Jos tapahtuu liian vähän niin blogi jää päivittämättä. Jos tapahtuu liian paljon, niin blogi jää myös päivittämättä. Tällä kertaa kyse lienee enemmän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kuviakin on kasautunut reilun kuukauden ajalta läpikäytäväksi ja eihän blogia voi päivittää ilman kuvia... Ja mitä enemmän kuvia pinossa ja mitä enemmän päivitettävää blogiin yhdellä kerralla niin sitä vaikeampaa urakkaan on tarttua. No, nyt kuitenkin taas linjoilla ja luvassa on piiiiitkä postaus kera noin miljoonan kuvan.
Kirpun kuulumisia ensin.
Toukokuun alkupuoliskolla kisattiin vielä yhdet kisat Espoossa. Radat olivat jonkinasteinen paluu höpöhöpömoodiin, mutta se yksi puuttuva nolla onnistuttiin vääntämään siitä huolimatta. Kisojen jälkeisenä iltana huomasin Kirpun ontuvan, ilmeisesti oli satuttanut varpaansa hypätessään autosta ulos ennen viimeistä rataa. Tassu hoidettiin kuntoon levolla eli muutama startti ja parit treenit jätettiin tuon takia väliin. SM-kisaviikolla Kirppu seisoi kertaalleen treeneissä kolmella jalalla, mikä pisti tietysti välittömästi silmään. Samana päivänä oli onneksi fyssariaika Annalle. Anna ei löytänyt mitään merkkiä tassu- tai muusta etupään ongelmasta ja oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa harrastussuunnitelmien kanssa eteenpäin normaalisti. Kehotti kuitenkin ottamaan viimeiset päivät ennen SM-kisaviikonloppua varmuuden vuoksi rennosti, mikä sitten tehtiinkin.
SM-kisat kisattiin viime viikonloppuna Tampereella. Ajeltiin Kirpun ja Narun kanssa perjantaina kisapaikalle (Waltteri jäi Soilelle hoitoon) ja kisattiin yksi lämmittelystartti sekä pystytettiin Sarin kanssa teltta. Lämmittelykisasta Kirpulle hylly, mutta hyvä sellainen. Eteni tarmokkaasti ja keskittyi hyvin hommiin, itse vaan myöhästyin ohjauksessa yhdessä tarkkuutta vaatineessa paikassa ja Kirppu vippaantui väärälle esteelle. Kisan ja teltan pystyttämisen jälkeen kävin Sarin kanssa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Kirpun+Narun kanssa Tampereen keskustaan ja majoituttiin Ilvekseen.
Lauantaina kisattiin joukkueiden suomenmestaruuksista ja Kirppu juoksi Walesinterrierikerhon minijoukkueen kakkososuuden. Tehtiin hienoa nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, josta Kirppu tulikin hieman yllättäen ohi. Esteen piti olla ihan ilmiselvä koiralle ja mielestäni silti myös ohjasin sen enkä olettanut liikoja, mutta ehkä olin vähän liikaa edellä tai jotain? Omat ajatuksetkin tilanteessa sotkeentuivat sen verran, että en tajunnut tuloksen olevan vielä mahdollinen, vaan oikaisin suoraan maaliin eli hölmön virheen sijaan tulokseksi tuli täysin turha hylly, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi. Sori kaverit... Avauskierroksen koirakkokin oli meillä siis hylkääntynyt. Kolmos- ja neloskierroksen koirat tekivät hienot nollat, joten olisihan meidänkin kannattanut jättää se virhe tekemättä.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Kirppu oli kulkenut niin hyvin jo aiemmin viikonloppuna ja kun tiedän sen viihtyvän hyppäreillä erityisesti niin uskoin sen olevan vireessä. SM-hyppärillä tehtiinkin tosi hieno nolla! Jos ei nyt ihan elämämme rata niin melkein. Ensimmäinen mutka valui ja keppien jälkeen koira töpsähti vähän jaloilleni (osin tarkoituksella, kun en halunnut riskeerata keppien ulostuloa), mutta muuta valittamista suorituksessa ei sitten ollutkaan. Aikakin oli oikein hyvä ja sijoitus 31. vajaasta kuudestakymmenestä nollasta.
Finaalirata ei ollut mitenkään kamalan vaikean oloinen, mutta kuitenkin sellainen, että hereillä piti olla alusta loppuun. Kaikenlaista huolta ehti pompsahdella mieleeni ennen omaa suoritusvuoroa, mutta onnistuin torppaamaan ne tehokkaasti ja lähtemään luottavaisin mielin radalle. Jälleen kerran tehtiin tosi hienoa nollaa vain pienillä kauneusvirheillä, kunnes radan loppuvaiheilla Kirppu upposi takaakierron jälkeisessä persjätössä samaan putkeen, mistä takaakiertohypylle oltiin tultu. Vaikka kuvittelin, että ohjaus olisi tuota ajatellen turvallinen (ja että sama putken nappaaminen uudestaan olisi muutenkin epätodennäköistä), niin tosiasiassa näyttäisi ohjaus kääntyneen hetkellisesti putkea kohti eli ihan oikeinhan tuo sen sitten luki.
Finaaliradan videosta puuttuu ensimmäiset neljä estettä. Koirakuvien livestream-tallenteesta löytyy rata kokonaisuudessaan, alkaa noin kohdasta 2.56.
Jäi hirmuisen hyvä fiilis viikonlopun kisoista! Molemmat onnistuttiin keskittymään täysillä olennaiseen ja tekemään radat oikealla asenteella. Tällä kertaa olen tosi ylpeä myös omasta mielenhallinnastakin ennen finaalia. Kieltäydyin pelkäämästä mitään, luotin siihen että koira seuraa ohjausta sekä osaa pitää rimat ylhäällä ja tehdä kontaktit ja kepit kuten on treenattu ja lähdin tekemään rohkeaa suoritusta koiraa lukien ja radasta nauttien. Kaikki tämä onnistui! Edes hylly ei tuota fiilistä latistanut, etenkin kun olin tuonkin mahdollisen hyllypaikan jo rekisteröinyt etukäteen, käsitellyt vaihtoehdot ja todennut että mennään valitulla ohjauksella ja jos koira lukee putken niin sitten lukee, ylimääräiseen varmisteluun en ainakaan sorru.
Kirppu finaaliradalla (kuva: Ulla Virtanen)
Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)
Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)
Narun elämässä on tietysti tapahtunut paljon sitten toukokuun alun :)
Ainakin se on kasvanut! Pariin viikkoon en nyt ole mittaillut, mutta kun 16-viikkoislukemat olivat noin 7 kiloa ja 33 senttiä niin nyt mennään varmaan siellä 8 kilon ja 34-35 sentin tietämillä. Molemmat rokotukset tuo on jo saanut ja on todettu molemmilla eläinlääkärikäynneillä terveeksi ja reippaaksi pennuksi :)
Karvat ajelin pennulta pois toukokuun puolessavälissä. Meinasin ensin, että olisin kasvatellut niitä jonnekin tuonne heinäkuulle saakka, mutta kun toiveena olisi tehdä näyttelydebyytit heti junioriluokassa ensi talvena niin viisaammat kehottivat hurauttamaan pentukiharat pois mahdollisimman aikaisin. Ajelu meni tosi hyvin, pentu antoi ajella itseään ihan mukisematta kuonoa lukuunottamatta, ja senkin kohdalla antautui muutaman minuutin kiljumisen jälkeen :)
Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa
Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa
Sinne meni ja ilme on järkyttynyt :)
Naku-Naru, ikä 13 viikkoa
Pentutreffailuja ollaan jatkettu ahkerasti. Sisaruksia ja viikon vanhempia O-pentuja treffailtiin muutamaan otteeseen toukokuussa niin erikseen kuin myös kisakenttien reunoilla. Yhtenä toukokuisena lauantaina meillä oli vähän isomman porukan treffit Purinalla, paikalla oli kaksi Narun veljeä ja yksi sisko, sekä kaksi O-pentua. Kaisikin ehti alkuun vähän paikalle pentusia moikkaamaan ja loppuaika pyörittiin sitten nurmikentillä telmuamassa. Seuraavat "joukkotreffit" sovittiinkin sitten SM-kisoihin, joissa onnistuttiin tosiaan tapaamaan vähintäänkin ohimennen kahden sisaruksen ja kolmen O-pennun lisäksi niin muita Caraydan-perroja kuin myös muunrotuisia pentuja. Toki treffailuja vähän häiritsi se, että olin mennyt ilmoittamaan Kirpun muutamaan kisaan ;)
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 15.5.
Naru kerjää kasvattajalta nakkia, Konalassa 17.5.
Pentujen joukkovaellus Konalassa 17.5.
Naru söpöilee, pentutreffeillä Konalassa 17.5.
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 17.5.
Naru (edessä) ja Oppe nakutreffeillä Konalassa 22.5., ikää pennuilla 13,5 viikkoa
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.
Sinko-sisko (edessä), Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.
Jekku, Valpas-veli ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Laura Paasikunnas)
Huomatkaa pentuni älykäs ilme :)
Festa-pyrtsi ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Ulla Virtanen)
Elämän opettelu menee tosi hyvin. Naru on edelleen tosi reipas ja avoin pentu, ei arastele paikkoja, ihmisiä eikä toisia koiria. Perro sen sisällä on herännyt sen verran, että se on muutaman viikon nyt haukkunut ihan kaikkea... Pahimmillaan haukkui jokaista liikahdusta, jonka ulkona näki tai kuuli. Nyt on vähän helpottanut ja haukkuu "enää" kaikkea vähänkin omituisen näköistä. Ilmeisesti kyse on nimenomaan oudoista hahmoista, koska jos/kun pääsee tervehtimään ihmisiä niin suhtautuu niihin aina täysin positiivisesti. Koirien näkemisestä ja kuulemisesta haukkuu myös melkein aina tällä hetkellä. Tätä rotuominaisuutta hoidetaan nyt käyttämällä pentua säännöllisesti remmilenkeillä ihmisten ilmoilla, jotta tottuisi siihen, että maailma on täynnä omituisuuksia. Tarvittaessa olen kyllä myös ihan kieltänyt, jos on kovin meinannut haukku jäädä päälle.
Muuta ärsyttävää tuossa ei sitten oikeastaan olekaan :) Aika helppo, kiltti ja hellyyttävän suloinen kaveri, jossa kuitenkin on minun makuuni sopivaa vallattomuutta. Laumaan sopii tällä hetkellä täydellisesti. Waltteria kiusaa minkä kerkeää, mutta oikeasti kuitenkin taitaa salaa ihailla sitä ;) Kirpun kanssa tulevat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun, erityisesti Tampereen keikka teki niiden suhteelle tosi hyvää, sen jälkeen ovat leikkineet yhdessä paljon enemmän kuin aikaisemmin. SM-kisareissu oli Narulle muutenkin tosi hyvää kokemusta - tuli harjoiteltua hotelliasumista sekä isojen kisojen telttakyläelämää ja tietysti muutenkin liikuttua sekä kaupungin keskustassa että kisapaikan vilinässä ja hulinassa.
Hotellissa - ensin katseltiin vähän ympäriinsä
Hotellissa - voi olla, että vähän riehuttiinkin
Hotellissa - rankan kisapäivän jälkeen tuli iso uni
Sisäsiisteysopettelun kanssa iski toukokuussa epätoivon viikot, kun tuntui, että pentu pissailee ja kakkailee ihan minne vaan riippumatta siitä, koska on viimeksi ollut lenkillä tai vaikka takapihan ovi olisi selkosen selällään. Viimeisten parin viikon aikana tässä ollaan kuitenkin tultu jättiharppaukset eteenpäin ja nyt pystyn jo luottamaan siihen, ettei sisälle lurahda ihan miten sattuu. Viimeisen viikon aikana on tainnut tulla kaksi pissaa sisälle, joista toinen työpäiväni aikana. Hotellissa ei vahinkoja sattunut, vaikka ei ollut edes häkkiä mukana, ja samaten nyt juhannuksena mökillä on ollut täysin siististi. Yöpissoja ei ole tullut enää viikkokausiin ja Tampereen hotellikeikan rohkaisemana olen nyt päästänyt pennun pois yömajastaan eli se on nyt siirtynyt sänkyyn nukkumaan :)
Totinen treenaaminenkin on nyt aloitettu! Toukokuussa tehtiin kertaalleen pari toistoa siivekkeiden välistä juoksemista lelulle ja aloiteltiin kotona vähän Jaffa-pullon kiertämisharjoituksia. Nyt tiistaina käytiin sitten neljän kuukauden iän täyttymisen kunniaksi hallilla harjoittelemassa vähän putkea ja etenemistä siivekkeiden välistä. Pentu osaa juosta lelulle myös putken läpi ja siivekkeiden välistä, joten hyvinhän tuo meni :) Kiertämisiäkin ollaan pikkuhiljaa alettu treenailla kotosalla, samaten kuin 2on-2off -kontaktien alkeita eli ihan alkuun vaan kosketusalustalle irtoamista.
Waltteri on viettänyt rauhallista eläkeläiselämää ja keskittynyt lähinnä pennun kaitsemiseen. Käytin sen pari viikkoa sitten terveystarkissa Apexissa Lotta Pänkälällä. Waltterillahan on ollut ajoittaista virtsankarkailuongelmaa kastraation jälkeen ja viime viikkoina tämä on ollut säännöllisempää, joten päätin että nyt tutkitaan poika kunnolla ja haetaan samalla apua vaivaan. Ulkoisesti koira oli lääkärin mukaan ikäisekseen hyväkuntoinen, myöskään sydämen sivuääni ei ole vuoden takaisesta pahentunut. Pissanäytteessä oli kuitenkin kaikkea mitä ei olisi pitänyt olla (korkea ph, proteiineja, tulehdussoluja, verta ja bilirubiinia), joten verestä katsottiin kaikkea mahdollista, mm. maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot. Ehdin jo huolestua aika pahasti, mutta onneksi verikokeiden tuloksetkin olivat lopulta kaikki viitearvojen sisällä eli mitään sellaista ei löytynyt, mikä vaatisi toimenpiteitä. Päätettiin kokeilla virtsankarkailun hoitoon propalinia, jota ei varsinaisesti ole uroskoirien inkontinenssin hoitoon tarkoitettu, mutta josta on jotkut uroksetkin kuulemani mukaan avun saaneet.
Kirpun fyssarikäynnin aikana tuli Waltterin vaivat puheeksi Annan kanssa. Minulla on sellainen tuntuma, että rankempi liikunta (esim. tavallista pidempi lenkki vapaana tai fleksissä) saattaisi lisätä Waltterin vuotovaivaa, ja lisäksi olen miettinyt, josko sen iän myötä lisääntyneet "terrieritutinat" voisivat liittyä asiaan. Annan mielestä tämä voisi olla ihan mahdollista ja syynä voisi olla esim. ikääntymisen mukanaan tuoma selkäydinkanavan ahtauma. Tätä vaivaa hoidetaan kuten nivelrikkoa eli säännösteltyä kevyttä liikuntaa, nivelravinteita sekä tarvittaessa tulehduskipulääkettä. Viimeksimainittuun en lähde vain varmuuden vuoksi, mutta liikuttamista mietin jatkossa entistä tarkemmin, vaikka se onkin jo ollut jossain määrin rajoitettua, ja lisäksi ostin Waltterille SM-kisoista nivel-Nutrolinit, joiden käyttö ollaan aloitettu tällä viikolla.
Waltteri ja riepu
Waltteri, riepu ja riepua salakavalasti lähestyvä Naru
Samalla kuopalla
Kesälomaan on vielä muutama viikko aikaa, mutta mökkikausi avattiin jo, kun tultiin koko porukalla juhannuksen viettoon Kangasniemelle. Nestihän on tänne muuttanut jo muutama viikko sitten, eikä muuten ilahtunut ollenkaan meidän saapumisesta :) Pidetään nykyään laumoja erillään, ja Nesti kun muutenkin nukkuu valtaosan päivästä niin saa sitten olla enimmäkseen portin takana makkarissa lepäämässä. Saunaan pääsee silti joka kerta kun se lämmitetään, sekä keittiöön tekemään ruokaa äitini kanssa ja välillä myös kärttämään herkkuja ruokapöydästä. Vanhus on edelleen oma itsensä luonteen puolesta, mutta ulkoisesti on kyllä vanhentunut selvästi eli etupää on selvästi jäykistynyt ja takapää heikentynyt. Koiraa itseään ei onneksi tunnu vanhentuminen haittaavan, se pyörittää laumaansa samalla tarmolla kuin nuoruusvuosinaankin :)
Nesti toukokuussa trimmin jälkeen
Possu ja vastasaunonut Nesti juhannuksena Kangasniemellä
Tänään Kivikossa kaksi agilityrataa Kirpun kanssa. Tuomareina Petteri Kerminen ja Pertti Siimes ja kivat, vauhdikkaat radat.
Ensimmäisellä radalla tehtiin hyvä nolla. Kolmosen ja nelosen välisessä valssissa jäin vähän koiran linjalle ja kun se ei nähnyt takaa suoritettavaa neloshyppyä, harhautui hetkeksi väärää estettä kohti. Käskystä tuli hyvin takaisin eli kauneusvirhe vain, ei sen pahempaa. Kontaktit otettiin taas nopeilla vapautuksilla ja olivat muutenkin hieman nopeamman tuntuisia kuin torstaina.
Toiselle radalle lähdettäessä Kirppu sai taas pienen päähänpinttymän jostain ratahenkilöstä. Teki kyllä kuuliaisesti rataa, mutta silmät pyörivät useaan otteeseen ratahenkilön suuntaan eikä keskittyminen ollut täysillä suorituksessa. Virheettä mentiin loppuvaiheille, sitten ajoin Kirpun yhteen takaakiertoon liian pitkälle, se hukkasi esteen ja kun samalla vielä silmät pyörähtivät vielä kertaalleen ratahenkilöön päin niin johan oli koko esteestä ohi. Annoin hypätä hypyn väärinpäin ja jatkettiin hyllyllä maaliin.
Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan. En jaksa nyt ottaa isompaa pulttia jälkimmäisestä radasta, kun ollaan kuitenkin useampi kisa jo menty ihan hyvällä keskittymisellä eikä tuokaan oikeasti kauhean paha ollut, ulospäin ei varmaan näyttänyt miltään. Viimeisissä neljässä startissa ollaan joka tapauksessa tehty kolme nollaa ja SM-kisoihin tarvitaan enää yksi (agi)nolla. Toukokuulle on paljon kisoja suunnitteilla, joten puuttuva nolla saadaan ihan varmasti ja eiköhän se koiran ajatuskin tule pysymään sitä paremmin itse asiassa mitä enemmän startteja saadaan alle.
Videot radoista alla, kuvaamisesta kiitokset Soilelle ja Sarille.
Kadoksissa olleet kisatuntuma ja -asenne löytyivät vihdoin Kirkkonummen vappukisoista, jee! Kisattiin kaksi agilityrataa ja molemmilla tehtiin hyvä nolla. Hyppärillekin olin ilmoittautunut, mutta tuplanollaan oli hyvä lopettaa päivä, joten jätettiin vika rata väliin.
Kisapäivä ei alkanut näin hyvissä fiiliksissä. Aamupäivällä mietin, jaksanko lähteä ollenkaan. Sitten ryhdistäydyin, pakkasin reippaasti tavarat ja ajoin kisapaikalle. Siellä parkkipaikalla sitten iski kamala ahdistus. Istuin autossa reilun varttitunnin ja mietin, josko vaan käynnistäisin auton uudelleen ja ajaisin takaisin kotiin. Viimeisen kuukauden kisat ovat menneet niin höpöilyksi, että tuntui tosi väsyttävältä lähteä keskittymään ratoihin ja mieluummin olisin vaan ollut menemättä ollenkaan. Noin 25 minuuttia ennen aikataulun mukaista rataantutustumisen alkua sain auton oven auki ja raahauduin ilmopisteeseen, suurimpana motivaattorina oikeastaan se, että pennulle kisapaikoilla hengailu on tässä vaiheessa arvokasta sosiaalistamista ja tulee ikään kuin puoli-ilmaiseksi kisaamisen ohessa. No se ilmoon raahautuminen olikin loppujen lopuksi päivän rankin osuus, sen jälkeen meni ihan hyvin :)
En oikein tiedä, mitä sanoisin suorituksista. Kaikki meni niin hyvin, kun tämänhetkisellä tasolla voi mennä. Ohjauksellisesti ei oikeastaan mitään ongelmaa, koiran linjat olivat tosi hyvät, vauhti oli mitä oli (ja hiipui loppua kohti - onko koiran kunnossa edelleen parantamisen varaa?), keskittyminen kohdillaan meillä molemmilla ja kontaktit varmat mutta hitaat. Vapautin kaikilla kontakteilla aikaisin, jotta en hukkaisi rytmiä ja koiran keskittymistä. Tosi tyytyväinen täytyy olla näihin suorituksiin tällä hetkellä, vaikka ollaankin vielä kaukana parin-kolmen vuoden takaisesta tasosta.
Video radoista alla, Irenelle kiitos kuvaamisesta!
Naru kuljeskeli tietysti taas mukana kisapaikalla ja pääsi vähän leikkimään 13-viikkoisen villakoirapennun Enyan kanssa. Ihana, vauhdikas villakoiratyttö, toivottavasti treffataan vielä toisenkin kerran :)
Tällä viikolla ollaan liikuskeltu Narun kanssa paljon metsässä, sekä koko lauman kera että kahdestaan. Ihmisten ilmoillakin ollaan käyty lähes päivittäin. Leikitty ollaan paljon ja treenailtu pikkujuttuja, kuten asennonvaihtoja, targettia ja paikallaoloa. Kotona menee tosi kivasti, Naru on jo itsestäänselvä osa laumaa ja saa päivittäin osakseen pientä leikitystä Kirpulta ja hyväntahtoista nuhjaamista ja hörinää Waltterilta :) Remmissä töpsöttelee hienosti menemään muiden seassa, tarpeet tekee pääsääntöisesti ulos ja alkaa muutenkin oppia talon tavoille. Kiva pentu, tällä erää meidän kaikkien mielestä :)
Toissaviikon sunnuntaina oli tarkoitus mennä Narun kanssa katselemaan HSKH:n epiksiä Vuokkosille, mutta eipä siellä oikein mitään meininkiä ollut katseltavaksi. Leikittiin sitten yhdellä tyhjällä kentällä pieni hetki ja sen jälkeen suunnattiin Porttipuiston Mustiin & Mirriin pentutreffeille. Paikalla oli pari 3-4-kuista chihupentua sekä yksi 3-kuinen maltankoira, jossain vaiheessa seuraan liittyi myös hieman Narua vanhempi labbis. Treffailu pentujen kesken oli enemmän rauhallista tutustumista ja puuhastelua kuin leikkimistä, chihut eivät oikein 8-viikkoisen ipanan leikkiinkutsuille lämmenneet ja pari muuta kaveria taasen olivat ujolla päällä. Ihan kiva keikka kuitenkin.
Pentutreffailua (kuva: Porttipuiston Musti ja Mirri)
Viime viikon tiistaina tehtiin Sarin kanssa reilun tunnin tallustelu Vaaralan metsään ja uittopaikalle, minulla mukana Naru ja Sarilla Chili-sheltti. Naureskeltiin Sarin kanssa että miten voi olla mahdollista, että kaksi vannoutunutta, suorastaan paatunutta, walesiharrastajaa lähtee yhdessä lenkille mukanaan sheltti ja vesikoira :) Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Chili ja Naru tekivät kivasti tuttavuutta, kunnon leikkiäkin alkaa varmaan syntyä kunhan Naru kasvaa sen verran, että pysyy Chilin vauhdissa.
Kalvapöllö ja nalukelä
Viime viikon keskiviikkona päivällä käytiin Maunulassa lenkillä ja leikkimässä, testailtiin Narun kanssa erilaisia leluja. Kaikki kelpasi :) Hyvin hahmottaa jo pitkällekin heitetyn lelun ja lähtee perään. Illalla Kirpun ryhmätreenit Vuokkosilla. Naru taas ensin halliin leikkimään, kuten on jo tavaksi tullut ;) Kävi myös syömässä "päivä"ruokansa hallissa sisällä muiden koirien treenatessa ja möykätessä. Käyntien lomassa tuli muuten todettua, että reilun kahdeksan viikon iässä pentu on keksinyt, että on kivempi kävellä hallia kohti kuin sieltä poispäin :) Kirpun treenit ok, vähän oma keskittyminen hukassa ja huolimattomuusvirheitä siellä sun täällä. Vire pysyi hyvänä ja oltiin tällä kertaa tarkkoja, ettei tehdä liikaa. Eka pätkä varsinaista treeniä, tokalla pätkällä koko rata kolmessa osassa, namikippopalkat jokaisesta.
Maunulan pelloilla
Maunulan pelloilla
Lauantaina Kirpulla kolme starttia Purinalla. Ei nyt meinaa tulla kisaamisista mitään, keskittyminen ei ole koiralla taaskaan kohdallaan ja sen seurauksena tulee pikkuvirheitä, joita ei treeneissä tulisi. Eniten edelleen kepeillä, helpoissakin jutuissa. En tiedä vaikuttaako myös vieraampi kenttä/halli (vaikka onhan Kirppu Purinallakin treenannut), kun oivalsin kisojen jälkeen, että syksyn kaikki nollat tulivat Vuokkosilla. No muuallakin pitäisi kyetä normaaleihin suorituksiin, joten ei kai auta muuta kun kisata lisää ja mieluusti enimmäkseen muualla kuin Vuokkosilla.
Naru tepasteli kisapaikalla ja sai ansaitsemaansa huomiota :) Pääsi mm. kiipeilemään Annan poikien päällä, ihanaa kun kisakenttien reunoilta löytyy "koiravarmoja" lapsia, joihin pentu on turvallista tutustuttaa :) Hallissakin piti käydä kisoja katsomassa, mutta ei koskaan päästy sinne saakka, kun matkan varrelle osui aina taputtelijoita :) Kirpun starttien jälkeen Naru pääsi vielä painimaan Rantakankaan Ellun 10-viikkoisen sakupennun Sokan kanssa ja ihan mukavat painit viipottimet saivatkin lopulta aikaiseksi.
Maanantaina olin Oitissa mummuni 90-vuotisjuhlilla ja koirat mukana, autossa tietty pääasiassa. Lapset pyöri auton ja erityisesti Narun häkin ympärillä ahkerasti ja pääsihän Naru välillä pihallekin vähän hypiskelemään lasten kanssa. Illalla tehtiin vielä lenkki harjulla. Tarkoitus oli kiertää 2,5 kilometrin mittainen pururata koirien kanssa, mutta pakko oli kurvata reitiltä pois, kun Naru löysi sisäisen jäljestäjänsä ja lähti humpsuttamaan pentulaukkaa nenä maassa ja korvat lörpättäen tietä pitkin välittämättä yhtään siitä, missä me muut mentiin. Kiltisti tuli aina kutsusta takaisin ja sitten hetken päästä lähti uudelleen. Kerran päätin katsoa, missä vaiheessa muistaa itse katsoa taaksepäin, mutta siinä vaiheessa, kun pentu oli irronnut satakunta metriä edelle ja katosi pois näköpiiristä alamäkeen, petti minulla hermo ja kutsuin takaisin... Oikaistiin sitten metsän poikki reitin loppupuoliskolle, sielläkin oli jostain jäljestä kiinnostunut, mutta piti enemmän kontaktia ja jokaisesta omatoimisesta kontaktinotosta kyllä sitten palkkasinkin.
Erikoinen eläin! Ei jäänyt ihan ainutkertaiseksi tämä jäljestysepisodi vaan samaa on ollut ilmassa tuon jälkeenkin. Ilmeisesti on lähtenyt kaikilla kerroilla seuraamaan hyvin tuoretta ihmisen jälkeä, kerran selvästi meidän omaa, koska jäljesti vasta kun tultiin samaa reittiä takaisinpäin. Kuulolla on silti aina ollut, jos vaan olen kutsunut. Seuraillaan...
Tuttu näky nykyään: Naru liehittelee Waltteri-setää
Metsänpeikko (joojoo, edelleen trimmaamatta)
Ihanin Kirppu
Keskiviikkona jätettiin Kirpun treenit väliin, kun tilalle tuli muuta menoa. Illalla käytiin Narun kanssa vielä Ojangossa vähän leikkimässä ja naksuttelemassa ulkokentällä. Ensimmäiset pöhinät tulivat iltahämärissä Ojangossa (yhdelle ohi juoksevalle koirakolle sekä kentällä pönöttäneelle lasten leikkitraktorille) ja vielä myöhään illalla kotipihallakin keksi puhkia jotain, mitä luuli pihalla nähneensä. Täytyypä ehkä kuljetella tuota hämärissä ulkona vähän aikaisempaa enemmän.
Torstaina kävin treffaamassa Kirpun prinsessatyttöä Essiä kotonaan, katseltiin samalla vähän trimmijuttuja. Ihana, kiltti tyttönen se on, kerrassaan ihana :) Kiitosta vaan Essin perheelle audienssin järjestämisestä! Kuvia en tajunnut ottaa... Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten.
Perjantaina oli vuorossa toiset pentutreffit Oppen ja Essin kanssa Purinalla. Oppen kanssa Naru sai ihan kivat painit aikaiseksi, Essin kanssa taitaa ainakin vielä olla vähän liikaa koko- ja vauhtieroa eikä yhteistä säveltä oikein vielä löytynyt. Tarkoituksena olisi tapailla jatkossa säännöllisesti, joten uutta yritystä vaan :)
Pentumellakka - Naru, Essi ja Oppe
Naru ja ilme :)
Painijaiset auringonlaskun aikaan - Naru ja Oppe
"Olen söpö, anna nami."
Eilen lauantaina tehtiin Sarin kanssa kisareissu Hausjärvelle, minulla mukana Kirppu kisakaverina ja tietysti Naru turistina. Kirppu jatkoi samalla häiriintyneellä linjalla kuin tähänkin asti, tuloksena ensimmäiseltä radalta ensin keppivirhe ja sitten hylly, toiselta alkuun kielto (ohjausvirhe), myöhemmin hylly ja lopussa taas höpöilyä, mm. A:n harjalla pällistelyä... Kepit sentään oikein tällä kertaa. Tämä höpötauti ei tosiaan taida parantua kuin kisaamalla, ei vaan ole kovin motivoivaa juuri nyt. Plääh.
Naru tepasteli mukana parit lämppä- ja jäähkäkävelyt ja lisäksi kävi parit pienet hyppelyt hallin ympäristössä ja tietysti pari kertaa hallissakin. Ulkona teki pikkuisen lenkin Sofi-sheltin kanssa ja hallissa ehti vähän treffailla viikon vanhempaa pentulaatikkokämppistä Hutia. Ihmisiä kävi paljon palluttelemassa ja Naru tykkää kyllä, mutta ei ole yli-innostunut, kuten walesi olisi :) Samaten osoittaa kiinnostusta muita koiria kohtaan, mutta ei liikaa, eikä häiriinny niiden läsnäolosta vaan tarvittaessa keskittyy kyllä nameihin ja leikkiin. Kerrassaan kivan oloinen kaveri ainakin tässä vaiheessa: avoin, rohkea ja hirmuisen taistelutahtoinen, mutta samalla järkevä ja keskittymiskykyinen, omalla tavallaan jopa rauhallinen ainakin terrieripenikkaan verrattuna. Ihan sitä mitä tilasinkin, tykkään kovin :) Vaan ehtiihän tuon vielä moneen kertaan pilatakin ;)
Olen kahden viikon pentulomalla, joten tässä on mukavasti aikaa puuhailla pieniä juttuja pennun kanssa sekä ennen kaikkea oleilla ja tutustua toisiimme. Pentu on asettunut taloon jo tosi hyvin ja on muutamassa päivässä muuttunut puuhakkaasta riehakkaaksi :) Helppo tapaus tuo on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä ollut.
Pentu haettiin siis sunnuntaina, nouto oli sovittu puoleksipäiväksi. Soile lähti ystävällisesti kuskiksi, että pystyin itse toimimaan pennun sylinä kotimatkan ajan. Pentu oli sopivasti pöhnässä ensimmäiset pari minuuttia, sitten loput matkasta huusi kuin syötävä :D Rauhoittui vasta, kun auto pysähtyi ja hypättiin ulos. Vein ensin pennun yksin kotiin ja annoin tutustua hetken aikaa asuntoon. Soile toi sen jälkeen Waltterin ja Kirpun autosta, päästettiin ne yksi kerrallaan olkkariin, jossa pentu ja minä oltiin pentuaitauksessa. Olin ajatellut, että Waltteri ilahtuisi ensin ja sitten päivän-kahden kuluttua olisi jo väsähtänyt koko pentuun, ja Kirppu taasen järkyttyisi ensin ja sitten päivän-kahden kuluttua leppyisi. Ei mennyt ihan niin. Waltteri örisi ja hurisi heti ensinäkemältä, ei ilahtunut sitten niin ollenkaan eikä ole tähän päiväänkään mennessä juurikaan osoittanut lämpeämisen merkkejä, leikkii vaan ettei pentua ole olemassakaan. Kirppu sen sijaan tuijotti pentua silmät suurina ja hapankaali-ilme naamallaan muutaman minuutin, sitten rentoutui silminnähden ja seuraili pentua enemmän uteliaana. Sunnuntai-iltana hoidin iltalenkitykset niin, että pentu pääsi yksitellen molempien kanssa ulkoilemaan ja sehän meni ihan mukavasti, Waltterikin oli selvästi rennommalla asenteella ulkona kuin kotona.
Ensimmäinen yö meni hyvin, pentu on saanut nukkumapaikakseen Waltterin ison kevythäkin, joka on varustettu karva-alustalla, parilla huovalla (pediksi) sekä leluilla ja pureskeltavilla, ja sijoitettu sänkyni viereen. Hämmästyttävän vähän kitisi yön aikana, oikeastaan vaan nukkui tai puuhasteli hiljakseen omiaan.
Näky ensimmäisenä yönä
Seuraavana päivänä tehtiin jo aamulenkki koko porukalla ja siitä lähtien pentu on muutenkin saanut olla vapaasti isojen kanssa aina, kun olen itse paikalla tilannetta vahtimassa. Alkupäivinä tuli muutama yksittäinen lennätys, mutta ei mitään, mikä olisi aiheuttanut kenellekään traumoja. Muutaman päivän jälkeen ei ole tullut kuin satunnaisia murahduksia tai ärähdyksiä silloin, kun pentu käyttäytyy isojen silmissä sopimattomasti. Pääsääntöisesti annan isojen sanella rajat pennulle ja luotan siihen, etteivät niiden reaktiot ole ylimitoitettuja. Ihan mistä tahansa ei kuitenkaan ole niidenkään lupa öristä vaan joku järkevä syy siihen on oltava. Tai no Kirppu ei mitään turhia puhisekaan, mutta Waltteri saattaa rutista pennulle pelkästä kävelemisestä väärään suuntaan tai kytätä pentuaitauksessa olevia luita ja leluja... Voihan kärttyinen vanha ukko! No uskoo kyllä hyvin, kun käsken lopettaa.
Sisäsiisteyshommat etenevät niin hyvin kuin nyt tuommoisen alle kaksikuisen kanssa voivat. Tekee mielellään ulos ja melkeinpä lirauttaakin joka kerta, kun saa maata tassujensa alle, kakkoja suorastaan panttaa ulos sen mitä nyt pystyy. Se, kuinka paljon vahinkoja sattuu sisälle, onkin sitten ihan siitä kiinni, miten hyvin hoksaan viedä ulos oikeilla hetkillä. Nyt kun liikuskelee enemmän ja puuhailee välillä omiaan toisessa huoneessa, en ihan yhtä hyvin enää osaa arvata oikeita hetkiä kuin ihan ensimmäisinä päivinä, mutta kyllä silti valtaosa tarpeista tulee joka päivä ulos.
Tiistaista lähtien ollaan jo kuljeskeltu katselemassa suurta maailmaa ja pentu on ollut tosi reippaana joka paikassa. Autoilu sujuu hyvin ja pienetkin kitinät ovat jo jäämässä pois. Eläinkauppoihin ollaan tehty useampi käynti, Ojangossa ja hallissa ollaan oltu pariin otteeseen ja yksi metromatkakin ollaan ehditty jo tehdä. Myös Pähkiksessä ollaan käyty kertaalleen treffaamassa vanhempiani ja veljeni perhettä. Kaikkialla on liikkunut rohkeasti ja tavannut ihmisiä mielellään - ihailijoita on nimittäin riittänyt ;) Pentu on myös hirmuisen leikkisä ja jos nyt parhaat leikit ollaankin edelleen saatu aikaiseksi omassa olohuoneessa niin kyllä tuo on halunnut ulkona ja hallissakin tarttua leluun.
Juurikaan mitään ei olla vielä opeteltu. Tänne-kutsun otin käyttöön heti ensimmäisenä päivänä ja siihen vastaa tosi hyvin, tulee miljoonaa aina kutsun kuullessaan :) Toki muutenkin pysyttelee lähettyvillä ja siitä ja kontaktista muutenkin palkkailen paljon. Naksutin on opeteltu ja sen vahvistamiseksi treenailtu katsekontaktia ja targettia. Hihnakävelyä on vähän treenailtu ja pari kertaa on nyt ollut "oikeasti" hihnassa mm. eläinkauppakeikoilla. Muuten kulkee vapaana ja tarvittaessa kainalossa. Joitain arkisia tapoja, kuten istumista lenkiltä sisään tultaessa, olen "alustanut" strategisilla palkkauksilla ilman mitään vaatimuksia :) Korviin ollaan kurkisteltu, silmiä tiirattu ja hampaita kopeloitu silloin tällöin ja trimmauspöydälläkin pentu on käynyt pariin otteeseen.
Viimeisinä päivinä pentu on selvästi alkanut olla leikityksen tarpeessa - haastaa isoja leikkiin minkä kerkeää, mutta ei ole saanut niitä vielä mukaan. Kirppu on pariin otteeseen jo harkinnut leikkiin ryhtymistä, mutta on aina toennut ennen kun leikkiin asti on päästy :) Leikkiseuran haussa ollaan siis käyty parilla pentutreffeillä. Eilen koirakoulun pentuleikkikoulussa Narusta ei ollut leikkijäksi - vieras paikka ja vieraat, sopivan kokoiset mutta vähän vanhemmat, pennut ilmeisesti olivat yhdessä liikaa ja pentu tyytyi mieluummin seurailemaan menoa sivummalta ja tutustumaan ihmisiin. Tänään treffattiin Oppe-veli ja samassa pentulaatikossa hetken asustanut viikon vanhempi sukulaistyttö Essi Purinan maastoissa ja tällä kertaa maistuivat leikit Narullekin. Urvahti tosin selvästi kavereita aikaisemmin ja viihtyi sen jälkeen enemmän joko omillaan tai ihmisten kanssa, loppuvaiheilla sitten palasi taas hetkeksi leikkeihin mukaan. Eiköhän näitä treffejä saada järkkäiltyä lisääkin - onneksi sisaruksia ja sukulaisia jäi muutama pääkaupunkiseudulle ja vielä aktiivisiin perheisiin.
Oppe (vasemmalla) ja Naru
Oppe alla, Naru päällä, Essi tarkkailee
Hirmuisen kiltti ja helppo pentu tuo on ollut ainakin vielä. Reipas, iloinen ja touhukas, mutta tosi kontaktinhakuinen ja hyvin kuulolla. Ja ahne kuin mikä! Keskittymiskykyä ja fokusta on myös hämmästyttävän hyvin tuon ikäiseksi, joten pienten asioiden opettelu sujuu mukavasti ja sekä koira että omistaja nauttivat. Jos nyt jotain huonoa pitää jo tässä vaiheessa sanoa, niin telkien taakse joutuessaan tuo on hemmetin pahaääninen :) Sen sijaan vapaana ollessaan tassuttelee etenkin väsyneenä hiljalleen perässäni ja heti, kun pysähdyn, käy varpaitteni päälle makaamaan, itse suloisuus :)
Auuu-auuu-auuuuuuuuuu!
Syyttävä katse
Unoset varpaiden päälle kääriytyneenä
Treenikuulumisiakin on. Tiistaina käytiin Ojangossa päivälenkillä ja tekemässä pikkutreeni. Naru ensin tutustumassa halliin ja syömässä siellä nameja, sitten Kirpulle pieni keppitreeni. Otettiin samantyyppisiä tiukkoja kiertokulmia kuin se, missä vedin Kirpun lauantain kisoissa ohi. Nyt painoin paljon selvemmin päälle ja lähetin sitten miten aikaisin tahansa hakemaan keppejä niin aina meni oikein. Nyt vähän uskoa, kun vastaava tulee seuraavan kerran kisoissa vastaan.
Keskiviikkona Kirpun ryhmätreenit myöskin Vuokkosilla. Tälläkin kertaa otin Narun halliin hetkeksi ennen treenivuoron alkua. Tehtiin taas pieniä namijuttuja ja leikittiin, pentu kun kävi itse poimimassa maahan heittämäni lelun matkaan ja lähti hurisemaan ympäriinsä sen kanssa :) Kirpun treeneissä tehtiin vauhdikasta rataa, jossa törmättiin tällä kertaa vähän kaikenlaisiin pieniin ongelmiin. Isompi ongelma oli tiukka avokulma kepeille, jota en saanut toimimaan sitten niin millään. Otettiin loppujen lopuksi verkko avuksi ja tehtiin muutama toisto pelkkiä keppejä namikippopalkalla, tämän jälkeen oli tämäkin temppu muistunut taas Kirpun mieleen :) Muutkin pikkuvirheet saatiin muistaakseni toistoilla korjaantumaan. Pitkä treeni oli, vaikka tehtiin kahdessa pätkässä, ja Kirpulla herpaantui jo keskittyminen sen verran, että paineli kertaalleen naapurikentälle tarkistamaan tilannetta... Kouluttaja sillä puolella ajoi sen tehokkaasti pois ja tulikin sitten vihellellen takaisin. Väsymyksestä huolimatta vauhti pysyi suht' hyvänä treenien loppuun saakka ja vaikka lelupalkka ei ihan lopussa enää hotsittanutkaan niin hallin ulkopuolella kerjäsi sitä taas normaaliin tapaan.
Pääsiäisenä oli tarkoitus kisata paritkin kisat, mutta jotenkin pääsi taas parit ilmoajat livahtamaan ohi. HAUn kisoihin Purinalle ehdin sentään ilmoittautua eli lauantaina olisi sitten kolme agirataa tarjolla.
Narun kotiutuminen on sujunut oikein mukavasti ja eilen, kolme päivää luovutuksen jälkeen, se alkoi jo näyttää siltä kuin mielestään asuisi täällä :) Waltteri ja Kirppu eivät erityisesti ole pennusta innostuneet, mutta hyväksyvät sen olemassaolon ja yhteiselo onnistuu ilman suurta draamaa.
Mutta miten meille tuli tällainen narukerä?
Olen halunnut espanjanvesikoiraa suurinpiirtein siitä saakka, kun ATD:n treenikentälle 2006-2007 rantautui tulinen, omapäinen ja taistelutahtoinen espanjatar Aida. Aidan omistaja Kaisi oli noihin aikoihin aloittamassa omaa kasvatustyötään ja tarkkaan suunnitelmia ja pentueita seurailin ja pohdiskelin, josko meillekin tuollainen jossain vaiheessa muuttaisi. Ennen Kirpun tuloa mietin pitkään rotua, mutta päädyin lopulta siihen, että yksi walesi saisi vielä tulla ennen kuin olisi vuorossa Jotain Muuta. Muistan, kuinka Kirpun tullessa syksyllä 2008 sovittiin Kaisin kanssa, että palataan asiaan viiden vuoden kuluttua :)
Rotuhaaveet eivät ehtineet vuosien varrella muuttua, mutta toki pari kertaa oli terrieritytön - walesin tai parsonin - liittyminen laumaan lähellä. Kuitenkin Kirpun pennusta luopumisellekin yhtenä syynä oli se, että seuraavan koiran ei pitänyt olla walesi. Espanjanvesikoira ei ollut ainoa rotuvaihtoehto, mutta erinomaiset harrastusominaisuudet, helpon kotikoiran maineen, minun makuuni ideaalin koon sekä terveen perusrakenteen omaavana koirana pysyi koko ajan listan kärkipäässä. Vesikoiran hankintaa puolsi myös se seikka, että tiesin, mistä sen ottaisin :)
Noin vuosi sitten alkoi pentukuume vihdoin nostella päätään. Vesikoiraan olin päätymässä ja jonain touko- tai kesäkuisena päivänä kirjoitinkin Kaisille sähköpostin kyselläkseni pentusuunnitelmista. Sähköposti jäi tuolloin kuitenkin vielä lähettämättä, koska päätös Kirpun astuttamisesta oli jo tehty ja ajattelin, että ennen sitoutumista muuhun olisi syytä katsoa, pystynkö luopumaan kaikista Kirpun pennuista. Elokuussa Kirppu ultrattiin tyhjäksi ja samalla sinetöityi päätös olla käyttämättä sitä enää jalostukseen. Muutaman viikon nieleskelin pettymystäni, mutta syyskuun loppupuolella, muutama päivä ennen Kirpun 5-vuotissyntymäpäivää, kaivoin sen keväisen sähköpostin esille, päivitin ajan tasalle ja painoin lähetä-nappia.
Syksyn mittaan vaihdettiin hiljalleen ajatuksia. Kaisilla oli muutama pentue tuloillaan/suunnitteilla ja näistä suositteli paria eri yhdistelmää minulle. Tammikuussa pääsin tutustumaan molempiin äitiehdokkaisiin sekä pariin muuhun yhdistelmien taustalla olevaan koiraan. Äitikoirista Hurma, joka oli tuossa vaiheessa jo astutettu, miellytti reippaalla ja avoimella olemuksellaan suuresti ja kun toisen nartun pennutus oli siirtynyt syksyyn, alkoi päätös olla sillä selvä. Helmikuun puolenvälin paikkeilla Hurma synnytti kolmen uroksen ja kolmen nartun pentueen, joten enää ei tarvinnut kuin odotella, minkälaista mönkijää niistä kasvaisi. Viiden viikon ikään mennessä kasvattajan silmä oli iskeytynyt pieneen, rohkeaan ja taistelutahtoiseen ruskeaan narttuun - samaan, joka jo kolmeviikkoisena tallusteli ympäriinsä pentulaatikossa ja kiskoi housunpunttejani samalla, kun muut nukkuivat läjässä :) Kasvattajan fiilis vahvistui viimeisten kahden viikon aikana ja niin "ruskuainen" valikoitui muuttamaan minun laumaani. Naruksi ristimäni pentu haettiin kotiin heti 7-viikkoisena ja totuttelu uuteen elämään pääsi alkamaan.
Caraydan Piperrak "Naru", ikä 7 viikkoa (kuva: Ulla Virtanen)
Naru on 7-viikkoinen espanjanvesikoiratyttö, viralliselta nimeltään Caraydan Piperrak. Ensimmäinen vuorokausi on mennyt oikein mukavasti, toki pikkuinen on vielä vähän pallo hukassa ja territ sopivan järkyttyneitä :) Sen verran hyvin kikkurakarva on kuitenkin otettu vastaan, että tulkitsen sille myönnetyn vähintäänkin väliaikaisen oleskeluluvan Waltterin ja Kirpun puolelta ;)
Lisää tarinaa tulokkaasta tulossa myöhemmin, nyt pitää vähän kiirusta :)
Ojangon kisoista tuloksena kahdelta agiradalta keppivitoset ja hyppäriltä höpönolla. On tällä ohjaajalla taas luottamisongelma kepeillä...
Ensimmäisenä agilityrata, ihan sopivan mukava profiililtaan. Lähdettiin tekemään rentoa suoritusta, tarkoitus oli muutenkin tänään lähinnä palautella mieleen, miltä kisaaminen tuntuu. Tosi hyvin menikin sinne puoleenväliin saakka, sitten tiukasta kiertokulmasta kepeille vetämällä, no vedin omaan vellihousutyyliini yli ja irrotin kepeille liian myöhään, jolloin Kirppu ajautui vähän ohi ja päätyi toiseen väliin. Ei muita ongelmia ja hyvät kontaktit, hyvä into sekä ok-tuntuinen vauhti.
Hyppärillä suht' varma nolla. Minä töpeksin pariin kohtaan tosi kököt käännökset, mutta kun ei Kirppukaan mitenkään erityisen kovassa vedossa ollut (taisi jälleen heijastella minun asennettani, näinhän se aina tekee) niin ei sitten ehtinyt väärille esteillekään...
Viimeisellä radalla oli taas vähän enemmän asennetta ainakin alkupuoliskolla, putkiinmenoissa ainakin Kipi metelöi kuten asiaan kuuluu. Kepeillä irtosin itse sivuun, tämänhän Kirppu kestää hyvin - paitsi että nyt omaan pieneen mieleeni hiipi kesken keppien ajatus, että mitäs jos ei kestäkään? Pieni epäröinti omassa liikkeessä ja Kirppu tuli kolmanneksi viimeisestä välistä ulos. Muuten ihan hyvä ja varma rata tämäkin.
Tyhmää tehdä aina keppivitosia koiralla, jolla oikeasti on hyvät kepit. Eipä tule näitä treenattua tarpeeksi, kun joutuu itse kisoissa epäröimään. Ja kai sitä Kirpun itsenäisyyttäkin voisi kepeillä entisestään lisätä, ettei olisi niin herkkä minun töpeksimisille. En nyt kuitenkaan ole varsinaisesti huolissani tästä, varmasti sekä oma tuntuma että koiran varmuus taas paranee, kun saadaan enemmän startteja alle.
Treenailtu on, en vaan oikein enää muista mitä ja miten... Ryhmätreeneissä kuitenkin tehty pääasiassa rataa. Kirppu ei ole ollut ihan parhaassa vireessä - tosi innolla aina lähtee tekemään, mutta sammuu nopeasti ja sen jälkeen tekee kyllä, mutta väsyneemmin eikä lelutkaan oikein enää kelpaa. Namipurkille irtoaa kyllä. Tätä jatkunut nyt muutaman viikon ja pistää vähän miettimään, mikä on vikana. Ehkä nyt ensimmäiseksi epäilisin valeraskautta, ajankohta ainakin osuisi sen kanssa yksiin. Muuten en kyllä ole valeraskausoireita havainnut, ihan on oma itsensä, mutta onhan se toisaalta aina. No jos se on sitä niin kai sen pitäisi kohtapuoleen jo helpottaakin - katsellaan.
Sunnuntaina kävin katselemassa parin sortin pentusia sekä Waltterin Kuutti-mummoa, joka täytti pari viikkoa sitten jo 16 vuotta - samoin kuin Kirpun mummo Ruttu. Illalla sain Kirpun trimmittyä paksusta karvasta. Waltteri on vielä paksummassa, se olisi tarkoitus hoidella kevätkuntoon mahdollisimman pian.
16-vuotias High Flyer's Rhapsody eli Kuutti-mummo
Maanantaina käytin Kirpun fyssarilla. Löytyi tavanomaisia pieniä etupään jumeja, mutta ei oikeastaan muuta mainitsemisen arvoista. Ei siis ainakaan selitystä nihkeilylle treeneissä - en tosin oikeastaan sellaista odottanutkaan, koska en ole huomannut liikkumisessa mitään poikkeavaa.
Keskiviikkona tämän viikon ryhmätreenit ja tehtiin vauhdikasta rataa. Mielenkiinnolla lähdin katsomaan, onko trimmauksella ja/tai fyssarikäynnillä vaikutusta jaksamiseen, mutta enpä osaa oikein sanoa. Teki ihan reippaasti kyllä hommia, mutta ei parhaalla mahdollisella temmolla ja lisäksi täysin hiljaa. Ei sammahtanut ihan yhtä pahasti kuin edellisillä kerroilla, nyt tosin myös pidettiin paremmin huolta, että lopetettiin ajoissa.
Huomenna mennään pitkästä aikaa kisoihin, olen ilmoittanut Kirpun Ojankoon kolmeen starttiin. Vähän jännittää, miten kisailu pikkuhömelölle taas maistuu 5,5 kuukauden kisatauon jälkeen, kun käynnistyminen oli syksylläkin niin hidasta. No nyt on sentään takana säännöllistä treeniä ja kisatkin kisataan kotihallilla, joten ehkäpä Kirppukin muistaa, mistä on kysymys :) Tosi kiva on joka tapauksessa päästä taas kisaamaan.
