Tyhjältä näyttää

Käytiin eilen Mäntsälän eläinlääkäriasemalla kuulemassa tyly tuomio: ei pentuja. Vähän oli pelko hiipinyt puseroon tässä viimeisen viikon aikana, kun en mitään muutosta Kirpussa havainnut. Silti uskalsin vähän toivoa, koska eihän tuo viimeksikään paljon mitään näyttänyt ensimmäisten viikkojen aikana. Ultrauksen tulos ei kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt, etenkin kun koko ajan on ilmassa leijunut pieni huoli siitä, että syy edellisen kerran vähäiseen pentumäärään saattaisi olla Kirpussa itsessään. Tällä kertaa tehtiin kaikki mahdollinen niin, että jossiteltavaa ei jäisi, joten vaikea on enää löytää todennäköistä vikaa muualtakaan.

Ei siis taida Kirpusta tulla äitiä toista kertaa. Onneksi sillä on maailmalla yksi ihana tyttö, jota pääsin sitä paitsi pari päivää sitten vähän suukottelemaankin :)

Pysytään nyt tovi vielä sivussa harrastuksista ihan vaan varmuuden vuoksi. Muutaman viikon kuluttua voitaneen sitten jo palailla treenikentille, mikä täytyy nyt nähdä asian hyvänä puolena :) Mitään isompia tai tarkempia suunnitelmia ei todellakaan vielä ole - niitä mietin, kunhan jaksan.

Synttäreitä ja pentuhommia

Ensin kaikkein tärkein uutinen: Waltteri täytti 11 vuotta kaksi viikkoa sitten. Äidin rakas pieni poika :)

Tässä vielä nuori mies, toukokuussa 2013 :)

Kirppu astutettiin saman viikon keskiviikkona ja perjantaina, eli 24. ja 26.7. Astutukset menivät molemmat todella hyvin ja jos nyt saadaan Kirppu niiden seurauksena kantavaksi niin pentujen odotetaan syntyvän syyskuun lopulla. Virallinen laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta lukien on 25.9.

Sulhaseksi valikoitui 3-vuotias suomalaisuros High Voltages Big Bang "Sulo". Sulo päätyi lopullisten vaihtoehtojen listalle tyypin, mittasuhteiden ja liikkeiden ansiosta ja voitti kisan sille keväällä syntyneen pentueen sekä sopivimmalta tuntuvan sukutaulun vuoksi. Selvää tietysti on, että Sulo on terve ja mukavanluonteinen. Se elää keskellä lapsiperheen arkea ja sen kanssa harrastetaan agilitya. Näyttelyissäkin Sulo on käynyt kolmen sertin ja kahden varasertin verran.

High Voltages Big Bang "Sulo" (kuva: Marika Järvinen)

Lopullinen valinta saatiin tosiaan tehtyä muutama viikko sitten muutaman puhelun ja yhden katsastuskäynnin jälkeen. Kirpun juoksu alkoi kolme viikkoa sitten maanantaina ja toissaviikolla aloitimme progesteronitesteissä juoksemisen. Keskiviikkoon mennessä progesteroniarvot olivat jo kohonneet niin pitkälle, että oikea astutusaika olikin yllättäen jo käsillä.

Ensimmäiset treffit sovittiin keskiviikkoillalle. Sulo tiesi heti, mitä varten olimme saapuneet :) Käytiin ensin pienellä remmikävelyllä: Kirppu, joka oli viikonlopusta lähtien vikitellyt ja vokotellut Waltteria kotosalla ja seissyt tälle häntä vinossa, ei jaksanut kiroilla sulhaselleen muutamaa minuuttia kauemmin ennen antautumista. Ihan periaatteesta sen täytyy näköjään ensin kertoa urokselle olevansa aivan liian hieno nainen noin tyhmälle ja rumalle sällille, sen jälkeen vasta voi alkaa kaveriksi :) Tässä tapauksessa "vain ystäviä" -vaihe tosin ohitettiin tyystin ja siirryttiin suoraan itse asiaan. Sulo päästettiin kotipihallaan vapaaksi ja pari minuuttia myöhemmin koirat olivat nalkissa.

Perjantaina ajeltiin Sulon mökkipaikkakunnalle toistamaan lemmenleikit. Tällä kertaa Kirpun periaatteellinen vastustelu kesti noin puoli minuuttia, minkä jälkeen pariskunta melkein saivat toisensa keskellä kylän raittia. Ehdittiin kuitenkin palata pihalle ja päästettiin koirat vapaana aitaukseen. Olipa ihana katsella niiden kosioleikkejä, tuntuivat ihan tosissaan viihtyvän yhdessä, juoksivat ja leikkivät ja flirttailivat. Tälläkin kertaa pari hoiti hommat melkein kokonaan omillaan - hieman kuitenkin käytiin ojentamassa asentoja kun näytti siltä, että homma saattaisi mennä kirjaimellisesti reisille ;) Kymmenen-viidentoista minuutin leikin jälkeen nuoripari oli nalkissa eli perille päästiin tälläkin visiitillä.

Sulon ja Kirpun häävalssi :)

Kirppu jaksoi vielä viikonlopun vokotella Waltteria kotona ja antoi vielä alkuviikostakin sen silloin tällöin astua itseään - minä en kyllä antanut eli jos touhut meinasivat mennä liian villiksi niin koirat päätyivät eri puolille koiraporttia. Waltteri oli juoksun ajan suht' rauhallinen - teki kyllä työtä käskettyä, kun Kirppu tunki takapuolensa sen eteen, ja loppuvaiheilla oli myös aika kiihtynyt Kirpun lähettyvillä, mutta esim. portin toiselta puolelta ei Kirpun perään itkeskellyt. Eli reagoi kyllä juoksuun, mutta ei ilmeisesti enää tuntenut oloaan tuskaiseksi sen vuoksi.

Nyt sitten ollaan rauhassa ja odotellaan, tuottavatko treffit tulosta. Kaikki mahdollinen on ainakin tehty sen eteen, että seuraamuksia olisi. Tällä kertaa en varmaan malta olla ultraamatta Kirppua eli todennäköisesti suuntaamme eläinlääkäriin niissä merkeissä parin-kolmen viikon kuluttua.

Pentue on nyt siis jonkinlainen yhteistyöprojekti Sarin kanssa. Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, mutta Sari on tiiviisti mukana ja tukena ja pennut myös rekisteröidään Sarin Vicway-kennelnimelle. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaamme molemmat: Sarin yhteystiedot löytyvät Vicway-kotisivuilta ja minun tämän blogin sivupalkista oikealta.

Kun astutuspuuhat osuivat viikolle niin samana viikonloppuna ehdittiin taas näyttelykehiin. Lauantaina Helsingin kv-näyttelyssä tehtiin henkilökohtaista historiaa, kun Kirppu jäi ensimmäistä kertaa koskaan ilman sa:ta. Ruotsalainen Renée Sporre-Willes (jolta Kirppu muuten sai sertin ja cacibin kolmisen vuotta sitten) saneli Kirpusta ihan hyvän arvostelun, huomautettavaa oli lähinnä edestakaisista liikkeistä. Kaiken proge- ja astutushäslingin keskellä trimmaaminen jäi todella hätäiseksi ja jalat tein loppuun vasta näyttelypaikalla ennen kehää - siinä kiireessä jäi ehkä jotain oleellisia kohtia siistimättä. Kiitos Sarille, joka teki Kirpun naaman ennen kehää ja oikoi jalatkin näyttelyn jälkeen!

Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta Poria kohti. Ei kauheasti olisi jaksanut edellisen viikon kiireen ja lauantaisen näyttelytuloksen jälkeen, mutta lähdettiin kuitenkin kun reissu oli sovittuna. Kuumassa Porissa päästiin portugalilaisen tuomarin arvostelemana jälleen takaisin sa-tasoon. Kirppu oli lopulta päivän ROP-walesi kera cacibin.

Kirppu kehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Kirppu ryhmäkehässä (kuva: Sari Mäkelä)

Joihinkin näyttelyihin olen koiria vielä ilmoittanut, mutta ainakin ensimmäinen niistä jätettiin väliin. Lopuista päätän sitä mukaa, kun on pakko... Vähän on pöpöpelkoa päällä Kirpun siunatun tilan vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hysteeriseksikään heittäytyä näissä asioissa. No, katsotaan.

Loma

Loma koitti vihdoin, yksi viikko on nyt takana ja reilut kolme vielä edessä.

Loman alkupäivät vietimme mökkimaisemissa Kangasniemellä. Mökillä vietetyt hetket tuntuvat olevan koirille niitä parhaita elämässä: vaikka ei mitään varsinaisesti tehdäkään niin koirien päivät täyttyvät kuin itsestään ulkoilusta, pihapuuhailusta ja tietysti ihmistensä lähellä olemisesta. Tällä kertaa koirilla oli lisäksi nuorempaa sukupolvea tarjoamassa lisäaktiviteettia: kaikki koirat tuntuvat jaksavan lasten matkassa miltei loputtomiin ulkopeleissä, majanrakennuksissa ja saunassa, rantaleikeistä puhumattakaan. Viimeksimainittujen ajaksi Waltteri tosin joudutaan telkeämään saunamökkiin, koska sen läsnäolo ihmisten suunnatessa vettä kohti aiheuttaa lähinnä kaaosta :)

Tulosmielessä on edelleen raportoitavaa vain näyttelyistä. Kirppu on jatkanut kesän turneetaan ihan mukavin tuloksin: Orivedellä 8.6., Tuusulassa 30.6. ja Karjaalla 7.7. Kirppu oli ROP-walesi, Kotkan KV:ssa 16.6. taasen pn-2 kera vara-cacibin.

Kirppu Orivedellä

Heinä-elokuussa pyörimme vielä jonkun verran näyttelykehissä, mutta jossain vaiheessa elokuuta Kirppu jäänee sitten mammalomalle. Uros on valittu ja kosittu ja löytyi kuin löytyikin kotimaisten komistusten joukosta. Lopullinen päätös tehtiin pari viikkoa sitten ja viime maanantaina Kirppu aloitti juoksun. Nyt sitten vaan odotellaan oikeita päiviä ja niiden koitettua suunnataan sulhasen luo. Veikkaisin astutuksen tapahtuvan ensi viikonlopun paikkeilla ja lisätietoa uroksesta ja pentueesta on luvassa sen jälkeen.

Tämä viikonloppu on kulunut aika tiiviisti koneen äärellä agilityn MM-karsintoja katsellen. Olen tätä vuotta ennen osallistunut jokaisiin SM-kisoihin ja MM-karsintoihin vuodesta 2005 lähtien, nyt ensimmäistä kertaa jäivät molemmat koitokset väliin. Kisojen seuraaminen kotikatsomosta käsin tuntuu ihan oikealta eikä välivuoden pitäminen ole harmittanut missään vaiheessa, mutta treenikentille alan jo vähän kaipailla. Jospa ensi vuonna jaksettaisiin taas suunnata energiaa agilityyn, joka on kuitenkin aina ollut se meidän juttu.

Kesä ja Kuopio

Kesä iski yllättäen ja täydellä teholla ja siitä ollaan nyt nautittu täysin rinnoin. Oma piha on jatkuvassa käytössä, molemmat koirat ovat nyt keksineet auringonoton ihanuuden. Makaavat terassilla tai nurmikolla auringonpaahteessa, kunnes läkähdyskuolema on viedä voiton, sitten tassuttelevat huohottaen ja kielet roikkuen sisälle vähän vilvoittelemaan ja juomaan ennen seuraavaa auringonottosessiota. Nestihän tämän on osannut aina, mutta että nämäkin kaksi!

Toissaviikonloppu vietetiin mökillä Waltterin ja Kirpun suureksi riemuksi ja Nestin suureksi harmiksi. Nesti ei halua mitään tyhmiä koiria omaan valtakuntaansa ja hautautuukin aina makkariin mököttämään, kun ilmestymme sen rauhaa ja vapautta häiritsemään. Toisaalta vanhempieni mukaan Nesti väsyy kaikesta mökkitouhuilusta ja seuranpidosta nykyään niin totaalisesti, että pari päivää sängyssä silloin tällöin tekee sille vain hyvää ;) Ikä näkyy Nestillä selvästi siinä, että kaikesta aktiviteetista toipuminen vie koko ajan pidemmän ja pidemmän ajan ja etenkin mökillä Nesti kuulemma nukkuu aina erittäin pitkät ja syvät yöunet.

... ja toki kunnon päikkäritkin aina maistuvat :)

Mökkiviikonlopun sunnuntaina vietettiin Kirpun kanssa pitkä ja hikinen päivä Kuopion paahteessa. Kirppu osallistui kv-näyttelyyn, jossa brittituomari Andrew Brace teki Kirpusta ROP-walesin. Kehän jälkeen tuomari halusi vielä Kirpusta kuvia ja piti minulle puhuttelun sen esittämisestä. Hauska tuttavuus tämä brittiläinen herrasmies :) Waltteri oli ilmoitettu tähän näyttelyyn myös, mutta on siis vielä sairaslomalla. Kivestodistus tuli viime viikolla, mutta luulen, että seuraavakin näyttely jää Waltterilta silti vielä väliin. Sen enempää en ollutkaan sitä tällä erää ilmoittanut.

Kirppu arvosteltavana (kuva: Tapio Kaitila)

Sinne meni

Waltteri pääsi miehuudestaan hieman suunniteltua aiemmin. Huomasin kasvaimen kasvaneen selvästi kevään aikana enkä halunnut odottaa asian kanssa enää kauempaa, joten pari viikkoa sitten keskiviikkona ukko tuikattiin hetkeksi uneen ja kivekset kasvaimineen leikattiin pois. Kasvainta ei tässä vaiheessa lähetetty tutkittavaksi, mutta otettiin talteen siltä varalta, että haluan sen myöhemmin jostain syystä tutkia. Alunperin olin ajatellut sen tutkituttaa, mutta koska kiveskasvaimet ovat leikanneen lääkärin mukaan lähes aina pahanlaatuisia eikä tutkimuksen kautta kuitenkaan pystyttäisi selvittämään syövän käyttäytymistä jatkossa, tultiin siihen lopputulokseen, että tutkimus ei suurella todennäköisyydellä kertoisi meille mitään, mikä ei ollut jo riittävällä varmuudella ennestään tiedossa.

Waltteri on toipunut leikkauksesta hyvin. Vajaan viikon hoiteli takapäätään ahkeraan ja kerran käytiin myös näyttäytymässä lääkärillä, mutta viikko leikkauksesta poika oli jo täysin oma itsensä. Pariin näyttelyyn olin sen jo ilmoittanut - ensimmäinen jää joka tapauksessa väliin rauhoitusaineen tuoman dopingkarenssin takia ja toiseen osallistuminen riippuu toipumisen lisäksi siitä, saadaanko Kennelliitolta kivestodistusta siihen mennessä. Toiveena olisi joka tapauksessa käyttää Waltteri edes kerran pappaluokassa kesän aikana, mutta katsotaan nyt miten käy.

Kirppu on käynyt pari näyttelyä lisää toukokuun alkupuoliskolla. Tampereen ja Helsingin kv-näyttelyistä tarttui matkaan pn2-sijoitukset ja vara-cacibit. Tampereella oli mukana myös Pottu-parson nuorten luokassa. Potulle jälleen erinomainen ja kolmas sija luokassaan.

Helatorstaina osallistuttiin Kirpun kanssa myös agilitykisoihin! Ojangossa hypittiin ensin hyppäri, joka meni oikeinkin hyvin lukuunottamatta yhtä pudonnutta rimaa. Muuta syytä en tiputukselle osaa sanoa kuin sen, että en nähnyt sen tapahtuvan... Aika monet rimantiputukset (kaikilla koirillani) ovat tapahtuneet selkäni takana ja siinäpä se syy sitten lieneekin. Agilityradalla otettiin väärä este heti alkuvaiheilla, muuten tehtiin silläkin varma ja kaunis suoritus. Kultainen Kirppu osaa kyllä hommansa ihan treenimättäkin ja sitä on niin helppoa ohjata, että itseään vain voi syyttää virheistä.

Seuraavista starteista en ole vielä päättänyt, mutta yritän varmaan katsella jotain touko-kesäkuun vaihteeseen. SM-kisat jäävät meiltä tänä vuonna kisaamatta, koska startteja ei tule niin montaa, että voitaisiin edes teoriassa saada nollia kasaan. Joukkuekisaan osallistutaan, jos Walesinterrierikerho saa minijoukkueen kasaan. Tästä tullee meille kaikilla tavoin tällainen välivuosi agilityssa, jotain startteja varmaan otetaan silloin tällöin ja katsotaan, minkälaisiin tuloksiin ne johtavat. Valioksi tuo pitäisi saada jossain vaiheessa, mutta en aio liikaa yrittää sitäkään. Sertit tulevat sitten kun tulevat, uskon joka tapauksessa että tulevat :)

Onni on aurinkoinen kevätpäivä ja oma piha :) Waltteri nautiskelee

Kauniit ja viisaat :)

Tilannepäivitys

Talven aikana on tapahtunut melkein yhtä vähän kuin blogiin on tullut päivityksiä... Tässä kuitenkin lyhyesti tapahtumista.

Joulukuussa käytiin Kirpun kanssa molemmat messarit. Alunperin tarkoitus oli ilmoittautua vain ja ainoastaan, jos Sari laittaisi kasvattajaryhmän, ja vain ja ainoastaan niille päiville, joille kasviskin tulisi, mutta jotenkin muutaman mutkan kautta päädyin taas ilmoittamaan Kirpun molemmille päiville, vaikka kasvista ei tullut kummallekaan... Tavoitteena näyttelyille oli rento ja iloinen esiintyminen ja tätä oikein harjoiteltiin etukäteen :) Tavoite saavutettiin ja meillä oli molemmilla tosi kivaa kehässä molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä pn-3, sunnuntaina Kirppu sai myös Cacibin.

Nuori parsonneiti Pottu osallistui myös lauantain Helsinki Winneriin junioriluokassa. Pottu oli mukavasti luokkansa kolmas (viidestä) erinomaisella.

Tammikuussa jatkettiin näytelmäteemalla ja osallistuttiin Turun KV-näyttelyyn. Kirppu oli ranskalaistuomarin kehässä paras kolmesta walesista.

Helmikuun merkittävin koiratapahtuma oli astutusmatka Ruotsiin. Kirpun kaunis sisko Riia astutettiin komealla nuorella Krabatilla, jonka italialaista isää olen itsekin katsellut vähän sillä silmällä. Krabat olikin kovasti isänsä näköinen ja muutenkin kerrassaan ihastuttava tuttavuus niin ulkomuodoltaan kuin myös luonteeltaan. Hienoja pentuja on varmasti odotettavissa näiden treffien seurauksena!

Helmikuun 26. päivä Nesti täytti 13 vuotta! Pidettiin oikein juhlat, veljeni alakouluikäiset tytöt tekivät parhaansa tappaakseen synttärisankarin sydänkohtaukseen vinkuleluleikeillään :) Nesti on tosi hyvässä kunnossa edelleen ja kaikin puolin oma itsensä.

Maaliskuussa päästiin jo vähän treenaamisen makuun. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla tekemässä vähän sitä-sun-tätä. Juoksukontaktikokeilujakin ollaan tehty kohtuulupaavin tuloksin, mutta muutaman treenin jälkeen jouduin toteamaan, että aika ei tule riittämään kontaktisuorituksen muuttamiseen, kun toukokuussa luulisin kuitenkin haluavani kisaamaan. Eli siirretään tämä joko tuleville treenikausille tai tuleville koirille :)

Maaliskuun alussa käytin Kirpun ja Waltterin rokotuksilla ja eläinlääkärintarkastuksessa. Kirppu oli kaikin puolin kunnossa, mutta Waltterilla todettiin kasvain kiveksessä ja sivuääni sydämessä. Kasvain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä kastraatiolla ja sydänultraakin olen harkinnut. Vaivat eivät ole mitään poikkeuksellisia iäkkään koiran kohdalla, mutta tämä heikkohermoinen omistaja nukkuu yönsä sitä paremmin, mitä tarkemmin kaikki tällaiset asiat ovat "kontrollissa".

Huhtikuussa tuli pari näyttelykäyntiä lisää plakkariin. Kuun puolessa välissä käytiin Kirpun kanssa Vaasassa saakka kokeilemassa onneamme. Ruotsalaistuomari ihastui Kirppuun kovinkin ja Kirppu oli jälleen ROP, tällä kertaa kahdesta walesista. Viime sunnuntaina oltiin Lahdessa, jossa Kirppu oli paras narttu ja VSP. Toukokuullekin on joitakin näyttelykäyntejä suunnitteilla, kesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki.

Agilitykentillä emme ole käyneet viime viikkoina, mutta lähiviikoille muhii pieniä ajatuksia sekä treenien että kisojen suhteen. Mitään paineita en nyt kuitenkaan kisaamisista ota, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu. SM-nollia meiltä puuttuu muutama (neljä ehkä?) ja ne pitäisi Kirpun kanssa saada suht' helposti kasaan, mutta vielä en ole päättänyt, kuinka tosissaan lähdetään niitä yrittämään. Karsintoihin tuskin osallistumme, sillä alustavissa suunnitelmissa olisi astuttaa Kirppu kesän juoksusta, jota odottelen n. heinäkuulle. Valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, enää uros puuttuu :) Näillä näkymin joudumme siis jälleen suuntaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kirpunpötkelö Lahdessa (kuva: Maija Varis)

Kaikenlaista

Typerä otsikko blogipostaukselle, mutta mitä muuta sitä keksisi neljän kuukauden tauon jälkeen? Ei että kauheasti olisi tapahtunut, toisaalta.

Minua vaivaa suuri motivaatiovaje mitä tulee koiraharrastuksiin, lajista riippumatta. Kymmenen vuoden tavoitteellinen (tai jotain sinnepäin) harrastaminen taitaa painaa kropassa ja päässä ja koko kuluneen vuoden ajan koko touhu on lähinnä tympinyt. Olen siis antanut itselleni mahdollisimman paljon lomaa kaikesta ja suunnannut energiani töihin, kodin laittamiseen ja siitä nauttimiseen sekä, noh, olemiseen.

Jotain pientä tuli toki loppukesän aikana touhuttua koiraharrastusrintamallakin.

Karsinnat kisattiin Turussa heinäkuun loppupuoliskolla. Ihan kiva oli osallistua, mutta en saanut itseäni syttymään samalla tavalla kuin SM-kisoissa. Tehtiin ok-radat; ensimmäinen päättyi hylkäykseen, kun veto kepeille veti koiran putkeen, toisella psyykkasin Kirpun kepeiltä pois liian aikaisin. Olin jokseenkin helpottunut siitä, ettei tarvinnut kisata enää sunnuntain radoilla vaan sai keskittyä katsomohommiin.

Yksiin taviskisoihin onnistuin myös ilmoittautumaan elokuussa, siis ainoisiin koko kesänä poislukien SM-kisaviikonloppu ja karsinnat. Kirppu kisasi kolme rataa, joista ensimmäisellä vedin sen keppien ohi (taas...) ja seuraavilta tehtiin tupla. Waltterikin pääsi juoksemaan hyppärin ja ihan hyvin juoksikin, vaikka irtosi kepeille väärällä hetkellä ja otti siitä hyllyn. Liikkui mielestäni paljon paremmin kuin keväällä, eli ehkä oli silloin jotenkin kipeä tai sitten jäykässä kunnossa muuten vaan.

Kolme näyttelykäyntiäkin on takana tälle vuodelle - kaikki kaverin parsoneiden kanssa :) Kivoja kehäkäyntejä ja hyviä arvosteluja, mutta ei suurempia palkintoja tällä kertaa. Kiitos kuitenkin Soilelle hassunhauskojen valkoisten lainasta!

Gwragged Annwn Miss Bella Swan "Pottu" 8,5 kk

Treenaaminen meillä on ollut yhtä vähäistä kuin kisaaminen. Heinä-elokuussa käytiin 2-3 ryhmätreenit ja muuten ollaan vaan taukoiltu. Talveksi en ilmoittautunut ryhmiin ollenkaan enkä ole myöskään  hankkinut omia treenivuoroja mistään kenenkään kanssa. Ojangon halliin minulla on vapaakortti ja suunnitelmana on ollut treenailla talven aikana Kirpun A-este uuteen uskoon. Tavoitteena siis juoksukontakti, jonka rakentamiseen on karkea suunnitelmakin tehty ja epävirallisesti hyväksytetty parilla gurulla ;) Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä tekemään ensimmäiset kokeilut, jo puolitoista kuukautta talvikauden alkamisen jälkeen! Ei hyvältä näytä...

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Hyvää talven odotusta!

Juoksutauko

Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)

(kuva: Jukka Kaitila)

Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.

Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!

SM-mitalisti

Kirppu on tähänastisen uransa aikana ollut aikamoinen joukkuekoira: neljä joukkuerataa, neljä nollasuoritusta, kolme mitalia :) Lauantain joukkue-SM:issä voitettiin ATD:n riveissä minijoukkueiden pronssia eli Kipistä tuli ihka-oikea SM-mitalisti :-)

Rata ei ollut vaikea, mutta ei liian helppokaan - sanoisin, että juuri sopiva joukkuekisaan. Alun kepeillevienti mietitytti eniten ja ehdin vaihtaa ohjaussuunnitelmaani useaan otteeseen, kunnes pari kohtaa ennen omaa suoritusvuoroa päädyin siihen varmaan, mutta aavistuksen hitaampaan vaihtoehtoon. Vaikka mitään joukkueen yhteistä strategiaa ei oltu sovittu, koin itse Kirpun olevan joukkueessa varman nollantekijän roolissa kolmos- ja neloskierroksen koirakoiden ollessa niitä, joilla olisi potentiaalia niihin tosi koviin miinusaikoihin.

Valmistelut menivät tosi hyvin ja oma fiilikseni oli korkealla, kuten aina isoissa kisoissa. Sitten oman vuoron koittaessa meinasi silmissä sumeta ja jalat pettää alta, kun jännitin niin paljon :) Vielä siinäkin vaiheessa, kun jätin koiran lähtöön ja kävelin omaan lähtöpaikkaani, ihmettelin, onko minusta tähän ollenkaan. Oli minusta; tehtiin tarkka ja varma nolla. Itse olin ihan paniikissa koko radan ja kiljuin mielestäni koiraa haltuun joka välissä, mutta paniikki ei kuulemma näkynyt ulospäin. Koiralle näkyi, se teki töitä kuuliaisesti ja sievästi ilman mitään intohimoa. Tällä kertaa kuitenkin tulos merkitsi enemmän kuin suoritus, joten hymy ulottui korvasta korvaan radan jälkeen :)

Rata on Sarilla videolla, tulee tänne jos/kun saan sen joskus omalle koneelle.

Joukkueemme kakkoskoira Essi teki puhtaan radan pienellä yliajalla ja kolmoskoiralle Javalle tuli harmillinen virhe keinulla muuten todella kauniin ja varman suorituksen puolessavälissä. Finaaliin lähdettiin kahden radan yhteistuloksissa kuudensina yliaikanollalla eli edellä oli viisi joukkuetta, joilla oli kaksi puhdasta nollaa. ATD:n ankkurit Jenna ja Neon paukuttivat mielettömän nollaradan omalla vuorollaan ja sen jälkeen jännitettiin... Meidän onneksemme vain kaksi jäljelläolevista viidestä ankkurista ylsi nollarataan ja SM-pronssi oli tosiasia :)

Totinen pronssimitalisti palkintojensa kanssa :-)

Aikaisempina öinä olin nukkunut vähän huonosti, mutta lauantai-sunnuntaiyönä väsymys painoi jo kunnolla ja nukuin kuin tukki! Herätys sunnuntaiaamuun oli aikainen ja vaikea :) Kirppu starttasi yksilöhyppärille kolmannessa ryhmässä, rataantutustuminen oli puoli kymmenen jälkeen aamulla. Tultiin kisapaikalle kasiksi, jotta ehdin katsella rauhassa ensimmäisen ryhmän menoa ja hoitaa lämmittelyt kunnolla ennen omaa rataantutustumista, koska Kirppu lähti ryhmän alkupäässä.

Rata ei ollut vaikea, mutta ihanneaika oli tiukka. Mietin alkuun, lähdetäänkö edes yrittämään siihen, vai tyydytäänkö finaalipaikkaan pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin niihin ohjausratkaisuihin, jotka tuntuivat muuten vaan omilta, enkä miettinyt liikaa sitä, miten saisin hiottua millisekunteja pois suoritusajasta.

Kirppu oli tosi reippaalla mielellä kisapaikalla ja arvasin, että nyt mennään ihan eri tahtia kuin perjantain ja lauantain starteissa. Oikeassa olin - Kirppu lähti tekemään rataa hyvällä vauhdilla ja metelöi melkein joka mutkassa. Tästä johtuen olin sitten myöhässä vähän joka käännöksessä, mutta virheiltä säästyttiin radan puoleenväliin saakka. Sitten Kirppu bongasi yhdessä käännöksessä putken, jonka en ajatellut olevan mikään "ongelmaeste" (enkä nähnyt kenenkään muun sinne hakevankaan), ja upposi sinne ohjaajan aneluista välittämättä. Kokosin itseni tuon väärän putken aikana ja jatkettiin reippaasti maaliin. 14-hypyn käännökseen Kirppu jaksoi vielä tulla rähisten, mutta loppusuoralla alkoi taas hyytyä. Ihan viimeiselle takaakierrolle tein sitten juuri sen, mitä olin päättänyt erikseen varoa, eli jätin ohjaamatta hypyn kunnolla ja päästin Kirpun sen ohi. Ei jääty korjaamaan ja oikaistiin maaliin.


Suorituksesta jäi ristiriitaiset tunteet. Olisin niin kovasti halunnut finaaliin ja hyllytys harmitti kamalasti, mutta toisaalta tuntui tosi hienolta, että Kirppu kulki niin hyvällä asenteella suurimman osan radasta. Nyt, vuorokausi kisojen päättymisen jälkeen, jäljellä on oikeastaan enää hyvä mieli hyppyradan vireestä sekä erityisesti siitä, että viikonlopun tuloksellinen onnistuminen tuli kuitenkin oikeaan paikkaan. Joukkueessa onnistuminen on minulle erityisen hienoa ja vielä erityisemmän hienoa siitä tekee se, että en ole aikaisempina vuosina pystynyt täyttämään paikkaani ATD:n SM-joukkueissa tulosmielessä. Waltterin kanssa on tullut jotain tosi pahoja pettymyksiä muuten niin iskukykyisissä joukkueissa ja Nestikään ei tainnut SM-joukkueradoilla koskaan onnistua (piirinmestiksissä kylläkin). Nyt on kuitenkin koittanut Kirpun vuoro ja Kirppu jos joku on näyttänyt kyntensä nimenomaan joukkuekoirana. Ikää on nyt vajaat neljä vuotta ja tästä se meno vaan paranee :-)

Hoitokoira

Ollaan elelty muutama viikko vähän tavallisuudesta poikkeavassa kokoonpanossa, kun Nesti tuli "hoitoon" ja Waltteri lähti vastavuoroisesti vanhempieni matkassa mökille. Nesti ja Kirppu asettuivat tosi hyvin saman katon alle muutaman kuukauden erossaolosta huolimatta ja elely "meidän tyttöjen kesken" oli mukavaa ja rauhallista :) Nesti pääsi kaupunkilomansa aikana myös karvoistaan, nyt sen on mukava vietellä kesää siistimmässä olemuksessa. Trimmaus tuli suoritettua aika monessa osassa, koska Nesti ei kauhean pitkiä aikoja jaksa olla pöydällä ennen kuin alkaa väsähtää. Kaulan vedin suosiolla koneella, tulevaisuudessa ehkä muutakin, jos ei vanha rouva enää tykkää olla trimmauspöydällä (ei että se olisi koskaan tykännyt).

Kesäinen ja onnellinen Nepu

Toukokuussa kisattiin nuo edellisessä postauksessa mainitut startit, mutta ei muuta. Helatorstain kisoissa en onnistunut tekemään nollia kummallakaan koiralla. Kirpulle molemmissa keppivirheet, hyppäri oli muuten ihan hyvää menoa ja agilityrata taisi hajota siihen kepeille aika lopullisesti. Waltteri pompotteli edelleen tosi jähmeästi ja oli vähän omituinen radalla, hyppyradalla mm. heitti voltin kompastuttuaan muuriin. Päätin jättää sen pois lopuista ilmoitetuista starteista, kun ei tuntunut hyvältä. Kisataan varmaan jotain hyppäreitä nyt kesällä ja syksyllä Waltteri saanee jäädä kokonaan eläkkeelle.

Kirppu kisasi helatorstain lisäksi saman viikon lauantaina Järvenpäässä. Kolmesta startista tuplanolla ja yksi hylly. Hyvää oli varman ja helpon tuntuinen ohjaus, hyvät keppisuoritukset sekä koiran hyvä keskittyminen. Huonoa koiran edelleen huono kunto sekä kontaktit! Hain nollia muiden asioiden kustannuksella ja päästin läpi kontaktisuorituksia, joita en normaalisti hyväksyisi. Tämä johti aina vaan huonompiin kontakteihin, kunnes viimeisellä radalla puomilta karkaaminen johti hyllyyn. Sillä radalla pääsin sentään korjaamaan A:n hyllyn jälkeen. Ei siis loikkinut kontakteja, mutta teki niitä juoksuina - ei hyvä. Toisaalta nollien pelaaminen johti toivottuun lopputulokseen, eli meidät valittiin ATD:n minijoukkueeseen SM-kisoihin tosi tasaisesta ja hyvätasoisesta porukasta.

Treenattukin ollaan - vähän. Käytännössä vain viikottaiset ryhmätreenit. Hyvin on mennyt ja ollaan myös saatu sopivasti pohdittavaa. Erityisesti tällä viikolla Sari onnistui avaamaan Kirpun suurinta ongelmaa eli takaakiertohyppyjen kiertämistä ja hyppyjen taakse hakeutumista hyvin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, ainoastaan sopivat sanat oikeaan paikkaan ja sen seurauksena palikat järjestyivät päässäni paremmin kohdilleen. Tavoitteena on muistaa katsoa tulevan viikonlopun radat läpi nämä jutut mielessä, ettei ainakaan näitä Kirpun tyyppivirheitä pääsisi tulemaan.

SM-kisat kisataan siis tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Tultiin eilen mökille ja tänään käytiin Kirpun kanssa pystyttämässä teltta kisapaikalle, ilmoittautumassa viikonlopun kisoihin sekä ottamassa yksi startti kisakenttään totuttautumisen ja kontaktien muistuttelun merkeissä. Tehtiin ihan hyvä nolla (kai - lähdimme pian oman suorituksen jälkeen, enkä ole nähnyt tuloksia). Vauhti oli hyvä, paitsi että hyytyi taas loppua kohden, ja kontaktit otettiin varmasti ja ajan kanssa. Huomenna ratkotaan joukkuemestaruudet (Kirppu juoksee ATD:n avausosuuden) ja sunnuntaina yksilömestaruudet. Miten kivaa päästä kisaamaan Kirpun kanssa ihan kahdestaan - aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti :)

Tällainen karvakasa löytyi mökiltä :-)