Käytiin eilen Mäntsälän eläinlääkäriasemalla kuulemassa tyly tuomio: ei pentuja. Vähän oli pelko hiipinyt puseroon tässä viimeisen viikon aikana, kun en mitään muutosta Kirpussa havainnut. Silti uskalsin vähän toivoa, koska eihän tuo viimeksikään paljon mitään näyttänyt ensimmäisten viikkojen aikana. Ultrauksen tulos ei kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt, etenkin kun koko ajan on ilmassa leijunut pieni huoli siitä, että syy edellisen kerran vähäiseen pentumäärään saattaisi olla Kirpussa itsessään. Tällä kertaa tehtiin kaikki mahdollinen niin, että jossiteltavaa ei jäisi, joten vaikea on enää löytää todennäköistä vikaa muualtakaan.
Ei siis taida Kirpusta tulla äitiä toista kertaa. Onneksi sillä on maailmalla yksi ihana tyttö, jota pääsin sitä paitsi pari päivää sitten vähän suukottelemaankin :)
Pysytään nyt tovi vielä sivussa harrastuksista ihan vaan varmuuden vuoksi. Muutaman viikon kuluttua voitaneen sitten jo palailla treenikentille, mikä täytyy nyt nähdä asian hyvänä puolena :) Mitään isompia tai tarkempia suunnitelmia ei todellakaan vielä ole - niitä mietin, kunhan jaksan.
torstai 22. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
Synttäreitä ja pentuhommia
Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)
Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.
Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.
Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.
Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.
Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.
Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.
Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.
Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.
Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!
Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.
Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.
 |
| Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :) |
Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.
Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.
 |
| High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen) |
Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.
Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.
Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.
 |
| Sulon ja Kirpun häävalssi :) |
Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.
Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.
Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.
Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!
Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.
 |
| Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä) |
 |
| Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä) |
Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)