus taisi olla viides yhteistuloksella viisi (kaksi nollaa, kaksi vitosta).

Hyppärillä hyllytettiin jo alkumetreillä putken väärään päähän. Putkea edelsi välistäveto ja ilmeisesti keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin sitten keskittyä vetämään putkeen. Muuten tämäkin rata virheittä ja mukavalla vauhdilla. Hyppäreillähän me viihdytään. Lisäksi jotenkin on alkanut tulla tunne, että päivän ensimmäinen rata on Kirpulla aina vaisu. En tiedä lämpiääkö kunnolla vasta ensimmäisen suorituksen myötä, vai onko vaan pieni pää jäässä vielä ensimmäisen startin aikoihin. Jälkimmäistä veikkaan, koska lämmittelyt eivät tunnu asiaan vaikuttavan (enemmän/vähemmän, spurtteja/ei spurtteja, lämppäesteitä/ei lämppäesteitä jne.) ja lisäksi pahimmat tupsuilutkin tulevat yleensä niihin ensimmäisiin startteihin.

Hetki ennen hyllyä (kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

Viime viikonloppuna kisattiinkin pitkästä aikaa molempina päivinä.

Lauantaina Kirkkonummella kaksi starttia ja kaksi hyllyä. Agiradalla kiltti ja kultainen Kirppuni karkasi ensin lähdöstä (saattoi olla vahinko tai niin aion ainakin uskotella itselleni), sitten karkasi puomilta, jonka seurauksena ajautui seuraavan esteen ohi, ja lopuksi vielä karkasi A:lta, jonne vihdoin palautin ja otin siis hyllyn. Olipa tuhma :)

Hyppärillä tehtiin muuten taas hyvä suoritus, mutta yksi nanosekunnin blackout johti myöhästyneeseen persjättöön, jonka seurauksena Kirppu ehti sujahtaa takaakiertohypylle edestäpäin. Nihkeää tämä nollanteko koiralla, jonka pitäisi olla ihan nollakone... Taitaa ohjaaja olla vähän jäässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Sarin kanssa Kouvolaan kolmeen starttiin. Hyppäri ensin, sillä tehtiin ok-nolla. Ei huomion herpaantumisia, mutta kulki kyllä aika tahmeasti. Ensimmäinen agirata vähän parempi, mutta keppien jälkeisessä possuleikkauksessa en malttanut saattaa loppuun asti (kepeiltä lähdettäessä tällaisen rytmittäminen aina vaikeampaa) ja Kirppu lähti leikkaukseen ennen kuin oli lukinnut hypyn. Viimeisellä agiradalla pääsi taas Tupsu-Kirppu asiaan. Ratahenkilö heilutteli radan toisessa päässä haravaa ja Kirppuhan bongasi tämän jo kun käveltiin lähtöalueelle, oli hyvinkin tärpäkkänä haravahommista. Tuomari puuttui haravanheilutteluun (ei että Kirpun hörhöjä tarvitsisi mitenkään ratahenkilöiden piikkiin laittaa) ja päästiin matkaan. Puolet radasta meni ihan ok, sitten jossain ratahenkilön kohdalla Kirppu unohtui taas toljottelemaan ja jäi melkein sille tielleen. Tuli kuitenkin takaisin ohjaukseen ja päästiin maaliin. Nollan luulin tehneeni, mutta vitonen meille tuloslistaan merkattiin. Hanna kävi asiaa selvittelemässä ja pituuden palikkaan osumisesta oli tuomari kuulemma käynyt lisäämässä vitosen vielä suorituksen jälkeen.

Sunnuntain radoista videot alla, iso kiitos Hannalle kuvaamisesta!

Aika tahmean näköistä on kyllä. Nyt oli tietysti lauantainkin radat alla eli varmasti painoi jo koirankin jaloissa (ainakin ohjaajalla painoi - tuo vikan radan sipsuttelu on kyllä jo säälittävän näköistä, jos ei meno aikaisemmissakaan mitenkään vetreältä näytä), mutta silti en voi tuosta tykätä, kun tiedän koiran pystyneen joskus parempaan, ihan viime kesänäkin eikä vaan silloin joskus kolme vuotta sitten, kun oltiin iskussa. Katsotaan josko meno vähän paranisi, kun kisatahti tästä taas vähän hiljenee. Fyssariaikakin on nyt keskiviikoksi varattu, tulee kroppa tsekattua ja huollettua kuntoon rankan kisakuukauden jälkeen.

Ilon aiheitakin on! Kepit ovat toimineet tosi hyvin, onkohan koko syksynä tullut yhtään virhettä? Rohkeasti olen tehnyt kisaradoilla juttuja, jotka on treeneissä testattu toimiviksi (edes jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana) ja hyvin on Kirppu kaikenlaiset kuviot hanskannut sekä alku- että loppupäässä. Tuntuu tosi hyvältä, kun kepit kuitenkin ovat olleet se eniten virheitä aiheuttanut yksittäinen este läpi meidän kisauran. Myös kontaktit ovat nopeutuneet aikaisemmasta ja ovat nykyään enää harvoin ihan kamalat. Nopeat vapautukset ovat varmaan auttaneet osaltaan tähän, vaikka toki ne ovat sitten myös tuoneet mukanaan niitä satunnaisia karkailuja. Yritetään edelleen ylläpitää sitä sopivaa tasapainoa näiden välillä, tarkoituksena pitää vauhti hyvänä ja sietää pientä tuhmailua, mutta välttää virheiden esiintuleminen.

Narun kuulumisia sitten!

Ikää on nyt reilut 7,5 kuukautta ja säkäkorkeuden osalta ollaan päästy tavoitteeseen eli 40 senttiin :) Hyvällä tuurilla tulee vielä sentti lisää, mutta tähänkin ollaan tyytyväisiä. Kaunis se on edelleen, rakenteessa ei ole huomauttamista ja mittasuhteetkin miellyttävät silmää. Turkki on kuulemma täydellinen, näin minulle on kerrottu :) Näyttää kyllä nätiltä ja on pysynyt täysin avoimena, vaikka on vielä pentukarvaa. Luonteeltaan on edelleen reipas ja retee, iloinen ja hassunkurinen. Vahtiminen on ehkä aavistuksen vähentynyt (tai sitten minä olen turtunut). Muuten ei ole merkkejä mörköilyistä ollut, mutta sunnuntaina sai kisapaikalla aivan ihmeellisen pöhkyttelykohtauksen kun kohtasi pienen taaperoikäisen lapsen. Ei oikein siinä tilanteessa toipunut, mutta sen jälkeen kyllä unohti. Itselle jäi tuo tietysti mieleen kummittelemaan - täytyy hartaasti toivoa, että ei ollut alkusoittoa millekään tulevalle, kun on niin hyvin mennyt ja helppoa ollut. Vaikka eipä tuo kai voi tuosta ihan hulluksi enää muuttua, kun on niin täydellisen täyspäinen ollut tähän saakka.

HSKH:n rally-toko-kurssi ja ATD:n temppukurssi loppuivat syyskuun loppuun, niillä viihdyttiin ja väsyttiin kyllä mainiosti :) Rallyyn en nyt talveksi hakenut, kun päästiin HSKH:n toko-kurssille eli kokeillaan nyt tätä vakavampaa harrastusmuotoa tähän väliin :) Viime viikolla aloiteltiin temppuiluiden ja palkkausmuotojen harjoittelun merkeissä ja tämän viikon torstaina taidetaan jo päästä itse asiaan. Perusasentoa ja seuraamista ollaankin jo harjoiteltu omillaan jonkun verran rally-kurssinkin takia, mutta paljon muuta tokomaista ei taideta olla tehty, Naru ei osaa vielä edes mennä käskystä maahan :) Ihana tuon kanssa on kuitenkin puuhata, kun keskittymiskyky on niin hämmästyttävä ja tehtävien tarjoaminen ja oppiminen alkaa myös olla aika hyvällä tasolla. Vielä pitäisi löytyä aikaa treenailla jotain pientä ihan joka päivä, kun nyt tuntuu että viikot livahtavat niin vauhdilla ohi ja aina on jo seuraava treenikerta eikä taaskaan olla tehty läksyjä :)

Agilitya ollaan käyty tekemässä silloin tällöin, kun ollaan satuttu hallille. Paljon olen nyt naksutellut 2on-2off -asentoa puomilla ja sitä Naru tarjoaakin jo hyvinkin omatoimisesti ja pitkältä etäisyydeltä. Seuraavaksi haluaisin etupalkan mukaan kuvioon - lelun kanssa on tehty vähän kokeiluja, mutta se ei tunnu tässä nyt toimivan kun kädestä tulee kuitenkin nami ja pennun ajatukset on sitten siinä. Katsotaan josko tehdään tämä opetteluvaiheen etupalkkaus namikipolla, tai vaihtoehtoisesti kokeilen yhdistää targetin tässä vaiheessa kontaktisuoritukseen (joka siis tehtiinkin lopulta suoraan asennon tarjoamisen kautta) saadakseni suorituksen suunnan eteenpäin kaikissa tilanteissa, myös silloin kun olen itse takana.

Muita juttuja ollaan tehty agilitykentällä harvakseltaan. Etenemistä jonkun verran, siivekkeenkiertoja vähän enemmän eikä sitten juurikaan muuta. Uusia esteitä en oikein ole jaksanut vielä aloitella - keppikujaa aletaan juosta joskus lähempänä vuoden ikää ja A:n juokseminen varmaan vasta keväällä vähän ennen kesäkautta. Keinu odottaa, että puomin kontaktissa edetään sopivaan vaiheeseen, pussissa ei yleensä ole oikein mitään opettamista. Renkaaseen tarvitsisi mieluiten apupalkkaajan ja kun treenaan yleensä yksin niin en ole sitten sitäkään paria yksittäistä toistoa lukuunottamatta vielä aloitellut. Yritän nyt luoda jonkunlaista suunnitelmaa etenemistreenille, saada radanluvun vahvaksi sitä kautta ja yhdistää sitten pikkuhiljaa erilaisia käännöksiä mukaan, kun ollaan ensin saatu ne erillisinä riittävän vahvoiksi ja itsenäisiksi. Kivaa on ja kiireen tuntua ei nyt ole, hyvä niin.

Kihara ja kieli :)

Kettulassa

Tällä viikolla ollaan ehditty puuhata kaikenlaista, jännittävimpänä Kirpun ensimmäiset luolatreenit ikuna!

Alkuviikosta treenailtiin kuitenkin vielä muuta: tiistaina osallistuttiin HSKH:n näyttelykoulutukseen Waltterin kanssa :) Paikalla oli lähinnä pentuja opettelemassa näyttelyesiintymistä sekä Waltteri, 11-vuotias inttivalio. Ihan yhtä hölmö se on kuin aina ennenkin - heiluu, hyppii ja komentaa, eikä jaksaisi olla aloillaan hetkeäkään. Muisti se kuitenkin suurinpiirtein, mistä hommassa on kyse, ja pönötti ja liikkui ihan hienosti, kun sen aika oli. Komea poika se on edelleen - vahva, ryhdikäs ja kauniisti liikkuva.

Näytelmätreenien jälkeen Waltteri pääsi vielä vähän hupailemaan agilityesteille ja hupaa sillä olikin :)

Waltterin touhujen jälkeen otettiin Kirpun kanssa pienet tokot Ojangon pimeällä parkkiksella. Kirppu oli ihan erityisen innoissaan (varmaan paikasta johtuen) ja kaikki menikin siis ihan erityisen hyvin :) Tällä hetkellä suurimpana ongelmana tokoiluissa on Kirpun vahva väistäminen, joka tulee ilmi jollain tavalla vähän joka liikkeessä. Seuraamisesta en tunnu saavan niin tiivistä kuin haluaisin (toki pienelle koiralle sallitaankin tietty "turvaetäisyys"), mutta väistäminen vaikuttaa monen muun ohella myös esim. maassaoloon ja perusasentoon. Luulisi olevan helppoa kouluttaa nämä väistämiset pois, vaan kun ei tunnu olevan...

Torstaina suunnattiin sitten Mäntsälään keinoluolille, Sari oli varannut paikat treeneistä Kirpulle ja Pillille. Olen aina halunnut käydä kokeilemassa, miten Kirppu kettuun reagoi vai reagoiko mitenkään. Oletus on ollut, ettei siitä suurta metsästäjää saa tekemälläkään :)

Ensin katsottiin kettu häkissä. Kirppu kiinnostui, mutta ei alkuun oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Touhotti hetken ketun ympärillä ja sen jälkeen otti omaehtoisen tuumailutauon eli lähti nuuhkuttelemaan pitkin lattioita. Päätettiin ottaa Pilli vetoavuksi haukkua paukuttamaan ja sehän toimi - Kirppu kuumeni välittömästi ja alkoi säestää Pilliä hyvällä haukulla. Alkuun tarvitsi Pillin tuen eli Pillin hiljetessä hiljeni myös Kirppu, mutta lopussa vietiin Pilli taas kauemmas ja Kirppu haukkui jo hyvin yksinkin.

Noin kolmen vartin huilimisen jälkeen kokeiltiin samaa putkella. Kirppu tuupattiin samantien ahdinkoon ja tulihan se sieltä avustettuna läpikin. Samaten avustettiin putkea eteenpäin ketun pesälle. Pesällä Kirppu aloitti kauhean joikaamisen: laulaa liversi mitä erilaisimpia säveliä ketulle, mutta haukkua ei irronnut millään. Pitkään sitä pidettiin putkessa laulelemassa, kunnes keksittiin ottaa Pilli taas toiselle puolelle haukkumaan. Kirppu kuumeni taas Pillistä, mutta oli jo selvästi väsynyt eikä haukku enää irronnut, joten päätettiin Kirpun treenit siihen ja jätettiin Pilli puuhastelemaan ketun kanssa.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Kirppu-pupusesta saatiin noinkin paljon irti, minä kun olin ajatellut, että se vaan hekottelisi ketulle eikä osaisi sanoa sille mitään. Pilli menee varmaan kettuilemaan jatkossakin, joten suunnittelen myös Kirpun viemistä vielä toisen kerran ennen kun se saa jäädä eläkkeelle tästä lajista ;)

Tänään lauantaina olin aamupäivän kisatöissä Vuokkosilla ja sen jälkeen otettiin pienet agility- ja tokotreenit Kirpun kanssa ulkokentällä. Agilitykentällä vahvistettiin lähinnä keppejä ja A:n kontaktia - molempia piti kertaalleen vähän korjailla, mutta muuten meni oikein hyvin. Huomenna sitten kisoihin!

Voiko kauniimpaa näkyä ollakaan? Onni on väsyneet, tyytyväisiksi treenatut koirat :)

Prinsessa Estelle

Ei tullut Heikkiä Helmin kaveriksi. Molemmin puolin massua tuntuneet potkut eivät olleet peräisin kahdesta pennusta vaan yhden ison pennun etu- ja takapäästä...

Tyttöpentu saatettiin maailmaan keisarinleikkauksella torstai-iltana 23.2. eli prinsessojen syntymäpäivänä :) Kirppu yritti urheasti synnyttää "pienokaistaan", mutta kovin pitkälle ei saanut pentua työnnettyä omillaan. Kovin kauan emme punnertamista katselleet ennen siirtymistä pieneläinklinikalle, missä Kirppu kuvattiin ja totuus paljastui: yksi iso pentu. Eipä olisi tullut mieleenkään enää viimeisen viikon aikana. Leikkaus onnistui hyvin ja vähän iltayhdeksän jälkeen leikkaussalista palautettiin tokkurainen Kirppu ja 295-grammainen prinsessa :)

Kirppu ja puolivuorokautinen mötkö perjantaiaamuna

Kirppu on hoitanut pentuaan hienosti ensihetkestä lähtien. Ensimmäiset päivät se oli jatkuvasti huolissaan lapsestaan ja harkitsi ajoittain muuttoa sängyn alle sen kanssa :) Pian kuitenkin rauhoittui ja on nyt alkanut viihtyä enemmän myös pentulaatikon ulkopuolella, vaikka toki vasta pieniä hetkiä kerrallaan.

Prinsessa Estelle on kasvanut "ihan kivasti", 7 vuorokauden iässä paino lähenee jo 700 grammaa... Kirppu ei ole aloittanut mitään valtaisaa maidontuotantoa, mutta ilmeisesti lapsi ei ole nääntymässä nälkään :) Pentulaatikossa möngertäminen onnistuu mötköltä oikein sujuvasti muhkeasta olemuksesta huolimatta ja omaa tahtoa tuntuu tytöllä riittävän, kuten prinsessalla tietysti kuuluukin.

Tänään tehtiin pennun 1-viikkoissynttärin kunniaksi Kirpun kanssa vähän keittiötokoa: perusasentoja, seisomaannousuja ja noutokapulan nostoja. Kipi oli haljeta riemusta, kun pääsi pitkästä aikaa touhuamaan ja hyvin tekikin, ihan kaiken :)

Rakas Nesti täytti sunnuntaina jo 12 vuotta, huh! Juhlallisuuksiin oli kuulemma kuulunut ainakin synttärisauna. Nestistä ei nyt ole 12-vuotiskuvaa tarjolla, joten sen puutteessa virallinen 1-viikkoispotretti Prinsessasta :)

Toko-kausi

Perjantaina treenit Tarjan kanssa ATD:n hallilla ja eilen sunnuntaina Soilen kanssa Sporttiksen viimeiset treenit.

Waltterin kanssa ollaan lähinnä leikitty, lisäksi ollaan vähän "treenattu" jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa ja sunnuntaina myös irtoamissuoraa :) Jatkossa yritän suunnitella Waltterille jotain ratapätkää, koska ratatreeniä nimenomaan tarvitsemme, jos aiomme palata kisakentille kevättalven aikana.

Kirppu on tokoillut. Tarkoitukseni on ollut tehdä sen kanssa tänään viimeinen agilitytreeni ennen pentulomaa, mutta luulen, että jää sekin tekemättä. Ei vaan tunnu siltä, että haluaisin sitä enää esteille. Viimeisimmät agitreenit viime maanantaina olivat onneksi erittäin onnistuneet ja vauhdikkaat, joten ne voi hyvin jättää hautumaan Kirpun mieleen muutaman kuukauden tauon ajaksi. Tokoa tehdään jatkossa kotosalla sekä perjantaisin omalla hallilla.

Viime perjantaina tehtiin siis:
- Ruutua namikipon kanssa. Tätä ollaan tehty joskus kauan, kauan sitten, mutta muisti hyvin. Nyt sai vielä katsella, kun kippoa täyteltiin, mutta tätä voisi pikkuhiljaa häivyttää pois.
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, nämä tekee muuten ihan hyvin, mutta nousee aina ensin tökkäämään nenällä käteeni ja kääntyy vasta sitten :) En puutu tähän, koska uskon tavan jäävän pois ajan ja kokemuksen myötä.
- Hyppyä namikipolla. Tämä liike ei juuri muistutteluja kaipaile (jostain syystä yhdelläkään koirallani ei ole ollut ongelmia tokon hypyn oppimisessa...), eli seuraavalla kerralla voitaisiin ottaa niin ettei näe namikipon vientiä ollenkaan ja jos menee hyvin niin katsotaan liike menohypyn osalta valmiiksi ;)
- Avoimen kaukoja. Nämä edelleen kerrassaan hienoja. Maahan menee pelkällä suullisella käskyllä, mutta istumaannousuun tarvitsee käsiavun, jos olen paria metriä kauempana. Tätä treenattava, koska haluaisin pelkän käskyn riittävän. Käsiohjausta saa (ja kannattaa) käyttää kokeessa, mutta aina varmempi jos suullinen käsky toimii yksinäänkin. Tarja puuttui myös maahanmenojen palkkaukseen - Kirppu venyy palkkauksessa hieman eteenpäin, joten palkka pitäisi työntää syvemmälle koiran nokan alle.
- Seisomaannousuja namijumppana. Kirppu alkaa hahmottaa, mitä siltä odotetaan näissä, mutta takajalkojen pysyminen paikoillaan on pitkälti vielä riippuvaista mun tekniikastani. Hyvät näistä tulee.

Sunnuntaina tehtiin:
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, yhtä hyviä/huonoja kuin perjantaina.
- Yhden askeleen seuraamisia. Näistä olen edelleen epävarma, kun tuntuu että takapää aukeaa heti kun lähdetään liikkeelle. Ehkä kokeillaan vasemmalle kaartavaa seuraamista ihan suoran sijaan?
- Maahanmenoja perusasennossa. Nyt osaa jo mennä maihin ilman apuja (välillä myös ilman käskyä :P), mutta tuppaa väistämään vähän, so. etupää aukeaa. Avustin muutaman toiston namin kanssa, että sain pysymään suorassa. Näitä pitäisi kokeilla peilin kanssa, jotta voisin pysyä itse suorassa enkä tulisi ainakaan painaneeksi koiraa kauemmaksi omalla kropallani.
- Liikkeestä seisomista vapaasta seuraamisesta, pienen pieni käsiapu vielä mukana ja hienosti tekee. Olen palkannut suoraan pysähtymisestä, seisomassa pysymistä pitäisi vielä treenailla erikseen.
- Luoksetulon pysäytystä. Pysähtyy jopa pelkällä käskyllä, mutta valuu liikaa. Mietin hetken haittaako, sitten päädyin siihen että tämä liike on syytä saada oikein alusta lähtien ja otin muutaman toiston niin, että palkka lensi samaan aikaan käskyn kanssa. Näin oli selvästi parempi.
- Seisomaannousuja namijumppana, hyvin teki.
- Paikallamakuu. Yhteensä ehkä minuutin verran, muutamalla välipalkkauksella. Hyvin pysyy, mutta asennon kanssa saa olla tarkkana. Jos läväyttää itsensä maahan etujalat vähän harallaan, eivät kyynärät pysy kunnolla maassa ja koira alkaa valua pikkuhiljaa ylöspäin. Tasapainoisemmassa asennossa näyttää pysyvän rennompana ja varmemmin. Palatessani pyrkii herkästi istualleen, eli näitä pitää treenata edelleen erikseen.

Kirppu on treenaillut vähän tokoa myös kotona, lähinnä perusasentoja, kaukoja ja noutoa. Typy on tokoillessa tarkka, mutta innokas. Tosi kiva treenikaveri siis tähän lajiin.

Pentuodotuksesta sen verran, että olen lähtenyt muuttamaan Kirpun ruokintaa eli kasvattanut hieman ruuan määrää ja muuttanut sitä muutenkin odottavalle äidille sopivammaksi. Isompia muutoksia ei Kirpussa vielä näy, mutta jotenkin silti tuntuu, että olisi kantavana.

Marrasväsymys

Märkä ja pimeä marraskuu ei ole juuri inspiroinut harrastamaan, joten ollaan vietetty aika hiljaista elämää koirien kanssa. Ollaan järjestelty kotia, ulkoiltu vähän ja nukuttu paljon :) Nesti tuli viikko sitten lauantaina kotiin mökiltä, mutta lähti torstaina vanhempieni matkassa Pähkinärinteeseen. Itselleni teki kyllä tiukkaa antaa se mukaan ihan muuten vaan, mutta tosiasiassa niin vanhempani ja Nesti kuin myös Waltteri ja Kirppu ovat tyytyväisempiä tähän järjestelyyn, joten mä taidan olla se ainoa, joka kärsii :) Katsotaan, koska saadaan Nepu taas kotiin - vielä eilen ei ainakaan suostunut lähtemään, kun kävin Pähkiksessä kylässä ja sitä katsomassa :)

Olen pyöritellyt mielessäni seuraavien kuukausien treenisuunnitelmia Kirpulle. Paperille asti en ole niitä vielä saanut, mutta suuremmat linjat olen saanut ajateltua jotakuinkin valmiiksi. Päätin, että koska Kirppu on jo teknisesti tosi taitava ja toimii hienosti monenlaisilla ohjauksilla, jätetään nyt yksityiskohtien hiominen vähemmälle ja keskitytään enemmän vauhtiin ja irtoamiseen. Katsotaan, saadaanko pupu lähtemään lapasesta kokonaan :) Jotain teknisiä juttuja tehdään myös ja vahvistetaan lisäksi esteosaamista (lähinnä keppejä) entisestään, mutta pääpaino on koiran vauhdin ja itseluottamuksen kasvattamisessa.

Muutamat treenit ollaan kyllä käyty viimeisten parin viikon aikana, vaikka treenisuunnitelma ei olekaan vielä valmis...

Viime viikon sunnuntaina Sporttiksen treeneissä tehtiin Kirpun kanssa vähän puomi/putki-erottelua. Näitä ollaan treenattu tosi vähän - haluan, että koira ottaa oletuksena aina kontaktin, joten olen keskittynyt vahvistamaan vain sitä ja nyt lähdettiin siis oikeastaan ensimmäistä kertaa työstämään putkeen ohjautumista. Työntämällä ei ongelmaa - joskus nuorempana rynni näistäkin väkisin läpi kontaktille, mutta nyt kunnioittaa jo ohjausta vähän paremmin :) Puolivalssilla sain Kipin myös putkeen, mutta tavallisella vedolla ei sitten onnistunutkaan, ei lähtenyt vetoon millään lailla. Soile kommentoi, että olisi ehkä aihetta aloittaa ihan vaikka käteentulon opettelusta, mutta nehän ei kuulu meidän repertuaariin :P Okei, harkitaan. Kirppu taisi ottaa loppuun yhden vauhtirallattelun etupalkalla.

Nesti kävi tekemässä tavalliset kalkkunahommat ja Waltteri treenasi Kirpun tapaan puomi/putki-erotteluja. Ei tainnut sekään lähteä niihin vetoihin, hmmm...

Perjantaina treenailtiin temppuja ja tokoa ATD:n hallilla. Waltteri harjoitteli jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa :) Kylläpä joutui pienen miehen herne lujille! Hölmöillä temppuharjoituksilla saan sen vähän hiljenemään ja keskittymään normaalin "mähaluun, mähaluun, mähaluun!" -mesoamisen sijaan ja siksi niitä on mukava yhdistää paikallaolon treenaamiseen. En kyllä enää edes kuvittele saavani sitä ikinä pysymään nätisti lähdössä, mutta jos saisi edes hidastettua lähtökäyttäytymisen rapistumista...

Kirpulla oli tokon alokasluokan koe :) Tai oikeastaan avokasluokan, koska tehtiin sekä alon että avon juttuja :)

Tarja leikki meille tuomaria luoksepäästävyydessä ja saatiin Kipi pysymään paikoillaan mukavasti muutamalla toistolla. Syliin se ei hypi, mutta siirtää pyllyään taaemmas, kun edestäpäin tullaan liian lähelle. Tätä täytyy treenata erikseen, mutta näin liikkeenäkin saatiin toimimaan kivasti. 20 sekunnin paikallamakuu meni hienosti, tosin ei osannut mennä sivulla maahan ilman apua :) Seuraamista tehtiin muutama n. viiden metrin pätkä, suurin osa imuttamalla eli kyykkykävelyllä :) Seuraamisen takia ei varmaan ikinä päästä kokeeseen asti - ei siksi, ettei Kirppu osaisi/oppisi sitä vaan siksi, että en itse pääse ikinä avustamisesta eroon, koska en kestä nähdä pientäkään epätarkkuutta paikassa tai asennossa. Nyt aukeaa takapää vasemmalle, jos nousen ylös kyykystä. Tarja teetti meillä yhden askeleen seuraamisia pystyssä, siis liikkeellelähtö ja heti palkka, jolloin ei ehtinyt aueta. Ehdotti myös, että lähdettäisiin työstämään itse seuraamista paikallaan käännöksistä vasemmalle. Kokeillaan näitä.

Liikkeestä maahan jätettiin väliin, kun ei osaa paikallaankaan mennä maahan sivullani :) Luoksetulo tehtiin suorana sivulletulona (seuraa-käskyllä), tämä onnistui kunhan en mennyt paria-kolmea metriä kauemmas, vähän on siis matkassa vielä venyttämistä :) Liikkeestä seiso on Kipin bravuureja, teen vielä pienellä käsiavulla (vaikka en tiedä tarvitsisiko) ja sillä jää hienosti tolpilleen. Tämä tehdään tietysti vapaasta liikkeestä, seuraaminen otetaan mukaan sitten kun se osataan.

Hyppyä en jaksanut kaivaa esille, mutta tehtiin vielä noudon alkeita (nostaa kapulan hienosti ja osaa myös peruuttaa se suussaan :D) sekä avoimen luokan kaukoja - tämä itseasiassa on Kipin bravuuri, asennonvaihdot ovat nopeita ja takapuoli pysyy millilleen oikeassa paikassa, vaikka etäisyys olisi mikä.

Eli ihan vaan pari juttua olisi vielä treenattava, sitten kokeeseen ;)

Sunnuntaina treenit Sporttiksella. Waltteri teki samaa kuin perjantaina, paitsi että otettiin joku paikallaolo jo jonkun hypyn lähettyvillä, vaikka ei sentään ihan edessä :)

Kirppu teki ensin pari puomia etupalkalla, ensimmäistä ennen juoksutin ensin putkeen puomin alla (viime viikon teeman mukaisesti). Hyvin otti putken ja hyvin otti puomit ja irtosi hienosti edelleni kontaktille. Tämän jälkeen kahdesti kiertokulmakepit etupalkalla ja häiriöillä eli treenikassi sisäänmenon lähellä, valjaat ja auton avain parin pujoteltavan kepin vieressä sekä loimi yhden kepin ympärillä. Hienosti meni ilman minkäänlaista epävarmuutta - loimen takia menetti vähän tasapainoaan, mutta ei häkeltynyt vaan tsemppasi virheettä loppuun. Muuta ei Kirppu tällä kertaa tehnytkään.

Loppuun vielä karvakuulumisia. Kipi on laittautunut hienoksi ensi viikonlopun messareita varten. Karva on vähän pehmeän tuntuista, mutta muuten typy näyttää nätiltä. Sen sijaan Nesti ja Waltteri ovat molemmat melkein puolen vuoden karvassa... Alkaisi kai olla aika nostella niitäkin vaihteeksi trimmauspöydälle, etenkin kun Sari on hoitanut suurimman osan Kirpun trimmeistä viime viikkoina eli Kirpun näyttelyitäkään ei voi tällä kertaa käyttää selityksenä.