Treeniä, synttäreitä, fyssaria

Sitten viime päivityksen ollaan käyty parit ryhmätreenit, ei muuta. Pari viikkoa sitten treenailtiin pakkovalsseja ja sylkkäreitä. Pakkovalssit ok, vähän rohkeammin pitäisi osata lähteä liikkeelle, tämähän on mulla ollut ongelmana melkein aina. Waltterin kanssa oli aina tosi vaikeaa ajoittaa näitä oikein, koska olisi tarvinnut tässä, kuten kaikessa kääntymiseen valmistavassa, todella aikaisen tiedon tulevasta mutkasta. Kirpun kanssa taasen jäädyn vähän paikoilleni enkä uskalla liikahtaa ajoissa, se kun vaihtaa kurssia hyvinkin vikkelästi ja pelkään, että päätyy ottamaan hypyn väärin päin. Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin ja ohjauksen Kirppu sinänsä lukee hyvin. Sylkkäreitä ollaan tehty toooodella vähän, yhteensä kerrat ovat varmaan laskettavissa yhden käden sormilla ja edellisestä kerrasta on vuosia... En kauheasti tykkää käyttää näitä Kirpun kanssa, koska hidastavat sitä turhaan, vaikka toki on myös paikkoja joissa ovat muut seikat huomioonottaen paras ohjausvaihtoehto. Multa nuo luonnistuvat aika hyvin, joten Kirpullakin ne treenimättömyydestä huolimatta toimivat. Vähän tuppaa kääntymään löysästi (Kirpuksi), kokemuksen puute näkyy siinä.

Viime viikolla jäivät treenit väliin, kun olin harrastamassa korkeakulttuuria :) Tällä viikolla tehtiin kivaa ja vauhdikasta rataa, jossa jouduttiin kouluttajan iloksi vähän vaikeuksiin muutamassa kohdassa. A:n jälkeinen saksalainen vaati hiomista; irrotin Kirpun takaakiertoon turhan myöhään, mikä aiheutti myöhästymisen seuraavassa vaiheessa ja sain Kirpun useamman kerran jaloilleni persjätössä. Hiottiin takaakiertoon lähetystä ja johan alkoi sujua. Kepeille treenattiin tiukkaa takaaleikkausta, otin etupalkan heti ensimmäisestä toistosta käyttöön ja nämä menikin tosi hyvin. Lopun kiemurat piti ottaa muutamaan otteeseen ennen kuin saatiin ne sujuviksi, ja toki taisin joissain muissakin kohdissa vähän unohdella mitä olinkaan tekemässä, mutta mitään koordinaatio- tai ajoitusongelmaa suurempaa ei vastaan enää tullut. Kirppu alkoi jossain vaiheessa vähän tympääntyä koko touhuun, mutta otettiin loppuun pari loppusuoraa etupalkalla niin päästiin lopettamaan iloisissa ja vauhdikkaissa tunnelmissa.

Synttäreitä ollaan vietelty tällä viikolla: Kirpun ainokainen, hurmaava Essi täytti sunnuntaina kaksi vuotta eli on jo päässyt melkein aikuiseen ikään! Vieläkin muistan, miltä tuntui elellä sen ihanan pienen nyytin kanssa yhdeksän viikkoa - miltä se näytti, tuoksui ja tuntui :) Kova paikka oli pennusta silloin luopua ja jossain vaiheessa pian päätöksen tekemisen jälkeen olisin sen vielä pyörtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Hetki ei tuolloin kuitenkaan ollut oikea pennun ottamiselle ja koko ajan se tieto alitajunnassa pyörikin, vaikka en olisi halunnut sitä silloin itselleni myöntää. Onneksi Essille löytyi niin ihana koti, että pennun luovuttaminenkin oli lopulta helppo tehdä hyvillä mielin ja hymyssä suin. Synttärionnittelut rakkaalle, ainutlaatuiselle Essille!

Essi äitinsä hellässä huomassa tasan kaksi vuotta sitten (kuva: Terhi Kaitila / Sari Mäkelä)

Toinenkin syntymäpäivä osui tälle viikolle... Nesti täytti keskiviikkona 14 vuotta. Jotenkin ahdistaa nyt tuo vanheneminen toden teolla, vaikka murehtimisen sijaan pitäisi iloita siitä, että Nesti on vielä kanssamme ja niinkin hyvässä kunnossa kuin on. Viikonlopulle on suunniteltu suuret synttärijuhlallisuudet, toivottavasti saadaan virallinen synttäripotrettikin otettua samalla :)

Eilen käytin Kirpun fysioterapiassa YESsillä. Tämän kerran kireydet löytyivät lapojen takaa selästä ja kyljistä. Käsittelyllä pehmenivät ja ohjeeksi saatiin venytellä kylkiä kotosalla. Viime käynnillä vaivannut lanneosa oli nyt hyvässä kunnossa, samaten takareisien kireydet olivat poissa. Kirppu on muutenkin nyt pari kertaa ollut tosi rentona ja tyytyväisenä käsittelyssä aikaisemman jäkittämisen sijaan. Tiedä sitten, onko ollut aiemmin kipeämpi vai onko nyt vaan oppinut malttamaan ja nauttimaan.

Päivät pitenee ja kevättä pukkaa - ihanaa! Olin ajatellut, ettei korkata kisakautta ennen maalis-huhtikuun vaihdetta, mutta kun ei tässä näytä nyt talvea enää tulevan niin menin ja ilmoitin Kirpun kahteen starttiin viikon päästä kisattaviin HSKH:n kisoihin. Jos vaikka niitä nollia alkaisi yritellä, SM-kisoihin kun olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas tänä vuonna.

Eestin valio ja juoksu

Viikonloppureissu Narvaan kaksi viikkoa sitten toi Kirpulle kaksi pn2-sijoitusta ja lauantain sertin myötä Eestin muotovalionarvon. Voiton rotukehässä vei iiiiihana yhdeksänkuinen siskontyttö Tellu molempina päivinä ja menestyi vielä hienosti ryhmissäkin isojen tyttöjen ja poikien joukossa :) Kiitos Sarille matkajärjestelyistä ja -seurasta ja onnittelut menestyksistä!

Kirpun juoksu alkoi reissua seuraavana perjantaina. Nyt ollaan lähellä tärppipäiviä: tänään mennään 10. juoksupäivässä ja viime juoksusta Kirppu astutettiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Tällä kertaa on meno ollut jotenkin rauhallisemman oloista kotona - Waltteri joutuu kyllä Kirpun viettely-yritysten kohteeksi aina ajoittain, mutta suurimman osan ajasta ovat ihan rauhassa eikä tarvetta minkäänlaiselle erottamiselle ole ainakaan vielä ollut.

Ojangon hallissa kuin myös HSKH:n treeniryhmissä saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa, joten keskiviikkona osallistuttiin ihan normaalisti ryhmätreeneihin. Tehtiin aikamoista vauhtirataa, jossa ongelmia aiheuttivat meille tyypillisesti pari välistävetotyyppistä paikkaa. Ensimmäinen eliminoitiin ihan vaan ohjaussuunnitelmaa muuttamalla, toiseen ei oikein ehditty ratkaisua löytää. Kirppu kulki treenin ihan mukavasti - vire oli lähellä normaalia, mutta vähän taisi väsähtää normaalia aikaisemmin. Aikaisemminkin ollaan kyllä juoksussa treenattu ja kisattukin (SM-kisoissa 2011) eikä Kirpulla ole koskaan asian kanssa ollut mitään isompaa ongelmaa, joten en sellaisia odota tälläkään kertaa.

Talvisissa Ojangon maisemissa