Pentupuuhia ja kisaepätoivoa

Parin viikon tapahtumat taas muisteltavana...

Toissaviikon sunnuntaina oli tarkoitus mennä Narun kanssa katselemaan HSKH:n epiksiä Vuokkosille, mutta eipä siellä oikein mitään meininkiä ollut katseltavaksi. Leikittiin sitten yhdellä tyhjällä kentällä pieni hetki ja sen jälkeen suunnattiin Porttipuiston Mustiin & Mirriin pentutreffeille. Paikalla oli pari 3-4-kuista chihupentua sekä yksi 3-kuinen maltankoira, jossain vaiheessa seuraan liittyi myös hieman Narua vanhempi labbis. Treffailu pentujen kesken oli enemmän rauhallista tutustumista ja puuhastelua kuin leikkimistä, chihut eivät oikein 8-viikkoisen ipanan leikkiinkutsuille lämmenneet ja pari muuta kaveria taasen olivat ujolla päällä. Ihan kiva keikka kuitenkin.

Pentutreffailua (kuva: Porttipuiston Musti ja Mirri)

Viime viikon tiistaina tehtiin Sarin kanssa reilun tunnin tallustelu Vaaralan metsään ja uittopaikalle, minulla mukana Naru ja Sarilla Chili-sheltti. Naureskeltiin Sarin kanssa että miten voi olla mahdollista, että kaksi vannoutunutta, suorastaan paatunutta, walesiharrastajaa lähtee yhdessä lenkille mukanaan sheltti ja vesikoira :) Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Chili ja Naru tekivät kivasti tuttavuutta, kunnon leikkiäkin alkaa varmaan syntyä kunhan Naru kasvaa sen verran, että pysyy Chilin vauhdissa.

Kalvapöllö ja nalukelä

Viime viikon keskiviikkona päivällä käytiin Maunulassa lenkillä ja leikkimässä, testailtiin Narun kanssa erilaisia leluja. Kaikki kelpasi :) Hyvin hahmottaa jo pitkällekin heitetyn lelun ja lähtee perään. Illalla Kirpun ryhmätreenit Vuokkosilla. Naru taas ensin halliin leikkimään, kuten on jo tavaksi tullut ;) Kävi myös syömässä "päivä"ruokansa hallissa sisällä muiden koirien treenatessa ja möykätessä. Käyntien lomassa tuli muuten todettua, että reilun kahdeksan viikon iässä pentu on keksinyt, että on kivempi kävellä hallia kohti kuin sieltä poispäin :) Kirpun treenit ok, vähän oma keskittyminen hukassa ja huolimattomuusvirheitä siellä sun täällä. Vire pysyi hyvänä ja oltiin tällä kertaa tarkkoja, ettei tehdä liikaa. Eka pätkä varsinaista treeniä, tokalla pätkällä koko rata kolmessa osassa, namikippopalkat jokaisesta.

Maunulan pelloilla

Maunulan pelloilla

Lauantaina Kirpulla kolme starttia Purinalla. Ei nyt meinaa tulla kisaamisista mitään, keskittyminen ei ole koiralla taaskaan kohdallaan ja sen seurauksena tulee pikkuvirheitä, joita ei treeneissä tulisi. Eniten edelleen kepeillä, helpoissakin jutuissa. En tiedä vaikuttaako myös vieraampi kenttä/halli (vaikka onhan Kirppu Purinallakin treenannut), kun oivalsin kisojen jälkeen, että syksyn kaikki nollat tulivat Vuokkosilla. No muuallakin pitäisi kyetä normaaleihin suorituksiin, joten ei kai auta muuta kun kisata lisää ja mieluusti enimmäkseen muualla kuin Vuokkosilla.

Naru tepasteli kisapaikalla ja sai ansaitsemaansa huomiota :) Pääsi mm. kiipeilemään Annan poikien päällä, ihanaa kun kisakenttien reunoilta löytyy "koiravarmoja" lapsia, joihin pentu on turvallista tutustuttaa :) Hallissakin piti käydä kisoja katsomassa, mutta ei koskaan päästy sinne saakka, kun matkan varrelle osui aina taputtelijoita :) Kirpun starttien jälkeen Naru pääsi vielä painimaan Rantakankaan Ellun 10-viikkoisen sakupennun Sokan kanssa ja ihan mukavat painit viipottimet saivatkin lopulta aikaiseksi.

Maanantaina olin Oitissa mummuni 90-vuotisjuhlilla ja koirat mukana, autossa tietty pääasiassa. Lapset pyöri auton ja erityisesti Narun häkin ympärillä ahkerasti ja pääsihän Naru välillä pihallekin vähän hypiskelemään lasten kanssa. Illalla tehtiin vielä lenkki harjulla. Tarkoitus oli kiertää 2,5 kilometrin mittainen pururata koirien kanssa, mutta pakko oli kurvata reitiltä pois, kun Naru löysi sisäisen jäljestäjänsä ja lähti humpsuttamaan pentulaukkaa nenä maassa ja korvat lörpättäen tietä pitkin välittämättä yhtään siitä, missä me muut mentiin. Kiltisti tuli aina kutsusta takaisin ja sitten hetken päästä lähti uudelleen. Kerran päätin katsoa, missä vaiheessa muistaa itse katsoa taaksepäin, mutta siinä vaiheessa, kun pentu oli irronnut satakunta metriä edelle ja katosi pois näköpiiristä alamäkeen, petti minulla hermo ja kutsuin takaisin... Oikaistiin sitten metsän poikki reitin loppupuoliskolle, sielläkin oli jostain jäljestä kiinnostunut, mutta piti enemmän kontaktia ja jokaisesta omatoimisesta kontaktinotosta kyllä sitten palkkasinkin.

Erikoinen eläin! Ei jäänyt ihan ainutkertaiseksi tämä jäljestysepisodi vaan samaa on ollut ilmassa tuon jälkeenkin. Ilmeisesti on lähtenyt kaikilla kerroilla seuraamaan hyvin tuoretta ihmisen jälkeä, kerran selvästi meidän omaa, koska jäljesti vasta kun tultiin samaa reittiä takaisinpäin. Kuulolla on silti aina ollut, jos vaan olen kutsunut. Seuraillaan...

Tuttu näky nykyään: Naru liehittelee Waltteri-setää

Metsänpeikko (joojoo, edelleen trimmaamatta)

Ihanin Kirppu

Keskiviikkona jätettiin Kirpun treenit väliin, kun tilalle tuli muuta menoa. Illalla käytiin Narun kanssa vielä Ojangossa vähän leikkimässä ja naksuttelemassa ulkokentällä. Ensimmäiset pöhinät tulivat iltahämärissä Ojangossa (yhdelle ohi juoksevalle koirakolle sekä kentällä pönöttäneelle lasten leikkitraktorille) ja vielä myöhään illalla kotipihallakin keksi puhkia jotain, mitä luuli pihalla nähneensä. Täytyypä ehkä kuljetella tuota hämärissä ulkona vähän aikaisempaa enemmän.

Torstaina kävin treffaamassa Kirpun prinsessatyttöä Essiä kotonaan, katseltiin samalla vähän trimmijuttuja. Ihana, kiltti tyttönen se on, kerrassaan ihana :) Kiitosta vaan Essin perheelle audienssin järjestämisestä! Kuvia en tajunnut ottaa... Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten.

Perjantaina oli vuorossa toiset pentutreffit Oppen ja Essin kanssa Purinalla. Oppen kanssa Naru sai ihan kivat painit aikaiseksi, Essin kanssa taitaa ainakin vielä olla vähän liikaa koko- ja vauhtieroa eikä yhteistä säveltä oikein vielä löytynyt. Tarkoituksena olisi tapailla jatkossa säännöllisesti, joten uutta yritystä vaan :)

Pentumellakka - Naru, Essi ja Oppe

Naru ja ilme :)

Painijaiset auringonlaskun aikaan - Naru ja Oppe

"Olen söpö, anna nami."

Eilen lauantaina tehtiin Sarin kanssa kisareissu Hausjärvelle, minulla mukana Kirppu kisakaverina ja tietysti Naru turistina. Kirppu jatkoi samalla häiriintyneellä linjalla kuin tähänkin asti, tuloksena ensimmäiseltä radalta ensin keppivirhe ja sitten hylly, toiselta alkuun kielto (ohjausvirhe), myöhemmin hylly ja lopussa taas höpöilyä, mm. A:n harjalla pällistelyä... Kepit sentään oikein tällä kertaa. Tämä höpötauti ei tosiaan taida parantua kuin kisaamalla, ei vaan ole kovin motivoivaa juuri nyt. Plääh.

Naru tepasteli mukana parit lämppä- ja jäähkäkävelyt ja lisäksi kävi parit pienet hyppelyt hallin ympäristössä ja tietysti pari kertaa hallissakin. Ulkona teki pikkuisen lenkin Sofi-sheltin kanssa ja hallissa ehti vähän treffailla viikon vanhempaa pentulaatikkokämppistä Hutia. Ihmisiä kävi paljon palluttelemassa ja Naru tykkää kyllä, mutta ei ole yli-innostunut, kuten walesi olisi :) Samaten osoittaa kiinnostusta muita koiria kohtaan, mutta ei liikaa, eikä häiriinny niiden läsnäolosta vaan tarvittaessa keskittyy kyllä nameihin ja leikkiin. Kerrassaan kivan oloinen kaveri ainakin tässä vaiheessa: avoin, rohkea ja hirmuisen taistelutahtoinen, mutta samalla järkevä ja keskittymiskykyinen, omalla tavallaan jopa rauhallinen ainakin terrieripenikkaan verrattuna. Ihan sitä mitä tilasinkin, tykkään kovin :) Vaan ehtiihän tuon vielä moneen kertaan pilatakin ;)

Treeniä, synttäreitä, fyssaria

Sitten viime päivityksen ollaan käyty parit ryhmätreenit, ei muuta. Pari viikkoa sitten treenailtiin pakkovalsseja ja sylkkäreitä. Pakkovalssit ok, vähän rohkeammin pitäisi osata lähteä liikkeelle, tämähän on mulla ollut ongelmana melkein aina. Waltterin kanssa oli aina tosi vaikeaa ajoittaa näitä oikein, koska olisi tarvinnut tässä, kuten kaikessa kääntymiseen valmistavassa, todella aikaisen tiedon tulevasta mutkasta. Kirpun kanssa taasen jäädyn vähän paikoilleni enkä uskalla liikahtaa ajoissa, se kun vaihtaa kurssia hyvinkin vikkelästi ja pelkään, että päätyy ottamaan hypyn väärin päin. Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin ja ohjauksen Kirppu sinänsä lukee hyvin. Sylkkäreitä ollaan tehty toooodella vähän, yhteensä kerrat ovat varmaan laskettavissa yhden käden sormilla ja edellisestä kerrasta on vuosia... En kauheasti tykkää käyttää näitä Kirpun kanssa, koska hidastavat sitä turhaan, vaikka toki on myös paikkoja joissa ovat muut seikat huomioonottaen paras ohjausvaihtoehto. Multa nuo luonnistuvat aika hyvin, joten Kirpullakin ne treenimättömyydestä huolimatta toimivat. Vähän tuppaa kääntymään löysästi (Kirpuksi), kokemuksen puute näkyy siinä.

Viime viikolla jäivät treenit väliin, kun olin harrastamassa korkeakulttuuria :) Tällä viikolla tehtiin kivaa ja vauhdikasta rataa, jossa jouduttiin kouluttajan iloksi vähän vaikeuksiin muutamassa kohdassa. A:n jälkeinen saksalainen vaati hiomista; irrotin Kirpun takaakiertoon turhan myöhään, mikä aiheutti myöhästymisen seuraavassa vaiheessa ja sain Kirpun useamman kerran jaloilleni persjätössä. Hiottiin takaakiertoon lähetystä ja johan alkoi sujua. Kepeille treenattiin tiukkaa takaaleikkausta, otin etupalkan heti ensimmäisestä toistosta käyttöön ja nämä menikin tosi hyvin. Lopun kiemurat piti ottaa muutamaan otteeseen ennen kuin saatiin ne sujuviksi, ja toki taisin joissain muissakin kohdissa vähän unohdella mitä olinkaan tekemässä, mutta mitään koordinaatio- tai ajoitusongelmaa suurempaa ei vastaan enää tullut. Kirppu alkoi jossain vaiheessa vähän tympääntyä koko touhuun, mutta otettiin loppuun pari loppusuoraa etupalkalla niin päästiin lopettamaan iloisissa ja vauhdikkaissa tunnelmissa.

Synttäreitä ollaan vietelty tällä viikolla: Kirpun ainokainen, hurmaava Essi täytti sunnuntaina kaksi vuotta eli on jo päässyt melkein aikuiseen ikään! Vieläkin muistan, miltä tuntui elellä sen ihanan pienen nyytin kanssa yhdeksän viikkoa - miltä se näytti, tuoksui ja tuntui :) Kova paikka oli pennusta silloin luopua ja jossain vaiheessa pian päätöksen tekemisen jälkeen olisin sen vielä pyörtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Hetki ei tuolloin kuitenkaan ollut oikea pennun ottamiselle ja koko ajan se tieto alitajunnassa pyörikin, vaikka en olisi halunnut sitä silloin itselleni myöntää. Onneksi Essille löytyi niin ihana koti, että pennun luovuttaminenkin oli lopulta helppo tehdä hyvillä mielin ja hymyssä suin. Synttärionnittelut rakkaalle, ainutlaatuiselle Essille!

Essi äitinsä hellässä huomassa tasan kaksi vuotta sitten (kuva: Terhi Kaitila / Sari Mäkelä)

Toinenkin syntymäpäivä osui tälle viikolle... Nesti täytti keskiviikkona 14 vuotta. Jotenkin ahdistaa nyt tuo vanheneminen toden teolla, vaikka murehtimisen sijaan pitäisi iloita siitä, että Nesti on vielä kanssamme ja niinkin hyvässä kunnossa kuin on. Viikonlopulle on suunniteltu suuret synttärijuhlallisuudet, toivottavasti saadaan virallinen synttäripotrettikin otettua samalla :)

Eilen käytin Kirpun fysioterapiassa YESsillä. Tämän kerran kireydet löytyivät lapojen takaa selästä ja kyljistä. Käsittelyllä pehmenivät ja ohjeeksi saatiin venytellä kylkiä kotosalla. Viime käynnillä vaivannut lanneosa oli nyt hyvässä kunnossa, samaten takareisien kireydet olivat poissa. Kirppu on muutenkin nyt pari kertaa ollut tosi rentona ja tyytyväisenä käsittelyssä aikaisemman jäkittämisen sijaan. Tiedä sitten, onko ollut aiemmin kipeämpi vai onko nyt vaan oppinut malttamaan ja nauttimaan.

Päivät pitenee ja kevättä pukkaa - ihanaa! Olin ajatellut, ettei korkata kisakautta ennen maalis-huhtikuun vaihdetta, mutta kun ei tässä näytä nyt talvea enää tulevan niin menin ja ilmoitin Kirpun kahteen starttiin viikon päästä kisattaviin HSKH:n kisoihin. Jos vaikka niitä nollia alkaisi yritellä, SM-kisoihin kun olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas tänä vuonna.

Juoksutauko

Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)

(kuva: Jukka Kaitila)

Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.

Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!

Tahmea aloitus

Eilen lauantaina kisattiin Hattulassa. Waltteri oli ilmoitettu kaikkiin kolmeen starttiin ja Kirppu kahteen eli molemmille agilityradoille.

Waltterin kanssa oli tarkoitus ottaa lähdöt sellaisina puolilentävinä, mitä nyt ollaan harjoiteltu, eli jätän Waltterin istumaan, etenen muutaman askelen ja siitä sitten liikkeelle. Vaan ei onnistunut edes tämä, kun Waltteri pomppi sen muutaman askeleenkin mukana :) Noin metrin etumatkan onnistuin ehkä saamaan, mutta onneksi olin linjannut kaikissa starteissa lähtöpaikan sellaiseksi, että lentävä lähtö oli mahdollinen :)

Hyppäriltä tulokseksi tuli vitonen toiseksi viimeisen riman kolahtaessa alas ja ensimmäiseltä agiradalta hylly, kun vedin Waltterin puomin ohi ja tätä korjattaessa otti ylimääräisen hypyn. Molemmat virheet johtuivat omasta keskittymisen puutteestani: jatkoin vaan eteenpäin ja jätin koiran omilleen. Muuten radat menivät ilman suurempia ongelmia, mutta varsin jähmeästi. Waltteri tuntui tosi jäykältä ja hitaalta ja käännökset pompotteli hitaasti, pari kertaa myös teki ne ihmeellisellä ankkaloikalla. Kolmannelta radalta pompoteltiin nolla samalla tyylillä. Löysähkö ihanneaika alittui alle sekunnilla, vaikka mitään kamalaa ei radalla tapahtunut ja kontaktitkin käytännössä juostiin läpi, eli tosi hidas oli. Tiedä sitten vetreytyykö vähän paremmaksi kauden mittaan vai onko oikeasti jo pappautunut noin pahasti.

Kirpulle ensimmäiseltä agiradalta hylly heti alussa, kun ohjasin sen toisen esteen ohi, enkä viitsinyt sitten korjata. Viidennen esteen eli A:n jälkeen keskeytettiin, kun Kirppu ei pysähtynyt. Yleensä en keskeytä sen kanssa kontakteilla, mutta nyt jäi tuo hylly vähän ärsyttämään muutenkin. Kakkoshyppy kaatui tuulessa meitä edeltäneen koiran ollessa lähtöpaikalla ja hyppy korjattiin ihan eri asentoon kuin missä se oli ollut aiemmin. Mietin hetken, sanonko tuomarille, mutta jostain syystä sitten ajattelin, että ihan sama, tehdään sitten noin. Ihan omalla ohjausvirheellä sain Kirpun hypyn ohi, ja oma päätös oli myös olla sanomatta hypyn korjaamisesta väärään asentoon, joten vain itseäni voin syyttää, mutta silti tilanne jäi kismittämään keskimääräistä enemmän.

Toisella agilityradalla tehtiin Kirpun kanssa varma nolla. Lähti radalle tosi hyvällä sykkeellä ja vähän metelöikin ensimmäisillä esteillä, mutta sitten alkoi vauhti hyytyä, hyytyä ja hyytyä. Loppusuoralla oli jo sen näköinen, että kompastuu kohta kieleensä :) Ihan ei siis ole kunto vielä kohdillaan, mutta tässähän se lenkkeillessä, treenatessa ja kisatessa taas kohenee.

Täksi päiväksi olin ilmoittanut Waltterin kolmeen starttiin Purinalle, mutta päätin jättää ne väliin. Tuli sen verran paha mieli eilisestä pappailusta enkä ainakaan halua, että tulee kipeäksi liiasta tekemisestä. Helatorstaina otetaan pari starttia Ojangossa ja jos palautuu niistä normaalisti niin lauantaina jatketaan kolmella startilla Järvenpäässä. Näihin kaikkiin on myös Kirppu ilmoitettu.

Prinsessalta, joka tunnetaan nykyään nimellä Essi, tuli ensimmäiset terveiset tänään. Hyvin on kuulemma kotiutunut ja on kovasti reipas ja puuhakas :) Ihana oli saada vähän kuulumisia ja kuvia ikävää lievittämään.