Lauantaina korkattiin Narun näyttelyura kotikulmilla eli Hakunilan pentunäyttelyssä. Kaisi tuli paikan päälle opastamaan koiran laittamista kehäkuntoon ja kannustamaan kehän reunalle - kiitos siitä! Naru oli ainoa perro, sai KP:n eli oli ROP-pentu ja sijoittui vielä hienosti kasiryhmän toiseksi :) Tuomarina sekä rotu- että ryhmäkehässä oli Kati Heiskanen.
Kaunis 6 kk vanha feminiininen narttupentu. Erinomaiset mittasuhteet. Hieno vahva pää, ihana ilme. Tyylikäs kaula. Vahva selkä. Erinomainen runko, luusto, kulmaukset ja tassut. Liikkuu kaikin puolin hienosti. Hyvälaatuinen kiharainen karvapeite, reipas luonne. Lupaava tyttö.
Aivan täydellinen ensimmäinen näyttelykokemus pennulle! Mukava, pennun positiivisesti kohtaava ja sitä kauniisti käsittelevä tuomari, hyvä näyttelypaikka, sopivan lämmin ja kuiva ilma (siis niin kauan kun kehät kesti - lopuksi kyllä kastuttiin läpimäriksi) sekä iloinen ja innostunut pentu :) Rotukehässä oli vielä hieman malttamaton, mutta ryhmäkehä meni täydellisesti myös esiintymisen osalta, mikä on jo paljon enemmän kuin kuusikuiselta voisi toivoakaan. Tuon kanssa oli niin kivaa kehässä, että tuskin jaksan odottaa seuraavaa yhteistä kehäkierrosta :)
ROP-pentu poseeraa suoraan kameralle... (kuva: Tytti Lempinen)
Onnea Narulle tänään puolivuotissyntymäpäivänä :) Painoa neidolla on 9,9 kg ja korkeutta 39 cm ja hän on tietysti kovin kaunis ja muutenkin ihana :)
Naru 6 kuukautta
Ollaan harrasteltu kaikenlaista viime viikkoina. Aloitettiin viikko sitten perjantaina HSKH:n rally-tokon alkeiskurssilla ja siellä vastaan tulleita "temppuja" ollaan sitten treenailtu kotioloissa. Tokoajatukset olin jotakuinkin haudannut ainakin toistaiseksi, mutta kun rallya varten kuitenkin pitäisi vähän seuraamista ja sen sellaista treenailla niin melkein samalla vaivalla voi sitten tehdä tokomaisesti tai ainakin sinne päin. Rallykurssin lisäksi ollaan ATD:n kolmikertaisella temppukurssilla, jonka ensimmäinen kerta oli maanantaina. Hienosti Naru on tehnyt töitä molemmilla kursseilla, keskittynyt täysillä minun kanssa tekemiseen muista koirista välittämättä. Ja voi sitä taivaallista rauhaa ja hiljaisuutta, mikä kodissa on vallinnut iltaisin oppituntien jälkeen - pieni on ollut väsynyt :)
Agilitya ollaan nyt tehty aika vähän, kun ei oikein ole ollut fiilistä. Putkea tuo juoksee jo pyytämättäkin, siivekkeenkierrot onnistuvat parin metrin etäisyydeltä kaikilla tavoin ja irtoamissuoria etupalkalla ollaan tehty suht' säännöllisesti myös. 2on-2off -alkeet täysin vaiheessa vielä - sitä fiilistä odotellessa... Kaiken kaikkiaan kuitenkin ollaan oikein hyvässä vaiheessa siihen nähden, mitä ajattelin tässä kesän aikana agilityn saralla tapahtuvan.
Näyttelyremmissä Naru on ollut tämänpäiväistä kuvaussessiota ennen kaksi kertaa ja on kyllä osoittautunut ihan luonnonlahjakkuudeksi siinä. Ei tarvitse kun asetella seisomaan ja siinä se sitten pönöttää täydessä ryhdissä, katse kaukaisuudessa, kunnes toisin sanotaan. Yhtään namia tai muutakaan palkkaa en ole sille näissä touhuissa vilauttanut vaan päätin kokeilla menisikö pelkällä maltillisella kehulla ja meneehän se :) Hyvä jos jatkuu näin, eipähän ainakaan ala kyttäilemään minulta mitään kehässä. Kerran ollaan siis treenailtu omillamme ja kerran HSKH:n näyttelykoulutuksessa - nyt ei sitten enempää asiaa mietitäkään ennen ensimmäistä oikeaa kehäkäyntiä, joka on edessä ensi lauantaina Hakunilan pentunäyttelyssä.
Kaikin puolin menee kyllä tosi hyvin pienen kiharaisen kanssa. Naru on edelleen hirmuisen iloinen ja avoin tyyppi, suorastaan hullunkurinen ja vallaton :) Kamala määrä energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta todella hyvin myös sitä keskittymiskykyä ja fokusta, joka tekee kouluttamisesta niin antoisaa. Ei nuo territkään ole koskaan, kukaan, olleet vaikeita kouluttaa tai motivoida, mutta joku ero tässä kuitenkin on. Sellainen tietty palvelualttius varmaan, siis halu tehdä töitä ihmiselle sen sijaan, että haluaa vaan tehdä mitä vaan kunhan on hauskaa. Ei iso ero oikeasti, mutta tuo tietynlaista intensiivisyyttä hieman lisää koulutustilanteisiin sekä mahdollisuuden keskittyä koko ajan täysillä itse asiaan, kun ei juurikaan tarvitse kilpailla koiran huomiosta minkään ulkopuolisen kanssa.
Ihmisille Naru on edelleen täysin avoin ja toisia koiria kohdatessaan myös reipas ja iloinen olematta mitenkään päällepäsmäri ainakaan vielä tässä vaiheessa. Yksittäisiä koiria haukkuu edelleen joskus ja kotioloissa on kyllä raivostuttava vahtija muutenkin, vielä pahempi kuin Nesti :) Toivottavasti vähän rauhoittuu kun ikää ja varmuutta tulee lisää, vaikka toisaalta olihan tämä piirre tiedossa kun rotuun sekaannuin eli hyväksyttävä se on joka tapauksessa. Ja kun ei niitä huonoja puolia pennussa tähän mennessä kauheasti ole tullut esiin niin tuon yhden kanssa varmasti pystyn elämään. On se niin kiva ja reipas kaveri ollut tähän mennessä - enemmän kuin edes uskalsin toivoakaan ja aika paljon kuitenkin uskalsin :)
Kesälomani ensimmäiset puolitoista viikkoa ollaan vietetty mökillä :)
Territ on trimmattu kesäkarvaan. Naru on harjoitellut uimista ja tehnyt (hyvin satunnaisesti) pikkutemppuja, lisäksi se on pitänyt meistä hyvää huolta haukkumalla urheasti kaikkea vähänkin epäilyttävää... Huokaus. Veden pentu on kyllä ottanut elementikseen. Uimaan lähtee mielellään lelun perässä ja näyttäisi uivan tasapainoisesti ja hyvällä tekniikalla. Waltterikin on pulikoinut, mutta Kirppu on jättänyt moiset touhut hölmömmille.
Pupelo täytti viime keskiviikkona jo viisi kuukautta ja alkaa olla aikamoisen iso rotkale! Painoa oli viisikuukautispäivän paikkeilla 8,5 kiloa ja korkeutta 37,5 cm. Naru on siis ohittanut koossa Kirpun ja Kirppu on taas perheen kirppu :) Etu- ja kulmahampaat ovat kaikki jo vaihtuneet, kulmahampaat ovat itseasiassa putoilleet tässä mökkiviikon aikana. Taaemmas kitaan en ole kauheasti tiiraillut, kai sielläkin on jotain tapahtunut. Energiaa pennulla on aivan kauheasti ja jotenkin pahoin pelkään, että lisää on tulossa. Nyt kun palaillaan kotimaisemiin, päästään taas suuntaamaan energiaa enemmän harrastuspuuhiin. Vielä on muutama viikko lomaa jäljellä :)
Kesä tuli viimein. Tykkään tietysti, mutta koirien kanssa harrastamista tuo vähän haittaa. Kirppu-raasu on vielä kolmen kuukauden turkissa, kun ei vaan ole ollut aikaa ja jaksamista kuoria sitä kesäkarvaan. Jospa sitten lomalla, joka alkaa ihan justkohta vihdoinkin.
Tänään oltiin kuitenkin Kirpun kanssa ryhmätreeneissä. Helteen vuoksi ei tehty rataa vaan pari lyhyempää pätkää esteosaamisten vahvistamiseksi.
Ekalla pätkällä kontaktiralli puomin ja A:n kontaktien testaamiseksi ja vahvistamiseksi. Otin ensimmäisellä kierroksella puomin läpijuoksuna ja palkkasin A:n, toisella vedettiin koko rata raivolla ja kontaktit läpijuoksuina ja kolmannella palkkasin molemmat kontaktit. Hienosti meni! Jännästi tunsin pientä epävarmuutta vikan kierroksen puomilla, mietin että näinköhän pysähtyy. Täydellisesti otti silti, jotkut koirathan ottavat kyllä ohjaajan epävarmuudestakin kaiken ilon irti ja tekevät silloin kuten lystäävät. Silti hassua tuo oma jännäämiseni, Kirppu on kuitenkin niin kuuliainen ja tunnollinen kontakteilla, että oikeastaan on vaan positiivista jos joskus vähän kokeilee.
Toisessa pätkässä kokeiltiin vähän U-putken suorittamista takaa (Kipi toimi juuri kuten pitääkin) ja pienessä ratapätkässä otettiin samaisen U-putken lisäksi persjätöt keinulle ja kepeille. Tosi hyvin kesti persjätöt, kepeillä noiden testailu onkin treenattavien asioiden listalla lukuisten muiden keppijuttujen joukossa. Luulen, että eivät ole ongelma Kirpulle, itselle vaan pitäisi saada enemmän luottamusta.
Naru tuli treenien lopuksi pyörimään kentälle. Tehtiin pari suoraa putkea niin, että kouluttaja Jenni avusti palkkaamisessa. Jos näkee lelun putken läpi, menee miljoonaa läpi, ja jos ei näe, menee miljoonaa ohi :) Yksi vino lähestyminen saatiin kuitenkin toimimaan kun autoin riittävän läheltä putken suuta ja toisaalta Jenni huolehti, ettei Naru päässyt kaahaamaan lelulle putken ohi. Innoissaan se ainakin on :) Putkitouhujen jälkeen naksuttelin Narulle vielä vähän damia ja otettiin myös muutamat kierrot siivekkeiden ympäri. Hyvin hoksasi mistä kierroissa oli kyse, vaikka ollaan aikaisemmin kierretty mitälie tötsiä milloinkin ja aina muualla kuin kentällä. Reippaasti uskalsin jopa ottaa mukaan toisen siivekkeen ja yhdistää kaksi peräkkäistä kiertoa. Etäisyyttä pitäisi näissä edelleen kasvattaa ja kohta aloittaa myös ohjaajasta poispäin kiertämisen opettelua.
Juhannuksen jälkeisen viikon olin niin uppeluksissa töiden kanssa, että koirat olivat enemmän tai vähemmän heitteillä. Aika ja energia eivät riittäneet hallille raahautumiseen, eikä oikeastaan päästy kovin monelle kunnolliselle lenkillekään.
Tällä viikolla ollaan sitten päästy treenailemaan. Maanantaina, torstaina ja tänään sunnuntaina käytiin hallilla tekemässä omatoimisia, keskiviikkona oli Kirpun ryhmätreenit ja Narukin sai vähän kokeilla ulkokenttätouhuja tyhjällä kentällä.
Kirpun kanssa ollaan tehty omatoimisissa käytännössä pelkkiä keppejä. Itsenäisyyttä yritän nyt saada lisää ja ensimmäinen askel on tehdä eri kulmista toistoja etupalkalla täysin ilman apuja eli pelkällä käskyllä sisään ja pujottelu loppuun ilman että olisin liikkeellä tukemassa. Kiertokulmia ollaan pääsääntöisesti tehty ja ovat menneet ihan hyvin, stipluja on tullut silloin tällöin mutta toistoilla on yleensä heti korjannut. Avokulmia ollaan myös kokeiltu muutamat, niissä aloitukset vähän takkuisempia, mutta samaten on korjannut heti toistoilla. Tuntuu, että osaa kyllä (kuten osaakin aina, kun oma liikkeeni tukee oikeaan suuntaan), mutta on vielä epävarma tuossa uudessa tilanteessa, ollessaan yksin. Näitä tehdään varmaan vielä jokunen kerta, kovin montaa toistoa kun en viitsi kerralla teettää.
Ryhmätreeneissä keskiviikkona tehtiin karsintojen maksien finaalirataa. Ei meillä siinä mitään ongelmia ollut, nollilla heti läpi :) Sen jälkeen kokeiltiin vähän erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja muistaakseni saatiin toimimaan niilläkin. Kirppu oli ihanan vallattomalla päällä: karkasi kerran lähdöstä ja kerran keinulta, lisäksi oli niin tohkeissaan lelustaan, ettei suostunut antamaan sitä pois vaan juoksi karkuun :) Kulki myös hyvin, jäi kerrassaan hyvä mieli treenistä!
Ratapiirustus Rauno Virran ja Eevaliisa Pohjasen käsialaa, kuva Jukka Pätysen
Naru on myös ollut "treenaamassa" joka kerta kun ollaan hallille suunnattu. Leikin ohessa ollaan tehty vähän putkea suorana ja pienellä kaarella, lisäksi muutamaa toistoa etenemistä/irtoamista 2-3 hypyllä (rima alhaalla) ja kertaalleen hyppy-putki-hyppy -suoralla. Hyvin menee, pikkukikkura on kovasti tarmokas ja innokas treenikaveri. Virheitä tulee tietysti, mutta saa tullakin, niistä oppii. Maanantaina, torstaina ja tänään tehtiin siis hallissa, keskiviikkona kokeiltiin 1-2 toistoa tuttuja juttuja suuremmassa häiriössä ja uudella kentällä ja alustalla ulkokentillä. Vieraalla paikalla ei ollut Narun tekemiseen mitään vaikutusta, kuten ei myöskään ohi kulkeneilla tai viereisellä kentällä treenanneilla koirillakaan.
Targetin kanssa ollaan edistytty hyvin. Kertaalleen kokeilin jo siirtää targetin leikkikontaktin päähän, mutta en saanut hommaa näyttämään ihan siltä miltä haluaisin. Palattiin vielä targettiin, kasvatetaan sillä kestoa ja kokeillaan sitten uudestaan kontaktin kanssa.
Waltterin kanssa on ollut huolia. Se ei ole enää jaksanut lenkkeillä kovin pitkiä matkoja ja on erityisesti ollut haluton kävelemään ylämäkeen. Alkuviikosta sillä oli vaikeuksia hypätä autoon, sänkyyn, sohvalle ja näistä pois, ja oli selvästi väsähtäneen ja onnettoman oloinen. Olin jo tosi huolissani - jos nyt muutenkin olen aika herkillä mitä tulee koirien vaivoihin, niin vanhojen koirien kohdalla huoli tuntuu kasvavan moninkertaiseksi. Tällä kertaa en onneksi ehtinyt pelätä pitkään, kun tilanne kääntyi jo parempaan ja nyt viikonloppuna Waltteri on oikeastaan jo liikkunut normaalisti ja ollut muutenkin pirteämpi ja iloisempi. Lääkäriin en ehtinyt Waltteria viedä enkä nyt varmaan vielä viekään, jos ei tilanne muutu uudestaan huonommaksi. Toivotaan, että ei! Liikuttamisessa yritetään nyt pikaisesti löytää hyvä tasapaino: riittävän vähän, ettei Waltteri kipeydy, mutta riittävän paljon, että kunto ei rapistu. Tällä hetkellä kertalenkityksen raja tuntuu menevän jossain 30-40 minuutin paikkeilla maastosta riippuen. Lenkkeilyt ollaan nyt siis tehty erissä: Waltteri mukana sen puolisen tuntia ja loput ajasta vain Kirppu ja Naru. Ihan hyvin on toiminut näinkin. On Waltteri päässyt vähän myös halliin palloilemaan ja temppuilemaan ja onkin aina asianmukaisen uupunut "treenipäivien" iltana :)
Jos tapahtuu liian vähän niin blogi jää päivittämättä. Jos tapahtuu liian paljon, niin blogi jää myös päivittämättä. Tällä kertaa kyse lienee enemmän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kuviakin on kasautunut reilun kuukauden ajalta läpikäytäväksi ja eihän blogia voi päivittää ilman kuvia... Ja mitä enemmän kuvia pinossa ja mitä enemmän päivitettävää blogiin yhdellä kerralla niin sitä vaikeampaa urakkaan on tarttua. No, nyt kuitenkin taas linjoilla ja luvassa on piiiiitkä postaus kera noin miljoonan kuvan.
Kirpun kuulumisia ensin.
Toukokuun alkupuoliskolla kisattiin vielä yhdet kisat Espoossa. Radat olivat jonkinasteinen paluu höpöhöpömoodiin, mutta se yksi puuttuva nolla onnistuttiin vääntämään siitä huolimatta. Kisojen jälkeisenä iltana huomasin Kirpun ontuvan, ilmeisesti oli satuttanut varpaansa hypätessään autosta ulos ennen viimeistä rataa. Tassu hoidettiin kuntoon levolla eli muutama startti ja parit treenit jätettiin tuon takia väliin. SM-kisaviikolla Kirppu seisoi kertaalleen treeneissä kolmella jalalla, mikä pisti tietysti välittömästi silmään. Samana päivänä oli onneksi fyssariaika Annalle. Anna ei löytänyt mitään merkkiä tassu- tai muusta etupään ongelmasta ja oli sitä mieltä, että voidaan jatkaa harrastussuunnitelmien kanssa eteenpäin normaalisti. Kehotti kuitenkin ottamaan viimeiset päivät ennen SM-kisaviikonloppua varmuuden vuoksi rennosti, mikä sitten tehtiinkin.
SM-kisat kisattiin viime viikonloppuna Tampereella. Ajeltiin Kirpun ja Narun kanssa perjantaina kisapaikalle (Waltteri jäi Soilelle hoitoon) ja kisattiin yksi lämmittelystartti sekä pystytettiin Sarin kanssa teltta. Lämmittelykisasta Kirpulle hylly, mutta hyvä sellainen. Eteni tarmokkaasti ja keskittyi hyvin hommiin, itse vaan myöhästyin ohjauksessa yhdessä tarkkuutta vaatineessa paikassa ja Kirppu vippaantui väärälle esteelle. Kisan ja teltan pystyttämisen jälkeen kävin Sarin kanssa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Kirpun+Narun kanssa Tampereen keskustaan ja majoituttiin Ilvekseen.
Lauantaina kisattiin joukkueiden suomenmestaruuksista ja Kirppu juoksi Walesinterrierikerhon minijoukkueen kakkososuuden. Tehtiin hienoa nollaa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, josta Kirppu tulikin hieman yllättäen ohi. Esteen piti olla ihan ilmiselvä koiralle ja mielestäni silti myös ohjasin sen enkä olettanut liikoja, mutta ehkä olin vähän liikaa edellä tai jotain? Omat ajatuksetkin tilanteessa sotkeentuivat sen verran, että en tajunnut tuloksen olevan vielä mahdollinen, vaan oikaisin suoraan maaliin eli hölmön virheen sijaan tulokseksi tuli täysin turha hylly, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi. Sori kaverit... Avauskierroksen koirakkokin oli meillä siis hylkääntynyt. Kolmos- ja neloskierroksen koirat tekivät hienot nollat, joten olisihan meidänkin kannattanut jättää se virhe tekemättä.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Kirppu oli kulkenut niin hyvin jo aiemmin viikonloppuna ja kun tiedän sen viihtyvän hyppäreillä erityisesti niin uskoin sen olevan vireessä. SM-hyppärillä tehtiinkin tosi hieno nolla! Jos ei nyt ihan elämämme rata niin melkein. Ensimmäinen mutka valui ja keppien jälkeen koira töpsähti vähän jaloilleni (osin tarkoituksella, kun en halunnut riskeerata keppien ulostuloa), mutta muuta valittamista suorituksessa ei sitten ollutkaan. Aikakin oli oikein hyvä ja sijoitus 31. vajaasta kuudestakymmenestä nollasta.
Finaalirata ei ollut mitenkään kamalan vaikean oloinen, mutta kuitenkin sellainen, että hereillä piti olla alusta loppuun. Kaikenlaista huolta ehti pompsahdella mieleeni ennen omaa suoritusvuoroa, mutta onnistuin torppaamaan ne tehokkaasti ja lähtemään luottavaisin mielin radalle. Jälleen kerran tehtiin tosi hienoa nollaa vain pienillä kauneusvirheillä, kunnes radan loppuvaiheilla Kirppu upposi takaakierron jälkeisessä persjätössä samaan putkeen, mistä takaakiertohypylle oltiin tultu. Vaikka kuvittelin, että ohjaus olisi tuota ajatellen turvallinen (ja että sama putken nappaaminen uudestaan olisi muutenkin epätodennäköistä), niin tosiasiassa näyttäisi ohjaus kääntyneen hetkellisesti putkea kohti eli ihan oikeinhan tuo sen sitten luki.
Finaaliradan videosta puuttuu ensimmäiset neljä estettä. Koirakuvien livestream-tallenteesta löytyy rata kokonaisuudessaan, alkaa noin kohdasta 2.56.
Jäi hirmuisen hyvä fiilis viikonlopun kisoista! Molemmat onnistuttiin keskittymään täysillä olennaiseen ja tekemään radat oikealla asenteella. Tällä kertaa olen tosi ylpeä myös omasta mielenhallinnastakin ennen finaalia. Kieltäydyin pelkäämästä mitään, luotin siihen että koira seuraa ohjausta sekä osaa pitää rimat ylhäällä ja tehdä kontaktit ja kepit kuten on treenattu ja lähdin tekemään rohkeaa suoritusta koiraa lukien ja radasta nauttien. Kaikki tämä onnistui! Edes hylly ei tuota fiilistä latistanut, etenkin kun olin tuonkin mahdollisen hyllypaikan jo rekisteröinyt etukäteen, käsitellyt vaihtoehdot ja todennut että mennään valitulla ohjauksella ja jos koira lukee putken niin sitten lukee, ylimääräiseen varmisteluun en ainakaan sorru.
Kirppu finaaliradalla (kuva: Ulla Virtanen)
Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)
Kirppu finaaliradalla (kuva: Tiia Hämäläinen)
Narun elämässä on tietysti tapahtunut paljon sitten toukokuun alun :)
Ainakin se on kasvanut! Pariin viikkoon en nyt ole mittaillut, mutta kun 16-viikkoislukemat olivat noin 7 kiloa ja 33 senttiä niin nyt mennään varmaan siellä 8 kilon ja 34-35 sentin tietämillä. Molemmat rokotukset tuo on jo saanut ja on todettu molemmilla eläinlääkärikäynneillä terveeksi ja reippaaksi pennuksi :)
Karvat ajelin pennulta pois toukokuun puolessavälissä. Meinasin ensin, että olisin kasvatellut niitä jonnekin tuonne heinäkuulle saakka, mutta kun toiveena olisi tehdä näyttelydebyytit heti junioriluokassa ensi talvena niin viisaammat kehottivat hurauttamaan pentukiharat pois mahdollisimman aikaisin. Ajelu meni tosi hyvin, pentu antoi ajella itseään ihan mukisematta kuonoa lukuunottamatta, ja senkin kohdalla antautui muutaman minuutin kiljumisen jälkeen :)
Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa
Naru 13 viikkoa, muutama tunti ennen kiharoiden poistoa
Sinne meni ja ilme on järkyttynyt :)
Naku-Naru, ikä 13 viikkoa
Pentutreffailuja ollaan jatkettu ahkerasti. Sisaruksia ja viikon vanhempia O-pentuja treffailtiin muutamaan otteeseen toukokuussa niin erikseen kuin myös kisakenttien reunoilla. Yhtenä toukokuisena lauantaina meillä oli vähän isomman porukan treffit Purinalla, paikalla oli kaksi Narun veljeä ja yksi sisko, sekä kaksi O-pentua. Kaisikin ehti alkuun vähän paikalle pentusia moikkaamaan ja loppuaika pyörittiin sitten nurmikentillä telmuamassa. Seuraavat "joukkotreffit" sovittiinkin sitten SM-kisoihin, joissa onnistuttiin tosiaan tapaamaan vähintäänkin ohimennen kahden sisaruksen ja kolmen O-pennun lisäksi niin muita Caraydan-perroja kuin myös muunrotuisia pentuja. Toki treffailuja vähän häiritsi se, että olin mennyt ilmoittamaan Kirpun muutamaan kisaan ;)
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 15.5.
Naru kerjää kasvattajalta nakkia, Konalassa 17.5.
Pentujen joukkovaellus Konalassa 17.5.
Naru söpöilee, pentutreffeillä Konalassa 17.5.
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 17.5.
Naru (edessä) ja Oppe nakutreffeillä Konalassa 22.5., ikää pennuilla 13,5 viikkoa
Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.
Sinko-sisko (edessä), Naru ja Oppe pentutreffeillä Konalassa 22.5.
Jekku, Valpas-veli ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Laura Paasikunnas)
Huomatkaa pentuni älykäs ilme :)
Festa-pyrtsi ja Naru Tampereella 14.6. (kuva: Ulla Virtanen)
Elämän opettelu menee tosi hyvin. Naru on edelleen tosi reipas ja avoin pentu, ei arastele paikkoja, ihmisiä eikä toisia koiria. Perro sen sisällä on herännyt sen verran, että se on muutaman viikon nyt haukkunut ihan kaikkea... Pahimmillaan haukkui jokaista liikahdusta, jonka ulkona näki tai kuuli. Nyt on vähän helpottanut ja haukkuu "enää" kaikkea vähänkin omituisen näköistä. Ilmeisesti kyse on nimenomaan oudoista hahmoista, koska jos/kun pääsee tervehtimään ihmisiä niin suhtautuu niihin aina täysin positiivisesti. Koirien näkemisestä ja kuulemisesta haukkuu myös melkein aina tällä hetkellä. Tätä rotuominaisuutta hoidetaan nyt käyttämällä pentua säännöllisesti remmilenkeillä ihmisten ilmoilla, jotta tottuisi siihen, että maailma on täynnä omituisuuksia. Tarvittaessa olen kyllä myös ihan kieltänyt, jos on kovin meinannut haukku jäädä päälle.
Muuta ärsyttävää tuossa ei sitten oikeastaan olekaan :) Aika helppo, kiltti ja hellyyttävän suloinen kaveri, jossa kuitenkin on minun makuuni sopivaa vallattomuutta. Laumaan sopii tällä hetkellä täydellisesti. Waltteria kiusaa minkä kerkeää, mutta oikeasti kuitenkin taitaa salaa ihailla sitä ;) Kirpun kanssa tulevat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun, erityisesti Tampereen keikka teki niiden suhteelle tosi hyvää, sen jälkeen ovat leikkineet yhdessä paljon enemmän kuin aikaisemmin. SM-kisareissu oli Narulle muutenkin tosi hyvää kokemusta - tuli harjoiteltua hotelliasumista sekä isojen kisojen telttakyläelämää ja tietysti muutenkin liikuttua sekä kaupungin keskustassa että kisapaikan vilinässä ja hulinassa.
Hotellissa - ensin katseltiin vähän ympäriinsä
Hotellissa - voi olla, että vähän riehuttiinkin
Hotellissa - rankan kisapäivän jälkeen tuli iso uni
Sisäsiisteysopettelun kanssa iski toukokuussa epätoivon viikot, kun tuntui, että pentu pissailee ja kakkailee ihan minne vaan riippumatta siitä, koska on viimeksi ollut lenkillä tai vaikka takapihan ovi olisi selkosen selällään. Viimeisten parin viikon aikana tässä ollaan kuitenkin tultu jättiharppaukset eteenpäin ja nyt pystyn jo luottamaan siihen, ettei sisälle lurahda ihan miten sattuu. Viimeisen viikon aikana on tainnut tulla kaksi pissaa sisälle, joista toinen työpäiväni aikana. Hotellissa ei vahinkoja sattunut, vaikka ei ollut edes häkkiä mukana, ja samaten nyt juhannuksena mökillä on ollut täysin siististi. Yöpissoja ei ole tullut enää viikkokausiin ja Tampereen hotellikeikan rohkaisemana olen nyt päästänyt pennun pois yömajastaan eli se on nyt siirtynyt sänkyyn nukkumaan :)
Totinen treenaaminenkin on nyt aloitettu! Toukokuussa tehtiin kertaalleen pari toistoa siivekkeiden välistä juoksemista lelulle ja aloiteltiin kotona vähän Jaffa-pullon kiertämisharjoituksia. Nyt tiistaina käytiin sitten neljän kuukauden iän täyttymisen kunniaksi hallilla harjoittelemassa vähän putkea ja etenemistä siivekkeiden välistä. Pentu osaa juosta lelulle myös putken läpi ja siivekkeiden välistä, joten hyvinhän tuo meni :) Kiertämisiäkin ollaan pikkuhiljaa alettu treenailla kotosalla, samaten kuin 2on-2off -kontaktien alkeita eli ihan alkuun vaan kosketusalustalle irtoamista.
Waltteri on viettänyt rauhallista eläkeläiselämää ja keskittynyt lähinnä pennun kaitsemiseen. Käytin sen pari viikkoa sitten terveystarkissa Apexissa Lotta Pänkälällä. Waltterillahan on ollut ajoittaista virtsankarkailuongelmaa kastraation jälkeen ja viime viikkoina tämä on ollut säännöllisempää, joten päätin että nyt tutkitaan poika kunnolla ja haetaan samalla apua vaivaan. Ulkoisesti koira oli lääkärin mukaan ikäisekseen hyväkuntoinen, myöskään sydämen sivuääni ei ole vuoden takaisesta pahentunut. Pissanäytteessä oli kuitenkin kaikkea mitä ei olisi pitänyt olla (korkea ph, proteiineja, tulehdussoluja, verta ja bilirubiinia), joten verestä katsottiin kaikkea mahdollista, mm. maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot. Ehdin jo huolestua aika pahasti, mutta onneksi verikokeiden tuloksetkin olivat lopulta kaikki viitearvojen sisällä eli mitään sellaista ei löytynyt, mikä vaatisi toimenpiteitä. Päätettiin kokeilla virtsankarkailun hoitoon propalinia, jota ei varsinaisesti ole uroskoirien inkontinenssin hoitoon tarkoitettu, mutta josta on jotkut uroksetkin kuulemani mukaan avun saaneet.
Kirpun fyssarikäynnin aikana tuli Waltterin vaivat puheeksi Annan kanssa. Minulla on sellainen tuntuma, että rankempi liikunta (esim. tavallista pidempi lenkki vapaana tai fleksissä) saattaisi lisätä Waltterin vuotovaivaa, ja lisäksi olen miettinyt, josko sen iän myötä lisääntyneet "terrieritutinat" voisivat liittyä asiaan. Annan mielestä tämä voisi olla ihan mahdollista ja syynä voisi olla esim. ikääntymisen mukanaan tuoma selkäydinkanavan ahtauma. Tätä vaivaa hoidetaan kuten nivelrikkoa eli säännösteltyä kevyttä liikuntaa, nivelravinteita sekä tarvittaessa tulehduskipulääkettä. Viimeksimainittuun en lähde vain varmuuden vuoksi, mutta liikuttamista mietin jatkossa entistä tarkemmin, vaikka se onkin jo ollut jossain määrin rajoitettua, ja lisäksi ostin Waltterille SM-kisoista nivel-Nutrolinit, joiden käyttö ollaan aloitettu tällä viikolla.
Waltteri ja riepu
Waltteri, riepu ja riepua salakavalasti lähestyvä Naru
Samalla kuopalla
Kesälomaan on vielä muutama viikko aikaa, mutta mökkikausi avattiin jo, kun tultiin koko porukalla juhannuksen viettoon Kangasniemelle. Nestihän on tänne muuttanut jo muutama viikko sitten, eikä muuten ilahtunut ollenkaan meidän saapumisesta :) Pidetään nykyään laumoja erillään, ja Nesti kun muutenkin nukkuu valtaosan päivästä niin saa sitten olla enimmäkseen portin takana makkarissa lepäämässä. Saunaan pääsee silti joka kerta kun se lämmitetään, sekä keittiöön tekemään ruokaa äitini kanssa ja välillä myös kärttämään herkkuja ruokapöydästä. Vanhus on edelleen oma itsensä luonteen puolesta, mutta ulkoisesti on kyllä vanhentunut selvästi eli etupää on selvästi jäykistynyt ja takapää heikentynyt. Koiraa itseään ei onneksi tunnu vanhentuminen haittaavan, se pyörittää laumaansa samalla tarmolla kuin nuoruusvuosinaankin :)
Nesti toukokuussa trimmin jälkeen
Possu ja vastasaunonut Nesti juhannuksena Kangasniemellä
Tänään Kivikossa kaksi agilityrataa Kirpun kanssa. Tuomareina Petteri Kerminen ja Pertti Siimes ja kivat, vauhdikkaat radat.
Ensimmäisellä radalla tehtiin hyvä nolla. Kolmosen ja nelosen välisessä valssissa jäin vähän koiran linjalle ja kun se ei nähnyt takaa suoritettavaa neloshyppyä, harhautui hetkeksi väärää estettä kohti. Käskystä tuli hyvin takaisin eli kauneusvirhe vain, ei sen pahempaa. Kontaktit otettiin taas nopeilla vapautuksilla ja olivat muutenkin hieman nopeamman tuntuisia kuin torstaina.
Toiselle radalle lähdettäessä Kirppu sai taas pienen päähänpinttymän jostain ratahenkilöstä. Teki kyllä kuuliaisesti rataa, mutta silmät pyörivät useaan otteeseen ratahenkilön suuntaan eikä keskittyminen ollut täysillä suorituksessa. Virheettä mentiin loppuvaiheille, sitten ajoin Kirpun yhteen takaakiertoon liian pitkälle, se hukkasi esteen ja kun samalla vielä silmät pyörähtivät vielä kertaalleen ratahenkilöön päin niin johan oli koko esteestä ohi. Annoin hypätä hypyn väärinpäin ja jatkettiin hyllyllä maaliin.
Ihan hyvä päivä kokonaisuudessaan. En jaksa nyt ottaa isompaa pulttia jälkimmäisestä radasta, kun ollaan kuitenkin useampi kisa jo menty ihan hyvällä keskittymisellä eikä tuokaan oikeasti kauhean paha ollut, ulospäin ei varmaan näyttänyt miltään. Viimeisissä neljässä startissa ollaan joka tapauksessa tehty kolme nollaa ja SM-kisoihin tarvitaan enää yksi (agi)nolla. Toukokuulle on paljon kisoja suunnitteilla, joten puuttuva nolla saadaan ihan varmasti ja eiköhän se koiran ajatuskin tule pysymään sitä paremmin itse asiassa mitä enemmän startteja saadaan alle.
Videot radoista alla, kuvaamisesta kiitokset Soilelle ja Sarille.
Kadoksissa olleet kisatuntuma ja -asenne löytyivät vihdoin Kirkkonummen vappukisoista, jee! Kisattiin kaksi agilityrataa ja molemmilla tehtiin hyvä nolla. Hyppärillekin olin ilmoittautunut, mutta tuplanollaan oli hyvä lopettaa päivä, joten jätettiin vika rata väliin.
Kisapäivä ei alkanut näin hyvissä fiiliksissä. Aamupäivällä mietin, jaksanko lähteä ollenkaan. Sitten ryhdistäydyin, pakkasin reippaasti tavarat ja ajoin kisapaikalle. Siellä parkkipaikalla sitten iski kamala ahdistus. Istuin autossa reilun varttitunnin ja mietin, josko vaan käynnistäisin auton uudelleen ja ajaisin takaisin kotiin. Viimeisen kuukauden kisat ovat menneet niin höpöilyksi, että tuntui tosi väsyttävältä lähteä keskittymään ratoihin ja mieluummin olisin vaan ollut menemättä ollenkaan. Noin 25 minuuttia ennen aikataulun mukaista rataantutustumisen alkua sain auton oven auki ja raahauduin ilmopisteeseen, suurimpana motivaattorina oikeastaan se, että pennulle kisapaikoilla hengailu on tässä vaiheessa arvokasta sosiaalistamista ja tulee ikään kuin puoli-ilmaiseksi kisaamisen ohessa. No se ilmoon raahautuminen olikin loppujen lopuksi päivän rankin osuus, sen jälkeen meni ihan hyvin :)
En oikein tiedä, mitä sanoisin suorituksista. Kaikki meni niin hyvin, kun tämänhetkisellä tasolla voi mennä. Ohjauksellisesti ei oikeastaan mitään ongelmaa, koiran linjat olivat tosi hyvät, vauhti oli mitä oli (ja hiipui loppua kohti - onko koiran kunnossa edelleen parantamisen varaa?), keskittyminen kohdillaan meillä molemmilla ja kontaktit varmat mutta hitaat. Vapautin kaikilla kontakteilla aikaisin, jotta en hukkaisi rytmiä ja koiran keskittymistä. Tosi tyytyväinen täytyy olla näihin suorituksiin tällä hetkellä, vaikka ollaankin vielä kaukana parin-kolmen vuoden takaisesta tasosta.
Video radoista alla, Irenelle kiitos kuvaamisesta!
Naru kuljeskeli tietysti taas mukana kisapaikalla ja pääsi vähän leikkimään 13-viikkoisen villakoirapennun Enyan kanssa. Ihana, vauhdikas villakoiratyttö, toivottavasti treffataan vielä toisenkin kerran :)
Tällä viikolla ollaan liikuskeltu Narun kanssa paljon metsässä, sekä koko lauman kera että kahdestaan. Ihmisten ilmoillakin ollaan käyty lähes päivittäin. Leikitty ollaan paljon ja treenailtu pikkujuttuja, kuten asennonvaihtoja, targettia ja paikallaoloa. Kotona menee tosi kivasti, Naru on jo itsestäänselvä osa laumaa ja saa päivittäin osakseen pientä leikitystä Kirpulta ja hyväntahtoista nuhjaamista ja hörinää Waltterilta :) Remmissä töpsöttelee hienosti menemään muiden seassa, tarpeet tekee pääsääntöisesti ulos ja alkaa muutenkin oppia talon tavoille. Kiva pentu, tällä erää meidän kaikkien mielestä :)
