Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.
Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)
(kuva: Jukka Kaitila)
Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.
Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!
Kirppu on tähänastisen uransa aikana ollut aikamoinen joukkuekoira: neljä joukkuerataa, neljä nollasuoritusta, kolme mitalia :) Lauantain joukkue-SM:issä voitettiin ATD:n riveissä minijoukkueiden pronssia eli Kipistä tuli ihka-oikea SM-mitalisti :-)
Rata ei ollut vaikea, mutta ei liian helppokaan - sanoisin, että juuri sopiva joukkuekisaan. Alun kepeillevienti mietitytti eniten ja ehdin vaihtaa ohjaussuunnitelmaani useaan otteeseen, kunnes pari kohtaa ennen omaa suoritusvuoroa päädyin siihen varmaan, mutta aavistuksen hitaampaan vaihtoehtoon. Vaikka mitään joukkueen yhteistä strategiaa ei oltu sovittu, koin itse Kirpun olevan joukkueessa varman nollantekijän roolissa kolmos- ja neloskierroksen koirakoiden ollessa niitä, joilla olisi potentiaalia niihin tosi koviin miinusaikoihin.
Valmistelut menivät tosi hyvin ja oma fiilikseni oli korkealla, kuten aina isoissa kisoissa. Sitten oman vuoron koittaessa meinasi silmissä sumeta ja jalat pettää alta, kun jännitin niin paljon :) Vielä siinäkin vaiheessa, kun jätin koiran lähtöön ja kävelin omaan lähtöpaikkaani, ihmettelin, onko minusta tähän ollenkaan. Oli minusta; tehtiin tarkka ja varma nolla. Itse olin ihan paniikissa koko radan ja kiljuin mielestäni koiraa haltuun joka välissä, mutta paniikki ei kuulemma näkynyt ulospäin. Koiralle näkyi, se teki töitä kuuliaisesti ja sievästi ilman mitään intohimoa. Tällä kertaa kuitenkin tulos merkitsi enemmän kuin suoritus, joten hymy ulottui korvasta korvaan radan jälkeen :)
Rata on Sarilla videolla, tulee tänne jos/kun saan sen joskus omalle koneelle.
Joukkueemme kakkoskoira Essi teki puhtaan radan pienellä yliajalla ja kolmoskoiralle Javalle tuli harmillinen virhe keinulla muuten todella kauniin ja varman suorituksen puolessavälissä. Finaaliin lähdettiin kahden radan yhteistuloksissa kuudensina yliaikanollalla eli edellä oli viisi joukkuetta, joilla oli kaksi puhdasta nollaa. ATD:n ankkurit Jenna ja Neon paukuttivat mielettömän nollaradan omalla vuorollaan ja sen jälkeen jännitettiin... Meidän onneksemme vain kaksi jäljelläolevista viidestä ankkurista ylsi nollarataan ja SM-pronssi oli tosiasia :)
Totinen pronssimitalisti palkintojensa kanssa :-)
Aikaisempina öinä olin nukkunut vähän huonosti, mutta lauantai-sunnuntaiyönä väsymys painoi jo kunnolla ja nukuin kuin tukki! Herätys sunnuntaiaamuun oli aikainen ja vaikea :) Kirppu starttasi yksilöhyppärille kolmannessa ryhmässä, rataantutustuminen oli puoli kymmenen jälkeen aamulla. Tultiin kisapaikalle kasiksi, jotta ehdin katsella rauhassa ensimmäisen ryhmän menoa ja hoitaa lämmittelyt kunnolla ennen omaa rataantutustumista, koska Kirppu lähti ryhmän alkupäässä.
Rata ei ollut vaikea, mutta ihanneaika oli tiukka. Mietin alkuun, lähdetäänkö edes yrittämään siihen, vai tyydytäänkö finaalipaikkaan pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin niihin ohjausratkaisuihin, jotka tuntuivat muuten vaan omilta, enkä miettinyt liikaa sitä, miten saisin hiottua millisekunteja pois suoritusajasta.
Kirppu oli tosi reippaalla mielellä kisapaikalla ja arvasin, että nyt mennään ihan eri tahtia kuin perjantain ja lauantain starteissa. Oikeassa olin - Kirppu lähti tekemään rataa hyvällä vauhdilla ja metelöi melkein joka mutkassa. Tästä johtuen olin sitten myöhässä vähän joka käännöksessä, mutta virheiltä säästyttiin radan puoleenväliin saakka. Sitten Kirppu bongasi yhdessä käännöksessä putken, jonka en ajatellut olevan mikään "ongelmaeste" (enkä nähnyt kenenkään muun sinne hakevankaan), ja upposi sinne ohjaajan aneluista välittämättä. Kokosin itseni tuon väärän putken aikana ja jatkettiin reippaasti maaliin. 14-hypyn käännökseen Kirppu jaksoi vielä tulla rähisten, mutta loppusuoralla alkoi taas hyytyä. Ihan viimeiselle takaakierrolle tein sitten juuri sen, mitä olin päättänyt erikseen varoa, eli jätin ohjaamatta hypyn kunnolla ja päästin Kirpun sen ohi. Ei jääty korjaamaan ja oikaistiin maaliin.
Suorituksesta jäi ristiriitaiset tunteet. Olisin niin kovasti halunnut finaaliin ja hyllytys harmitti kamalasti, mutta toisaalta tuntui tosi hienolta, että Kirppu kulki niin hyvällä asenteella suurimman osan radasta. Nyt, vuorokausi kisojen päättymisen jälkeen, jäljellä on oikeastaan enää hyvä mieli hyppyradan vireestä sekä erityisesti siitä, että viikonlopun tuloksellinen onnistuminen tuli kuitenkin oikeaan paikkaan. Joukkueessa onnistuminen on minulle erityisen hienoa ja vielä erityisemmän hienoa siitä tekee se, että en ole aikaisempina vuosina pystynyt täyttämään paikkaani ATD:n SM-joukkueissa tulosmielessä. Waltterin kanssa on tullut jotain tosi pahoja pettymyksiä muuten niin iskukykyisissä joukkueissa ja Nestikään ei tainnut SM-joukkueradoilla koskaan onnistua (piirinmestiksissä kylläkin). Nyt on kuitenkin koittanut Kirpun vuoro ja Kirppu jos joku on näyttänyt kyntensä nimenomaan joukkuekoirana. Ikää on nyt vajaat neljä vuotta ja tästä se meno vaan paranee :-)
Ollaan elelty muutama viikko vähän tavallisuudesta poikkeavassa kokoonpanossa, kun Nesti tuli "hoitoon" ja Waltteri lähti vastavuoroisesti vanhempieni matkassa mökille. Nesti ja Kirppu asettuivat tosi hyvin saman katon alle muutaman kuukauden erossaolosta huolimatta ja elely "meidän tyttöjen kesken" oli mukavaa ja rauhallista :) Nesti pääsi kaupunkilomansa aikana myös karvoistaan, nyt sen on mukava vietellä kesää siistimmässä olemuksessa. Trimmaus tuli suoritettua aika monessa osassa, koska Nesti ei kauhean pitkiä aikoja jaksa olla pöydällä ennen kuin alkaa väsähtää. Kaulan vedin suosiolla koneella, tulevaisuudessa ehkä muutakin, jos ei vanha rouva enää tykkää olla trimmauspöydällä (ei että se olisi koskaan tykännyt).
Kesäinen ja onnellinen Nepu
Toukokuussa kisattiin nuo edellisessä postauksessa mainitut startit, mutta ei muuta. Helatorstain kisoissa en onnistunut tekemään nollia kummallakaan koiralla. Kirpulle molemmissa keppivirheet, hyppäri oli muuten ihan hyvää menoa ja agilityrata taisi hajota siihen kepeille aika lopullisesti. Waltteri pompotteli edelleen tosi jähmeästi ja oli vähän omituinen radalla, hyppyradalla mm. heitti voltin kompastuttuaan muuriin. Päätin jättää sen pois lopuista ilmoitetuista starteista, kun ei tuntunut hyvältä. Kisataan varmaan jotain hyppäreitä nyt kesällä ja syksyllä Waltteri saanee jäädä kokonaan eläkkeelle.
Kirppu kisasi helatorstain lisäksi saman viikon lauantaina Järvenpäässä. Kolmesta startista tuplanolla ja yksi hylly. Hyvää oli varman ja helpon tuntuinen ohjaus, hyvät keppisuoritukset sekä koiran hyvä keskittyminen. Huonoa koiran edelleen huono kunto sekä kontaktit! Hain nollia muiden asioiden kustannuksella ja päästin läpi kontaktisuorituksia, joita en normaalisti hyväksyisi. Tämä johti aina vaan huonompiin kontakteihin, kunnes viimeisellä radalla puomilta karkaaminen johti hyllyyn. Sillä radalla pääsin sentään korjaamaan A:n hyllyn jälkeen. Ei siis loikkinut kontakteja, mutta teki niitä juoksuina - ei hyvä. Toisaalta nollien pelaaminen johti toivottuun lopputulokseen, eli meidät valittiin ATD:n minijoukkueeseen SM-kisoihin tosi tasaisesta ja hyvätasoisesta porukasta.
Treenattukin ollaan - vähän. Käytännössä vain viikottaiset ryhmätreenit. Hyvin on mennyt ja ollaan myös saatu sopivasti pohdittavaa. Erityisesti tällä viikolla Sari onnistui avaamaan Kirpun suurinta ongelmaa eli takaakiertohyppyjen kiertämistä ja hyppyjen taakse hakeutumista hyvin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, ainoastaan sopivat sanat oikeaan paikkaan ja sen seurauksena palikat järjestyivät päässäni paremmin kohdilleen. Tavoitteena on muistaa katsoa tulevan viikonlopun radat läpi nämä jutut mielessä, ettei ainakaan näitä Kirpun tyyppivirheitä pääsisi tulemaan.
SM-kisat kisataan siis tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Tultiin eilen mökille ja tänään käytiin Kirpun kanssa pystyttämässä teltta kisapaikalle, ilmoittautumassa viikonlopun kisoihin sekä ottamassa yksi startti kisakenttään totuttautumisen ja kontaktien muistuttelun merkeissä. Tehtiin ihan hyvä nolla (kai - lähdimme pian oman suorituksen jälkeen, enkä ole nähnyt tuloksia). Vauhti oli hyvä, paitsi että hyytyi taas loppua kohden, ja kontaktit otettiin varmasti ja ajan kanssa. Huomenna ratkotaan joukkuemestaruudet (Kirppu juoksee ATD:n avausosuuden) ja sunnuntaina yksilömestaruudet. Miten kivaa päästä kisaamaan Kirpun kanssa ihan kahdestaan - aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti :)
Eilen lauantaina kisattiin Hattulassa. Waltteri oli ilmoitettu kaikkiin kolmeen starttiin ja Kirppu kahteen eli molemmille agilityradoille.
Waltterin kanssa oli tarkoitus ottaa lähdöt sellaisina puolilentävinä, mitä nyt ollaan harjoiteltu, eli jätän Waltterin istumaan, etenen muutaman askelen ja siitä sitten liikkeelle. Vaan ei onnistunut edes tämä, kun Waltteri pomppi sen muutaman askeleenkin mukana :) Noin metrin etumatkan onnistuin ehkä saamaan, mutta onneksi olin linjannut kaikissa starteissa lähtöpaikan sellaiseksi, että lentävä lähtö oli mahdollinen :)
Hyppäriltä tulokseksi tuli vitonen toiseksi viimeisen riman kolahtaessa alas ja ensimmäiseltä agiradalta hylly, kun vedin Waltterin puomin ohi ja tätä korjattaessa otti ylimääräisen hypyn. Molemmat virheet johtuivat omasta keskittymisen puutteestani: jatkoin vaan eteenpäin ja jätin koiran omilleen. Muuten radat menivät ilman suurempia ongelmia, mutta varsin jähmeästi. Waltteri tuntui tosi jäykältä ja hitaalta ja käännökset pompotteli hitaasti, pari kertaa myös teki ne ihmeellisellä ankkaloikalla. Kolmannelta radalta pompoteltiin nolla samalla tyylillä. Löysähkö ihanneaika alittui alle sekunnilla, vaikka mitään kamalaa ei radalla tapahtunut ja kontaktitkin käytännössä juostiin läpi, eli tosi hidas oli. Tiedä sitten vetreytyykö vähän paremmaksi kauden mittaan vai onko oikeasti jo pappautunut noin pahasti.
Kirpulle ensimmäiseltä agiradalta hylly heti alussa, kun ohjasin sen toisen esteen ohi, enkä viitsinyt sitten korjata. Viidennen esteen eli A:n jälkeen keskeytettiin, kun Kirppu ei pysähtynyt. Yleensä en keskeytä sen kanssa kontakteilla, mutta nyt jäi tuo hylly vähän ärsyttämään muutenkin. Kakkoshyppy kaatui tuulessa meitä edeltäneen koiran ollessa lähtöpaikalla ja hyppy korjattiin ihan eri asentoon kuin missä se oli ollut aiemmin. Mietin hetken, sanonko tuomarille, mutta jostain syystä sitten ajattelin, että ihan sama, tehdään sitten noin. Ihan omalla ohjausvirheellä sain Kirpun hypyn ohi, ja oma päätös oli myös olla sanomatta hypyn korjaamisesta väärään asentoon, joten vain itseäni voin syyttää, mutta silti tilanne jäi kismittämään keskimääräistä enemmän.
Toisella agilityradalla tehtiin Kirpun kanssa varma nolla. Lähti radalle tosi hyvällä sykkeellä ja vähän metelöikin ensimmäisillä esteillä, mutta sitten alkoi vauhti hyytyä, hyytyä ja hyytyä. Loppusuoralla oli jo sen näköinen, että kompastuu kohta kieleensä :) Ihan ei siis ole kunto vielä kohdillaan, mutta tässähän se lenkkeillessä, treenatessa ja kisatessa taas kohenee.
Täksi päiväksi olin ilmoittanut Waltterin kolmeen starttiin Purinalle, mutta päätin jättää ne väliin. Tuli sen verran paha mieli eilisestä pappailusta enkä ainakaan halua, että tulee kipeäksi liiasta tekemisestä. Helatorstaina otetaan pari starttia Ojangossa ja jos palautuu niistä normaalisti niin lauantaina jatketaan kolmella startilla Järvenpäässä. Näihin kaikkiin on myös Kirppu ilmoitettu.
Prinsessalta, joka tunnetaan nykyään nimellä Essi, tuli ensimmäiset terveiset tänään. Hyvin on kuulemma kotiutunut ja on kovasti reipas ja puuhakas :) Ihana oli saada vähän kuulumisia ja kuvia ikävää lievittämään.
Pentu oli, pentu meni. Elämä jatkui luovutuksen jälkeenkin (toisin kuin etukäteen pelkäsin), mutta ikävä on vieläkin. On se hämmästyttävää, miten suuren tyhjyyden pari kiloa koiranpentua jättää jälkeensä vaihtaessaan osoitetta. Toisaalta olo on myös helpottunut, kun paljon aikaa ja energiaa vaatinut "projekti" on saatettu päätökseen.
Kuvia otin viimeisten viikkojen aikana niin vähän, että hävettää. Kuvauskalustoni ei oikein riitä sisätiloissa kuvaamiseen ja eläväisen pennun kuvaaminen muutoin kuin nukkuvana on muutenkin haastavaa ilman apua. Ehkä tämä pari vuotta vaivannut kuvausmasennus jossain vaiheessa väistyy ja kuvaaminen alkaa taas maistua - harmi vaan, että ihanan pennun ensi viikoista on niin vähän kuvamateriaalia. Pönötyskuvatkin jäivät muutamaan räpsyyn minun kamerallani ja muutamaan Sarin - kovin ihmeellistä ei ainakaan minun kameralleni tarttunut, mutta toivottavasti Sarilla on jotain parempaa.
Rakas huupa sohvaunosilla n. 5-viikkoisena
Ikä 7 viikkoa - ei pönötys- vaan lönötyskuva
Kirppu ei ole lapsensa perään haikaillut, se riemuitsee elämästä ja vapaudesta kuten ennenkin :) Waltteri on ollut ehkä vähän vapautuneempi ja reippaampi pennun lähdön jälkeen eli olisiko se kuitenkin ollut vähän stressaantunut? Missään vaiheessa Waltteri ei kunnolla lämmennyt pennulle, vaikka ihan nätisti sen kanssa aina olikin. Senkin puolesta päätös olla pitämättä pentua tuntuu nyt oikealta. Jossain vaiheessa Waltterikin joutunee alistumaan kohtaloonsa ja kestämään kotona uutta pentua, mutta annetaan rauhan vallita laumassa vielä jokunen hetki.
Kesän treenikausi pyörähti käyntiin pari viikkoa sitten, mutta aika vähissä ovat treenailut edelleen olleet. Kirppu on käynyt joidenkin omien pikkutreenien lisäksi nyt kahdet ryhmätreenit, joissa on tehty pääasiassa rataa. Vähäniityn Sarin treenit reilu viikko sitten menivät tosi hyvin ja pystyttiin keskittymään linjojen hiomiseen suoritusten mennessä muuten pääasiassa virheittä. Tämän viikon kouluttajattomissa treeneissä oli haastavampi rata, mutta saatiin siinäkin kaikki kohdat toimimaan ainakin jollain tavalla. Kunto on edelleen huono meillä molemmilla, siis jaksetaan kyllä tehdä, mutta ei kauaa :)
Ensimmäisten kisailmoittautumisten lähettäminen oli vaikeaa ja monta viimeistä ilmopäivää missattiin, kun en osannut päättää, haluanko kisata vai en ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Sain kun sainkin ne ensimmäiset ilmot lopulta matkaan ja sen jälkeen aika monta muutakin - seuraavien kahden viikon aikana kisataan paljon :) Puolen vuoden kisatauko päättyy huomenna lauantaina, kun ajellaan Hattulaan korkkaamaan uusi kisakausi.
Puupake täytti jo kahdeksan viikkoa eli on muuttunut pikkupennusta luovutusikäiseksi rättiäiseksi, joka on ikänsä puolesta valmis muuttamaan omaan kotiin. Kaiken huokailun ja jahkailun jälkeenkään se oma koti ei löydy meiltä. Välillä mietin, olenko tekemässä elämäni virheen siitä luopuessani, mutta yritän vakuuttaa itselleni, että nyt ei ole oikea hetki uudelle pennulle. Arkielämä kahden aikuisen koiran kanssa on niin helppoa ja helppo arki on se, mitä juuri nyt kaipaan. Pennun ottamisen lykkääminen vuodella-kahdella antaa minulle myös mahdollisuuden keskittyä vähäksi aikaa kunnolla Kirpun kanssa harrastamiseen ja sekin tuntuu ajatuksena oikeastaan aika hyvältä.
Muutama päivä vielä on yhteistä aikaa jäljellä ja ensi viikonlopuksi Prinsessa muuttaa omaan kotiin. Sydänhän siinä särkyy, mutta minkäs teet. Elämä on.
Kirpun kanssa ollaan käyty muutaman kerran esteillä ja hyvältä näyttää. Hypyissä ja siivekkeenkierroissa käyttää taas kroppaansa kuten ennenkin, ja kontakteilla ei ole näkynyt epävarmuutta (A-estettä emme ole vielä tehneet). Keppejä olemme tehneet nyt kolmissa treeneissä ja niissä on vielä selvää hakemista. Ei virheitä, mutta hapuilua rytmin ja tasapainon kanssa. Nyt lisätään pikkuhiljaa treenimääriä ja kestoa ja ihan pian päästään varmaan myös tekemään rataa. Harkinnassa on myös kisakauden avaus parin viikon kuluttua, mutta katsotaan nyt. Meno näyttää keppejä lukuunottamatta niin hyvältä, että uskon Kirpun kunnon kestävän kisaamisen, mutta kunnollista treeniä ei siihen mennessä ehdi kertyä paljon alle.
Waltteri on käynyt juoksentelemassa omatoimitreeneissä ja lisäksi käytiin kauden viimeiset Soilen treenit tiistaina. Oltiin oikeastaan aika hyviä! Virheitä tuli siellä-täällä, mutta mitään toivottoman tuntuisia kohtia ei tällä kertaa ollut, vaan kaikki saatiin toimimaan jollain lailla. Kiva päätös treenikaudelle. Waltterin kanssa pitäisi varmaan myös kisata (huokaus). Waltterilla on arvokisoja varten yksi nolla eli enää kuusi puuttuu... :) Nähtäväksi jää, tuleeko sille kesään mennessä edes kuutta starttia.
Maailman hassuin juttu: Pikku-Kirppu on palkittu vuoden 2011 parhaana agilitywalesina :) Meillä oli kyllä oikein hyvä vuosi - varsinkin syksy voittoineen, serteineen ja rotumestaruuksineen - mutta kun koira tuntuu itsestäni edelleen höpöltä koiravauvalta niin väkisinkin hymyilyttää. Kuten ennenkin on todettu, eniten kehitettävää on minun asenteessani, koira on hieno! Hyvä Kipi!
Kirppu SM-hyppärillä 2011 (kuva: Paula Häkkinen)
Pentu on kasvanut leikkisäksi ja nokkelaksi terrierinaluksi. Se on edelleen hirmuisen rohkea, eikä ole vielä tähän päivään mennessä kohdannut mitään, mikä olisi pelottanut tai juurikaan edes ujostuttanut. Toki sen maailma on edelleen hyvin rajattu ja turvallinen, mutta jotain uusia kokemuksia on kuitenkin tarjottu päivittäin. Ulkoilut ja autoilut ovat sujuneet ongelmitta ja imuriakaan pentu ei ymmärtänyt paeta (kyllä, olen tällä viikolla imuroinut ensimmäisen kerran sen syntymän jälkeen...), vaikka tarkkaan sen liikkeitä seurailikin.
Viimeisten parin viikon aikana meillä on jo käynyt aika paljon vieraita ja Prinsessa on ollut ihmisistä juuri niin innoissaan kuin walesipennun kuuluukin. Muuten elelemme yllättävän normaalia elämää - pentu asustaa pentuaitauksessaan, mutta saa olla hereilläoloajan enimmäkseen vapaasti. Kirppu leikittää sitä miltei taukoamatta ja Waltterikin on pari kertaa harkinnut leikkiin ryhtymistä ;) Waltterista on kuitenkin tainnut tulla vanha ukko, enimmäkseen se vaan örisee ja hörisee ja pyrkii omaan rauhaan. Nesti on edelleen hoidossa eli se ei ole pentua nähnyt.
Tuo pentu on kyllä aivan liian ihana. Siinä tuntuu olevan kaikkea vähän enemmän kuin äidissään, niin näköä kuin luonnettakin. Luovutusikä lähestyy ja ahdistus kasvaa.
Kaunis kuin mikä ;) (kuva: Miira Ikonen)
Treeneissä käydään edelleen valitettavan satunnaisesti. Waltteri on käynyt parit maanantaitreenit ja parit Soilen vetämät ryhmätreenit ja tuntuu, että ohjaukseen löytyy kerta kerralta enemmän järkeä. Kirppukin on käynyt kertaalleen Ojangon hallissa esteillä, tehtiin muutama putki ja pari irtoamissuoraa 20cm rimoilla. Oli innoissaan, mutta vähän jähmeä sekä mieleltään (Kirppu käynnistyy aina hitaasti tauon jälkeen) että erityisesti kropaltaan. Siis kulki kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta selvästi näki, että vartalonkäyttö oli vähän kömpelöä. Mutta tästä sitä lähdetään pikkuhiljaa palauttelemaan ja jos agilitykunto alkaa taas löytyä niin kai se kevät tuo jossain vaiheessa mukanaan myös kisakauden avauksen :)
Prinsessa täytti kolme viikkoa torstaina ja on nyt muuttunut emonsa kyljessä tuhisevasta möykystä ihan oikeaksi koiranpennuksi. Pentu nousi jaloilleen ensimmäisen kerran kymmenpäiväisenä, mitä voi pitää ihan hyvänä saavutuksena mahakkaalta yksöseltä. Silmät aukesivat päivää ennen kaksiviikkoissynttäreitä ja korvat ilmeisesti samoihin aikoihin pennun reaktioiden perusteella.
On ollut hauskaa seurata, miten huimaa vauhtia pentu kehittyy niin motoriikaltaan kuin myös henkisesti - joka päivä tuo mukanaan jotain uutta. Liikkuminen on jo jopa sujuvaa ja pieniä spurttejakin on otettu nyt parin päivän ajan. Kirppu on yrittänyt leikittää pentua jo muutaman päivän - pentu ei ole oikein osannut vielä vastata leikkiin (paitsi omalla kummallisella tavallaan), mutta tänään nähtiin ensimmäiset kömpelöt etupääniiaukset. Niin ja eilen aamulla Prinsessa mätkähti ensimmäisen kerran ulos pentulaatikosta (yritys oli kyllä ollut kova jo pari päivää), joten katsoin sen kasvaneen isoksi tytöksi ja siirsin pahvisen pentulaatikon asukkeineen koirahuoneeseen :) Muutto antaa toivottavasti vähän lisää rauhaa myös omiin öihini, kun ei tarvitse enää kuunnella ihan vierestä Prinsessan öisiä protesteja.
Hirmuisen reippaalta tuo tuntuu, vaikka vertailukohtaahan minulla ei ole, kun ei ole ennen ollut pentuja kotona, ja nytkin on vain tämä yksi. Olen ottanut pentua päivittäin pentulaatikon ulkopuolelle puuhastelemaan ja joka paikkaan se tutustuu arkailematta ja tomerasti, häntä pystyssä. Prinsessan mielestä esteet on tehty ylitettäviksi ja vaikeudet voitettaviksi, tai mikäli nämä eivät onnistu, voi epäkohdista ainakin huomauttaa kovalla äänellä. Loppuviikolla pahaa tuulta aiheutti pienen pennun suuri nälkä. Kirppu imettää pentua tietysti edelleen ja huolehtii siitä muutenkin hyvin (vaikka onkin sitä mieltä, että elämään voisi joskus kuulua muutakin kuin pelkkää äitiyttä), mutta nälkä tuntui kasvaneen niin suureksi, että aloiteltiin kolmen ikäviikon kunniaksi myös totuttelu kiinteään ruokaan. Pentu ymmärsi ensimmäisestä kerrasta, mitä tarkoitusta varten jauheliha on olemassa :)
Waltteri on saanut tutustua pentuun ja on ollut hyvin hämillään :) Toisaalta pupsu on Waltterin mielestä ihana, mutta sen liikkuminen on aika pelottavaa! Eiköhän Waltterikin ala ymmärtää Prinsessan päälle, kunhan tämä kasvaa vielä pari viikkoa lisää. Muuten nyt on mukavan rauhallista kotona, kun Waltterikin saa taas liikkua vapaasti koko asunnossa sekä minun että Kirpun puolesta.
Pahvilaatikkoprinsessa 3 viikkoa
Treenirintamalla on ollut aika hiljaista. Waltterin kanssa ollaan käyty kerran Ojangossa ja kerran Soilen vetämissä ryhmätreeneissä. Ryhmätreeneissä ei oltu ihan niin huonoja kuin yleensä, eli joko alan taas päästä vähän jyvälle Waltterin ohjauksesta tai sitten rata vaan oli meille sopivampi. Tehtiin ainakin pari tosi hyvää leikkausta, ne kannattaa muistaa vaihtoehtona Waltterin kanssa tietynlaisissa käännöksissä. Pakkovalssien ajoitusta hiottiin sekä Ojangossa että ryhmätreeneissä. Nämä on kyllä vaikeita Waltterilla, kun liikkeelle pitäisi osata lähteä hirmuisen aikaisin. Waltteri osaa kyllä, kun ajoitus on kunnossa.
Harrastuksilta yli jäänyt aika on mennyt mukavasti kotia laitellessa. Muuttolaatikot on sentään jo purettu, mutta paljon muuta on vielä tekemättä eikä toisaalta sisustushommissa taida koskaan valmista tullakaan. Siivottukin on ja pyykkikone on pyörinyt jatkuvalla soitolla pelkästään pennunkin takia. Näin pentuloman aikanahan on hyvä pestä myös treenikamat kerrankin kunnolla. Alla kuva pikku-ukkojen kylpypäivältä - ja tässä on tietenkin vain pieni osa pesukoneessa käyneistä leluista ja vain murto-osa koko leluarsenaalista :)
Ei tullut Heikkiä Helmin kaveriksi. Molemmin puolin massua tuntuneet potkut eivät olleet peräisin kahdesta pennusta vaan yhden ison pennun etu- ja takapäästä...
Tyttöpentu saatettiin maailmaan keisarinleikkauksella torstai-iltana 23.2. eli prinsessojen syntymäpäivänä :) Kirppu yritti urheasti synnyttää "pienokaistaan", mutta kovin pitkälle ei saanut pentua työnnettyä omillaan. Kovin kauan emme punnertamista katselleet ennen siirtymistä pieneläinklinikalle, missä Kirppu kuvattiin ja totuus paljastui: yksi iso pentu. Eipä olisi tullut mieleenkään enää viimeisen viikon aikana. Leikkaus onnistui hyvin ja vähän iltayhdeksän jälkeen leikkaussalista palautettiin tokkurainen Kirppu ja 295-grammainen prinsessa :)
Kirppu ja puolivuorokautinen mötkö perjantaiaamuna
Kirppu on hoitanut pentuaan hienosti ensihetkestä lähtien. Ensimmäiset päivät se oli jatkuvasti huolissaan lapsestaan ja harkitsi ajoittain muuttoa sängyn alle sen kanssa :) Pian kuitenkin rauhoittui ja on nyt alkanut viihtyä enemmän myös pentulaatikon ulkopuolella, vaikka toki vasta pieniä hetkiä kerrallaan.
Prinsessa Estelle on kasvanut "ihan kivasti", 7 vuorokauden iässä paino lähenee jo 700 grammaa... Kirppu ei ole aloittanut mitään valtaisaa maidontuotantoa, mutta ilmeisesti lapsi ei ole nääntymässä nälkään :) Pentulaatikossa möngertäminen onnistuu mötköltä oikein sujuvasti muhkeasta olemuksesta huolimatta ja omaa tahtoa tuntuu tytöllä riittävän, kuten prinsessalla tietysti kuuluukin.
Tänään tehtiin pennun 1-viikkoissynttärin kunniaksi Kirpun kanssa vähän keittiötokoa: perusasentoja, seisomaannousuja ja noutokapulan nostoja. Kipi oli haljeta riemusta, kun pääsi pitkästä aikaa touhuamaan ja hyvin tekikin, ihan kaiken :)
Rakas Nesti täytti sunnuntaina jo 12 vuotta, huh! Juhlallisuuksiin oli kuulemma kuulunut ainakin synttärisauna. Nestistä ei nyt ole 12-vuotiskuvaa tarjolla, joten sen puutteessa virallinen 1-viikkoispotretti Prinsessasta :)
Viimeisen päivityksen jälkeen ollaan taidettu käydä tasan yhdet treenit eli Soilen vetämät ryhmätreenit kaksi viikkoa sitten. Tällä kertaa meidän kohtaloksi koitui yksi vedä-työnnä-valssaa-väännä-epäsuora, joka saatiin lukuisten epätoivoisten yritysten jälkeen onnistumaan vähemmän tyylikkäällä leikkaa-liimaa-tyylillä. Edestäpäin kääntäminen on ihan mahdotonta Waltterilla, joka venyttää hyppynsä ennätyslukemiin ohjaajan ollessa edellä eikä kykene lukemaan minkäänlaista kurssinmuutosta siinä tilassa. Takaa ohjattaessa ei lue rataa eteenpäin niin hanakasti ja pysyy paremmin näpeissä, yllättävää kyllä. Sen verran kenkusti oli rata suunniteltu, että jokaista leikkausta seurasi kiireinen ryntääminen seuraavaa estettä ohjaamaan, mutta onneksi Waltteri on - toisin kuin päälle päin näyttää - hyvinkin nöyrä ohjattava ja pysyi oikealla radalla epähienosta ohjauksesta huolimatta :)
Kaksi viikkoa ollaan nyt pysytelty kentiltä poissa. Olen kuullut liian monista kennelyskätapauksista, enkä voi ottaa riskiä, että kukaan koirista kantaisi nyt mitään ylimääräistä pöpöä kotiin. Vähän on meilläkin röhitty, mutta niin satunnaisesti, että uskoisin sen olevan muuta kuin itse tautia... Toivottavasti. Kirppu sai varmuuden vuoksi uuden matokuurin, muihin toimenpiteisiin ei olla ryhdytty.
Kovasti meillä jo odotellaan synnytystä. Tai siis minä odotan, Kirppu ei näytä kovinkaan jännittyneeltä :) Jotain muutoksia on ollut havaittavissa myös tiineyden loppua kohden. Viimeisen viikon on nukkunut yönsä sängyn alla, mitä ei tee koskaan muuten, ja viihtynyt muutenkin epätavallisen paljon omissa oloissaan. Maha on kasvanut lisää, mutta ei ole mitenkään iso noin pienen nartun mahaksi, joten isoa pentuetta ei liene odotettavissa. "Yksikin riittää ja sekin voi olla helmi", sanoi Sari joku päivä; molemmin puolin mahaa potkitaan tarmokkaasti, joten toivottavasti saadaan Helmin kaveriksi ainakin Heikki :) Tänään on tiineyden 65. vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta laskien ja olen päättänyt, että ihan pian alkaa tapahtua.
Nestin verikokeiden tulokset tulivat vajaat pari viikkoa sitten ja kaikki oli hienosti, eli Nesti on täysin terve kohta (neljän päivän päästä) 12-vuotias tyttö :)
