Tiineyspäivitys

Kirpun tiineys näyttäisi edenneen mukavasti. Keskivartalossa alkoi näkyä muutoksia n. viidennellä viikolla ja olin melko varma, että on kantavana. Sitten kuudennen viikon alkupuoliskolla en mielestäni nähnyt mitään muutosta ja paniikki alkoi kasvaa. Yksi "neuvolakäynti" Sarin luona valoi kuitenkin sen verran uskoa, että heti seuraavana aamuna Kirppu näytti paksummalta ;) Seitsemännellä viikolla ei enää tarvinnut paljon arvailla - Kirpun jatkuva nälkä ja tynnyrimäiseksi kasvanut runko antavat ymmärtää, että massussa muhii muutakin kuin vuosisadan valeraskaus. Huomenna aloitellaan tiineyden kahdeksatta viikkoa eli pari viikkoa olisi vielä odoteltava...

Käytös ei ole juurikaan muuttunut missään vaiheessa. Jos nyt oikein haluaa nähdä jotain eroa, niin ehkä Kirppu on ollut vähän rauhallisempi ja vielä entistäkin läheisyydenkipeämpi, vaikka ainahan se on ollut sellainen sylissänyhjääjä. Edelleen se on puuhakas ja leikkisä, kun jotain yhdessä tehdään, ja ulkona etenee samalla tomeralla laukka-loikka-tyylillä kuin ennenkin. Pahoinvointia ei ole ollut eikä ruokahalu kadonnut missään vaiheessa. Kirkasta vuotoa havaitsin n. kuudennella viikolla (on sitä saattanut olla aiemminkin, en ole erityisesti sitä etsinyt) ja nisät alkoivat kasvaa ja punertua samoihin aikoihin. Yskänröhinöitä oli 41.-43. päivien aamuina eli juuri silloin, kun keuhkomatosten pitäisi lähteä liikkeelle. Matokuurin olin aloittanut edellisenä päivänä ja sillä saatiin matoset ja röhä tapettua.

Nyt jatketaan Kirpun kanssa rauhallista elämää ja pyritään siihen, että loput kantoajasta sekä tietysti itse synnytys sujuisi ongelmitta.

Säät ja liikennekaaokset ovat haitanneet hallitreeneihin pääsyä, mutta muutaman kerran ollaan käyty Waltterin kanssa halleilla pyörimässä. Maanantain Ojangon treeneihin rakennettiin pari viikkoa sitten rata ja työstettiin sitä, viime viikolla tehtiin muutamalla esteellä ainakin putkenpään ohituksia ja pakkovalsseja. Soile kävi kouluttamassa ryhmäämme toissakeskiviikkona ja Waltteri oli melkein yhtä järjetön kuin edelliselläkin kerralla. Enemmän saatiin kuitenkin onnistumaan eikä mikään kohta tainnut olla ihan ylitsepääsemättömän vaikea.

Nesti tuli viime keskiviikkona kotiin ja palannee tällä viikolla taas Pähkikseen, jossa onkin sitten varmaan ainakin pentujen syntymän ja ensiviikkojen yli. Käytin sen lauantaina Apexissa senioriterveystarkastuksessa eli perusasiat käytiin läpi ja otettiin laajahkot verikokeet. Mitään hammaskiveä ihmeellisempää ei koirassa havaittu, verikokeiden tulokset tulevat n. viikon sisään. Silmistä unohdin sanoa, eli ne jäivät katsomatta. Lisäksi juteltiin Nestin hieman huonontuneesta ruokahalusta ja viimeviikkoisista satunnaisista oksenteluista. Näiden hoitoa varten Nestille määrättiin happosalpaajakuuri, jota en kuitenkaan aloittanut, kun Nesti on ollut taas ihan oma itsensä. Verikokeet sitten kertovat jos sisuskaluissa on tapahtumassa jotain huomiota vaativaa muutosta.

Kirppu ja maha lumilenkillä

Toko-kausi

Perjantaina treenit Tarjan kanssa ATD:n hallilla ja eilen sunnuntaina Soilen kanssa Sporttiksen viimeiset treenit.

Waltterin kanssa ollaan lähinnä leikitty, lisäksi ollaan vähän "treenattu" jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa ja sunnuntaina myös irtoamissuoraa :) Jatkossa yritän suunnitella Waltterille jotain ratapätkää, koska ratatreeniä nimenomaan tarvitsemme, jos aiomme palata kisakentille kevättalven aikana.

Kirppu on tokoillut. Tarkoitukseni on ollut tehdä sen kanssa tänään viimeinen agilitytreeni ennen pentulomaa, mutta luulen, että jää sekin tekemättä. Ei vaan tunnu siltä, että haluaisin sitä enää esteille. Viimeisimmät agitreenit viime maanantaina olivat onneksi erittäin onnistuneet ja vauhdikkaat, joten ne voi hyvin jättää hautumaan Kirpun mieleen muutaman kuukauden tauon ajaksi. Tokoa tehdään jatkossa kotosalla sekä perjantaisin omalla hallilla.

Viime perjantaina tehtiin siis:
- Ruutua namikipon kanssa. Tätä ollaan tehty joskus kauan, kauan sitten, mutta muisti hyvin. Nyt sai vielä katsella, kun kippoa täyteltiin, mutta tätä voisi pikkuhiljaa häivyttää pois.
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, nämä tekee muuten ihan hyvin, mutta nousee aina ensin tökkäämään nenällä käteeni ja kääntyy vasta sitten :) En puutu tähän, koska uskon tavan jäävän pois ajan ja kokemuksen myötä.
- Hyppyä namikipolla. Tämä liike ei juuri muistutteluja kaipaile (jostain syystä yhdelläkään koirallani ei ole ollut ongelmia tokon hypyn oppimisessa...), eli seuraavalla kerralla voitaisiin ottaa niin ettei näe namikipon vientiä ollenkaan ja jos menee hyvin niin katsotaan liike menohypyn osalta valmiiksi ;)
- Avoimen kaukoja. Nämä edelleen kerrassaan hienoja. Maahan menee pelkällä suullisella käskyllä, mutta istumaannousuun tarvitsee käsiavun, jos olen paria metriä kauempana. Tätä treenattava, koska haluaisin pelkän käskyn riittävän. Käsiohjausta saa (ja kannattaa) käyttää kokeessa, mutta aina varmempi jos suullinen käsky toimii yksinäänkin. Tarja puuttui myös maahanmenojen palkkaukseen - Kirppu venyy palkkauksessa hieman eteenpäin, joten palkka pitäisi työntää syvemmälle koiran nokan alle.
- Seisomaannousuja namijumppana. Kirppu alkaa hahmottaa, mitä siltä odotetaan näissä, mutta takajalkojen pysyminen paikoillaan on pitkälti vielä riippuvaista mun tekniikastani. Hyvät näistä tulee.

Sunnuntaina tehtiin:
- Käännöksiä vasemmalle perusasennossa, yhtä hyviä/huonoja kuin perjantaina.
- Yhden askeleen seuraamisia. Näistä olen edelleen epävarma, kun tuntuu että takapää aukeaa heti kun lähdetään liikkeelle. Ehkä kokeillaan vasemmalle kaartavaa seuraamista ihan suoran sijaan?
- Maahanmenoja perusasennossa. Nyt osaa jo mennä maihin ilman apuja (välillä myös ilman käskyä :P), mutta tuppaa väistämään vähän, so. etupää aukeaa. Avustin muutaman toiston namin kanssa, että sain pysymään suorassa. Näitä pitäisi kokeilla peilin kanssa, jotta voisin pysyä itse suorassa enkä tulisi ainakaan painaneeksi koiraa kauemmaksi omalla kropallani.
- Liikkeestä seisomista vapaasta seuraamisesta, pienen pieni käsiapu vielä mukana ja hienosti tekee. Olen palkannut suoraan pysähtymisestä, seisomassa pysymistä pitäisi vielä treenailla erikseen.
- Luoksetulon pysäytystä. Pysähtyy jopa pelkällä käskyllä, mutta valuu liikaa. Mietin hetken haittaako, sitten päädyin siihen että tämä liike on syytä saada oikein alusta lähtien ja otin muutaman toiston niin, että palkka lensi samaan aikaan käskyn kanssa. Näin oli selvästi parempi.
- Seisomaannousuja namijumppana, hyvin teki.
- Paikallamakuu. Yhteensä ehkä minuutin verran, muutamalla välipalkkauksella. Hyvin pysyy, mutta asennon kanssa saa olla tarkkana. Jos läväyttää itsensä maahan etujalat vähän harallaan, eivät kyynärät pysy kunnolla maassa ja koira alkaa valua pikkuhiljaa ylöspäin. Tasapainoisemmassa asennossa näyttää pysyvän rennompana ja varmemmin. Palatessani pyrkii herkästi istualleen, eli näitä pitää treenata edelleen erikseen.

Kirppu on treenaillut vähän tokoa myös kotona, lähinnä perusasentoja, kaukoja ja noutoa. Typy on tokoillessa tarkka, mutta innokas. Tosi kiva treenikaveri siis tähän lajiin.

Pentuodotuksesta sen verran, että olen lähtenyt muuttamaan Kirpun ruokintaa eli kasvattanut hieman ruuan määrää ja muuttanut sitä muutenkin odottavalle äidille sopivammaksi. Isompia muutoksia ei Kirpussa vielä näy, mutta jotenkin silti tuntuu, että olisi kantavana.

Agility parantaa haavat

Tai no jos kirjaimellisesti ajattelee, niin agility pikemminkin aiheuttaa haavoja (viimeisimpien treenien jäljiltä polvessa mustelma ja molemmat kämmenet ruvilla), mutta huolet ja murheet jäävät kyllä agilitytreenien ajaksi kentän reunalle.

Maanantaina Ojangossa tehtiin Kirpun kanssa takaakiertoja kovasta vauhdista. Yhden kerran sain tulemaan kokonaan hypyn ympäri, mutta muut otti muistaakseni oikein ja toistojen kautta sain itsekin uskallusta liikkua rohkeammin ja lopettaa varmistelut joka mutkassa. Otettiin myös muutama A:n alastulo sekä loppuun yksi irtoamissuora, nämä kaikki etupalkalla ja kerrassaan hienosti ja vauhdikkaasti.

Waltteri palasi pitkältä (puolentoista kuukauden?) agilitytauolta myös "treenailun" pariin eli juoksenteli esteitä vähän miten sattuu, järjellisyydestä saati ohjaamisesta ei juuri ollut tietoa. Innokas oli!

Keskiviikkona käytiin Waltterin kanssa hauskuuttamassa treenikavereita ryhmätreeneissä, kouluttajana meillä on nyt kevätkaudella Soile. Oispa ollut videokamera mukana niin saisi jakaa sitä taidonnäytettä vähän laajemmallekin porukalle! Pööpi tuli treeneihin intoa puhkuen, mutta se viimeinenkin jäljellä oleva aivosolu oli tainnut unohtua kotiin.

Lähdössä ei pysynyt, tai siis ei karannutkaan mutta hyppeli itsensä aina ekaan rimaan kiinni (turhaan siis haukun tätä poikaa tyhmäksi, se ei ainoastaan tiedä eroa kisan ja treenin välillä vaan myös treenin ja treenin välillä). En jaksanut puuttua kovin isosti - tässä asiassa ei treenaaminen ole missään vaiheessa uraa tuottanut meille mitään tuloksia ja ensi kesä on kuitenkin Waltterin viimeinen kisakesä, joten who cares? Ykköseltä kolmoselle (eli avokulmakepeille ahtaalla sisäänmenolla ja niin, että oli käytännössä pakko päästä leikkaamaan toiselle puolelle) oli meille jo mahdottomuus, joten parin yrityksen jälkeen tyydyttiin yhteen onnistumiseen kakkoselta kolmoselle ja jatkettiin siitä eteenpäin. Seuraavaksi hinkattiin väliä 3-6, kun Waltteri eksyi väärille esteille (en kyllä väitä, että ohjauskaan olisi ollut virheetöntä) tai jätti kepit kesken tai kun minä sekosin omassa rytmissäni ja kynnin kontallani pitkin kenttää. Yhteen putkeen ei osuttu ekalla kerralla suun kohdalta vaan yritettiin kyljen läpi, pari muuta putkea kyllä löytyi silloin kun ei pitänyt. Itse varmistelin välillä liikaa pois vääriltä esteiltä ja unohdin ohjata oikeille, välillä taas olin niin poikki, että en muistanut enää ohjata minnekään. Kannustavat treenikaverit huusivat jossain vaiheessa kentän reunalta "hyvin menee!" ja nauroivat räkäisesti päälle - ja Pööpi se lompsotteli omilla kaarillaan osuen välillä oikeille esteille, välillä väärille ja välillä ei millekään ihan sen mukaan, mihin onneton ohjaukseni sattui milloinkin osoittamaan.

Kaikki kohdat alkua ja ihan loppua lukuunottamatta saatiin kyllä jossain vaiheessa onnistumaan ohjausta tarkentamalla, mutta kovin pitkiä ehjiä pätkiä ei saatu aikaiseksi ja ne lyhyemmätkin vaativat aikamoista vääntöä :) Tätä tosiaan on agility Waltterin kanssa, alkaa taas muistua mieleen. Osaanpahan arvostaa Kirppua entistä enemmän, kun se palailee agilityn pariin keväämmällä, vaikka salaa taisin vähän tykätä tästä waltteriagilityn paluusta myös :)

Pentuja ja paluu treenikentille

Koko joulukuu pidettiin agilitytaukoa - enemmän vahingossa kuin tahallaan, sillä ensin oli trimmaus- ja näyttelykiireitä, sitten alkoi Kirpun juoksu ja loppukuu vietettiin tietysti joululomaa.

Messarit oli ja meni. Kipi ei ihan parhaimmillaan esiintynyt ja sijoittui lauantain Helsinki Winnerissä narttujen kolmanneksi ja sunnuntain Voittajassa neljänneksi. Tukholmassakin käväistiin yrittämässä Pohjoismaiden voittajan titteliä, mutta norjalainen juniorinarttu vei narttujen (ja koko rodun) voiton ja jätti Kirpun kakkoseksi. Ei siis enempää titteleitä Kirpun nimen eteen näistä näyttelyistä, mutta eipä menneeseen näyttelyvuoteen voi silti olla kuin tyytyväinen :)

Kirpun juoksu alkoi pari päivää ennen Tukholman reissua ja kun Sarilla oli uroskin katsottuna valmiiksi, päätettiin alkaa valmistella häämatkaa Puolaan. Reissuun lähdimme lopulta kaikki kolme: ensin lentäen Varsovaan Kirppu kassissa ja sieltä vuokra-autolla eteläiseen Puolaan Ruda Slaskan kaupunkiin Kasian ja hänen ihanan perheensä vieraiksi. Kirpun ja komean ja ihastuttavaluonteisen Midaksen häät onnistuivat niin hyvin kuin voi toivoa ja vieläpä kolme kertaa, joten nyt odotellaan seuraamuksia... Lisäksi saimme katseltua vähän Varsovaa ja tehtyä jouluostoksia, joten kerrassaan onnistunut reissu :-)

Midas eli Bayleigh Shaireab's Touch Of Gold on siis Yhdysvalloista tuotu nuori uros, joka asuu Puolassa Kasia Nitkan omistuksessa. Nuorimies on kerrassaan valloittava luonteeltaan: iloinen, vilkas, ystävällinen ja nuoresta iästään huolimatta jopa herrasmiesmäinen :-) Se omaa kauniit mittasuhteet ja erittäin tasapainoisen rakenteen sekä liikkuu hienosti. Midas on lisäksi sopivan kookas, ryhdikäs, hyvin itseään kantava ja erittäin hyvälaatuisella turkilla varustettu. Pennuille voisi siis odottaa ainakin liikkeitä, balanssia ja turkkia ja lisäksi toivon niiden perivän molempien vanhempien taidon seistä päällään ja purra nenästä :)

Pentue tulee luonnollisesti Sarin Vicway-kennelnimelle ja odotamme siis pentutiedustelujen tulvaa suoraan Sarille ;)

Kuviakin tuli otettua :) - tässä Midas

Juuri ennen uuttavuotta palattiin treeneihin. Kirppu saa treenailla agilitya nyt muutaman viikon omatoimitreeneissä tahtia pikkuhiljaa hiljentäen ja kun maha toivottavasti alkaa kasvaa, jätetään agilityt kokonaan ja siirrytään pelkkään lenkkeilyyn ja tokoiluun. Muutama viikko sitten hahmoteltu talven treenisuunnitelma on nyt korvattu varasuunnitelmalla muuttuneen tilanteen johdosta :-)

Toissaperjantaina tehtiin pelkkä lyhyt vauhtirallattelu hypyillä ja putkilla. Kirppu kulki hyvällä draivilla, mutta oli jotenkin totinen eikä päästänyt missään vaiheessa pienintäkään ääntä radalla. Sunnuntaina Sporttiksella samantyyppiset kuviot ja samanlainen Kirppu, mutta maanantaina Ojangon hallissa kuumeni muiden treenikenttien metelistä sen verran, että alkoi jo huutaa itsekin :-) Liiallista kiihtymistä haluaisin nyt kyllä välttää, joten täytyy joko toteuttaa Ojangon treenit sellaisella tavalla, ettei ehdi kauheasti noteerata muita kenttiä, tai sitten olla viemättä Kirppua niihin ollenkaan.

Otettiin siis Soilen kanssa maanantaivuoro upouudesta Ojangon hallista ja irtisanottiin samalla Sporttiksen sunnuntaivuoro - sitä on nyt yksi kerta vielä maksettuna, mutta sen jälkeen loppuu. Sporttikselle on se reilun 20 minuutin ajomatka ja Ojankoon vajaan viiden minuutin, joten tämä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Ekalla Ojangon treenikerralla Kirppu teki edelleen pääasiassa yksinkertaisia vauhtijuttuja, mutta lisäksi katsottiin tiukkoja keppikulmia vetämällä. Mulla on taipumusta vetää koira näissä keppien ohi kokonaan, kun yritän varmistella kulmaa ja vippaan sitten myöhässä keppejä kohti. Soilen opastuksella kokeiltiin nyt vippauksen muuttamista enemmän poispäinkäännöstä muistuttavaksi ohjaukseksi ja tämä toimi kyllä hyvin etenkin kiertokulmassa. Avokulman puolella Kirppu halusi mieluummin hakea kepit itse ilman apuja :)

Waltteri oli Kirpun juoksun takia muutaman viikon vanhemmillani, mutta Nesti on ollut kotona ja on tietysti loistanut kaikkien treenien päätähtenä kalkkunatempuillaan :) Viikko sitten ihmeteltiin Tarjan kanssa onko se tulossa sokeaksi, kun liikkui niin epämääräisesti, mutta naamakarvojen trimmaus helpotti kummasti tilannetta... Silmät ovat kyllä menneet sen verran sameiksi, ettei niillä taideta enää entiseen tapaan nähdä karvoilla eikä ilman. Tänään sain loputkin Nestistä trimmattua ja illalla kävin Pähkinärinteessä syömässä ja tekemässä vaihtokaupat eli Waltteri tuli kotiin ja Nesti jäi puolestaan pitämään huolta vanhemmistani :-)

Hyvää joulua!

(kuva: Sari Mäkelä)

Laumassa kaikki hyvin! Kuulumisia luvassa joulun jälkeen.

Hyvä päätös

Tänään tein hyvän päätöksen olla hyvä treeneissä ja olinkin sitten! Kirppu sen sijaan on aina hyvä, siitä ei tarvitse tehdä erikseen päätöksiä ;)

Vuorossa siis ryhmätreenit ATD:n hallilla ja Satu kouluttamassa. Alkua hiottiin kaikkein eniten: neljännelle esteelle tuli kovasta vauhdista ja loivasta kulmasta takaakierto ja samalle hypylle vielä persjättö. Ensimmäisillä yrityksillä sain koiran niin pahasti jalkoihini, etten uskaltanut enää yrittää kohtaa persjätöllä. Seuraavaksi tehtiin ilman puolenvaihtoa ja siitähän se hauskuus sitten alkoi... Kirppu esitti useita toistoja omaa erityistaitoaan eli takaahypyn kiertämistä kokonaan :) Oli pakko ottaa vauhti kokonaan pois, että saatiin onnistumaan edes palkalla, siitä sitten siirrettiin homma takaisin ratapätkään ja tehtiin edelleen palkaten useita pätkiä. Sain kehoituksen treenata näitä paljon, koska ne kuulemma ovat yksi harvoista Kirpun (pienistä) heikkouksista ;)

Alun lisäksi hinkattiin loppuvaiheilla ollutta pakkovalssia, johon koira tuli putkesta niin, että olin itse jo hypyn takana ottamassa vastaan. Alkuun meinasi merkkaus jäädä vajaaksi, mutta toistoilla saatiin paranemaan. Yritin myös jaakotusta samaiselle hypylle pakkovalssin jälkeen, mutta Kirppu tuli yllättäen toistuvasti väärälle puolelleni eli ei lukenut ohjausta oikein. Liikkumatilaa ei ollut paljon seuraavan hypyn suuntaan, joten jaakotus tapahtui aika paikoillaan eikä Kipillä ehkä ollut tilaa eikä aikaa havainnoida ohjaavan käden vaihtoa. Vaihdettiin tavalliseen vetoon ja toimi hyvin.

Muuten ei sitten ongelmia ollutkaan. Rata vaati hyvää rytmitystä ja rohkeaa liikkumista ja nämä tuntuivat onnistuvan hirmu hyvin sen hyvän päätöksen mukaisesti :) Koirallakin riitti intoa ja jopa raivoa loppuun asti, joten kerrassaan hyvät treenit.

Marrasväsymys

Märkä ja pimeä marraskuu ei ole juuri inspiroinut harrastamaan, joten ollaan vietetty aika hiljaista elämää koirien kanssa. Ollaan järjestelty kotia, ulkoiltu vähän ja nukuttu paljon :) Nesti tuli viikko sitten lauantaina kotiin mökiltä, mutta lähti torstaina vanhempieni matkassa Pähkinärinteeseen. Itselleni teki kyllä tiukkaa antaa se mukaan ihan muuten vaan, mutta tosiasiassa niin vanhempani ja Nesti kuin myös Waltteri ja Kirppu ovat tyytyväisempiä tähän järjestelyyn, joten mä taidan olla se ainoa, joka kärsii :) Katsotaan, koska saadaan Nepu taas kotiin - vielä eilen ei ainakaan suostunut lähtemään, kun kävin Pähkiksessä kylässä ja sitä katsomassa :)

Olen pyöritellyt mielessäni seuraavien kuukausien treenisuunnitelmia Kirpulle. Paperille asti en ole niitä vielä saanut, mutta suuremmat linjat olen saanut ajateltua jotakuinkin valmiiksi. Päätin, että koska Kirppu on jo teknisesti tosi taitava ja toimii hienosti monenlaisilla ohjauksilla, jätetään nyt yksityiskohtien hiominen vähemmälle ja keskitytään enemmän vauhtiin ja irtoamiseen. Katsotaan, saadaanko pupu lähtemään lapasesta kokonaan :) Jotain teknisiä juttuja tehdään myös ja vahvistetaan lisäksi esteosaamista (lähinnä keppejä) entisestään, mutta pääpaino on koiran vauhdin ja itseluottamuksen kasvattamisessa.

Muutamat treenit ollaan kyllä käyty viimeisten parin viikon aikana, vaikka treenisuunnitelma ei olekaan vielä valmis...

Viime viikon sunnuntaina Sporttiksen treeneissä tehtiin Kirpun kanssa vähän puomi/putki-erottelua. Näitä ollaan treenattu tosi vähän - haluan, että koira ottaa oletuksena aina kontaktin, joten olen keskittynyt vahvistamaan vain sitä ja nyt lähdettiin siis oikeastaan ensimmäistä kertaa työstämään putkeen ohjautumista. Työntämällä ei ongelmaa - joskus nuorempana rynni näistäkin väkisin läpi kontaktille, mutta nyt kunnioittaa jo ohjausta vähän paremmin :) Puolivalssilla sain Kipin myös putkeen, mutta tavallisella vedolla ei sitten onnistunutkaan, ei lähtenyt vetoon millään lailla. Soile kommentoi, että olisi ehkä aihetta aloittaa ihan vaikka käteentulon opettelusta, mutta nehän ei kuulu meidän repertuaariin :P Okei, harkitaan. Kirppu taisi ottaa loppuun yhden vauhtirallattelun etupalkalla.

Nesti kävi tekemässä tavalliset kalkkunahommat ja Waltteri treenasi Kirpun tapaan puomi/putki-erotteluja. Ei tainnut sekään lähteä niihin vetoihin, hmmm...

Perjantaina treenailtiin temppuja ja tokoa ATD:n hallilla. Waltteri harjoitteli jalkojen välistä pujottelua ja paikallaoloa :) Kylläpä joutui pienen miehen herne lujille! Hölmöillä temppuharjoituksilla saan sen vähän hiljenemään ja keskittymään normaalin "mähaluun, mähaluun, mähaluun!" -mesoamisen sijaan ja siksi niitä on mukava yhdistää paikallaolon treenaamiseen. En kyllä enää edes kuvittele saavani sitä ikinä pysymään nätisti lähdössä, mutta jos saisi edes hidastettua lähtökäyttäytymisen rapistumista...

Kirpulla oli tokon alokasluokan koe :) Tai oikeastaan avokasluokan, koska tehtiin sekä alon että avon juttuja :)

Tarja leikki meille tuomaria luoksepäästävyydessä ja saatiin Kipi pysymään paikoillaan mukavasti muutamalla toistolla. Syliin se ei hypi, mutta siirtää pyllyään taaemmas, kun edestäpäin tullaan liian lähelle. Tätä täytyy treenata erikseen, mutta näin liikkeenäkin saatiin toimimaan kivasti. 20 sekunnin paikallamakuu meni hienosti, tosin ei osannut mennä sivulla maahan ilman apua :) Seuraamista tehtiin muutama n. viiden metrin pätkä, suurin osa imuttamalla eli kyykkykävelyllä :) Seuraamisen takia ei varmaan ikinä päästä kokeeseen asti - ei siksi, ettei Kirppu osaisi/oppisi sitä vaan siksi, että en itse pääse ikinä avustamisesta eroon, koska en kestä nähdä pientäkään epätarkkuutta paikassa tai asennossa. Nyt aukeaa takapää vasemmalle, jos nousen ylös kyykystä. Tarja teetti meillä yhden askeleen seuraamisia pystyssä, siis liikkeellelähtö ja heti palkka, jolloin ei ehtinyt aueta. Ehdotti myös, että lähdettäisiin työstämään itse seuraamista paikallaan käännöksistä vasemmalle. Kokeillaan näitä.

Liikkeestä maahan jätettiin väliin, kun ei osaa paikallaankaan mennä maahan sivullani :) Luoksetulo tehtiin suorana sivulletulona (seuraa-käskyllä), tämä onnistui kunhan en mennyt paria-kolmea metriä kauemmas, vähän on siis matkassa vielä venyttämistä :) Liikkeestä seiso on Kipin bravuureja, teen vielä pienellä käsiavulla (vaikka en tiedä tarvitsisiko) ja sillä jää hienosti tolpilleen. Tämä tehdään tietysti vapaasta liikkeestä, seuraaminen otetaan mukaan sitten kun se osataan.

Hyppyä en jaksanut kaivaa esille, mutta tehtiin vielä noudon alkeita (nostaa kapulan hienosti ja osaa myös peruuttaa se suussaan :D) sekä avoimen luokan kaukoja - tämä itseasiassa on Kipin bravuuri, asennonvaihdot ovat nopeita ja takapuoli pysyy millilleen oikeassa paikassa, vaikka etäisyys olisi mikä.

Eli ihan vaan pari juttua olisi vielä treenattava, sitten kokeeseen ;)

Sunnuntaina treenit Sporttiksella. Waltteri teki samaa kuin perjantaina, paitsi että otettiin joku paikallaolo jo jonkun hypyn lähettyvillä, vaikka ei sentään ihan edessä :)

Kirppu teki ensin pari puomia etupalkalla, ensimmäistä ennen juoksutin ensin putkeen puomin alla (viime viikon teeman mukaisesti). Hyvin otti putken ja hyvin otti puomit ja irtosi hienosti edelleni kontaktille. Tämän jälkeen kahdesti kiertokulmakepit etupalkalla ja häiriöillä eli treenikassi sisäänmenon lähellä, valjaat ja auton avain parin pujoteltavan kepin vieressä sekä loimi yhden kepin ympärillä. Hienosti meni ilman minkäänlaista epävarmuutta - loimen takia menetti vähän tasapainoaan, mutta ei häkeltynyt vaan tsemppasi virheettä loppuun. Muuta ei Kirppu tällä kertaa tehnytkään.

Loppuun vielä karvakuulumisia. Kipi on laittautunut hienoksi ensi viikonlopun messareita varten. Karva on vähän pehmeän tuntuista, mutta muuten typy näyttää nätiltä. Sen sijaan Nesti ja Waltteri ovat molemmat melkein puolen vuoden karvassa... Alkaisi kai olla aika nostella niitäkin vaihteeksi trimmauspöydälle, etenkin kun Sari on hoitanut suurimman osan Kirpun trimmeistä viime viikkoina eli Kirpun näyttelyitäkään ei voi tällä kertaa käyttää selityksenä.

Ryhmätreenit

Eilen keskiviikkona kouluttajalliset treenit ATD:n hallilla ja oltiinpa me hyviä! Yhtään virhettä ei taidettu saada aikaiseksi millään toistolla lukuunottamatta sitä, kun palautin Kirpun kerran puomin kontaktille. Vauhti oli hyvää, käännökset pääasiassa tosi hienot ja kontaktit tarkat ja nopeat lukuunottamatta yhtä ennakointia ja sitä seurannutta läpijuoksua, josta siis palautus.

Ensin hiottiin yhtä tiukkaa valssia, jossa koira lähestyi hyppyä suoraan ja jatkoi siivekkeen suuntaisesti. Olen tosi huono näissä - niin kauan, kun siiveke kierretään kokonaan ympäri ja voin itse jäädä tekemään valssin hypyn ponnistuspuolelle, osaan sijoittua ja rytmittää hyvin ja käännöksestä tulee (Kirpun kanssa) moitteeton, mutta heti kun joudun tekemään valssin laskeutumispuolelle, oma liikkeeni valuu eikä koirakaan lue käännöstä enää niin hyvin. Näissä on vielä paljon työstettävää.

Radan loppuvaiheille Satu halusi mun tekevän suurinta syntiä, mitä omasta ohjauksen sääntökirjastani löytyy :) Loppukurveissa jouduin odottelemaan koiraa aika paljon ja kun se kuitenkin kulkee hyvin mun liikkeeni kirittämänä, Satu ehdotti, että ottaisin yhden kurvin ulkokautta ohjaamalla eli valssi käännöksen sisäkaarteelta ulkokaarteelle ja sieltä työntämällä seuraaville esteille. Kiemurtelin ja irvistelin, mutta suostuin kokeilemaan :) Saatiin toimimaan ihan hyvin ja koira tuntui kyllä kulkevan tosi hyvää vauhtia, eli ei missään nimessä huono vaihtoehto tuokaan kyseiseen paikkaan. Paras tapa selviäisi kellottamalla eli pitäisi ottaa tällainenkin kuvio joskus tarkempaan syyniin.

Kontakteja ja kisakauden päätös

Perjantaina treenaamassa ATD:n hallilla. Waltteri hölmöili ensin pallojensa kanssa, muistaakseni tehtiin keppejä ja vähän kontakteja. Kirpun kanssa aloitettiin taas kontakteilla - alkuun yksi puomi ja loput toistot A:lla. Yhden kävin palkkaamassa kädestä ennen vapautusta kupille, muuten normaalit nopeat vapautukset. Hienosti meni, oli tosi hyvässä vireessä. Kontaktien jälkeen keppejä loivista avo- ja kiertokulmista kovalla vauhdilla. Itse kepeissä ei ongelmia, mutta kun yritin hetsata Kirppua juoksuttamalla sitä hyppy-putki -ympyrää muutaman kerran ennen kepeille heittämistä niin otti nokkiinsa typerästä rinkulan juoksemisesta, mulkaisi minua niin kuin vain Kirppu osaa, ja kieltäytyi jatkamasta :D Niin Kirppua! Edes Nesti ei pystyisi tuollaiseen mielenosoitukseen :)

Lauantaina ATT:n kisat Liedossa, Kirpulla kolme starttia ja tavoitteena vauhdikkaat kontaktit nopeilla vapautuksilla!

Hyppärillä pää pyörähti juuri ennen keppejä (olivat ihan radan reunassa, yleisön puolella) ja meni toiseen väliin. Yhdessä valssikuviossa hukkasin koiran hetkeksi selkäni taakse, mutta tästä kalastelusta ei tullut kieltoa, joten tuloksena vitonen ja yliaikaa. Näitä häröjä lukuunottamatta ihan hyvä rata.

Ensimmäinen agilityratasuoritus hylättiin heti ykkösesteen jälkeen, kun kakkosena ollut takaakiertohyppy jäi tekemättä ja Kipi porhalsi suoraan sen takana olleeseen putkeen :) Mielestäni en peittänyt kakkosestettä ja virhe oli muutenkin Kirpulle epätyypillinen, mutta näin siinä vaan kävi. Kirppu kävi todella kuumana ennen kaikkia startteja, joten ehkä tollainen takaakierto oli vaan liikaa heti alkumetreillä ja valitsi mieluummin putken :) Muuten ok rata, kontaktien (A ja keinu) suoritukset hienot. Alastulo ei ollut ihan yhtä hyvävauhtinen kuin treeneissä, mutta parempi kuin kisoissa yleensä ja siihen on oltava tosi tyytyväinen.

Toista agilityrataa tehtiin hyvällä vauhdilla, ilman virheitä ja pienillä kaarroksilla reilusti yli puolenvälin. Yhdessä takaakiertohypyssä Kirppu teki oman tyyppivirheensä, eli kiersi koko hypyn :) Yritin laittaa uudestaan, tällä kertaa lähes nollavauhdista, ja kiersi toistamiseen :) Tämän jälkeen lähti oma-aloitteisesti etsiskelemään seuraavaa estettä (ymmärrettävästi, koska ohjaajalta ei mitään vinkkiä tullut) ja valitsi putken, johon hylkääntyi :) Kolmas kerta toden sanoi ja takaakiertohyppy saatiin onnistumaan ja jatkettiin maaliin. Hyvää tässä radassa oli kaikki muu, paitsi hyllykohta. Kirppu oli tälläkin radalla vielä niin hyvässä vireessä, että rähjäsi mulle vielä toiseksi viimeisellä esteellä :) Kurveissa ei ollut mitään moittimista, vauhti oli hyvää ja kontaktit samaa luokkaa kuin edellisessäkin startissa.

Kirpun nollaprosentti koki kolauksen, mutta päivän suorituksiin olen silti tyytyväinen. Kontakteja lähdettiin kokeilemaan ja ne olivatkin paremmat kuin ennen - jatketaan työstämistä edelleen! Muutenkin Kirppu kulki hyvin ja jaksoi kivasti kisapäivän loppuun saakka. Nyt pysytellään ainakin loppuvuosi pois kisakentiltä, ehkä pidempäänkin. Tarkoitus olisi kisata alkuvuodesta joitain kisoja pelkästään Waltterilla, koska tuntuu, että en saa sen kanssa enää tulosta aikaiseksi, kun keskittyminen menee Kirppuun. Eli kevättalvella kisaa Waltteri ja Kirpun jätän kotiin, jos vaan mitenkään maltan.

Päivän kisaradat on videolla, mutta kameran usb-piuha on muuton jäljiltä hukassa... Lisäilen videoita, kunhan piuha löytyy.

Sunnuntaina palauttavat treenit Sporttiksella. Waltterilla poispäinkääntö-takaakiertoja ja muutama kontakti, Kirpulla pari A:n kontaktia ja myös poispäinkääntö-takaakiertoja. Vähän oli puhti pois itse kultakin, mutta saatiin kaikki onnistumaan, kun tarpeeksi yritettiin :)

Nesti on lomalla eli lähti torstaina mökille noin viikoksi, kuulemma ei ole näyttänyt ikävöivän kotiin :)

Olemme muuttaneet!

Vihdoinkin omassa kodissa! Pariin viikkoon en paljon muuta tehnyt kuin puuhasin remonttia ja muuttoa, mutta eiköhän se kannattanut: viime torstaina siirrettiin viimeisetkin tavarat vuokravarastosta Länsimäkeen ja samana iltana tultiin koirien kanssa uuteen kotiin jäädäksemme. Vieläkin on kalusteita, mattoja, verhoja ja lamppuja hankittavana ja laatikkoja purettavana, mutta ihan hyvin me ollaan jo kotiuduttu siitä huolimatta. Koirien vaiheittainen totuttaminen yksinoloon jäi tekemättä (jos ei lasketa sitä puoliminuuttista, jonka olivat yksin sunnuntai-iltana, kun vein roskat), mutta tuntuvat onneksi jäävän ihan rauhassa kotiin työpäivien ajaksi.

Perjantaina ehdittiin vihdoin treenaamaan. Kaikki pääsivät tekemään, Nesti tietysti kalkkunaleikkejä, Waltteri lähinnä rallatteluja ja Kirppu pelkkiä puomin kontakteja etupalkalla. Puolentoista viikon tauko näkyi kyllä Kirpussa ja se painoi menemään puomia pitkin melkein liitämällä! Otettiin muutama toisto, sen jälkeen vähän leikkiä ja siihen lopetettiin.

Sunnuntaina Sporttiksella vähän samantyyppiset kuviot. Nestille kalkkunaa ja Waltterille tällä kertaa vähän kääntymisiä ja välistävetoja: ihan yhtä kamalia kuin aina ennenkin. Kirpun kanssa aloitettiin välistävetotreenillä. Ihan hyvin menee, kun muistan ohjata huolellisesti ja oikea-aikaisesti - huolettomammalla ohjauksella hakee mielellään taakse. Välistävetojen jälkeen puomia etupalkalla, meni ok. Olisin kokeillut myös ilman namikippoa, mutta kun paras vauhti oli jo käytetty välistävetotreeniin niin tuntui järkevämmältä pitää etupalkka mukana. Tosiasia on, että Kirppu tekee yhden treenin täydellä teholla ja seuraavissa on tyydyttävä vähempään. Sen mukaan on treenit suunniteltava, että se, mihin tarvitaan/halutaan eniten paukkuja, tehdään ensimmäisenä ja muissa joko saa vähempi vauhti riittää tai sitten ne jätetään kokonaan tekemättä. Nykyään on sentään innokas koko treenin alusta loppuun. Vielä vuosi sitten jaksamista ei ollut puoliakaan siitä, mitä nyt.

Maanantaina tehtiin työpäivän jälkeen lenkki Ojangossa ja sen päälle taas puomitreeni Kirpun kanssa. Tultiin siinä sivussa työstäneeksi myös keppien takaaleikkauksia kiertokulmasta.

Tänään keskiviikkona pitkästä aikaa ryhmätreenit ATD:n hallilla, Satu kouluttamassa. Oikein hyvin meni lukuunottamatta vikaa hyppyä, jonka Kirppu halusi väkisin tehdä takaa :) Vasta ihan viimeisellä toistolla ymmärsin rytmittää kunnolla jo ennen edellistä hyppyä ja sain tulemaan oikein - viimeinen hyppy oli kyllä tarjolla ihan oikeasta suunnasta, joten mun oli todella vaikea mukautua siihen, että sille piti oikeasti ohjata :) Joihinkin käännöksiin hiottiin omaa liikettäni paremmaksi (mieluummin koko ajan liikettä vaikka sitten lyhyemmällä askeleella kuin paikoillaan odottelua) ja kontakteilla odotetusti ennakoi vapautusta melkoisesti, kun nyt ollaan tehty niitä nopeilla vapautuksilla vauhdin parantamiseksi. Vähän muistuteltiin kontaktilla pysymistäkin mieleen, mutta kovin paljon en halua alkaa huomautella näistä, ettei muutu epävarmaksi. Yritetään löytää kontakteille(kin) sopiva tasapaino vauhdin ja hallinnan välille.