Syntymäpäivä

Meidän perheen hienoin vesikoira täyttää tänään jo kokonaisen vuoden!

Syksyn ja talven kuulumiset

Pikakelaus lokakuulta helmikuulle... Kamera ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan kädessä ollut, joten valtaosa kuvista on taattua kännykkälaatua.

Waltteri elelee rauhallista 12,5-vuotiaan eläkeläisen elämää. Lokakuun puolessavälissä oli uusi "selkäepisodi": Waltteri meni liikuntahaluttomaksi, olisi halunnut vaan nököttää paikoillaan eikä nousta ylös ollenkaan. Kipukohta löytyi alaselästä samoilta paikkeilta kuin aiemminkin. Kipulääke ja fysioterapia auttoivat akuuttiin vaivaan, mutta samaan syssyyn varasin Annan suosituksesta ajan akupunktiolääkärille. Ensimmäinen aika YESsin Anna Hielm-Björkmanille saatiin vasta tammikuulle, mutta sen jälkeen ollaankin käyty säännöllisesti kun hoidosta tuntuu olevan apua. Tällä hetkellä edellisestä käynnistä on melkein kaksi viikkoa ja vanhuuden oireet alkavat taas hiipiä takaisin, kuten odotettavissa tässä vaiheessa onkin. Seuraava aika on varattu viikon päähän.

Herraeläimen trimmaus tammikuun alussa tapahtui osin nyppimällä, osin koneella. Enää en viitsi vanhaa kovin paljon seisottaa pöydällä, joten jatkossa varmaan turvaudutaan yhä enemmän koneeseen. Tiukkaa kyllä teki konettaa, trimmauksen aloittaminen venyi viikkoja kun en vaan meinannut pystyä.

Pappa odottelee vuoroaan YESsin odotushuoneessa

Kirpun elämä on loikoilua, lenkkeilyä ja agilitya - tässä järjestyksessä :) Lokakuussa käytiin vielä yhdet kisat ja saatiin niistä yksi nolla eli noloa mutta totta - yksi jäi vielä uupumaan ensi kesän SM-nollista ;) Sairastelin itse loppuvuodesta paljon ja treenejä jäi välistä, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen ollaan päästy taas vauhtiin. Juoksu-A -projekti ollaan potkaistu jälleen kerran käyntiin ja nyt tuntuu, että se tehdään loppuun saakka eli viedään kisaradoillekin. Useiden kokeilujen, pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin jonkinasteiseen luomuversioon eli juoksutan koiraa täyskorkean A:n yli etupalkalle ilman mitään varsinaisia vaatimuksia ja yritän poimia suorituksista ekstrapalkattaviksi ne, jotka ovat erityisen hyviä. Takana on nyt neljä treenikertaa tällä metodilla ja ihan lupaavalta näyttää kokonaisuudessaan. Kirjoittelen A-projektista ehkä pidemmin jossain vaiheessa, jos ehdin, muistan ja jaksan.

Narua en kauheasti agilityhommiin vienyt loppuvuodesta, kun oli pitkässä turkissa näyttelyiden takia. Lahden ja Helsingin pentunäyttelyistä saatiin luokan kakkossijat kera KP:n, messarien junnuluokista lauantaina EH ja sunnuntaina ERI, JUK4. Messarin jälkeisellä viikolla lähti kikkuran tukka ja samalla vaihtui väri kauniista tummanruskeasta aikuiselle perrolle tyypilliseksi maantienväriseksi - nyyh! Nyt saa taas kasvatella turkkia keväälle, josko sitten huhti-toukokuussa taas käytäisiin muutama näyttely ennen kesätukkaan vaihtamista.

Naru Lahden pentunäyttelyssä 26.10. (kuva: Ulla Virtanen)

Naru Messukeskuksen ulko-ovella joulukuussa

Kauniin neitosen koko on nyt asettunut 40,5 senttiin ja paino lienee 11 kilon paikkeilla. Painoa varmasti tulee vielä lisää kropan kehittyessä. Naru on ollut koko kasvunsa ajan hirmuisen sopusuhtainen ja olemukseltaan tasapainoinen ja nyt kun se on aikuisen mitoissa, en edelleenkään keksi sen rakenteessa mitään moitittavaa. Tämä miellyttää tietysti silmää ulkonäöllisesti sen lisäksi, että on tosi tärkeää sekä koiran yleistä hyvinvointia että tulevia harrastusten rasituksia ajatellen.

Ensimmäinen juoksu alkoi ennen joulukuun puoliväliä. Nuori nainen itse oli asiasta hyvin innostunut ;)

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Naru marraskuussa, ikä 9 kuukautta

Vuodenvaihteen jälkeen on Narukin päässyt keskimäärin kerran-pari viikossa hallille puuhastelemaan. Edelleen ollaan enimmäkseen keskitytty esteosaamiseen. Puomin kontaktin kanssa ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin ja samaa 2on-2off -tarjoamista ollaan jo siirretty keinullekin. Keppikujan juokseminen aloitettiin viikko-pari sitten, takana on nyt muutama treenikerta ja vähän olen jo kaventanut kujaa niin, että hieman joutuu koira taipumaan makkaralle keskellä. Jotain "ratamaista" treeniä (tarkoittaen ainakin kahta peräkkäistä estettä) ollaan myös tehty melkein jokaisella kerralla, mutta tyypillisesti vain muutama este ja 1-2 toistoa. Ihan tuo alkaa jo tuntua pieneltä agilitykoiran alulta.

Kevään toko-kursseille ei Narun kanssa päästy, joten se puoli on nyt hieman jäissä. Omatoimisesti tehdään sen verran kun jaksetaan, ilman sen suurempia paineita. Tokoilu on Narun kanssa tosi kivaa, mutta vaatisi kyllä enemmän omatoimista treenaamista enkä tiedä miten saan sitä itsestäni irti ainakaan jos ei ole ohjattuja treenejä, joissa pitää käydä näyttämässä että ollaan tässä viikon mittaan harjoiteltukin ;)

Muuten Narun kanssa menee hyvin ja se on edelleen kaikin puolin ihana, tietysti :)

Näin ihana aina aamuisin :)

Nestille ei sen kummempaa edelleenkään. 15 vuotta tulee mittariin tässä kuussa ja hyvin menee :)

Nesti kyläilemässä lokakuussa

Tänään käytiin Ojangossa lenkillä ja treenaamassa. Tärkeimpänä tällä hetkellä on tietysti Kirpun A-projekti, kun sillä on jonkinlainen takaraja siinä mielessä että huhti-toukokuussa pitäisi jo olla kisakunnossa. No Kirpun treenit jäivät kuitenkin treenimättä, koska lenkillä ensin ontui muutaman askelen oikeaa etujalkaa, sitten unohti sen ja varttitunti myöhemmin vuoti verta vasemmasta etutassusta. En ihan pystynyt vuotokohtaa paikantamaan, mutta veikkailen olevan peräisin kynnestä, koska vuoto oli niin runsasta ja koska leikkasin kynnet juuri ennen lenkille lähtöä. Siinä vaiheessa joka tapauksessa totesin, että treenaamiset jätetään tänään Kirpun kanssa väliin. Nyt illalla liikkuu edelleen vähän epäpuhtaasti eli katsellaan tilannetta pari päivää; jos paranee niin palaillaan normaaliin elämään ja jos ei niin aletaan miettiä lääkärikeikkaa.

Treeniä, tupsuilua ja pari nollaa

Viimeisen kuukauden aikana ollaan jo treenailtu Kirpun kanssa kovastipaljon. Kesä- ja talvikauden mennessä päällekkäin on ohjattuja treenejä ollut parhaimmillaan kaksikin kertaa viikossa ja lisäksi ollaan hiljaisempina viikkoina käyty omatoimisesti kerran-pari hallilla. Jannen vetämissä tehistreeneissä ollaan tehty radan ohella ihan perustekniikkaharjoituksia - osassa ollaan loistettu ja osassa oltu niin huonoja, etten olisi itsekään uskonut :) Välistävedot olivat ei-niin-yllättäen se pohjanoteeraus ja yhtä ei-niin-yllättäen ovat jälleen/edelleen talven treenilistalla. Omissa treeneissä ollaan kelloteltu juttuja ja muistuteltu kontakteja kisaviikonloppujen välissä. Kesäryhmän vikoissa treeneissä tehtiin kivaa rataa, jossa päästiin tekemään juuri meille sopivia kokeiluja ja fiilistelemään piirinmestiksiä varten, kuten treenin ideana olikin.

Sunnuntaina 21.9. kisattiin pari starttia Järvenpäässä. Ensin agilityradalla tehtiin muuten nolla, mutta... (Huokaus.) Kentän reunalla, kehänauhan päällä, oli jotain vastustamattoman mielenkiintoista ja kun Kirppu sen (ainoana maailmassa) bongasi niin pakkohan sen oli käydä se tarkistamassa. Hylly tästä kierroksesta, varmaankin sillä perusteella että ei ollut hallinnassa, koska kehän ulkopuolella ei käynyt. Hyppärillä mentiin jo parempaan tahtiin, mutta kolmoshypylle sattui Kirpulle erittäin harvinainen rimantiputus ja radan loppuvaiheilla tein huonosti linjatun persjätön keppien jälkeen ja Kirppu ajautui seuraavan esteen taakse eli hylätty siitäkin.

Lauantaina 27.9. kisattiin Helsingin seudun piirinmestaruuksista Purinalla ja Kirppu edusti itsensä lisäksi HSKH:ta joukkuekisassa. Aamun agilityradalla tehtiin tahmea nolla. Ei vaaranpaikkoja muistaakseni, mitä nyt joudun vähän käskyttämään viimeisen hypyn yli, kun Kirpun katse ja ajatus harhautui kehän reunalla istuskelleeseen ratahenkilöön...

Joukkuerata meni jo paljon paremmin, mutta onnistuin olemaan hätäinen yhdessä takaakiertopaikassa ja Kirppu kielsi hypyn, tyyppivirhe siis. Ajanotossa oli ongelmia ja meille ei radalta saatu aikaa, joten päästiin vielä uusimaan. Toinen yritys vielä paljon paremmalla sykkeellä ja virheittä, vaikka toki tulokseksi jäi se ensimmäisellä yrittämällä ansaittu vitonen. Kirppu muuten juoksi railakkaasti kontaktien läpi tällä radalla, ei vissiin ollut aikaa himmailla kun oltiin kerran pelkkää aikaa tekemässä ;) Joukkueen lopullinen sijoitus taisi olla viides yhteistuloksella viisi (kaksi nollaa, kaksi vitosta).

Hyppärillä hyllytettiin jo alkumetreillä putken väärään päähän. Putkea edelsi välistäveto ja ilmeisesti keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin sitten keskittyä vetämään putkeen. Muuten tämäkin rata virheittä ja mukavalla vauhdilla. Hyppäreillähän me viihdytään. Lisäksi jotenkin on alkanut tulla tunne, että päivän ensimmäinen rata on Kirpulla aina vaisu. En tiedä lämpiääkö kunnolla vasta ensimmäisen suorituksen myötä, vai onko vaan pieni pää jäässä vielä ensimmäisen startin aikoihin. Jälkimmäistä veikkaan, koska lämmittelyt eivät tunnu asiaan vaikuttavan (enemmän/vähemmän, spurtteja/ei spurtteja, lämppäesteitä/ei lämppäesteitä jne.) ja lisäksi pahimmat tupsuilutkin tulevat yleensä niihin ensimmäisiin startteihin.

Hetki ennen hyllyä (kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

Viime viikonloppuna kisattiinkin pitkästä aikaa molempina päivinä.

Lauantaina Kirkkonummella kaksi starttia ja kaksi hyllyä. Agiradalla kiltti ja kultainen Kirppuni karkasi ensin lähdöstä (saattoi olla vahinko tai niin aion ainakin uskotella itselleni), sitten karkasi puomilta, jonka seurauksena ajautui seuraavan esteen ohi, ja lopuksi vielä karkasi A:lta, jonne vihdoin palautin ja otin siis hyllyn. Olipa tuhma :)

Hyppärillä tehtiin muuten taas hyvä suoritus, mutta yksi nanosekunnin blackout johti myöhästyneeseen persjättöön, jonka seurauksena Kirppu ehti sujahtaa takaakiertohypylle edestäpäin. Nihkeää tämä nollanteko koiralla, jonka pitäisi olla ihan nollakone... Taitaa ohjaaja olla vähän jäässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Sarin kanssa Kouvolaan kolmeen starttiin. Hyppäri ensin, sillä tehtiin ok-nolla. Ei huomion herpaantumisia, mutta kulki kyllä aika tahmeasti. Ensimmäinen agirata vähän parempi, mutta keppien jälkeisessä possuleikkauksessa en malttanut saattaa loppuun asti (kepeiltä lähdettäessä tällaisen rytmittäminen aina vaikeampaa) ja Kirppu lähti leikkaukseen ennen kuin oli lukinnut hypyn. Viimeisellä agiradalla pääsi taas Tupsu-Kirppu asiaan. Ratahenkilö heilutteli radan toisessa päässä haravaa ja Kirppuhan bongasi tämän jo kun käveltiin lähtöalueelle, oli hyvinkin tärpäkkänä haravahommista. Tuomari puuttui haravanheilutteluun (ei että Kirpun hörhöjä tarvitsisi mitenkään ratahenkilöiden piikkiin laittaa) ja päästiin matkaan. Puolet radasta meni ihan ok, sitten jossain ratahenkilön kohdalla Kirppu unohtui taas toljottelemaan ja jäi melkein sille tielleen. Tuli kuitenkin takaisin ohjaukseen ja päästiin maaliin. Nollan luulin tehneeni, mutta vitonen meille tuloslistaan merkattiin. Hanna kävi asiaa selvittelemässä ja pituuden palikkaan osumisesta oli tuomari kuulemma käynyt lisäämässä vitosen vielä suorituksen jälkeen.

Sunnuntain radoista videot alla, iso kiitos Hannalle kuvaamisesta!

Aika tahmean näköistä on kyllä. Nyt oli tietysti lauantainkin radat alla eli varmasti painoi jo koirankin jaloissa (ainakin ohjaajalla painoi - tuo vikan radan sipsuttelu on kyllä jo säälittävän näköistä, jos ei meno aikaisemmissakaan mitenkään vetreältä näytä), mutta silti en voi tuosta tykätä, kun tiedän koiran pystyneen joskus parempaan, ihan viime kesänäkin eikä vaan silloin joskus kolme vuotta sitten, kun oltiin iskussa. Katsotaan josko meno vähän paranisi, kun kisatahti tästä taas vähän hiljenee. Fyssariaikakin on nyt keskiviikoksi varattu, tulee kroppa tsekattua ja huollettua kuntoon rankan kisakuukauden jälkeen.

Ilon aiheitakin on! Kepit ovat toimineet tosi hyvin, onkohan koko syksynä tullut yhtään virhettä? Rohkeasti olen tehnyt kisaradoilla juttuja, jotka on treeneissä testattu toimiviksi (edes jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana) ja hyvin on Kirppu kaikenlaiset kuviot hanskannut sekä alku- että loppupäässä. Tuntuu tosi hyvältä, kun kepit kuitenkin ovat olleet se eniten virheitä aiheuttanut yksittäinen este läpi meidän kisauran. Myös kontaktit ovat nopeutuneet aikaisemmasta ja ovat nykyään enää harvoin ihan kamalat. Nopeat vapautukset ovat varmaan auttaneet osaltaan tähän, vaikka toki ne ovat sitten myös tuoneet mukanaan niitä satunnaisia karkailuja. Yritetään edelleen ylläpitää sitä sopivaa tasapainoa näiden välillä, tarkoituksena pitää vauhti hyvänä ja sietää pientä tuhmailua, mutta välttää virheiden esiintuleminen.

Narun kuulumisia sitten!

Ikää on nyt reilut 7,5 kuukautta ja säkäkorkeuden osalta ollaan päästy tavoitteeseen eli 40 senttiin :) Hyvällä tuurilla tulee vielä sentti lisää, mutta tähänkin ollaan tyytyväisiä. Kaunis se on edelleen, rakenteessa ei ole huomauttamista ja mittasuhteetkin miellyttävät silmää. Turkki on kuulemma täydellinen, näin minulle on kerrottu :) Näyttää kyllä nätiltä ja on pysynyt täysin avoimena, vaikka on vielä pentukarvaa. Luonteeltaan on edelleen reipas ja retee, iloinen ja hassunkurinen. Vahtiminen on ehkä aavistuksen vähentynyt (tai sitten minä olen turtunut). Muuten ei ole merkkejä mörköilyistä ollut, mutta sunnuntaina sai kisapaikalla aivan ihmeellisen pöhkyttelykohtauksen kun kohtasi pienen taaperoikäisen lapsen. Ei oikein siinä tilanteessa toipunut, mutta sen jälkeen kyllä unohti. Itselle jäi tuo tietysti mieleen kummittelemaan - täytyy hartaasti toivoa, että ei ollut alkusoittoa millekään tulevalle, kun on niin hyvin mennyt ja helppoa ollut. Vaikka eipä tuo kai voi tuosta ihan hulluksi enää muuttua, kun on niin täydellisen täyspäinen ollut tähän saakka.

HSKH:n rally-toko-kurssi ja ATD:n temppukurssi loppuivat syyskuun loppuun, niillä viihdyttiin ja väsyttiin kyllä mainiosti :) Rallyyn en nyt talveksi hakenut, kun päästiin HSKH:n toko-kurssille eli kokeillaan nyt tätä vakavampaa harrastusmuotoa tähän väliin :) Viime viikolla aloiteltiin temppuiluiden ja palkkausmuotojen harjoittelun merkeissä ja tämän viikon torstaina taidetaan jo päästä itse asiaan. Perusasentoa ja seuraamista ollaankin jo harjoiteltu omillaan jonkun verran rally-kurssinkin takia, mutta paljon muuta tokomaista ei taideta olla tehty, Naru ei osaa vielä edes mennä käskystä maahan :) Ihana tuon kanssa on kuitenkin puuhata, kun keskittymiskyky on niin hämmästyttävä ja tehtävien tarjoaminen ja oppiminen alkaa myös olla aika hyvällä tasolla. Vielä pitäisi löytyä aikaa treenailla jotain pientä ihan joka päivä, kun nyt tuntuu että viikot livahtavat niin vauhdilla ohi ja aina on jo seuraava treenikerta eikä taaskaan olla tehty läksyjä :)

Agilitya ollaan käyty tekemässä silloin tällöin, kun ollaan satuttu hallille. Paljon olen nyt naksutellut 2on-2off -asentoa puomilla ja sitä Naru tarjoaakin jo hyvinkin omatoimisesti ja pitkältä etäisyydeltä. Seuraavaksi haluaisin etupalkan mukaan kuvioon - lelun kanssa on tehty vähän kokeiluja, mutta se ei tunnu tässä nyt toimivan kun kädestä tulee kuitenkin nami ja pennun ajatukset on sitten siinä. Katsotaan josko tehdään tämä opetteluvaiheen etupalkkaus namikipolla, tai vaihtoehtoisesti kokeilen yhdistää targetin tässä vaiheessa kontaktisuoritukseen (joka siis tehtiinkin lopulta suoraan asennon tarjoamisen kautta) saadakseni suorituksen suunnan eteenpäin kaikissa tilanteissa, myös silloin kun olen itse takana.

Muita juttuja ollaan tehty agilitykentällä harvakseltaan. Etenemistä jonkun verran, siivekkeenkiertoja vähän enemmän eikä sitten juurikaan muuta. Uusia esteitä en oikein ole jaksanut vielä aloitella - keppikujaa aletaan juosta joskus lähempänä vuoden ikää ja A:n juokseminen varmaan vasta keväällä vähän ennen kesäkautta. Keinu odottaa, että puomin kontaktissa edetään sopivaan vaiheeseen, pussissa ei yleensä ole oikein mitään opettamista. Renkaaseen tarvitsisi mieluiten apupalkkaajan ja kun treenaan yleensä yksin niin en ole sitten sitäkään paria yksittäistä toistoa lukuunottamatta vielä aloitellut. Yritän nyt luoda jonkunlaista suunnitelmaa etenemistreenille, saada radanluvun vahvaksi sitä kautta ja yhdistää sitten pikkuhiljaa erilaisia käännöksiä mukaan, kun ollaan ensin saatu ne erillisinä riittävän vahvoiksi ja itsenäisiksi. Kivaa on ja kiireen tuntua ei nyt ole, hyvä niin.

Kihara ja kieli :)

Triplanolla

Kisat Tuusulassa, kolme agilityrataa. Jari Suomalainen tuomarina ja tosi kivat radat!

Ensimmäinen rata helpohko, yhtä kohtaa alkupuoliskolla mietin, siinä kun oli selvä Kirpulle tyypillisen takaakiertokiellon paikka. Takaakierrolla päätin silti lähteä tekemään pakkovalssin sijaan (sillekin olisi ehtinyt) ja vaikka jossain vaiheessa rataantutustumisen jälkeen vielä harkitsin suunnitelman vaihtoa niin päätin pysyä alkuperäisessä. Radalla otin hypyn tarkasti - niin tarkasti, että meinasin vähän jäädä Kirpun tielle ja partakarvatkin taisi vähän kutitella ohjaavaa kättä hypyn toiselle puolelle jatkettaessa. Muita pahoja paikkoja ei juuri ollutkaan ja nollalla päästiin maaliin. Ihan nopeimmillaan ei ollut ja loppupuolella tuntui hyytyvän aika pahasti.

Toisella radalla jo enemmän haasteita. Eniten mietitytti kepeillevienti, yhdeksänkymmenen asteen kiertokulmaan oli selvästi edullisinta viedä vetämällä, sisäkaarelle jos mieli niin joutui vähän kiertämään edellistä estettä ja sitähän minä vältän viimeiseen saakka. Kirppu osaa kulmat hyvin vetämällä, mutta kiertokulmaa ei olla aikoihin treenattu ja minullahan on näissä usein ollut kisoissa ongelmana liian suurieleinen veto, jolla koira ohjautuu koko esteen ohi. Vetämiseen päädyin, taas rataantutustumisen jälkeen melkein vaihdoin työntämällä runttaamiseen, ja taas päätin luottaa ensimmäiseen fiilikseen ja mennä sillä minkä rataantutustumisessa parhaaksi katsoin. Suoritus taas oikein hyvä, mitä nyt parissa suoran putken jälkeisessä tilanteessa meinasin vähän saada koiran kintuilleni. Kepeillevienti ihan täydellinen, pitäisi luottaa itseensä ja koiraansa (ei mikään uusi mutinan aihe meillä...). Nollalla taas maaliin, selvästi paremman tuntuisella kuin mitä ensimmäisellä radalla tehtiin.

Tuplanolla plakkarissa oli kiva lähteä kolmannelle radalle. Päätin ottaa tarkat kontaktit (ensimmäisillä kahdella radalla en pysäyttänyt) ja tehdä muuten reippaan ja rohkean suorituksen. Kepeillevienti oli taas radan haasteellisin kohta, tällä kertaa lähestyminen oli lähes suora, mutta keppejä edeltäneet esteet syöttivät suoraan vieressä olleeseen suoraan putkeen. Suunnittelin edelliseen väliin linjausta (pientä vekkiä), jolla putki pysyisi pois koiran linjalta ja voisin ajaa rohkeasti suoraan kepeille. Toimi todella hyvin, ei pienintäkään epäröintiä. Loppukiemuroihin tein parit persjätöt tilanteisiin, joihin en ole yleensä uskaltanut niitä laittaa, ja toimivat nekin loistavasti. Jotta ei ihan pelkäksi hehkuttamiseksi menisi niin Kirppu karkasi puomin kontaktilta omin luvin (se niistä tarkoista kontakteista) ja minä tietysti vaan kiireellä perään sen sijaan, että olisin huomauttanut... Maaliin siis kuitenkin nollalla, oikein hyvällä sellaisella, vauhtikin pysyi hyvänä vaikka oli jo päivän kolmas rata. Nollia ei tällä radalla tullut kuin muutama ja Kirpulla oli niistä toiseksi nopein. "Ihan kivasti" SM-nollien keruun käyntiin polkaisseen triplanollan lisäksi saatiin kotiinviemisiksi viimeiseltä radalta agility-sert, meidän toinen :) En tätä ihan vielä osannut odottaa kuntotason puolesta, mutta en pahastukaan - todella hyvällä suorituksella serti meille tänään irtosi!

Videoita ei ole, kun en oikein osannut pyytää ketään kuvaamaan. Täytyy skarpata jatkossa.

Kaudenkorkkauksia

Kesän päättyessä ollaan aloiteltu Kirpun kanssa sekä kisa- että uusi treenikausi.

Lauantaina kisattiin kaksi agilityrataa Purinalla. Ensimmäisellä radalla hallissa Kirppu tahmaili puomin alastulolla, jäi kyttimään edessä ollutta putkea jonne ei toki ollut tarkoitus mennä. Vellihousuohjaaja ei tietenkään malttanut vaatia kunnollista kontaktisuoritusta, vaan otti jatkamaan vauhdissa, sillä seurauksella että Kirppu painui ensin väärää putkea kohti ja sieltä sitten vastahakoisesti oikeaan suuntaan eli kepeille. Kepeillä sitten löysäili itsensä toiseen väliin kiretokulmasta useamman kerran, muistaakseni ihan hyllyn arvoisesti. Parin esteen päästä vielä lentokeinu, minkä uusin ja poistuttiin radalta. Kiva olisi ollut tehdä rata loppuunkin, kun mielenkiintoisimmat kohdat olivat vasta tuloillaan, mutta vähän taisi jo fiilis lössähtää sekä koiralta että ohjaajalta.

Toinen rata ulkona ja kiva profiililtaan, kuten oli ensimmäinenkin. Kirppu oli vähän tahmean tuntuinen, en muista metelöikö edes. Suht' siistillä nollalla edettiin silti loppukurveille saakka, siellä sitten meinasin törmätä siivekkeeseen sillä seurauksella, että myöhästyin seuraavasta ohjauksesta ja Kirppu ajautui putken ohi.

Kisat olivat samalla walesinterriereiden rotumestaruudet, joissa Kirppu sijoittui hyllyllä ja vitosella hienosti viidenneksi viidestä osanottajasta ;) Tämä kisakentille paluu tuntuu meillä olevan aina vähän tahmaista, mutta vaikka koira(kin) vähän kuutamolla oli niin onneksi ollaan hyvin kaukana siitä uunoilusta, millä aloitettiin viime syksynä :)

Treenirintamallakin alkoi tapahtua uutta tällä viikolla. Haettiin elokuussa HSKH:n tehotreeniryhmään eli tehikseen ja viime viikolla tuli tieto, että ollaan päästy mukaan. Tiistaina oli jo ensimmäiset treenit Ojangossa, Janne Karstunen kouluttamassa. Tosi kiva rata, vauhdikas ja sopivan haastava olematta kuitenkaan liian pelottava kauden ensimmäiseksi treeniradaksi ;) Heti alussa minulle hankala kuvio - sellainen, jossa en oikein uskalla tehdä mitään ja toivon vaan, että koira sattuisi jollain taikuudella osumaan oikeaan väliin :) Siihen kokeiltiin sitten useita ohjausvaihtoehtoja ja saatiin kaikki toimimaan - nyt vaan vähän lisää treeniä näille niin johan on uutta työkalua pakissa, kun vastaavia paikkoja tulee seuraavan kerran vastaan. Kepeistäkin keskusteltiin ja yhtä takaakiertoa vähän hiottiin, kaikki saatiin toimimaan.

Keskiviikkona kesäryhmän treenit, nämä jatkuvat vielä tämän kuun. Jonna toi tosi kivan radan, paljon sellaisia haasteita, mitä nyt kaipaankin, erityisesti rohkeaan liikkumiseen liittyviä juttuja. Hyvin selvittiin tästäkin treenistä - monet pahat kohdat heti kerralla hyvin ja loputkin viimeistään muutaman toiston jälkeen. Mielen päälle jäi erityisesti persjättöjen tekeminen monenlaisiin tilanteisiin, monenlaisilla lähestymisillä (tämä olikin jo treenilistalla) sekä pyöräytysten vahvistaminen, näitä ollaan tehty tosi vähän viimeaikoina.

Naru pääsi vähän esteiden liepeille touhustelemaan molempina treeni-iltoina. Keskiviikkona kokeiltiin juttuja putkilla ja jutut toimi ja putket toimi :) Eteenmenoja tehtiin hieman vinoilla hypyillä, nämä on olleet haasteellisia (kaahottaa vinoista ohi, vaikka palkka on suoraan takana), mutta nyt meni jo aika hyvin. Siivekkeenkiertojakin vähän muistuteltiin mieleen ja todettiin, että Naru on unohtanut tempun kokonaan oikealta kädeltä lähetettynä eli vastapäivään kiertäen. Torstaina otettiin kierrot uudelleen työstön alle ja pienen helpotuksen jälkeen Naru osasi taas kiertää molempiin suuntiin :) Molempina iltoina myös pientä työstöä kontaktihommille - kai näitäkin pitäisi alkaa jo ihan oikeasti tehdä eikä vaan voivotella. Jotain oivallusta saattoi kiharaisessa pienessä päässä syntyäkin, tyhmähän tuo pupelo ei todellakaan ole.

Sunnuntaina kisataan Kirpun kanssa taas muutama startti ja kun ensi viikolla ei näillä näkymin päästä ryhmätreeneihin niin jotain omatoimisia pitäisi vähän suunnitella. Vaikka en muuten niin kesän loppumisesta osaakaan iloita, niin uuden treenikauden aloittaminen tuntuu kyllä aina yhtä mukavalta :)

Näyttelydebyytti

Lauantaina korkattiin Narun näyttelyura kotikulmilla eli Hakunilan pentunäyttelyssä. Kaisi tuli paikan päälle opastamaan koiran laittamista kehäkuntoon ja kannustamaan kehän reunalle - kiitos siitä! Naru oli ainoa perro, sai KP:n eli oli ROP-pentu ja sijoittui vielä hienosti kasiryhmän toiseksi :) Tuomarina sekä rotu- että ryhmäkehässä oli Kati Heiskanen.

Kaunis 6 kk vanha feminiininen narttupentu. Erinomaiset mittasuhteet. Hieno vahva pää, ihana ilme. Tyylikäs kaula. Vahva selkä. Erinomainen runko, luusto, kulmaukset ja tassut. Liikkuu kaikin puolin hienosti. Hyvälaatuinen kiharainen karvapeite, reipas luonne. Lupaava tyttö.

Aivan täydellinen ensimmäinen näyttelykokemus pennulle! Mukava, pennun positiivisesti kohtaava ja sitä kauniisti käsittelevä tuomari, hyvä näyttelypaikka, sopivan lämmin ja kuiva ilma (siis niin kauan kun kehät kesti - lopuksi kyllä kastuttiin läpimäriksi) sekä iloinen ja innostunut pentu :) Rotukehässä oli vielä hieman malttamaton, mutta ryhmäkehä meni täydellisesti myös esiintymisen osalta, mikä on jo paljon enemmän kuin kuusikuiselta voisi toivoakaan. Tuon kanssa oli niin kivaa kehässä, että tuskin jaksan odottaa seuraavaa yhteistä kehäkierrosta :)

ROP-pentu poseeraa suoraan kameralle... (kuva: Tytti Lempinen)

RYP-2 palkintopallilla (kuva: Tytti Lempinen)

Puolivuotias

Onnea Narulle tänään puolivuotissyntymäpäivänä :) Painoa neidolla on 9,9 kg ja korkeutta 39 cm ja hän on tietysti kovin kaunis ja muutenkin ihana :)

Naru 6 kuukautta

Ollaan harrasteltu kaikenlaista viime viikkoina. Aloitettiin viikko sitten perjantaina HSKH:n rally-tokon alkeiskurssilla ja siellä vastaan tulleita "temppuja" ollaan sitten treenailtu kotioloissa. Tokoajatukset olin jotakuinkin haudannut ainakin toistaiseksi, mutta kun rallya varten kuitenkin pitäisi vähän seuraamista ja sen sellaista treenailla niin melkein samalla vaivalla voi sitten tehdä tokomaisesti tai ainakin sinne päin. Rallykurssin lisäksi ollaan ATD:n kolmikertaisella temppukurssilla, jonka ensimmäinen kerta oli maanantaina. Hienosti Naru on tehnyt töitä molemmilla kursseilla, keskittynyt täysillä minun kanssa tekemiseen muista koirista välittämättä. Ja voi sitä taivaallista rauhaa ja hiljaisuutta, mikä kodissa on vallinnut iltaisin oppituntien jälkeen - pieni on ollut väsynyt :)

Agilitya ollaan nyt tehty aika vähän, kun ei oikein ole ollut fiilistä. Putkea tuo juoksee jo pyytämättäkin, siivekkeenkierrot onnistuvat parin metrin etäisyydeltä kaikilla tavoin ja irtoamissuoria etupalkalla ollaan tehty suht' säännöllisesti myös. 2on-2off -alkeet täysin vaiheessa vielä - sitä fiilistä odotellessa... Kaiken kaikkiaan kuitenkin ollaan oikein hyvässä vaiheessa siihen nähden, mitä ajattelin tässä kesän aikana agilityn saralla tapahtuvan.

Näyttelyremmissä Naru on ollut tämänpäiväistä kuvaussessiota ennen kaksi kertaa ja on kyllä osoittautunut ihan luonnonlahjakkuudeksi siinä. Ei tarvitse kun asetella seisomaan ja siinä se sitten pönöttää täydessä ryhdissä, katse kaukaisuudessa, kunnes toisin sanotaan. Yhtään namia tai muutakaan palkkaa en ole sille näissä touhuissa vilauttanut vaan päätin kokeilla menisikö pelkällä maltillisella kehulla ja meneehän se :) Hyvä jos jatkuu näin, eipähän ainakaan ala kyttäilemään minulta mitään kehässä. Kerran ollaan siis treenailtu omillamme ja kerran HSKH:n näyttelykoulutuksessa - nyt ei sitten enempää asiaa mietitäkään ennen ensimmäistä oikeaa kehäkäyntiä, joka on edessä ensi lauantaina Hakunilan pentunäyttelyssä.

Kaikin puolin menee kyllä tosi hyvin pienen kiharaisen kanssa. Naru on edelleen hirmuisen iloinen ja avoin tyyppi, suorastaan hullunkurinen ja vallaton :) Kamala määrä energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta todella hyvin myös sitä keskittymiskykyä ja fokusta, joka tekee kouluttamisesta niin antoisaa. Ei nuo territkään ole koskaan, kukaan, olleet vaikeita kouluttaa tai motivoida, mutta joku ero tässä kuitenkin on. Sellainen tietty palvelualttius varmaan, siis halu tehdä töitä ihmiselle sen sijaan, että haluaa vaan tehdä mitä vaan kunhan on hauskaa. Ei iso ero oikeasti, mutta tuo tietynlaista intensiivisyyttä hieman lisää koulutustilanteisiin sekä mahdollisuuden keskittyä koko ajan täysillä itse asiaan, kun ei juurikaan tarvitse kilpailla koiran huomiosta minkään ulkopuolisen kanssa.

Ihmisille Naru on edelleen täysin avoin ja toisia koiria kohdatessaan myös reipas ja iloinen olematta mitenkään päällepäsmäri ainakaan vielä tässä vaiheessa. Yksittäisiä koiria haukkuu edelleen joskus ja kotioloissa on kyllä raivostuttava vahtija muutenkin, vielä pahempi kuin Nesti :) Toivottavasti vähän rauhoittuu kun ikää ja varmuutta tulee lisää, vaikka toisaalta olihan tämä piirre tiedossa kun rotuun sekaannuin eli hyväksyttävä se on joka tapauksessa. Ja kun ei niitä huonoja puolia pennussa tähän mennessä kauheasti ole tullut esiin niin tuon yhden kanssa varmasti pystyn elämään. On se niin kiva ja reipas kaveri ollut tähän mennessä - enemmän kuin edes uskalsin toivoakaan ja aika paljon kuitenkin uskalsin :)

"Tännehän me oltiin menossa - oltiinhan?"

Synttäripoika

Kaikista rakkain rakas, Waltteri, tänään 12 vuotta.

Auringonpalvoja syntymäpäivänään

Lomalla

Kesälomani ensimmäiset puolitoista viikkoa ollaan vietetty mökillä :)

Territ on trimmattu kesäkarvaan. Naru on harjoitellut uimista ja tehnyt (hyvin satunnaisesti) pikkutemppuja, lisäksi se on pitänyt meistä hyvää huolta haukkumalla urheasti kaikkea vähänkin epäilyttävää... Huokaus. Veden pentu on kyllä ottanut elementikseen. Uimaan lähtee mielellään lelun perässä ja näyttäisi uivan tasapainoisesti ja hyvällä tekniikalla. Waltterikin on pulikoinut, mutta Kirppu on jättänyt moiset touhut hölmömmille.

Pupelo täytti viime keskiviikkona jo viisi kuukautta ja alkaa olla aikamoisen iso rotkale! Painoa oli viisikuukautispäivän paikkeilla 8,5 kiloa ja korkeutta 37,5 cm. Naru on siis ohittanut koossa Kirpun ja Kirppu on taas perheen kirppu :) Etu- ja kulmahampaat ovat kaikki jo vaihtuneet, kulmahampaat ovat itseasiassa putoilleet tässä mökkiviikon aikana. Taaemmas kitaan en ole kauheasti tiiraillut, kai sielläkin on jotain tapahtunut. Energiaa pennulla on aivan kauheasti ja jotenkin pahoin pelkään, että lisää on tulossa. Nyt kun palaillaan kotimaisemiin, päästään taas suuntaamaan energiaa enemmän harrastuspuuhiin. Vielä on muutama viikko lomaa jäljellä :)

Lomalla on viihdytty laiturilla

... ja lutrattu vedessä

... ja järsitty kenkiä

... ja kadehdittu kavereiden keppejä

... ja saunottu

... ja uitu

... ja grillattu

... ja chillattu.

Hellepäivän treenit

Kesä tuli viimein. Tykkään tietysti, mutta koirien kanssa harrastamista tuo vähän haittaa. Kirppu-raasu on vielä kolmen kuukauden turkissa, kun ei vaan ole ollut aikaa ja jaksamista kuoria sitä kesäkarvaan. Jospa sitten lomalla, joka alkaa ihan justkohta vihdoinkin.

Tänään oltiin kuitenkin Kirpun kanssa ryhmätreeneissä. Helteen vuoksi ei tehty rataa vaan pari lyhyempää pätkää esteosaamisten vahvistamiseksi.

Ekalla pätkällä kontaktiralli puomin ja A:n kontaktien testaamiseksi ja vahvistamiseksi. Otin ensimmäisellä kierroksella puomin läpijuoksuna ja palkkasin A:n, toisella vedettiin koko rata raivolla ja kontaktit läpijuoksuina ja kolmannella palkkasin molemmat kontaktit. Hienosti meni! Jännästi tunsin pientä epävarmuutta vikan kierroksen puomilla, mietin että näinköhän pysähtyy. Täydellisesti otti silti, jotkut koirathan ottavat kyllä ohjaajan epävarmuudestakin kaiken ilon irti ja tekevät silloin kuten lystäävät. Silti hassua tuo oma jännäämiseni, Kirppu on kuitenkin niin kuuliainen ja tunnollinen kontakteilla, että oikeastaan on vaan positiivista jos joskus vähän kokeilee.

Toisessa pätkässä kokeiltiin vähän U-putken suorittamista takaa (Kipi toimi juuri kuten pitääkin) ja pienessä ratapätkässä otettiin samaisen U-putken lisäksi persjätöt keinulle ja kepeille. Tosi hyvin kesti persjätöt, kepeillä noiden testailu onkin treenattavien asioiden listalla lukuisten muiden keppijuttujen joukossa. Luulen, että eivät ole ongelma Kirpulle, itselle vaan pitäisi saada enemmän luottamusta.

Naru tuli treenien lopuksi pyörimään kentälle. Tehtiin pari suoraa putkea niin, että kouluttaja Jenni avusti palkkaamisessa. Jos näkee lelun putken läpi, menee miljoonaa läpi, ja jos ei näe, menee miljoonaa ohi :) Yksi vino lähestyminen saatiin kuitenkin toimimaan kun autoin riittävän läheltä putken suuta ja toisaalta Jenni huolehti, ettei Naru päässyt kaahaamaan lelulle putken ohi. Innoissaan se ainakin on :) Putkitouhujen jälkeen naksuttelin Narulle vielä vähän damia ja otettiin myös muutamat kierrot siivekkeiden ympäri. Hyvin hoksasi mistä kierroissa oli kyse, vaikka ollaan aikaisemmin kierretty mitälie tötsiä milloinkin ja aina muualla kuin kentällä. Reippaasti uskalsin jopa ottaa mukaan toisen siivekkeen ja yhdistää kaksi peräkkäistä kiertoa. Etäisyyttä pitäisi näissä edelleen kasvattaa ja kohta aloittaa myös ohjaajasta poispäin kiertämisen opettelua.

Kuvia ei ole tullut otettua. Lomalla sitten...