Toissaviikon keskiviikkona vietettiin Narun kanssa pari tuntia Mevetissä terveystarkeissa. Per Axelsson arvioi Narun silmät, polvet ja luuston täysin terveiksi. Kennelliiton lausunnot luustokuvista tulivat alkuviikosta ja niidenkin mukaan lonkat A:ta, kyynärät nollaa ja selkä terve. Kilpparitestitkin otettiin, niiden tuloksia odottelen vielä.
Viime viikonloppuna reissattiin pariksi päiväksi Tallinnaan Eestin voittajaan, minulla mukana Naru ja Sarilla sukulaiswalesit Killi ja Tellu. Lauantaina walesit kehässä ja sieltä meidän seurueelle kaikki mitä tultiin hakemaan :) Ihana aurinkoinen päivä, tuntui jo melkein kesältä.
Sunnuntaina Narun kanssa espanjalaisen Juan Naveda Carreron kehään. Naru oli vähän vaisun oloinen, varmaan reissusta väsynyt, mutta esiintyi oikein hyvin. Hyvä arvostelu, erinomainen ja luokkavoitto (kahdesta junnunartusta), mutta jäi ilman SA:ta ja näin ollen myös ilman titteliä. En osannut olla tuosta kovin pahoillani, kun toukokuun näytelmäturnee on kokonaisuudessaan ollut niin onnistunut, ja tämä viimeinenkin kehäkäynti meni tosi hyvin kaikin puolin.
Nice small bitch, correct head, nice neck, very good topline, nice angulation front & behind, hair is a bit silky, movement correct.
Sarille kiitos matkaseurasta ja Narun kehäkuvista!
kuva: Sari Mäkelä
kuva: Sari Mäkelä
Naru on viime viikkoina käynyt jotenkin tavallista suuremmilla kierroksilla, mikä on ilmennyt sekä lisääntyneenä malttamattomuutena arkielämässä että huonona käytöksenä tietynlaisissa tilanteissa. Viimeisten viikon-puolentoista aikana näitä oireita alkoi olla niin säännönmukaisesti ja voimakkaina, että aloin jo olla ihan epätoivoinen ja peloissani, että jotain on isosti vialla. Asiaa purettiin muutamankin ihmisen kanssa (kiitos erityisesti Kaisi ja Sari) ja mm. mahdollista juoksun lähenemistä mietittiin, hormonit kun voivat varsinkin nuoren nartun pistää aika sekaisin. Torstaina se juoksu sitten alkoi! En ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen veritipoista lattialla :) Nyt annetaan teinihirviölle muutama viikko aikaa asettua ja katsellaan sen jälkeen, missä mennään stressitasojen kanssa.
Kirpulla on nyt ollut parit tehistreenit ja tosi hyvin on mennyt. Koira kulkee hyvin ja juoksu-A tuntuu toimivan. Ensimmäisillä toistoilla on nyt juossut aina hyvin, mutta väsyneenä saattaa yrittää pysähtymistä, tai jos edelliselllä toistolla on tehty jotain erikoisempaa (esim. tiukka päällejuoksu A:n kontaktilla). Hyvillä ja luottavaisilla mielin lähden kuitenkin tuolla A:lla SM-kisoihin. Uskon, että tekee hyvät A:t siellä ja jos ei tee niin ei sekään mikään maailmanloppu ole.
Ensi tiistaina vielä viimeiset treenit ja sitten lähdetään kohti Oulua ja SM-kisoja. Perjantaina kisataan todennäköisesti jompikumpi lämmittelykisoista, lauantaina edustetaan HSKH:ta joukkuekisassa ja sunnuntaina sitten vuorossa yksilökisat.
Narun kanssa käytiin nyt keskiviikkona ryhmätreeneissä. Juoksukontakteista puhuttiin ja kieltämättä alkoi vähän kutkuttamaan, josko sittenkin tekisi myös puomille juoksun... Vaan enpä taida jaksaa sitä työtä enkä sitä epävarmuutta, luulen. Vauhdikasta ratatreeniä tehtiin myös ja vauhtia ja intoa riitti, vaikkei ihan kaikille esteille aina osuttukaan :) Enemmän pitäisi jo osata luottaa koiraan ja ohjata siten kuin agilitykoiraa ohjataan. Sama juttu aina nuoren koiran kanssa, jossain vaiheessa oma ohjaus jää sinne pentuhumputuksen tasolle kun koira menee jo kuin vanha tekijä.
Perjantaina kävin kuvaamassa Sarin ihanaa kasvattia Deviä ja samalla napattiin Narusta nättikuva. Lupasin Narun perrojen tuomarikollegioon tiistaiksi eli turkki pidetään viikko ennalta ajateltua pidempään. Keskiviikkona tai torstaina vaihdetaan kesäiseen nakukampaukseen :)
Keskiviikkona Narun agilitytreenit. Tutustuttiin pussiin ensimmäistä kertaa, hyvin innostui siitä kuten kaikesta muustakin tähän saakka. Harjoiteltiin myös irtoamista ja kyllä irtosi :) Vähän tehtiin myös ratatreeniä. Aika paljon on vielä matkaa siihen, että tunnetaan toisemme kunnolla radalla, ja tietysti on vielä työtä tehtävä sen eteen, että koira on koulutettu sellaiseksi kuin mitä visioin. Ihan hyvin meni silti ja vauhtia ja intoa riittää kyllä, koiralla siis :) Rimoja putosi ratatreenissä pari-kolme - selittynee kokemattomuudella, mutta pistetään mieleen.
Jouduin jättämään Kirpun torstaitreenit väliin muiden kiireiden vuoksi ja Narun perjantain tokotreenit peruuntuivat HSKH:n toko-kokeen vuoksi.
Tänään lauantaina ajeltiin Narun kanssa Haminan KV-näyttelyyn. Tuomarina oli italialainen Alberto Cuccillato ja perroja oli vain seitsemän kappaletta. Kaikenlaisen sähläyksen seurauksena olin kehän laidalla vasta kaksi koiraa ennen omaa rotua, mutta ehdittiin niiden kahden koiran sekä viiden perrouroksen aikana järjestäytyä ja päästiin kehään. Naru esiintyi kuin unelma: seisottaminen ei ole juuri ongelma ollutkaan, mutta nyt irtosi liikutettaessakin kauniille raville eteeni, minun ei tarvinnut kuin roikkua perässä. Pomput säästi väliajoille ;) Narulle erinomainen, luokkavoitto (luokkansa ainoana) ja vielä SA. Toinen narttu ei paras narttu -kisaan päässyt, joten Naru oli lopulta paras narttu kera sertin! Uros (taisi olla myöskin juniori) voitti rodun ja Naru oli päivän VSP.
Well in type. Lovely feminine expression. Correct bite. Enough square in skull. Small in size. Well angulated. Good coat. Good typical movement.
Kylläpä on ollut hienot pari viikonloppua Narulle! Mietin koiraa näyttelyihin ilmoittaessani, että jos onnistuisi saamaan sertitilin jo nyt auki niin enempää ei voisi enää toivoakaan. Enemmän kuitenkin tuli toivomattakin ja nyt on Narulla jo kaksi sertiä ansaittuna. Ensi viikonloppuna matkataan vielä Tallinnaan näytelmöimään, mutta sen jälkeen voidaan enemmän kuin hyvillä mielin vaihtaa kesäisempään kampaukseen ja palata näyttelyhommiin joskus ensi talvena.
Viime viikon keskiviikkona 6.5. oli Narun ensimmäiset ryhmätreenit :) Tehtiin alkuun rallirataa, jolla testattiin sekä estevetoisuutta että ohjauksen seuraamista. Tosi hyvin meni molempien osalta - Naru etenee mukavan itsevarmasti (vaikka vielä saa mun puolestani tykittää rohkeammin ja varmasti ajan mittaan tulee niin tekemäänkin), mutta seuraa myös kääntöjä hyvin kevyesti. Myös rengasta treenailtiin ja tarjoamisen kautta ja naksun avulla saatiin hyvin onnistumisia, vaikka aiemmin kehyksellisen renkaan kanssa on mennyt vähän höpöilyksi. Ihanasti Naru keskittyi tekemiseen kun oli sen aika ja vapauden koitettua viiletti lelunsa kanssa kamalaa vauhtia ympäri kenttää :)
Jäähkälenkillä Naru kävi lutraamassa kaikki Ojangon ojat. Ei riittänyt enää kahlailu saati ojan reunalla fiilistely, vaan otti oikein vauhtia ja loikkasi niin, että laskeutui aina keskelle ojaa. Kirppu kuumenee aina muiden vesileikeistä ja tälläkin kertaa jahtasi Narua pitkin pusikoita jokaisen ojakäynnin jälkeen, oikea viisasten kerho.
Sateinen ja ojainen kaunotar
Torstaina 7.5. vuorostaan Kirpun viikkoryhmän ensimmäiset treenit, jossa tehtiin perustekniikkaharjoituksena välistävetoja, takaakiertoja ja serpentiiniä. Meillä tietysti suurin osa ajasta meni välistävetojen työstämiseen ja siihen halusinkin panostaa, kun ovat niin selkeä heikko kohta minulla. Talvella käyttöön otettu peruuttelutekniikka saatiin toimimaan hyvin näillä useilla peräkkäisilläkin välistävedoilla, kun vaan oikea rytmi löytyi.
Treenin lopuksi käytiin vielä hallissa tekemässä puomia ja A:ta sekaisin. Kaikki puomit pysähtyi tosi hienosti riippumatta siitä, tehtiinkö samalla kierroksella ensin A-este vai ei. A:t juoksi myös hyvin muuten, mutta sillä kerralla kun puomi tehtiin ensin, mietti selvästi pysähtymistä A:llakin. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät juoksut, varmaan paras yksittäinen treeni tähän mennessä.
Naru kävi myös hallissa jatkamassa rengastreeniä - hyvin meni! Vaihdoin naksupalkaksi heitetyn lelun ja sillä tuli ihan uudenlaista kipinää.
Perjantaina 8.5. oli Narun toko-kurssin ensimmäinen kerta. Katsottiin kouluttajan kanssa perusasentoa ja muutettiin sen paikkaa hieman taaemmas. Pienen makustelun jälkeen tuntui oikeastaan paremmalta tuo muutaman sentin taaempi paikka. Omatoimisesti harjoiteltiin takapäänkäyttöharjoitteena myös vadin ympäri pyörimistä etutassut vadin päällä. Lopuksi paikallaolot, tein tällä kertaa istuen kun on meillä vahvempi. Hyvin pysyi, olisinko käynyt kerran palkkaamassa välillä.
Lauantaina 9.5. suunnattiin Narun sekä Neo-iskän ja omistajansa Ullan kanssa näyttelyyn Mikkeliin. Naru esiintyi oikein kivasti, sai hyvän arvostelun ja tulokseksi sileän erin ja luokkansa ainoana luokkavoiton sekä kehotuksen kehittyä lisää :) Tuomarina oli Helin Tenson.
Selvä sukupuolileima. Hieman pitkältä & matalaraajaiselta vaikuttava narttu, jolla hyvin kaunis pää ja korvat. Hyvä kaula. Hieman pitkä selkä. Hyvä eturinta & rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Rodunomaiset liikkeet. Erinomainen turkinlaatu.
Tämän viikon maanantaina käytiin Waltterin kanssa YESsillä akupunktiossa. Akupunktiosta on selvästi hyötyä Waltterille, mutta hoitojen välejä ei olla onnistuttu kasvattamaan halutulla tavalla ja lääkärimme epäili, että Waltterin iän takia ei ehkä tulla onnistumaankaan. Tämän johdosta hän päättkikin lennosta opettaa neuloittamisen minulle, jotta voidaan kokeilla, josko pystyttäisiin pitämään vaikutus paremmin yllä kotihoidoilla. Tunnin vastaanottoaika venyi 2,5-tuntiseksi, kun käytiin läpi neulojen käyttöä ja oikeiden kohtien löytämistä sekä harjoiteltiin. Nyt alkuun kokeillaan neulojen laittoa parin viikon välein ja katsotaan, miten vaikuttaa Waltteriin.
Pikakurssi akupunktioon.
Tiistaina Kirpun tehis-treenit, Jenna kouluttamassa. Mukava ja sujuva rata, ei kauheasti ohjausjuttuja hiottu vaan enemmänkin katsottiin A:ta ja tehtiin rataa ratana. A:lla pientä haparointia alkuun, mutta otettiin väliin joitakin etupalkattuja suorituksia ja alkoi taas kulkea ihan hyvin. Itsellä oli jotenkin puhti ihan pois niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta ihan hyviä ratasuorituksia saatiin aikaiseksi tilanteeseen nähden. Alla video yhdestä kierroksesta.
Treenien jälkeen käytiin vielä Narun kanssa hallissa tekemässä rengasta ja muutama toisto puomia.
Narun treenit keskiviikkona peruuntuivat kouluttajan kiireiden takia ja Kirpun treenit torstaina kisojen takia.
Torstaina hurautettiin Narun kanssa Tuomarinkartanoon palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Tuomarina Lena Danker ja perroja ilmoitettu 11 kpl, joista kuusi Caraydan-koiraa. Naru oli aika vallattomalla päällä ja liikutettaessa vietti suurimman osan ajassa ilmassa jossain vyötäröni korkeudella :) Tuomarilta tuli tiukkoja ohjeita esittämiseen niin minulle kuin muillekin kehässä olleille ja saatiin koirat kulkemaan jotakuinkin tuomarin toivomalla tavalla. Narusta tuomari tykkäsi kyllä ja Naru voittikin luokkansa (yhteensä kolme koiraa) erinomaisella ja SA:lla ja sijoittui paras narttu -kisassa toiseksi puolitätinsä jälkeen saaden vara-sertin.
15 kk, feminiininen tyttö, jolla oikeat mittasuhteet. Oikeat linjat päässä. Niukka purenta. Hyvät lavat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Oikea rintakehän muoto. Sopiva luusto. Oikea karvanlaatu ja kihara. Liikkuu hyvällä askelmitalla silloin, kun keskittyy.
Perjantaina taas Narun tokot. Katsottiin kouluttajan kanssa jääviä. Nämä meillä kaikki vaiheessa, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Kotitehtäväksi saatiin harjoitella kuuntelua (Naru tarjoaa mielellään maahanmenoa kaikkeen, vaikka istumisenkin käskyllä osaa) sekä liikkeen tuomista pikkuhiljaa mukaan ensin peruuttamalla, sitten sivuttain liikkumalla ja pikkuhiljaa siitä normaaliin seuraamiseen kääntymällä. Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa keskittymisen mestari ja mallioppilas Naru aiheutti sekasortoa saamalla kaksi karataan-ja-juostaan-ympäri-kenttää -hulluuskohtausta. Vissiin oli sitä mieltä, että johan tuota makailua on tälle treenille tehty riittävästi :)
Tokon jälkeen käytiin vielä hallissa, Kirppu teki muutaman toiston keppejä etupalkalla ja Naru keinua. Otettiin jokunen toisto ihan kokonaisenakin, toimi jotenkin paremmin näin kuin niin että laskeutuu kolisevan pöydän päälle tai että minä häsään jarruttelemassa keinahdusta. Työtä tuossa toki on vielä kaikin puolin jäljellä.
Eilen lauantaina vuorossa puolestaan näyttely Raumalla. Matkasuunnitelmat olivat vähän muuttuneet siitä mitä ne olivat kun koiraa ilmoitin ja olin ihan kahden vaiheilla, lähdenkö ollenkaan. Tulin kuitenkin ostaneeksi perjantaina niin hyvät eväät, että pakkohan se oli reissuun lähteä niitä syömään :) No onneksi mentiin! Naru esiintyi todella hyvin, liikuttaessakin malttoi pääasiassa ravata loikkimisen sijaan eikä myöskään kytännyt minua liiaksi. Unkarilaistuomari Attila Czeglédi ihastui Naruun suuresti, kehui sitä hyvin lupaavaksi ja tekikin siitä VSP:n sertin kera.
Pretty bitch with excellent proportions & very nice static balance. Sweet head expression. Very well made front. Excellent ribcage & topline. Excellent rear angulations. Lovely coat. Lovely temperament. Absolute clean & easy mover.
Tämä omistaja oli yhtä hymyä kehäkäynnin jälkeen. Ihanasti esiintynyt Naru ja hieno tulos hyvässä seurassa!
Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.
Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.
Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.
Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa
Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.
Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.
Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)
Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa
Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.
Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)
Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta
Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta
Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.
Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)
Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)
Näin ihana aina aamuisin :)
Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)
Nesti kyläilemässä lokakuussa
Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.
Lauantaina korkattiin Narun näyttelyura kotikulmilla eli Hakunilan pentunäyttelyssä. Kaisi tuli paikan päälle opastamaan koiran laittamista kehäkuntoon ja kannustamaan kehän reunalle - kiitos siitä! Naru oli ainoa perro, sai KP:n eli oli ROP-pentu ja sijoittui vielä hienosti kasiryhmän toiseksi :) Tuomarina sekä rotu- että ryhmäkehässä oli Kati Heiskanen.
Kaunis 6 kk vanha feminiininen narttupentu. Erinomaiset mittasuhteet. Hieno vahva pää, ihana ilme. Tyylikäs kaula. Vahva selkä. Erinomainen runko, luusto, kulmaukset ja tassut. Liikkuu kaikin puolin hienosti. Hyvälaatuinen kiharainen karvapeite, reipas luonne. Lupaava tyttö.
Aivan täydellinen ensimmäinen näyttelykokemus pennulle! Mukava, pennun positiivisesti kohtaava ja sitä kauniisti käsittelevä tuomari, hyvä näyttelypaikka, sopivan lämmin ja kuiva ilma (siis niin kauan kun kehät kesti - lopuksi kyllä kastuttiin läpimäriksi) sekä iloinen ja innostunut pentu :) Rotukehässä oli vielä hieman malttamaton, mutta ryhmäkehä meni täydellisesti myös esiintymisen osalta, mikä on jo paljon enemmän kuin kuusikuiselta voisi toivoakaan. Tuon kanssa oli niin kivaa kehässä, että tuskin jaksan odottaa seuraavaa yhteistä kehäkierrosta :)
ROP-pentu poseeraa suoraan kameralle... (kuva: Tytti Lempinen)
Onnea Narulle tänään puolivuotissyntymäpäivänä :) Painoa neidolla on 9,9 kg ja korkeutta 39 cm ja hän on tietysti kovin kaunis ja muutenkin ihana :)
Naru 6 kuukautta
Ollaan harrasteltu kaikenlaista viime viikkoina. Aloitettiin viikko sitten perjantaina HSKH:n rally-tokon alkeiskurssilla ja siellä vastaan tulleita "temppuja" ollaan sitten treenailtu kotioloissa. Tokoajatukset olin jotakuinkin haudannut ainakin toistaiseksi, mutta kun rallya varten kuitenkin pitäisi vähän seuraamista ja sen sellaista treenailla niin melkein samalla vaivalla voi sitten tehdä tokomaisesti tai ainakin sinne päin. Rallykurssin lisäksi ollaan ATD:n kolmikertaisella temppukurssilla, jonka ensimmäinen kerta oli maanantaina. Hienosti Naru on tehnyt töitä molemmilla kursseilla, keskittynyt täysillä minun kanssa tekemiseen muista koirista välittämättä. Ja voi sitä taivaallista rauhaa ja hiljaisuutta, mikä kodissa on vallinnut iltaisin oppituntien jälkeen - pieni on ollut väsynyt :)
Agilitya ollaan nyt tehty aika vähän, kun ei oikein ole ollut fiilistä. Putkea tuo juoksee jo pyytämättäkin, siivekkeenkierrot onnistuvat parin metrin etäisyydeltä kaikilla tavoin ja irtoamissuoria etupalkalla ollaan tehty suht' säännöllisesti myös. 2on-2off -alkeet täysin vaiheessa vielä - sitä fiilistä odotellessa... Kaiken kaikkiaan kuitenkin ollaan oikein hyvässä vaiheessa siihen nähden, mitä ajattelin tässä kesän aikana agilityn saralla tapahtuvan.
Näyttelyremmissä Naru on ollut tämänpäiväistä kuvaussessiota ennen kaksi kertaa ja on kyllä osoittautunut ihan luonnonlahjakkuudeksi siinä. Ei tarvitse kun asetella seisomaan ja siinä se sitten pönöttää täydessä ryhdissä, katse kaukaisuudessa, kunnes toisin sanotaan. Yhtään namia tai muutakaan palkkaa en ole sille näissä touhuissa vilauttanut vaan päätin kokeilla menisikö pelkällä maltillisella kehulla ja meneehän se :) Hyvä jos jatkuu näin, eipähän ainakaan ala kyttäilemään minulta mitään kehässä. Kerran ollaan siis treenailtu omillamme ja kerran HSKH:n näyttelykoulutuksessa - nyt ei sitten enempää asiaa mietitäkään ennen ensimmäistä oikeaa kehäkäyntiä, joka on edessä ensi lauantaina Hakunilan pentunäyttelyssä.
Kaikin puolin menee kyllä tosi hyvin pienen kiharaisen kanssa. Naru on edelleen hirmuisen iloinen ja avoin tyyppi, suorastaan hullunkurinen ja vallaton :) Kamala määrä energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta todella hyvin myös sitä keskittymiskykyä ja fokusta, joka tekee kouluttamisesta niin antoisaa. Ei nuo territkään ole koskaan, kukaan, olleet vaikeita kouluttaa tai motivoida, mutta joku ero tässä kuitenkin on. Sellainen tietty palvelualttius varmaan, siis halu tehdä töitä ihmiselle sen sijaan, että haluaa vaan tehdä mitä vaan kunhan on hauskaa. Ei iso ero oikeasti, mutta tuo tietynlaista intensiivisyyttä hieman lisää koulutustilanteisiin sekä mahdollisuuden keskittyä koko ajan täysillä itse asiaan, kun ei juurikaan tarvitse kilpailla koiran huomiosta minkään ulkopuolisen kanssa.
Ihmisille Naru on edelleen täysin avoin ja toisia koiria kohdatessaan myös reipas ja iloinen olematta mitenkään päällepäsmäri ainakaan vielä tässä vaiheessa. Yksittäisiä koiria haukkuu edelleen joskus ja kotioloissa on kyllä raivostuttava vahtija muutenkin, vielä pahempi kuin Nesti :) Toivottavasti vähän rauhoittuu kun ikää ja varmuutta tulee lisää, vaikka toisaalta olihan tämä piirre tiedossa kun rotuun sekaannuin eli hyväksyttävä se on joka tapauksessa. Ja kun ei niitä huonoja puolia pennussa tähän mennessä kauheasti ole tullut esiin niin tuon yhden kanssa varmasti pystyn elämään. On se niin kiva ja reipas kaveri ollut tähän mennessä - enemmän kuin edes uskalsin toivoakaan ja aika paljon kuitenkin uskalsin :)
Viikonloppureissu Narvaan kaksi viikkoa sitten toi Kirpulle kaksi pn2-sijoitusta ja lauantain sertin myötä Eestin muotovalionarvon. Voiton rotukehässä vei iiiiihana yhdeksänkuinen siskontyttö Tellu molempina päivinä ja menestyi vielä hienosti ryhmissäkin isojen tyttöjen ja poikien joukossa :) Kiitos Sarille matkajärjestelyistä ja -seurasta ja onnittelut menestyksistä!
Kirpun juoksu alkoi reissua seuraavana perjantaina. Nyt ollaan lähellä tärppipäiviä: tänään mennään 10. juoksupäivässä ja viime juoksusta Kirppu astutettiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Tällä kertaa on meno ollut jotenkin rauhallisemman oloista kotona - Waltteri joutuu kyllä Kirpun viettely-yritysten kohteeksi aina ajoittain, mutta suurimman osan ajasta ovat ihan rauhassa eikä tarvetta minkäänlaiselle erottamiselle ole ainakaan vielä ollut.
Ojangon hallissa kuin myös HSKH:n treeniryhmissä saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa, joten keskiviikkona osallistuttiin ihan normaalisti ryhmätreeneihin. Tehtiin aikamoista vauhtirataa, jossa ongelmia aiheuttivat meille tyypillisesti pari välistävetotyyppistä paikkaa. Ensimmäinen eliminoitiin ihan vaan ohjaussuunnitelmaa muuttamalla, toiseen ei oikein ehditty ratkaisua löytää. Kirppu kulki treenin ihan mukavasti - vire oli lähellä normaalia, mutta vähän taisi väsähtää normaalia aikaisemmin. Aikaisemminkin ollaan kyllä juoksussa treenattu ja kisattukin (SM-kisoissa 2011) eikä Kirpulla ole koskaan asian kanssa ollut mitään isompaa ongelmaa, joten en sellaisia odota tälläkään kertaa.
Loppuvuosi meni vähän pieleen treenaamisten ja kisaamisten suhteen. Marraskuun alkupuolella vuorottelimme Kirpun kanssa sairaslomalaisina ja käytännössä koko marraskuu meni treenaamatta näissä merkeissä. Yksiin kisoihin olin Kirpun ilmoittanut, mutta en ollut kisakunnossa ja radat jäivät juoksematta. Joulukuussa työ- ja joulukiireet ovat vieneet ison osa vapaa-ajasta ja energiasta, joten harrastamiset ovat jääneet käytännössä kokonaan. Marras-joulukuun aikana olemme päässeet treenikentille yhteensä vain pari-kolme kertaa.
Muutama näytelmä on käyty: marraskuussa Jyväskylässä Kirppu oli pn2 ja joulukuun messareissa (NordW ja FiW) otti brittiläisten kasvattajatuomareiden kehissä kaksi EH:ta! Ei kyllä ollut ainoa :) Olin ajatellut, että tämä olisi meidän viimeinen messarivuosi, mutta voi olla, että täytyy vielä käydä yrittämässä paluuta normaaliin tasoon ensi vuonna.
Viimeiset puolitoista viikkoa ollaan lomailtu ilman ihmeempiä suunnitelmia tai tavoitteita. Samalla fiiliksellä jatketaan vielä tämä viikko ja ensi viikolla palataan normaaliin arkirytmiin ja sen myötä myös treenikentille. Sitä ennen yritetään vielä selvitä vuoden ikävimmästä illasta eli uudestavuodesta tukevasti kotisohvalle linnoittautuneina.
Melskettä ja pauketta uutenavuotena - Kirppua ällöttää
Viime viikon tiistaina omatoimiset Vuokkosilla. Tehtiin puomia etupalkalla, vauhdikkaista takaakiertoja - näille pitäisi alkaa miettiä jotain ratamaisia treenejä, kun yksittäisinä menevät pääsääntöisesti hyvin - ja keppejä etupalkalla itsenäisellä pujottelulla eli niin, että jäin itse lähetyspaikkaan.
Keskiviikkona ryhmätreeneissä tehtiin rataa. Kellotettiin muutama pätkä ja oli kyllä ajatuksia herättävää tämä. Kahdesta ensimmäisestä kohdasta sanoin jo rataantutustumisessa, että toinen ohjausvaihtoehto olisi meille varmaan nopeampi, mutta valitsen kuitenkin yksinkertaisemman ohjauksen mieluummin. Kolmannesta olin varma, että valitsemani reitti olisi meille nopein. Lopputulos oli se, että kaikissa kolmessa se toinen vaihtoehto oli nopeampi kuin minun valitsemani, eroa oli pienimmillään pari kymmenystä ja suurimmillaan muutama. Yhteensä näillä kolmella muutoksella olisi napannut suoritusajasta pois noin sekunnin ja se on muuten tosi paljon kolmosluokan hyppärillä. Olen kuvitellut pyrkiväni aina valitsemaan ne nopeimmat ohjausvaihtoehdot, mutta vain yksi kellotuskokeilu riitti osoittamaan, että tosiasiassa en niin tee, vaan valitsen ensisijaisesti selkeän ja yksinkertaisen vaihtoehdon, vaikka tietäisin, että joku toinen olisi nopeampi. Pohtimisen arvoinen asia!
Omatoimipuolella tehtiin muutama toisto keppejä samaan tyyliin kuin edellisenä päivänä eli etupalkalla ja itsenäisesti pujotellen.
Loppuviikosta ei enää hallille menty. Lauantaina kävin Lahden KV-näyttelyssä Kirpun veljen Paten kanssa. Kirppukin oli ilmoitettu, mutta ei tullut kuntoon. Patelle vara-sert ja cacib.
Tänään tiistaina suunnattiin taas Vuokkosille tekemään ihan pikaiset treenit. Ensin testailin vähän vetolelulla palkkausta. Leluthan eivät itsessään ole Kirpulle oikein mitään toisin kuin vaikka Waltterille, joka on seitsemännessä taivaassa pelkästään siitä, että saa pallon suuhunsa :) Kirppu sen sijaan tykkää leikkiä lelulla ihmisen kanssa eli joko jahdata ihmisen heittelemää lelua tai vetää vetolelua ihmisen kanssa. "Kuolleella" lelulla ei ole Kirpulle mitään arvoa ja eteen putoavan lelun se juuri ja juuri noteeraa, mutta mikään palkka se ei itsessään Kirpulle ole. Agilityssa Kirppu on valinnut palkakseen vinkupallon jahtaamisen ja sen ympärille on meille kehittynyt leikki, jota Kirppu itsekin aktiivisesti hakee ja joka on jo vuosia ollut sille palkitsevaa treeni ja kisa toisensa jälkeen - ei mikään pikkujuttu koiralla, josta ei ensimmäisten vuosien aikana koskaan tiennyt, mikä lelu/leikki minäkin päivänä sattuisi hotsittamaan.
Ongelma tässä palkkauksessa on kuitenkin se, että sitä ei voi käyttää (tai se ei ainakaan Kirpulla toimi) tilanteessa, jossa koira pitäisi palkata tarkasti tiettyyn kohtaan - esim. takaakierrot. Kirppu hakee vinkupalloa, kun saa jahdata sitä, mutta ei ota sitä suuhunsa, jos se lentää suoraan sen eteen. Namikippoa olen käyttänyt etupalkkana, mutta "heittopalkkana" ei sekään toimi, koska Kirppu närkästyy siitä, että heittelen sitä pakasterasioilla :) Joskus olen käyttänyt pelkkiä nameja, mutta niiden pitäisi olla riittävän isoja, ettei koira joutuisi niitä haistelemalla hakemaan, ja heittele nyt jotain kokonaisia lihapullia tuollaiselle pikkusinttiäiselle tekniikkatreenin jokaisella toistolla...
Vetolelua Kirppu on pikkupennusta saakka tuonut innokkaasti käteen ja nyt päätin lähteä kokeilemaan, josko siitä saataisiin palkka näihin tilanteisiin. Lainattiin Waltterin narupalloa ja leikittiin sillä ensin ihan normisti - Kirppu oli ihan hurjana! Sitten aloin tiputella lelua maahan ja juosta itse karkuun, tämä toimi tosi hyvin eli Kirppu hyökkäsi lelun päälle ja juoksi perääni jatkamaan leikkiä. Nopeasti päästiin siihen, että teetin pieniä tehtäviä - esim. siivekkeenkierto - josta sitten narupallo lensi palkaksi Kirpun eteen ja minä juoksin taas karkuun. Lopuksi vielä parit takaakierrot kovasta vauhdista ja samanlainen palkkaus. Kyllä toimi! Tätä palkkausvaihtoehtoa täytyy nyt vahvistaa muutaman kerran ja jos se näyttää toimivan riittävällä varmuudella niin sitten pidetään se mukana niitä tilanteita varten, joihin ei vinkupallo toimi.
Pieni asia, iso hyvä mieli!
Lopuksi muutama toisto keppejä etupalkalla. Alettiin työstää sisäänmenoja niin, että kepit ovat ohjaajan ja koiran välissä - näitä ei hassua kyllä ole koskaan tähän mennessä tehty. Tänään aloitettiin avokulmilla ja päästiin hyvään alkuun, ongelmia ei ollut.
Kiirettä on pitänyt ja kaikenlaista ollaan keritty tekemään.
Torstaina käytiin toistamiseen kettua katsomassa. Tällä kertaa laitettiin Kirppu suoraan pesän luokse laulamaan ketulle pellin takaa. Kovasti lauloikin, lisäksi otti toiseksi ilmaisutavakseen nuolemisen, lutkutti nimittäin peltiä oikein antaumuksella laulun säestämänä. Kouluttaja meinasi jossain vaiheessa vähän nostaa peltiä, että Kirppu saisi vähän katsekontaktia kettuun, mutta totesi että parempi olla nostamatta, kun Kirppu työnsi heti kielen pellin alta sisään :) Eipä kuulemma ole ihan tällaista taktiikkaa nähnyt, jossa yritetään nuolla kettu hengiltä :D
Haukkua ei taaskaan irronnut, vaikka otettiin Pilli hetkeksi vetoavuksi. Kokeiltiin kuitenkin vielä vähän liikkumista putkissa ja se luonnistui Kirpulta kyllä tosi hyvin. Kun aikansa suhattuaan löysi tiensä uudelleen muutaman mutkan taakse siirtyneen ketun luo, jatkoi laulua, mutta ei edelleenkään haukkunut. Annettiin joikata vielä pikkuhetki ja sitten lopeteltiin.
Itse pyörittelin touhulle silmiäni, mutta kouluttaja sanoi, että kyllä tällaisella voi oikein hyvin treenata, ei sitä tiedä koska se siitä aukeaa. Toiset kuulemma suorastaan pelkäävät mennä ketun lähelle ja sitähän ongelmaa Kirpulla ei ole, se on hyvinkin innostunut punaisesta kaverista. Silti nyt on sellainen tuntu, ettei tästä meille harrastusta ole tulossa eli luultavasti en Kirppua enää luolille vie.
Perjantaina aloitettiin aamu pienellä tekniikkatreenillä Vuokkosilla. Waltteri pääsi ensin vähän hupailemaan esteillä, sitten laitoin sen yksinään viereiselle kentälle pallon kanssa :) Ihan hyvin jaksoi olla, kunhan kävin välillä vähän viihdyttämässä sitä aidan vierellä :)
Kirpun kanssa tehtiin puomia ja A:ta etupalkalla. Vauhti oli ihan hyvää ja pysähtyi oikein, mutta vähän turhan omatoiminen meinasi olla vapautuksissa - ennakoi niitä aina niin taitavasti, että "vapaa"-käsky tuli juuri sillä hetkellä, kun oli jo päättänyt lähteä... Yritän olla tarkempi näistä jatkossa. Kontaktitreenin yhteydessä tuli otettua myös parit 90 asteen avokulmakepit takaaleikkauksilla ja nämä Kirppu tuntuu nyt kestävän jo tosi hyvin.
Kontaktien jälkeen tehtiin vielä paria erilaista välistävetotreeniä. Kirppu tarvitsee näissä aika vahvan ohjauksen, koska tykkää mieluummin ottaa tiukoissa paikoissa hypyt takaa kuin minun puolelta. Puolivalssit ja muut edestakaisin pyörimiset saavat kuitenkin minulla jalat solmuun ja niitä ollaankin treenattu luvattoman vähän. Nyt saatiin kuitenkin tosi hyviä toistoja molempiin suuntiin ja vähän erilaisissa tilanteissa. Kisaratoja ajatellen isoin juttu lienee uskaltaa lähettää Kirppu siihen ensimmäiseen käännökseen vähän kauempaa, koska jos menen siivekkeen viereen takomaan niin siinä on sitten jo aikamoinen kiire pysyä edellä seuraavissa ohjauksissa.
Syy agilitytreenin ajoittamiseen aikaan ennen auringonnousua oli siinä, että illalla töiden jälkeen oli vuorossa Waltterin laittaminen näyttelykuntoon, eikä minulla ollut mitään hajua, miten kauan siinä menisi. Koristeet olin sopinut katsovani yhdessä Sarin kanssa lauantaina ja korvienkin suhteen halusin vielä vähän konsultaatiota (nyppiäkö vai eikö nyppiä), joten aika nopeasti herraeläin lopulta valmistui. Walesihan on tyypillisesti varsin työläs laitettava näyttelyihin, mutta nyt kävi kyllä varsinainen munkki tukan kunnon suhteen: otin turkin alas kahden kuukauden karvasta kolme viikkoa ennen näyttelyä, tein toisen kierroksen viikko myöhemmin ja kolmas trimmi oli sitten tämä perjantainen viimeistely... Ihan näin helpolla ei ollut edes tarkoitus päästä, mutta tällä kertaa kävi näin. Lopputulos oli täysin viimeistellyn näköinen koira, joka ei tuon paremmassa karvassa ollut edes silloin, kun sitä hinkattiin kerran viikossa usean kuukauden ajan.
Lauantaina sitten karvakonsultaatio Sarin luona. Olin kuvitellut, että koristeet vaan saksittaisiin malliin, mutta aika vähän niitä saksia lopulta tarvittiin. Sari ystävällisesti laittoi Waltterin nassun kokonaan, kiitos siitä! Korvan alapuolet ja reunat päädyin saksimaan, tosin vasta iltamenojeni jälkeen eli yhdeltä seuraavana yönä...
Sunnuntaina koitti suuri päivä, Tuuloksen ryhmänäyttely ja Waltterin ensiesiintyminen pappaluokassa :) Tuomarina oli slovenialainen Brigita Kremser, joka vaikutti ystävälliseltä, asialliselta ja mukavan tarkalta tuomarilta. Waltteri hölmöili kehässä minkä kerkesi - hyppi, pomppi, puri hihnaansa, yritti myös ensin kiivetä kehäsihteerien pöydälle ja sen jälkeen varastaa jonkun (tuomarin?) käsilaukun pöydän alta... Kaikesta tästä huolimatta herra onnistui myös esiintymään aika ajoin oikein hyvin ja minulla alkoi tulla sellainen tunne, että tämä saattaa hyvinkin olla Waltterin päivä. Ja niin se olikin - Waltteri sai erinomaisen ja SA:n, sekä erittäin kaunissanaisen arvostelun, joka alkoi sanoilla "Very nice size"... (ehem) ja oli lopulta vielä ykkönen kolmesta uroksesta. Narttuja ei paikalla ollutkaan, joten virkeän veteraanin lopullisena tuloksena oli ROP-veteraani & ROP. Aikamoinen pappa!
Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä)
Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä)
Eilen tiistaina käytiin taas lenkin yhteydessä tekemässä omatoimitreenit Vuokkosilla. Waltteri höpöili ensin vähän hypyillä, putkilla ja kepeillä. Liikkuu sen verran hyvin edelleen, että tuli ihan mieleen, pitäisikö se vielä ilmoittaa jollenkin hyppärille joskus... Kirpun kanssa tehtiin A:ta etupalkalla, vauhtitakaakiertoja sekä muutama toisto keppejä vaikeista kulmista etupalkalla. Kaikki meni sinänsä hyvin, mutta Kirppu ei oikein ollut vireessä - tuntui vähän tahmealta ja väsyi nopeasti. Liekö syynä mahanpurut tai muu vastaava vaiva, sillä tänään aamulla Kirppu oli myös vaisu, eikä aamuruoka oikein maistunut. Iltapäivään mennessä oli onneksi palautunut omaksi, iloiseksi itsekseen.
Tällä viikolla ollaan ehditty puuhata kaikenlaista, jännittävimpänä Kirpun ensimmäiset luolatreenit ikuna!
Alkuviikosta treenailtiin kuitenkin vielä muuta: tiistaina osallistuttiin HSKH:n näyttelykoulutukseen Waltterin kanssa :) Paikalla oli lähinnä pentuja opettelemassa näyttelyesiintymistä sekä Waltteri, 11-vuotias inttivalio. Ihan yhtä hölmö se on kuin aina ennenkin - heiluu, hyppii ja komentaa, eikä jaksaisi olla aloillaan hetkeäkään. Muisti se kuitenkin suurinpiirtein, mistä hommassa on kyse, ja pönötti ja liikkui ihan hienosti, kun sen aika oli. Komea poika se on edelleen - vahva, ryhdikäs ja kauniisti liikkuva.
Näytelmätreenien jälkeen Waltteri pääsi vielä vähän hupailemaan agilityesteille ja hupaa sillä olikin :)
Waltterin touhujen jälkeen otettiin Kirpun kanssa pienet tokot Ojangon pimeällä parkkiksella. Kirppu oli ihan erityisen innoissaan (varmaan paikasta johtuen) ja kaikki menikin siis ihan erityisen hyvin :) Tällä hetkellä suurimpana ongelmana tokoiluissa on Kirpun vahva väistäminen, joka tulee ilmi jollain tavalla vähän joka liikkeessä. Seuraamisesta en tunnu saavan niin tiivistä kuin haluaisin (toki pienelle koiralle sallitaankin tietty "turvaetäisyys"), mutta väistäminen vaikuttaa monen muun ohella myös esim. maassaoloon ja perusasentoon. Luulisi olevan helppoa kouluttaa nämä väistämiset pois, vaan kun ei tunnu olevan...
Torstaina suunnattiin sitten Mäntsälään keinoluolille, Sari oli varannut paikat treeneistä Kirpulle ja Pillille. Olen aina halunnut käydä kokeilemassa, miten Kirppu kettuun reagoi vai reagoiko mitenkään. Oletus on ollut, ettei siitä suurta metsästäjää saa tekemälläkään :)
Ensin katsottiin kettu häkissä. Kirppu kiinnostui, mutta ei alkuun oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Touhotti hetken ketun ympärillä ja sen jälkeen otti omaehtoisen tuumailutauon eli lähti nuuhkuttelemaan pitkin lattioita. Päätettiin ottaa Pilli vetoavuksi haukkua paukuttamaan ja sehän toimi - Kirppu kuumeni välittömästi ja alkoi säestää Pilliä hyvällä haukulla. Alkuun tarvitsi Pillin tuen eli Pillin hiljetessä hiljeni myös Kirppu, mutta lopussa vietiin Pilli taas kauemmas ja Kirppu haukkui jo hyvin yksinkin.
Noin kolmen vartin huilimisen jälkeen kokeiltiin samaa putkella. Kirppu tuupattiin samantien ahdinkoon ja tulihan se sieltä avustettuna läpikin. Samaten avustettiin putkea eteenpäin ketun pesälle. Pesällä Kirppu aloitti kauhean joikaamisen: laulaa liversi mitä erilaisimpia säveliä ketulle, mutta haukkua ei irronnut millään. Pitkään sitä pidettiin putkessa laulelemassa, kunnes keksittiin ottaa Pilli taas toiselle puolelle haukkumaan. Kirppu kuumeni taas Pillistä, mutta oli jo selvästi väsynyt eikä haukku enää irronnut, joten päätettiin Kirpun treenit siihen ja jätettiin Pilli puuhastelemaan ketun kanssa.
Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Kirppu-pupusesta saatiin noinkin paljon irti, minä kun olin ajatellut, että se vaan hekottelisi ketulle eikä osaisi sanoa sille mitään. Pilli menee varmaan kettuilemaan jatkossakin, joten suunnittelen myös Kirpun viemistä vielä toisen kerran ennen kun se saa jäädä eläkkeelle tästä lajista ;)
Tänään lauantaina olin aamupäivän kisatöissä Vuokkosilla ja sen jälkeen otettiin pienet agility- ja tokotreenit Kirpun kanssa ulkokentällä. Agilitykentällä vahvistettiin lähinnä keppejä ja A:n kontaktia - molempia piti kertaalleen vähän korjailla, mutta muuten meni oikein hyvin. Huomenna sitten kisoihin!
Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)
Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :)
Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.
Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.
High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen)
Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.
Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.
Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.
Sulon ja Kirpun häävalssi :)
Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.
Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.
Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.
Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!
Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.
Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä)
Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä)
Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.
Loma koitti vihdoin, yksi viikko on nyt takana ja reilut kolme vielä edessä.
Loman alkupäivät vietimme mökkimaisemissa Kangasniemellä. Mökillä vietetyt hetket tuntuvat olevan koirille niitä parhaita elämässä: vaikka ei mitään varsinaisesti tehdäkään niin koirien päivät täyttyvät kuin itsestään ulkoilusta, pihapuuhailusta ja tietysti ihmistensä lähellä olemisesta. Tällä kertaa koirilla oli lisäksi nuorempaa sukupolvea tarjoamassa lisäaktiviteettia: kaikki koirat tuntuvat jaksavan lasten matkassa miltei loputtomiin ulkopeleissä, majanrakennuksissa ja saunassa, rantaleikeistä puhumattakaan. Viimeksimainittujen ajaksi Waltteri tosin joudutaan telkeämään saunamökkiin, koska sen läsnäolo ihmisten suunnatessa vettä kohti aiheuttaa lähinnä kaaosta :)
Tulosmielessä on edelleen raportoitavaa vain näyttelyistä. Kirppu on jatkanut kesän turneetaan ihan mukavin tuloksin: Orivedellä 8.6., Tuusulassa 30.6. ja Karjaalla 7.7. Kirppu oli ROP-walesi, Kotkan KV:ssa 16.6. taasen pn-2 kera vara-cacibin.
Kirppu Orivedellä
Heinä-elokuussa pyörimme vielä jonkun verran näyttelykehissä, mutta jossain vaiheessa elokuuta Kirppu jäänee sitten mammalomalle. Uros on valittu ja kosittu ja löytyi kuin löytyikin kotimaisten komistusten joukosta. Lopullinen päätös tehtiin pari viikkoa sitten ja viime maanantaina Kirppu aloitti juoksun. Nyt sitten vaan odotellaan oikeita päiviä ja niiden koitettua suunnataan sulhasen luo. Veikkaisin astutuksen tapahtuvan ensi viikonlopun paikkeilla ja lisätietoa uroksesta ja pentueesta on luvassa sen jälkeen.
Tämä viikonloppu on kulunut aika tiiviisti koneen äärellä agilityn MM-karsintoja katsellen. Olen tätä vuotta ennen osallistunut jokaisiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin vuodesta 2005 lähtien, nyt ensimmäistä kertaa jäivät molemmat koitokset väliin. Kisojen seuraaminen kotikatsomosta käsin tuntuu ihan oikealta eikä välivuoden pitäminen ole harmittanut missään vaiheessa, mutta treenikentille alan jo vähän kaipailla. Jospa ensi vuonna jaksettaisiin taas suunnata energiaa agilityyn, joka on kuitenkin aina ollut se meidän juttu.
Kesä iski yllättäen ja täydellä teholla ja siitä ollaan nyt nautittu täysin rinnoin. Oma piha on jatkuvassa käytössä, molemmat koirat ovat nyt keksineet auringonoton ihanuuden. Makaavat terassilla tai nurmikolla auringonpaahteessa, kunnes läkähdyskuolema on viedä voiton, sitten tassuttelevat huohottaen ja kielet roikkuen sisälle vähän vilvoittelemaan ja juomaan ennen seuraavaa auringonottosessiota. Nestihän tämän on osannut aina, mutta että nämäkin kaksi!
Toissaviikonloppu vietetiin mökillä Waltterin ja Kirpun suureksi riemuksi ja Nestin suureksi harmiksi. Nesti ei halua mitään tyhmiä koiria omaan valtakuntaansa ja hautautuukin aina makkariin mököttämään, kun ilmestymme sen rauhaa ja vapautta häiritsemään. Toisaalta vanhempieni mukaan Nesti väsyy kaikesta mökkitouhuilusta ja seuranpidosta nykyään niin totaalisesti, että pari päivää sängyssä silloin tällöin tekee sille vain hyvää ;) Ikä näkyy Nestillä selvästi siinä, että kaikesta aktiviteetista toipuminen vie koko ajan pidemmän ja pidemmän ajan ja etenkin mökillä Nesti kuulemma nukkuu aina erittäin pitkät ja syvät yöunet.
... ja toki kunnon päikkäritkin aina maistuvat :)
Mökkiviikonlopun sunnuntaina vietettiin Kirpun kanssa pitkä ja hikinen päivä Kuopion paahteessa. Kirppu osallistui kv-näyttelyyn, jossa brittituomari Andrew Brace teki Kirpusta ROP-walesin. Kehän jälkeen tuomari halusi vielä Kirpusta kuvia ja piti minulle puhuttelun sen esittämisestä. Hauska tuttavuus tämä brittiläinen herrasmies :) Waltteri oli ilmoitettu tähän näyttelyyn myös, mutta on siis vielä sairaslomalla. Kivestodistus tuli viime viikolla, mutta luulen, että seuraavakin näyttely jää Waltterilta silti vielä väliin. Sen enempää en ollutkaan sitä tällä erää ilmoittanut.
Waltteri pääsi miehuudestaan hieman suunniteltua aiemmin. Huomasin kasvaimen kasvaneen selvästi kevään aikana enkä halunnut odottaa asian kanssa enää kauempaa, joten pari viikkoa sitten keskiviikkona ukko tuikattiin hetkeksi uneen ja kivekset kasvaimineen leikattiin pois. Kasvainta ei tässä vaiheessa lähetetty tutkittavaksi, mutta otettiin talteen siltä varalta, että haluan sen myöhemmin jostain syystä tutkia. Alunperin olin ajatellut sen tutkituttaa, mutta koska kiveskasvaimet ovat leikanneen lääkärin mukaan lähes aina pahanlaatuisia eikä tutkimuksen kautta kuitenkaan pystyttäisi selvittämään syövän käyttäytymistä jatkossa, tultiin siihen lopputulokseen, että tutkimus ei suurella todennäköisyydellä kertoisi meille mitään, mikä ei ollut jo riittävällä varmuudella ennestään tiedossa.
Waltteri on toipunut leikkauksesta hyvin. Vajaan viikon hoiteli takapäätään ahkeraan ja kerran käytiin myös näyttäytymässä lääkärillä, mutta viikko leikkauksesta poika oli jo täysin oma itsensä. Pariin näyttelyyn olin sen jo ilmoittanut - ensimmäinen jää joka tapauksessa väliin rauhoitusaineen tuoman dopingkarenssin takia ja toiseen osallistuminen riippuu toipumisen lisäksi siitä, saadaanko Kennelliitolta kivestodistusta siihen mennessä. Toiveena olisi joka tapauksessa käyttää Waltteri edes kerran pappaluokassa kesän aikana, mutta katsotaan nyt miten käy.
Kirppu on käynyt pari näyttelyä lisää toukokuun alkupuoliskolla. Tampereen ja Helsingin kv-näyttelyistä tarttui matkaan pn2-sijoitukset ja vara-cacibit. Tampereella oli mukana myös Pottu-parson nuorten luokassa. Potulle jälleen erinomainen ja kolmas sija luokassaan.
Helatorstaina osallistuttiin Kirpun kanssa myös agilitykisoihin! Ojangossa hypittiin ensin hyppäri, joka meni oikeinkin hyvin lukuunottamatta yhtä pudonnutta rimaa. Muuta syytä en tiputukselle osaa sanoa kuin sen, että en nähnyt sen tapahtuvan... Aika monet rimantiputukset (kaikilla koirillani) ovat tapahtuneet selkäni takana ja siinäpä se syy sitten lieneekin. Agilityradalla otettiin väärä este heti alkuvaiheilla, muuten tehtiin silläkin varma ja kaunis suoritus. Kultainen Kirppu osaa kyllä hommansa ihan treenimättäkin ja sitä on niin helppoa ohjata, että itseään vain voi syyttää virheistä.
Seuraavista starteista en ole vielä päättänyt, mutta yritän varmaan katsella jotain touko-kesäkuun vaihteeseen. SM-kisat jäävät meiltä tänä vuonna kisaamatta, koska startteja ei tule niin montaa, että voitaisiin edes teoriassa saada nollia kasaan. Joukkuekisaan osallistutaan, jos Walesinterrierikerho saa minijoukkueen kasaan. Tästä tullee meille kaikilla tavoin tällainen välivuosi agilityssa, jotain startteja varmaan otetaan silloin tällöin ja katsotaan, minkälaisiin tuloksiin ne johtavat. Valioksi tuo pitäisi saada jossain vaiheessa, mutta en aio liikaa yrittää sitäkään. Sertit tulevat sitten kun tulevat, uskon joka tapauksessa että tulevat :)
Onni on aurinkoinen kevätpäivä ja oma piha :) Waltteri nautiskelee
Talven aikana on tapahtunut melkein yhtä vähän kuin blogiin on tullut päivityksiä... Tässä kuitenkin lyhyesti tapahtumista.
Joulukuussa käytiin Kirpun kanssa molemmat messarit. Alunperin tarkoitus oli ilmoittautua vain ja ainoastaan, jos Sari laittaisi kasvattajaryhmän, ja vain ja ainoastaan niille päiville, joille kasviskin tulisi, mutta jotenkin muutaman mutkan kautta päädyin taas ilmoittamaan Kirpun molemmille päiville, vaikka kasvista ei tullut kummallekaan... Tavoitteena näyttelyille oli rento ja iloinen esiintyminen ja tätä oikein harjoiteltiin etukäteen :) Tavoite saavutettiin ja meillä oli molemmilla tosi kivaa kehässä molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä pn-3, sunnuntaina Kirppu sai myös Cacibin.
Nuori parsonneiti Pottu osallistui myös lauantain Helsinki Winneriin junioriluokassa. Pottu oli mukavasti luokkansa kolmas (viidestä) erinomaisella.
Tammikuussa jatkettiin näytelmäteemalla ja osallistuttiin Turun KV-näyttelyyn. Kirppu oli ranskalaistuomarin kehässä paras kolmesta walesista.
Helmikuun merkittävin koiratapahtuma oli astutusmatka Ruotsiin. Kirpun kaunis sisko Riia astutettiin komealla nuorella Krabatilla, jonka italialaista isää olen itsekin katsellut vähän sillä silmällä. Krabat olikin kovasti isänsä näköinen ja muutenkin kerrassaan ihastuttava tuttavuus niin ulkomuodoltaan kuin myös luonteeltaan. Hienoja pentuja on varmasti odotettavissa näiden treffien seurauksena!
Helmikuun 26. päivä Nesti täytti 13 vuotta! Pidettiin oikein juhlat, veljeni alakouluikäiset tytöt tekivät parhaansa tappaakseen synttärisankarin sydänkohtaukseen vinkuleluleikeillään :) Nesti on tosi hyvässä kunnossa edelleen ja kaikin puolin oma itsensä.
Maaliskuussa päästiin jo vähän treenaamisen makuun. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla tekemässä vähän sitä-sun-tätä. Juoksukontaktikokeilujakin ollaan tehty kohtuulupaavin tuloksin, mutta muutaman treenin jälkeen jouduin toteamaan, että aika ei tule riittämään kontaktisuorituksen muuttamiseen, kun toukokuussa luulisin kuitenkin haluavani kisaamaan. Eli siirretään tämä joko tuleville treenikausille tai tuleville koirille :)
Maaliskuun alussa käytin Kirpun ja Waltterin rokotuksilla ja eläinlääkärintarkastuksessa. Kirppu oli kaikin puolin kunnossa, mutta Waltterilla todettiin kasvain kiveksessä ja sivuääni sydämessä. Kasvain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä kastraatiolla ja sydänultraakin olen harkinnut. Vaivat eivät ole mitään poikkeuksellisia iäkkään koiran kohdalla, mutta tämä heikkohermoinen omistaja nukkuu yönsä sitä paremmin, mitä tarkemmin kaikki tällaiset asiat ovat "kontrollissa".
Huhtikuussa tuli pari näyttelykäyntiä lisää plakkariin. Kuun puolessa välissä käytiin Kirpun kanssa Vaasassa saakka kokeilemassa onneamme. Ruotsalaistuomari ihastui Kirppuun kovinkin ja Kirppu oli jälleen ROP, tällä kertaa kahdesta walesista. Viime sunnuntaina oltiin Lahdessa, jossa Kirppu oli paras narttu ja VSP. Toukokuullekin on joitakin näyttelykäyntejä suunnitteilla, kesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki.
Agilitykentillä emme ole käyneet viime viikkoina, mutta lähiviikoille muhii pieniä ajatuksia sekä treenien että kisojen suhteen. Mitään paineita en nyt kuitenkaan kisaamisista ota, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu. SM-nollia meiltä puuttuu muutama (neljä ehkä?) ja ne pitäisi Kirpun kanssa saada suht' helposti kasaan, mutta vielä en ole päättänyt, kuinka tosissaan lähdetään niitä yrittämään. Karsintoihin tuskin osallistumme, sillä alustavissa suunnitelmissa olisi astuttaa Kirppu kesän juoksusta, jota odottelen n. heinäkuulle. Valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, enää uros puuttuu :) Näillä näkymin joudumme siis jälleen suuntaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.
Typerä otsikko blogipostaukselle, mutta mitä muuta sitä keksisi neljän kuukauden tauon jälkeen? Ei että kauheasti olisi tapahtunut, toisaalta.
Minua vaivaa suuri motivaatiovaje mitä tulee koiraharrastuksiin, lajista riippumatta. Kymmenen vuoden tavoitteellinen (tai jotain sinnepäin) harrastaminen taitaa painaa kropassa ja päässä ja koko kuluneen vuoden ajan koko touhu on lähinnä tympinyt. Olen siis antanut itselleni mahdollisimman paljon lomaa kaikesta ja suunnannut energiani töihin, kodin laittamiseen ja siitä nauttimiseen sekä, noh, olemiseen.
Jotain pientä tuli toki loppukesän aikana touhuttua koiraharrastusrintamallakin.
Karsinnat kisattiin Turussa heinäkuun loppupuoliskolla. Ihan kiva oli osallistua, mutta en saanut itseäni syttymään samalla tavalla kuin SM-kisoissa. Tehtiin ok-radat; ensimmäinen päättyi hylkäykseen, kun veto kepeille veti koiran putkeen, toisella psyykkasin Kirpun kepeiltä pois liian aikaisin. Olin jokseenkin helpottunut siitä, ettei tarvinnut kisata enää sunnuntain radoilla vaan sai keskittyä katsomohommiin.
Yksiin taviskisoihin onnistuin myös ilmoittautumaan elokuussa, siis ainoisiin koko kesänä poislukien SM-kisaviikonloppu ja karsinnat. Kirppu kisasi kolme rataa, joista ensimmäisellä vedin sen keppien ohi (taas...) ja seuraavilta tehtiin tupla. Waltterikin pääsi juoksemaan hyppärin ja ihan hyvin juoksikin, vaikka irtosi kepeille väärällä hetkellä ja otti siitä hyllyn. Liikkui mielestäni paljon paremmin kuin keväällä, eli ehkä oli silloin jotenkin kipeä tai sitten jäykässä kunnossa muuten vaan.
Kolme näyttelykäyntiäkin on takana tälle vuodelle - kaikki kaverin parsoneiden kanssa :) Kivoja kehäkäyntejä ja hyviä arvosteluja, mutta ei suurempia palkintoja tällä kertaa. Kiitos kuitenkin Soilelle hassunhauskojen valkoisten lainasta!
Gwragged Annwn Miss Bella Swan "Pottu" 8,5 kk
Treenaaminen meillä on ollut yhtä vähäistä kuin kisaaminen. Heinä-elokuussa käytiin 2-3 ryhmätreenit ja muuten ollaan vaan taukoiltu. Talveksi en ilmoittautunut ryhmiin ollenkaan enkä ole myöskään hankkinut omia treenivuoroja mistään kenenkään kanssa. Ojangon halliin minulla on vapaakortti ja suunnitelmana on ollut treenailla talven aikana Kirpun A-este uuteen uskoon. Tavoitteena siis juoksukontakti, jonka rakentamiseen on karkea suunnitelmakin tehty ja epävirallisesti hyväksytetty parilla gurulla ;) Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä tekemään ensimmäiset kokeilut, jo puolitoista kuukautta talvikauden alkamisen jälkeen! Ei hyvältä näytä...
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Hyvää talven odotusta!
Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.
Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)
Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)
Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)
Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)
Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas
Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)
Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.
Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)
Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)
