Agirotu ja kesäloma

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pyörähdettiin Narun kanssa agirodussa. Osallistuttiin sisarusjoukkueella alo-joukkuekisaan. Video (josta kiitos Kaisille/Joonalle) joukkueen suorituksesta alla, Naru menee ekana.

Valitettavasti alokasradalla oli kepit ja joo, ei edes yritetty. Rataantutustumisessa kävi käsky yrittää keppejä kunnes saa luvan jatkaa, mutta tein tietoisen päätöksen olla tätä käskyä noudattamatta. Pyrkimyksenäni on opettaa koiralle, että radalla edetään koko ajan kovalla vauhdilla esteeltä seuraavalle, ja mielestäni olisi ollut tosi epäreilua koiraa kohtaan pyörittää sitä paikoillaan keskellä rataa esteen edessä, jota se ei osaa. Toivottavasti kukaan ei ihan tosissaan kuvittele, että tällä tavoiteltiin parempaa tulosta epävirallisessa leikkimielisessä möllijoukkueiden kisassa. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan selvitä radasta niin, että koira olisi omastakin mielestään juuri niin hyvä kuin se oli :)

Joukkuekuva: Matti & Oppe, minä & Naru, Laura & Valpas ja Jessica & Kiah (kuva: Anne-Mari Tenhovalo)

Viikko agirodun jälkeen alkoi kesäloma, joka nyt vetelee viimeisiään. Loman ekana viikonloppuna kisattiin Kirpun kanssa pari starttia Mikkelissä. Ensimmäisellä radalla häröilyä kepeillä ja myöhemmin tahallinen hylly - A:lta olisi pitänyt jatkaa suoraan taaksepäin, mutta kun ei Kirpun juoksu-A tuota vielä oikein kestä niin vein mieluummin suoraan edessä olevaan putkenpäähän. Toinen rata oli kovin helppo ja sillä tehtiin siistihkö nolla.

Kisojen jälkeen Kirppu piti kolme ja puoli viikkoa taukoa agilitysta. Eilen torstaina osallistuttiin ryhmätreeneihin, jossa tehtiin kisanomaista ratatreeniä. A:lla oli tauon jäljiltä selvää epävarmuutta, joten otettiin aika paljon myös etupalkkatoistoja sillä. Keppejäkään Kirppu ei oikein enää osannut, ei alku- eikä loppupäässä... Muuten ihan ok suorituksia noin niinkun ensimmäisiksi treeneiksi tauon jälkeen.

Narun kanssa on työstetty loman aikana jonkun verran esteosaamisia. Keppejä ollaan tehty eniten ja niiden kanssa ollaan päästy niin pitkälle, että apuina on enää ohjurit molemmissa päissä. Vauhti on kepeillä vähän tippunut, kun selvästi pistää niin kovasti miettimään :) Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö edetä häivyttämisen kanssa hitaammin jotta vauhti pysyisi koko ajan tapissa, mutta kun en myöskään haluaisi riskeerata että jää liikaa apuihin kiinni niin tällä tyylillä nyt mennään.

Kontakteja ollaan tehty muutamalla kerralla. Puomilla olen siirtänyt etupalkkaa seuraavan esteen taakse ja yrittänyt saada omaa liikettä mukaan suoritukseen. Pikkuhiljaa etenee. Keinulla tarvitaan lähinnä toistoja ja jossain vaiheessa myös omaa liikettä mukaan, nyt irtoaa vain edelle. Tehdään sekaisin vähän kevennettyjä suorituksia tai kokonaan ilman apuja, koiran fiiliksiä tunnustellen. A:ta olen tehnyt loman aikana vain kerran - edelleen on vähän auki millä menetelmällä juoksu-A:ta lähden lopulta yrittämään. Toistaiseksi olen valinnut olla ajattelematta asiaa juurikaan...

Pussi vaati kokonaista kaksi treenikertaa, yhden touko-kesäkuussa ja toisen pari viikkoa sitten, silloin onnistui jo ilman apuja. No ehkä varmistetaan yksittäisenä vielä kerran-pari ennen ottamista mukaan radalle :) Rengasta olen kerran ottanut ratapätkään mukaan, meni hyvin.

Tässä esteiden perusteita opettaessa on tullut selväksi, että Naru on kyllä aika erilainen oppija kuin terrierit ovat olleet. Territ eivät ole juurikaan vaivautuneet tekemisiään mietiskelemään, niille kun on tehtävä asia sekä palkka esitelty niin sitten ovat vaan paahtaneet menemään jos ovat osanneet ja jos eivät ole osanneet niin sitten eivät vaan ole tehneet ja on palattu helpommalle tasolle. Naru taasen on kaikkea muuta kuin suoraviivainen tekemisissään, se tuntuu punnitsevan kaikessa eri vaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet - jos sille osaa myydä sen mitä haluaa sen tekevän niin sitten oppii kyllä nopeasti. Esimerkiksi renkaan opettaminen on kaikkien terrien kanssa mennyt niin, että olen vaan näyttänyt että tästä läpi, koira on hypännyt ja on saanut palkan. Tätä kun on riittävästi toistettu eri suunnista niin este on ollut hallussa. Naru ei suostunut rengasta hyppäämään houkuttelemalla, tuumasi vaan että pääseehän tästä ympäri kummalta tahansa puolelta ja joskus jopa altakin, joten miksi hyppäisin. Sitten kun astui itse sivuun, otti naksun käteen ja antoi koiran tarjota niin este opittiin hetkessä. Keppien kanssa tuntuu vähän samalta - terreille se on ollut vaan kuja, joka alkaa tästä ja loppuu tuonne ja jonka läpi kaasutetaan etupalkalle asiaa ihmettelemättä, mutta Naru suhtautuu siihenkin jotenkin hartaudella ja pahimmillaan tuntuu miettivän jokaisen keppivälin erikseen :) Kovasti Narulla on tarve tehdä oikein ja sheippaaminen tuntuu lähes kaikessa toimivan parhaiten, jos vaan oma maltti riittää sitä käyttää. Oma oivaltaminen toimii uskoakseni kaikilla koirilla paremmin kuin johdatellut toistot, mutta Narun kanssa ero on huomattava, joten yritetään sitten sheippaamista ja omaa oivaltamista tämän mukaisesti jatkossa hyödyntääkin.

Yhdet synttärit juhlittiin taas heinäkuussa, kun Waltteri täytti 13 vuotta. On se jo vanhentunut, ei voi mitään, Kuulo alkaa selvästi heikentyä, hyppäämisessä tarvitsee välillä apua, pissavaivat ovat lisääntyneet. Oma ihana ja höppänä itsensä pappa silti on edelleen ja kovasti toivon, että pysyy kunnossa ja tolpillaan vielä pitkän tovin.

13-vuotias paljustapelastaja työssään :)