Elämä ennen ja jälkeen

Pentu oli, pentu meni. Elämä jatkui luovutuksen jälkeenkin (toisin kuin etukäteen pelkäsin), mutta ikävä on vieläkin. On se hämmästyttävää, miten suuren tyhjyyden pari kiloa koiranpentua jättää jälkeensä vaihtaessaan osoitetta. Toisaalta olo on myös helpottunut, kun paljon aikaa ja energiaa vaatinut "projekti" on saatettu päätökseen.

Kuvia otin viimeisten viikkojen aikana niin vähän, että hävettää. Kuvauskalustoni ei oikein riitä sisätiloissa kuvaamiseen ja eläväisen pennun kuvaaminen muutoin kuin nukkuvana on muutenkin haastavaa ilman apua. Ehkä tämä pari vuotta vaivannut kuvausmasennus jossain vaiheessa väistyy ja kuvaaminen alkaa taas maistua - harmi vaan, että ihanan pennun ensi viikoista on niin vähän kuvamateriaalia. Pönötyskuvatkin jäivät muutamaan räpsyyn minun kamerallani ja muutamaan Sarin - kovin ihmeellistä ei ainakaan minun kameralleni tarttunut, mutta toivottavasti Sarilla on jotain parempaa.

Rakas huupa sohvaunosilla n. 5-viikkoisena

Ikä 7 viikkoa - ei pönötys- vaan lönötyskuva

Kirppu ei ole lapsensa perään haikaillut, se riemuitsee elämästä ja vapaudesta kuten ennenkin :) Waltteri on ollut ehkä vähän vapautuneempi ja reippaampi pennun lähdön jälkeen eli olisiko se kuitenkin ollut vähän stressaantunut? Missään vaiheessa Waltteri ei kunnolla lämmennyt pennulle, vaikka ihan nätisti sen kanssa aina olikin. Senkin puolesta päätös olla pitämättä pentua tuntuu nyt oikealta. Jossain vaiheessa Waltterikin joutunee alistumaan kohtaloonsa ja kestämään kotona uutta pentua, mutta annetaan rauhan vallita laumassa vielä jokunen hetki.

Kesän treenikausi pyörähti käyntiin pari viikkoa sitten, mutta aika vähissä ovat treenailut edelleen olleet. Kirppu on käynyt joidenkin omien pikkutreenien lisäksi nyt kahdet ryhmätreenit, joissa on tehty pääasiassa rataa. Vähäniityn Sarin treenit reilu viikko sitten menivät tosi hyvin ja pystyttiin keskittymään linjojen hiomiseen suoritusten mennessä muuten pääasiassa virheittä. Tämän viikon kouluttajattomissa treeneissä oli haastavampi rata, mutta saatiin siinäkin kaikki kohdat toimimaan ainakin jollain tavalla. Kunto on edelleen huono meillä molemmilla, siis jaksetaan kyllä tehdä, mutta ei kauaa :)

Ensimmäisten kisailmoittautumisten lähettäminen oli vaikeaa ja monta viimeistä ilmopäivää missattiin, kun en osannut päättää, haluanko kisata vai en ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Sain kun sainkin ne ensimmäiset ilmot lopulta matkaan ja sen jälkeen aika monta muutakin - seuraavien kahden viikon aikana kisataan paljon :) Puolen vuoden kisatauko päättyy huomenna lauantaina, kun ajellaan Hattulaan korkkaamaan uusi kisakausi.