Hiljaiseloa

Viimeisen päivityksen jälkeen ollaan taidettu käydä tasan yhdet treenit eli Soilen vetämät ryhmätreenit kaksi viikkoa sitten. Tällä kertaa meidän kohtaloksi koitui yksi vedä-työnnä-valssaa-väännä-epäsuora, joka saatiin lukuisten epätoivoisten yritysten jälkeen onnistumaan vähemmän tyylikkäällä leikkaa-liimaa-tyylillä. Edestäpäin kääntäminen on ihan mahdotonta Waltterilla, joka venyttää hyppynsä ennätyslukemiin ohjaajan ollessa edellä eikä kykene lukemaan minkäänlaista kurssinmuutosta siinä tilassa. Takaa ohjattaessa ei lue rataa eteenpäin niin hanakasti ja pysyy paremmin näpeissä, yllättävää kyllä. Sen verran kenkusti oli rata suunniteltu, että jokaista leikkausta seurasi kiireinen ryntääminen seuraavaa estettä ohjaamaan, mutta onneksi Waltteri on - toisin kuin päälle päin näyttää - hyvinkin nöyrä ohjattava ja pysyi oikealla radalla epähienosta ohjauksesta huolimatta :)

Kaksi viikkoa ollaan nyt pysytelty kentiltä poissa. Olen kuullut liian monista kennelyskätapauksista, enkä voi ottaa riskiä, että kukaan koirista kantaisi nyt mitään ylimääräistä pöpöä kotiin. Vähän on meilläkin röhitty, mutta niin satunnaisesti, että uskoisin sen olevan muuta kuin itse tautia... Toivottavasti. Kirppu sai varmuuden vuoksi uuden matokuurin, muihin toimenpiteisiin ei olla ryhdytty.

Kovasti meillä jo odotellaan synnytystä. Tai siis minä odotan, Kirppu ei näytä kovinkaan jännittyneeltä :) Jotain muutoksia on ollut havaittavissa myös tiineyden loppua kohden. Viimeisen viikon on nukkunut yönsä sängyn alla, mitä ei tee koskaan muuten, ja viihtynyt muutenkin epätavallisen paljon omissa oloissaan. Maha on kasvanut lisää, mutta ei ole mitenkään iso noin pienen nartun mahaksi, joten isoa pentuetta ei liene odotettavissa. "Yksikin riittää ja sekin voi olla helmi", sanoi Sari joku päivä; molemmin puolin mahaa potkitaan tarmokkaasti, joten toivottavasti saadaan Helmin kaveriksi ainakin Heikki :) Tänään on tiineyden 65. vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta laskien ja olen päättänyt, että ihan pian alkaa tapahtua.

Nestin verikokeiden tulokset tulivat vajaat pari viikkoa sitten ja kaikki oli hienosti, eli Nesti on täysin terve kohta (neljän päivän päästä) 12-vuotias tyttö :)

Tiineyspäivitys

Kirpun tiineys näyttäisi edenneen mukavasti. Keskivartalossa alkoi näkyä muutoksia n. viidennellä viikolla ja olin melko varma, että on kantavana. Sitten kuudennen viikon alkupuoliskolla en mielestäni nähnyt mitään muutosta ja paniikki alkoi kasvaa. Yksi "neuvolakäynti" Sarin luona valoi kuitenkin sen verran uskoa, että heti seuraavana aamuna Kirppu näytti paksummalta ;) Seitsemännellä viikolla ei enää tarvinnut paljon arvailla - Kirpun jatkuva nälkä ja tynnyrimäiseksi kasvanut runko antavat ymmärtää, että massussa muhii muutakin kuin vuosisadan valeraskaus. Huomenna aloitellaan tiineyden kahdeksatta viikkoa eli pari viikkoa olisi vielä odoteltava...

Käytös ei ole juurikaan muuttunut missään vaiheessa. Jos nyt oikein haluaa nähdä jotain eroa, niin ehkä Kirppu on ollut vähän rauhallisempi ja vielä entistäkin läheisyydenkipeämpi, vaikka ainahan se on ollut sellainen sylissänyhjääjä. Edelleen se on puuhakas ja leikkisä, kun jotain yhdessä tehdään, ja ulkona etenee samalla tomeralla laukka-loikka-tyylillä kuin ennenkin. Pahoinvointia ei ole ollut eikä ruokahalu kadonnut missään vaiheessa. Kirkasta vuotoa havaitsin n. kuudennella viikolla (on sitä saattanut olla aiemminkin, en ole erityisesti sitä etsinyt) ja nisät alkoivat kasvaa ja punertua samoihin aikoihin. Yskänröhinöitä oli 41.-43. päivien aamuina eli juuri silloin, kun keuhkomatosten pitäisi lähteä liikkeelle. Matokuurin olin aloittanut edellisenä päivänä ja sillä saatiin matoset ja röhä tapettua.

Nyt jatketaan Kirpun kanssa rauhallista elämää ja pyritään siihen, että loput kantoajasta sekä tietysti itse synnytys sujuisi ongelmitta.

Säät ja liikennekaaokset ovat haitanneet hallitreeneihin pääsyä, mutta muutaman kerran ollaan käyty Waltterin kanssa halleilla pyörimässä. Maanantain Ojangon treeneihin rakennettiin pari viikkoa sitten rata ja työstettiin sitä, viime viikolla tehtiin muutamalla esteellä ainakin putkenpään ohituksia ja pakkovalsseja. Soile kävi kouluttamassa ryhmäämme toissakeskiviikkona ja Waltteri oli melkein yhtä järjetön kuin edelliselläkin kerralla. Enemmän saatiin kuitenkin onnistumaan eikä mikään kohta tainnut olla ihan ylitsepääsemättömän vaikea.

Nesti tuli viime keskiviikkona kotiin ja palannee tällä viikolla taas Pähkikseen, jossa onkin sitten varmaan ainakin pentujen syntymän ja ensiviikkojen yli. Käytin sen lauantaina Apexissa senioriterveystarkastuksessa eli perusasiat käytiin läpi ja otettiin laajahkot verikokeet. Mitään hammaskiveä ihmeellisempää ei koirassa havaittu, verikokeiden tulokset tulevat n. viikon sisään. Silmistä unohdin sanoa, eli ne jäivät katsomatta. Lisäksi juteltiin Nestin hieman huonontuneesta ruokahalusta ja viimeviikkoisista satunnaisista oksenteluista. Näiden hoitoa varten Nestille määrättiin happosalpaajakuuri, jota en kuitenkaan aloittanut, kun Nesti on ollut taas ihan oma itsensä. Verikokeet sitten kertovat jos sisuskaluissa on tapahtumassa jotain huomiota vaativaa muutosta.

Kirppu ja maha lumilenkillä