| Kirppu kehässä elokuussa 2011 (kuva: Tarja Aaltonen) |
Kauniin Kirpun agilityt uhkaavat nyt jäädä remonttikiireiden jalkoihin. Asuntokaupat on tehty ja luovutus oli perjantaina, eli asunto on nyt kokonaan meidän. Lauantai ja sunnuntai meni enimmäkseen Pähkinärinne - K-Rauta - Länsimäki -väliä rampatessa ja pintaremonttia suunnitellessa. Nyt on värit valittu ja osa myös ostettu, yhteen huoneeseen on levitelty ensimmäinen maalikerros ja muissakin huoneissa on aloiteltu valmisteluja. Tällä viikolla on luvassa pitkien työpäivien päätteeksi lisää maalaamista, maalaamista ja maalaamista, jotta päästään ensi viikon alussa muuttamaan uuteen kotiin. Ensi viikko mulla onkin kokonaan lomaa, jotta voidaan rauhassa totutella elämään uudessa osoitteessa koko lauman voimin.
Ollaan me vähän treenattukin. Perjantaina tein pienet pätkät Waltterilla ja Kirpulla. Waltteri yritti istua vähän paikoillaan (vaikeaa on myös treeneissä!) ja teki pieniä juoksupätkiä, keppejä sekä puomin kontaktia. Kirppu treenasi taas ensisijaisesti puomia namipalkalla, mutta otettiin myös muutamat kiertokulmakepit sekä pyöräytyksiä.
Sunnuntaina Sporttiksella treenasin vain Kirppua. Ensin muutamat kiertokulmakepit niin, että loppupäässä oli putki lähellä häiriönä. Ekalla jätti vikan välin tekemättä, mutta taisi johtua enemmän mun rytmihäröstä (jonka toki ei pitäisi vaikuttaa) kuin putkesta itsestään. Loput hyvin. Tämän jälkeen puomia namipalkalla. Kokeiltiin kerran ilman namikippoa ja muuttui heti epävarmemmaksi. Pidettiin tuumaustauko ja päätettiin sen jälkeen siirtää kippo muutaman metrin päähän kontaktista, jotta saadaan se helpommin häivytettyä pois. Tätä olen kokeillut joskus ennenkin, mutta silloin ei kaukana oleva etupalkka riittänyt imemään Kirppua kontaktin päähän. Nyt onneksi riitti ja vauhti ja fokus olivat itseasiassa paremmat.
Kirppu oli jotenkin poissaoleva koko treenin ajan (tai sitten mä olin, mikä heijastui Kirppuun), joten ei tehty enempää. Itse pääsin kuitenkin vielä testailemaan omaa ohjaustani pyöräytyksissä Pihlan kanssa. Alkavat tulla aika luonnostaan, eikä Pihlallakaan ollut ongelmia niiden lukemisessa.