SM-kisat Oulussa 12.-14.6.

Aloitettiin matkanteko SM-kisapaikkakuntaa Oulua kohti keskiviikkoiltana siirtymällä Narun treenien jälkeen mökille Kangasniemelle. Torstain tein etänä mökiltä käsin ja perjantaina aamulla jatkettiin Kirpun ja Narun kanssa Oulun suuntaan. Waltteri jäi mökille Nestin ja vanhempieni kaveriksi juhannukseen saakka.

Perillä kisapaikalla oltiin joskus puoli kahden aikoihin. Olin ilmoittanut Kirpun varmuuden vuoksi molemmille perjantain radoille, mutta alunperinkin tarkoituksena oli kisata vain toinen. Hyppäri onneksi oli aikataulussa ensimmäisenä ja sille siis osallistuttiin. Vähän oli yhteinen rytmi hakusessa, liekö syynä nopean tuntuinen alusta vai Kirpun viikko aiemmin alkanut juoksu vai mikä. Väliäkö tuolla, siksihän näihin iltakisoihin mennään, että saadaan tuntumaa kisakenttään, järjestelyihin sekä koiran meininkiin. Ilman tulosta siis jäätiin hyppärillä.

Muuten perjantain ohjelmassa oli leirin pystytys sekä ilmoittautumisten hoitaminen kuntoon niin omalta kuin joukkueenkin osalta. Joukkueen ilmoittamisessa oli taas tavanomaista säätöä suuntaan ja toiseen, joten kisapaikalta päästiin lähtemään vasta seitsemän jälkeen, vaikka kisahommat olivat meidän osalta ohi jo puoli viiteen mennessä.

Kisateltta valmiina viikonlopun koitoksiin

Majoitus meillä oli meren rannalla Eedenissä, Sari ja Riia tulivat kavereiksi huonetta jakamaan. Kun oltiin asetuttu, siirryttiin hotellin ravintolaan päivällistä syömään. Ruokaa odotellessa alkoi huono olo hiipiä mahaan ja päähän, ja olisin halunnut vaan käydä ravintolan penkille makaamaan. Muutaman haarukallisen ruokaa sain pakotettua itseni syömään, vaikka pelkkä haarukan nostaminen tuntui melkein ylivoimaiselta, pureskelusta puhumattakaan. Aika pian oli pakko luovuttaa ja siirtyä hotellisänkyyn makaamaan. Kuumekin alkoi nousta ja etova olo ottaa entistä suurempaa otetta. Pahoinvointilääkkeen avulla selvisin illan vielä oksentamatta, mutta yöllä piti jo viettää aikaa myös vessan lattialla.

Mökillä oli sairastettu mahatautia muutama päivä ennen meidän menoa sinne. Äiti oli pessyt mökin lattiasta kattoon epidemian jälkeen, desinfioinut paikat ovenkahvoja myöten. Sari totesi oireet Noro-virukselle tyypillisiksi ja sanoi, ettei mikään määrä desinfointia tapa pöpöä kokonaan muutamassa päivässä tai estä varmasti tartuntaa, joka tapahtuu äärimmäisen pienestä altistuksesta. Hotellin respasta saatiin käsidesiä ja läjä käsipapereita, joiden avulla (ja Sarin ohjeilla) yritettiin toimia niin, että riski Sarin sairastumisesta olisi mahdollisimman pieni.

Varoitin Hannaa jo perjantai-iltana tilanteesta, että Heini ja Nekku tietäisivät varautua mahdollisesti starttaamaan HSKH:n minijoukkueen ensimmäisenä koirakkona aamukahdeksan jälkeen minun ja Kirpun tilalla. Yön oksentelujen jälkeen joukkuekisan väliin jättäminen oli itsestäänselvyys, joten aamulla vielä uusi puhelu Hannalle ja vaihdon vahvistaminen. Sari kantoi aamiaiselta lasin mehua ja palan leipää minulle päivän eväiksi ja lähti kisapaikalle. Me Kirpun ja Narun kanssa nukuttiin iltapäivään saakka, käytiin varovasti vähän ulkona, nukuttiin lisää, käytiin toistamiseen ulkona ja nukuttiin taas. Päivä meni oksentamatta ja muutenkin pikkuhiljaa olo muuttui vähemmän kurjaksi. Iltapuolella aloin jo laitella leivänmurusia suuhuni sillä ajatuksella, että jos haluan radalle saakka selvitä sunnuntaina, on pakko alkaa syödä jotain. Sari toi kisoista palatessaan mahatautiselle sopivia eväitä lisää, lähinnä nestemuotoisia. Illan mittaan alkoi olla varsin päättäväinen olo sen suhteen, että radalle sunnuntaina mentäisiin - ihan sama tuliko tulosta vai ei, mutta väliin en halunnut SM-kisastarttiamme jättää. Yksilökisaan voi mennä vaikka tuupertumaan radallekin, joukkueen tulosta ei viitsi riskeerata kun on hyvä varakoirakko käytettävissä.

Tämmöisissä tunnelmissa vietettiin joukkuepäivä - paitsi että pääasiassa silmät kiinni :)

Iltakävelyllä rannalla saattoi jo vähän naurattaakin

Sunnuntaina reippaasti ylös sängystä ja aamupalalle. Join lasillisen mehua ja söin kaksi lusikallista kaurapuuroa sekä yhden sulhaspiirakan - varmaan kuitenkin enemmän kuin koko edellisenä päivänä yhteensä... Kirpun rataantutustumisryhmä oli yhdentoista jälkeen, joten ihan kauhean aikaisin ei onneksi tarvinnut olla liikkeellä.

Minien hyppäri vaikutti mukavan etenevältä, oikeastaan aika helpoltakin. Valitettavasti siellä joutui myös juoksemaan pitkiäkin pätkiä, mikä ei ehkä minun tilanteessani ollut paras mahdollinen juttu. Uskomatonta mutta totta, selvittiin radasta ilman virheitä ja melko hyvällä suorituksellakin. Pari käännöstä valahti (lähinnä ensimmäisten putkien välinen sekä ihan lopun välistäveto) ja keppejä edeltäneen välistävedon valitsin tehdä pidemmän kautta oman liikkumisen minimoimiseksi, mutta ei siellä oikeastaan hätäpäivää ollut eikä mitään isompaa katastrofia tapahtunut. Sisulla temmottiin rata alusta loppuun, vaikka kuolema meinasikin korjata varsinkin loppuvaiheilla. Maalissa Kirppu kainaloon ja suoraan kentältä ulos puiden keskelle puhaltamaan. Lähemmäs tunti taisi mennä, että tärinät loppuivat.

Video hyppäristä alla, Sarille kiitos kuvaamisesta.

Finaaliin lähdettiin sijalta 53 - nollia minien hyppärillä tuli yhteensä 85, eli mistään vaikeasta radasta ei tosiaan ollut kyse. Finaaliratakaan ei mitenkään mahdottomalta tuntunut, vaikka tarkkuutta siinä vaadittiin kyllä alusta loppuun saakka. Pääasiassa yritin tehdä meille mahdollisimman nopeat ohjausvalinnat, ainoastaan keppejä edeltäviin pyörityksiin valitsin hitaammat varman päälle -ohjaukset mieluummin kuin sellaiset, joissa onnistuminen olisi minun liikkumisestani kiinni. Ongelmitta meni tämäkin rata ja virheettömällä suorituksella päästiin maaliin. Puomi oli vähän hitaan tuntuinen ja keinulta sain käskyttää koiraa pari-kolme kertaa pois ennen kuin lähti liikkeelle, mutta linjat olivat hyvät ja koiran into kohdillaan. A:n kontaktia en katsonut ja se jää videollakin pimentoon, mutta virhettä ei tullut ja rytmi oli sen verran vauhdikas, että kahdella laukalla taisi tulla.

Kuntoni kesti finaaliradan yllättävän hyvin. Lähtökarsinoissa olo oli heikko ja radan jälkeen piti taas lyhistyä hetkeksi puiden siimekseen toipumaan, mutta ratasuorituksen aikana en huonoa oloa muistanut tai tiedostanut.

Videosta kiitos kuvaajalle Hannalle sekä kameran omistajalle Sarille :)

Kisan jälkeen Kirpun lopullinen sijoitus oli 19. kahdella ratavirheettömällä suorituksella. Finaaliradan ihanneaika oli tiukahko ja aikamme painui pari sekuntia yliajan puolelle, mutta sijoitukseen tämä ei vaikuttanut ainakaan oleellisesti. Ihan parasta mahdollista vauhtia Kirppu ei finaaliradalla kulkenut, mutta en kyllä tiedä oltaisiinko nykykunnolla saatu tuota reilua kahta sekuntia kurottua millään. Oikein tyytyväinen täytyy olla suorituksiin ja lopputuloksiin etenkin, kun sunnuntaiaamuna hotellista lähtiessäni asetin tavoitteeksi saada hyppäriltä edes hylkäyksen poisjäännin sijaan :)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Kirppu finaaliradalla (kuva: Sirpa Saari)

Sunnuntai-maanantaiyöksi jäätiin vielä Eedeniin ja maanantaina aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan Sarin kanssa peräkkäin etelään. Yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja kotona oltiin ihmisten aikaan. Loppuviikkoon mennessä vointi ja ruokahalukin olivat palanneet normaaleiksi, joten aika vähällä sairastamisella lopulta pääsin ja jopa hyvin tuloksin selvittiin reissusta :)

Kisojen jälkeen ollaan käyty Kirpun kanssa muutamat treenit, joissa ollaan tehty lähinnä rataa rennolla mielellä ja ilman minkäänlaista pilkun viilaamista. Ilmoitin Kirpun muutamaan starttiinkin ensi viikonlopuksi loman aloituksen kunniaksi, mutta sen jälkeen pidetään varmaan pari-kolme viikkoa taukoa agilitysta kokonaan. Naru jatkanee pieniä treenailuja ainakin yksittäisten esteiden osalta, mutta mitään isompia treenisuunnitelmia ei sillekään kesäloman ajaksi ole.

Terveystarkit, ulkomaanmatka ja juoksu

Toissaviikon keskiviikkona vietettiin Narun kanssa pari tuntia Mevetissä terveystarkeissa. Per Axelsson arvioi Narun silmät, polvet ja luuston täysin terveiksi. Kennelliiton lausunnot luustokuvista tulivat alkuviikosta ja niidenkin mukaan lonkat A:ta, kyynärät nollaa ja selkä terve. Kilpparitestitkin otettiin, niiden tuloksia odottelen vielä.

Viime viikonloppuna reissattiin pariksi päiväksi Tallinnaan Eestin voittajaan, minulla mukana Naru ja Sarilla sukulaiswalesit Killi ja Tellu. Lauantaina walesit kehässä ja sieltä meidän seurueelle kaikki mitä tultiin hakemaan :) Ihana aurinkoinen päivä, tuntui jo melkein kesältä.

Sunnuntaina Narun kanssa espanjalaisen Juan Naveda Carreron kehään. Naru oli vähän vaisun oloinen, varmaan reissusta väsynyt, mutta esiintyi oikein hyvin. Hyvä arvostelu, erinomainen ja luokkavoitto (kahdesta junnunartusta), mutta jäi ilman SA:ta ja näin ollen myös ilman titteliä. En osannut olla tuosta kovin pahoillani, kun toukokuun näytelmäturnee on kokonaisuudessaan ollut niin onnistunut, ja tämä viimeinenkin kehäkäynti meni tosi hyvin kaikin puolin.

Nice small bitch, correct head, nice neck, very good topline, nice angulation front & behind, hair is a bit silky, movement correct.

Sarille kiitos matkaseurasta ja Narun kehäkuvista!

kuva: Sari Mäkelä

kuva: Sari Mäkelä

Naru on viime viikkoina käynyt jotenkin tavallista suuremmilla kierroksilla, mikä on ilmennyt sekä lisääntyneenä malttamattomuutena arkielämässä että huonona käytöksenä tietynlaisissa tilanteissa. Viimeisten viikon-puolentoista aikana näitä oireita alkoi olla niin säännönmukaisesti ja voimakkaina, että aloin jo olla ihan epätoivoinen ja peloissani, että jotain on isosti vialla. Asiaa purettiin muutamankin ihmisen kanssa (kiitos erityisesti Kaisi ja Sari) ja mm. mahdollista juoksun lähenemistä mietittiin, hormonit kun voivat varsinkin nuoren nartun pistää aika sekaisin. Torstaina se juoksu sitten alkoi! En ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen veritipoista lattialla :) Nyt annetaan teinihirviölle muutama viikko aikaa asettua ja katsellaan sen jälkeen, missä mennään stressitasojen kanssa.

Kirpulla on nyt ollut parit tehistreenit ja tosi hyvin on mennyt. Koira kulkee hyvin ja juoksu-A tuntuu toimivan. Ensimmäisillä toistoilla on nyt juossut aina hyvin, mutta väsyneenä saattaa yrittää pysähtymistä, tai jos edelliselllä toistolla on tehty jotain erikoisempaa (esim. tiukka päällejuoksu A:n kontaktilla). Hyvillä ja luottavaisilla mielin lähden kuitenkin tuolla A:lla SM-kisoihin. Uskon, että tekee hyvät A:t siellä ja jos ei tee niin ei sekään mikään maailmanloppu ole.

Ensi tiistaina vielä viimeiset treenit ja sitten lähdetään kohti Oulua ja SM-kisoja. Perjantaina kisataan todennäköisesti jompikumpi lämmittelykisoista, lauantaina edustetaan HSKH:ta joukkuekisassa ja sunnuntaina sitten vuorossa yksilökisat.

Narun kanssa käytiin nyt keskiviikkona ryhmätreeneissä. Juoksukontakteista puhuttiin ja kieltämättä alkoi vähän kutkuttamaan, josko sittenkin tekisi myös puomille juoksun... Vaan enpä taida jaksaa sitä työtä enkä sitä epävarmuutta, luulen. Vauhdikasta ratatreeniä tehtiin myös ja vauhtia ja intoa riitti, vaikkei ihan kaikille esteille aina osuttukaan :) Enemmän pitäisi jo osata luottaa koiraan ja ohjata siten kuin agilitykoiraa ohjataan. Sama juttu aina nuoren koiran kanssa, jossain vaiheessa oma ohjaus jää sinne pentuhumputuksen tasolle kun koira menee jo kuin vanha tekijä.

Perjantaina kävin kuvaamassa Sarin ihanaa kasvattia Deviä ja samalla napattiin Narusta nättikuva. Lupasin Narun perrojen tuomarikollegioon tiistaiksi eli turkki pidetään viikko ennalta ajateltua pidempään. Keskiviikkona tai torstaina vaihdetaan kesäiseen nakukampaukseen :)

Taitava ja kaunis

Keskiviikkona Narun agilitytreenit. Tutustuttiin pussiin ensimmäistä kertaa, hyvin innostui siitä kuten kaikesta muustakin tähän saakka. Harjoiteltiin myös irtoamista ja kyllä irtosi :) Vähän tehtiin myös ratatreeniä. Aika paljon on vielä matkaa siihen, että tunnetaan toisemme kunnolla radalla, ja tietysti on vielä työtä tehtävä sen eteen, että koira on koulutettu sellaiseksi kuin mitä visioin. Ihan hyvin meni silti ja vauhtia ja intoa riittää kyllä, koiralla siis :) Rimoja putosi ratatreenissä pari-kolme - selittynee kokemattomuudella, mutta pistetään mieleen.

Jouduin jättämään Kirpun torstaitreenit väliin muiden kiireiden vuoksi ja Narun perjantain tokotreenit peruuntuivat HSKH:n toko-kokeen vuoksi.

Tänään lauantaina ajeltiin Narun kanssa Haminan KV-näyttelyyn. Tuomarina oli italialainen Alberto Cuccillato ja perroja oli vain seitsemän kappaletta. Kaikenlaisen sähläyksen seurauksena olin kehän laidalla vasta kaksi koiraa ennen omaa rotua, mutta ehdittiin niiden kahden koiran sekä viiden perrouroksen aikana järjestäytyä ja päästiin kehään. Naru esiintyi kuin unelma: seisottaminen ei ole juuri ongelma ollutkaan, mutta nyt irtosi liikutettaessakin kauniille raville eteeni, minun ei tarvinnut kuin roikkua perässä. Pomput säästi väliajoille ;) Narulle erinomainen, luokkavoitto (luokkansa ainoana) ja vielä SA. Toinen narttu ei paras narttu -kisaan päässyt, joten Naru oli lopulta paras narttu kera sertin! Uros (taisi olla myöskin juniori) voitti rodun ja Naru oli päivän VSP.

Well in type. Lovely feminine expression. Correct bite. Enough square in skull. Small in size. Well angulated. Good coat. Good typical movement.

Kylläpä on ollut hienot pari viikonloppua Narulle! Mietin koiraa näyttelyihin ilmoittaessani, että jos onnistuisi saamaan sertitilin jo nyt auki niin enempää ei voisi enää toivoakaan. Enemmän kuitenkin tuli toivomattakin ja nyt on Narulla jo kaksi sertiä ansaittuna. Ensi viikonloppuna matkataan vielä Tallinnaan näytelmöimään, mutta sen jälkeen voidaan enemmän kuin hyvillä mielin vaihtaa kesäisempään kampaukseen ja palata näyttelyhommiin joskus ensi talvena.

FI AVA

Kirppu teki Tuusulan kisoissa sunnuntaina tuplanollan ja sai viimeisen agilityvalionarvoon vaadittavan agilitysertinsä.

Tästä päivästä oli hytinä. Katsoin kisatkin sen mukaan, että tuomarina on sellainen, jolta ei olla vielä saatu sertiä. Tunne jatkui koko viikonlopun ja sunnuntaina iltapäivällä lähdin ajamaan kohti Tuusulaa sillä ajatuksella, että sertiä lähdetään hakemaan.

Ensimmäiseltä radalta hyvä nolla. Pysäytin puomin, koska se oli heti alussa enkä ollut valmis sitä juoksuttamaan vain siltä varalta, että tehtäisiin nolla - etenkin, kun puomin ja A:n kontaktien erottelu on nyt työn alla. Nopea pysäytys joka tapauksessa, ei siihen istuskelemaan jääty. Sijoitus nollalla kolmas, kakkossijasta jäätiin kaksi kymmenystä ja osanottajia oli 29 eli yksi lisää olisi tiennyt sertin siirtymistä kolmoselle saakka. Totesin tuloslistan äärellä kisojen toimitsijana toimineelle tuttavalle, että ei auta kuin tehdä lisää nollia.

Toiselle radalle lähdin tappoasenteella. Hienolla nollalla maaliin, yksi käännös vähän valui, muuten ei juuri parannettavaa jäänyt. Puomi tällä radalla toiseksi viimeisenä esteenä ja nyt juoksutin tietysti läpi. Sijoitus tällä radalla toinen ja voittaja oli jo valio, joten serti siirtyi meille.

Hyppärille ei oikein enää riittänyt potkua, joten hylly siltä melko alkuvaiheilta.

Siinä se nyt on, Kirpun uran iso tavoite on saavutettu. Ura ei silti hetkeen vielä ole ohi, vaan matka jatkuu. Muutamat SM-kisat olisi Kirpun kanssa vielä tarkoitus kisata ja eiköhän se hyppyvalionarvokin vielä viimeistellä. Jotenkin on nyt sellainen kutina, että saattaa meidän uran parhaat ajat olla vielä edessäpäin :)

Treeniä, näyttelyä, akupunktiota ja lisää näyttelyä

Viime viikon keskiviikkona 6.5. oli Narun ensimmäiset ryhmätreenit :) Tehtiin alkuun rallirataa, jolla testattiin sekä estevetoisuutta että ohjauksen seuraamista. Tosi hyvin meni molempien osalta - Naru etenee mukavan itsevarmasti (vaikka vielä saa mun puolestani tykittää rohkeammin ja varmasti ajan mittaan tulee niin tekemäänkin), mutta seuraa myös kääntöjä hyvin kevyesti. Myös rengasta treenailtiin ja tarjoamisen kautta ja naksun avulla saatiin hyvin onnistumisia, vaikka aiemmin kehyksellisen renkaan kanssa on mennyt vähän höpöilyksi. Ihanasti Naru keskittyi tekemiseen kun oli sen aika ja vapauden koitettua viiletti lelunsa kanssa kamalaa vauhtia ympäri kenttää :)

Jäähkälenkillä Naru kävi lutraamassa kaikki Ojangon ojat. Ei riittänyt enää kahlailu saati ojan reunalla fiilistely, vaan otti oikein vauhtia ja loikkasi niin, että laskeutui aina keskelle ojaa. Kirppu kuumenee aina muiden vesileikeistä ja tälläkin kertaa jahtasi Narua pitkin pusikoita jokaisen ojakäynnin jälkeen, oikea viisasten kerho.

Sateinen ja ojainen kaunotar

Torstaina 7.5. vuorostaan Kirpun viikkoryhmän ensimmäiset treenit, jossa tehtiin perustekniikkaharjoituksena välistävetoja, takaakiertoja ja serpentiiniä. Meillä tietysti suurin osa ajasta meni välistävetojen työstämiseen ja siihen halusinkin panostaa, kun ovat niin selkeä heikko kohta minulla. Talvella käyttöön otettu peruuttelutekniikka saatiin toimimaan hyvin näillä useilla peräkkäisilläkin välistävedoilla, kun vaan oikea rytmi löytyi.

Treenin lopuksi käytiin vielä hallissa tekemässä puomia ja A:ta sekaisin. Kaikki puomit pysähtyi tosi hienosti riippumatta siitä, tehtiinkö samalla kierroksella ensin A-este vai ei. A:t juoksi myös hyvin muuten, mutta sillä kerralla kun puomi tehtiin ensin, mietti selvästi pysähtymistä A:llakin. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät juoksut, varmaan paras yksittäinen treeni tähän mennessä.

Naru kävi myös hallissa jatkamassa rengastreeniä - hyvin meni! Vaihdoin naksupalkaksi heitetyn lelun ja sillä tuli ihan uudenlaista kipinää.

Perjantaina 8.5. oli Narun toko-kurssin ensimmäinen kerta. Katsottiin kouluttajan kanssa perusasentoa ja muutettiin sen paikkaa hieman taaemmas. Pienen makustelun jälkeen tuntui oikeastaan paremmalta tuo muutaman sentin taaempi paikka. Omatoimisesti harjoiteltiin takapäänkäyttöharjoitteena myös vadin ympäri pyörimistä etutassut vadin päällä. Lopuksi paikallaolot, tein tällä kertaa istuen kun on meillä vahvempi. Hyvin pysyi, olisinko käynyt kerran palkkaamassa välillä.

Lauantaina 9.5. suunnattiin Narun sekä Neo-iskän ja omistajansa Ullan kanssa näyttelyyn Mikkeliin. Naru esiintyi oikein kivasti, sai hyvän arvostelun ja tulokseksi sileän erin ja luokkansa ainoana luokkavoiton sekä kehotuksen kehittyä lisää :) Tuomarina oli Helin Tenson.

Selvä sukupuolileima. Hieman pitkältä & matalaraajaiselta vaikuttava narttu, jolla hyvin kaunis pää ja korvat. Hyvä kaula. Hieman pitkä selkä. Hyvä eturinta & rintakehä. Erinomaiset kulmaukset. Rodunomaiset liikkeet. Erinomainen turkinlaatu.

Tämän viikon maanantaina käytiin Waltterin kanssa YESsillä akupunktiossa. Akupunktiosta on selvästi hyötyä Waltterille, mutta hoitojen välejä ei olla onnistuttu kasvattamaan halutulla tavalla ja lääkärimme epäili, että Waltterin iän takia ei ehkä tulla onnistumaankaan. Tämän johdosta hän päättkikin lennosta opettaa neuloittamisen minulle, jotta voidaan kokeilla, josko pystyttäisiin pitämään vaikutus paremmin yllä kotihoidoilla. Tunnin vastaanottoaika venyi 2,5-tuntiseksi, kun käytiin läpi neulojen käyttöä ja oikeiden kohtien löytämistä sekä harjoiteltiin. Nyt alkuun kokeillaan neulojen laittoa parin viikon välein ja katsotaan, miten vaikuttaa Waltteriin.

Pikakurssi akupunktioon.

Tiistaina Kirpun tehis-treenit, Jenna kouluttamassa. Mukava ja sujuva rata, ei kauheasti ohjausjuttuja hiottu vaan enemmänkin katsottiin A:ta ja tehtiin rataa ratana. A:lla pientä haparointia alkuun, mutta otettiin väliin joitakin etupalkattuja suorituksia ja alkoi taas kulkea ihan hyvin. Itsellä oli jotenkin puhti ihan pois niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta ihan hyviä ratasuorituksia saatiin aikaiseksi tilanteeseen nähden. Alla video yhdestä kierroksesta.

Treenien jälkeen käytiin vielä Narun kanssa hallissa tekemässä rengasta ja muutama toisto puomia.

Narun treenit keskiviikkona peruuntuivat kouluttajan kiireiden takia ja Kirpun treenit torstaina kisojen takia.

Torstaina hurautettiin Narun kanssa Tuomarinkartanoon palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Tuomarina Lena Danker ja perroja ilmoitettu 11 kpl, joista kuusi Caraydan-koiraa. Naru oli aika vallattomalla päällä ja liikutettaessa vietti suurimman osan ajassa ilmassa jossain vyötäröni korkeudella :) Tuomarilta tuli tiukkoja ohjeita esittämiseen niin minulle kuin muillekin kehässä olleille ja saatiin koirat kulkemaan jotakuinkin tuomarin toivomalla tavalla. Narusta tuomari tykkäsi kyllä ja Naru voittikin luokkansa (yhteensä kolme koiraa) erinomaisella ja SA:lla ja sijoittui paras narttu -kisassa toiseksi puolitätinsä jälkeen saaden vara-sertin.

15 kk, feminiininen tyttö, jolla oikeat mittasuhteet. Oikeat linjat päässä. Niukka purenta. Hyvät lavat, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Oikea rintakehän muoto. Sopiva luusto. Oikea karvanlaatu ja kihara. Liikkuu hyvällä askelmitalla silloin, kun keskittyy.

Perjantaina taas Narun tokot. Katsottiin kouluttajan kanssa jääviä. Nämä meillä kaikki vaiheessa, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Kotitehtäväksi saatiin harjoitella kuuntelua (Naru tarjoaa mielellään maahanmenoa kaikkeen, vaikka istumisenkin käskyllä osaa) sekä liikkeen tuomista pikkuhiljaa mukaan ensin peruuttamalla, sitten sivuttain liikkumalla ja pikkuhiljaa siitä normaaliin seuraamiseen kääntymällä. Lopuksi otettiin paikkamakuu, jossa keskittymisen mestari ja mallioppilas Naru aiheutti sekasortoa saamalla kaksi karataan-ja-juostaan-ympäri-kenttää -hulluuskohtausta. Vissiin oli sitä mieltä, että johan tuota makailua on tälle treenille tehty riittävästi :)

Tokon jälkeen käytiin vielä hallissa, Kirppu teki muutaman toiston keppejä etupalkalla ja Naru keinua. Otettiin jokunen toisto ihan kokonaisenakin, toimi jotenkin paremmin näin kuin niin että laskeutuu kolisevan pöydän päälle tai että minä häsään jarruttelemassa keinahdusta. Työtä tuossa toki on vielä kaikin puolin jäljellä.

Eilen lauantaina vuorossa puolestaan näyttely Raumalla. Matkasuunnitelmat olivat vähän muuttuneet siitä mitä ne olivat kun koiraa ilmoitin ja olin ihan kahden vaiheilla, lähdenkö ollenkaan. Tulin kuitenkin ostaneeksi perjantaina niin hyvät eväät, että pakkohan se oli reissuun lähteä niitä syömään :) No onneksi mentiin! Naru esiintyi todella hyvin, liikuttaessakin malttoi pääasiassa ravata loikkimisen sijaan eikä myöskään kytännyt minua liiaksi. Unkarilaistuomari Attila Czeglédi ihastui Naruun suuresti, kehui sitä hyvin lupaavaksi ja tekikin siitä VSP:n sertin kera.

Pretty bitch with excellent proportions & very nice static balance. Sweet head expression. Very well made front. Excellent ribcage & topline. Excellent rear angulations. Lovely coat. Lovely temperament. Absolute clean & easy mover.

Tämä omistaja oli yhtä hymyä kehäkäynnin jälkeen. Ihanasti esiintynyt Naru ja hieno tulos hyvässä seurassa!

Sopisiko suukko? (kuva: Sari Mäkelä)

kuva: Sari Mäkelä

Osataan ravata (kuva: Sari Mäkelä)

Jotta ei totuus unohtuisi :) (kuva: Sari Mäkelä)

Kesää kohti

Ulkokausi pyörähti käyntiin tällä viikolla, kesä on tulossa! Maanantaina kävin kouluttamassa omaa ryhmääni ja eilen oli vuorossa toinenkin koulutuskeikka, mutta tänään pääsen vihdoin itse treenikentälle. Naru treenaa pienessä junnukoirien ryhmässä keskiviikkoisin, Kirppu kilpailevien ryhmässä torstaisin (ja lisäksi tehiksessä joka toinen tiistai kesäkuun loppuun) ja Narulla on vielä toko-treenitkin perjantaisin touko-kesäkuun ajan. Kiirettä pitää, mutta voi miten kivaa päästä ulkokentille ja erityisesti Narun kanssa ryhmään!

Kirppu on käynnistellyt kisakautta muutamassa kisassa. Juoksu-A ei oikeastaan ole ihan kisavalmis vielä, mutta kisakentille on pikkuhiljaa joka tapauksessa suunnattava ja koska lisäksi uskon, että Kirpulla avain parhaisiin juoksuihin on itsevarmuudessa niin kisattavakin on, jotta oppii luottamaan, että kisaradallakin A:n saa juosta.

Lauantaina 11.4. kisattiin oman seuran kisoissa Ojangossa. Agilityradalla pelkkä A:n suoritus tähtäimessä ja sillä tavoitteena, että ei pysähdy - tyylillä ei muuten väliä eikä edes sillä, osuuko kontaktille vai ei. Ihan hyvin juoksi, ei näyttänyt harkitsevankaan pysähtymistä. Puomilla Kirppu sitten sovelsi tätä uutta juoksutaitoaan ja pompotteli myös puomin kontaktin läpi ja sen jälkeen väärälle esteelle. Aika hyvin on erotellut nämä treeneissä, mutta kisoja edeltävinä parina viikkona ei kyllä taidettu paljon puomia tehdä.

Hyppärillä oli kaikenlaista hauskaa putkikuviota, jotka ilmeisesti aiheuttivat sen verran hämmennystä että hyllyjä tuli todella paljon. Valitsin hieman valtavirrasta poikkeavat ohjaukset ja toimivat kyllä meille oikein hyvin. Kepeilleviennissä hermo petti ja painoin liian aikaisin päälle, mikä sai Kirpun oikaisemaan toiseen tai kolmanteen väliin. Lopputuloksena harmillinen vitonen, jota ilman oltaisiin kyllä kisattu tosissamme kisan voitosta ja hyppysertistä.

Nyt lauantaina ajeltiin Lohjalle, jossa myöskin ohjelmassa agirata ja hyppäri. Tällä kertaa selvästi edellistä kisa-A:ta epävarmempi suoritus - tuli harjan jälkeen muutaman askelen ravaten ja loppuosan sitten laukalla ja pysähtymättä jatkoi matkaa. Tehtiin tosi hyvän tuntuista rataa loppuvaiheille saakka, sitten onnistuin yhden takaakierron jälkeen hukkaamaan koordinaatit täysin ja vein Kirpun seuraavan esteen ohi. Tämmöisiä nolouksia minulle tapahtuu onneksi aika harvoin, mutta kai se oli joskus taas koettava.

Hyppärillä myös hyvä draivi ja tosi hyvää rataa tehtiin ihan viime hetkille saakka. Sitten kolme estettä ennen loppua Kirppu yritti oikaista suoraan maaliin - kuumeni jo lähdössä juuri meitä ennen menneiden Sarin ja Riian vinkuleluleikeistä ja näytti tuumaavan, että nyt on sopiva hetki mennä hakemaan pallo siskolta pois :) Sain vielä käännettyä maalilta pois ja kaarratettua parin ylimääräisen hypyn ympäri takaisin oikealle radalle ja loppujen lopuksi päästiin virheittä maaliin.

Sunnuntaina kaksi agirataa Purinalla. Tosi hyvät ja rennot A:n juoksut molemmilla radoilla - ensimmäinen edelleen kolmella laukalla, mutta toinen taisi jo olla kahden laukan suoritus tai ainakin sinne päin :) Puomilla epävarmuutta pysymisessä, en tosin ole ihan varma kummalla on suurempi ongelma tässä, Kirpulla vai minulla. Nyt seuraavina viikkoina joka tapauksessa on tähtäimessä A:n ja puomin treenaaminen ristiin, jotta erottelu tulee Kirpulle selvemmäksi. En haluaisi kauheasti alkaa huomautella puomista kisoissa, koska se taas väistämättä vaikuttaa koiran itsevarmuuteen A:lla.

Muutenkin sunnuntain radat tuntuivat hirmuisen hyviltä, kaiken kaikkiaan homma tuntuu meillä nyt toimivan aika mukavasti. Ensimmäisellä hylly hypyn ohituksesta muutama este ennen maalia (taas...), kun oma rytmi sekosi puomilla, kun koira ei jäänyt kunnolla. Toiselta radalta oikein hieno nolla! Oma liikkuminen vähän kankeaa parissa käännöksessä, mutta kokonaisuudessaan tosi hyvä suoritus meiltä. Hirmuisen hyvä aloitus kisavuodelle kaiken kaikkiaan, olin pääosin tyytyväinen kaikkiin viikonlopun ratoihin ja se on aika paljon se.

Parit treenit ja kireä Kirppu

Tiistaina treenailtiin Jennan vetämissä tehistreeneissä. Radan alkupää oli oikein sellaista Kirpulle sopivaa syheröä: takaakiertoa, päällejuoksua, saksalaista, tiukkaa siivekkeenkiertoa jne. Loppupätkällä sitten juostiin senkin edestä eli ensin nurkasta nurkkaan -juoksu kepeille ja keppien jälkeen vielä koko sivun mittainen loppusuora. Hyvin meillä meni, hyviä nollia tehtiin jokunenkin treenin aikana. Veto kepeille epäonnistui ekalla kerralla ja sen jälkeen ei saatu moista enää edes yrittää vaan lähdettiin survomaan valssia edellisen hypyn ja keppien väliin. Ikinä en tuollaiseen kiirevalssiin lähtisi kisaradalla, mutta kyllä se tosiasiassa toimi älyttömän hyvin Kirpulla, todennäköisesti ne vähän koiran linjaa rikkoneetkin suoritukset olivat nopeampia kuin se alkuperäinen vaihtoehto olisi ollut.

Tänään torstaina käytiin iltapäivällä  lenkillä Ojangossa ja samalla vähän juoksemassa A:ta. Edelleen jatkettiin suorituksen liittämistä osaksi rataa, vaikkei se varsinainen juoksukaan ihan valmis vielä ole. Tänään oli kuitenkin ykköskriteerinä se, että juoksee eikä yritä pysähtyä, ja tässä onnistuttiin joka toistolla. Pari kertaa tuli kolmella laukalla, mikä yleensä viestii jonkinlaisesta epävarmuudesta alastulolla, mutta kertaakaan ei yrittänyt pysähtyä. Ja mikä tärkeintä, ensimmäinen suoritus meni itsevarmasti (ja kahdella laukalla), vaikka tehtiin ratamaisesti eli ei esim. nähnyt palkan viemistä ollenkaan. Juoksut olivat kaikenkaikkiaan vähän parempia kuin viime perjantaina, mutta harjan ylittämisessä on edelleen kankeutta. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että en tuosta tänään aio välittää (muuten kuin vähän palkan määrää säätelemällä), vaan palaan siihen sen jälkeen kun ollaan käyty fyssarilla aukomassa paikat.

Naru kävi juoksemassa vähän suoraa etupalkalle, otettiin ensimmäistä kertaa pituuseste mukaan kun se sattui olemaan sopivasti valmiiksi kentällä. Aloitettiin minipituisesta ja venytettiin neljän toiston aikana melkein täyteen medimittaan. Naru suhtautui pituuteen ihan kuten hyppyihin muutenkin, näin se pituuden opetteleminen on kaikilla näillä mennyt. Ekat pari toistoa hyppäsi vähän omituisella matalalla ja hätäisellä tekniikalla, mutta paransi toistoilla. Lopuksi vielä muutama tiukka käännös siivekkeenkiertona, laitoin ensin riman pään maahan kierrettävän siivekkeen päästä ja nostin siitä sitten pikkuhiljaa. Hyvät toistot tuli tässäkin, täytyy tehdä näitä enemmän juuri tällä tavalla vinolla rimalla aloittaen. Tehtiin yksi kierto myös tiukalla leikkauksella ja hienosti onnistui sekin, Narun ensimmäinen takaaleikkaus :)

Treenien jälkeen ajeltiin Viikkiin fyssarille. Vakkarifyssarimme Anna keskittyy tällä hetkellä väikkärin kirjoittamiseen, joten meidät vastaanotti tällä kertaa kollegansa Kirsti Lind. Kuten olin jo veikkaillut, Kirppu oli juminen sekä etupäästä että selästä. Hyvin onneksi vastasi hoitoon ja loppuvaiheilla alkoi vähän jo rentoutua ja nauttiakin. Sai myös vähän laseria selkään lapojen tienoille, tätä ei olla aiemmin kokeiltu. Kotiläksyksi selän ja kylkien venytyksiä namiavusteisesti ja seuraava aika jo parin-kolmen viikon päähän.

Pappavaivoja

Käytiin Waltterin kanssa viikko sitten torstaina Apexissa Lotta Pänkälän vastaanotolla. Ihan vaan vuositarkastus ja samalla puhuttiin lisääntyneestä pissaamisesta. Kaikki päällisin puolin kunnossa, sydänääni ennallaan, veriarvoissa ei mitään. Virtsan ominaispaino vähän matala ja sen johdosta on nyt kokeiltu noin viikon Nutrisal-kuuria elekrolyyttitasapainon palauttamiseksi, jos siinä siis vaikka olisi jotain ongelmaa. Katsotaan miten tilanne jatkuu tästä eteenpäin, onko jo parempi vai siirrytäänkö seuraaviin tutkimuksiin. Uusi Propalin-pullokin saatiin mukaan ja sen aloittamisen jälkeen ei ole enää vuotanut alleen, mikä oli taas muutaman viikon ollut melkein päivittäistä. Aiempi pullo oli ollut käytössä viime syksystä saakka eli ehkä se ei ollut enää ihan freesiä... Muutamassa kuukaudessa sen muistaakseni sanotaankin vanhentuvan.

Maanantaina oltiin akupunktiossa YESsillä. Waltteri reagoi hoitoihin enemmän kuin yleensä ja erityisesti takapäästä oli arka. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut 5 viikkoa ja lääkärimme arvioi tuon olleen nyt vähän liian pitkä väli. Hoitojen väli yleensä tuplataan joka hoidon jälkeen, mutta tällä kertaa sovittiin seuraava hoito jo vähän aikaisemmin eli ennen toukokuun puoltaväliä. Kyllä tuosta tälläkin kertaa apua oli, Waltteri on tiistaista lähtien ollut taas selvästi vetreämpi. Muutenhan se on nyt ollut aika hyvässä kunnossa viime kuukaudet, on jaksanut lenkeilläkin paljon paremmin kuin syksyllä, tunnin lenkkejäkin on hypiskellyt silloin tällöin tyytyväisenä mukana. Alkusyksystä, kun selkä oli huonompana, tuntui raja menevän 30-40 minuutissa, sen jälkeen alkoi olla haluton.

Vuoroa odottelemassa Animagi Apexissa

Kirpun kanssa ollaan ehditty käydä parit tehistreenit sitten viime kirjoittaman. Näistä löytyy vähän tarinaa myös tehisblogin puolelta, kun olin kaksi kertaa peräkkäin bloggausvuorossa: ensin toissatiistaina oltiin omissa treeneissä ja nyt viime tiistaina päästiin vielä tuuraamaan haastajiin. Jännittäviä kuvioita ollaan treeneissä tehty ja ihan hyvin ollaan saatu kaikki loppujen lopuksi toimimaan.

Omatoimisesti ollaan tehty pelkkää juoksu-A:ta, ei muuta. Palkkaa olen jo siirtänyt seuraavan esteen taakse ja tässä ei ongelmia. Nyt on meneillään juoksun saaminen osaksi ratasuoritusta niin, ettei enää käydä viemässä palkkaa yhdessä. Pari hienoa 2on-2offia nähtiin alkuviikosta, mutta eilen perjantaina juoksi heti ensimmäisestä toistosta. Eiliset suoritukset olivat muuten jotenkin kankeita, ei tullut kertaakaan harjan yli sellaisella lennolla kuin pitäisi. Oliko sitten väsynyt vai onko jumissa vai mitä, en tiedä. Seuraavan kerran juostaneen maanantaina tai tiistaina ja reilun viikon päähän on onneksi fyssariaikakin varattuna.

Vähän kutkuttelisi ilmoittaa Kirppu HSKH:n kisoihin kahden viikon päähän, siis ihan agiradoillekin. Työtä on vielä juoksu-A:n kanssa, mutta tuo olisi vika mahdollisuus päästä tekemään ensimmäinen kisasuoritus omassa treenihallissa ja jotenkin tuntuisi hyvältä idealta aloittaa kisaaminen siellä. Viikko aikaa treenata ja miettiä, sitten pitäisi päättää ilmoittaako vai ei.

Naru on tehnyt hallilla pieniä ratapätkiä etupalkalla. Itsenäisiä käännöksiä olen yhdistänyt näihin myös, niitä pitäisi nyt alkaa tehdä enemmän ihan riman kanssa, että oppisi vielä paremmin erottelemaan kääntöhypyt pitkistä hypyistä. Lisäksi olen nyt pystyttänyt keppikujan takapihalle ja ollaan käyty sitä juoksemassa 4-5 toistoa kerrallaan kerran-pari päivässä nyt muutaman päivän. Miten helppoa ja miten kivaa! Selvää edistystä tapahtuu jokaisella treenikerralla, hyvä tästä vielä tulee.

Treeniä, treeniä

No ei nyt niin kauheasti kuin otsikko antaisi olettaa. Kerran-pari viikossa ollaan käyty hallilla kurvailemassa, mutta joskus tullut myös treenittömiä viikkoja.

Tehiksessä alkoi kevätkausi uusien kouluttajien kanssa. Huotarin Pete kävi vetämässä yhdet treenit tammikuussa, kiva rata, jolla oltiin yhtä alun mutkaa lukuunottamatta oikeastaan aika hyviä. Alun mutkakin saatiin kyllä hyväksi hiottua. Noin muuten Peten ehdotuksesta kokeiltiin radalla vähän hiljaisempaa ohjausta eli kaikki ylimääräinen ärinä pois ja vain tarpeelliset este- ja/tai ohjauskäskyt. Tuntui aika hyvältä oikeastaan ja Peten mielestä Kirppu kulki myös varmemman ja vapautuneemman oloisesti näin. Aikoinaan olen päätynyt siihen, että Kirppu syttyy tekemiseen paremmin silloin, kun minäkin ohjaan ja käskytän raivokkaasti, mutta onhan tuosta jo vuosia aikaa ja tilanne on voinut hyvinkin muuttua nyt, kun koiralla on muutenkin itsevarmuutta enemmän kuin nuoruusvuosina. Tätä täytyisi testailla vähän enemmänkin - kunhan vaan muistaisi muulloinkin, kun radan reunalla!

Helmikuusta eteenpäin aina kauden loppuun saakka meitä kouluttaa entinen seura-, joukkue- ja treenikaverimme eli Caloanderin Jenna. Ensimmäiset treenit helmikuun alussa menivät muuten hyvin, mutta tokihan rataan oli leivottu yksi kunnollinen välistävetosarja, joka aiheutti niin suurta tuskaa jo tutustumisessa, että itse suorituksessa luovutin oikeastaan jo ennen ensimmäistäkään välistävetoa. Näiden työstäminen meni sitten vähän nauramiseksi puolin ja toisin, mutta saatiin kuin saatiinkin homma toimimaan ihan perinteisesti peruuttamalla ja oikein rytmittämällä. Olen aiemmin tuon peruuttelutyylin tuominnut liian vaikeaksi toteuttaa käytännössä, mutta ei se oikeastaan sitä sitten ollutkaan, kunhan ei jäänyt vääntämään välistävetoja "voimalla", kuten olen aina sortunut tekemään (Waltterin aiheuttamia traumoja varmasti).

Helmikuun toisella treenikerralla oli Iina tuuraamassa Jennaa. Sillä kertaa treenattiin erityisesti valsseja ja vaikka ei kuviot ihan omilta tuntuneetkaan niin saatiin toimimaan kuitenkin.

Molemmilla helmikuun tehiskerroilla käytettiin puolet omasta treeniajastamme juoksu-A:n treenaamiseen ja pohtimiseen, koska se on nyt meillä kuitenkin se tärkein juttu, ja on myös saatava kisakuntoon ihan viimeistään toukokuun alkuun mennessä. Omatoimisissa ollaan myös keskitytty juoksu-A:han ja tehty sen ohella vain muutamaan otteeseen pieniä ohjausjuttuja, pääasiassa niitä välistävetoja. Treenikertoja A:lla ei ole ollut vieläkään kauhean montaa, alle kymmenen uskoakseni, mutta edistystä on jo tapahtunut paljon. Tällä hetkellä tehdään A:ta erilaisilla lähestymisillä, palkka edelleen suoraan A:n jälkeen. Muutama toisto per treenikerta (yleensä 4-6) ja tyypillisesti näistä valtaosa vauhdikkaita, rentoja kahden laukan osumia. Muunlaiset suoritukset Kirppu korjaa yleensä itse toistolla kahden laukan osumiksi, joten ilmeisesti meillä on samanlainen käsitys siitä, mihin pyritään :) Lähestymisiä voisi nyt parilla kerralla vielä hieman vaikeuttaa ja jos ei mitään ihmeellistä niiden osalta tapahdu niin seuraavaksi olisi ajatuksissa esteiden lisääminen A:n jälkeen.

Naru on käynyt samaiset 1-2 kertaa viikossa treenailemassa. Keppejä ollaan tehty jonkin verran, mutta kun niiden kanssa säätäminen hallilla on niin rasittavaa niin mietin tässä, josko kuitenkin laittaisin nyt keppikujan muutamaksi viikoksi pystyyn omalle pihalle. Piha on jo täysin lumeton ja pian varmaan maa sen verran pehmennytkin, että kepit saisi sinne hyvin tökkäistyä pystyyn. Sitten voisi tehdä pikkutreenit vaikka päivittäin, jos sattuisi olemaan niin reipas.

Puomia Naru juoksee jo kokonaisena. Etupalkka on edelleen käytössä (ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkään) ja hienosti Naru sen vetämänä hakeekin puomin loppuun ja jää 2on-2off:iin odottamaan vapautusta. Viimeksi kokeiltiin vähän sitä, jos minä liikkuisin Narun mukana ja se toi hommaan niin paljon lisää vauhtia, että ei ihan osannutkaan jarruttaa oikeaan kohtaan :) Vähitellen siis ohjaajan liikettä mukaan tai vaihtoehtoisesti lisäpalkka (tai apupalkkaaja, jos sellainen joskus olisi mukana) heti kontaktin jälkeen helpottamaan pysähdystä. Kontakteista ollaan myös keinua tehty jonkun verran eli itse kontaktin tarjoamisen lisäksi päähän juoksemista. Ihan vaiheessa vielä. Juoksu-A:ta aloitellaan varmaan piakkoin, ehkä huhtikuussa.

Pieniä ratakuvioita ollaan nyt tehty melkein joka kerta. Tähtäimenä näissä on estevetoisuuden, vauhdin ja motivaation kasvattaminen eli ehdottomasti kyse on aina hyvin loogisista ja suoraviivaisista pätkistä. Naru on kyllä aika, tuotanoin, iloinen agilitykoira :) Ei se meno aina ihan järkevän näköistä ole vaan enemmänkin näyttää, että kaikki raajat sätkivät eri suuntiin ja jotenkin kummasti se kuitenkin onnistuu pääsemään silti eteenpäin ihan vauhdikkaasti. Rimakorkeudet on meillä miten sattuu, yleensä jossain 25-35 cm välillä tällä hetkellä, eikä Naru kyllä niitä pudottele kuin ehkä kerran kymmenessä treenissä, joten kaipa se sätkivät koipensa kuitenkin hallitsee :)

Pussia, muuria ja pituutta Naru ei ole vielä nähnytkään, rengasta ollaan tehty jonkin verran. Siinäkö ne oli? Ainiin, pöytä. En tiedä opetanko ollenkaan, siis ihan oikeasti. Niin paljon muutakin treenattavaa, että viitsiikö sitä käyttää aikaa esteeseen, joka on koko 12,5-vuotisen kisaurani aikana tullut 4-5 kertaa vastaan kisaradoilla? Nesti kisasi pöydällisellä radalla mielestäni kolme kertaa ja Waltteri sen yksi tai kaksi, Kirpun kanssa ei ole tullut tähän päivään mennessä vastaan kertaakaan.

Kesäryhmien haut aukesivat viikko-pari sitten ja päätin hakea ryhmäpaikkaa sekä Kirpulle että Narulle. Alustavien tietojen mukaan ainakin Naru olisi sellaisen saamassakin, hui! Kirpulle toivon myös ryhmäpaikkaa, koska tehistreenit loppuvat kuitenkin kesäkuun loppuun ja ovat muutenkin vain joka toinen viikko. Lupauduin myös pitkästä aikaa kouluttamaan omaa ryhmää, tai tarkkaan ottaen puolikasta, koska meitä on kaksi kouluttajaa jakamassa ryhmä. Muutaman kerran olen syksyn ja talven aikana vetänyt Tehis kouluttaa -treenejä sekä tuurauksia ja ihan kivaahan se kouluttaminen aina lopulta on, vaikka ennen treenejä usein onkin tunne, että miksi menin lupautumaan ;) Uskoakseni vakioryhmä on mulle kuitenkin parempi kuin tällaiset yksittäiset, koska tykkään siitä että tiedän, kenelle olen treenejä suunnittelemassa.

Aurinkoinen kevätpäivä, metsälenkki lumettomassa Ojangossa, järkkäri mukana - autossa...

Toinenkin syntymäpäivä

Vuodet vierii... Kaikkein ensimmäisin ja ainutlaatuisin Nesti täyttää tänään 15 vuotta!

Nesti viettää sattumoisin syntymäpäiväänsä täällä meillä, kun on vanhempieni reissun vuoksi pari päivää hoidossa. Pääsi tänään vähän hallille hupailemaan ja myöhemmin vietettiin vielä vähän iltaa herkkujen parissa. Viralliset juhlallisuudet on suunniteltu viikonlopulle :)