SM-mitalisti

Kirppu on tähänastisen uransa aikana ollut aikamoinen joukkuekoira: neljä joukkuerataa, neljä nollasuoritusta, kolme mitalia :) Lauantain joukkue-SM:issä voitettiin ATD:n riveissä minijoukkueiden pronssia eli Kipistä tuli ihka-oikea SM-mitalisti :-)

Rata ei ollut vaikea, mutta ei liian helppokaan - sanoisin, että juuri sopiva joukkuekisaan. Alun kepeillevienti mietitytti eniten ja ehdin vaihtaa ohjaussuunnitelmaani useaan otteeseen, kunnes pari kohtaa ennen omaa suoritusvuoroa päädyin siihen varmaan, mutta aavistuksen hitaampaan vaihtoehtoon. Vaikka mitään joukkueen yhteistä strategiaa ei oltu sovittu, koin itse Kirpun olevan joukkueessa varman nollantekijän roolissa kolmos- ja neloskierroksen koirakoiden ollessa niitä, joilla olisi potentiaalia niihin tosi koviin miinusaikoihin.

Valmistelut menivät tosi hyvin ja oma fiilikseni oli korkealla, kuten aina isoissa kisoissa. Sitten oman vuoron koittaessa meinasi silmissä sumeta ja jalat pettää alta, kun jännitin niin paljon :) Vielä siinäkin vaiheessa, kun jätin koiran lähtöön ja kävelin omaan lähtöpaikkaani, ihmettelin, onko minusta tähän ollenkaan. Oli minusta; tehtiin tarkka ja varma nolla. Itse olin ihan paniikissa koko radan ja kiljuin mielestäni koiraa haltuun joka välissä, mutta paniikki ei kuulemma näkynyt ulospäin. Koiralle näkyi, se teki töitä kuuliaisesti ja sievästi ilman mitään intohimoa. Tällä kertaa kuitenkin tulos merkitsi enemmän kuin suoritus, joten hymy ulottui korvasta korvaan radan jälkeen :)

Rata on Sarilla videolla, tulee tänne jos/kun saan sen joskus omalle koneelle.

Joukkueemme kakkoskoira Essi teki puhtaan radan pienellä yliajalla ja kolmoskoiralle Javalle tuli harmillinen virhe keinulla muuten todella kauniin ja varman suorituksen puolessavälissä. Finaaliin lähdettiin kahden radan yhteistuloksissa kuudensina yliaikanollalla eli edellä oli viisi joukkuetta, joilla oli kaksi puhdasta nollaa. ATD:n ankkurit Jenna ja Neon paukuttivat mielettömän nollaradan omalla vuorollaan ja sen jälkeen jännitettiin... Meidän onneksemme vain kaksi jäljelläolevista viidestä ankkurista ylsi nollarataan ja SM-pronssi oli tosiasia :)

Totinen pronssimitalisti palkintojensa kanssa :-)

Aikaisempina öinä olin nukkunut vähän huonosti, mutta lauantai-sunnuntaiyönä väsymys painoi jo kunnolla ja nukuin kuin tukki! Herätys sunnuntaiaamuun oli aikainen ja vaikea :) Kirppu starttasi yksilöhyppärille kolmannessa ryhmässä, rataantutustuminen oli puoli kymmenen jälkeen aamulla. Tultiin kisapaikalle kasiksi, jotta ehdin katsella rauhassa ensimmäisen ryhmän menoa ja hoitaa lämmittelyt kunnolla ennen omaa rataantutustumista, koska Kirppu lähti ryhmän alkupäässä.

Rata ei ollut vaikea, mutta ihanneaika oli tiukka. Mietin alkuun, lähdetäänkö edes yrittämään siihen, vai tyydytäänkö finaalipaikkaan pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin niihin ohjausratkaisuihin, jotka tuntuivat muuten vaan omilta, enkä miettinyt liikaa sitä, miten saisin hiottua millisekunteja pois suoritusajasta.

Kirppu oli tosi reippaalla mielellä kisapaikalla ja arvasin, että nyt mennään ihan eri tahtia kuin perjantain ja lauantain starteissa. Oikeassa olin - Kirppu lähti tekemään rataa hyvällä vauhdilla ja metelöi melkein joka mutkassa. Tästä johtuen olin sitten myöhässä vähän joka käännöksessä, mutta virheiltä säästyttiin radan puoleenväliin saakka. Sitten Kirppu bongasi yhdessä käännöksessä putken, jonka en ajatellut olevan mikään "ongelmaeste" (enkä nähnyt kenenkään muun sinne hakevankaan), ja upposi sinne ohjaajan aneluista välittämättä. Kokosin itseni tuon väärän putken aikana ja jatkettiin reippaasti maaliin. 14-hypyn käännökseen Kirppu jaksoi vielä tulla rähisten, mutta loppusuoralla alkoi taas hyytyä. Ihan viimeiselle takaakierrolle tein sitten juuri sen, mitä olin päättänyt erikseen varoa, eli jätin ohjaamatta hypyn kunnolla ja päästin Kirpun sen ohi. Ei jääty korjaamaan ja oikaistiin maaliin.


Suorituksesta jäi ristiriitaiset tunteet. Olisin niin kovasti halunnut finaaliin ja hyllytys harmitti kamalasti, mutta toisaalta tuntui tosi hienolta, että Kirppu kulki niin hyvällä asenteella suurimman osan radasta. Nyt, vuorokausi kisojen päättymisen jälkeen, jäljellä on oikeastaan enää hyvä mieli hyppyradan vireestä sekä erityisesti siitä, että viikonlopun tuloksellinen onnistuminen tuli kuitenkin oikeaan paikkaan. Joukkueessa onnistuminen on minulle erityisen hienoa ja vielä erityisemmän hienoa siitä tekee se, että en ole aikaisempina vuosina pystynyt täyttämään paikkaani ATD:n SM-joukkueissa tulosmielessä. Waltterin kanssa on tullut jotain tosi pahoja pettymyksiä muuten niin iskukykyisissä joukkueissa ja Nestikään ei tainnut SM-joukkueradoilla koskaan onnistua (piirinmestiksissä kylläkin). Nyt on kuitenkin koittanut Kirpun vuoro ja Kirppu jos joku on näyttänyt kyntensä nimenomaan joukkuekoirana. Ikää on nyt vajaat neljä vuotta ja tästä se meno vaan paranee :-)

Hoitokoira

Ollaan elelty muutama viikko vähän tavallisuudesta poikkeavassa kokoonpanossa, kun Nesti tuli "hoitoon" ja Waltteri lähti vastavuoroisesti vanhempieni matkassa mökille. Nesti ja Kirppu asettuivat tosi hyvin saman katon alle muutaman kuukauden erossaolosta huolimatta ja elely "meidän tyttöjen kesken" oli mukavaa ja rauhallista :) Nesti pääsi kaupunkilomansa aikana myös karvoistaan, nyt sen on mukava vietellä kesää siistimmässä olemuksessa. Trimmaus tuli suoritettua aika monessa osassa, koska Nesti ei kauhean pitkiä aikoja jaksa olla pöydällä ennen kuin alkaa väsähtää. Kaulan vedin suosiolla koneella, tulevaisuudessa ehkä muutakin, jos ei vanha rouva enää tykkää olla trimmauspöydällä (ei että se olisi koskaan tykännyt).

Kesäinen ja onnellinen Nepu

Toukokuussa kisattiin nuo edellisessä postauksessa mainitut startit, mutta ei muuta. Helatorstain kisoissa en onnistunut tekemään nollia kummallakaan koiralla. Kirpulle molemmissa keppivirheet, hyppäri oli muuten ihan hyvää menoa ja agilityrata taisi hajota siihen kepeille aika lopullisesti. Waltteri pompotteli edelleen tosi jähmeästi ja oli vähän omituinen radalla, hyppyradalla mm. heitti voltin kompastuttuaan muuriin. Päätin jättää sen pois lopuista ilmoitetuista starteista, kun ei tuntunut hyvältä. Kisataan varmaan jotain hyppäreitä nyt kesällä ja syksyllä Waltteri saanee jäädä kokonaan eläkkeelle.

Kirppu kisasi helatorstain lisäksi saman viikon lauantaina Järvenpäässä. Kolmesta startista tuplanolla ja yksi hylly. Hyvää oli varman ja helpon tuntuinen ohjaus, hyvät keppisuoritukset sekä koiran hyvä keskittyminen. Huonoa koiran edelleen huono kunto sekä kontaktit! Hain nollia muiden asioiden kustannuksella ja päästin läpi kontaktisuorituksia, joita en normaalisti hyväksyisi. Tämä johti aina vaan huonompiin kontakteihin, kunnes viimeisellä radalla puomilta karkaaminen johti hyllyyn. Sillä radalla pääsin sentään korjaamaan A:n hyllyn jälkeen. Ei siis loikkinut kontakteja, mutta teki niitä juoksuina - ei hyvä. Toisaalta nollien pelaaminen johti toivottuun lopputulokseen, eli meidät valittiin ATD:n minijoukkueeseen SM-kisoihin tosi tasaisesta ja hyvätasoisesta porukasta.

Treenattukin ollaan - vähän. Käytännössä vain viikottaiset ryhmätreenit. Hyvin on mennyt ja ollaan myös saatu sopivasti pohdittavaa. Erityisesti tällä viikolla Sari onnistui avaamaan Kirpun suurinta ongelmaa eli takaakiertohyppyjen kiertämistä ja hyppyjen taakse hakeutumista hyvin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, ainoastaan sopivat sanat oikeaan paikkaan ja sen seurauksena palikat järjestyivät päässäni paremmin kohdilleen. Tavoitteena on muistaa katsoa tulevan viikonlopun radat läpi nämä jutut mielessä, ettei ainakaan näitä Kirpun tyyppivirheitä pääsisi tulemaan.

SM-kisat kisataan siis tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Tultiin eilen mökille ja tänään käytiin Kirpun kanssa pystyttämässä teltta kisapaikalle, ilmoittautumassa viikonlopun kisoihin sekä ottamassa yksi startti kisakenttään totuttautumisen ja kontaktien muistuttelun merkeissä. Tehtiin ihan hyvä nolla (kai - lähdimme pian oman suorituksen jälkeen, enkä ole nähnyt tuloksia). Vauhti oli hyvä, paitsi että hyytyi taas loppua kohden, ja kontaktit otettiin varmasti ja ajan kanssa. Huomenna ratkotaan joukkuemestaruudet (Kirppu juoksee ATD:n avausosuuden) ja sunnuntaina yksilömestaruudet. Miten kivaa päästä kisaamaan Kirpun kanssa ihan kahdestaan - aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti :)

Tällainen karvakasa löytyi mökiltä :-)