Tahmea aloitus

Eilen lauantaina kisattiin Hattulassa. Waltteri oli ilmoitettu kaikkiin kolmeen starttiin ja Kirppu kahteen eli molemmille agilityradoille.

Waltterin kanssa oli tarkoitus ottaa lähdöt sellaisina puolilentävinä, mitä nyt ollaan harjoiteltu, eli jätän Waltterin istumaan, etenen muutaman askelen ja siitä sitten liikkeelle. Vaan ei onnistunut edes tämä, kun Waltteri pomppi sen muutaman askeleenkin mukana :) Noin metrin etumatkan onnistuin ehkä saamaan, mutta onneksi olin linjannut kaikissa starteissa lähtöpaikan sellaiseksi, että lentävä lähtö oli mahdollinen :)

Hyppäriltä tulokseksi tuli vitonen toiseksi viimeisen riman kolahtaessa alas ja ensimmäiseltä agiradalta hylly, kun vedin Waltterin puomin ohi ja tätä korjattaessa otti ylimääräisen hypyn. Molemmat virheet johtuivat omasta keskittymisen puutteestani: jatkoin vaan eteenpäin ja jätin koiran omilleen. Muuten radat menivät ilman suurempia ongelmia, mutta varsin jähmeästi. Waltteri tuntui tosi jäykältä ja hitaalta ja käännökset pompotteli hitaasti, pari kertaa myös teki ne ihmeellisellä ankkaloikalla. Kolmannelta radalta pompoteltiin nolla samalla tyylillä. Löysähkö ihanneaika alittui alle sekunnilla, vaikka mitään kamalaa ei radalla tapahtunut ja kontaktitkin käytännössä juostiin läpi, eli tosi hidas oli. Tiedä sitten vetreytyykö vähän paremmaksi kauden mittaan vai onko oikeasti jo pappautunut noin pahasti.

Kirpulle ensimmäiseltä agiradalta hylly heti alussa, kun ohjasin sen toisen esteen ohi, enkä viitsinyt sitten korjata. Viidennen esteen eli A:n jälkeen keskeytettiin, kun Kirppu ei pysähtynyt. Yleensä en keskeytä sen kanssa kontakteilla, mutta nyt jäi tuo hylly vähän ärsyttämään muutenkin. Kakkoshyppy kaatui tuulessa meitä edeltäneen koiran ollessa lähtöpaikalla ja hyppy korjattiin ihan eri asentoon kuin missä se oli ollut aiemmin. Mietin hetken, sanonko tuomarille, mutta jostain syystä sitten ajattelin, että ihan sama, tehdään sitten noin. Ihan omalla ohjausvirheellä sain Kirpun hypyn ohi, ja oma päätös oli myös olla sanomatta hypyn korjaamisesta väärään asentoon, joten vain itseäni voin syyttää, mutta silti tilanne jäi kismittämään keskimääräistä enemmän.

Toisella agilityradalla tehtiin Kirpun kanssa varma nolla. Lähti radalle tosi hyvällä sykkeellä ja vähän metelöikin ensimmäisillä esteillä, mutta sitten alkoi vauhti hyytyä, hyytyä ja hyytyä. Loppusuoralla oli jo sen näköinen, että kompastuu kohta kieleensä :) Ihan ei siis ole kunto vielä kohdillaan, mutta tässähän se lenkkeillessä, treenatessa ja kisatessa taas kohenee.

Täksi päiväksi olin ilmoittanut Waltterin kolmeen starttiin Purinalle, mutta päätin jättää ne väliin. Tuli sen verran paha mieli eilisestä pappailusta enkä ainakaan halua, että tulee kipeäksi liiasta tekemisestä. Helatorstaina otetaan pari starttia Ojangossa ja jos palautuu niistä normaalisti niin lauantaina jatketaan kolmella startilla Järvenpäässä. Näihin kaikkiin on myös Kirppu ilmoitettu.

Prinsessalta, joka tunnetaan nykyään nimellä Essi, tuli ensimmäiset terveiset tänään. Hyvin on kuulemma kotiutunut ja on kovasti reipas ja puuhakas :) Ihana oli saada vähän kuulumisia ja kuvia ikävää lievittämään.

Elämä ennen ja jälkeen

Pentu oli, pentu meni. Elämä jatkui luovutuksen jälkeenkin (toisin kuin etukäteen pelkäsin), mutta ikävä on vieläkin. On se hämmästyttävää, miten suuren tyhjyyden pari kiloa koiranpentua jättää jälkeensä vaihtaessaan osoitetta. Toisaalta olo on myös helpottunut, kun paljon aikaa ja energiaa vaatinut "projekti" on saatettu päätökseen.

Kuvia otin viimeisten viikkojen aikana niin vähän, että hävettää. Kuvauskalustoni ei oikein riitä sisätiloissa kuvaamiseen ja eläväisen pennun kuvaaminen muutoin kuin nukkuvana on muutenkin haastavaa ilman apua. Ehkä tämä pari vuotta vaivannut kuvausmasennus jossain vaiheessa väistyy ja kuvaaminen alkaa taas maistua - harmi vaan, että ihanan pennun ensi viikoista on niin vähän kuvamateriaalia. Pönötyskuvatkin jäivät muutamaan räpsyyn minun kamerallani ja muutamaan Sarin - kovin ihmeellistä ei ainakaan minun kameralleni tarttunut, mutta toivottavasti Sarilla on jotain parempaa.

Rakas huupa sohvaunosilla n. 5-viikkoisena

Ikä 7 viikkoa - ei pönötys- vaan lönötyskuva

Kirppu ei ole lapsensa perään haikaillut, se riemuitsee elämästä ja vapaudesta kuten ennenkin :) Waltteri on ollut ehkä vähän vapautuneempi ja reippaampi pennun lähdön jälkeen eli olisiko se kuitenkin ollut vähän stressaantunut? Missään vaiheessa Waltteri ei kunnolla lämmennyt pennulle, vaikka ihan nätisti sen kanssa aina olikin. Senkin puolesta päätös olla pitämättä pentua tuntuu nyt oikealta. Jossain vaiheessa Waltterikin joutunee alistumaan kohtaloonsa ja kestämään kotona uutta pentua, mutta annetaan rauhan vallita laumassa vielä jokunen hetki.

Kesän treenikausi pyörähti käyntiin pari viikkoa sitten, mutta aika vähissä ovat treenailut edelleen olleet. Kirppu on käynyt joidenkin omien pikkutreenien lisäksi nyt kahdet ryhmätreenit, joissa on tehty pääasiassa rataa. Vähäniityn Sarin treenit reilu viikko sitten menivät tosi hyvin ja pystyttiin keskittymään linjojen hiomiseen suoritusten mennessä muuten pääasiassa virheittä. Tämän viikon kouluttajattomissa treeneissä oli haastavampi rata, mutta saatiin siinäkin kaikki kohdat toimimaan ainakin jollain tavalla. Kunto on edelleen huono meillä molemmilla, siis jaksetaan kyllä tehdä, mutta ei kauaa :)

Ensimmäisten kisailmoittautumisten lähettäminen oli vaikeaa ja monta viimeistä ilmopäivää missattiin, kun en osannut päättää, haluanko kisata vai en ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Sain kun sainkin ne ensimmäiset ilmot lopulta matkaan ja sen jälkeen aika monta muutakin - seuraavien kahden viikon aikana kisataan paljon :) Puolen vuoden kisatauko päättyy huomenna lauantaina, kun ajellaan Hattulaan korkkaamaan uusi kisakausi.