Torstaina käytiin toistamiseen kettua katsomassa. Tällä kertaa laitettiin Kirppu suoraan pesän luokse laulamaan ketulle pellin takaa. Kovasti lauloikin, lisäksi otti toiseksi ilmaisutavakseen nuolemisen, lutkutti nimittäin peltiä oikein antaumuksella laulun säestämänä. Kouluttaja meinasi jossain vaiheessa vähän nostaa peltiä, että Kirppu saisi vähän katsekontaktia kettuun, mutta totesi että parempi olla nostamatta, kun Kirppu työnsi heti kielen pellin alta sisään :) Eipä kuulemma ole ihan tällaista taktiikkaa nähnyt, jossa yritetään nuolla kettu hengiltä :D
Haukkua ei taaskaan irronnut, vaikka otettiin Pilli hetkeksi vetoavuksi. Kokeiltiin kuitenkin vielä vähän liikkumista putkissa ja se luonnistui Kirpulta kyllä tosi hyvin. Kun aikansa suhattuaan löysi tiensä uudelleen muutaman mutkan taakse siirtyneen ketun luo, jatkoi laulua, mutta ei edelleenkään haukkunut. Annettiin joikata vielä pikkuhetki ja sitten lopeteltiin.
Itse pyörittelin touhulle silmiäni, mutta kouluttaja sanoi, että kyllä tällaisella voi oikein hyvin treenata, ei sitä tiedä koska se siitä aukeaa. Toiset kuulemma suorastaan pelkäävät mennä ketun lähelle ja sitähän ongelmaa Kirpulla ei ole, se on hyvinkin innostunut punaisesta kaverista. Silti nyt on sellainen tuntu, ettei tästä meille harrastusta ole tulossa eli luultavasti en Kirppua enää luolille vie.
Perjantaina aloitettiin aamu pienellä tekniikkatreenillä Vuokkosilla. Waltteri pääsi ensin vähän hupailemaan esteillä, sitten laitoin sen yksinään viereiselle kentälle pallon kanssa :) Ihan hyvin jaksoi olla, kunhan kävin välillä vähän viihdyttämässä sitä aidan vierellä :)
Kirpun kanssa tehtiin puomia ja A:ta etupalkalla. Vauhti oli ihan hyvää ja pysähtyi oikein, mutta vähän turhan omatoiminen meinasi olla vapautuksissa - ennakoi niitä aina niin taitavasti, että "vapaa"-käsky tuli juuri sillä hetkellä, kun oli jo päättänyt lähteä... Yritän olla tarkempi näistä jatkossa. Kontaktitreenin yhteydessä tuli otettua myös parit 90 asteen avokulmakepit takaaleikkauksilla ja nämä Kirppu tuntuu nyt kestävän jo tosi hyvin.
Kontaktien jälkeen tehtiin vielä paria erilaista välistävetotreeniä. Kirppu tarvitsee näissä aika vahvan ohjauksen, koska tykkää mieluummin ottaa tiukoissa paikoissa hypyt takaa kuin minun puolelta. Puolivalssit ja muut edestakaisin pyörimiset saavat kuitenkin minulla jalat solmuun ja niitä ollaankin treenattu luvattoman vähän. Nyt saatiin kuitenkin tosi hyviä toistoja molempiin suuntiin ja vähän erilaisissa tilanteissa. Kisaratoja ajatellen isoin juttu lienee uskaltaa lähettää Kirppu siihen ensimmäiseen käännökseen vähän kauempaa, koska jos menen siivekkeen viereen takomaan niin siinä on sitten jo aikamoinen kiire pysyä edellä seuraavissa ohjauksissa.
Syy agilitytreenin ajoittamiseen aikaan ennen auringonnousua oli siinä, että illalla töiden jälkeen oli vuorossa Waltterin laittaminen näyttelykuntoon, eikä minulla ollut mitään hajua, miten kauan siinä menisi. Koristeet olin sopinut katsovani yhdessä Sarin kanssa lauantaina ja korvienkin suhteen halusin vielä vähän konsultaatiota (nyppiäkö vai eikö nyppiä), joten aika nopeasti herraeläin lopulta valmistui. Walesihan on tyypillisesti varsin työläs laitettava näyttelyihin, mutta nyt kävi kyllä varsinainen munkki tukan kunnon suhteen: otin turkin alas kahden kuukauden karvasta kolme viikkoa ennen näyttelyä, tein toisen kierroksen viikko myöhemmin ja kolmas trimmi oli sitten tämä perjantainen viimeistely... Ihan näin helpolla ei ollut edes tarkoitus päästä, mutta tällä kertaa kävi näin. Lopputulos oli täysin viimeistellyn näköinen koira, joka ei tuon paremmassa karvassa ollut edes silloin, kun sitä hinkattiin kerran viikossa usean kuukauden ajan.
Lauantaina sitten karvakonsultaatio Sarin luona. Olin kuvitellut, että koristeet vaan saksittaisiin malliin, mutta aika vähän niitä saksia lopulta tarvittiin. Sari ystävällisesti laittoi Waltterin nassun kokonaan, kiitos siitä! Korvan alapuolet ja reunat päädyin saksimaan, tosin vasta iltamenojeni jälkeen eli yhdeltä seuraavana yönä...
Sunnuntaina koitti suuri päivä, Tuuloksen ryhmänäyttely ja Waltterin ensiesiintyminen pappaluokassa :) Tuomarina oli slovenialainen Brigita Kremser, joka vaikutti ystävälliseltä, asialliselta ja mukavan tarkalta tuomarilta. Waltteri hölmöili kehässä minkä kerkesi - hyppi, pomppi, puri hihnaansa, yritti myös ensin kiivetä kehäsihteerien pöydälle ja sen jälkeen varastaa jonkun (tuomarin?) käsilaukun pöydän alta... Kaikesta tästä huolimatta herra onnistui myös esiintymään aika ajoin oikein hyvin ja minulla alkoi tulla sellainen tunne, että tämä saattaa hyvinkin olla Waltterin päivä. Ja niin se olikin - Waltteri sai erinomaisen ja SA:n, sekä erittäin kaunissanaisen arvostelun, joka alkoi sanoilla "Very nice size"... (ehem) ja oli lopulta vielä ykkönen kolmesta uroksesta. Narttuja ei paikalla ollutkaan, joten virkeän veteraanin lopullisena tuloksena oli ROP-veteraani & ROP. Aikamoinen pappa!
 |
| Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä) |
 |
| Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä) |
Eilen tiistaina käytiin taas lenkin yhteydessä tekemässä omatoimitreenit Vuokkosilla. Waltteri höpöili ensin vähän hypyillä, putkilla ja kepeillä. Liikkuu sen verran hyvin edelleen, että tuli ihan mieleen, pitäisikö se vielä ilmoittaa jollenkin hyppärille joskus... Kirpun kanssa tehtiin A:ta etupalkalla, vauhtitakaakiertoja sekä muutama toisto keppejä vaikeista kulmista etupalkalla. Kaikki meni sinänsä hyvin, mutta Kirppu ei oikein ollut vireessä - tuntui vähän tahmealta ja väsyi nopeasti. Liekö syynä mahanpurut tai muu vastaava vaiva, sillä tänään aamulla Kirppu oli myös vaisu, eikä aamuruoka oikein maistunut. Iltapäivään mennessä oli onneksi palautunut omaksi, iloiseksi itsekseen.
