Näyttelydebyytti

Lauantaina korkattiin Narun näyttelyura kotikulmilla eli Hakunilan pentunäyttelyssä. Kaisi tuli paikan päälle opastamaan koiran laittamista kehäkuntoon ja kannustamaan kehän reunalle - kiitos siitä! Naru oli ainoa perro, sai KP:n eli oli ROP-pentu ja sijoittui vielä hienosti kasiryhmän toiseksi :) Tuomarina sekä rotu- että ryhmäkehässä oli Kati Heiskanen.

Kaunis 6 kk vanha feminiininen narttupentu. Erinomaiset mittasuhteet. Hieno vahva pää, ihana ilme. Tyylikäs kaula. Vahva selkä. Erinomainen runko, luusto, kulmaukset ja tassut. Liikkuu kaikin puolin hienosti. Hyvälaatuinen kiharainen karvapeite, reipas luonne. Lupaava tyttö.

Aivan täydellinen ensimmäinen näyttelykokemus pennulle! Mukava, pennun positiivisesti kohtaava ja sitä kauniisti käsittelevä tuomari, hyvä näyttelypaikka, sopivan lämmin ja kuiva ilma (siis niin kauan kun kehät kesti - lopuksi kyllä kastuttiin läpimäriksi) sekä iloinen ja innostunut pentu :) Rotukehässä oli vielä hieman malttamaton, mutta ryhmäkehä meni täydellisesti myös esiintymisen osalta, mikä on jo paljon enemmän kuin kuusikuiselta voisi toivoakaan. Tuon kanssa oli niin kivaa kehässä, että tuskin jaksan odottaa seuraavaa yhteistä kehäkierrosta :)

ROP-pentu poseeraa suoraan kameralle... (kuva: Tytti Lempinen)

RYP-2 palkintopallilla (kuva: Tytti Lempinen)

Puolivuotias

Onnea Narulle tänään puolivuotissyntymäpäivänä :) Painoa neidolla on 9,9 kg ja korkeutta 39 cm ja hän on tietysti kovin kaunis ja muutenkin ihana :)

Naru 6 kuukautta

Ollaan harrasteltu kaikenlaista viime viikkoina. Aloitettiin viikko sitten perjantaina HSKH:n rally-tokon alkeiskurssilla ja siellä vastaan tulleita "temppuja" ollaan sitten treenailtu kotioloissa. Tokoajatukset olin jotakuinkin haudannut ainakin toistaiseksi, mutta kun rallya varten kuitenkin pitäisi vähän seuraamista ja sen sellaista treenailla niin melkein samalla vaivalla voi sitten tehdä tokomaisesti tai ainakin sinne päin. Rallykurssin lisäksi ollaan ATD:n kolmikertaisella temppukurssilla, jonka ensimmäinen kerta oli maanantaina. Hienosti Naru on tehnyt töitä molemmilla kursseilla, keskittynyt täysillä minun kanssa tekemiseen muista koirista välittämättä. Ja voi sitä taivaallista rauhaa ja hiljaisuutta, mikä kodissa on vallinnut iltaisin oppituntien jälkeen - pieni on ollut väsynyt :)

Agilitya ollaan nyt tehty aika vähän, kun ei oikein ole ollut fiilistä. Putkea tuo juoksee jo pyytämättäkin, siivekkeenkierrot onnistuvat parin metrin etäisyydeltä kaikilla tavoin ja irtoamissuoria etupalkalla ollaan tehty suht' säännöllisesti myös. 2on-2off -alkeet täysin vaiheessa vielä - sitä fiilistä odotellessa... Kaiken kaikkiaan kuitenkin ollaan oikein hyvässä vaiheessa siihen nähden, mitä ajattelin tässä kesän aikana agilityn saralla tapahtuvan.

Näyttelyremmissä Naru on ollut tämänpäiväistä kuvaussessiota ennen kaksi kertaa ja on kyllä osoittautunut ihan luonnonlahjakkuudeksi siinä. Ei tarvitse kun asetella seisomaan ja siinä se sitten pönöttää täydessä ryhdissä, katse kaukaisuudessa, kunnes toisin sanotaan. Yhtään namia tai muutakaan palkkaa en ole sille näissä touhuissa vilauttanut vaan päätin kokeilla menisikö pelkällä maltillisella kehulla ja meneehän se :) Hyvä jos jatkuu näin, eipähän ainakaan ala kyttäilemään minulta mitään kehässä. Kerran ollaan siis treenailtu omillamme ja kerran HSKH:n näyttelykoulutuksessa - nyt ei sitten enempää asiaa mietitäkään ennen ensimmäistä oikeaa kehäkäyntiä, joka on edessä ensi lauantaina Hakunilan pentunäyttelyssä.

Kaikin puolin menee kyllä tosi hyvin pienen kiharaisen kanssa. Naru on edelleen hirmuisen iloinen ja avoin tyyppi, suorastaan hullunkurinen ja vallaton :) Kamala määrä energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta todella hyvin myös sitä keskittymiskykyä ja fokusta, joka tekee kouluttamisesta niin antoisaa. Ei nuo territkään ole koskaan, kukaan, olleet vaikeita kouluttaa tai motivoida, mutta joku ero tässä kuitenkin on. Sellainen tietty palvelualttius varmaan, siis halu tehdä töitä ihmiselle sen sijaan, että haluaa vaan tehdä mitä vaan kunhan on hauskaa. Ei iso ero oikeasti, mutta tuo tietynlaista intensiivisyyttä hieman lisää koulutustilanteisiin sekä mahdollisuuden keskittyä koko ajan täysillä itse asiaan, kun ei juurikaan tarvitse kilpailla koiran huomiosta minkään ulkopuolisen kanssa.

Ihmisille Naru on edelleen täysin avoin ja toisia koiria kohdatessaan myös reipas ja iloinen olematta mitenkään päällepäsmäri ainakaan vielä tässä vaiheessa. Yksittäisiä koiria haukkuu edelleen joskus ja kotioloissa on kyllä raivostuttava vahtija muutenkin, vielä pahempi kuin Nesti :) Toivottavasti vähän rauhoittuu kun ikää ja varmuutta tulee lisää, vaikka toisaalta olihan tämä piirre tiedossa kun rotuun sekaannuin eli hyväksyttävä se on joka tapauksessa. Ja kun ei niitä huonoja puolia pennussa tähän mennessä kauheasti ole tullut esiin niin tuon yhden kanssa varmasti pystyn elämään. On se niin kiva ja reipas kaveri ollut tähän mennessä - enemmän kuin edes uskalsin toivoakaan ja aika paljon kuitenkin uskalsin :)

"Tännehän me oltiin menossa - oltiinhan?"