Sinne meni

Waltteri pääsi miehuudestaan hieman suunniteltua aiemmin. Huomasin kasvaimen kasvaneen selvästi kevään aikana enkä halunnut odottaa asian kanssa enää kauempaa, joten pari viikkoa sitten keskiviikkona ukko tuikattiin hetkeksi uneen ja kivekset kasvaimineen leikattiin pois. Kasvainta ei tässä vaiheessa lähetetty tutkittavaksi, mutta otettiin talteen siltä varalta, että haluan sen myöhemmin jostain syystä tutkia. Alunperin olin ajatellut sen tutkituttaa, mutta koska kiveskasvaimet ovat leikanneen lääkärin mukaan lähes aina pahanlaatuisia eikä tutkimuksen kautta kuitenkaan pystyttäisi selvittämään syövän käyttäytymistä jatkossa, tultiin siihen lopputulokseen, että tutkimus ei suurella todennäköisyydellä kertoisi meille mitään, mikä ei ollut jo riittävällä varmuudella ennestään tiedossa.

Waltteri on toipunut leikkauksesta hyvin. Vajaan viikon hoiteli takapäätään ahkeraan ja kerran käytiin myös näyttäytymässä lääkärillä, mutta viikko leikkauksesta poika oli jo täysin oma itsensä. Pariin näyttelyyn olin sen jo ilmoittanut - ensimmäinen jää joka tapauksessa väliin rauhoitusaineen tuoman dopingkarenssin takia ja toiseen osallistuminen riippuu toipumisen lisäksi siitä, saadaanko Kennelliitolta kivestodistusta siihen mennessä. Toiveena olisi joka tapauksessa käyttää Waltteri edes kerran pappaluokassa kesän aikana, mutta katsotaan nyt miten käy.

Kirppu on käynyt pari näyttelyä lisää toukokuun alkupuoliskolla. Tampereen ja Helsingin kv-näyttelyistä tarttui matkaan pn2-sijoitukset ja vara-cacibit. Tampereella oli mukana myös Pottu-parson nuorten luokassa. Potulle jälleen erinomainen ja kolmas sija luokassaan.

Helatorstaina osallistuttiin Kirpun kanssa myös agilitykisoihin! Ojangossa hypittiin ensin hyppäri, joka meni oikeinkin hyvin lukuunottamatta yhtä pudonnutta rimaa. Muuta syytä en tiputukselle osaa sanoa kuin sen, että en nähnyt sen tapahtuvan... Aika monet rimantiputukset (kaikilla koirillani) ovat tapahtuneet selkäni takana ja siinäpä se syy sitten lieneekin. Agilityradalla otettiin väärä este heti alkuvaiheilla, muuten tehtiin silläkin varma ja kaunis suoritus. Kultainen Kirppu osaa kyllä hommansa ihan treenimättäkin ja sitä on niin helppoa ohjata, että itseään vain voi syyttää virheistä.

Seuraavista starteista en ole vielä päättänyt, mutta yritän varmaan katsella jotain touko-kesäkuun vaihteeseen. SM-kisat jäävät meiltä tänä vuonna kisaamatta, koska startteja ei tule niin montaa, että voitaisiin edes teoriassa saada nollia kasaan. Joukkuekisaan osallistutaan, jos Walesinterrierikerho saa minijoukkueen kasaan. Tästä tullee meille kaikilla tavoin tällainen välivuosi agilityssa, jotain startteja varmaan otetaan silloin tällöin ja katsotaan, minkälaisiin tuloksiin ne johtavat. Valioksi tuo pitäisi saada jossain vaiheessa, mutta en aio liikaa yrittää sitäkään. Sertit tulevat sitten kun tulevat, uskon joka tapauksessa että tulevat :)

Onni on aurinkoinen kevätpäivä ja oma piha :) Waltteri nautiskelee

Kauniit ja viisaat :)

Tilannepäivitys

Talven aikana on tapahtunut melkein yhtä vähän kuin blogiin on tullut päivityksiä... Tässä kuitenkin lyhyesti tapahtumista.

Joulukuussa käytiin Kirpun kanssa molemmat messarit. Alunperin tarkoitus oli ilmoittautua vain ja ainoastaan, jos Sari laittaisi kasvattajaryhmän, ja vain ja ainoastaan niille päiville, joille kasviskin tulisi, mutta jotenkin muutaman mutkan kautta päädyin taas ilmoittamaan Kirpun molemmille päiville, vaikka kasvista ei tullut kummallekaan... Tavoitteena näyttelyille oli rento ja iloinen esiintyminen ja tätä oikein harjoiteltiin etukäteen :) Tavoite saavutettiin ja meillä oli molemmilla tosi kivaa kehässä molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä pn-3, sunnuntaina Kirppu sai myös Cacibin.

Nuori parsonneiti Pottu osallistui myös lauantain Helsinki Winneriin junioriluokassa. Pottu oli mukavasti luokkansa kolmas (viidestä) erinomaisella.

Tammikuussa jatkettiin näytelmäteemalla ja osallistuttiin Turun KV-näyttelyyn. Kirppu oli ranskalaistuomarin kehässä paras kolmesta walesista.

Helmikuun merkittävin koiratapahtuma oli astutusmatka Ruotsiin. Kirpun kaunis sisko Riia astutettiin komealla nuorella Krabatilla, jonka italialaista isää olen itsekin katsellut vähän sillä silmällä. Krabat olikin kovasti isänsä näköinen ja muutenkin kerrassaan ihastuttava tuttavuus niin ulkomuodoltaan kuin myös luonteeltaan. Hienoja pentuja on varmasti odotettavissa näiden treffien seurauksena!

Helmikuun 26. päivä Nesti täytti 13 vuotta! Pidettiin oikein juhlat, veljeni alakouluikäiset tytöt tekivät parhaansa tappaakseen synttärisankarin sydänkohtaukseen vinkuleluleikeillään :) Nesti on tosi hyvässä kunnossa edelleen ja kaikin puolin oma itsensä.

Maaliskuussa päästiin jo vähän treenaamisen makuun. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla tekemässä vähän sitä-sun-tätä. Juoksukontaktikokeilujakin ollaan tehty kohtuulupaavin tuloksin, mutta muutaman treenin jälkeen jouduin toteamaan, että aika ei tule riittämään kontaktisuorituksen muuttamiseen, kun toukokuussa luulisin kuitenkin haluavani kisaamaan. Eli siirretään tämä joko tuleville treenikausille tai tuleville koirille :)

Maaliskuun alussa käytin Kirpun ja Waltterin rokotuksilla ja eläinlääkärintarkastuksessa. Kirppu oli kaikin puolin kunnossa, mutta Waltterilla todettiin kasvain kiveksessä ja sivuääni sydämessä. Kasvain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä kastraatiolla ja sydänultraakin olen harkinnut. Vaivat eivät ole mitään poikkeuksellisia iäkkään koiran kohdalla, mutta tämä heikkohermoinen omistaja nukkuu yönsä sitä paremmin, mitä tarkemmin kaikki tällaiset asiat ovat "kontrollissa".

Huhtikuussa tuli pari näyttelykäyntiä lisää plakkariin. Kuun puolessa välissä käytiin Kirpun kanssa Vaasassa saakka kokeilemassa onneamme. Ruotsalaistuomari ihastui Kirppuun kovinkin ja Kirppu oli jälleen ROP, tällä kertaa kahdesta walesista. Viime sunnuntaina oltiin Lahdessa, jossa Kirppu oli paras narttu ja VSP. Toukokuullekin on joitakin näyttelykäyntejä suunnitteilla, kesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki.

Agilitykentillä emme ole käyneet viime viikkoina, mutta lähiviikoille muhii pieniä ajatuksia sekä treenien että kisojen suhteen. Mitään paineita en nyt kuitenkaan kisaamisista ota, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu. SM-nollia meiltä puuttuu muutama (neljä ehkä?) ja ne pitäisi Kirpun kanssa saada suht' helposti kasaan, mutta vielä en ole päättänyt, kuinka tosissaan lähdetään niitä yrittämään. Karsintoihin tuskin osallistumme, sillä alustavissa suunnitelmissa olisi astuttaa Kirppu kesän juoksusta, jota odottelen n. heinäkuulle. Valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, enää uros puuttuu :) Näillä näkymin joudumme siis jälleen suuntaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kirpunpötkelö Lahdessa (kuva: Maija Varis)