Waltteri pääsi miehuudestaan hieman suunniteltua aiemmin. Huomasin kasvaimen kasvaneen selvästi kevään aikana enkä halunnut odottaa asian kanssa enää kauempaa, joten pari viikkoa sitten keskiviikkona ukko tuikattiin hetkeksi uneen ja kivekset kasvaimineen leikattiin pois. Kasvainta ei tässä vaiheessa lähetetty tutkittavaksi, mutta otettiin talteen siltä varalta, että haluan sen myöhemmin jostain syystä tutkia. Alunperin olin ajatellut sen tutkituttaa, mutta koska kiveskasvaimet ovat leikanneen lääkärin mukaan lähes aina pahanlaatuisia eikä tutkimuksen kautta kuitenkaan pystyttäisi selvittämään syövän käyttäytymistä jatkossa, tultiin siihen lopputulokseen, että tutkimus ei suurella todennäköisyydellä kertoisi meille mitään, mikä ei ollut jo riittävällä varmuudella ennestään tiedossa.
Waltteri on toipunut leikkauksesta hyvin. Vajaan viikon hoiteli takapäätään ahkeraan ja kerran käytiin myös näyttäytymässä lääkärillä, mutta viikko leikkauksesta poika oli jo täysin oma itsensä. Pariin näyttelyyn olin sen jo ilmoittanut - ensimmäinen jää joka tapauksessa väliin rauhoitusaineen tuoman dopingkarenssin takia ja toiseen osallistuminen riippuu toipumisen lisäksi siitä, saadaanko Kennelliitolta kivestodistusta siihen mennessä. Toiveena olisi joka tapauksessa käyttää Waltteri edes kerran pappaluokassa kesän aikana, mutta katsotaan nyt miten käy.
Kirppu on käynyt pari näyttelyä lisää toukokuun alkupuoliskolla. Tampereen ja Helsingin kv-näyttelyistä tarttui matkaan pn2-sijoitukset ja vara-cacibit. Tampereella oli mukana myös Pottu-parson nuorten luokassa. Potulle jälleen erinomainen ja kolmas sija luokassaan.
Helatorstaina osallistuttiin Kirpun kanssa myös agilitykisoihin! Ojangossa hypittiin ensin hyppäri, joka meni oikeinkin hyvin lukuunottamatta yhtä pudonnutta rimaa. Muuta syytä en tiputukselle osaa sanoa kuin sen, että en nähnyt sen tapahtuvan... Aika monet rimantiputukset (kaikilla koirillani) ovat tapahtuneet selkäni takana ja siinäpä se syy sitten lieneekin. Agilityradalla otettiin väärä este heti alkuvaiheilla, muuten tehtiin silläkin varma ja kaunis suoritus. Kultainen Kirppu osaa kyllä hommansa ihan treenimättäkin ja sitä on niin helppoa ohjata, että itseään vain voi syyttää virheistä.
Seuraavista starteista en ole vielä päättänyt, mutta yritän varmaan katsella jotain touko-kesäkuun vaihteeseen. SM-kisat jäävät meiltä tänä vuonna kisaamatta, koska startteja ei tule niin montaa, että voitaisiin edes teoriassa saada nollia kasaan. Joukkuekisaan osallistutaan, jos Walesinterrierikerho saa minijoukkueen kasaan. Tästä tullee meille kaikilla tavoin tällainen välivuosi agilityssa, jotain startteja varmaan otetaan silloin tällöin ja katsotaan, minkälaisiin tuloksiin ne johtavat. Valioksi tuo pitäisi saada jossain vaiheessa, mutta en aio liikaa yrittää sitäkään. Sertit tulevat sitten kun tulevat, uskon joka tapauksessa että tulevat :)
Onni on aurinkoinen kevätpäivä ja oma piha :) Waltteri nautiskelee
Talven aikana on tapahtunut melkein yhtä vähän kuin blogiin on tullut päivityksiä... Tässä kuitenkin lyhyesti tapahtumista.
Joulukuussa käytiin Kirpun kanssa molemmat messarit. Alunperin tarkoitus oli ilmoittautua vain ja ainoastaan, jos Sari laittaisi kasvattajaryhmän, ja vain ja ainoastaan niille päiville, joille kasviskin tulisi, mutta jotenkin muutaman mutkan kautta päädyin taas ilmoittamaan Kirpun molemmille päiville, vaikka kasvista ei tullut kummallekaan... Tavoitteena näyttelyille oli rento ja iloinen esiintyminen ja tätä oikein harjoiteltiin etukäteen :) Tavoite saavutettiin ja meillä oli molemmilla tosi kivaa kehässä molempina päivinä. Tuloksena molemmilta päiviltä pn-3, sunnuntaina Kirppu sai myös Cacibin.
Nuori parsonneiti Pottu osallistui myös lauantain Helsinki Winneriin junioriluokassa. Pottu oli mukavasti luokkansa kolmas (viidestä) erinomaisella.
Tammikuussa jatkettiin näytelmäteemalla ja osallistuttiin Turun KV-näyttelyyn. Kirppu oli ranskalaistuomarin kehässä paras kolmesta walesista.
Helmikuun merkittävin koiratapahtuma oli astutusmatka Ruotsiin. Kirpun kaunis sisko Riia astutettiin komealla nuorella Krabatilla, jonka italialaista isää olen itsekin katsellut vähän sillä silmällä. Krabat olikin kovasti isänsä näköinen ja muutenkin kerrassaan ihastuttava tuttavuus niin ulkomuodoltaan kuin myös luonteeltaan. Hienoja pentuja on varmasti odotettavissa näiden treffien seurauksena!
Helmikuun 26. päivä Nesti täytti 13 vuotta! Pidettiin oikein juhlat, veljeni alakouluikäiset tytöt tekivät parhaansa tappaakseen synttärisankarin sydänkohtaukseen vinkuleluleikeillään :) Nesti on tosi hyvässä kunnossa edelleen ja kaikin puolin oma itsensä.
Maaliskuussa päästiin jo vähän treenaamisen makuun. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla tekemässä vähän sitä-sun-tätä. Juoksukontaktikokeilujakin ollaan tehty kohtuulupaavin tuloksin, mutta muutaman treenin jälkeen jouduin toteamaan, että aika ei tule riittämään kontaktisuorituksen muuttamiseen, kun toukokuussa luulisin kuitenkin haluavani kisaamaan. Eli siirretään tämä joko tuleville treenikausille tai tuleville koirille :)
Maaliskuun alussa käytin Kirpun ja Waltterin rokotuksilla ja eläinlääkärintarkastuksessa. Kirppu oli kaikin puolin kunnossa, mutta Waltterilla todettiin kasvain kiveksessä ja sivuääni sydämessä. Kasvain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä kastraatiolla ja sydänultraakin olen harkinnut. Vaivat eivät ole mitään poikkeuksellisia iäkkään koiran kohdalla, mutta tämä heikkohermoinen omistaja nukkuu yönsä sitä paremmin, mitä tarkemmin kaikki tällaiset asiat ovat "kontrollissa".
Huhtikuussa tuli pari näyttelykäyntiä lisää plakkariin. Kuun puolessa välissä käytiin Kirpun kanssa Vaasassa saakka kokeilemassa onneamme. Ruotsalaistuomari ihastui Kirppuun kovinkin ja Kirppu oli jälleen ROP, tällä kertaa kahdesta walesista. Viime sunnuntaina oltiin Lahdessa, jossa Kirppu oli paras narttu ja VSP. Toukokuullekin on joitakin näyttelykäyntejä suunnitteilla, kesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki.
Agilitykentillä emme ole käyneet viime viikkoina, mutta lähiviikoille muhii pieniä ajatuksia sekä treenien että kisojen suhteen. Mitään paineita en nyt kuitenkaan kisaamisista ota, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu. SM-nollia meiltä puuttuu muutama (neljä ehkä?) ja ne pitäisi Kirpun kanssa saada suht' helposti kasaan, mutta vielä en ole päättänyt, kuinka tosissaan lähdetään niitä yrittämään. Karsintoihin tuskin osallistumme, sillä alustavissa suunnitelmissa olisi astuttaa Kirppu kesän juoksusta, jota odottelen n. heinäkuulle. Valmistelut ovat muuten ihan hyvällä mallilla, enää uros puuttuu :) Näillä näkymin joudumme siis jälleen suuntaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle.
Typerä otsikko blogipostaukselle, mutta mitä muuta sitä keksisi neljän kuukauden tauon jälkeen? Ei että kauheasti olisi tapahtunut, toisaalta.
Minua vaivaa suuri motivaatiovaje mitä tulee koiraharrastuksiin, lajista riippumatta. Kymmenen vuoden tavoitteellinen (tai jotain sinnepäin) harrastaminen taitaa painaa kropassa ja päässä ja koko kuluneen vuoden ajan koko touhu on lähinnä tympinyt. Olen siis antanut itselleni mahdollisimman paljon lomaa kaikesta ja suunnannut energiani töihin, kodin laittamiseen ja siitä nauttimiseen sekä, noh, olemiseen.
Jotain pientä tuli toki loppukesän aikana touhuttua koiraharrastusrintamallakin.
Karsinnat kisattiin Turussa heinäkuun loppupuoliskolla. Ihan kiva oli osallistua, mutta en saanut itseäni syttymään samalla tavalla kuin SM-kisoissa. Tehtiin ok-radat; ensimmäinen päättyi hylkäykseen, kun veto kepeille veti koiran putkeen, toisella psyykkasin Kirpun kepeiltä pois liian aikaisin. Olin jokseenkin helpottunut siitä, ettei tarvinnut kisata enää sunnuntain radoilla vaan sai keskittyä katsomohommiin.
Yksiin taviskisoihin onnistuin myös ilmoittautumaan elokuussa, siis ainoisiin koko kesänä poislukien SM-kisaviikonloppu ja karsinnat. Kirppu kisasi kolme rataa, joista ensimmäisellä vedin sen keppien ohi (taas...) ja seuraavilta tehtiin tupla. Waltterikin pääsi juoksemaan hyppärin ja ihan hyvin juoksikin, vaikka irtosi kepeille väärällä hetkellä ja otti siitä hyllyn. Liikkui mielestäni paljon paremmin kuin keväällä, eli ehkä oli silloin jotenkin kipeä tai sitten jäykässä kunnossa muuten vaan.
Kolme näyttelykäyntiäkin on takana tälle vuodelle - kaikki kaverin parsoneiden kanssa :) Kivoja kehäkäyntejä ja hyviä arvosteluja, mutta ei suurempia palkintoja tällä kertaa. Kiitos kuitenkin Soilelle hassunhauskojen valkoisten lainasta!
Gwragged Annwn Miss Bella Swan "Pottu" 8,5 kk
Treenaaminen meillä on ollut yhtä vähäistä kuin kisaaminen. Heinä-elokuussa käytiin 2-3 ryhmätreenit ja muuten ollaan vaan taukoiltu. Talveksi en ilmoittautunut ryhmiin ollenkaan enkä ole myöskään hankkinut omia treenivuoroja mistään kenenkään kanssa. Ojangon halliin minulla on vapaakortti ja suunnitelmana on ollut treenailla talven aikana Kirpun A-este uuteen uskoon. Tavoitteena siis juoksukontakti, jonka rakentamiseen on karkea suunnitelmakin tehty ja epävirallisesti hyväksytetty parilla gurulla ;) Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä tekemään ensimmäiset kokeilut, jo puolitoista kuukautta talvikauden alkamisen jälkeen! Ei hyvältä näytä...
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Hyvää talven odotusta!
Kirppu aloitti juoksun viikko SM-kisojen jälkeen, joten hiljaiseloa olemme viettäneet viime viikot. Ainoa agilityyn liittyvä toiminto viimeisten kolmen viikon aikana on ollut karsintoihin ilmoittautuminen :) Ensi viikon lopulla toivottavasti palaillaan treenaamaan, ettei tarvitse viiden viikon tauolta palata karsintoihin.
Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja jätettiin Waltteri samalla sinne hoitoon Kirpun juoksun takia. Viikolla tuli kuvaterveisiä :)
(kuva: Jukka Kaitila)
Sain viimein trimmattua pikku-ukon, joten nyt senkin on helpompi olla kesähelteillä, jos sellaisia satutaan tänä kesänä vielä saamaan. Waltteri saa olla mökillä nyt karsintoihin saakka, niiden jälkeen suunnataan samaan paikkaan myös Kirpun kanssa ja mökkeilyn jälkeen saan sitten (toivottavasti) molemmat taas kotiin.
Tapasin viikolla Essin ensimmäistä kertaa. Taisi muistaa minut :) Aivan ihana tyttönen se on edelleen - utelias, reipas ja iloinen. Kamerakin oli mukana, mutta ei siinä hässäkässä oikein saanut kuvia otetuksi. Uusi yritys toisella kertaa!
Kirppu on tähänastisen uransa aikana ollut aikamoinen joukkuekoira: neljä joukkuerataa, neljä nollasuoritusta, kolme mitalia :) Lauantain joukkue-SM:issä voitettiin ATD:n riveissä minijoukkueiden pronssia eli Kipistä tuli ihka-oikea SM-mitalisti :-)
Rata ei ollut vaikea, mutta ei liian helppokaan - sanoisin, että juuri sopiva joukkuekisaan. Alun kepeillevienti mietitytti eniten ja ehdin vaihtaa ohjaussuunnitelmaani useaan otteeseen, kunnes pari kohtaa ennen omaa suoritusvuoroa päädyin siihen varmaan, mutta aavistuksen hitaampaan vaihtoehtoon. Vaikka mitään joukkueen yhteistä strategiaa ei oltu sovittu, koin itse Kirpun olevan joukkueessa varman nollantekijän roolissa kolmos- ja neloskierroksen koirakoiden ollessa niitä, joilla olisi potentiaalia niihin tosi koviin miinusaikoihin.
Valmistelut menivät tosi hyvin ja oma fiilikseni oli korkealla, kuten aina isoissa kisoissa. Sitten oman vuoron koittaessa meinasi silmissä sumeta ja jalat pettää alta, kun jännitin niin paljon :) Vielä siinäkin vaiheessa, kun jätin koiran lähtöön ja kävelin omaan lähtöpaikkaani, ihmettelin, onko minusta tähän ollenkaan. Oli minusta; tehtiin tarkka ja varma nolla. Itse olin ihan paniikissa koko radan ja kiljuin mielestäni koiraa haltuun joka välissä, mutta paniikki ei kuulemma näkynyt ulospäin. Koiralle näkyi, se teki töitä kuuliaisesti ja sievästi ilman mitään intohimoa. Tällä kertaa kuitenkin tulos merkitsi enemmän kuin suoritus, joten hymy ulottui korvasta korvaan radan jälkeen :)
Rata on Sarilla videolla, tulee tänne jos/kun saan sen joskus omalle koneelle.
Joukkueemme kakkoskoira Essi teki puhtaan radan pienellä yliajalla ja kolmoskoiralle Javalle tuli harmillinen virhe keinulla muuten todella kauniin ja varman suorituksen puolessavälissä. Finaaliin lähdettiin kahden radan yhteistuloksissa kuudensina yliaikanollalla eli edellä oli viisi joukkuetta, joilla oli kaksi puhdasta nollaa. ATD:n ankkurit Jenna ja Neon paukuttivat mielettömän nollaradan omalla vuorollaan ja sen jälkeen jännitettiin... Meidän onneksemme vain kaksi jäljelläolevista viidestä ankkurista ylsi nollarataan ja SM-pronssi oli tosiasia :)
Totinen pronssimitalisti palkintojensa kanssa :-)
Aikaisempina öinä olin nukkunut vähän huonosti, mutta lauantai-sunnuntaiyönä väsymys painoi jo kunnolla ja nukuin kuin tukki! Herätys sunnuntaiaamuun oli aikainen ja vaikea :) Kirppu starttasi yksilöhyppärille kolmannessa ryhmässä, rataantutustuminen oli puoli kymmenen jälkeen aamulla. Tultiin kisapaikalle kasiksi, jotta ehdin katsella rauhassa ensimmäisen ryhmän menoa ja hoitaa lämmittelyt kunnolla ennen omaa rataantutustumista, koska Kirppu lähti ryhmän alkupäässä.
Rata ei ollut vaikea, mutta ihanneaika oli tiukka. Mietin alkuun, lähdetäänkö edes yrittämään siihen, vai tyydytäänkö finaalipaikkaan pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin niihin ohjausratkaisuihin, jotka tuntuivat muuten vaan omilta, enkä miettinyt liikaa sitä, miten saisin hiottua millisekunteja pois suoritusajasta.
Kirppu oli tosi reippaalla mielellä kisapaikalla ja arvasin, että nyt mennään ihan eri tahtia kuin perjantain ja lauantain starteissa. Oikeassa olin - Kirppu lähti tekemään rataa hyvällä vauhdilla ja metelöi melkein joka mutkassa. Tästä johtuen olin sitten myöhässä vähän joka käännöksessä, mutta virheiltä säästyttiin radan puoleenväliin saakka. Sitten Kirppu bongasi yhdessä käännöksessä putken, jonka en ajatellut olevan mikään "ongelmaeste" (enkä nähnyt kenenkään muun sinne hakevankaan), ja upposi sinne ohjaajan aneluista välittämättä. Kokosin itseni tuon väärän putken aikana ja jatkettiin reippaasti maaliin. 14-hypyn käännökseen Kirppu jaksoi vielä tulla rähisten, mutta loppusuoralla alkoi taas hyytyä. Ihan viimeiselle takaakierrolle tein sitten juuri sen, mitä olin päättänyt erikseen varoa, eli jätin ohjaamatta hypyn kunnolla ja päästin Kirpun sen ohi. Ei jääty korjaamaan ja oikaistiin maaliin.
Suorituksesta jäi ristiriitaiset tunteet. Olisin niin kovasti halunnut finaaliin ja hyllytys harmitti kamalasti, mutta toisaalta tuntui tosi hienolta, että Kirppu kulki niin hyvällä asenteella suurimman osan radasta. Nyt, vuorokausi kisojen päättymisen jälkeen, jäljellä on oikeastaan enää hyvä mieli hyppyradan vireestä sekä erityisesti siitä, että viikonlopun tuloksellinen onnistuminen tuli kuitenkin oikeaan paikkaan. Joukkueessa onnistuminen on minulle erityisen hienoa ja vielä erityisemmän hienoa siitä tekee se, että en ole aikaisempina vuosina pystynyt täyttämään paikkaani ATD:n SM-joukkueissa tulosmielessä. Waltterin kanssa on tullut jotain tosi pahoja pettymyksiä muuten niin iskukykyisissä joukkueissa ja Nestikään ei tainnut SM-joukkueradoilla koskaan onnistua (piirinmestiksissä kylläkin). Nyt on kuitenkin koittanut Kirpun vuoro ja Kirppu jos joku on näyttänyt kyntensä nimenomaan joukkuekoirana. Ikää on nyt vajaat neljä vuotta ja tästä se meno vaan paranee :-)
Ollaan elelty muutama viikko vähän tavallisuudesta poikkeavassa kokoonpanossa, kun Nesti tuli "hoitoon" ja Waltteri lähti vastavuoroisesti vanhempieni matkassa mökille. Nesti ja Kirppu asettuivat tosi hyvin saman katon alle muutaman kuukauden erossaolosta huolimatta ja elely "meidän tyttöjen kesken" oli mukavaa ja rauhallista :) Nesti pääsi kaupunkilomansa aikana myös karvoistaan, nyt sen on mukava vietellä kesää siistimmässä olemuksessa. Trimmaus tuli suoritettua aika monessa osassa, koska Nesti ei kauhean pitkiä aikoja jaksa olla pöydällä ennen kuin alkaa väsähtää. Kaulan vedin suosiolla koneella, tulevaisuudessa ehkä muutakin, jos ei vanha rouva enää tykkää olla trimmauspöydällä (ei että se olisi koskaan tykännyt).
Kesäinen ja onnellinen Nepu
Toukokuussa kisattiin nuo edellisessä postauksessa mainitut startit, mutta ei muuta. Helatorstain kisoissa en onnistunut tekemään nollia kummallakaan koiralla. Kirpulle molemmissa keppivirheet, hyppäri oli muuten ihan hyvää menoa ja agilityrata taisi hajota siihen kepeille aika lopullisesti. Waltteri pompotteli edelleen tosi jähmeästi ja oli vähän omituinen radalla, hyppyradalla mm. heitti voltin kompastuttuaan muuriin. Päätin jättää sen pois lopuista ilmoitetuista starteista, kun ei tuntunut hyvältä. Kisataan varmaan jotain hyppäreitä nyt kesällä ja syksyllä Waltteri saanee jäädä kokonaan eläkkeelle.
Kirppu kisasi helatorstain lisäksi saman viikon lauantaina Järvenpäässä. Kolmesta startista tuplanolla ja yksi hylly. Hyvää oli varman ja helpon tuntuinen ohjaus, hyvät keppisuoritukset sekä koiran hyvä keskittyminen. Huonoa koiran edelleen huono kunto sekä kontaktit! Hain nollia muiden asioiden kustannuksella ja päästin läpi kontaktisuorituksia, joita en normaalisti hyväksyisi. Tämä johti aina vaan huonompiin kontakteihin, kunnes viimeisellä radalla puomilta karkaaminen johti hyllyyn. Sillä radalla pääsin sentään korjaamaan A:n hyllyn jälkeen. Ei siis loikkinut kontakteja, mutta teki niitä juoksuina - ei hyvä. Toisaalta nollien pelaaminen johti toivottuun lopputulokseen, eli meidät valittiin ATD:n minijoukkueeseen SM-kisoihin tosi tasaisesta ja hyvätasoisesta porukasta.
Treenattukin ollaan - vähän. Käytännössä vain viikottaiset ryhmätreenit. Hyvin on mennyt ja ollaan myös saatu sopivasti pohdittavaa. Erityisesti tällä viikolla Sari onnistui avaamaan Kirpun suurinta ongelmaa eli takaakiertohyppyjen kiertämistä ja hyppyjen taakse hakeutumista hyvin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, ainoastaan sopivat sanat oikeaan paikkaan ja sen seurauksena palikat järjestyivät päässäni paremmin kohdilleen. Tavoitteena on muistaa katsoa tulevan viikonlopun radat läpi nämä jutut mielessä, ettei ainakaan näitä Kirpun tyyppivirheitä pääsisi tulemaan.
SM-kisat kisataan siis tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Tultiin eilen mökille ja tänään käytiin Kirpun kanssa pystyttämässä teltta kisapaikalle, ilmoittautumassa viikonlopun kisoihin sekä ottamassa yksi startti kisakenttään totuttautumisen ja kontaktien muistuttelun merkeissä. Tehtiin ihan hyvä nolla (kai - lähdimme pian oman suorituksen jälkeen, enkä ole nähnyt tuloksia). Vauhti oli hyvä, paitsi että hyytyi taas loppua kohden, ja kontaktit otettiin varmasti ja ajan kanssa. Huomenna ratkotaan joukkuemestaruudet (Kirppu juoksee ATD:n avausosuuden) ja sunnuntaina yksilömestaruudet. Miten kivaa päästä kisaamaan Kirpun kanssa ihan kahdestaan - aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti :)
Eilen lauantaina kisattiin Hattulassa. Waltteri oli ilmoitettu kaikkiin kolmeen starttiin ja Kirppu kahteen eli molemmille agilityradoille.
Waltterin kanssa oli tarkoitus ottaa lähdöt sellaisina puolilentävinä, mitä nyt ollaan harjoiteltu, eli jätän Waltterin istumaan, etenen muutaman askelen ja siitä sitten liikkeelle. Vaan ei onnistunut edes tämä, kun Waltteri pomppi sen muutaman askeleenkin mukana :) Noin metrin etumatkan onnistuin ehkä saamaan, mutta onneksi olin linjannut kaikissa starteissa lähtöpaikan sellaiseksi, että lentävä lähtö oli mahdollinen :)
Hyppäriltä tulokseksi tuli vitonen toiseksi viimeisen riman kolahtaessa alas ja ensimmäiseltä agiradalta hylly, kun vedin Waltterin puomin ohi ja tätä korjattaessa otti ylimääräisen hypyn. Molemmat virheet johtuivat omasta keskittymisen puutteestani: jatkoin vaan eteenpäin ja jätin koiran omilleen. Muuten radat menivät ilman suurempia ongelmia, mutta varsin jähmeästi. Waltteri tuntui tosi jäykältä ja hitaalta ja käännökset pompotteli hitaasti, pari kertaa myös teki ne ihmeellisellä ankkaloikalla. Kolmannelta radalta pompoteltiin nolla samalla tyylillä. Löysähkö ihanneaika alittui alle sekunnilla, vaikka mitään kamalaa ei radalla tapahtunut ja kontaktitkin käytännössä juostiin läpi, eli tosi hidas oli. Tiedä sitten vetreytyykö vähän paremmaksi kauden mittaan vai onko oikeasti jo pappautunut noin pahasti.
Kirpulle ensimmäiseltä agiradalta hylly heti alussa, kun ohjasin sen toisen esteen ohi, enkä viitsinyt sitten korjata. Viidennen esteen eli A:n jälkeen keskeytettiin, kun Kirppu ei pysähtynyt. Yleensä en keskeytä sen kanssa kontakteilla, mutta nyt jäi tuo hylly vähän ärsyttämään muutenkin. Kakkoshyppy kaatui tuulessa meitä edeltäneen koiran ollessa lähtöpaikalla ja hyppy korjattiin ihan eri asentoon kuin missä se oli ollut aiemmin. Mietin hetken, sanonko tuomarille, mutta jostain syystä sitten ajattelin, että ihan sama, tehdään sitten noin. Ihan omalla ohjausvirheellä sain Kirpun hypyn ohi, ja oma päätös oli myös olla sanomatta hypyn korjaamisesta väärään asentoon, joten vain itseäni voin syyttää, mutta silti tilanne jäi kismittämään keskimääräistä enemmän.
Toisella agilityradalla tehtiin Kirpun kanssa varma nolla. Lähti radalle tosi hyvällä sykkeellä ja vähän metelöikin ensimmäisillä esteillä, mutta sitten alkoi vauhti hyytyä, hyytyä ja hyytyä. Loppusuoralla oli jo sen näköinen, että kompastuu kohta kieleensä :) Ihan ei siis ole kunto vielä kohdillaan, mutta tässähän se lenkkeillessä, treenatessa ja kisatessa taas kohenee.
Täksi päiväksi olin ilmoittanut Waltterin kolmeen starttiin Purinalle, mutta päätin jättää ne väliin. Tuli sen verran paha mieli eilisestä pappailusta enkä ainakaan halua, että tulee kipeäksi liiasta tekemisestä. Helatorstaina otetaan pari starttia Ojangossa ja jos palautuu niistä normaalisti niin lauantaina jatketaan kolmella startilla Järvenpäässä. Näihin kaikkiin on myös Kirppu ilmoitettu.
Prinsessalta, joka tunnetaan nykyään nimellä Essi, tuli ensimmäiset terveiset tänään. Hyvin on kuulemma kotiutunut ja on kovasti reipas ja puuhakas :) Ihana oli saada vähän kuulumisia ja kuvia ikävää lievittämään.
Pentu oli, pentu meni. Elämä jatkui luovutuksen jälkeenkin (toisin kuin etukäteen pelkäsin), mutta ikävä on vieläkin. On se hämmästyttävää, miten suuren tyhjyyden pari kiloa koiranpentua jättää jälkeensä vaihtaessaan osoitetta. Toisaalta olo on myös helpottunut, kun paljon aikaa ja energiaa vaatinut "projekti" on saatettu päätökseen.
Kuvia otin viimeisten viikkojen aikana niin vähän, että hävettää. Kuvauskalustoni ei oikein riitä sisätiloissa kuvaamiseen ja eläväisen pennun kuvaaminen muutoin kuin nukkuvana on muutenkin haastavaa ilman apua. Ehkä tämä pari vuotta vaivannut kuvausmasennus jossain vaiheessa väistyy ja kuvaaminen alkaa taas maistua - harmi vaan, että ihanan pennun ensi viikoista on niin vähän kuvamateriaalia. Pönötyskuvatkin jäivät muutamaan räpsyyn minun kamerallani ja muutamaan Sarin - kovin ihmeellistä ei ainakaan minun kameralleni tarttunut, mutta toivottavasti Sarilla on jotain parempaa.
Rakas huupa sohvaunosilla n. 5-viikkoisena
Ikä 7 viikkoa - ei pönötys- vaan lönötyskuva
Kirppu ei ole lapsensa perään haikaillut, se riemuitsee elämästä ja vapaudesta kuten ennenkin :) Waltteri on ollut ehkä vähän vapautuneempi ja reippaampi pennun lähdön jälkeen eli olisiko se kuitenkin ollut vähän stressaantunut? Missään vaiheessa Waltteri ei kunnolla lämmennyt pennulle, vaikka ihan nätisti sen kanssa aina olikin. Senkin puolesta päätös olla pitämättä pentua tuntuu nyt oikealta. Jossain vaiheessa Waltterikin joutunee alistumaan kohtaloonsa ja kestämään kotona uutta pentua, mutta annetaan rauhan vallita laumassa vielä jokunen hetki.
Kesän treenikausi pyörähti käyntiin pari viikkoa sitten, mutta aika vähissä ovat treenailut edelleen olleet. Kirppu on käynyt joidenkin omien pikkutreenien lisäksi nyt kahdet ryhmätreenit, joissa on tehty pääasiassa rataa. Vähäniityn Sarin treenit reilu viikko sitten menivät tosi hyvin ja pystyttiin keskittymään linjojen hiomiseen suoritusten mennessä muuten pääasiassa virheittä. Tämän viikon kouluttajattomissa treeneissä oli haastavampi rata, mutta saatiin siinäkin kaikki kohdat toimimaan ainakin jollain tavalla. Kunto on edelleen huono meillä molemmilla, siis jaksetaan kyllä tehdä, mutta ei kauaa :)
Ensimmäisten kisailmoittautumisten lähettäminen oli vaikeaa ja monta viimeistä ilmopäivää missattiin, kun en osannut päättää, haluanko kisata vai en ja missä ja kenen kanssa ja kuinka paljon. Sain kun sainkin ne ensimmäiset ilmot lopulta matkaan ja sen jälkeen aika monta muutakin - seuraavien kahden viikon aikana kisataan paljon :) Puolen vuoden kisatauko päättyy huomenna lauantaina, kun ajellaan Hattulaan korkkaamaan uusi kisakausi.
Puupake täytti jo kahdeksan viikkoa eli on muuttunut pikkupennusta luovutusikäiseksi rättiäiseksi, joka on ikänsä puolesta valmis muuttamaan omaan kotiin. Kaiken huokailun ja jahkailun jälkeenkään se oma koti ei löydy meiltä. Välillä mietin, olenko tekemässä elämäni virheen siitä luopuessani, mutta yritän vakuuttaa itselleni, että nyt ei ole oikea hetki uudelle pennulle. Arkielämä kahden aikuisen koiran kanssa on niin helppoa ja helppo arki on se, mitä juuri nyt kaipaan. Pennun ottamisen lykkääminen vuodella-kahdella antaa minulle myös mahdollisuuden keskittyä vähäksi aikaa kunnolla Kirpun kanssa harrastamiseen ja sekin tuntuu ajatuksena oikeastaan aika hyvältä.
Muutama päivä vielä on yhteistä aikaa jäljellä ja ensi viikonlopuksi Prinsessa muuttaa omaan kotiin. Sydänhän siinä särkyy, mutta minkäs teet. Elämä on.
Kirpun kanssa ollaan käyty muutaman kerran esteillä ja hyvältä näyttää. Hypyissä ja siivekkeenkierroissa käyttää taas kroppaansa kuten ennenkin, ja kontakteilla ei ole näkynyt epävarmuutta (A-estettä emme ole vielä tehneet). Keppejä olemme tehneet nyt kolmissa treeneissä ja niissä on vielä selvää hakemista. Ei virheitä, mutta hapuilua rytmin ja tasapainon kanssa. Nyt lisätään pikkuhiljaa treenimääriä ja kestoa ja ihan pian päästään varmaan myös tekemään rataa. Harkinnassa on myös kisakauden avaus parin viikon kuluttua, mutta katsotaan nyt. Meno näyttää keppejä lukuunottamatta niin hyvältä, että uskon Kirpun kunnon kestävän kisaamisen, mutta kunnollista treeniä ei siihen mennessä ehdi kertyä paljon alle.
Waltteri on käynyt juoksentelemassa omatoimitreeneissä ja lisäksi käytiin kauden viimeiset Soilen treenit tiistaina. Oltiin oikeastaan aika hyviä! Virheitä tuli siellä-täällä, mutta mitään toivottoman tuntuisia kohtia ei tällä kertaa ollut, vaan kaikki saatiin toimimaan jollain lailla. Kiva päätös treenikaudelle. Waltterin kanssa pitäisi varmaan myös kisata (huokaus). Waltterilla on arvokisoja varten yksi nolla eli enää kuusi puuttuu... :) Nähtäväksi jää, tuleeko sille kesään mennessä edes kuutta starttia.
Maailman hassuin juttu: Pikku-Kirppu on palkittu vuoden 2011 parhaana agilitywalesina :) Meillä oli kyllä oikein hyvä vuosi - varsinkin syksy voittoineen, serteineen ja rotumestaruuksineen - mutta kun koira tuntuu itsestäni edelleen höpöltä koiravauvalta niin väkisinkin hymyilyttää. Kuten ennenkin on todettu, eniten kehitettävää on minun asenteessani, koira on hieno! Hyvä Kipi!
Kirppu SM-hyppärillä 2011 (kuva: Paula Häkkinen)
Pentu on kasvanut leikkisäksi ja nokkelaksi terrierinaluksi. Se on edelleen hirmuisen rohkea, eikä ole vielä tähän päivään mennessä kohdannut mitään, mikä olisi pelottanut tai juurikaan edes ujostuttanut. Toki sen maailma on edelleen hyvin rajattu ja turvallinen, mutta jotain uusia kokemuksia on kuitenkin tarjottu päivittäin. Ulkoilut ja autoilut ovat sujuneet ongelmitta ja imuriakaan pentu ei ymmärtänyt paeta (kyllä, olen tällä viikolla imuroinut ensimmäisen kerran sen syntymän jälkeen...), vaikka tarkkaan sen liikkeitä seurailikin.
Viimeisten parin viikon aikana meillä on jo käynyt aika paljon vieraita ja Prinsessa on ollut ihmisistä juuri niin innoissaan kuin walesipennun kuuluukin. Muuten elelemme yllättävän normaalia elämää - pentu asustaa pentuaitauksessaan, mutta saa olla hereilläoloajan enimmäkseen vapaasti. Kirppu leikittää sitä miltei taukoamatta ja Waltterikin on pari kertaa harkinnut leikkiin ryhtymistä ;) Waltterista on kuitenkin tainnut tulla vanha ukko, enimmäkseen se vaan örisee ja hörisee ja pyrkii omaan rauhaan. Nesti on edelleen hoidossa eli se ei ole pentua nähnyt.
Tuo pentu on kyllä aivan liian ihana. Siinä tuntuu olevan kaikkea vähän enemmän kuin äidissään, niin näköä kuin luonnettakin. Luovutusikä lähestyy ja ahdistus kasvaa.
Kaunis kuin mikä ;) (kuva: Miira Ikonen)
Treeneissä käydään edelleen valitettavan satunnaisesti. Waltteri on käynyt parit maanantaitreenit ja parit Soilen vetämät ryhmätreenit ja tuntuu, että ohjaukseen löytyy kerta kerralta enemmän järkeä. Kirppukin on käynyt kertaalleen Ojangon hallissa esteillä, tehtiin muutama putki ja pari irtoamissuoraa 20cm rimoilla. Oli innoissaan, mutta vähän jähmeä sekä mieleltään (Kirppu käynnistyy aina hitaasti tauon jälkeen) että erityisesti kropaltaan. Siis kulki kyllä ja ihan ok vauhtia, mutta selvästi näki, että vartalonkäyttö oli vähän kömpelöä. Mutta tästä sitä lähdetään pikkuhiljaa palauttelemaan ja jos agilitykunto alkaa taas löytyä niin kai se kevät tuo jossain vaiheessa mukanaan myös kisakauden avauksen :)
