Syksyn suunnitelmia

Syksyn treeni- ja kisasuunnitelmat alkavat hahmottua. Saimme Kirpun kanssa paikan HSKH:n agilityryhmässä, joten jatkossa pääsemme treenaamaan kerran viikossa ohjatusti parin kilometrin päässä sijaitsevalla Vuokkoset-areenalla. Ilmeisesti olen saamassa myös vapaakorttia halliin, joten omatoimitreenejäkin päästään tekemään koko talven läpi. Ryhmäpaikan ja vapaakortin myötä myös edustus on nyt syyskuussa vaihtunut HSKH:n nimiin.

Talvikausi alkaa viikon kuluttua eli silloin päästään kiinni uuteen treenirytmiin. Ensi viikolla yritetään käydä tekemässä treenit tai parit ja sunnuntaina kisataan kolme starttia Vuokkosilla. Viikon kuluttua maanantaiksi varasin molemmille koirille fyssariajan YESsiin Annalle. Edellisestä fyssarikäynnistä onkin kulunut ikuisuus, toisaalta eipä tässä ole kauheasti harrasteltukaan. Nyt on hyvä käydä oikomassa paikat juuri ennen treenikauden alkua.

Viikonloppua ollaan vietetty mökillä ja tänään juhlitaan Kirpun 5-vuotissynttäreitä! Miten tästä pienestä nököstä kasvoikin sellainen, ööö, pieni nökö :)

Kirppu 4 vuotta ja 51 viikkoa sitten

Torvitouhuja, osa II

Huokaus.

Eilen kisat Orimattilassa ja edellisen viikonlopun fiiliksissä jatkettiin edelleen. Ensimmäisessä startissa Kirppu juoksi keppien ensimmäisen välin läpi, kun sen huomio kiinnittyi sisäänmenon lähellä istuskelleeseen ratahenkilöön. Toisessa startissa se huomasi jo lähtöalueelle tultaessa muutaman hengen porukan kentän takalaidalla (ei yleisön puolella) ja puolet radasta suoritettiin katse tiiviisti tässä kerrassaan ihmeellisessä ryhmässä, kunnes tultiin kepeille ja oli taas hyvä tilaisuus pompotella koko esteen ohi katsomaan kummastuksia vähän lähempää. Näitä höpöhöpöhyllyjä seurasi sentään yksi hyvä hylly, jossa ainoa syypää tuloksettomuuteen oli ohjaaja :)

Meininki on ihan samanlaista kuin se oli Kirpun ensimmäisinä kisavuosina... Muistaakseni noin puolitoista vuotta meni siihen, että nämä tupsuilut oli karistettu - toivottavasti tällä kierroksella ei mene ihan niin kauaa :) Näitä uusimpia startteja ei ole videolla, mutta täytyy varmaan koostaa joku tupsutemppuvideo kaikista niistä ensimmäisten vuosien tähtihetkistä malliksi.

Alla pari Jukka Pätysen ottamaa kuvaa piirinmestiksien joukkueradalta edelliseltä viikonlopulta. Tämä oli se rata, joka tuntui ja näytti ihan agilitylta ja tuloskin oli mukava nolla :)

(kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

(kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

"Käynks mä täällä usein?"

Sanoin tuossa joku viikko sitten Sarille, että kun ei meistä kerran ole lisääntymään, niin aletaan sitten harrastaa. Sunnuntaina piirinmestiksissä heräsi epäilys, onko meistä Kirpun kanssa enää siihenkään... Harkitsen vielä palaamista alkuperäiseen suunnitelmaan, joka oli viettää loppuelämä sohvalla sylikkäin ;)

Lupauduin Kirpun kanssa Walesinterrierikerhon joukkueeseen Helsingin seudun piirinmestiksiin ja päätin sitten samalla ilmoittaa sen yksilöihinkin. Viimeisten kahden viikon aikana ollaan käyty muutama kerta treenaamassa ja ihan kivasti on mennyt - vauhti ja kunto ovat koiralla tietysti kokonaan kateissa (ohjaajasta puhumattakaan), mutta kyllä se hommansa edelleen osaa. Ihan luottavaisin mielin lähdettiin kisaamaan.

Kirppu oli tietysti suuresti innoissaan, kun huomasi päässeensä kisoihin. Se monkui ja mankui radalle ja leikki ihan höpönä uuden Cuz-pallonsa kanssa. Agilityrata alkoi ihan hyvin, noin puoliväliin saakka päästiin hallitusti ja virheettä. Sitten Kirppu tuli yhdestä u-putkesta ulos silmät päässä pyörien ja ajatukset selvästi harhaillen. Näissä tunnelmissa se harhautui seuraavan, ihan helpon ja loogisen, esteen ohi. Hetkeä myöhemmin se vielä käveli puomin alastulon läpi harkitsemattakaan pysähtymistä ja kun jäin asiasta siltä vähän kysymään, pyöriskeli paikallaan ihmetellen koirien haukuntaa siellä, lelujen vinguntaa tuolla ja mitä lie muutakin. Pyörimisen päätteeksi Kirppu vielä harhautui takaisin puomille ja viimeisteli tuloksemme hylätyksi (ja hyvä niin).

Hyppäri alkoi samanlaisissa kuutamofiiliksissä. Rata alkoi keppien tiukalla avokulmalla, johon yritin ohjata vetämällä. Kirppu lirpsahti kolmosväliin ja tuli heti pois. Otin uusiksi, nyt meni ensimmäisen läpi ja jäi pyörimään keppien taakse. Siinä taas hypiskeli ja pompiskeli sekä kuunteli ja katseli mitä radan reunoilla tapahtui, sitten keksi putkenpään muutaman metrin päässä ja päätti suunnata sinne. Tämän jälkeen sain saatettua sen kepeille oikein, jonka jälkeen alkoi h-i-d-a-s ja huolellinen pujottelu, tuntui että sen yhden esteen suorittaminen kesti minuutteja! Kun kepit oli vihdoin selätetty niin Kirpun kone käynnistyi ja loput 18 estettä radasta menikin ihan hienosti...

Varsinaista uunoiluagilitya! Tuli flashbackeja sinne Kirpun ensimmäisen kisavuoden suorituksiin, joissa välillä mentiin kuin viimeistä päivää ja sitten taas tökittiin tupsuja kentän pinnassa tai käytiin "ihan vaan nopeesti" tarkistamassa jotain radan ulkopuolella kesken sujuvan suorituksen. Raasu taisi kumminkin olla aika pihalla kisatilanteessa pitkästä aikaa. Eiköhän se tuosta korjaudu, kun saadaan vähän lisää kilometrejä mittariin, vaikka kieltämättä jouduin illalla kisapäivän jälkeen hetken miettimään, onko tämä agility nyt niin kivaa sittenkään :)

No joukkuerata oli vielä jäljellä ja sen profiili ainakin oli mukavan helppo ja vauhdikas. Kirppu pitikin kiinni maineestaan hyvänä joukkuekoirana ja juoksi jälleen kerran hallitun nollan. Ainoa jännä paikka suorituksessa oli ohjaajan eksyminen yhdessä valssissa, mutta oikea este onneksi löytyi ajoissa. Vauhti oli mitä oli, mutta intoa Kirpulla riitti sen verran, että vielä loppuvaiheillakin siitä irtosi ääntä. Lopputuloksissa kolmekoirakkoinen, puolisisaruksista koostunut joukkueemme (Hanna & Papu, Sari & Riia ja minä & Kirppu) sijoittui sijalle kuusi kahdella nollalla ja yhdellä vitosella. Ihan kelpo tulos vajaalla joukkueella.

Loppuvuodelle olen suunnitellut säännöllistä treenaamista ja kisaamista. Jopa ryhmäpaikkakin on hakusessa, mutta katsotaan nyt kuinka sen kanssa käy. Samaten on vielä auki mahdollisen vapaakortin saaminen Ojankoon, kysyntä kun on ilmeisesti ollut aika kovaa. Treeni-into on alkanut vähän nostella päätään, joten toivottavasti homma ei nyt kaadu ainakaan siihen, että ei löydy paikkaa, missä treenata.

Tyhjältä näyttää

Käytiin eilen Mäntsälän eläinlääkäriasemalla kuulemassa tyly tuomio: ei pentuja. Vähän oli pelko hiipinyt puseroon tässä viimeisen viikon aikana, kun en mitään muutosta Kirpussa havainnut. Silti uskalsin vähän toivoa, koska eihän tuo viimeksikään paljon mitään näyttänyt ensimmäisten viikkojen aikana. Ultrauksen tulos ei kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt, etenkin kun koko ajan on ilmassa leijunut pieni huoli siitä, että syy edellisen kerran vähäiseen pentumäärään saattaisi olla Kirpussa itsessään. Tällä kertaa tehtiin kaikki mahdollinen niin, että jossiteltavaa ei jäisi, joten vaikea on enää löytää todennäköistä vikaa muualtakaan.

Ei siis taida Kirpusta tulla äitiä toista kertaa. Onneksi sillä on maailmalla yksi ihana tyttö, jota pääsin sitä paitsi pari päivää sitten vähän suukottelemaankin :)

Pysytään nyt tovi vielä sivussa harrastuksista ihan vaan varmuuden vuoksi. Muutaman viikon kuluttua voitaneen sitten jo palailla treenikentille, mikä täytyy nyt nähdä asian hyvänä puolena :) Mitään isompia tai tarkempia suunnitelmia ei todellakaan vielä ole - niitä mietin, kunhan jaksan.

Synttäreitä ja pentuhommia

Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)

Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :)

Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.

Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.

High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen)

Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.

Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.

Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.

Sulon ja Kirpun häävalssi :)

Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.

Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.

Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.

Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!

Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.

Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.

Loma

Loma koitti vihdoin, yksi viikko on nyt takana ja reilut kolme vielä edessä.

Loman alkupäivät vietimme mökkimaisemissa Kangasniemellä. Mökillä vietetyt hetket tuntuvat olevan koirille niitä parhaita elämässä: vaikka ei mitään varsinaisesti tehdäkään niin koirien päivät täyttyvät kuin itsestään ulkoilusta, pihapuuhailusta ja tietysti ihmistensä lähellä olemisesta. Tällä kertaa koirilla oli lisäksi nuorempaa sukupolvea tarjoamassa lisäaktiviteettia: kaikki koirat tuntuvat jaksavan lasten matkassa miltei loputtomiin ulkopeleissä, majanrakennuksissa ja saunassa, rantaleikeistä puhumattakaan. Viimeksimainittujen ajaksi Waltteri tosin joudutaan telkeämään saunamökkiin, koska sen läsnäolo ihmisten suunnatessa vettä kohti aiheuttaa lähinnä kaaosta :)

Tulosmielessä on edelleen raportoitavaa vain näyttelyistä. Kirppu on jatkanut kesän turneetaan ihan mukavin tuloksin: Orivedellä 8.6., Tuusulassa 30.6. ja Karjaalla 7.7. Kirppu oli ROP-walesi, Kotkan KV:ssa 16.6. taasen pn-2 kera vara-cacibin.

Kirppu Orivedellä

Heinä-elokuussa pyörimme vielä jonkun verran näyttelykehissä, mutta jossain vaiheessa elokuuta Kirppu jäänee sitten mammalomalle. Uros on valittu ja kosittu ja löytyi kuin löytyikin kotimaisten komistusten joukosta. Lopullinen päätös tehtiin pari viikkoa sitten ja viime maanantaina Kirppu aloitti juoksun. Nyt sitten vaan odotellaan oikeita päiviä ja niiden koitettua suunnataan sulhasen luo. Veikkaisin astutuksen tapahtuvan ensi viikonlopun paikkeilla ja lisätietoa uroksesta ja pentueesta on luvassa sen jälkeen.

Tämä viikonloppu on kulunut aika tiiviisti koneen äärellä agilityn MM-karsintoja katsellen. Olen tätä vuotta ennen osallistunut jokaisiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin vuodesta 2005 lähtien, nyt ensimmäistä kertaa jäivät molemmat koitokset väliin. Kisojen seuraaminen kotikatsomosta käsin tuntuu ihan oikealta eikä välivuoden pitäminen ole harmittanut missään vaiheessa, mutta treenikentille alan jo vähän kaipailla. Jospa ensi vuonna jaksettaisiin taas suunnata energiaa agilityyn, joka on kuitenkin aina ollut se meidän juttu.

Kesä ja Kuopio

Kesä iski yllättäen ja täydellä teholla ja siitä ollaan nyt nautittu täysin rinnoin. Oma piha on jatkuvassa käytössä, molemmat koirat ovat nyt keksineet auringonoton ihanuuden. Makaavat terassilla tai nurmikolla auringonpaahteessa, kunnes läkähdyskuolema on viedä voiton, sitten tassuttelevat huohottaen ja kielet roikkuen sisälle vähän vilvoittelemaan ja juomaan ennen seuraavaa auringonottosessiota. Nestihän tämän on osannut aina, mutta että nämäkin kaksi!

Toissaviikonloppu vietetiin mökillä Waltterin ja Kirpun suureksi riemuksi ja Nestin suureksi harmiksi. Nesti ei halua mitään tyhmiä koiria omaan valtakuntaansa ja hautautuukin aina makkariin mököttämään, kun ilmestymme sen rauhaa ja vapautta häiritsemään. Toisaalta vanhempieni mukaan Nesti väsyy kaikesta mökkitouhuilusta ja seuranpidosta nykyään niin totaalisesti, että pari päivää sängyssä silloin tällöin tekee sille vain hyvää ;) Ikä näkyy Nestillä selvästi siinä, että kaikesta aktiviteetista toipuminen vie koko ajan pidemmän ja pidemmän ajan ja etenkin mökillä Nesti kuulemma nukkuu aina erittäin pitkät ja syvät yöunet.

... ja toki kunnon päikkäritkin aina maistuvat :)

Mökkiviikonlopun sunnuntaina vietettiin Kirpun kanssa pitkä ja hikinen päivä Kuopion paahteessa. Kirppu osallistui kv-näyttelyyn, jossa brittituomari Andrew Brace teki Kirpusta ROP-walesin. Kehän jälkeen tuomari halusi vielä Kirpusta kuvia ja piti minulle puhuttelun sen esittämisestä. Hauska tuttavuus tämä brittiläinen herrasmies :) Waltteri oli ilmoitettu tähän näyttelyyn myös, mutta on siis vielä sairaslomalla. Kivestodistus tuli viime viikolla, mutta luulen, että seuraavakin näyttely jää Waltterilta silti vielä väliin. Sen enempää en ollutkaan sitä tällä erää ilmoittanut.

Kirppu arvosteltavana (kuva: Tapio Kaitila)

Sinne meni

Waltteri pääsi miehuudestaan hieman suunniteltua aiemmin. Huomasin kasvaimen kasvaneen selvästi kevään aikana enkä halunnut odottaa asian kanssa enää kauempaa, joten pari viikkoa sitten keskiviikkona ukko tuikattiin hetkeksi uneen ja kivekset kasvaimineen leikattiin pois. Kasvainta ei tässä vaiheessa lähetetty tutkittavaksi, mutta otettiin talteen siltä varalta, että haluan sen myöhemmin jostain syystä tutkia. Alunperin olin ajatellut sen tutkituttaa, mutta koska kiveskasvaimet ovat leikanneen lääkärin mukaan lähes aina pahanlaatuisia eikä tutkimuksen kautta kuitenkaan pystyttäisi selvittämään syövän käyttäytymistä jatkossa, tultiin siihen lopputulokseen, että tutkimus ei suurella todennäköisyydellä kertoisi meille mitään, mikä ei ollut jo riittävällä varmuudella ennestään tiedossa.

Waltteri on toipunut leikkauksesta hyvin. Vajaan viikon hoiteli takapäätään ahkeraan ja kerran käytiin myös näyttäytymässä lääkärillä, mutta viikko leikkauksesta poika oli jo täysin oma itsensä. Pariin näyttelyyn olin sen jo ilmoittanut - ensimmäinen jää joka tapauksessa väliin rauhoitusaineen tuoman dopingkarenssin takia ja toiseen osallistuminen riippuu toipumisen lisäksi siitä, saadaanko Kennelliitolta kivestodistusta siihen mennessä. Toiveena olisi joka tapauksessa käyttää Waltteri edes kerran pappaluokassa kesän aikana, mutta katsotaan nyt miten käy.

Kirppu on käynyt pari näyttelyä lisää toukokuun alkupuoliskolla. Tampereen ja Helsingin kv-näyttelyistä tarttui matkaan pn2-sijoitukset ja vara-cacibit. Tampereella oli mukana myös Pottu-parson nuorten luokassa. Potulle jälleen erinomainen ja kolmas sija luokassaan.

Helatorstaina osallistuttiin Kirpun kanssa myös agilitykisoihin! Ojangossa hypittiin ensin hyppäri, joka meni oikeinkin hyvin lukuunottamatta yhtä pudonnutta rimaa. Muuta syytä en tiputukselle osaa sanoa kuin sen, että en nähnyt sen tapahtuvan... Aika monet rimantiputukset (kaikilla koirillani) ovat tapahtuneet selkäni takana ja siinäpä se syy sitten lieneekin. Agilityradalla otettiin väärä este heti alkuvaiheilla, muuten tehtiin silläkin varma ja kaunis suoritus. Kultainen Kirppu osaa kyllä hommansa ihan treenimättäkin ja sitä on niin helppoa ohjata, että itseään vain voi syyttää virheistä.

Seuraavista starteista en ole vielä päättänyt, mutta yritän varmaan katsella jotain touko-kesäkuun vaihteeseen. SM-kisat jäävät meiltä tänä vuonna kisaamatta, koska startteja ei tule niin montaa, että voitaisiin edes teoriassa saada nollia kasaan. Joukkuekisaan osallistutaan, jos Walesinterrierikerho saa minijoukkueen kasaan. Tästä tullee meille kaikilla tavoin tällainen välivuosi agilityssa, jotain startteja varmaan otetaan silloin tällöin ja katsotaan, minkälaisiin tuloksiin ne johtavat. Valioksi tuo pitäisi saada jossain vaiheessa, mutta en aio liikaa yrittää sitäkään. Sertit tulevat sitten kun tulevat, uskon joka tapauksessa että tulevat :)

Onni on aurinkoinen kevätpäivä ja oma piha :) Waltteri nautiskelee

Kauniit ja viisaat :)

Tilannepäivitys

Talven aikana on tapahtunut melkein yhtä vähän kuin blogiin on tullut päivityksiä... Tässä kuitenkin lyhyesti tapahtumista.

Joulukuussa käytiin Kirpun kanssa molemmat messarit. Alunperin tarkoitus oli ilmoittautua vain ja ainoastaan, jos Sari laittaisi kasvattajaryhmän, ja vain ja ainoastaan niille päiville, joille kasviskin tulisi, mutta jotenkin muutaman mutkan kautta päädyin taas ilmoittamaan Kirpun molemmille päiville, vaikka kasvista ei tullut kummallekaan... Tavoitteena näyttelyille oli rento ja iloinen esiintyminen ja tätä oikein harjoiteltiin etukäteen :) Tavoite saavutettiin ja meillä oli molemmilla tosi kivaa kehässä molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä pn-3, sunnuntaina Kirppu sai myös Cacibin.

Nuori parsonneiti Pottu osallistui myös lauantain Helsinki Winneriin junioriluokassa. Pottu oli mukavasti luokkansa kolmas (viidestä) erinomaisella.

Tammikuussa jatkettiin näytelmäteemalla ja osallistuttiin Turun KV-näyttelyyn. Kirppu oli ranskalaistuomarin kehässä paras kolmesta walesista.

Helmikuun merkittävin koiratapahtuma oli astutusmatka Ruotsiin. Kirpun kaunis sisko Riia astutettiin komealla nuorella Krabatilla, jonka italialaista isää olen itsekin katsellut vähän sillä silmällä. Krabat olikin kovasti isänsä näköinen ja muutenkin kerrassaan ihastuttava tuttavuus niin ulkomuodoltaan kuin myös luonteeltaan. Hienoja pentuja on varmasti odotettavissa näiden treffien seurauksena!

Helmikuun 26. päivä Nesti täytti 13 vuotta! Pidettiin oikein juhlat, veljeni alakouluikäiset tytöt tekivät parhaansa tappaakseen synttärisankarin sydänkohtaukseen vinkuleluleikeillään :) Nesti on tosi hyvässä kunnossa edelleen ja kaikin puolin oma itsensä.

Maaliskuussa päästiin jo vähän treenaamisen makuun. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla tekemässä vähän sitä-sun-tätä. Juoksukontaktikokeilujakin ollaan tehty kohtuulupaavin tuloksin, mutta muutaman treenin jälkeen jouduin toteamaan, että aika ei tule riittämään kontaktisuorituksen muuttamiseen, kun toukokuussa luulisin kuitenkin haluavani kisaamaan. Eli siirretään tämä joko tuleville treenikausille tai tuleville koirille :)

Maaliskuun alussa käytin Kirpun ja Waltterin rokotuksilla ja eläinlääkärintarkastuksessa. Kirppu oli kaikin puolin kunnossa, mutta Waltterilla todettiin kasvain kiveksessä ja sivuääni sydämessä. Kasvain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä kastraatiolla ja sydänultraakin olen harkinnut. Vaivat eivät ole mitään poikkeuksellisia iäkkään koiran kohdalla, mutta tämä heikkohermoinen omistaja nukkuu yönsä sitä paremmin, mitä tarkemmin kaikki tällaiset asiat ovat "kontrollissa".

Huhtikuussa tuli pari näyttelykäyntiä lisää plakkariin. Kuun puolessa välissä käytiin Kirpun kanssa Vaasassa saakka kokeilemassa onneamme. Ruotsalaistuomari ihastui Kirppuun kovinkin ja Kirppu oli jälleen ROP, tällä kertaa kahdesta walesista. Viime sunnuntaina oltiin Lahdessa, jossa Kirppu oli paras narttu ja VSP. Toukokuullekin on joitakin näyttelykäyntejä suunnitteilla, kesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki.

Agilitykentillä emme ole käyneet viime viikkoina, mutta lähiviikoille muhii pieniä ajatuksia sekä treenien että kisojen suhteen. Mitään paineita en nyt kuitenkaan kisaamisista ota, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu. SM-nollia meiltä puuttuu muutama (neljä ehkä?) ja ne pitäisi Kirpun kanssa saada suht' helposti kasaan, mutta vielä en ole päättänyt, kuinka tosissaan lähdetään niitä yrittämään. Karsintoihin tuskin osallistumme, sillä alustavissa suunnitelmissa olisi astuttaa Kirppu kesän juoksusta, jota odottelen n. heinäkuulle. Valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, enää uros puuttuu :) Näillä näkymin joudumme siis jälleen suuntaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kirpunpötkelö Lahdessa (kuva: Maija Varis)

Kaikenlaista

Typerä otsikko blogipostaukselle, mutta mitä muuta sitä keksisi neljän kuukauden tauon jälkeen? Ei että kauheasti olisi tapahtunut, toisaalta.

Minua vaivaa suuri motivaatiovaje mitä tulee koiraharrastuksiin, lajista riippumatta. Kymmenen vuoden tavoitteellinen (tai jotain sinnepäin) harrastaminen taitaa painaa kropassa ja päässä ja koko kuluneen vuoden ajan koko touhu on lähinnä tympinyt. Olen siis antanut itselleni mahdollisimman paljon lomaa kaikesta ja suunnannut energiani töihin, kodin laittamiseen ja siitä nauttimiseen sekä, noh, olemiseen.

Jotain pientä tuli toki loppukesän aikana touhuttua koiraharrastusrintamallakin.

Karsinnat kisattiin Turussa heinäkuun loppupuoliskolla. Ihan kiva oli osallistua, mutta en saanut itseäni syttymään samalla tavalla kuin SM-kisoissa. Tehtiin ok-radat; ensimmäinen päättyi hylkäykseen, kun veto kepeille veti koiran putkeen, toisella psyykkasin Kirpun kepeiltä pois liian aikaisin. Olin jokseenkin helpottunut siitä, ettei tarvinnut kisata enää sunnuntain radoilla vaan sai keskittyä katsomohommiin.

Yksiin taviskisoihin onnistuin myös ilmoittautumaan elokuussa, siis ainoisiin koko kesänä poislukien SM-kisaviikonloppu ja karsinnat. Kirppu kisasi kolme rataa, joista ensimmäisellä vedin sen keppien ohi (taas...) ja seuraavilta tehtiin tupla. Waltterikin pääsi juoksemaan hyppärin ja ihan hyvin juoksikin, vaikka irtosi kepeille väärällä hetkellä ja otti siitä hyllyn. Liikkui mielestäni paljon paremmin kuin keväällä, eli ehkä oli silloin jotenkin kipeä tai sitten jäykässä kunnossa muuten vaan.

Kolme näyttelykäyntiäkin on takana tälle vuodelle - kaikki kaverin parsoneiden kanssa :) Kivoja kehäkäyntejä ja hyviä arvosteluja, mutta ei suurempia palkintoja tällä kertaa. Kiitos kuitenkin Soilelle hassunhauskojen valkoisten lainasta!

Gwragged Annwn Miss Bella Swan "Pottu" 8,5 kk

Treenaaminen meillä on ollut yhtä vähäistä kuin kisaaminen. Heinä-elokuussa käytiin 2-3 ryhmätreenit ja muuten ollaan vaan taukoiltu. Talveksi en ilmoittautunut ryhmiin ollenkaan enkä ole myöskään  hankkinut omia treenivuoroja mistään kenenkään kanssa. Ojangon halliin minulla on vapaakortti ja suunnitelmana on ollut treenailla talven aikana Kirpun A-este uuteen uskoon. Tavoitteena siis juoksukontakti, jonka rakentamiseen on karkea suunnitelmakin tehty ja epävirallisesti hyväksytetty parilla gurulla ;) Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä tekemään ensimmäiset kokeilut, jo puolitoista kuukautta talvikauden alkamisen jälkeen! Ei hyvältä näytä...

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Hyvää talven odotusta!