Syksyn ja talven kuulumiset

Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.

Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.

Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.

Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa

Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.

Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.

Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)

Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa

Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.

Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.

Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)

Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)

Näin ihana aina aamuisin :)

Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)

Nesti kyläilemässä lokakuussa

Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.

Lomalla

Kesälomani ensimmäiset puolitoista viikkoa ollaan vietetty mökillä :)

Territ on trimmattu kesäkarvaan. Naru on harjoitellut uimista ja tehnyt (hyvin satunnaisesti) pikkutemppuja, lisäksi se on pitänyt meistä hyvää huolta haukkumalla urheasti kaikkea vähänkin epäilyttävää... Huokaus. Veden pentu on kyllä ottanut elementikseen. Uimaan lähtee mielellään lelun perässä ja näyttäisi uivan tasapainoisesti ja hyvällä tekniikalla. Waltterikin on pulikoinut, mutta Kirppu on jättänyt moiset touhut hölmömmille.

Pupelo täytti viime keskiviikkona jo viisi kuukautta ja alkaa olla aikamoisen iso rotkale! Painoa oli viisikuukautispäivän paikkeilla 8,5 kiloa ja korkeutta 37,5 cm. Naru on siis ohittanut koossa Kirpun ja Kirppu on taas perheen kirppu :) Etu- ja kulmahampaat ovat kaikki jo vaihtuneet, kulmahampaat ovat itseasiassa putoilleet tässä mökkiviikon aikana. Taaemmas kitaan en ole kauheasti tiiraillut, kai sielläkin on jotain tapahtunut. Energiaa pennulla on aivan kauheasti ja jotenkin pahoin pelkään, että lisää on tulossa. Nyt kun palaillaan kotimaisemiin, päästään taas suuntaamaan energiaa enemmän harrastuspuuhiin. Vielä on muutama viikko lomaa jäljellä :)

Lomalla on viihdytty laiturilla

... ja lutrattu vedessä

... ja järsitty kenkiä

... ja kadehdittu kavereiden keppejä

... ja saunottu

... ja uitu

... ja grillattu

... ja chillattu.

Strategisia mittoja

Naru tänään 10 viikkoa, korkeutta 27cm, painoa 4,2kg. Otettiin Sarin kanssa 10-viikkoiskuva samalla, kun kuvattiin juuri vuoden täyttänyttä Tellua.

Naru 10 viikkoa

Silmät tummumassa, ilme edelleen totinen :)

Muuten on vietelty aika rauhallista päivää enimmäkseen kotosalla. Waltterin trimmausurakka on sentään aloitettu :)

Loikoilua kotipihalla

Huoltoviikko

Treenailtu on, en vaan oikein enää muista mitä ja miten... Ryhmätreeneissä kuitenkin tehty pääasiassa rataa. Kirppu ei ole ollut ihan parhaassa vireessä - tosi innolla aina lähtee tekemään, mutta sammuu nopeasti ja sen jälkeen tekee kyllä, mutta väsyneemmin eikä lelutkaan oikein enää kelpaa. Namipurkille irtoaa kyllä. Tätä jatkunut nyt muutaman viikon ja pistää vähän miettimään, mikä on vikana. Ehkä nyt ensimmäiseksi epäilisin valeraskautta, ajankohta ainakin osuisi sen kanssa yksiin. Muuten en kyllä ole valeraskausoireita havainnut, ihan on oma itsensä, mutta onhan se toisaalta aina. No jos se on sitä niin kai sen pitäisi kohtapuoleen jo helpottaakin - katsellaan.

Sunnuntaina kävin katselemassa parin sortin pentusia sekä Waltterin Kuutti-mummoa, joka täytti pari viikkoa sitten jo 16 vuotta - samoin kuin Kirpun mummo Ruttu. Illalla sain Kirpun trimmittyä paksusta karvasta. Waltteri on vielä paksummassa, se olisi tarkoitus hoidella kevätkuntoon mahdollisimman pian.

16-vuotias High Flyer's Rhapsody eli Kuutti-mummo

Maanantaina käytin Kirpun fyssarilla. Löytyi tavanomaisia pieniä etupään jumeja, mutta ei oikeastaan muuta mainitsemisen arvoista. Ei siis ainakaan selitystä nihkeilylle treeneissä - en tosin oikeastaan sellaista odottanutkaan, koska en ole huomannut liikkumisessa mitään poikkeavaa.

Keskiviikkona tämän viikon ryhmätreenit ja tehtiin vauhdikasta rataa. Mielenkiinnolla lähdin katsomaan, onko trimmauksella ja/tai fyssarikäynnillä vaikutusta jaksamiseen, mutta enpä osaa oikein sanoa. Teki ihan reippaasti kyllä hommia, mutta ei parhaalla mahdollisella temmolla ja lisäksi täysin hiljaa. Ei sammahtanut ihan yhtä pahasti kuin edellisillä kerroilla, nyt tosin myös pidettiin paremmin huolta, että lopetettiin ajoissa.

Huomenna mennään pitkästä aikaa kisoihin, olen ilmoittanut Kirpun Ojankoon kolmeen starttiin. Vähän jännittää, miten kisailu pikkuhömelölle taas maistuu 5,5 kuukauden kisatauon jälkeen, kun käynnistyminen oli syksylläkin niin hidasta. No nyt on sentään takana säännöllistä treeniä ja kisatkin kisataan kotihallilla, joten ehkäpä Kirppukin muistaa, mistä on kysymys :) Tosi kiva on joka tapauksessa päästä taas kisaamaan.

Tämmöiset turrikat vielä viikko sitten

Lomat on lomailtu

Joulunpyhät lomineen ja pitkine viikonloppuineen ovat kaukana takanapäin ja arki ja alkuvuoden työkiireet ovat iskeneet toden teolla päälle. Muutamat treenit ollaan onneksi ehditty treeniä ja hyvältä on tuntunut.

Omatoimisissa ollaan tehty jonkun verran keppejä - ei mitään ihmeellisyyksiä, lähinnä otettu toistoja kiertokulmista, niissä kun Kirppu on alkanut jonkun verran löysäillä eli ei oikein jaksaisi taivuttaa itseään ensimmäiseen väliin. Vetämällä menee yleensä oikein, sisäkaarelta ohjaten ei keskity yhtä hyvin. Hassua, että nuo ulkokaarivedot ovat Kirpulla aina olleet sekä avo- että kiertopuolen tiukoissa kulmissa vahvempia ja virheet tulevat todennäköisemmin sillä normaalisti helpommalla tyylillä.

Vastakäteen reagoimista (eli ohjaajaa kohti tulemista) ollaan myös treenailtu sekä yksittäisinä, että suht' yksinkertaisissa kuvioissa. Hyvin ollaan päästy asiassa eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Ratapätkissä näitä pitää erityisesti treenata paljon ja erilaisissa kuvioissa. Omatoimisissa ollaan toistaiseksi tehty vain takaakiertotyyppisissä tilanteissa, välistävedot ovat vielä aloittamatta lukuunottamatta tämän viikon ryhmätreenejä, joissa niitä tuli vastaan. Vaikeaa oli...

Ryhmässä ollaan käyty pariin otteeseen, yhdet treenit jäivät välistä pitkäksi venähtäneen työpäivän vuoksi. Mukavia treenejä ovat olleet - kiva on ollut päästä tekemään rataa, kokeilemaan vähän erilaisia vaihtoehtoja kuvioihin sekä hiomaan jotain yksittäisiä paikkoja. Kirppu on toiminut tosi hyvin ja ollut hirmuisen innokas, tietysti.

Viime viikolla käytin molemmat koirat fyssarilla. Waltterilla ei mitään ihmeempää - vähän vinoutta lantiossa ja pientä jumia siellä-täällä. Mennään uudestaan tarpeen mukaan, Waltteri ei enää treenaa satunnaisia hupihyppelyitä enempää, joten mitään syytä kuukausittaisille käynneille ei ole. Kirpulla oli lanneosassa jäykkyyttä ja arkuutta, nämä Anna sai käsittelyllä hyvin auki ja kotiläksyksi saatiin muutaman päivän levon lisäksi selkää avaavia jumppaliikkeitä sekä venytyksiä. Kirpulle otin seuraavan ajan helmikuun lopulle.

Kirpun tukkaa ollaan laiteltu vähän (paino sanalla vähän) ja nyt viikonlopuksi suunnataan Narvaan yrittämään Viron sertiä. Tyypillisestä laiskottelusta huolimatta tukka on nyt paremmassa kunnossa kuin messareissa. Karva on aavistuksen nihkeän ja kiillottoman oloista, mutta ainakin sitä on riittävästi. Luulisi Kipin kelpaavan viikonlopun tuomareille tai edes toiselle, ei sen kaikesta huolimatta pitäisi trimmistä jäädä kiinni.

Tämmöistä meillä - köllitään sohvalla ja katsellaan Victoria Stilwelliä

Kivankokoinen pappakoira

Kiirettä on pitänyt ja kaikenlaista ollaan keritty tekemään.

Torstaina käytiin toistamiseen kettua katsomassa. Tällä kertaa laitettiin Kirppu suoraan pesän luokse laulamaan ketulle pellin takaa. Kovasti lauloikin, lisäksi otti toiseksi ilmaisutavakseen nuolemisen, lutkutti nimittäin peltiä oikein antaumuksella laulun säestämänä. Kouluttaja meinasi jossain vaiheessa vähän nostaa peltiä, että Kirppu saisi vähän katsekontaktia kettuun, mutta totesi että parempi olla nostamatta, kun Kirppu työnsi heti kielen pellin alta sisään :) Eipä kuulemma ole ihan tällaista taktiikkaa nähnyt, jossa yritetään nuolla kettu hengiltä :D

Haukkua ei taaskaan irronnut, vaikka otettiin Pilli hetkeksi vetoavuksi. Kokeiltiin kuitenkin vielä vähän liikkumista putkissa ja se luonnistui Kirpulta kyllä tosi hyvin. Kun aikansa suhattuaan löysi tiensä uudelleen muutaman mutkan taakse siirtyneen ketun luo, jatkoi laulua, mutta ei edelleenkään haukkunut. Annettiin joikata vielä pikkuhetki ja sitten lopeteltiin.

Itse pyörittelin touhulle silmiäni, mutta kouluttaja sanoi, että kyllä tällaisella voi oikein hyvin treenata, ei sitä tiedä koska se siitä aukeaa. Toiset kuulemma suorastaan pelkäävät mennä ketun lähelle ja sitähän ongelmaa Kirpulla ei ole, se on hyvinkin innostunut punaisesta kaverista. Silti nyt on sellainen tuntu, ettei tästä meille harrastusta ole tulossa eli luultavasti en Kirppua enää luolille vie.

Perjantaina aloitettiin aamu pienellä tekniikkatreenillä Vuokkosilla. Waltteri pääsi ensin vähän hupailemaan esteillä, sitten laitoin sen yksinään viereiselle kentälle pallon kanssa :) Ihan hyvin jaksoi olla, kunhan kävin välillä vähän viihdyttämässä sitä aidan vierellä :)

Kirpun kanssa tehtiin puomia ja A:ta etupalkalla. Vauhti oli ihan hyvää ja pysähtyi oikein, mutta vähän turhan omatoiminen meinasi olla vapautuksissa - ennakoi niitä aina niin taitavasti, että "vapaa"-käsky tuli juuri sillä hetkellä, kun oli jo päättänyt lähteä... Yritän olla tarkempi näistä jatkossa. Kontaktitreenin yhteydessä tuli otettua myös parit 90 asteen avokulmakepit takaaleikkauksilla ja nämä Kirppu tuntuu nyt kestävän jo tosi hyvin.

Kontaktien jälkeen tehtiin vielä paria erilaista välistävetotreeniä. Kirppu tarvitsee näissä aika vahvan ohjauksen, koska tykkää mieluummin ottaa tiukoissa paikoissa hypyt takaa kuin minun puolelta. Puolivalssit ja muut edestakaisin pyörimiset saavat kuitenkin minulla jalat solmuun ja niitä ollaankin treenattu luvattoman vähän. Nyt saatiin kuitenkin tosi hyviä toistoja molempiin suuntiin ja vähän erilaisissa tilanteissa. Kisaratoja ajatellen isoin juttu lienee uskaltaa lähettää Kirppu siihen ensimmäiseen käännökseen vähän kauempaa, koska jos menen siivekkeen viereen takomaan niin siinä on sitten jo aikamoinen kiire pysyä edellä seuraavissa ohjauksissa.

Syy agilitytreenin ajoittamiseen aikaan ennen auringonnousua oli siinä, että illalla töiden jälkeen oli vuorossa Waltterin laittaminen näyttelykuntoon, eikä minulla ollut mitään hajua, miten kauan siinä menisi. Koristeet olin sopinut katsovani yhdessä Sarin kanssa lauantaina ja korvienkin suhteen halusin vielä vähän konsultaatiota (nyppiäkö vai eikö nyppiä), joten aika nopeasti herraeläin lopulta valmistui. Walesihan on tyypillisesti varsin työläs laitettava näyttelyihin, mutta nyt kävi kyllä varsinainen munkki tukan kunnon suhteen: otin turkin alas kahden kuukauden karvasta kolme viikkoa ennen näyttelyä, tein toisen kierroksen viikko myöhemmin ja kolmas trimmi oli sitten tämä perjantainen viimeistely... Ihan näin helpolla ei ollut edes tarkoitus päästä, mutta tällä kertaa kävi näin. Lopputulos oli täysin viimeistellyn näköinen koira, joka ei tuon paremmassa karvassa ollut edes silloin, kun sitä hinkattiin kerran viikossa usean kuukauden ajan.

Lauantaina sitten karvakonsultaatio Sarin luona. Olin kuvitellut, että koristeet vaan saksittaisiin malliin, mutta aika vähän niitä saksia lopulta tarvittiin. Sari ystävällisesti laittoi Waltterin nassun kokonaan, kiitos siitä! Korvan alapuolet ja reunat päädyin saksimaan, tosin vasta iltamenojeni jälkeen eli yhdeltä seuraavana yönä...

Sunnuntaina koitti suuri päivä, Tuuloksen ryhmänäyttely ja Waltterin ensiesiintyminen pappaluokassa :) Tuomarina oli slovenialainen Brigita Kremser, joka vaikutti ystävälliseltä, asialliselta ja mukavan tarkalta tuomarilta. Waltteri hölmöili kehässä minkä kerkesi - hyppi, pomppi, puri hihnaansa, yritti myös ensin kiivetä kehäsihteerien pöydälle ja sen jälkeen varastaa jonkun (tuomarin?) käsilaukun pöydän alta... Kaikesta tästä huolimatta herra onnistui myös esiintymään aika ajoin oikein hyvin ja minulla alkoi tulla sellainen tunne, että tämä saattaa hyvinkin olla Waltterin päivä. Ja niin se olikin - Waltteri sai erinomaisen ja SA:n, sekä erittäin kaunissanaisen arvostelun, joka alkoi sanoilla "Very nice size"... (ehem) ja oli lopulta vielä ykkönen kolmesta uroksesta. Narttuja ei paikalla ollutkaan, joten virkeän veteraanin lopullisena tuloksena oli ROP-veteraani & ROP. Aikamoinen pappa!

Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä)

Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä)

Eilen tiistaina käytiin taas lenkin yhteydessä tekemässä omatoimitreenit Vuokkosilla. Waltteri höpöili ensin vähän hypyillä, putkilla ja kepeillä. Liikkuu sen verran hyvin edelleen, että tuli ihan mieleen, pitäisikö se vielä ilmoittaa jollenkin hyppärille joskus... Kirpun kanssa tehtiin A:ta etupalkalla, vauhtitakaakiertoja sekä muutama toisto keppejä vaikeista kulmista etupalkalla. Kaikki meni sinänsä hyvin, mutta Kirppu ei oikein ollut vireessä - tuntui vähän tahmealta ja väsyi nopeasti. Liekö syynä mahanpurut tai muu vastaava vaiva, sillä tänään aamulla Kirppu oli myös vaisu, eikä aamuruoka oikein maistunut. Iltapäivään mennessä oli onneksi palautunut omaksi, iloiseksi itsekseen.

Juoksutauko

Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)

(kuva: Jukka Kaitila)

Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.

Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!

Hoitokoira

Ollaan elelty muutama viikko vähän tavallisuudesta poikkeavassa kokoonpanossa, kun Nesti tuli "hoitoon" ja Waltteri lähti vastavuoroisesti vanhempieni matkassa mökille. Nesti ja Kirppu asettuivat tosi hyvin saman katon alle muutaman kuukauden erossaolosta huolimatta ja elely "meidän tyttöjen kesken" oli mukavaa ja rauhallista :) Nesti pääsi kaupunkilomansa aikana myös karvoistaan, nyt sen on mukava vietellä kesää siistimmässä olemuksessa. Trimmaus tuli suoritettua aika monessa osassa, koska Nesti ei kauhean pitkiä aikoja jaksa olla pöydällä ennen kuin alkaa väsähtää. Kaulan vedin suosiolla koneella, tulevaisuudessa ehkä muutakin, jos ei vanha rouva enää tykkää olla trimmauspöydällä (ei että se olisi koskaan tykännyt).

Kesäinen ja onnellinen Nepu

Toukokuussa kisattiin nuo edellisessä postauksessa mainitut startit, mutta ei muuta. Helatorstain kisoissa en onnistunut tekemään nollia kummallakaan koiralla. Kirpulle molemmissa keppivirheet, hyppäri oli muuten ihan hyvää menoa ja agilityrata taisi hajota siihen kepeille aika lopullisesti. Waltteri pompotteli edelleen tosi jähmeästi ja oli vähän omituinen radalla, hyppyradalla mm. heitti voltin kompastuttuaan muuriin. Päätin jättää sen pois lopuista ilmoitetuista starteista, kun ei tuntunut hyvältä. Kisataan varmaan jotain hyppäreitä nyt kesällä ja syksyllä Waltteri saanee jäädä kokonaan eläkkeelle.

Kirppu kisasi helatorstain lisäksi saman viikon lauantaina Järvenpäässä. Kolmesta startista tuplanolla ja yksi hylly. Hyvää oli varman ja helpon tuntuinen ohjaus, hyvät keppisuoritukset sekä koiran hyvä keskittyminen. Huonoa koiran edelleen huono kunto sekä kontaktit! Hain nollia muiden asioiden kustannuksella ja päästin läpi kontaktisuorituksia, joita en normaalisti hyväksyisi. Tämä johti aina vaan huonompiin kontakteihin, kunnes viimeisellä radalla puomilta karkaaminen johti hyllyyn. Sillä radalla pääsin sentään korjaamaan A:n hyllyn jälkeen. Ei siis loikkinut kontakteja, mutta teki niitä juoksuina - ei hyvä. Toisaalta nollien pelaaminen johti toivottuun lopputulokseen, eli meidät valittiin ATD:n minijoukkueeseen SM-kisoihin tosi tasaisesta ja hyvätasoisesta porukasta.

Treenattukin ollaan - vähän. Käytännössä vain viikottaiset ryhmätreenit. Hyvin on mennyt ja ollaan myös saatu sopivasti pohdittavaa. Erityisesti tällä viikolla Sari onnistui avaamaan Kirpun suurinta ongelmaa eli takaakiertohyppyjen kiertämistä ja hyppyjen taakse hakeutumista hyvin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, ainoastaan sopivat sanat oikeaan paikkaan ja sen seurauksena palikat järjestyivät päässäni paremmin kohdilleen. Tavoitteena on muistaa katsoa tulevan viikonlopun radat läpi nämä jutut mielessä, ettei ainakaan näitä Kirpun tyyppivirheitä pääsisi tulemaan.

SM-kisat kisataan siis tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Tultiin eilen mökille ja tänään käytiin Kirpun kanssa pystyttämässä teltta kisapaikalle, ilmoittautumassa viikonlopun kisoihin sekä ottamassa yksi startti kisakenttään totuttautumisen ja kontaktien muistuttelun merkeissä. Tehtiin ihan hyvä nolla (kai - lähdimme pian oman suorituksen jälkeen, enkä ole nähnyt tuloksia). Vauhti oli hyvä, paitsi että hyytyi taas loppua kohden, ja kontaktit otettiin varmasti ja ajan kanssa. Huomenna ratkotaan joukkuemestaruudet (Kirppu juoksee ATD:n avausosuuden) ja sunnuntaina yksilömestaruudet. Miten kivaa päästä kisaamaan Kirpun kanssa ihan kahdestaan - aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti :)

Tällainen karvakasa löytyi mökiltä :-)

Pentuja ja paluu treenikentille

Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.

Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)

Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)

Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)

Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)

Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas

Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)

Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.

Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)

Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)

Marrasväsymys

Märkä ja pimeä marraskuu ei ole juuri inspiroinut harrastamaan, joten ollaan vietetty aika hiljaista elämää koirien kanssa. Ollaan järjestelty kotia, ulkoiltu vähän ja nukuttu paljon :) Nesti tuli viikko sitten lauantaina kotiin mökiltä, mutta lähti torstaina vanhempieni matkassa Pähkinärinteeseen. Itselleni teki kyllä tiukkaa antaa se mukaan ihan muuten vaan, mutta tosiasiassa niin vanhempani ja Nesti kuin myös Waltteri ja Kirppu ovat tyytyväisempiä tähän järjestelyyn, joten mä taidan olla se ainoa, joka kärsii :) Katsotaan, koska saadaan Nepu taas kotiin - vielä eilen ei ainakaan suostunut lähtemään, kun kävin Pähkiksessä kylässä ja sitä katsomassa :)

Olen pyöritellyt mielessäni seuraavien kuukausien treenisuunnitelmia Kirpulle. Paperille asti en ole niitä vielä saanut, mutta suuremmat linjat olen saanut ajateltua jotakuinkin valmiiksi. Päätin, että koska Kirppu on jo teknisesti tosi taitava ja toimii hienosti monenlaisilla ohjauksilla, jätetään nyt yksityiskohtien hiominen vähemmälle ja keskitytään enemmän vauhtiin ja irtoamiseen. Katsotaan, saadaanko pupu lähtemään lapasesta kokonaan :) Jotain teknisiä juttuja tehdään myös ja vahvistetaan lisäksi esteosaamista (lähinnä keppejä) entisestään, mutta pääpaino on koiran vauhdin ja itseluottamuksen kasvattamisessa.

Muutamat treenit ollaan kyllä käyty viimeisten parin viikon aikana, vaikka treenisuunnitelma ei olekaan vielä valmis...

Viime viikon sunnuntaina Sporttiksen treeneissä tehtiin Kirpun kanssa vähän puomi/putki-erottelua. Näitä ollaan treenattu tosi vähän - haluan, että koira ottaa oletuksena aina kontaktin, joten olen keskittynyt vahvistamaan vain sitä ja nyt lähdettiin siis oikeastaan ensimmäistä kertaa työstämään putkeen ohjautumista. Työntämällä ei ongelmaa - joskus nuorempana rynni näistäkin väkisin läpi kontaktille, mutta nyt kunnioittaa jo ohjausta vähän paremmin :) Puolivalssilla sain Kipin myös putkeen, mutta tavallisella vedolla ei sitten onnistunutkaan, ei lähtenyt vetoon millään lailla. Soile kommentoi, että olisi ehkä aihetta aloittaa ihan vaikka käteentulon opettelusta, mutta nehän ei kuulu meidän repertuaariin :P Okei, harkitaan. Kirppu taisi ottaa loppuun yhden vauhtirallattelun etupalkalla.

Nesti kävi tekemässä tavalliset kalkkunahommat ja Waltteri treenasi Kirpun tapaan puomi/putki-erotteluja. Ei tainnut sekään lähteä niihin vetoihin, hmmm...

Perjantaina treenailtiin temppuja ja tokoa ATD:n hallilla. Waltteri harjoitteli jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa :) Kylläpä joutui pienen miehen herne lujille! Hölmöillä temppuharjoituksilla saan sen vähän hiljenemään ja keskittymään normaalin "mähaluun, mähaluun, mähaluun!" -mesoamisen sijaan ja siksi niitä on mukava yhdistää paikallaolon treenaamiseen. En kyllä enää edes kuvittele saavani sitä ikinä pysymään nätisti lähdössä, mutta jos saisi edes hidastettua lähtökäyttäytymisen rapistumista...

Kirpulla oli tokon alokasluokan koe :) Tai oikeastaan avokasluokan, koska tehtiin sekä alon että avon juttuja :)

Tarja leikki meille tuomaria luoksepäästävyydessä ja saatiin Kipi pysymään paikoillaan mukavasti muutamalla toistolla. Syliin se ei hypi, mutta siirtää pyllyään taaemmas, kun edestäpäin tullaan liian lähelle. Tätä täytyy treenata erikseen, mutta näin liikkeenäkin saatiin toimimaan kivasti. 20 sekunnin paikallamakuu meni hienosti, tosin ei osannut mennä sivulla maahan ilman apua :) Seuraamista tehtiin muutama n. viiden metrin pätkä, suurin osa imuttamalla eli kyykkykävelyllä :) Seuraamisen takia ei varmaan ikinä päästä kokeeseen asti - ei siksi, ettei Kirppu osaisi/oppisi sitä vaan siksi, että en itse pääse ikinä avustamisesta eroon, koska en kestä nähdä pientäkään epätarkkuutta paikassa tai asennossa. Nyt aukeaa takapää vasemmalle, jos nousen ylös kyykystä. Tarja teetti meillä yhden askeleen seuraamisia pystyssä, siis liikkeellelähtö ja heti palkka, jolloin ei ehtinyt aueta. Ehdotti myös, että lähdettäisiin työstämään itse seuraamista paikallaan käännöksistä vasemmalle. Kokeillaan näitä.

Liikkeestä maahan jätettiin väliin, kun ei osaa paikallaankaan mennä maahan sivullani :) Luoksetulo tehtiin suorana sivulletulona (seuraa-käskyllä), tämä onnistui kunhan en mennyt paria-kolmea metriä kauemmas, vähän on siis matkassa vielä venyttämistä :) Liikkeestä seiso on Kipin bravuureja, teen vielä pienellä käsiavulla (vaikka en tiedä tarvitsisiko) ja sillä jää hienosti tolpilleen. Tämä tehdään tietysti vapaasta liikkeestä, seuraaminen otetaan mukaan sitten kun se osataan.

Hyppyä en jaksanut kaivaa esille, mutta tehtiin vielä noudon alkeita (nostaa kapulan hienosti ja osaa myös peruuttaa se suussaan :D) sekä avoimen luokan kaukoja - tämä itseasiassa on Kipin bravuuri, asennonvaihdot ovat nopeita ja takapuoli pysyy millilleen oikeassa paikassa, vaikka etäisyys olisi mikä.

Eli ihan vaan pari juttua olisi vielä treenattava, sitten kokeeseen ;)

Sunnuntaina treenit Sporttiksella. Waltteri teki samaa kuin perjantaina, paitsi että otettiin joku paikallaolo jo jonkun hypyn lähettyvillä, vaikka ei sentään ihan edessä :)

Kirppu teki ensin pari puomia etupalkalla, ensimmäistä ennen juoksutin ensin putkeen puomin alla (viime viikon teeman mukaisesti). Hyvin otti putken ja hyvin otti puomit ja irtosi hienosti edelleni kontaktille. Tämän jälkeen kahdesti kiertokulmakepit etupalkalla ja häiriöillä eli treenikassi sisäänmenon lähellä, valjaat ja auton avain parin pujoteltavan kepin vieressä sekä loimi yhden kepin ympärillä. Hienosti meni ilman minkäänlaista epävarmuutta - loimen takia menetti vähän tasapainoaan, mutta ei häkeltynyt vaan tsemppasi virheettä loppuun. Muuta ei Kirppu tällä kertaa tehnytkään.

Loppuun vielä karvakuulumisia. Kipi on laittautunut hienoksi ensi viikonlopun messareita varten. Karva on vähän pehmeän tuntuista, mutta muuten typy näyttää nätiltä. Sen sijaan Nesti ja Waltteri ovat molemmat melkein puolen vuoden karvassa... Alkaisi kai olla aika nostella niitäkin vaihteeksi trimmauspöydälle, etenkin kun Sari on hoitanut suurimman osan Kirpun trimmeistä viime viikkoina eli Kirpun näyttelyitäkään ei voi tällä kertaa käyttää selityksenä.