Kaikenlaista

Typerä otsikko blogipostaukselle, mutta mitä muuta sitä keksisi neljän kuukauden tauon jälkeen? Ei että kauheasti olisi tapahtunut, toisaalta.

Minua vaivaa suuri motivaatiovaje mitä tulee koiraharrastuksiin, lajista riippumatta. Kymmenen vuoden tavoitteellinen (tai jotain sinnepäin) harrastaminen taitaa painaa kropassa ja päässä ja koko kuluneen vuoden ajan koko touhu on lähinnä tympinyt. Olen siis antanut itselleni mahdollisimman paljon lomaa kaikesta ja suunnannut energiani töihin, kodin laittamiseen ja siitä nauttimiseen sekä, noh, olemiseen.

Jotain pientä tuli toki loppukesän aikana touhuttua koiraharrastusrintamallakin.

Karsinnat kisattiin Turussa heinäkuun loppupuoliskolla. Ihan kiva oli osallistua, mutta en saanut itseäni syttymään samalla tavalla kuin SM-kisoissa. Tehtiin ok-radat; ensimmäinen päättyi hylkäykseen, kun veto kepeille veti koiran putkeen, toisella psyykkasin Kirpun kepeiltä pois liian aikaisin. Olin jokseenkin helpottunut siitä, ettei tarvinnut kisata enää sunnuntain radoilla vaan sai keskittyä katsomohommiin.

Yksiin taviskisoihin onnistuin myös ilmoittautumaan elokuussa, siis ainoisiin koko kesänä poislukien SM-kisaviikonloppu ja karsinnat. Kirppu kisasi kolme rataa, joista ensimmäisellä vedin sen keppien ohi (taas...) ja seuraavilta tehtiin tupla. Waltterikin pääsi juoksemaan hyppärin ja ihan hyvin juoksikin, vaikka irtosi kepeille väärällä hetkellä ja otti siitä hyllyn. Liikkui mielestäni paljon paremmin kuin keväällä, eli ehkä oli silloin jotenkin kipeä tai sitten jäykässä kunnossa muuten vaan.

Kolme näyttelykäyntiäkin on takana tälle vuodelle - kaikki kaverin parsoneiden kanssa :) Kivoja kehäkäyntejä ja hyviä arvosteluja, mutta ei suurempia palkintoja tällä kertaa. Kiitos kuitenkin Soilelle hassunhauskojen valkoisten lainasta!

Gwragged Annwn Miss Bella Swan "Pottu" 8,5 kk

Treenaaminen meillä on ollut yhtä vähäistä kuin kisaaminen. Heinä-elokuussa käytiin 2-3 ryhmätreenit ja muuten ollaan vaan taukoiltu. Talveksi en ilmoittautunut ryhmiin ollenkaan enkä ole myöskään  hankkinut omia treenivuoroja mistään kenenkään kanssa. Ojangon halliin minulla on vapaakortti ja suunnitelmana on ollut treenailla talven aikana Kirpun A-este uuteen uskoon. Tavoitteena siis juoksukontakti, jonka rakentamiseen on karkea suunnitelmakin tehty ja epävirallisesti hyväksytetty parilla gurulla ;) Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä tekemään ensimmäiset kokeilut, jo puolitoista kuukautta talvikauden alkamisen jälkeen! Ei hyvältä näytä...

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Hyvää talven odotusta!

Juoksutauko

Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)

(kuva: Jukka Kaitila)

Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.

Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!

SM-mitalisti

Kirppu on tähänastisen uransa aikana ollut aikamoinen joukkuekoira: neljä joukkuerataa, neljä nollasuoritusta, kolme mitalia :) Lauantain joukkue-SM:issä voitettiin ATD:n riveissä minijoukkueiden pronssia eli Kipistä tuli ihka-oikea SM-mitalisti :-)

Rata ei ollut vaikea, mutta ei liian helppokaan - sanoisin, että juuri sopiva joukkuekisaan. Alun kepeillevienti mietitytti eniten ja ehdin vaihtaa ohjaussuunnitelmaani useaan otteeseen, kunnes pari kohtaa ennen omaa suoritusvuoroa päädyin siihen varmaan, mutta aavistuksen hitaampaan vaihtoehtoon. Vaikka mitään joukkueen yhteistä strategiaa ei oltu sovittu, koin itse Kirpun olevan joukkueessa varman nollantekijän roolissa kolmos- ja neloskierroksen koirakoiden ollessa niitä, joilla olisi potentiaalia niihin tosi koviin miinusaikoihin.

Valmistelut menivät tosi hyvin ja oma fiilikseni oli korkealla, kuten aina isoissa kisoissa. Sitten oman vuoron koittaessa meinasi silmissä sumeta ja jalat pettää alta, kun jännitin niin paljon :) Vielä siinäkin vaiheessa, kun jätin koiran lähtöön ja kävelin omaan lähtöpaikkaani, ihmettelin, onko minusta tähän ollenkaan. Oli minusta; tehtiin tarkka ja varma nolla. Itse olin ihan paniikissa koko radan ja kiljuin mielestäni koiraa haltuun joka välissä, mutta paniikki ei kuulemma näkynyt ulospäin. Koiralle näkyi, se teki töitä kuuliaisesti ja sievästi ilman mitään intohimoa. Tällä kertaa kuitenkin tulos merkitsi enemmän kuin suoritus, joten hymy ulottui korvasta korvaan radan jälkeen :)

Rata on Sarilla videolla, tulee tänne jos/kun saan sen joskus omalle koneelle.

Joukkueemme kakkoskoira Essi teki puhtaan radan pienellä yliajalla ja kolmoskoiralle Javalle tuli harmillinen virhe keinulla muuten todella kauniin ja varman suorituksen puolessavälissä. Finaaliin lähdettiin kahden radan yhteistuloksissa kuudensina yliaikanollalla eli edellä oli viisi joukkuetta, joilla oli kaksi puhdasta nollaa. ATD:n ankkurit Jenna ja Neon paukuttivat mielettömän nollaradan omalla vuorollaan ja sen jälkeen jännitettiin... Meidän onneksemme vain kaksi jäljelläolevista viidestä ankkurista ylsi nollarataan ja SM-pronssi oli tosiasia :)

Totinen pronssimitalisti palkintojensa kanssa :-)

Aikaisempina öinä olin nukkunut vähän huonosti, mutta lauantai-sunnuntaiyönä väsymys painoi jo kunnolla ja nukuin kuin tukki! Herätys sunnuntaiaamuun oli aikainen ja vaikea :) Kirppu starttasi yksilöhyppärille kolmannessa ryhmässä, rataantutustuminen oli puoli kymmenen jälkeen aamulla. Tultiin kisapaikalle kasiksi, jotta ehdin katsella rauhassa ensimmäisen ryhmän menoa ja hoitaa lämmittelyt kunnolla ennen omaa rataantutustumista, koska Kirppu lähti ryhmän alkupäässä.

Rata ei ollut vaikea, mutta ihanneaika oli tiukka. Mietin alkuun, lähdetäänkö edes yrittämään siihen, vai tyydytäänkö finaalipaikkaan pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin niihin ohjausratkaisuihin, jotka tuntuivat muuten vaan omilta, enkä miettinyt liikaa sitä, miten saisin hiottua millisekunteja pois suoritusajasta.

Kirppu oli tosi reippaalla mielellä kisapaikalla ja arvasin, että nyt mennään ihan eri tahtia kuin perjantain ja lauantain starteissa. Oikeassa olin - Kirppu lähti tekemään rataa hyvällä vauhdilla ja metelöi melkein joka mutkassa. Tästä johtuen olin sitten myöhässä vähän joka käännöksessä, mutta virheiltä säästyttiin radan puoleenväliin saakka. Sitten Kirppu bongasi yhdessä käännöksessä putken, jonka en ajatellut olevan mikään "ongelmaeste" (enkä nähnyt kenenkään muun sinne hakevankaan), ja upposi sinne ohjaajan aneluista välittämättä. Kokosin itseni tuon väärän putken aikana ja jatkettiin reippaasti maaliin. 14-hypyn käännökseen Kirppu jaksoi vielä tulla rähisten, mutta loppusuoralla alkoi taas hyytyä. Ihan viimeiselle takaakierrolle tein sitten juuri sen, mitä olin päättänyt erikseen varoa, eli jätin ohjaamatta hypyn kunnolla ja päästin Kirpun sen ohi. Ei jääty korjaamaan ja oikaistiin maaliin.


Suorituksesta jäi ristiriitaiset tunteet. Olisin niin kovasti halunnut finaaliin ja hyllytys harmitti kamalasti, mutta toisaalta tuntui tosi hienolta, että Kirppu kulki niin hyvällä asenteella suurimman osan radasta. Nyt, vuorokausi kisojen päättymisen jälkeen, jäljellä on oikeastaan enää hyvä mieli hyppyradan vireestä sekä erityisesti siitä, että viikonlopun tuloksellinen onnistuminen tuli kuitenkin oikeaan paikkaan. Joukkueessa onnistuminen on minulle erityisen hienoa ja vielä erityisemmän hienoa siitä tekee se, että en ole aikaisempina vuosina pystynyt täyttämään paikkaani ATD:n SM-joukkueissa tulosmielessä. Waltterin kanssa on tullut jotain tosi pahoja pettymyksiä muuten niin iskukykyisissä joukkueissa ja Nestikään ei tainnut SM-joukkueradoilla koskaan onnistua (piirinmestiksissä kylläkin). Nyt on kuitenkin koittanut Kirpun vuoro ja Kirppu jos joku on näyttänyt kyntensä nimenomaan joukkuekoirana. Ikää on nyt vajaat neljä vuotta ja tästä se meno vaan paranee :-)

Hoitokoira

Ollaan elelty muutama viikko vähän tavallisuudesta poikkeavassa kokoonpanossa, kun Nesti tuli "hoitoon" ja Waltteri lähti vastavuoroisesti vanhempieni matkassa mökille. Nesti ja Kirppu asettuivat tosi hyvin saman katon alle muutaman kuukauden erossaolosta huolimatta ja elely "meidän tyttöjen kesken" oli mukavaa ja rauhallista :) Nesti pääsi kaupunkilomansa aikana myös karvoistaan, nyt sen on mukava vietellä kesää siistimmässä olemuksessa. Trimmaus tuli suoritettua aika monessa osassa, koska Nesti ei kauhean pitkiä aikoja jaksa olla pöydällä ennen kuin alkaa väsähtää. Kaulan vedin suosiolla koneella, tulevaisuudessa ehkä muutakin, jos ei vanha rouva enää tykkää olla trimmauspöydällä (ei että se olisi koskaan tykännyt).

Kesäinen ja onnellinen Nepu

Toukokuussa kisattiin nuo edellisessä postauksessa mainitut startit, mutta ei muuta. Helatorstain kisoissa en onnistunut tekemään nollia kummallakaan koiralla. Kirpulle molemmissa keppivirheet, hyppäri oli muuten ihan hyvää menoa ja agilityrata taisi hajota siihen kepeille aika lopullisesti. Waltteri pompotteli edelleen tosi jähmeästi ja oli vähän omituinen radalla, hyppyradalla mm. heitti voltin kompastuttuaan muuriin. Päätin jättää sen pois lopuista ilmoitetuista starteista, kun ei tuntunut hyvältä. Kisataan varmaan jotain hyppäreitä nyt kesällä ja syksyllä Waltteri saanee jäädä kokonaan eläkkeelle.

Kirppu kisasi helatorstain lisäksi saman viikon lauantaina Järvenpäässä. Kolmesta startista tuplanolla ja yksi hylly. Hyvää oli varman ja helpon tuntuinen ohjaus, hyvät keppisuoritukset sekä koiran hyvä keskittyminen. Huonoa koiran edelleen huono kunto sekä kontaktit! Hain nollia muiden asioiden kustannuksella ja päästin läpi kontaktisuorituksia, joita en normaalisti hyväksyisi. Tämä johti aina vaan huonompiin kontakteihin, kunnes viimeisellä radalla puomilta karkaaminen johti hyllyyn. Sillä radalla pääsin sentään korjaamaan A:n hyllyn jälkeen. Ei siis loikkinut kontakteja, mutta teki niitä juoksuina - ei hyvä. Toisaalta nollien pelaaminen johti toivottuun lopputulokseen, eli meidät valittiin ATD:n minijoukkueeseen SM-kisoihin tosi tasaisesta ja hyvätasoisesta porukasta.

Treenattukin ollaan - vähän. Käytännössä vain viikottaiset ryhmätreenit. Hyvin on mennyt ja ollaan myös saatu sopivasti pohdittavaa. Erityisesti tällä viikolla Sari onnistui avaamaan Kirpun suurinta ongelmaa eli takaakiertohyppyjen kiertämistä ja hyppyjen taakse hakeutumista hyvin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, ainoastaan sopivat sanat oikeaan paikkaan ja sen seurauksena palikat järjestyivät päässäni paremmin kohdilleen. Tavoitteena on muistaa katsoa tulevan viikonlopun radat läpi nämä jutut mielessä, ettei ainakaan näitä Kirpun tyyppivirheitä pääsisi tulemaan.

SM-kisat kisataan siis tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Tultiin eilen mökille ja tänään käytiin Kirpun kanssa pystyttämässä teltta kisapaikalle, ilmoittautumassa viikonlopun kisoihin sekä ottamassa yksi startti kisakenttään totuttautumisen ja kontaktien muistuttelun merkeissä. Tehtiin ihan hyvä nolla (kai - lähdimme pian oman suorituksen jälkeen, enkä ole nähnyt tuloksia). Vauhti oli hyvä, paitsi että hyytyi taas loppua kohden, ja kontaktit otettiin varmasti ja ajan kanssa. Huomenna ratkotaan joukkuemestaruudet (Kirppu juoksee ATD:n avausosuuden) ja sunnuntaina yksilömestaruudet. Miten kivaa päästä kisaamaan Kirpun kanssa ihan kahdestaan - aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti :)

Tällainen karvakasa löytyi mökiltä :-)

Tahmea aloitus

Eilen lauantaina kisattiin Hattulassa. Waltteri oli ilmoitettu kaikkiin kolmeen starttiin ja Kirppu kahteen eli molemmille agilityradoille.

Waltterin kanssa oli tarkoitus ottaa lähdöt sellaisina puolilentävinä, mitä nyt ollaan harjoiteltu, eli jätän Waltterin istumaan, etenen muutaman askelen ja siitä sitten liikkeelle. Vaan ei onnistunut edes tämä, kun Waltteri pomppi sen muutaman askeleenkin mukana :) Noin metrin etumatkan onnistuin ehkä saamaan, mutta onneksi olin linjannut kaikissa starteissa lähtöpaikan sellaiseksi, että lentävä lähtö oli mahdollinen :)

Hyppäriltä tulokseksi tuli vitonen toiseksi viimeisen riman kolahtaessa alas ja ensimmäiseltä agiradalta hylly, kun vedin Waltterin puomin ohi ja tätä korjattaessa otti ylimääräisen hypyn. Molemmat virheet johtuivat omasta keskittymisen puutteestani: jatkoin vaan eteenpäin ja jätin koiran omilleen. Muuten radat menivät ilman suurempia ongelmia, mutta varsin jähmeästi. Waltteri tuntui tosi jäykältä ja hitaalta ja käännökset pompotteli hitaasti, pari kertaa myös teki ne ihmeellisellä ankkaloikalla. Kolmannelta radalta pompoteltiin nolla samalla tyylillä. Löysähkö ihanneaika alittui alle sekunnilla, vaikka mitään kamalaa ei radalla tapahtunut ja kontaktitkin käytännössä juostiin läpi, eli tosi hidas oli. Tiedä sitten vetreytyykö vähän paremmaksi kauden mittaan vai onko oikeasti jo pappautunut noin pahasti.

Kirpulle ensimmäiseltä agiradalta hylly heti alussa, kun ohjasin sen toisen esteen ohi, enkä viitsinyt sitten korjata. Viidennen esteen eli A:n jälkeen keskeytettiin, kun Kirppu ei pysähtynyt. Yleensä en keskeytä sen kanssa kontakteilla, mutta nyt jäi tuo hylly vähän ärsyttämään muutenkin. Kakkoshyppy kaatui tuulessa meitä edeltäneen koiran ollessa lähtöpaikalla ja hyppy korjattiin ihan eri asentoon kuin missä se oli ollut aiemmin. Mietin hetken, sanonko tuomarille, mutta jostain syystä sitten ajattelin, että ihan sama, tehdään sitten noin. Ihan omalla ohjausvirheellä sain Kirpun hypyn ohi, ja oma päätös oli myös olla sanomatta hypyn korjaamisesta väärään asentoon, joten vain itseäni voin syyttää, mutta silti tilanne jäi kismittämään keskimääräistä enemmän.

Toisella agilityradalla tehtiin Kirpun kanssa varma nolla. Lähti radalle tosi hyvällä sykkeellä ja vähän metelöikin ensimmäisillä esteillä, mutta sitten alkoi vauhti hyytyä, hyytyä ja hyytyä. Loppusuoralla oli jo sen näköinen, että kompastuu kohta kieleensä :) Ihan ei siis ole kunto vielä kohdillaan, mutta tässähän se lenkkeillessä, treenatessa ja kisatessa taas kohenee.

Täksi päiväksi olin ilmoittanut Waltterin kolmeen starttiin Purinalle, mutta päätin jättää ne väliin. Tuli sen verran paha mieli eilisestä pappailusta enkä ainakaan halua, että tulee kipeäksi liiasta tekemisestä. Helatorstaina otetaan pari starttia Ojangossa ja jos palautuu niistä normaalisti niin lauantaina jatketaan kolmella startilla Järvenpäässä. Näihin kaikkiin on myös Kirppu ilmoitettu.

Prinsessalta, joka tunnetaan nykyään nimellä Essi, tuli ensimmäiset terveiset tänään. Hyvin on kuulemma kotiutunut ja on kovasti reipas ja puuhakas :) Ihana oli saada vähän kuulumisia ja kuvia ikävää lievittämään.

Elämä ennen ja jälkeen

Pentu oli, pentu meni. Elämä jatkui luovutuksen jälkeenkin (toisin kuin etukäteen pelkäsin), mutta ikävä on vieläkin. On se hämmästyttävää, miten suuren tyhjyyden pari kiloa koiranpentua jättää jälkeensä vaihtaessaan osoitetta. Toisaalta olo on myös helpottunut, kun paljon aikaa ja energiaa vaatinut "projekti" on saatettu päätökseen.

Kuvia otin viimeisten viikkojen aikana niin vähän, että hävettää. Kuvauskalustoni ei oikein riitä sisätiloissa kuvaamiseen ja eläväisen pennun kuvaaminen muutoin kuin nukkuvana on muutenkin haastavaa ilman apua. Ehkä tämä pari vuotta vaivannut kuvausmasennus jossain vaiheessa väistyy ja kuvaaminen alkaa taas maistua - harmi vaan, että ihanan pennun ensi viikoista on niin vähän kuvamateriaalia. Pönötyskuvatkin jäivät muutamaan räpsyyn minun kamerallani ja muutamaan Sarin - kovin ihmeellistä ei ainakaan minun kameralleni tarttunut, mutta toivottavasti Sarilla on jotain parempaa.

Rakas huupa sohvaunosilla n. 5-viikkoisena

Ikä 7 viikkoa - ei pönötys- vaan lönötyskuva

Kirppu ei ole lapsensa perään haikaillut, se riemuitsee elämästä ja vapaudesta kuten ennenkin :) Waltteri on ollut ehkä vähän vapautuneempi ja reippaampi pennun lähdön jälkeen eli olisiko se kuitenkin ollut vähän stressaantunut? Missään vaiheessa Waltteri ei kunnolla lämmennyt pennulle, vaikka ihan nätisti sen kanssa aina olikin. Senkin puolesta päätös olla pitämättä pentua tuntuu nyt oikealta. Jossain vaiheessa Waltterikin joutunee alistumaan kohtaloonsa ja kestämään kotona uutta pentua, mutta annetaan rauhan vallita laumassa vielä jokunen hetki.

Kesän treenikausi pyörähti käyntiin pari viikkoa sitten, mutta aika vähissä ovat treenailut edelleen olleet. Kirppu on käynyt joidenkin omien pikkutreenien lisäksi nyt kahdet ryhmätreenit, joissa on tehty pääasiassa rataa. Vähäniityn Sarin treenit reilu viikko sitten menivät tosi hyvin ja pystyttiin keskittymään linjojen hiomiseen suoritusten mennessä muuten pääasiassa virheittä. Tämän viikon kouluttajattomissa treeneissä oli haastavampi rata, mutta saatiin siinäkin kaikki kohdat toimimaan ainakin jollain tavalla. Kunto on edelleen huono meillä molemmilla, siis jaksetaan kyllä tehdä, mutta ei kauaa :)

Ensimmäisten kisailmoittautumisten lähettäminen oli vaikeaa ja monta viimeistä ilmopäivää missattiin, kun en osannut päättää, haluanko kisata vai en ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Sain kun sainkin ne ensimmäiset ilmot lopulta matkaan ja sen jälkeen aika monta muutakin - seuraavien kahden viikon aikana kisataan paljon :) Puolen vuoden kisatauko päättyy huomenna lauantaina, kun ajellaan Hattulaan korkkaamaan uusi kisakausi.

Vähiin käy

Puupake täytti jo kahdeksan viikkoa eli on muuttunut pikkupennusta luovutusikäiseksi rättiäiseksi, joka on ikänsä puolesta valmis muuttamaan omaan kotiin. Kaiken huokailun ja jahkailun jälkeenkään se oma koti ei löydy meiltä. Välillä mietin, olenko tekemässä elämäni virheen siitä luopuessani, mutta yritän vakuuttaa itselleni, että nyt ei ole oikea hetki uudelle pennulle. Arkielämä kahden aikuisen koiran kanssa on niin helppoa ja helppo arki on se, mitä juuri nyt kaipaan. Pennun ottamisen lykkääminen vuodella-kahdella antaa minulle myös mahdollisuuden keskittyä vähäksi aikaa kunnolla Kirpun kanssa harrastamiseen ja sekin tuntuu ajatuksena oikeastaan aika hyvältä.

Muutama päivä vielä on yhteistä aikaa jäljellä ja ensi viikonlopuksi Prinsessa muuttaa omaan kotiin. Sydänhän siinä särkyy, mutta minkäs teet. Elämä on.

Kirpun kanssa ollaan käyty muutaman kerran esteillä ja hyvältä näyttää. Hypyissä ja siivekkeenkierroissa käyttää taas kroppaansa kuten ennenkin, ja kontakteilla ei ole näkynyt epävarmuutta (A-estettä emme ole vielä tehneet). Keppejä olemme tehneet nyt kolmissa treeneissä ja niissä on vielä selvää hakemista. Ei virheitä, mutta hapuilua rytmin ja tasapainon kanssa. Nyt lisätään pikkuhiljaa treenimääriä ja kestoa ja ihan pian päästään varmaan myös tekemään rataa. Harkinnassa on myös kisakauden avaus parin viikon kuluttua, mutta katsotaan nyt. Meno näyttää keppejä lukuunottamatta niin hyvältä, että uskon Kirpun kunnon kestävän kisaamisen, mutta kunnollista treeniä ei siihen mennessä ehdi kertyä paljon alle.

Waltteri on käynyt juoksentelemassa omatoimitreeneissä ja lisäksi käytiin kauden viimeiset Soilen treenit tiistaina. Oltiin oikeastaan aika hyviä! Virheitä tuli siellä-täällä, mutta mitään toivottoman tuntuisia kohtia ei tällä kertaa ollut, vaan kaikki saatiin toimimaan jollain lailla. Kiva päätös treenikaudelle. Waltterin kanssa pitäisi varmaan myös kisata (huokaus). Waltterilla on arvokisoja varten yksi nolla eli enää kuusi puuttuu... :) Nähtäväksi jää, tuleeko sille kesään mennessä edes kuutta starttia.

Vuoden paras Kirppu

Maailman hassuin juttu: Pikku-Kirppu on palkittu vuoden 2011 parhaana agilitywalesina :) Meillä oli kyllä oikein hyvä vuosi - varsinkin syksy voittoineen, serteineen ja rotumestaruuksineen - mutta kun koira tuntuu itsestäni edelleen höpöltä koiravauvalta niin väkisinkin hymyilyttää. Kuten ennenkin on todettu, eniten kehitettävää on minun asenteessani, koira on hieno! Hyvä Kipi!

Kirppu SM-hyppärillä 2011 (kuva: Paula Häkkinen)

Pentu on kasvanut leikkisäksi ja nokkelaksi terrierinaluksi. Se on edelleen hirmuisen rohkea, eikä ole vielä tähän päivään mennessä kohdannut mitään, mikä olisi pelottanut tai juurikaan edes ujostuttanut. Toki sen maailma on edelleen hyvin rajattu ja turvallinen, mutta jotain uusia kokemuksia on kuitenkin tarjottu päivittäin. Ulkoilut ja autoilut ovat sujuneet ongelmitta ja imuriakaan pentu ei ymmärtänyt paeta (kyllä, olen tällä viikolla imuroinut ensimmäisen kerran sen syntymän jälkeen...), vaikka tarkkaan sen liikkeitä seurailikin.

Viimeisten parin viikon aikana meillä on jo käynyt aika paljon vieraita ja Prinsessa on ollut ihmisistä juuri niin innoissaan kuin walesipennun kuuluukin. Muuten elelemme yllättävän normaalia elämää - pentu asustaa pentuaitauksessaan, mutta saa olla hereilläoloajan enimmäkseen vapaasti. Kirppu leikittää sitä miltei taukoamatta ja Waltterikin on pari kertaa harkinnut leikkiin ryhtymistä ;) Waltterista on kuitenkin tainnut tulla vanha ukko, enimmäkseen se vaan örisee ja hörisee ja pyrkii omaan rauhaan. Nesti on edelleen hoidossa eli se ei ole pentua nähnyt.

Tuo pentu on kyllä aivan liian ihana. Siinä tuntuu olevan kaikkea vähän enemmän kuin äidissään, niin näköä kuin luonnettakin. Luovutusikä lähestyy ja ahdistus kasvaa.

Kaunis kuin mikä ;) (kuva: Miira Ikonen)

Treeneissä käydään edelleen valitettavan satunnaisesti. Waltteri on käynyt parit maanantaitreenit ja parit Soilen vetämät ryhmätreenit ja tuntuu, että ohjaukseen löytyy kerta kerralta enemmän järkeä. Kirppukin on käynyt kertaalleen Ojangon hallissa esteillä, tehtiin muutama putki ja pari irtoamissuoraa 20cm rimoilla. Oli innoissaan, mutta vähän jähmeä sekä mieleltään (Kirppu käynnistyy aina hitaasti tauon jälkeen) että erityisesti kropaltaan. Siis kulki kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta selvästi näki, että vartalonkäyttö oli vähän kömpelöä. Mutta tästä sitä lähdetään pikkuhiljaa palauttelemaan ja jos agilitykunto alkaa taas löytyä niin kai se kevät tuo jossain vaiheessa mukanaan myös kisakauden avauksen :)

Kolme viikkoa

Prinsessa täytti kolme viikkoa torstaina ja on nyt muuttunut emonsa kyljessä tuhisevasta möykystä ihan oikeaksi koiranpennuksi. Pentu nousi jaloilleen ensimmäisen kerran kymmenpäiväisenä, mitä voi pitää ihan hyvänä saavutuksena mahakkaalta yksöseltä. Silmät aukesivat päivää ennen kaksiviikkoissynttäreitä ja korvat ilmeisesti samoihin aikoihin pennun reaktioiden perusteella.

On ollut hauskaa seurata, miten huimaa vauhtia pentu kehittyy niin motoriikaltaan kuin myös henkisesti - joka päivä tuo mukanaan jotain uutta. Liikkuminen on jo jopa sujuvaa ja pieniä spurttejakin on otettu nyt parin päivän ajan. Kirppu on yrittänyt leikittää pentua jo muutaman päivän - pentu ei ole oikein osannut vielä vastata leikkiin (paitsi omalla kummallisella tavallaan), mutta tänään nähtiin ensimmäiset kömpelöt etupääniiaukset. Niin ja eilen aamulla Prinsessa mätkähti ensimmäisen kerran ulos pentulaatikosta (yritys oli kyllä ollut kova jo pari päivää), joten katsoin sen kasvaneen isoksi tytöksi ja siirsin pahvisen pentulaatikon asukkeineen koirahuoneeseen :) Muutto antaa toivottavasti vähän lisää rauhaa myös omiin öihini, kun ei tarvitse enää kuunnella ihan vierestä Prinsessan öisiä protesteja.

Hirmuisen reippaalta tuo tuntuu, vaikka vertailukohtaahan minulla ei ole, kun ei ole ennen ollut pentuja kotona, ja nytkin on vain tämä yksi. Olen ottanut pentua päivittäin pentulaatikon ulkopuolelle puuhastelemaan ja joka paikkaan se tutustuu arkailematta ja tomerasti, häntä pystyssä. Prinsessan mielestä esteet on tehty ylitettäviksi ja vaikeudet voitettaviksi, tai mikäli nämä eivät onnistu, voi epäkohdista ainakin huomauttaa kovalla äänellä. Loppuviikolla pahaa tuulta aiheutti pienen pennun suuri nälkä. Kirppu imettää pentua tietysti edelleen ja huolehtii siitä muutenkin hyvin (vaikka onkin sitä mieltä, että elämään voisi joskus kuulua muutakin kuin pelkkää äitiyttä), mutta nälkä tuntui kasvaneen niin suureksi, että aloiteltiin kolmen ikäviikon kunniaksi myös totuttelu kiinteään ruokaan. Pentu ymmärsi ensimmäisestä kerrasta, mitä tarkoitusta varten jauheliha on olemassa :)

Waltteri on saanut tutustua pentuun ja on ollut hyvin hämillään :) Toisaalta pupsu on Waltterin mielestä ihana, mutta sen liikkuminen on aika pelottavaa! Eiköhän Waltterikin ala ymmärtää Prinsessan päälle, kunhan tämä kasvaa vielä pari viikkoa lisää. Muuten nyt on mukavan rauhallista kotona, kun Waltterikin saa taas liikkua vapaasti koko asunnossa sekä minun että Kirpun puolesta.

Pahvilaatikkoprinsessa 3 viikkoa

Treenirintamalla on ollut aika hiljaista. Waltterin kanssa ollaan käyty kerran Ojangossa ja kerran Soilen vetämissä ryhmätreeneissä. Ryhmätreeneissä ei oltu ihan niin huonoja kuin yleensä, eli joko alan taas päästä vähän jyvälle Waltterin ohjauksesta tai sitten rata vaan oli meille sopivampi. Tehtiin ainakin pari tosi hyvää leikkausta, ne kannattaa muistaa vaihtoehtona Waltterin kanssa tietynlaisissa käännöksissä. Pakkovalssien ajoitusta hiottiin sekä Ojangossa että ryhmätreeneissä. Nämä on kyllä vaikeita Waltterilla, kun liikkeelle pitäisi osata lähteä hirmuisen aikaisin. Waltteri osaa kyllä, kun ajoitus on kunnossa.

Harrastuksilta yli jäänyt aika on mennyt mukavasti kotia laitellessa. Muuttolaatikot on sentään jo purettu, mutta paljon muuta on vielä tekemättä eikä toisaalta sisustushommissa taida koskaan valmista tullakaan. Siivottukin on ja pyykkikone on pyörinyt jatkuvalla soitolla pelkästään pennunkin takia. Näin pentuloman aikanahan on hyvä pestä myös treenikamat kerrankin kunnolla. Alla kuva pikku-ukkojen kylpypäivältä - ja tässä on tietenkin vain pieni osa pesukoneessa käyneistä leluista ja vain murto-osa koko leluarsenaalista :)

Prinsessa Estelle

Ei tullut Heikkiä Helmin kaveriksi. Molemmin puolin massua tuntuneet potkut eivät olleet peräisin kahdesta pennusta vaan yhden ison pennun etu- ja takapäästä...

Tyttöpentu saatettiin maailmaan keisarinleikkauksella torstai-iltana 23.2. eli prinsessojen syntymäpäivänä :) Kirppu yritti urheasti synnyttää "pienokaistaan", mutta kovin pitkälle ei saanut pentua työnnettyä omillaan. Kovin kauan emme punnertamista katselleet ennen siirtymistä pieneläinklinikalle, missä Kirppu kuvattiin ja totuus paljastui: yksi iso pentu. Eipä olisi tullut mieleenkään enää viimeisen viikon aikana. Leikkaus onnistui hyvin ja vähän iltayhdeksän jälkeen leikkaussalista palautettiin tokkurainen Kirppu ja 295-grammainen prinsessa :)

Kirppu ja puolivuorokautinen mötkö perjantaiaamuna

Kirppu on hoitanut pentuaan hienosti ensihetkestä lähtien. Ensimmäiset päivät se oli jatkuvasti huolissaan lapsestaan ja harkitsi ajoittain muuttoa sängyn alle sen kanssa :) Pian kuitenkin rauhoittui ja on nyt alkanut viihtyä enemmän myös pentulaatikon ulkopuolella, vaikka toki vasta pieniä hetkiä kerrallaan.

Prinsessa Estelle on kasvanut "ihan kivasti", 7 vuorokauden iässä paino lähenee jo 700 grammaa... Kirppu ei ole aloittanut mitään valtaisaa maidontuotantoa, mutta ilmeisesti lapsi ei ole nääntymässä nälkään :) Pentulaatikossa möngertäminen onnistuu mötköltä oikein sujuvasti muhkeasta olemuksesta huolimatta ja omaa tahtoa tuntuu tytöllä riittävän, kuten prinsessalla tietysti kuuluukin.

Tänään tehtiin pennun 1-viikkoissynttärin kunniaksi Kirpun kanssa vähän keittiötokoa: perusasentoja, seisomaannousuja ja noutokapulan nostoja. Kipi oli haljeta riemusta, kun pääsi pitkästä aikaa touhuamaan ja hyvin tekikin, ihan kaiken :)

Rakas Nesti täytti sunnuntaina jo 12 vuotta, huh! Juhlallisuuksiin oli kuulemma kuulunut ainakin synttärisauna. Nestistä ei nyt ole 12-vuotiskuvaa tarjolla, joten sen puutteessa virallinen 1-viikkoispotretti Prinsessasta :)

Hiljaiseloa

Viimeisen päivityksen jälkeen ollaan taidettu käydä tasan yhdet treenit eli Soilen vetämät ryhmätreenit kaksi viikkoa sitten. Tällä kertaa meidän kohtaloksi koitui yksi vedä-työnnä-valssaa-väännä-epäsuora, joka saatiin lukuisten epätoivoisten yritysten jälkeen onnistumaan vähemmän tyylikkäällä leikkaa-liimaa-tyylillä. Edestäpäin kääntäminen on ihan mahdotonta Waltterilla, joka venyttää hyppynsä ennätyslukemiin ohjaajan ollessa edellä eikä kykene lukemaan minkäänlaista kurssinmuutosta siinä tilassa. Takaa ohjattaessa ei lue rataa eteenpäin niin hanakasti ja pysyy paremmin näpeissä, yllättävää kyllä. Sen verran kenkusti oli rata suunniteltu, että jokaista leikkausta seurasi kiireinen ryntääminen seuraavaa estettä ohjaamaan, mutta onneksi Waltteri on - toisin kuin päälle päin näyttää - hyvinkin nöyrä ohjattava ja pysyi oikealla radalla epähienosta ohjauksesta huolimatta :)

Kaksi viikkoa ollaan nyt pysytelty kentiltä poissa. Olen kuullut liian monista kennelyskätapauksista, enkä voi ottaa riskiä, että kukaan koirista kantaisi nyt mitään ylimääräistä pöpöä kotiin. Vähän on meilläkin röhitty, mutta niin satunnaisesti, että uskoisin sen olevan muuta kuin itse tautia... Toivottavasti. Kirppu sai varmuuden vuoksi uuden matokuurin, muihin toimenpiteisiin ei olla ryhdytty.

Kovasti meillä jo odotellaan synnytystä. Tai siis minä odotan, Kirppu ei näytä kovinkaan jännittyneeltä :) Jotain muutoksia on ollut havaittavissa myös tiineyden loppua kohden. Viimeisen viikon on nukkunut yönsä sängyn alla, mitä ei tee koskaan muuten, ja viihtynyt muutenkin epätavallisen paljon omissa oloissaan. Maha on kasvanut lisää, mutta ei ole mitenkään iso noin pienen nartun mahaksi, joten isoa pentuetta ei liene odotettavissa. "Yksikin riittää ja sekin voi olla helmi", sanoi Sari joku päivä; molemmin puolin mahaa potkitaan tarmokkaasti, joten toivottavasti saadaan Helmin kaveriksi ainakin Heikki :) Tänään on tiineyden 65. vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta laskien ja olen päättänyt, että ihan pian alkaa tapahtua.

Nestin verikokeiden tulokset tulivat vajaat pari viikkoa sitten ja kaikki oli hienosti, eli Nesti on täysin terve kohta (neljän päivän päästä) 12-vuotias tyttö :)

Tiineyspäivitys

Kirpun tiineys näyttäisi edenneen mukavasti. Keskivartalossa alkoi näkyä muutoksia n. viidennellä viikolla ja olin melko varma, että on kantavana. Sitten kuudennen viikon alkupuoliskolla en mielestäni nähnyt mitään muutosta ja paniikki alkoi kasvaa. Yksi "neuvolakäynti" Sarin luona valoi kuitenkin sen verran uskoa, että heti seuraavana aamuna Kirppu näytti paksummalta ;) Seitsemännellä viikolla ei enää tarvinnut paljon arvailla - Kirpun jatkuva nälkä ja tynnyrimäiseksi kasvanut runko antavat ymmärtää, että massussa muhii muutakin kuin vuosisadan valeraskaus. Huomenna aloitellaan tiineyden kahdeksatta viikkoa eli pari viikkoa olisi vielä odoteltava...

Käytös ei ole juurikaan muuttunut missään vaiheessa. Jos nyt oikein haluaa nähdä jotain eroa, niin ehkä Kirppu on ollut vähän rauhallisempi ja vielä entistäkin läheisyydenkipeämpi, vaikka ainahan se on ollut sellainen sylissänyhjääjä. Edelleen se on puuhakas ja leikkisä, kun jotain yhdessä tehdään, ja ulkona etenee samalla tomeralla laukka-loikka-tyylillä kuin ennenkin. Pahoinvointia ei ole ollut eikä ruokahalu kadonnut missään vaiheessa. Kirkasta vuotoa havaitsin n. kuudennella viikolla (on sitä saattanut olla aiemminkin, en ole erityisesti sitä etsinyt) ja nisät alkoivat kasvaa ja punertua samoihin aikoihin. Yskänröhinöitä oli 41.-43. päivien aamuina eli juuri silloin, kun keuhkomatosten pitäisi lähteä liikkeelle. Matokuurin olin aloittanut edellisenä päivänä ja sillä saatiin matoset ja röhä tapettua.

Nyt jatketaan Kirpun kanssa rauhallista elämää ja pyritään siihen, että loput kantoajasta sekä tietysti itse synnytys sujuisi ongelmitta.

Säät ja liikennekaaokset ovat haitanneet hallitreeneihin pääsyä, mutta muutaman kerran ollaan käyty Waltterin kanssa halleilla pyörimässä. Maanantain Ojangon treeneihin rakennettiin pari viikkoa sitten rata ja työstettiin sitä, viime viikolla tehtiin muutamalla esteellä ainakin putkenpään ohituksia ja pakkovalsseja. Soile kävi kouluttamassa ryhmäämme toissakeskiviikkona ja Waltteri oli melkein yhtä järjetön kuin edelliselläkin kerralla. Enemmän saatiin kuitenkin onnistumaan eikä mikään kohta tainnut olla ihan ylitsepääsemättömän vaikea.

Nesti tuli viime keskiviikkona kotiin ja palannee tällä viikolla taas Pähkikseen, jossa onkin sitten varmaan ainakin pentujen syntymän ja ensiviikkojen yli. Käytin sen lauantaina Apexissa senioriterveystarkastuksessa eli perusasiat käytiin läpi ja otettiin laajahkot verikokeet. Mitään hammaskiveä ihmeellisempää ei koirassa havaittu, verikokeiden tulokset tulevat n. viikon sisään. Silmistä unohdin sanoa, eli ne jäivät katsomatta. Lisäksi juteltiin Nestin hieman huonontuneesta ruokahalusta ja viimeviikkoisista satunnaisista oksenteluista. Näiden hoitoa varten Nestille määrättiin happosalpaajakuuri, jota en kuitenkaan aloittanut, kun Nesti on ollut taas ihan oma itsensä. Verikokeet sitten kertovat jos sisuskaluissa on tapahtumassa jotain huomiota vaativaa muutosta.

Kirppu ja maha lumilenkillä

Toko-kausi

Perjantaina treenit Tarjan kanssa ATD:n hallilla ja eilen sunnuntaina Soilen kanssa Sporttiksen viimeiset treenit.

Waltterin kanssa ollaan lähinnä leikitty, lisäksi ollaan vähän "treenattu" jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa ja sunnuntaina myös irtoamissuoraa :) Jatkossa yritän suunnitella Waltterille jotain ratapätkää, koska ratatreeniä nimenomaan tarvitsemme, jos aiomme palata kisakentille kevättalven aikana.

Kirppu on tokoillut. Tarkoitukseni on ollut tehdä sen kanssa tänään viimeinen agilitytreeni ennen pentulomaa, mutta luulen, että jää sekin tekemättä. Ei vaan tunnu siltä, että haluaisin sitä enää esteille. Viimeisimmät agitreenit viime maanantaina olivat onneksi erittäin onnistuneet ja vauhdikkaat, joten ne voi hyvin jättää hautumaan Kirpun mieleen muutaman kuukauden tauon ajaksi. Tokoa tehdään jatkossa kotosalla sekä perjantaisin omalla hallilla.

Viime perjantaina tehtiin siis:
- Ruutua namikipon kanssa. Tätä ollaan tehty joskus kauan, kauan sitten, mutta muisti hyvin. Nyt sai vielä katsella, kun kippoa täyteltiin, mutta tätä voisi pikkuhiljaa häivyttää pois.
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, nämä tekee muuten ihan hyvin, mutta nousee aina ensin tökkäämään nenällä käteeni ja kääntyy vasta sitten :) En puutu tähän, koska uskon tavan jäävän pois ajan ja kokemuksen myötä.
- Hyppyä namikipolla. Tämä liike ei juuri muistutteluja kaipaile (jostain syystä yhdelläkään koirallani ei ole ollut ongelmia tokon hypyn oppimisessa...), eli seuraavalla kerralla voitaisiin ottaa niin ettei näe namikipon vientiä ollenkaan ja jos menee hyvin niin katsotaan liike menohypyn osalta valmiiksi ;)
- Avoimen kaukoja. Nämä edelleen kerrassaan hienoja. Maahan menee pelkällä suullisella käskyllä, mutta istumaannousuun tarvitsee käsiavun, jos olen paria metriä kauempana. Tätä treenattava, koska haluaisin pelkän käskyn riittävän. Käsiohjausta saa (ja kannattaa) käyttää kokeessa, mutta aina varmempi jos suullinen käsky toimii yksinäänkin. Tarja puuttui myös maahanmenojen palkkaukseen - Kirppu venyy palkkauksessa hieman eteenpäin, joten palkka pitäisi työntää syvemmälle koiran nokan alle.
- Seisomaannousuja namijumppana. Kirppu alkaa hahmottaa, mitä siltä odotetaan näissä, mutta takajalkojen pysyminen paikoillaan on pitkälti vielä riippuvaista mun tekniikastani. Hyvät näistä tulee.

Sunnuntaina tehtiin:
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, yhtä hyviä/huonoja kuin perjantaina.
- Yhden askeleen seuraamisia. Näistä olen edelleen epävarma, kun tuntuu että takapää aukeaa heti kun lähdetään liikkeelle. Ehkä kokeillaan vasemmalle kaartavaa seuraamista ihan suoran sijaan?
- Maahanmenoja perusasennossa. Nyt osaa jo mennä maihin ilman apuja (välillä myös ilman käskyä :P), mutta tuppaa väistämään vähän, so. etupää aukeaa. Avustin muutaman toiston namin kanssa, että sain pysymään suorassa. Näitä pitäisi kokeilla peilin kanssa, jotta voisin pysyä itse suorassa enkä tulisi ainakaan painaneeksi koiraa kauemmaksi omalla kropallani.
- Liikkeestä seisomista vapaasta seuraamisesta, pienen pieni käsiapu vielä mukana ja hienosti tekee. Olen palkannut suoraan pysähtymisestä, seisomassa pysymistä pitäisi vielä treenailla erikseen.
- Luoksetulon pysäytystä. Pysähtyy jopa pelkällä käskyllä, mutta valuu liikaa. Mietin hetken haittaako, sitten päädyin siihen että tämä liike on syytä saada oikein alusta lähtien ja otin muutaman toiston niin, että palkka lensi samaan aikaan käskyn kanssa. Näin oli selvästi parempi.
- Seisomaannousuja namijumppana, hyvin teki.
- Paikallamakuu. Yhteensä ehkä minuutin verran, muutamalla välipalkkauksella. Hyvin pysyy, mutta asennon kanssa saa olla tarkkana. Jos läväyttää itsensä maahan etujalat vähän harallaan, eivät kyynärät pysy kunnolla maassa ja koira alkaa valua pikkuhiljaa ylöspäin. Tasapainoisemmassa asennossa näyttää pysyvän rennompana ja varmemmin. Palatessani pyrkii herkästi istualleen, eli näitä pitää treenata edelleen erikseen.

Kirppu on treenaillut vähän tokoa myös kotona, lähinnä perusasentoja, kaukoja ja noutoa. Typy on tokoillessa tarkka, mutta innokas. Tosi kiva treenikaveri siis tähän lajiin.

Pentuodotuksesta sen verran, että olen lähtenyt muuttamaan Kirpun ruokintaa eli kasvattanut hieman ruuan määrää ja muuttanut sitä muutenkin odottavalle äidille sopivammaksi. Isompia muutoksia ei Kirpussa vielä näy, mutta jotenkin silti tuntuu, että olisi kantavana.

Agility parantaa haavat

Tai no jos kirjaimellisesti ajattelee, niin agility pikemminkin aiheuttaa haavoja (viimeisimpien treenien jäljiltä polvessa mustelma ja molemmat kämmenet ruvilla), mutta huolet ja murheet jäävät kyllä agilitytreenien ajaksi kentän reunalle.

Maanantaina Ojangossa tehtiin Kirpun kanssa takaakiertoja kovasta vauhdista. Yhden kerran sain tulemaan kokonaan hypyn ympäri, mutta muut otti muistaakseni oikein ja toistojen kautta sain itsekin uskallusta liikkua rohkeammin ja lopettaa varmistelut joka mutkassa. Otettiin myös muutama A:n alastulo sekä loppuun yksi irtoamissuora, nämä kaikki etupalkalla ja kerrassaan hienosti ja vauhdikkaasti.

Waltteri palasi pitkältä (puolentoista kuukauden?) agilitytauolta myös "treenailun" pariin eli juoksenteli esteitä vähän miten sattuu, järjellisyydestä saati ohjaamisesta ei juuri ollut tietoa. Innokas oli!

Keskiviikkona käytiin Waltterin kanssa hauskuuttamassa treenikavereita ryhmätreeneissä, kouluttajana meillä on nyt kevätkaudella Soile. Oispa ollut videokamera mukana niin saisi jakaa sitä taidonnäytettä vähän laajemmallekin porukalle! Pööpi tuli treeneihin intoa puhkuen, mutta se viimeinenkin jäljellä oleva aivosolu oli tainnut unohtua kotiin.

Lähdössä ei pysynyt, tai siis ei karannutkaan mutta hyppeli itsensä aina ekaan rimaan kiinni (turhaan siis haukun tätä poikaa tyhmäksi, se ei ainoastaan tiedä eroa kisan ja treenin välillä vaan myös treenin ja treenin välillä). En jaksanut puuttua kovin isosti - tässä asiassa ei treenaaminen ole missään vaiheessa uraa tuottanut meille mitään tuloksia ja ensi kesä on kuitenkin Waltterin viimeinen kisakesä, joten who cares? Ykköseltä kolmoselle (eli avokulmakepeille ahtaalla sisäänmenolla ja niin, että oli käytännössä pakko päästä leikkaamaan toiselle puolelle) oli meille jo mahdottomuus, joten parin yrityksen jälkeen tyydyttiin yhteen onnistumiseen kakkoselta kolmoselle ja jatkettiin siitä eteenpäin. Seuraavaksi hinkattiin väliä 3-6, kun Waltteri eksyi väärille esteille (en kyllä väitä, että ohjauskaan olisi ollut virheetöntä) tai jätti kepit kesken tai kun minä sekosin omassa rytmissäni ja kynnin kontallani pitkin kenttää. Yhteen putkeen ei osuttu ekalla kerralla suun kohdalta vaan yritettiin kyljen läpi, pari muuta putkea kyllä löytyi silloin kun ei pitänyt. Itse varmistelin välillä liikaa pois vääriltä esteiltä ja unohdin ohjata oikeille, välillä taas olin niin poikki, että en muistanut enää ohjata minnekään. Kannustavat treenikaverit huusivat jossain vaiheessa kentän reunalta "hyvin menee!" ja nauroivat räkäisesti päälle - ja Pööpi se lompsotteli omilla kaarillaan osuen välillä oikeille esteille, välillä väärille ja välillä ei millekään ihan sen mukaan, mihin onneton ohjaukseni sattui milloinkin osoittamaan.

Kaikki kohdat alkua ja ihan loppua lukuunottamatta saatiin kyllä jossain vaiheessa onnistumaan ohjausta tarkentamalla, mutta kovin pitkiä ehjiä pätkiä ei saatu aikaiseksi ja ne lyhyemmätkin vaativat aikamoista vääntöä :) Tätä tosiaan on agility Waltterin kanssa, alkaa taas muistua mieleen. Osaanpahan arvostaa Kirppua entistä enemmän, kun se palailee agilityn pariin keväämmällä, vaikka salaa taisin vähän tykätä tästä waltteriagilityn paluusta myös :)

Pentuja ja paluu treenikentille

Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.

Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)

Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)

Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)

Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)

Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas

Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)

Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.

Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)

Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)