Pappavaivoja

Käytiin Waltterin kanssa viikko sitten torstaina Apexissa Lotta Pänkälän vastaanotolla. Ihan vaan vuositarkastus ja samalla puhuttiin lisääntyneestä pissaamisesta. Kaikki päällisin puolin kunnossa, sydänääni ennallaan, veriarvoissa ei mitään. Virtsan ominaispaino vähän matala ja sen johdosta on nyt kokeiltu noin viikon Nutrisal-kuuria elekrolyyttitasapainon palauttamiseksi, jos siinä siis vaikka olisi jotain ongelmaa. Katsotaan miten tilanne jatkuu tästä eteenpäin, onko jo parempi vai siirrytäänkö seuraaviin tutkimuksiin. Uusi Propalin-pullokin saatiin mukaan ja sen aloittamisen jälkeen ei ole enää vuotanut alleen, mikä oli taas muutaman viikon ollut melkein päivittäistä. Aiempi pullo oli ollut käytössä viime syksystä saakka eli ehkä se ei ollut enää ihan freesiä... Muutamassa kuukaudessa sen muistaakseni sanotaankin vanhentuvan.

Maanantaina oltiin akupunktiossa YESsillä. Waltteri reagoi hoitoihin enemmän kuin yleensä ja erityisesti takapäästä oli arka. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut 5 viikkoa ja lääkärimme arvioi tuon olleen nyt vähän liian pitkä väli. Hoitojen väli yleensä tuplataan joka hoidon jälkeen, mutta tällä kertaa sovittiin seuraava hoito jo vähän aikaisemmin eli ennen toukokuun puoltaväliä. Kyllä tuosta tälläkin kertaa apua oli, Waltteri on tiistaista lähtien ollut taas selvästi vetreämpi. Muutenhan se on nyt ollut aika hyvässä kunnossa viime kuukaudet, on jaksanut lenkeilläkin paljon paremmin kuin syksyllä, tunnin lenkkejäkin on hypiskellyt silloin tällöin tyytyväisenä mukana. Alkusyksystä, kun selkä oli huonompana, tuntui raja menevän 30-40 minuutissa, sen jälkeen alkoi olla haluton.

Vuoroa odottelemassa Animagi Apexissa

Kirpun kanssa ollaan ehditty käydä parit tehistreenit sitten viime kirjoittaman. Näistä löytyy vähän tarinaa myös tehisblogin puolelta, kun olin kaksi kertaa peräkkäin bloggausvuorossa: ensin toissatiistaina oltiin omissa treeneissä ja nyt viime tiistaina päästiin vielä tuuraamaan haastajiin. Jännittäviä kuvioita ollaan treeneissä tehty ja ihan hyvin ollaan saatu kaikki loppujen lopuksi toimimaan.

Omatoimisesti ollaan tehty pelkkää juoksu-A:ta, ei muuta. Palkkaa olen jo siirtänyt seuraavan esteen taakse ja tässä ei ongelmia. Nyt on meneillään juoksun saaminen osaksi ratasuoritusta niin, ettei enää käydä viemässä palkkaa yhdessä. Pari hienoa 2on-2offia nähtiin alkuviikosta, mutta eilen perjantaina juoksi heti ensimmäisestä toistosta. Eiliset suoritukset olivat muuten jotenkin kankeita, ei tullut kertaakaan harjan yli sellaisella lennolla kuin pitäisi. Oliko sitten väsynyt vai onko jumissa vai mitä, en tiedä. Seuraavan kerran juostaneen maanantaina tai tiistaina ja reilun viikon päähän on onneksi fyssariaikakin varattuna.

Vähän kutkuttelisi ilmoittaa Kirppu HSKH:n kisoihin kahden viikon päähän, siis ihan agiradoillekin. Työtä on vielä juoksu-A:n kanssa, mutta tuo olisi vika mahdollisuus päästä tekemään ensimmäinen kisasuoritus omassa treenihallissa ja jotenkin tuntuisi hyvältä idealta aloittaa kisaaminen siellä. Viikko aikaa treenata ja miettiä, sitten pitäisi päättää ilmoittaako vai ei.

Naru on tehnyt hallilla pieniä ratapätkiä etupalkalla. Itsenäisiä käännöksiä olen yhdistänyt näihin myös, niitä pitäisi nyt alkaa tehdä enemmän ihan riman kanssa, että oppisi vielä paremmin erottelemaan kääntöhypyt pitkistä hypyistä. Lisäksi olen nyt pystyttänyt keppikujan takapihalle ja ollaan käyty sitä juoksemassa 4-5 toistoa kerrallaan kerran-pari päivässä nyt muutaman päivän. Miten helppoa ja miten kivaa! Selvää edistystä tapahtuu jokaisella treenikerralla, hyvä tästä vielä tulee.

Treeniä, treeniä

No ei nyt niin kauheasti kuin otsikko antaisi olettaa. Kerran-pari viikossa ollaan käyty hallilla kurvailemassa, mutta joskus tullut myös treenittömiä viikkoja.

Tehiksessä alkoi kevätkausi uusien kouluttajien kanssa. Huotarin Pete kävi vetämässä yhdet treenit tammikuussa, kiva rata, jolla oltiin yhtä alun mutkaa lukuunottamatta oikeastaan aika hyviä. Alun mutkakin saatiin kyllä hyväksi hiottua. Noin muuten Peten ehdotuksesta kokeiltiin radalla vähän hiljaisempaa ohjausta eli kaikki ylimääräinen ärinä pois ja vain tarpeelliset este- ja/tai ohjauskäskyt. Tuntui aika hyvältä oikeastaan ja Peten mielestä Kirppu kulki myös varmemman ja vapautuneemman oloisesti näin. Aikoinaan olen päätynyt siihen, että Kirppu syttyy tekemiseen paremmin silloin, kun minäkin ohjaan ja käskytän raivokkaasti, mutta onhan tuosta jo vuosia aikaa ja tilanne on voinut hyvinkin muuttua nyt, kun koiralla on muutenkin itsevarmuutta enemmän kuin nuoruusvuosina. Tätä täytyisi testailla vähän enemmänkin - kunhan vaan muistaisi muulloinkin, kun radan reunalla!

Helmikuusta eteenpäin aina kauden loppuun saakka meitä kouluttaa entinen seura-, joukkue- ja treenikaverimme eli Caloanderin Jenna. Ensimmäiset treenit helmikuun alussa menivät muuten hyvin, mutta tokihan rataan oli leivottu yksi kunnollinen välistävetosarja, joka aiheutti niin suurta tuskaa jo tutustumisessa, että itse suorituksessa luovutin oikeastaan jo ennen ensimmäistäkään välistävetoa. Näiden työstäminen meni sitten vähän nauramiseksi puolin ja toisin, mutta saatiin kuin saatiinkin homma toimimaan ihan perinteisesti peruuttamalla ja oikein rytmittämällä. Olen aiemmin tuon peruuttelutyylin tuominnut liian vaikeaksi toteuttaa käytännössä, mutta ei se oikeastaan sitä sitten ollutkaan, kunhan ei jäänyt vääntämään välistävetoja "voimalla", kuten olen aina sortunut tekemään (Waltterin aiheuttamia traumoja varmasti).

Helmikuun toisella treenikerralla oli Iina tuuraamassa Jennaa. Sillä kertaa treenattiin erityisesti valsseja ja vaikka ei kuviot ihan omilta tuntuneetkaan niin saatiin toimimaan kuitenkin.

Molemmilla helmikuun tehiskerroilla käytettiin puolet omasta treeniajastamme juoksu-A:n treenaamiseen ja pohtimiseen, koska se on nyt meillä kuitenkin se tärkein juttu, ja on myös saatava kisakuntoon ihan viimeistään toukokuun alkuun mennessä. Omatoimisissa ollaan myös keskitytty juoksu-A:han ja tehty sen ohella vain muutamaan otteeseen pieniä ohjausjuttuja, pääasiassa niitä välistävetoja. Treenikertoja A:lla ei ole ollut vieläkään kauhean montaa, alle kymmenen uskoakseni, mutta edistystä on jo tapahtunut paljon. Tällä hetkellä tehdään A:ta erilaisilla lähestymisillä, palkka edelleen suoraan A:n jälkeen. Muutama toisto per treenikerta (yleensä 4-6) ja tyypillisesti näistä valtaosa vauhdikkaita, rentoja kahden laukan osumia. Muunlaiset suoritukset Kirppu korjaa yleensä itse toistolla kahden laukan osumiksi, joten ilmeisesti meillä on samanlainen käsitys siitä, mihin pyritään :) Lähestymisiä voisi nyt parilla kerralla vielä hieman vaikeuttaa ja jos ei mitään ihmeellistä niiden osalta tapahdu niin seuraavaksi olisi ajatuksissa esteiden lisääminen A:n jälkeen.

Naru on käynyt samaiset 1-2 kertaa viikossa treenailemassa. Keppejä ollaan tehty jonkin verran, mutta kun niiden kanssa säätäminen hallilla on niin rasittavaa niin mietin tässä, josko kuitenkin laittaisin nyt keppikujan muutamaksi viikoksi pystyyn omalle pihalle. Piha on jo täysin lumeton ja pian varmaan maa sen verran pehmennytkin, että kepit saisi sinne hyvin tökkäistyä pystyyn. Sitten voisi tehdä pikkutreenit vaikka päivittäin, jos sattuisi olemaan niin reipas.

Puomia Naru juoksee jo kokonaisena. Etupalkka on edelleen käytössä (ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkään) ja hienosti Naru sen vetämänä hakeekin puomin loppuun ja jää 2on-2off:iin odottamaan vapautusta. Viimeksi kokeiltiin vähän sitä, jos minä liikkuisin Narun mukana ja se toi hommaan niin paljon lisää vauhtia, että ei ihan osannutkaan jarruttaa oikeaan kohtaan :) Vähitellen siis ohjaajan liikettä mukaan tai vaihtoehtoisesti lisäpalkka (tai apupalkkaaja, jos sellainen joskus olisi mukana) heti kontaktin jälkeen helpottamaan pysähdystä. Kontakteista ollaan myös keinua tehty jonkun verran eli itse kontaktin tarjoamisen lisäksi päähän juoksemista. Ihan vaiheessa vielä. Juoksu-A:ta aloitellaan varmaan piakkoin, ehkä huhtikuussa.

Pieniä ratakuvioita ollaan nyt tehty melkein joka kerta. Tähtäimenä näissä on estevetoisuuden, vauhdin ja motivaation kasvattaminen eli ehdottomasti kyse on aina hyvin loogisista ja suoraviivaisista pätkistä. Naru on kyllä aika, tuotanoin, iloinen agilitykoira :) Ei se meno aina ihan järkevän näköistä ole vaan enemmänkin näyttää, että kaikki raajat sätkivät eri suuntiin ja jotenkin kummasti se kuitenkin onnistuu pääsemään silti eteenpäin ihan vauhdikkaasti. Rimakorkeudet on meillä miten sattuu, yleensä jossain 25-35 cm välillä tällä hetkellä, eikä Naru kyllä niitä pudottele kuin ehkä kerran kymmenessä treenissä, joten kaipa se sätkivät koipensa kuitenkin hallitsee :)

Pussia, muuria ja pituutta Naru ei ole vielä nähnytkään, rengasta ollaan tehty jonkin verran. Siinäkö ne oli? Ainiin, pöytä. En tiedä opetanko ollenkaan, siis ihan oikeasti. Niin paljon muutakin treenattavaa, että viitsiikö sitä käyttää aikaa esteeseen, joka on koko 12,5-vuotisen kisaurani aikana tullut 4-5 kertaa vastaan kisaradoilla? Nesti kisasi pöydällisellä radalla mielestäni kolme kertaa ja Waltteri sen yksi tai kaksi, Kirpun kanssa ei ole tullut tähän päivään mennessä vastaan kertaakaan.

Kesäryhmien haut aukesivat viikko-pari sitten ja päätin hakea ryhmäpaikkaa sekä Kirpulle että Narulle. Alustavien tietojen mukaan ainakin Naru olisi sellaisen saamassakin, hui! Kirpulle toivon myös ryhmäpaikkaa, koska tehistreenit loppuvat kuitenkin kesäkuun loppuun ja ovat muutenkin vain joka toinen viikko. Lupauduin myös pitkästä aikaa kouluttamaan omaa ryhmää, tai tarkkaan ottaen puolikasta, koska meitä on kaksi kouluttajaa jakamassa ryhmä. Muutaman kerran olen syksyn ja talven aikana vetänyt Tehis kouluttaa -treenejä sekä tuurauksia ja ihan kivaahan se kouluttaminen aina lopulta on, vaikka ennen treenejä usein onkin tunne, että miksi menin lupautumaan ;) Uskoakseni vakioryhmä on mulle kuitenkin parempi kuin tällaiset yksittäiset, koska tykkään siitä että tiedän, kenelle olen treenejä suunnittelemassa.

Aurinkoinen kevätpäivä, metsälenkki lumettomassa Ojangossa, järkkäri mukana - autossa...