Taustaa

Narun kotiutuminen on sujunut oikein mukavasti ja eilen, kolme päivää luovutuksen jälkeen, se alkoi jo näyttää siltä kuin mielestään asuisi täällä :) Waltteri ja Kirppu eivät erityisesti ole pennusta innostuneet, mutta hyväksyvät sen olemassaolon ja yhteiselo onnistuu ilman suurta draamaa.

Mutta miten meille tuli tällainen narukerä?

Olen halunnut espanjanvesikoiraa suurinpiirtein siitä saakka, kun ATD:n treenikentälle 2006-2007 rantautui tulinen, omapäinen ja taistelutahtoinen espanjatar Aida. Aidan omistaja Kaisi oli noihin aikoihin aloittamassa omaa kasvatustyötään ja tarkkaan suunnitelmia ja pentueita seurailin ja pohdiskelin, josko meillekin tuollainen jossain vaiheessa muuttaisi. Ennen Kirpun tuloa mietin pitkään rotua, mutta päädyin lopulta siihen, että yksi walesi saisi vielä tulla ennen kuin olisi vuorossa Jotain Muuta. Muistan, kuinka Kirpun tullessa syksyllä 2008 sovittiin Kaisin kanssa, että palataan asiaan viiden vuoden kuluttua :)

Rotuhaaveet eivät ehtineet vuosien varrella muuttua, mutta toki pari kertaa oli terrieritytön - walesin tai parsonin - liittyminen laumaan lähellä. Kuitenkin Kirpun pennusta luopumisellekin yhtenä syynä oli se, että seuraavan koiran ei pitänyt olla walesi. Espanjanvesikoira ei ollut ainoa rotuvaihtoehto, mutta erinomaiset harrastusominaisuudet, helpon kotikoiran maineen, minun makuuni ideaalin koon sekä terveen perusrakenteen omaavana koirana pysyi koko ajan listan kärkipäässä. Vesikoiran hankintaa puolsi myös se seikka, että tiesin, mistä sen ottaisin :)

Noin vuosi sitten alkoi pentukuume vihdoin nostella päätään. Vesikoiraan olin päätymässä ja jonain touko- tai kesäkuisena päivänä kirjoitinkin Kaisille sähköpostin kyselläkseni pentusuunnitelmista. Sähköposti jäi tuolloin kuitenkin vielä lähettämättä, koska päätös Kirpun astuttamisesta oli jo tehty ja ajattelin, että ennen sitoutumista muuhun olisi syytä katsoa, pystynkö luopumaan kaikista Kirpun pennuista. Elokuussa Kirppu ultrattiin tyhjäksi ja samalla sinetöityi päätös olla käyttämättä sitä enää jalostukseen. Muutaman viikon nieleskelin pettymystäni, mutta syyskuun loppupuolella, muutama päivä ennen Kirpun 5-vuotissyntymäpäivää, kaivoin sen keväisen sähköpostin esille, päivitin ajan tasalle ja painoin lähetä-nappia.

Syksyn mittaan vaihdettiin hiljalleen ajatuksia. Kaisilla oli muutama pentue tuloillaan/suunnitteilla ja näistä suositteli paria eri yhdistelmää minulle. Tammikuussa pääsin tutustumaan molempiin äitiehdokkaisiin sekä pariin muuhun yhdistelmien taustalla olevaan koiraan. Äitikoirista Hurma, joka oli tuossa vaiheessa jo astutettu, miellytti reippaalla ja avoimella olemuksellaan suuresti ja kun toisen nartun pennutus oli siirtynyt syksyyn, alkoi päätös olla sillä selvä. Helmikuun puolenvälin paikkeilla Hurma synnytti kolmen uroksen ja kolmen nartun pentueen, joten enää ei tarvinnut kuin odotella, minkälaista mönkijää niistä kasvaisi. Viiden viikon ikään mennessä kasvattajan silmä oli iskeytynyt pieneen, rohkeaan ja taistelutahtoiseen ruskeaan narttuun - samaan, joka jo kolmeviikkoisena tallusteli ympäriinsä pentulaatikossa ja kiskoi housunpunttejani samalla, kun muut nukkuivat läjässä :) Kasvattajan fiilis vahvistui viimeisten kahden viikon aikana ja niin "ruskuainen" valikoitui muuttamaan minun laumaani. Naruksi ristimäni pentu haettiin kotiin heti 7-viikkoisena ja totuttelu uuteen elämään pääsi alkamaan.

Caraydan Piperrak "Naru", ikä 7 viikkoa (kuva: Ulla Virtanen)

Naru 7 viikkoa (kuva: Ulla Virtanen)