Pentuja ja paluu treenikentille

Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.

Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)

Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)

Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)

Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)

Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas

Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)

Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.

Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)

Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)