Parit treenit ja kireä Kirppu

Tiistaina treenailtiin Jennan vetämissä tehistreeneissä. Radan alkupää oli oikein sellaista Kirpulle sopivaa syheröä: takaakiertoa, päällejuoksua, saksalaista, tiukkaa siivekkeenkiertoa jne. Loppupätkällä sitten juostiin senkin edestä eli ensin nurkasta nurkkaan -juoksu kepeille ja keppien jälkeen vielä koko sivun mittainen loppusuora. Hyvin meillä meni, hyviä nollia tehtiin jokunenkin treenin aikana. Veto kepeille epäonnistui ekalla kerralla ja sen jälkeen ei saatu moista enää edes yrittää vaan lähdettiin survomaan valssia edellisen hypyn ja keppien väliin. Ikinä en tuollaiseen kiirevalssiin lähtisi kisaradalla, mutta kyllä se tosiasiassa toimi älyttömän hyvin Kirpulla, todennäköisesti ne vähän koiran linjaa rikkoneetkin suoritukset olivat nopeampia kuin se alkuperäinen vaihtoehto olisi ollut.

Tänään torstaina käytiin iltapäivällä  lenkillä Ojangossa ja samalla vähän juoksemassa A:ta. Edelleen jatkettiin suorituksen liittämistä osaksi rataa, vaikkei se varsinainen juoksukaan ihan valmis vielä ole. Tänään oli kuitenkin ykköskriteerinä se, että juoksee eikä yritä pysähtyä, ja tässä onnistuttiin joka toistolla. Pari kertaa tuli kolmella laukalla, mikä yleensä viestii jonkinlaisesta epävarmuudesta alastulolla, mutta kertaakaan ei yrittänyt pysähtyä. Ja mikä tärkeintä, ensimmäinen suoritus meni itsevarmasti (ja kahdella laukalla), vaikka tehtiin ratamaisesti eli ei esim. nähnyt palkan viemistä ollenkaan. Juoksut olivat kaikenkaikkiaan vähän parempia kuin viime perjantaina, mutta harjan ylittämisessä on edelleen kankeutta. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että en tuosta tänään aio välittää (muuten kuin vähän palkan määrää säätelemällä), vaan palaan siihen sen jälkeen kun ollaan käyty fyssarilla aukomassa paikat.

Naru kävi juoksemassa vähän suoraa etupalkalle, otettiin ensimmäistä kertaa pituuseste mukaan kun se sattui olemaan sopivasti valmiiksi kentällä. Aloitettiin minipituisesta ja venytettiin neljän toiston aikana melkein täyteen medimittaan. Naru suhtautui pituuteen ihan kuten hyppyihin muutenkin, näin se pituuden opetteleminen on kaikilla näillä mennyt. Ekat pari toistoa hyppäsi vähän omituisella matalalla ja hätäisellä tekniikalla, mutta paransi toistoilla. Lopuksi vielä muutama tiukka käännös siivekkeenkiertona, laitoin ensin riman pään maahan kierrettävän siivekkeen päästä ja nostin siitä sitten pikkuhiljaa. Hyvät toistot tuli tässäkin, täytyy tehdä näitä enemmän juuri tällä tavalla vinolla rimalla aloittaen. Tehtiin yksi kierto myös tiukalla leikkauksella ja hienosti onnistui sekin, Narun ensimmäinen takaaleikkaus :)

Treenien jälkeen ajeltiin Viikkiin fyssarille. Vakkarifyssarimme Anna keskittyy tällä hetkellä väikkärin kirjoittamiseen, joten meidät vastaanotti tällä kertaa kollegansa Kirsti Lind. Kuten olin jo veikkaillut, Kirppu oli juminen sekä etupäästä että selästä. Hyvin onneksi vastasi hoitoon ja loppuvaiheilla alkoi vähän jo rentoutua ja nauttiakin. Sai myös vähän laseria selkään lapojen tienoille, tätä ei olla aiemmin kokeiltu. Kotiläksyksi selän ja kylkien venytyksiä namiavusteisesti ja seuraava aika jo parin-kolmen viikon päähän.

SM-kisoja, pentujuttuja ja vanhuksia

Jos tapahtuu liian vähän niin blogi jää päivittämättä. Jos tapahtuu liian paljon, niin blogi jää myös päivittämättä. Tällä kertaa kyse lienee enemmän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kuviakin on kasautunut reilun kuukauden ajalta läpikäytäväksi ja eihän blogia voi päivittää ilman kuvia... Ja mitä enemmän kuvia pinossa ja mitä enemmän päivitettävää blogiin yhdellä kerralla niin sitä vaikeampaa urakkaan on tarttua. No, nyt kuitenkin taas linjoilla ja luvassa on piiiiitkä postaus kera noin miljoonan kuvan.

Kirpun kuulumisia ensin.

Toukokuun alkupuoliskolla kisattiin vielä yhdet kisat Espoossa. Radat olivat jonkinasteinen paluu höpöhöpömoodiin, mutta se yksi puuttuva nolla onnistuttiin vääntämään siitä huolimatta. Kisojen jälkeisenä iltana huomasin Kirpun ontuvan, ilmeisesti oli satuttanut varpaansa hypätessään autosta ulos ennen viimeistä rataa. Tassu hoidettiin kuntoon levolla eli muutama startti ja parit treenit jätettiin tuon takia väliin. SM-kisaviikolla Kirppu seisoi kertaalleen treeneissä kolmella jalalla, mikä pisti tietysti välittömästi silmään. Samana päivänä oli onneksi fyssariaika Annalle. Anna ei löytänyt mitään merkkiä tassu- tai muusta etupään ongelmasta ja oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa harrastussuunnitelmien kanssa eteenpäin normaalisti. Kehotti kuitenkin ottamaan viimeiset päivät ennen SM-kisaviikonloppua varmuuden vuoksi rennosti, mikä sitten tehtiinkin.

SM-kisat kisattiin viime viikonloppuna Tampereella. Ajeltiin Kirpun ja Narun kanssa perjantaina kisapaikalle (Waltteri jäi Soilelle hoitoon) ja kisattiin yksi lämmittelystartti sekä pystytettiin Sarin kanssa teltta. Lämmittelykisasta Kirpulle hylly, mutta hyvä sellainen. Eteni tarmokkaasti ja keskittyi hyvin hommiin, itse vaan myöhästyin ohjauksessa yhdessä tarkkuutta vaatineessa paikassa ja Kirppu vippaantui väärälle esteelle. Kisan ja teltan pystyttämisen jälkeen kävin Sarin kanssa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Kirpun+Narun kanssa Tampereen keskustaan ja majoituttiin Ilvekseen.

Lauantaina kisattiin joukkueiden suomenmestaruuksista ja Kirppu juoksi Walesinterrierikerhon minijoukkueen kakkososuuden. Tehtiin hienoa nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, josta Kirppu tulikin hieman yllättäen ohi. Esteen piti olla ihan ilmiselvä koiralle ja mielestäni silti myös ohjasin sen enkä olettanut liikoja, mutta ehkä olin vähän liikaa edellä tai jotain? Omat ajatuksetkin tilanteessa sotkeentuivat sen verran, että en tajunnut tuloksen olevan vielä mahdollinen, vaan oikaisin suoraan maaliin eli hölmön virheen sijaan tulokseksi tuli täysin turha hylly, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi. Sori kaverit... Avauskierroksen koirakkokin oli meillä siis hylkääntynyt. Kolmos- ja neloskierroksen koirat tekivät hienot nollat, joten olisihan meidänkin kannattanut jättää se virhe tekemättä.

Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Kirppu oli kulkenut niin hyvin jo aiemmin viikonloppuna ja kun tiedän sen viihtyvän hyppäreillä erityisesti niin uskoin sen olevan vireessä. SM-hyppärillä tehtiinkin tosi hieno nolla! Jos ei nyt ihan elämämme rata niin melkein. Ensimmäinen mutka valui ja keppien jälkeen koira töpsähti vähän jaloilleni (osin tarkoituksella, kun en halunnut riskeerata keppien ulostuloa), mutta muuta valittamista suorituksessa ei sitten ollutkaan. Aikakin oli oikein hyvä ja sijoitus 31. vajaasta kuudestakymmenestä nollasta.

Finaalirata ei ollut mitenkään kamalan vaikean oloinen, mutta kuitenkin sellainen, että hereillä piti olla alusta loppuun. Kaikenlaista huolta ehti pompsahdella mieleeni ennen omaa suoritusvuoroa, mutta onnistuin torppaamaan ne tehokkaasti ja lähtemään luottavaisin mielin radalle. Jälleen kerran tehtiin tosi hienoa nollaa vain pienillä kauneusvirheillä, kunnes radan loppuvaiheilla Kirppu upposi takaakierron jälkeisessä persjätössä samaan putkeen, mistä takaakiertohypylle oltiin tultu. Vaikka kuvittelin, että ohjaus olisi tuota ajatellen turvallinen (ja että sama putken nappaaminen uudestaan olisi muutenkin epätodennäköistä), niin tosiasiassa näyttäisi ohjaus kääntyneen hetkellisesti putkea kohti eli ihan oikeinhan tuo sen sitten luki.

Finaaliradan videosta puuttuu ensimmäiset neljä estettä. Koirakuvien livestream-tallenteesta löytyy rata kokonaisuudessaan, alkaa noin kohdasta 2.56.

Jäi hirmuisen hyvä fiilis viikonlopun kisoista! Molemmat onnistuttiin keskittymään täysillä olennaiseen ja tekemään radat oikealla asenteella. Tällä kertaa olen tosi ylpeä myös omasta mielenhallinnastakin ennen finaalia. Kieltäydyin pelkäämästä mitään, luotin siihen että koira seuraa ohjausta sekä osaa pitää rimat ylhäällä ja tehdä kontaktit ja kepit kuten on treenattu ja lähdin tekemään rohkeaa suoritusta koiraa lukien ja radasta nauttien. Kaikki tämä onnistui! Edes hylly ei tuota fiilistä latistanut, etenkin kun olin tuonkin mahdollisen hyllypaikan jo rekisteröinyt etukäteen, käsitellyt vaihtoehdot ja todennut että mennään valitulla ohjauksella ja jos koira lukee putken niin sitten lukee, ylimääräiseen varmisteluun en ainakaan sorru.

Kirppu finaaliradalla (kuva: Ulla Virtanen)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)

Narun elämässä on tietysti tapahtunut paljon sitten toukokuun alun :)

Ainakin se on kasvanut! Pariin viikkoon en nyt ole mittaillut, mutta kun 16-viikkoislukemat olivat noin 7 kiloa ja 33 senttiä niin nyt mennään varmaan siellä 8 kilon ja 34-35 sentin tietämillä. Molemmat rokotukset tuo on jo saanut ja on todettu molemmilla eläinlääkärikäynneillä terveeksi ja reippaaksi pennuksi :)

Karvat ajelin pennulta pois toukokuun puolessavälissä. Meinasin ensin, että olisin kasvatellut niitä jonnekin tuonne heinäkuulle saakka, mutta kun toiveena olisi tehdä näyttelydebyytit heti junioriluokassa ensi talvena niin viisaammat kehottivat hurauttamaan pentukiharat pois mahdollisimman aikaisin. Ajelu meni tosi hyvin, pentu antoi ajella itseään ihan mukisematta kuonoa lukuunottamatta, ja senkin kohdalla antautui muutaman minuutin kiljumisen jälkeen :)

Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa

Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa

Sinne meni ja ilme on järkyttynyt :)

Naku-Naru, ikä 13 viikkoa

Pentutreffailuja ollaan jatkettu ahkerasti. Sisaruksia ja viikon vanhempia O-pentuja treffailtiin muutamaan otteeseen toukokuussa niin erikseen kuin myös kisakenttien reunoilla. Yhtenä toukokuisena lauantaina meillä oli vähän isomman porukan treffit Purinalla, paikalla oli kaksi Narun veljeä ja yksi sisko, sekä kaksi O-pentua. Kaisikin ehti alkuun vähän paikalle pentusia moikkaamaan ja loppuaika pyörittiin sitten nurmikentillä telmuamassa. Seuraavat "joukkotreffit" sovittiinkin sitten SM-kisoihin, joissa onnistuttiin tosiaan tapaamaan vähintäänkin ohimennen kahden sisaruksen ja kolmen O-pennun lisäksi niin muita Caraydan-perroja kuin myös muunrotuisia pentuja. Toki treffailuja vähän häiritsi se, että olin mennyt ilmoittamaan Kirpun muutamaan kisaan ;)

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 15.5.

Naru kerjää kasvattajalta nakkia, Konalassa 17.5.

Pentujen joukkovaellus Konalassa 17.5.

Naru söpöilee, pentutreffeillä Konalassa 17.5.

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 17.5.

Naru (edessä) ja Oppe nakutreffeillä Konalassa 22.5., ikää pennuilla 13,5 viikkoa

Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.

Sinko-sisko (edessä), Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.

Jekku, Valpas-veli ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Laura Paasikunnas)
Huomatkaa pentuni älykäs ilme :)

Festa-pyrtsi ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Ulla Virtanen)

Elämän opettelu menee tosi hyvin. Naru on edelleen tosi reipas ja avoin pentu, ei arastele paikkoja, ihmisiä eikä toisia koiria. Perro sen sisällä on herännyt sen verran, että se on muutaman viikon nyt haukkunut ihan kaikkea... Pahimmillaan haukkui jokaista liikahdusta, jonka ulkona näki tai kuuli. Nyt on vähän helpottanut ja haukkuu "enää" kaikkea vähänkin omituisen näköistä. Ilmeisesti kyse on nimenomaan oudoista hahmoista, koska jos/kun pääsee tervehtimään ihmisiä niin suhtautuu niihin aina täysin positiivisesti. Koirien näkemisestä ja kuulemisesta haukkuu myös melkein aina tällä hetkellä. Tätä rotuominaisuutta hoidetaan nyt käyttämällä pentua säännöllisesti remmilenkeillä ihmisten ilmoilla, jotta tottuisi siihen, että maailma on täynnä omituisuuksia. Tarvittaessa olen kyllä myös ihan kieltänyt, jos on kovin meinannut haukku jäädä päälle.

Muuta ärsyttävää tuossa ei sitten oikeastaan olekaan :) Aika helppo, kiltti ja hellyyttävän suloinen kaveri, jossa kuitenkin on minun makuuni sopivaa vallattomuutta. Laumaan sopii tällä hetkellä täydellisesti. Waltteria kiusaa minkä kerkeää, mutta oikeasti kuitenkin taitaa salaa ihailla sitä ;) Kirpun kanssa tulevat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun, erityisesti Tampereen keikka teki niiden suhteelle tosi hyvää, sen jälkeen ovat leikkineet yhdessä paljon enemmän kuin aikaisemmin. SM-kisareissu oli Narulle muutenkin tosi hyvää kokemusta - tuli harjoiteltua hotelliasumista sekä isojen kisojen telttakyläelämää ja tietysti muutenkin liikuttua sekä kaupungin keskustassa että kisapaikan vilinässä ja hulinassa.

Hotellissa - ensin katseltiin vähän ympäriinsä

Hotellissa - voi olla, että vähän riehuttiinkin

Hotellissa - rankan kisapäivän jälkeen tuli iso uni

Sisäsiisteysopettelun kanssa iski toukokuussa epätoivon viikot, kun tuntui, että pentu pissailee ja kakkailee ihan minne vaan riippumatta siitä, koska on viimeksi ollut lenkillä tai vaikka takapihan ovi olisi selkosen selällään. Viimeisten parin viikon aikana tässä ollaan kuitenkin tultu jättiharppaukset eteenpäin ja nyt pystyn jo luottamaan siihen, ettei sisälle lurahda ihan miten sattuu. Viimeisen viikon aikana on tainnut tulla kaksi pissaa sisälle, joista toinen työpäiväni aikana. Hotellissa ei vahinkoja sattunut, vaikka ei ollut edes häkkiä mukana, ja samaten nyt juhannuksena mökillä on ollut täysin siististi. Yöpissoja ei ole tullut enää viikkokausiin ja Tampereen hotellikeikan rohkaisemana olen nyt päästänyt pennun pois yömajastaan eli se on nyt siirtynyt sänkyyn nukkumaan :)

Totinen treenaaminenkin on nyt aloitettu! Toukokuussa tehtiin kertaalleen pari toistoa siivekkeiden välistä juoksemista lelulle ja aloiteltiin kotona vähän Jaffa-pullon kiertämisharjoituksia. Nyt tiistaina käytiin sitten neljän kuukauden iän täyttymisen kunniaksi hallilla harjoittelemassa vähän putkea ja etenemistä siivekkeiden välistä. Pentu osaa juosta lelulle myös putken läpi ja siivekkeiden välistä, joten hyvinhän tuo meni :) Kiertämisiäkin ollaan pikkuhiljaa alettu treenailla kotosalla, samaten kuin 2on-2off -kontaktien alkeita eli ihan alkuun vaan kosketusalustalle irtoamista.

Waltteri on viettänyt rauhallista eläkeläiselämää ja keskittynyt lähinnä pennun kaitsemiseen. Käytin sen pari viikkoa sitten terveystarkissa Apexissa Lotta Pänkälällä. Waltterillahan on ollut ajoittaista virtsankarkailuongelmaa kastraation jälkeen ja viime viikkoina tämä on ollut säännöllisempää, joten päätin että nyt tutkitaan poika kunnolla ja haetaan samalla apua vaivaan. Ulkoisesti koira oli lääkärin mukaan ikäisekseen hyväkuntoinen, myöskään sydämen sivuääni ei ole vuoden takaisesta pahentunut. Pissanäytteessä oli kuitenkin kaikkea mitä ei olisi pitänyt olla (korkea ph, proteiineja, tulehdussoluja, verta ja bilirubiinia), joten verestä katsottiin kaikkea mahdollista, mm. maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot. Ehdin jo huolestua aika pahasti, mutta onneksi verikokeiden tuloksetkin olivat lopulta kaikki viitearvojen sisällä eli mitään sellaista ei löytynyt, mikä vaatisi toimenpiteitä. Päätettiin kokeilla virtsankarkailun hoitoon propalinia, jota ei varsinaisesti ole uroskoirien inkontinenssin hoitoon tarkoitettu, mutta josta on jotkut uroksetkin kuulemani mukaan avun saaneet.

Kirpun fyssarikäynnin aikana tuli Waltterin vaivat puheeksi Annan kanssa. Minulla on sellainen tuntuma, että rankempi liikunta (esim. tavallista pidempi lenkki vapaana tai fleksissä) saattaisi lisätä Waltterin vuotovaivaa, ja lisäksi olen miettinyt, josko sen iän myötä lisääntyneet "terrieritutinat" voisivat liittyä asiaan. Annan mielestä tämä voisi olla ihan mahdollista ja syynä voisi olla esim. ikääntymisen mukanaan tuoma selkäydinkanavan ahtauma. Tätä vaivaa hoidetaan kuten nivelrikkoa eli säännösteltyä kevyttä liikuntaa, nivelravinteita sekä tarvittaessa tulehduskipulääkettä. Viimeksimainittuun en lähde vain varmuuden vuoksi, mutta liikuttamista mietin jatkossa entistä tarkemmin, vaikka se onkin jo ollut jossain määrin rajoitettua, ja lisäksi ostin Waltterille SM-kisoista nivel-Nutrolinit, joiden käyttö ollaan aloitettu tällä viikolla.

Waltteri ja riepu

Waltteri, riepu ja riepua salakavalasti lähestyvä Naru

Samalla kuopalla

Kesälomaan on vielä muutama viikko aikaa, mutta mökkikausi avattiin jo, kun tultiin koko porukalla juhannuksen viettoon Kangasniemelle. Nestihän on tänne muuttanut jo muutama viikko sitten, eikä muuten ilahtunut ollenkaan meidän saapumisesta :) Pidetään nykyään laumoja erillään, ja Nesti kun muutenkin nukkuu valtaosan päivästä niin saa sitten olla enimmäkseen portin takana makkarissa lepäämässä. Saunaan pääsee silti joka kerta kun se lämmitetään, sekä keittiöön tekemään ruokaa äitini kanssa ja välillä myös kärttämään herkkuja ruokapöydästä. Vanhus on edelleen oma itsensä luonteen puolesta, mutta ulkoisesti on kyllä vanhentunut selvästi eli etupää on selvästi jäykistynyt ja takapää heikentynyt. Koiraa itseään ei onneksi tunnu vanhentuminen haittaavan, se pyörittää laumaansa samalla tarmolla kuin nuoruusvuosinaankin :)

Nesti toukokuussa trimmin jälkeen

Possu ja vastasaunonut Nesti juhannuksena Kangasniemellä

Huoltoviikko

Treenailtu on, en vaan oikein enää muista mitä ja miten... Ryhmätreeneissä kuitenkin tehty pääasiassa rataa. Kirppu ei ole ollut ihan parhaassa vireessä - tosi innolla aina lähtee tekemään, mutta sammuu nopeasti ja sen jälkeen tekee kyllä, mutta väsyneemmin eikä lelutkaan oikein enää kelpaa. Namipurkille irtoaa kyllä. Tätä jatkunut nyt muutaman viikon ja pistää vähän miettimään, mikä on vikana. Ehkä nyt ensimmäiseksi epäilisin valeraskautta, ajankohta ainakin osuisi sen kanssa yksiin. Muuten en kyllä ole valeraskausoireita havainnut, ihan on oma itsensä, mutta onhan se toisaalta aina. No jos se on sitä niin kai sen pitäisi kohtapuoleen jo helpottaakin - katsellaan.

Sunnuntaina kävin katselemassa parin sortin pentusia sekä Waltterin Kuutti-mummoa, joka täytti pari viikkoa sitten jo 16 vuotta - samoin kuin Kirpun mummo Ruttu. Illalla sain Kirpun trimmittyä paksusta karvasta. Waltteri on vielä paksummassa, se olisi tarkoitus hoidella kevätkuntoon mahdollisimman pian.

16-vuotias High Flyer's Rhapsody eli Kuutti-mummo

Maanantaina käytin Kirpun fyssarilla. Löytyi tavanomaisia pieniä etupään jumeja, mutta ei oikeastaan muuta mainitsemisen arvoista. Ei siis ainakaan selitystä nihkeilylle treeneissä - en tosin oikeastaan sellaista odottanutkaan, koska en ole huomannut liikkumisessa mitään poikkeavaa.

Keskiviikkona tämän viikon ryhmätreenit ja tehtiin vauhdikasta rataa. Mielenkiinnolla lähdin katsomaan, onko trimmauksella ja/tai fyssarikäynnillä vaikutusta jaksamiseen, mutta enpä osaa oikein sanoa. Teki ihan reippaasti kyllä hommia, mutta ei parhaalla mahdollisella temmolla ja lisäksi täysin hiljaa. Ei sammahtanut ihan yhtä pahasti kuin edellisillä kerroilla, nyt tosin myös pidettiin paremmin huolta, että lopetettiin ajoissa.

Huomenna mennään pitkästä aikaa kisoihin, olen ilmoittanut Kirpun Ojankoon kolmeen starttiin. Vähän jännittää, miten kisailu pikkuhömelölle taas maistuu 5,5 kuukauden kisatauon jälkeen, kun käynnistyminen oli syksylläkin niin hidasta. No nyt on sentään takana säännöllistä treeniä ja kisatkin kisataan kotihallilla, joten ehkäpä Kirppukin muistaa, mistä on kysymys :) Tosi kiva on joka tapauksessa päästä taas kisaamaan.

Tämmöiset turrikat vielä viikko sitten

Treeniä, synttäreitä, fyssaria

Sitten viime päivityksen ollaan käyty parit ryhmätreenit, ei muuta. Pari viikkoa sitten treenailtiin pakkovalsseja ja sylkkäreitä. Pakkovalssit ok, vähän rohkeammin pitäisi osata lähteä liikkeelle, tämähän on mulla ollut ongelmana melkein aina. Waltterin kanssa oli aina tosi vaikeaa ajoittaa näitä oikein, koska olisi tarvinnut tässä, kuten kaikessa kääntymiseen valmistavassa, todella aikaisen tiedon tulevasta mutkasta. Kirpun kanssa taasen jäädyn vähän paikoilleni enkä uskalla liikahtaa ajoissa, se kun vaihtaa kurssia hyvinkin vikkelästi ja pelkään, että päätyy ottamaan hypyn väärin päin. Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin ja ohjauksen Kirppu sinänsä lukee hyvin. Sylkkäreitä ollaan tehty toooodella vähän, yhteensä kerrat ovat varmaan laskettavissa yhden käden sormilla ja edellisestä kerrasta on vuosia... En kauheasti tykkää käyttää näitä Kirpun kanssa, koska hidastavat sitä turhaan, vaikka toki on myös paikkoja joissa ovat muut seikat huomioonottaen paras ohjausvaihtoehto. Multa nuo luonnistuvat aika hyvin, joten Kirpullakin ne treenimättömyydestä huolimatta toimivat. Vähän tuppaa kääntymään löysästi (Kirpuksi), kokemuksen puute näkyy siinä.

Viime viikolla jäivät treenit väliin, kun olin harrastamassa korkeakulttuuria :) Tällä viikolla tehtiin kivaa ja vauhdikasta rataa, jossa jouduttiin kouluttajan iloksi vähän vaikeuksiin muutamassa kohdassa. A:n jälkeinen saksalainen vaati hiomista; irrotin Kirpun takaakiertoon turhan myöhään, mikä aiheutti myöhästymisen seuraavassa vaiheessa ja sain Kirpun useamman kerran jaloilleni persjätössä. Hiottiin takaakiertoon lähetystä ja johan alkoi sujua. Kepeille treenattiin tiukkaa takaaleikkausta, otin etupalkan heti ensimmäisestä toistosta käyttöön ja nämä menikin tosi hyvin. Lopun kiemurat piti ottaa muutamaan otteeseen ennen kuin saatiin ne sujuviksi, ja toki taisin joissain muissakin kohdissa vähän unohdella mitä olinkaan tekemässä, mutta mitään koordinaatio- tai ajoitusongelmaa suurempaa ei vastaan enää tullut. Kirppu alkoi jossain vaiheessa vähän tympääntyä koko touhuun, mutta otettiin loppuun pari loppusuoraa etupalkalla niin päästiin lopettamaan iloisissa ja vauhdikkaissa tunnelmissa.

Synttäreitä ollaan vietelty tällä viikolla: Kirpun ainokainen, hurmaava Essi täytti sunnuntaina kaksi vuotta eli on jo päässyt melkein aikuiseen ikään! Vieläkin muistan, miltä tuntui elellä sen ihanan pienen nyytin kanssa yhdeksän viikkoa - miltä se näytti, tuoksui ja tuntui :) Kova paikka oli pennusta silloin luopua ja jossain vaiheessa pian päätöksen tekemisen jälkeen olisin sen vielä pyörtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Hetki ei tuolloin kuitenkaan ollut oikea pennun ottamiselle ja koko ajan se tieto alitajunnassa pyörikin, vaikka en olisi halunnut sitä silloin itselleni myöntää. Onneksi Essille löytyi niin ihana koti, että pennun luovuttaminenkin oli lopulta helppo tehdä hyvillä mielin ja hymyssä suin. Synttärionnittelut rakkaalle, ainutlaatuiselle Essille!

Essi äitinsä hellässä huomassa tasan kaksi vuotta sitten (kuva: Terhi Kaitila / Sari Mäkelä)

Toinenkin syntymäpäivä osui tälle viikolle... Nesti täytti keskiviikkona 14 vuotta. Jotenkin ahdistaa nyt tuo vanheneminen toden teolla, vaikka murehtimisen sijaan pitäisi iloita siitä, että Nesti on vielä kanssamme ja niinkin hyvässä kunnossa kuin on. Viikonlopulle on suunniteltu suuret synttärijuhlallisuudet, toivottavasti saadaan virallinen synttäripotrettikin otettua samalla :)

Eilen käytin Kirpun fysioterapiassa YESsillä. Tämän kerran kireydet löytyivät lapojen takaa selästä ja kyljistä. Käsittelyllä pehmenivät ja ohjeeksi saatiin venytellä kylkiä kotosalla. Viime käynnillä vaivannut lanneosa oli nyt hyvässä kunnossa, samaten takareisien kireydet olivat poissa. Kirppu on muutenkin nyt pari kertaa ollut tosi rentona ja tyytyväisenä käsittelyssä aikaisemman jäkittämisen sijaan. Tiedä sitten, onko ollut aiemmin kipeämpi vai onko nyt vaan oppinut malttamaan ja nauttimaan.

Päivät pitenee ja kevättä pukkaa - ihanaa! Olin ajatellut, ettei korkata kisakautta ennen maalis-huhtikuun vaihdetta, mutta kun ei tässä näytä nyt talvea enää tulevan niin menin ja ilmoitin Kirpun kahteen starttiin viikon päästä kisattaviin HSKH:n kisoihin. Jos vaikka niitä nollia alkaisi yritellä, SM-kisoihin kun olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas tänä vuonna.

Lomat on lomailtu

Joulunpyhät lomineen ja pitkine viikonloppuineen ovat kaukana takanapäin ja arki ja alkuvuoden työkiireet ovat iskeneet toden teolla päälle. Muutamat treenit ollaan onneksi ehditty treeniä ja hyvältä on tuntunut.

Omatoimisissa ollaan tehty jonkun verran keppejä - ei mitään ihmeellisyyksiä, lähinnä otettu toistoja kiertokulmista, niissä kun Kirppu on alkanut jonkun verran löysäillä eli ei oikein jaksaisi taivuttaa itseään ensimmäiseen väliin. Vetämällä menee yleensä oikein, sisäkaarelta ohjaten ei keskity yhtä hyvin. Hassua, että nuo ulkokaarivedot ovat Kirpulla aina olleet sekä avo- että kiertopuolen tiukoissa kulmissa vahvempia ja virheet tulevat todennäköisemmin sillä normaalisti helpommalla tyylillä.

Vastakäteen reagoimista (eli ohjaajaa kohti tulemista) ollaan myös treenailtu sekä yksittäisinä, että suht' yksinkertaisissa kuvioissa. Hyvin ollaan päästy asiassa eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Ratapätkissä näitä pitää erityisesti treenata paljon ja erilaisissa kuvioissa. Omatoimisissa ollaan toistaiseksi tehty vain takaakiertotyyppisissä tilanteissa, välistävedot ovat vielä aloittamatta lukuunottamatta tämän viikon ryhmätreenejä, joissa niitä tuli vastaan. Vaikeaa oli...

Ryhmässä ollaan käyty pariin otteeseen, yhdet treenit jäivät välistä pitkäksi venähtäneen työpäivän vuoksi. Mukavia treenejä ovat olleet - kiva on ollut päästä tekemään rataa, kokeilemaan vähän erilaisia vaihtoehtoja kuvioihin sekä hiomaan jotain yksittäisiä paikkoja. Kirppu on toiminut tosi hyvin ja ollut hirmuisen innokas, tietysti.

Viime viikolla käytin molemmat koirat fyssarilla. Waltterilla ei mitään ihmeempää - vähän vinoutta lantiossa ja pientä jumia siellä-täällä. Mennään uudestaan tarpeen mukaan, Waltteri ei enää treenaa satunnaisia hupihyppelyitä enempää, joten mitään syytä kuukausittaisille käynneille ei ole. Kirpulla oli lanneosassa jäykkyyttä ja arkuutta, nämä Anna sai käsittelyllä hyvin auki ja kotiläksyksi saatiin muutaman päivän levon lisäksi selkää avaavia jumppaliikkeitä sekä venytyksiä. Kirpulle otin seuraavan ajan helmikuun lopulle.

Kirpun tukkaa ollaan laiteltu vähän (paino sanalla vähän) ja nyt viikonlopuksi suunnataan Narvaan yrittämään Viron sertiä. Tyypillisestä laiskottelusta huolimatta tukka on nyt paremmassa kunnossa kuin messareissa. Karva on aavistuksen nihkeän ja kiillottoman oloista, mutta ainakin sitä on riittävästi. Luulisi Kipin kelpaavan viikonlopun tuomareille tai edes toiselle, ei sen kaikesta huolimatta pitäisi trimmistä jäädä kiinni.

Tämmöistä meillä - köllitään sohvalla ja katsellaan Victoria Stilwelliä

Fyssarilla ja Tuhma-Kirppu

Maanantaina käytin molemmat koirat fysioterapiassa YES:ssa vanhalla vakifyssarillamme eli Anna Boströmillä.

Pääosin olivat ihan hyvässä kunnossa, liikkeissä ei ollut huomauttamista ja Waltteriakaan ei kuulemma näytä ikä vielä painavan eli liikkuu kuin hyväkuntoinen aikuinen koira (mitä varmaan kropaltaan pitkälti onkin). Waltteri oli rangaltaan kauttaaltaan jäykkä ja etuosassa oli lihaskireyttä, mutta vastasi hoitoon hyvin. Kirpulla etuosa vähän vinossa, lisäksi myöskin jäykkyyttä rintarangassa ja kylkiluissa sekä lihaskireyttä rintalihaksissa, lavoissa ja reisien takaosissa. Kirppukin saatiin manuaalisella käsittelyllä kuntoon eli etuosa palautui symmetriseksi ja jäykkyydet ja kireydet lievittyivät. Kirpulle varasin uuden ajan jo marraskuulle, kun nyt kuitenkin aiotaan treenata ja kisata aktiivisesti pitkästä aikaa.

Tänään keskiviikkona sitten talvikauden ensimmäiset ryhmätreenit, tehtiin rataa.

Esittelin Kirpun kertomalla sen olevan mukavan vauhdikas (mutta ei mitenkään supernopea), teknisesti taitava sekä erittäin nöyrä ohjattava. Sitten aloitettiin oma suorituksemme ensin sillä, että Kirppu juoksi puomin kontaktin läpi vailla mitään aikomusta pysähtyä... Tämän jälkeen kävi suorittamassa ylimääräisen esteen ja kun lähdin kävelemään takaisin alkuun, suoritti vielä toisenkin oman kierroksen. Hyppi edessäni ja komensi minkä kerkesi. Jätin lähtöön ja menin omalle paikalleni ottamaan vastaan, missä vaiheessa päätti lähteä liikkeelle ilman lupaa. Vielä yhden kerran lipsahti puomilta alas, nyt tosin yritti pysähtyä - tai tosiasiassa kaiketi aikoi tulla läpi, mutta huomasi virheensä viime hetkellä ja jäi haparoimaan rajalle... Että sellainen taitava ja nöyrä!

Tämän jälkeen oli tuhmuudet käyty läpi ja palattiin normaaliin tasoon. Tyyppivirheitä saatiin kyllä esiin eli ainakin yhdessä takaakierrossa sain Kirpun kiertämään koko esteen ja viimeistä estettä ei meinattu saada suoritettua oikein päin mitenkään, kun Kirppu hakeutui aina sen taakse. Onnistui viimeisellä toistolla pienemmästä vauhdista ja reilulla puolivalssilla. Onpahan nyt ainakin esitelty uusille kouluttajille meidän suurimpia heikkouksia :) Muuten vauhdikasta rataa oli kyllä kiva mennä ja Kirppu toimi hyvin ja innolla.

Pakko oli myöntää treenin jälkeen kouluttajalle, että salaa olin vähän iloinen Kirpun alun tuhmuuksista. Kontrollia meidän suorituksissa on pääsääntöisesti riittävästi ja enemmän olen kaivannut tietynlaista röyhkeyttä Kirpun asenteeseen, vaikka sitten hallinnan kustannuksella. Tänään sitä röyhkeyttä nähtiin ja sen mukana tuli enemmän vauhtia kuin mitä olen aikoihin Kirpussa nähnyt. Tätä toivon lisää - aika kaukana taidetaan kuitenkin olla siitä, että tuo pupu ihan kokonaan lähtisi lapasesta :)