Yhtä vaille

Tänään Kivikossa kaksi agilityrataa Kirpun kanssa. Tuomareina Petteri Kerminen ja Pertti Siimes ja kivat, vauhdikkaat radat.

Ensimmäisellä radalla tehtiin hyvä nolla. Kolmosen ja nelosen välisessä valssissa jäin vähän koiran linjalle ja kun se ei nähnyt takaa suoritettavaa neloshyppyä, harhautui hetkeksi väärää estettä kohti. Käskystä tuli hyvin takaisin eli kauneusvirhe vain, ei sen pahempaa. Kontaktit otettiin taas nopeilla vapautuksilla ja olivat muutenkin hieman nopeamman tuntuisia kuin torstaina.

Toiselle radalle lähdettäessä Kirppu sai taas pienen päähänpinttymän jostain ratahenkilöstä. Teki kyllä kuuliaisesti rataa, mutta silmät pyörivät useaan otteeseen ratahenkilön suuntaan eikä keskittyminen ollut täysillä suorituksessa. Virheettä mentiin loppuvaiheille, sitten ajoin Kirpun yhteen takaakiertoon liian pitkälle, se hukkasi esteen ja kun samalla vielä silmät pyörähtivät vielä kertaalleen ratahenkilöön päin niin johan oli koko esteestä ohi. Annoin hypätä hypyn väärinpäin ja jatkettiin hyllyllä maaliin.

Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan. En jaksa nyt ottaa isompaa pulttia jälkimmäisestä radasta, kun ollaan kuitenkin useampi kisa jo menty ihan hyvällä keskittymisellä eikä tuokaan oikeasti kauhean paha ollut, ulospäin ei varmaan näyttänyt miltään. Viimeisissä neljässä startissa ollaan joka tapauksessa tehty kolme nollaa ja SM-kisoihin tarvitaan enää yksi (agi)nolla. Toukokuulle on paljon kisoja suunnitteilla, joten puuttuva nolla saadaan ihan varmasti ja eiköhän se koiran ajatuskin tule pysymään sitä paremmin itse asiassa mitä enemmän startteja saadaan alle.

Videot radoista alla, kuvaamisesta kiitokset Soilelle ja Sarille.

Tuplanolla

Kadoksissa olleet kisatuntuma ja -asenne löytyivät vihdoin Kirkkonummen vappukisoista, jee! Kisattiin kaksi agilityrataa ja molemmilla tehtiin hyvä nolla. Hyppärillekin olin ilmoittautunut, mutta tuplanollaan oli hyvä lopettaa päivä, joten jätettiin vika rata väliin.

Kisapäivä ei alkanut näin hyvissä fiiliksissä. Aamupäivällä mietin, jaksanko lähteä ollenkaan. Sitten ryhdistäydyin, pakkasin reippaasti tavarat ja ajoin kisapaikalle. Siellä parkkipaikalla sitten iski kamala ahdistus. Istuin autossa reilun varttitunnin ja mietin, josko vaan käynnistäisin auton uudelleen ja ajaisin takaisin kotiin. Viimeisen kuukauden kisat ovat menneet niin höpöilyksi, että tuntui tosi väsyttävältä lähteä keskittymään ratoihin ja mieluummin olisin vaan ollut menemättä ollenkaan. Noin 25 minuuttia ennen aikataulun mukaista rataantutustumisen alkua sain auton oven auki ja raahauduin ilmopisteeseen, suurimpana motivaattorina oikeastaan se, että pennulle kisapaikoilla hengailu on tässä vaiheessa arvokasta sosiaalistamista ja tulee ikään kuin puoli-ilmaiseksi kisaamisen ohessa. No se ilmoon raahautuminen olikin loppujen lopuksi päivän rankin osuus, sen jälkeen meni ihan hyvin :)

En oikein tiedä, mitä sanoisin suorituksista. Kaikki meni niin hyvin, kun tämänhetkisellä tasolla voi mennä. Ohjauksellisesti ei oikeastaan mitään ongelmaa, koiran linjat olivat tosi hyvät, vauhti oli mitä oli (ja hiipui loppua kohti - onko koiran kunnossa edelleen parantamisen varaa?), keskittyminen kohdillaan meillä molemmilla ja kontaktit varmat mutta hitaat. Vapautin kaikilla kontakteilla aikaisin, jotta en hukkaisi rytmiä ja koiran keskittymistä. Tosi tyytyväinen täytyy olla näihin suorituksiin tällä hetkellä, vaikka ollaankin vielä kaukana parin-kolmen vuoden takaisesta tasosta.

Video radoista alla, Irenelle kiitos kuvaamisesta!

Naru kuljeskeli tietysti taas mukana kisapaikalla ja pääsi vähän leikkimään 13-viikkoisen villakoirapennun Enyan kanssa. Ihana, vauhdikas villakoiratyttö, toivottavasti treffataan vielä toisenkin kerran :)

Tällä viikolla ollaan liikuskeltu Narun kanssa paljon metsässä, sekä koko lauman kera että kahdestaan. Ihmisten ilmoillakin ollaan käyty lähes päivittäin. Leikitty ollaan paljon ja treenailtu pikkujuttuja, kuten asennonvaihtoja, targettia ja paikallaoloa. Kotona menee tosi kivasti, Naru on jo itsestäänselvä osa laumaa ja saa päivittäin osakseen pientä leikitystä Kirpulta ja hyväntahtoista nuhjaamista ja hörinää Waltterilta :) Remmissä töpsöttelee hienosti menemään muiden seassa, tarpeet tekee pääsääntöisesti ulos ja alkaa muutenkin oppia talon tavoille. Kiva pentu, tällä erää meidän kaikkien mielestä :)