Treeniä, tupsuilua ja pari nollaa

Viimeisen kuukauden aikana ollaan jo treenailtu Kirpun kanssa kovastipaljon. Kesä- ja talvikauden mennessä päällekkäin on ohjattuja treenejä ollut parhaimmillaan kaksikin kertaa viikossa ja lisäksi ollaan hiljaisempina viikkoina käyty omatoimisesti kerran-pari hallilla. Jannen vetämissä tehistreeneissä ollaan tehty radan ohella ihan perustekniikkaharjoituksia - osassa ollaan loistettu ja osassa oltu niin huonoja, etten olisi itsekään uskonut :) Välistävedot olivat ei-niin-yllättäen se pohjanoteeraus ja yhtä ei-niin-yllättäen ovat jälleen/edelleen talven treenilistalla. Omissa treeneissä ollaan kelloteltu juttuja ja muistuteltu kontakteja kisaviikonloppujen välissä. Kesäryhmän vikoissa treeneissä tehtiin kivaa rataa, jossa päästiin tekemään juuri meille sopivia kokeiluja ja fiilistelemään piirinmestiksiä varten, kuten treenin ideana olikin.

Sunnuntaina 21.9. kisattiin pari starttia Järvenpäässä. Ensin agilityradalla tehtiin muuten nolla, mutta... (Huokaus.) Kentän reunalla, kehänauhan päällä, oli jotain vastustamattoman mielenkiintoista ja kun Kirppu sen (ainoana maailmassa) bongasi niin pakkohan sen oli käydä se tarkistamassa. Hylly tästä kierroksesta, varmaankin sillä perusteella että ei ollut hallinnassa, koska kehän ulkopuolella ei käynyt. Hyppärillä mentiin jo parempaan tahtiin, mutta kolmoshypylle sattui Kirpulle erittäin harvinainen rimantiputus ja radan loppuvaiheilla tein huonosti linjatun persjätön keppien jälkeen ja Kirppu ajautui seuraavan esteen taakse eli hylätty siitäkin.

Lauantaina 27.9. kisattiin Helsingin seudun piirinmestaruuksista Purinalla ja Kirppu edusti itsensä lisäksi HSKH:ta joukkuekisassa. Aamun agilityradalla tehtiin tahmea nolla. Ei vaaranpaikkoja muistaakseni, mitä nyt joudun vähän käskyttämään viimeisen hypyn yli, kun Kirpun katse ja ajatus harhautui kehän reunalla istuskelleeseen ratahenkilöön...

Joukkuerata meni jo paljon paremmin, mutta onnistuin olemaan hätäinen yhdessä takaakiertopaikassa ja Kirppu kielsi hypyn, tyyppivirhe siis. Ajanotossa oli ongelmia ja meille ei radalta saatu aikaa, joten päästiin vielä uusimaan. Toinen yritys vielä paljon paremmalla sykkeellä ja virheittä, vaikka toki tulokseksi jäi se ensimmäisellä yrittämällä ansaittu vitonen. Kirppu muuten juoksi railakkaasti kontaktien läpi tällä radalla, ei vissiin ollut aikaa himmailla kun oltiin kerran pelkkää aikaa tekemässä ;) Joukkueen lopullinen sijoitus taisi olla viides yhteistuloksella viisi (kaksi nollaa, kaksi vitosta).

Hyppärillä hyllytettiin jo alkumetreillä putken väärään päähän. Putkea edelsi välistäveto ja ilmeisesti keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin sitten keskittyä vetämään putkeen. Muuten tämäkin rata virheittä ja mukavalla vauhdilla. Hyppäreillähän me viihdytään. Lisäksi jotenkin on alkanut tulla tunne, että päivän ensimmäinen rata on Kirpulla aina vaisu. En tiedä lämpiääkö kunnolla vasta ensimmäisen suorituksen myötä, vai onko vaan pieni pää jäässä vielä ensimmäisen startin aikoihin. Jälkimmäistä veikkaan, koska lämmittelyt eivät tunnu asiaan vaikuttavan (enemmän/vähemmän, spurtteja/ei spurtteja, lämppäesteitä/ei lämppäesteitä jne.) ja lisäksi pahimmat tupsuilutkin tulevat yleensä niihin ensimmäisiin startteihin.

Hetki ennen hyllyä (kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

Viime viikonloppuna kisattiinkin pitkästä aikaa molempina päivinä.

Lauantaina Kirkkonummella kaksi starttia ja kaksi hyllyä. Agiradalla kiltti ja kultainen Kirppuni karkasi ensin lähdöstä (saattoi olla vahinko tai niin aion ainakin uskotella itselleni), sitten karkasi puomilta, jonka seurauksena ajautui seuraavan esteen ohi, ja lopuksi vielä karkasi A:lta, jonne vihdoin palautin ja otin siis hyllyn. Olipa tuhma :)

Hyppärillä tehtiin muuten taas hyvä suoritus, mutta yksi nanosekunnin blackout johti myöhästyneeseen persjättöön, jonka seurauksena Kirppu ehti sujahtaa takaakiertohypylle edestäpäin. Nihkeää tämä nollanteko koiralla, jonka pitäisi olla ihan nollakone... Taitaa ohjaaja olla vähän jäässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Sarin kanssa Kouvolaan kolmeen starttiin. Hyppäri ensin, sillä tehtiin ok-nolla. Ei huomion herpaantumisia, mutta kulki kyllä aika tahmeasti. Ensimmäinen agirata vähän parempi, mutta keppien jälkeisessä possuleikkauksessa en malttanut saattaa loppuun asti (kepeiltä lähdettäessä tällaisen rytmittäminen aina vaikeampaa) ja Kirppu lähti leikkaukseen ennen kuin oli lukinnut hypyn. Viimeisellä agiradalla pääsi taas Tupsu-Kirppu asiaan. Ratahenkilö heilutteli radan toisessa päässä haravaa ja Kirppuhan bongasi tämän jo kun käveltiin lähtöalueelle, oli hyvinkin tärpäkkänä haravahommista. Tuomari puuttui haravanheilutteluun (ei että Kirpun hörhöjä tarvitsisi mitenkään ratahenkilöiden piikkiin laittaa) ja päästiin matkaan. Puolet radasta meni ihan ok, sitten jossain ratahenkilön kohdalla Kirppu unohtui taas toljottelemaan ja jäi melkein sille tielleen. Tuli kuitenkin takaisin ohjaukseen ja päästiin maaliin. Nollan luulin tehneeni, mutta vitonen meille tuloslistaan merkattiin. Hanna kävi asiaa selvittelemässä ja pituuden palikkaan osumisesta oli tuomari kuulemma käynyt lisäämässä vitosen vielä suorituksen jälkeen.

Sunnuntain radoista videot alla, iso kiitos Hannalle kuvaamisesta!

Aika tahmean näköistä on kyllä. Nyt oli tietysti lauantainkin radat alla eli varmasti painoi jo koirankin jaloissa (ainakin ohjaajalla painoi - tuo vikan radan sipsuttelu on kyllä jo säälittävän näköistä, jos ei meno aikaisemmissakaan mitenkään vetreältä näytä), mutta silti en voi tuosta tykätä, kun tiedän koiran pystyneen joskus parempaan, ihan viime kesänäkin eikä vaan silloin joskus kolme vuotta sitten, kun oltiin iskussa. Katsotaan josko meno vähän paranisi, kun kisatahti tästä taas vähän hiljenee. Fyssariaikakin on nyt keskiviikoksi varattu, tulee kroppa tsekattua ja huollettua kuntoon rankan kisakuukauden jälkeen.

Ilon aiheitakin on! Kepit ovat toimineet tosi hyvin, onkohan koko syksynä tullut yhtään virhettä? Rohkeasti olen tehnyt kisaradoilla juttuja, jotka on treeneissä testattu toimiviksi (edes jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana) ja hyvin on Kirppu kaikenlaiset kuviot hanskannut sekä alku- että loppupäässä. Tuntuu tosi hyvältä, kun kepit kuitenkin ovat olleet se eniten virheitä aiheuttanut yksittäinen este läpi meidän kisauran. Myös kontaktit ovat nopeutuneet aikaisemmasta ja ovat nykyään enää harvoin ihan kamalat. Nopeat vapautukset ovat varmaan auttaneet osaltaan tähän, vaikka toki ne ovat sitten myös tuoneet mukanaan niitä satunnaisia karkailuja. Yritetään edelleen ylläpitää sitä sopivaa tasapainoa näiden välillä, tarkoituksena pitää vauhti hyvänä ja sietää pientä tuhmailua, mutta välttää virheiden esiintuleminen.

Narun kuulumisia sitten!

Ikää on nyt reilut 7,5 kuukautta ja säkäkorkeuden osalta ollaan päästy tavoitteeseen eli 40 senttiin :) Hyvällä tuurilla tulee vielä sentti lisää, mutta tähänkin ollaan tyytyväisiä. Kaunis se on edelleen, rakenteessa ei ole huomauttamista ja mittasuhteetkin miellyttävät silmää. Turkki on kuulemma täydellinen, näin minulle on kerrottu :) Näyttää kyllä nätiltä ja on pysynyt täysin avoimena, vaikka on vielä pentukarvaa. Luonteeltaan on edelleen reipas ja retee, iloinen ja hassunkurinen. Vahtiminen on ehkä aavistuksen vähentynyt (tai sitten minä olen turtunut). Muuten ei ole merkkejä mörköilyistä ollut, mutta sunnuntaina sai kisapaikalla aivan ihmeellisen pöhkyttelykohtauksen kun kohtasi pienen taaperoikäisen lapsen. Ei oikein siinä tilanteessa toipunut, mutta sen jälkeen kyllä unohti. Itselle jäi tuo tietysti mieleen kummittelemaan - täytyy hartaasti toivoa, että ei ollut alkusoittoa millekään tulevalle, kun on niin hyvin mennyt ja helppoa ollut. Vaikka eipä tuo kai voi tuosta ihan hulluksi enää muuttua, kun on niin täydellisen täyspäinen ollut tähän saakka.

HSKH:n rally-toko-kurssi ja ATD:n temppukurssi loppuivat syyskuun loppuun, niillä viihdyttiin ja väsyttiin kyllä mainiosti :) Rallyyn en nyt talveksi hakenut, kun päästiin HSKH:n toko-kurssille eli kokeillaan nyt tätä vakavampaa harrastusmuotoa tähän väliin :) Viime viikolla aloiteltiin temppuiluiden ja palkkausmuotojen harjoittelun merkeissä ja tämän viikon torstaina taidetaan jo päästä itse asiaan. Perusasentoa ja seuraamista ollaankin jo harjoiteltu omillaan jonkun verran rally-kurssinkin takia, mutta paljon muuta tokomaista ei taideta olla tehty, Naru ei osaa vielä edes mennä käskystä maahan :) Ihana tuon kanssa on kuitenkin puuhata, kun keskittymiskyky on niin hämmästyttävä ja tehtävien tarjoaminen ja oppiminen alkaa myös olla aika hyvällä tasolla. Vielä pitäisi löytyä aikaa treenailla jotain pientä ihan joka päivä, kun nyt tuntuu että viikot livahtavat niin vauhdilla ohi ja aina on jo seuraava treenikerta eikä taaskaan olla tehty läksyjä :)

Agilitya ollaan käyty tekemässä silloin tällöin, kun ollaan satuttu hallille. Paljon olen nyt naksutellut 2on-2off -asentoa puomilla ja sitä Naru tarjoaakin jo hyvinkin omatoimisesti ja pitkältä etäisyydeltä. Seuraavaksi haluaisin etupalkan mukaan kuvioon - lelun kanssa on tehty vähän kokeiluja, mutta se ei tunnu tässä nyt toimivan kun kädestä tulee kuitenkin nami ja pennun ajatukset on sitten siinä. Katsotaan josko tehdään tämä opetteluvaiheen etupalkkaus namikipolla, tai vaihtoehtoisesti kokeilen yhdistää targetin tässä vaiheessa kontaktisuoritukseen (joka siis tehtiinkin lopulta suoraan asennon tarjoamisen kautta) saadakseni suorituksen suunnan eteenpäin kaikissa tilanteissa, myös silloin kun olen itse takana.

Muita juttuja ollaan tehty agilitykentällä harvakseltaan. Etenemistä jonkun verran, siivekkeenkiertoja vähän enemmän eikä sitten juurikaan muuta. Uusia esteitä en oikein ole jaksanut vielä aloitella - keppikujaa aletaan juosta joskus lähempänä vuoden ikää ja A:n juokseminen varmaan vasta keväällä vähän ennen kesäkautta. Keinu odottaa, että puomin kontaktissa edetään sopivaan vaiheeseen, pussissa ei yleensä ole oikein mitään opettamista. Renkaaseen tarvitsisi mieluiten apupalkkaajan ja kun treenaan yleensä yksin niin en ole sitten sitäkään paria yksittäistä toistoa lukuunottamatta vielä aloitellut. Yritän nyt luoda jonkunlaista suunnitelmaa etenemistreenille, saada radanluvun vahvaksi sitä kautta ja yhdistää sitten pikkuhiljaa erilaisia käännöksiä mukaan, kun ollaan ensin saatu ne erillisinä riittävän vahvoiksi ja itsenäisiksi. Kivaa on ja kiireen tuntua ei nyt ole, hyvä niin.

Kihara ja kieli :)