Tyhjältä näyttää

Käytiin eilen Mäntsälän eläinlääkäriasemalla kuulemassa tyly tuomio: ei pentuja. Vähän oli pelko hiipinyt puseroon tässä viimeisen viikon aikana, kun en mitään muutosta Kirpussa havainnut. Silti uskalsin vähän toivoa, koska eihän tuo viimeksikään paljon mitään näyttänyt ensimmäisten viikkojen aikana. Ultrauksen tulos ei kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt, etenkin kun koko ajan on ilmassa leijunut pieni huoli siitä, että syy edellisen kerran vähäiseen pentumäärään saattaisi olla Kirpussa itsessään. Tällä kertaa tehtiin kaikki mahdollinen niin, että jossiteltavaa ei jäisi, joten vaikea on enää löytää todennäköistä vikaa muualtakaan.

Ei siis taida Kirpusta tulla äitiä toista kertaa. Onneksi sillä on maailmalla yksi ihana tyttö, jota pääsin sitä paitsi pari päivää sitten vähän suukottelemaankin :)

Pysytään nyt tovi vielä sivussa harrastuksista ihan vaan varmuuden vuoksi. Muutaman viikon kuluttua voitaneen sitten jo palailla treenikentille, mikä täytyy nyt nähdä asian hyvänä puolena :) Mitään isompia tai tarkempia suunnitelmia ei todellakaan vielä ole - niitä mietin, kunhan jaksan.

Synttäreitä ja pentuhommia

Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)

Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :)

Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.

Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.

High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen)

Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.

Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.

Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.

Sulon ja Kirpun häävalssi :)

Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.

Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.

Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.

Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!

Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.

Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.

Loma

Loma koitti vihdoin, yksi viikko on nyt takana ja reilut kolme vielä edessä.

Loman alkupäivät vietimme mökkimaisemissa Kangasniemellä. Mökillä vietetyt hetket tuntuvat olevan koirille niitä parhaita elämässä: vaikka ei mitään varsinaisesti tehdäkään niin koirien päivät täyttyvät kuin itsestään ulkoilusta, pihapuuhailusta ja tietysti ihmistensä lähellä olemisesta. Tällä kertaa koirilla oli lisäksi nuorempaa sukupolvea tarjoamassa lisäaktiviteettia: kaikki koirat tuntuvat jaksavan lasten matkassa miltei loputtomiin ulkopeleissä, majanrakennuksissa ja saunassa, rantaleikeistä puhumattakaan. Viimeksimainittujen ajaksi Waltteri tosin joudutaan telkeämään saunamökkiin, koska sen läsnäolo ihmisten suunnatessa vettä kohti aiheuttaa lähinnä kaaosta :)

Tulosmielessä on edelleen raportoitavaa vain näyttelyistä. Kirppu on jatkanut kesän turneetaan ihan mukavin tuloksin: Orivedellä 8.6., Tuusulassa 30.6. ja Karjaalla 7.7. Kirppu oli ROP-walesi, Kotkan KV:ssa 16.6. taasen pn-2 kera vara-cacibin.

Kirppu Orivedellä

Heinä-elokuussa pyörimme vielä jonkun verran näyttelykehissä, mutta jossain vaiheessa elokuuta Kirppu jäänee sitten mammalomalle. Uros on valittu ja kosittu ja löytyi kuin löytyikin kotimaisten komistusten joukosta. Lopullinen päätös tehtiin pari viikkoa sitten ja viime maanantaina Kirppu aloitti juoksun. Nyt sitten vaan odotellaan oikeita päiviä ja niiden koitettua suunnataan sulhasen luo. Veikkaisin astutuksen tapahtuvan ensi viikonlopun paikkeilla ja lisätietoa uroksesta ja pentueesta on luvassa sen jälkeen.

Tämä viikonloppu on kulunut aika tiiviisti koneen äärellä agilityn MM-karsintoja katsellen. Olen tätä vuotta ennen osallistunut jokaisiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin vuodesta 2005 lähtien, nyt ensimmäistä kertaa jäivät molemmat koitokset väliin. Kisojen seuraaminen kotikatsomosta käsin tuntuu ihan oikealta eikä välivuoden pitäminen ole harmittanut missään vaiheessa, mutta treenikentille alan jo vähän kaipailla. Jospa ensi vuonna jaksettaisiin taas suunnata energiaa agilityyn, joka on kuitenkin aina ollut se meidän juttu.

Tilannepäivitys

Talven aikana on tapahtunut melkein yhtä vähän kuin blogiin on tullut päivityksiä... Tässä kuitenkin lyhyesti tapahtumista.

Joulukuussa käytiin Kirpun kanssa molemmat messarit. Alunperin tarkoitus oli ilmoittautua vain ja ainoastaan, jos Sari laittaisi kasvattajaryhmän, ja vain ja ainoastaan niille päiville, joille kasviskin tulisi, mutta jotenkin muutaman mutkan kautta päädyin taas ilmoittamaan Kirpun molemmille päiville, vaikka kasvista ei tullut kummallekaan... Tavoitteena näyttelyille oli rento ja iloinen esiintyminen ja tätä oikein harjoiteltiin etukäteen :) Tavoite saavutettiin ja meillä oli molemmilla tosi kivaa kehässä molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä pn-3, sunnuntaina Kirppu sai myös Cacibin.

Nuori parsonneiti Pottu osallistui myös lauantain Helsinki Winneriin junioriluokassa. Pottu oli mukavasti luokkansa kolmas (viidestä) erinomaisella.

Tammikuussa jatkettiin näytelmäteemalla ja osallistuttiin Turun KV-näyttelyyn. Kirppu oli ranskalaistuomarin kehässä paras kolmesta walesista.

Helmikuun merkittävin koiratapahtuma oli astutusmatka Ruotsiin. Kirpun kaunis sisko Riia astutettiin komealla nuorella Krabatilla, jonka italialaista isää olen itsekin katsellut vähän sillä silmällä. Krabat olikin kovasti isänsä näköinen ja muutenkin kerrassaan ihastuttava tuttavuus niin ulkomuodoltaan kuin myös luonteeltaan. Hienoja pentuja on varmasti odotettavissa näiden treffien seurauksena!

Helmikuun 26. päivä Nesti täytti 13 vuotta! Pidettiin oikein juhlat, veljeni alakouluikäiset tytöt tekivät parhaansa tappaakseen synttärisankarin sydänkohtaukseen vinkuleluleikeillään :) Nesti on tosi hyvässä kunnossa edelleen ja kaikin puolin oma itsensä.

Maaliskuussa päästiin jo vähän treenaamisen makuun. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla tekemässä vähän sitä-sun-tätä. Juoksukontaktikokeilujakin ollaan tehty kohtuulupaavin tuloksin, mutta muutaman treenin jälkeen jouduin toteamaan, että aika ei tule riittämään kontaktisuorituksen muuttamiseen, kun toukokuussa luulisin kuitenkin haluavani kisaamaan. Eli siirretään tämä joko tuleville treenikausille tai tuleville koirille :)

Maaliskuun alussa käytin Kirpun ja Waltterin rokotuksilla ja eläinlääkärintarkastuksessa. Kirppu oli kaikin puolin kunnossa, mutta Waltterilla todettiin kasvain kiveksessä ja sivuääni sydämessä. Kasvain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä kastraatiolla ja sydänultraakin olen harkinnut. Vaivat eivät ole mitään poikkeuksellisia iäkkään koiran kohdalla, mutta tämä heikkohermoinen omistaja nukkuu yönsä sitä paremmin, mitä tarkemmin kaikki tällaiset asiat ovat "kontrollissa".

Huhtikuussa tuli pari näyttelykäyntiä lisää plakkariin. Kuun puolessa välissä käytiin Kirpun kanssa Vaasassa saakka kokeilemassa onneamme. Ruotsalaistuomari ihastui Kirppuun kovinkin ja Kirppu oli jälleen ROP, tällä kertaa kahdesta walesista. Viime sunnuntaina oltiin Lahdessa, jossa Kirppu oli paras narttu ja VSP. Toukokuullekin on joitakin näyttelykäyntejä suunnitteilla, kesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki.

Agilitykentillä emme ole käyneet viime viikkoina, mutta lähiviikoille muhii pieniä ajatuksia sekä treenien että kisojen suhteen. Mitään paineita en nyt kuitenkaan kisaamisista ota, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu. SM-nollia meiltä puuttuu muutama (neljä ehkä?) ja ne pitäisi Kirpun kanssa saada suht' helposti kasaan, mutta vielä en ole päättänyt, kuinka tosissaan lähdetään niitä yrittämään. Karsintoihin tuskin osallistumme, sillä alustavissa suunnitelmissa olisi astuttaa Kirppu kesän juoksusta, jota odottelen n. heinäkuulle. Valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, enää uros puuttuu :) Näillä näkymin joudumme siis jälleen suuntaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kirpunpötkelö Lahdessa (kuva: Maija Varis)

Elämä ennen ja jälkeen

Pentu oli, pentu meni. Elämä jatkui luovutuksen jälkeenkin (toisin kuin etukäteen pelkäsin), mutta ikävä on vieläkin. On se hämmästyttävää, miten suuren tyhjyyden pari kiloa koiranpentua jättää jälkeensä vaihtaessaan osoitetta. Toisaalta olo on myös helpottunut, kun paljon aikaa ja energiaa vaatinut "projekti" on saatettu päätökseen.

Kuvia otin viimeisten viikkojen aikana niin vähän, että hävettää. Kuvauskalustoni ei oikein riitä sisätiloissa kuvaamiseen ja eläväisen pennun kuvaaminen muutoin kuin nukkuvana on muutenkin haastavaa ilman apua. Ehkä tämä pari vuotta vaivannut kuvausmasennus jossain vaiheessa väistyy ja kuvaaminen alkaa taas maistua - harmi vaan, että ihanan pennun ensi viikoista on niin vähän kuvamateriaalia. Pönötyskuvatkin jäivät muutamaan räpsyyn minun kamerallani ja muutamaan Sarin - kovin ihmeellistä ei ainakaan minun kameralleni tarttunut, mutta toivottavasti Sarilla on jotain parempaa.

Rakas huupa sohvaunosilla n. 5-viikkoisena

Ikä 7 viikkoa - ei pönötys- vaan lönötyskuva

Kirppu ei ole lapsensa perään haikaillut, se riemuitsee elämästä ja vapaudesta kuten ennenkin :) Waltteri on ollut ehkä vähän vapautuneempi ja reippaampi pennun lähdön jälkeen eli olisiko se kuitenkin ollut vähän stressaantunut? Missään vaiheessa Waltteri ei kunnolla lämmennyt pennulle, vaikka ihan nätisti sen kanssa aina olikin. Senkin puolesta päätös olla pitämättä pentua tuntuu nyt oikealta. Jossain vaiheessa Waltterikin joutunee alistumaan kohtaloonsa ja kestämään kotona uutta pentua, mutta annetaan rauhan vallita laumassa vielä jokunen hetki.

Kesän treenikausi pyörähti käyntiin pari viikkoa sitten, mutta aika vähissä ovat treenailut edelleen olleet. Kirppu on käynyt joidenkin omien pikkutreenien lisäksi nyt kahdet ryhmätreenit, joissa on tehty pääasiassa rataa. Vähäniityn Sarin treenit reilu viikko sitten menivät tosi hyvin ja pystyttiin keskittymään linjojen hiomiseen suoritusten mennessä muuten pääasiassa virheittä. Tämän viikon kouluttajattomissa treeneissä oli haastavampi rata, mutta saatiin siinäkin kaikki kohdat toimimaan ainakin jollain tavalla. Kunto on edelleen huono meillä molemmilla, siis jaksetaan kyllä tehdä, mutta ei kauaa :)

Ensimmäisten kisailmoittautumisten lähettäminen oli vaikeaa ja monta viimeistä ilmopäivää missattiin, kun en osannut päättää, haluanko kisata vai en ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Sain kun sainkin ne ensimmäiset ilmot lopulta matkaan ja sen jälkeen aika monta muutakin - seuraavien kahden viikon aikana kisataan paljon :) Puolen vuoden kisatauko päättyy huomenna lauantaina, kun ajellaan Hattulaan korkkaamaan uusi kisakausi.

Vähiin käy

Puupake täytti jo kahdeksan viikkoa eli on muuttunut pikkupennusta luovutusikäiseksi rättiäiseksi, joka on ikänsä puolesta valmis muuttamaan omaan kotiin. Kaiken huokailun ja jahkailun jälkeenkään se oma koti ei löydy meiltä. Välillä mietin, olenko tekemässä elämäni virheen siitä luopuessani, mutta yritän vakuuttaa itselleni, että nyt ei ole oikea hetki uudelle pennulle. Arkielämä kahden aikuisen koiran kanssa on niin helppoa ja helppo arki on se, mitä juuri nyt kaipaan. Pennun ottamisen lykkääminen vuodella-kahdella antaa minulle myös mahdollisuuden keskittyä vähäksi aikaa kunnolla Kirpun kanssa harrastamiseen ja sekin tuntuu ajatuksena oikeastaan aika hyvältä.

Muutama päivä vielä on yhteistä aikaa jäljellä ja ensi viikonlopuksi Prinsessa muuttaa omaan kotiin. Sydänhän siinä särkyy, mutta minkäs teet. Elämä on.

Kirpun kanssa ollaan käyty muutaman kerran esteillä ja hyvältä näyttää. Hypyissä ja siivekkeenkierroissa käyttää taas kroppaansa kuten ennenkin, ja kontakteilla ei ole näkynyt epävarmuutta (A-estettä emme ole vielä tehneet). Keppejä olemme tehneet nyt kolmissa treeneissä ja niissä on vielä selvää hakemista. Ei virheitä, mutta hapuilua rytmin ja tasapainon kanssa. Nyt lisätään pikkuhiljaa treenimääriä ja kestoa ja ihan pian päästään varmaan myös tekemään rataa. Harkinnassa on myös kisakauden avaus parin viikon kuluttua, mutta katsotaan nyt. Meno näyttää keppejä lukuunottamatta niin hyvältä, että uskon Kirpun kunnon kestävän kisaamisen, mutta kunnollista treeniä ei siihen mennessä ehdi kertyä paljon alle.

Waltteri on käynyt juoksentelemassa omatoimitreeneissä ja lisäksi käytiin kauden viimeiset Soilen treenit tiistaina. Oltiin oikeastaan aika hyviä! Virheitä tuli siellä-täällä, mutta mitään toivottoman tuntuisia kohtia ei tällä kertaa ollut, vaan kaikki saatiin toimimaan jollain lailla. Kiva päätös treenikaudelle. Waltterin kanssa pitäisi varmaan myös kisata (huokaus). Waltterilla on arvokisoja varten yksi nolla eli enää kuusi puuttuu... :) Nähtäväksi jää, tuleeko sille kesään mennessä edes kuutta starttia.

Vuoden paras Kirppu

Maailman hassuin juttu: Pikku-Kirppu on palkittu vuoden 2011 parhaana agilitywalesina :) Meillä oli kyllä oikein hyvä vuosi - varsinkin syksy voittoineen, serteineen ja rotumestaruuksineen - mutta kun koira tuntuu itsestäni edelleen höpöltä koiravauvalta niin väkisinkin hymyilyttää. Kuten ennenkin on todettu, eniten kehitettävää on minun asenteessani, koira on hieno! Hyvä Kipi!

Kirppu SM-hyppärillä 2011 (kuva: Paula Häkkinen)

Pentu on kasvanut leikkisäksi ja nokkelaksi terrierinaluksi. Se on edelleen hirmuisen rohkea, eikä ole vielä tähän päivään mennessä kohdannut mitään, mikä olisi pelottanut tai juurikaan edes ujostuttanut. Toki sen maailma on edelleen hyvin rajattu ja turvallinen, mutta jotain uusia kokemuksia on kuitenkin tarjottu päivittäin. Ulkoilut ja autoilut ovat sujuneet ongelmitta ja imuriakaan pentu ei ymmärtänyt paeta (kyllä, olen tällä viikolla imuroinut ensimmäisen kerran sen syntymän jälkeen...), vaikka tarkkaan sen liikkeitä seurailikin.

Viimeisten parin viikon aikana meillä on jo käynyt aika paljon vieraita ja Prinsessa on ollut ihmisistä juuri niin innoissaan kuin walesipennun kuuluukin. Muuten elelemme yllättävän normaalia elämää - pentu asustaa pentuaitauksessaan, mutta saa olla hereilläoloajan enimmäkseen vapaasti. Kirppu leikittää sitä miltei taukoamatta ja Waltterikin on pari kertaa harkinnut leikkiin ryhtymistä ;) Waltterista on kuitenkin tainnut tulla vanha ukko, enimmäkseen se vaan örisee ja hörisee ja pyrkii omaan rauhaan. Nesti on edelleen hoidossa eli se ei ole pentua nähnyt.

Tuo pentu on kyllä aivan liian ihana. Siinä tuntuu olevan kaikkea vähän enemmän kuin äidissään, niin näköä kuin luonnettakin. Luovutusikä lähestyy ja ahdistus kasvaa.

Kaunis kuin mikä ;) (kuva: Miira Ikonen)

Treeneissä käydään edelleen valitettavan satunnaisesti. Waltteri on käynyt parit maanantaitreenit ja parit Soilen vetämät ryhmätreenit ja tuntuu, että ohjaukseen löytyy kerta kerralta enemmän järkeä. Kirppukin on käynyt kertaalleen Ojangon hallissa esteillä, tehtiin muutama putki ja pari irtoamissuoraa 20cm rimoilla. Oli innoissaan, mutta vähän jähmeä sekä mieleltään (Kirppu käynnistyy aina hitaasti tauon jälkeen) että erityisesti kropaltaan. Siis kulki kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta selvästi näki, että vartalonkäyttö oli vähän kömpelöä. Mutta tästä sitä lähdetään pikkuhiljaa palauttelemaan ja jos agilitykunto alkaa taas löytyä niin kai se kevät tuo jossain vaiheessa mukanaan myös kisakauden avauksen :)

Kolme viikkoa

Prinsessa täytti kolme viikkoa torstaina ja on nyt muuttunut emonsa kyljessä tuhisevasta möykystä ihan oikeaksi koiranpennuksi. Pentu nousi jaloilleen ensimmäisen kerran kymmenpäiväisenä, mitä voi pitää ihan hyvänä saavutuksena mahakkaalta yksöseltä. Silmät aukesivat päivää ennen kaksiviikkoissynttäreitä ja korvat ilmeisesti samoihin aikoihin pennun reaktioiden perusteella.

On ollut hauskaa seurata, miten huimaa vauhtia pentu kehittyy niin motoriikaltaan kuin myös henkisesti - joka päivä tuo mukanaan jotain uutta. Liikkuminen on jo jopa sujuvaa ja pieniä spurttejakin on otettu nyt parin päivän ajan. Kirppu on yrittänyt leikittää pentua jo muutaman päivän - pentu ei ole oikein osannut vielä vastata leikkiin (paitsi omalla kummallisella tavallaan), mutta tänään nähtiin ensimmäiset kömpelöt etupääniiaukset. Niin ja eilen aamulla Prinsessa mätkähti ensimmäisen kerran ulos pentulaatikosta (yritys oli kyllä ollut kova jo pari päivää), joten katsoin sen kasvaneen isoksi tytöksi ja siirsin pahvisen pentulaatikon asukkeineen koirahuoneeseen :) Muutto antaa toivottavasti vähän lisää rauhaa myös omiin öihini, kun ei tarvitse enää kuunnella ihan vierestä Prinsessan öisiä protesteja.

Hirmuisen reippaalta tuo tuntuu, vaikka vertailukohtaahan minulla ei ole, kun ei ole ennen ollut pentuja kotona, ja nytkin on vain tämä yksi. Olen ottanut pentua päivittäin pentulaatikon ulkopuolelle puuhastelemaan ja joka paikkaan se tutustuu arkailematta ja tomerasti, häntä pystyssä. Prinsessan mielestä esteet on tehty ylitettäviksi ja vaikeudet voitettaviksi, tai mikäli nämä eivät onnistu, voi epäkohdista ainakin huomauttaa kovalla äänellä. Loppuviikolla pahaa tuulta aiheutti pienen pennun suuri nälkä. Kirppu imettää pentua tietysti edelleen ja huolehtii siitä muutenkin hyvin (vaikka onkin sitä mieltä, että elämään voisi joskus kuulua muutakin kuin pelkkää äitiyttä), mutta nälkä tuntui kasvaneen niin suureksi, että aloiteltiin kolmen ikäviikon kunniaksi myös totuttelu kiinteään ruokaan. Pentu ymmärsi ensimmäisestä kerrasta, mitä tarkoitusta varten jauheliha on olemassa :)

Waltteri on saanut tutustua pentuun ja on ollut hyvin hämillään :) Toisaalta pupsu on Waltterin mielestä ihana, mutta sen liikkuminen on aika pelottavaa! Eiköhän Waltterikin ala ymmärtää Prinsessan päälle, kunhan tämä kasvaa vielä pari viikkoa lisää. Muuten nyt on mukavan rauhallista kotona, kun Waltterikin saa taas liikkua vapaasti koko asunnossa sekä minun että Kirpun puolesta.

Pahvilaatikkoprinsessa 3 viikkoa

Treenirintamalla on ollut aika hiljaista. Waltterin kanssa ollaan käyty kerran Ojangossa ja kerran Soilen vetämissä ryhmätreeneissä. Ryhmätreeneissä ei oltu ihan niin huonoja kuin yleensä, eli joko alan taas päästä vähän jyvälle Waltterin ohjauksesta tai sitten rata vaan oli meille sopivampi. Tehtiin ainakin pari tosi hyvää leikkausta, ne kannattaa muistaa vaihtoehtona Waltterin kanssa tietynlaisissa käännöksissä. Pakkovalssien ajoitusta hiottiin sekä Ojangossa että ryhmätreeneissä. Nämä on kyllä vaikeita Waltterilla, kun liikkeelle pitäisi osata lähteä hirmuisen aikaisin. Waltteri osaa kyllä, kun ajoitus on kunnossa.

Harrastuksilta yli jäänyt aika on mennyt mukavasti kotia laitellessa. Muuttolaatikot on sentään jo purettu, mutta paljon muuta on vielä tekemättä eikä toisaalta sisustushommissa taida koskaan valmista tullakaan. Siivottukin on ja pyykkikone on pyörinyt jatkuvalla soitolla pelkästään pennunkin takia. Näin pentuloman aikanahan on hyvä pestä myös treenikamat kerrankin kunnolla. Alla kuva pikku-ukkojen kylpypäivältä - ja tässä on tietenkin vain pieni osa pesukoneessa käyneistä leluista ja vain murto-osa koko leluarsenaalista :)

Prinsessa Estelle

Ei tullut Heikkiä Helmin kaveriksi. Molemmin puolin massua tuntuneet potkut eivät olleet peräisin kahdesta pennusta vaan yhden ison pennun etu- ja takapäästä...

Tyttöpentu saatettiin maailmaan keisarinleikkauksella torstai-iltana 23.2. eli prinsessojen syntymäpäivänä :) Kirppu yritti urheasti synnyttää "pienokaistaan", mutta kovin pitkälle ei saanut pentua työnnettyä omillaan. Kovin kauan emme punnertamista katselleet ennen siirtymistä pieneläinklinikalle, missä Kirppu kuvattiin ja totuus paljastui: yksi iso pentu. Eipä olisi tullut mieleenkään enää viimeisen viikon aikana. Leikkaus onnistui hyvin ja vähän iltayhdeksän jälkeen leikkaussalista palautettiin tokkurainen Kirppu ja 295-grammainen prinsessa :)

Kirppu ja puolivuorokautinen mötkö perjantaiaamuna

Kirppu on hoitanut pentuaan hienosti ensihetkestä lähtien. Ensimmäiset päivät se oli jatkuvasti huolissaan lapsestaan ja harkitsi ajoittain muuttoa sängyn alle sen kanssa :) Pian kuitenkin rauhoittui ja on nyt alkanut viihtyä enemmän myös pentulaatikon ulkopuolella, vaikka toki vasta pieniä hetkiä kerrallaan.

Prinsessa Estelle on kasvanut "ihan kivasti", 7 vuorokauden iässä paino lähenee jo 700 grammaa... Kirppu ei ole aloittanut mitään valtaisaa maidontuotantoa, mutta ilmeisesti lapsi ei ole nääntymässä nälkään :) Pentulaatikossa möngertäminen onnistuu mötköltä oikein sujuvasti muhkeasta olemuksesta huolimatta ja omaa tahtoa tuntuu tytöllä riittävän, kuten prinsessalla tietysti kuuluukin.

Tänään tehtiin pennun 1-viikkoissynttärin kunniaksi Kirpun kanssa vähän keittiötokoa: perusasentoja, seisomaannousuja ja noutokapulan nostoja. Kipi oli haljeta riemusta, kun pääsi pitkästä aikaa touhuamaan ja hyvin tekikin, ihan kaiken :)

Rakas Nesti täytti sunnuntaina jo 12 vuotta, huh! Juhlallisuuksiin oli kuulemma kuulunut ainakin synttärisauna. Nestistä ei nyt ole 12-vuotiskuvaa tarjolla, joten sen puutteessa virallinen 1-viikkoispotretti Prinsessasta :)

Hiljaiseloa

Viimeisen päivityksen jälkeen ollaan taidettu käydä tasan yhdet treenit eli Soilen vetämät ryhmätreenit kaksi viikkoa sitten. Tällä kertaa meidän kohtaloksi koitui yksi vedä-työnnä-valssaa-väännä-epäsuora, joka saatiin lukuisten epätoivoisten yritysten jälkeen onnistumaan vähemmän tyylikkäällä leikkaa-liimaa-tyylillä. Edestäpäin kääntäminen on ihan mahdotonta Waltterilla, joka venyttää hyppynsä ennätyslukemiin ohjaajan ollessa edellä eikä kykene lukemaan minkäänlaista kurssinmuutosta siinä tilassa. Takaa ohjattaessa ei lue rataa eteenpäin niin hanakasti ja pysyy paremmin näpeissä, yllättävää kyllä. Sen verran kenkusti oli rata suunniteltu, että jokaista leikkausta seurasi kiireinen ryntääminen seuraavaa estettä ohjaamaan, mutta onneksi Waltteri on - toisin kuin päälle päin näyttää - hyvinkin nöyrä ohjattava ja pysyi oikealla radalla epähienosta ohjauksesta huolimatta :)

Kaksi viikkoa ollaan nyt pysytelty kentiltä poissa. Olen kuullut liian monista kennelyskätapauksista, enkä voi ottaa riskiä, että kukaan koirista kantaisi nyt mitään ylimääräistä pöpöä kotiin. Vähän on meilläkin röhitty, mutta niin satunnaisesti, että uskoisin sen olevan muuta kuin itse tautia... Toivottavasti. Kirppu sai varmuuden vuoksi uuden matokuurin, muihin toimenpiteisiin ei olla ryhdytty.

Kovasti meillä jo odotellaan synnytystä. Tai siis minä odotan, Kirppu ei näytä kovinkaan jännittyneeltä :) Jotain muutoksia on ollut havaittavissa myös tiineyden loppua kohden. Viimeisen viikon on nukkunut yönsä sängyn alla, mitä ei tee koskaan muuten, ja viihtynyt muutenkin epätavallisen paljon omissa oloissaan. Maha on kasvanut lisää, mutta ei ole mitenkään iso noin pienen nartun mahaksi, joten isoa pentuetta ei liene odotettavissa. "Yksikin riittää ja sekin voi olla helmi", sanoi Sari joku päivä; molemmin puolin mahaa potkitaan tarmokkaasti, joten toivottavasti saadaan Helmin kaveriksi ainakin Heikki :) Tänään on tiineyden 65. vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta laskien ja olen päättänyt, että ihan pian alkaa tapahtua.

Nestin verikokeiden tulokset tulivat vajaat pari viikkoa sitten ja kaikki oli hienosti, eli Nesti on täysin terve kohta (neljän päivän päästä) 12-vuotias tyttö :)

Tiineyspäivitys

Kirpun tiineys näyttäisi edenneen mukavasti. Keskivartalossa alkoi näkyä muutoksia n. viidennellä viikolla ja olin melko varma, että on kantavana. Sitten kuudennen viikon alkupuoliskolla en mielestäni nähnyt mitään muutosta ja paniikki alkoi kasvaa. Yksi "neuvolakäynti" Sarin luona valoi kuitenkin sen verran uskoa, että heti seuraavana aamuna Kirppu näytti paksummalta ;) Seitsemännellä viikolla ei enää tarvinnut paljon arvailla - Kirpun jatkuva nälkä ja tynnyrimäiseksi kasvanut runko antavat ymmärtää, että massussa muhii muutakin kuin vuosisadan valeraskaus. Huomenna aloitellaan tiineyden kahdeksatta viikkoa eli pari viikkoa olisi vielä odoteltava...

Käytös ei ole juurikaan muuttunut missään vaiheessa. Jos nyt oikein haluaa nähdä jotain eroa, niin ehkä Kirppu on ollut vähän rauhallisempi ja vielä entistäkin läheisyydenkipeämpi, vaikka ainahan se on ollut sellainen sylissänyhjääjä. Edelleen se on puuhakas ja leikkisä, kun jotain yhdessä tehdään, ja ulkona etenee samalla tomeralla laukka-loikka-tyylillä kuin ennenkin. Pahoinvointia ei ole ollut eikä ruokahalu kadonnut missään vaiheessa. Kirkasta vuotoa havaitsin n. kuudennella viikolla (on sitä saattanut olla aiemminkin, en ole erityisesti sitä etsinyt) ja nisät alkoivat kasvaa ja punertua samoihin aikoihin. Yskänröhinöitä oli 41.-43. päivien aamuina eli juuri silloin, kun keuhkomatosten pitäisi lähteä liikkeelle. Matokuurin olin aloittanut edellisenä päivänä ja sillä saatiin matoset ja röhä tapettua.

Nyt jatketaan Kirpun kanssa rauhallista elämää ja pyritään siihen, että loput kantoajasta sekä tietysti itse synnytys sujuisi ongelmitta.

Säät ja liikennekaaokset ovat haitanneet hallitreeneihin pääsyä, mutta muutaman kerran ollaan käyty Waltterin kanssa halleilla pyörimässä. Maanantain Ojangon treeneihin rakennettiin pari viikkoa sitten rata ja työstettiin sitä, viime viikolla tehtiin muutamalla esteellä ainakin putkenpään ohituksia ja pakkovalsseja. Soile kävi kouluttamassa ryhmäämme toissakeskiviikkona ja Waltteri oli melkein yhtä järjetön kuin edelliselläkin kerralla. Enemmän saatiin kuitenkin onnistumaan eikä mikään kohta tainnut olla ihan ylitsepääsemättömän vaikea.

Nesti tuli viime keskiviikkona kotiin ja palannee tällä viikolla taas Pähkikseen, jossa onkin sitten varmaan ainakin pentujen syntymän ja ensiviikkojen yli. Käytin sen lauantaina Apexissa senioriterveystarkastuksessa eli perusasiat käytiin läpi ja otettiin laajahkot verikokeet. Mitään hammaskiveä ihmeellisempää ei koirassa havaittu, verikokeiden tulokset tulevat n. viikon sisään. Silmistä unohdin sanoa, eli ne jäivät katsomatta. Lisäksi juteltiin Nestin hieman huonontuneesta ruokahalusta ja viimeviikkoisista satunnaisista oksenteluista. Näiden hoitoa varten Nestille määrättiin happosalpaajakuuri, jota en kuitenkaan aloittanut, kun Nesti on ollut taas ihan oma itsensä. Verikokeet sitten kertovat jos sisuskaluissa on tapahtumassa jotain huomiota vaativaa muutosta.

Kirppu ja maha lumilenkillä

Toko-kausi

Perjantaina treenit Tarjan kanssa ATD:n hallilla ja eilen sunnuntaina Soilen kanssa Sporttiksen viimeiset treenit.

Waltterin kanssa ollaan lähinnä leikitty, lisäksi ollaan vähän "treenattu" jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa ja sunnuntaina myös irtoamissuoraa :) Jatkossa yritän suunnitella Waltterille jotain ratapätkää, koska ratatreeniä nimenomaan tarvitsemme, jos aiomme palata kisakentille kevättalven aikana.

Kirppu on tokoillut. Tarkoitukseni on ollut tehdä sen kanssa tänään viimeinen agilitytreeni ennen pentulomaa, mutta luulen, että jää sekin tekemättä. Ei vaan tunnu siltä, että haluaisin sitä enää esteille. Viimeisimmät agitreenit viime maanantaina olivat onneksi erittäin onnistuneet ja vauhdikkaat, joten ne voi hyvin jättää hautumaan Kirpun mieleen muutaman kuukauden tauon ajaksi. Tokoa tehdään jatkossa kotosalla sekä perjantaisin omalla hallilla.

Viime perjantaina tehtiin siis:
- Ruutua namikipon kanssa. Tätä ollaan tehty joskus kauan, kauan sitten, mutta muisti hyvin. Nyt sai vielä katsella, kun kippoa täyteltiin, mutta tätä voisi pikkuhiljaa häivyttää pois.
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, nämä tekee muuten ihan hyvin, mutta nousee aina ensin tökkäämään nenällä käteeni ja kääntyy vasta sitten :) En puutu tähän, koska uskon tavan jäävän pois ajan ja kokemuksen myötä.
- Hyppyä namikipolla. Tämä liike ei juuri muistutteluja kaipaile (jostain syystä yhdelläkään koirallani ei ole ollut ongelmia tokon hypyn oppimisessa...), eli seuraavalla kerralla voitaisiin ottaa niin ettei näe namikipon vientiä ollenkaan ja jos menee hyvin niin katsotaan liike menohypyn osalta valmiiksi ;)
- Avoimen kaukoja. Nämä edelleen kerrassaan hienoja. Maahan menee pelkällä suullisella käskyllä, mutta istumaannousuun tarvitsee käsiavun, jos olen paria metriä kauempana. Tätä treenattava, koska haluaisin pelkän käskyn riittävän. Käsiohjausta saa (ja kannattaa) käyttää kokeessa, mutta aina varmempi jos suullinen käsky toimii yksinäänkin. Tarja puuttui myös maahanmenojen palkkaukseen - Kirppu venyy palkkauksessa hieman eteenpäin, joten palkka pitäisi työntää syvemmälle koiran nokan alle.
- Seisomaannousuja namijumppana. Kirppu alkaa hahmottaa, mitä siltä odotetaan näissä, mutta takajalkojen pysyminen paikoillaan on pitkälti vielä riippuvaista mun tekniikastani. Hyvät näistä tulee.

Sunnuntaina tehtiin:
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, yhtä hyviä/huonoja kuin perjantaina.
- Yhden askeleen seuraamisia. Näistä olen edelleen epävarma, kun tuntuu että takapää aukeaa heti kun lähdetään liikkeelle. Ehkä kokeillaan vasemmalle kaartavaa seuraamista ihan suoran sijaan?
- Maahanmenoja perusasennossa. Nyt osaa jo mennä maihin ilman apuja (välillä myös ilman käskyä :P), mutta tuppaa väistämään vähän, so. etupää aukeaa. Avustin muutaman toiston namin kanssa, että sain pysymään suorassa. Näitä pitäisi kokeilla peilin kanssa, jotta voisin pysyä itse suorassa enkä tulisi ainakaan painaneeksi koiraa kauemmaksi omalla kropallani.
- Liikkeestä seisomista vapaasta seuraamisesta, pienen pieni käsiapu vielä mukana ja hienosti tekee. Olen palkannut suoraan pysähtymisestä, seisomassa pysymistä pitäisi vielä treenailla erikseen.
- Luoksetulon pysäytystä. Pysähtyy jopa pelkällä käskyllä, mutta valuu liikaa. Mietin hetken haittaako, sitten päädyin siihen että tämä liike on syytä saada oikein alusta lähtien ja otin muutaman toiston niin, että palkka lensi samaan aikaan käskyn kanssa. Näin oli selvästi parempi.
- Seisomaannousuja namijumppana, hyvin teki.
- Paikallamakuu. Yhteensä ehkä minuutin verran, muutamalla välipalkkauksella. Hyvin pysyy, mutta asennon kanssa saa olla tarkkana. Jos läväyttää itsensä maahan etujalat vähän harallaan, eivät kyynärät pysy kunnolla maassa ja koira alkaa valua pikkuhiljaa ylöspäin. Tasapainoisemmassa asennossa näyttää pysyvän rennompana ja varmemmin. Palatessani pyrkii herkästi istualleen, eli näitä pitää treenata edelleen erikseen.

Kirppu on treenaillut vähän tokoa myös kotona, lähinnä perusasentoja, kaukoja ja noutoa. Typy on tokoillessa tarkka, mutta innokas. Tosi kiva treenikaveri siis tähän lajiin.

Pentuodotuksesta sen verran, että olen lähtenyt muuttamaan Kirpun ruokintaa eli kasvattanut hieman ruuan määrää ja muuttanut sitä muutenkin odottavalle äidille sopivammaksi. Isompia muutoksia ei Kirpussa vielä näy, mutta jotenkin silti tuntuu, että olisi kantavana.

Pentuja ja paluu treenikentille

Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.

Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)

Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)

Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)

Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)

Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas

Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)

Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.

Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)

Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)