Kisat Ojangossa ja toiset hatkat

Eilen lauantaina kisattiin Kirpun kanssa kolme starttia Vuokkosilla. Hyppärillä tehtiin tosi hieno nolla. Kirppu oli vireessä ja kulki kovaa, itse tosin onnistuin pari kertaa unohtamaan kokonaan, mihin olin menossa. Nämä unohdukset onneksi tapahtuivat sopivasti putkien aikana ja ehdin korjailla asemiani ennen kuin koira ehti kunnolla ulos :) Agiradoilta vitoset. Ensimmäisellä Kirppu kaahasi niin kovaa kiertokulmakeppien ohi, ettei taipunut ensimmäiseen väliin. Toisella se kaahasi niin kovaa takaakiertoon, että käskytin liian tiukasti (tai lähdin liikkeelle liian myöhään) ja rima tuli alas - sinänsä todella harvinainen virhe Kirpulla. Muuten agiradoillakin Kirpulla oli hyvä vauhti ja into. Kontaktit sellaiset kuin ovat yleensäkin kisoissa, puomilla ja A:lla pysäytin kunnolla ja keinut otettiin nopeammin.

Tänään sunnuntaina tehtiin vähän jännempi lenkki Oittaalle. Ensimmäiset puoli tuntia pysyttiin tutuilla poluilla, sitten yritin vähän oikaista ja hetkessä oltiin hukassa. Onneksi mukana oli sekä GPS (kännykässä) että kompassi, puhumattakaan Waltterista, joka osaa navigoida suorinta tietä autolle umpimetsästäkin. Waltterin suuntavaisto ei pettänyt tälläkään kertaa, mutta loppumatkasta koettiin vielä jännittäviä hetkiä, kun Kirppu sai yht'äkkiä kauhean hyppelis-loikkelis-kohtauksen, sohotti ympäriinsä hetken ja sitten painui metsään näkymättömiin. Parin minuutin kutsumisen, kiljumisen, karjumisen ja pilliin viheltämisen jälkeen suuri metsästäjä pompotteli taas metsästä takaisin yhtä iloisena kuin oli lähtenyt... Ja joutui taas loppumatkaksi hihnaan.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin törmättiin vielä vieraaseen koiraan, jonka olin nähnyt vilaukselta ennen Kirpun karkumatkaa. Jotenkin luulen, että tämä vauhdikas kaveri olikin se, joka oli Kirpun houkutellut reissulleen eli varmaankin näki sen vilahtavan ohi ja lähti perään. Oli miten oli, muutaman päivän sisään kaksi omatoimista reissua koiralta, joka ei ole koskaan ennen uskaltanut lähteä minnekään? Pistää vähän miettimään.

Ottaa voimille - suunnistaminen ja metsästäminen

Pimeetä menoa

Vantaalle on tullut syksy! Kaunista on ja vain muutaman asteen plussalla oleva lämpötilakin kelpaa vielä minulle, mutta pimeäksi alkaa mennä. Parin viikon päästä siirrytään talviaikaan ja aurinko laskee jo pian neljän jälkeen - apua! Heijastinliivit ja valopannat ovat jo käytössä, nyt pitäisi vielä löytää jostain hyvä otsalamppu sen vanhan tuikun tilalle, jonka teho riittää valaisemaan noin kaksi askelta eteenpäin.

Eilen keskiviikkona oli Kirpun ryhmätreenit Vuokkosilla. Omatoimipuoliskolla tehtiin U-putkesta kääntymistä taaksepäin. Näissä omana kriteerinäni on, että ohjaajan on oltava ulkokaarella ja putkensuun ohi. Tällä ohjauksella kääntyi jokaisella toistolla oikein, toki palkkakin oli odottamassa. Talven treenattavien asioiden listalla onkin erilaisten putkikääntymisten testaus ja tämä treeni palveli sitä tavoitetta hyvin.

Kouluttajan kanssa tehtiin simppeliä neljän esteen vauhtipätkää, jossa treenattiin kakkosen ja kolmosen väliin puolenvaihtoa persjätöllä, valssilla ja takaaleikkauksella. Persjätöt ja valssit hyviä, mitä nyt ajoituksia vähän hiottiin molemmissa ja ohjauslinjaa valsseissa. Takaaleikkauksissa sain hyvistä linjausyrityksistä huolimatta Kirpun ensimmäisillä kerroilla kääntymään liian tiukasti ja ottamaan viimeisenä esteenä olleen putken väärästä päästä. Leikkaus oli niin loiva, että onnistuminen vaati lopulta sen, että käskytin putkeen jo kakkosella ja lähdin itse leikkaukseen vasta, kun Kirppu oli lukinnut putken.

Tänään torstaina tehtiin oma treeni Ojangossa ulkokentällä. Tarkoitus oli jatkaa A:n työstämistä sekä tehdä samankaltaisia putkikääntöjä kuin eilen ryhmätreeneissä.

Aloitettiin kontaktitreenillä. Ei mennyt niin kuin elokuvissa... Laitoin bumpperin vähän harjan alapuolelle laskevalle osuudelle edesauttamaan harjan ylittämistä reippaalla loikalla. Ensimmäiset toistot ok, sitten kolmannella tai neljännellä Kirppu osui bumpperiin niin, että se lähti vierimään alas ja löi juuri alastulopaikkaan hienosti pysähtynyttä Kirppua pyllylle. Yritettiin uudelleen; nyt Kirppu ei meinannut tulla koko bumpperin yli (jäi patsastelemaan harjalle), mutta uskaltautui lopulta ja sai palkaksi uudelleen bumpperin päälleen. Tämän jälkeen heitin koko bumpperin pois, jonka jälkeen Kirppu tuli hiipimällä koko laskevan osuuden. Jätettiin homma sikseen ja tehtiin muuta välillä. Treenin lopuksi otin muutaman vauhtitoiston ilman bumpperia tai etupalkkaa, ihan vaan hetsaten ja nopeasti vapauttaen. Meni jo vähän paremmin eli toivoa on, että A:n suoritus ei ole kokonaan rikki...

A:lla suoritettujen Kirpun pelottelun ja palauttelun väliin tehtiin putkijuttuja. Kokeilin samoja kuin eilen, molempiin suuntiin, sekä käskyttäen (koiran ollessa putkessa) että ääneti. Halusi aina ampua ulos putkesta aika kovaa eli käännökset eivät hyviä, mutta tuli putken ulkoreunaa ulos ja valitsi suunnan aina oikein eli lukee kyllä ohjauksen. Kokeiltiin myös se toinen vaihtoehto eli koiran päästäminen edelle putkeen ulkokaarelta ohjaten ja näissäkin kääntyi aina oikein eli sisäänpäin.

Jäähkälenkillä Kirppu otti vielä pienet nopeusharjoitukset, kun heppalaitumelta ampaisi pupu matkaan ja Kipi tietysti perään. Yritin kutsua hyvällä ja pahalla sekä pillillä, mutta turha toivo, sinne painui ja kovaa. Reissu ei onneksi kestänyt minuuttia kauempaa, sitten Kirppu porhalsi takaisin melkein samaa vauhtia kuin oli mennyt. Waltteri oli onneksi fleksissä, eikä kyllä huomannut jänöä muutenkaan. Sehän vasta olisikin ollut mukavaa keräillä kahta toisistaan lisävauhtia saavaa saalistajaa pimeiltä Ojangon pelloilta. Kirppukin kulki loput jäähkästä poikkeuksellisesti hihnassa, vaikka se näyttikin palattuaan unohtaneen koko pupun. Omistaja on koiraansa hitaampi palautumaan, vai pitäisikö sanoa toipumaan :)

Mulle tällaiset hetket ovat tosi rankkoja - järki sanoo, että koira ei mene pitkälle vaan palaa kyllä heti, kun on menettänyt näköyhteyden, mutta siitä huolimatta näen välittömästi sieluni silmin itseni viettämässä pimeitä, kylmiä ja epätoivoisia öitä etsimässä metsien syövereihin kadonnutta pientä koiraani. Olen melkein poikkeuksetta onnistunut välttämään nämä metsästysretket tyylillä silmät selässä koko ajan ja koirat hanskassa aina, jos en näe mutkan taakse. Nyt iltahämärässä oli ilmeisesti kuitenkin liian pimeää nähdä pupua ennen kuin se lähti liikkeelle ja toisaalta tarpeeksi valoisaa, että Kirppu huomasi sen, kun se pinkaisi tielle. Yritämme ottaa opiksi.

Treeniviikonloppu

Viikonloppu oli vapaa kisoista ja näyttelyistä, joten me tietysti treenattiin, kun nyt ollaan treenaamisen makuun päästy. Molempina päivinä hypeltiin Ojangossa pitkähkö lenkki, sitten otettiin Kirpun kanssa omatoimiset treenit hallissa ja hypeltiin päälle vielä toinen lenkki jäähdyttelyksi. Samanlaisin teemoin jatkettiin kuin tähänkin asti eli molempina päivinä ensin A:ta etupalkalla (lauantaina vähän vaisuja suorituksia, sunnuntaina tein pieniä muutoksia ja tuli selvästi paremmin virtaa ja rytmiä) ja sen jälkeen välistäveto- ja takaatyöntösarjoja. Välistävedot vaativat vielä paljon työstämistä, mutta takaatyöntösarjat sujuvat jo aika hyvin, kunhan maltan ohjata, mutta uskallan liikkua.

Waltterikin pääsi lauantaina halliin leikkimään ja tekemään pieniä estesarjoja. Waltterista oli myös tarkoitus yrittää pönökuvaa nyt, kun se on pitkästä aikaa (ja ehkä viimeistä kertaa) nättinä, mutta enpä ole taaskaan suoriutunut. Nassukuvia yritin nappailla omalla pihalla eilen sunnuntaina, mutta ihan skarppina ei herra ollut, kun yksin sitä kuvasin, ja tukkakin näyttää jo vähän pörröytyneen :)

Kävin eilen illansuussa Pähkinärinteessä syömässä ja Nestiä moikkaamassa. Nepu täyttää talvella 14 vuotta ja nyt alkaa olla aika myöntää, että siitä on tullut vanha. Mitään isompaa vaivaa ei onneksi ole ilmaantunut ja mieli tällä vanhallaneidolla on edelleen yhtä terävä kuin ennenkin, mutta kyllä se ikä vaan näkyy jo ihan oikeasti. Toivottavasti Nesti kuitenkin pysyy vielä pitkään omana terveenä ja leikkisänä itsenään, vaikka vauhti jo vähän hidastuukin ja askel köpöytyy.

Neps-Ukkels

Kivankokoinen pappakoira

Kiirettä on pitänyt ja kaikenlaista ollaan keritty tekemään.

Torstaina käytiin toistamiseen kettua katsomassa. Tällä kertaa laitettiin Kirppu suoraan pesän luokse laulamaan ketulle pellin takaa. Kovasti lauloikin, lisäksi otti toiseksi ilmaisutavakseen nuolemisen, lutkutti nimittäin peltiä oikein antaumuksella laulun säestämänä. Kouluttaja meinasi jossain vaiheessa vähän nostaa peltiä, että Kirppu saisi vähän katsekontaktia kettuun, mutta totesi että parempi olla nostamatta, kun Kirppu työnsi heti kielen pellin alta sisään :) Eipä kuulemma ole ihan tällaista taktiikkaa nähnyt, jossa yritetään nuolla kettu hengiltä :D

Haukkua ei taaskaan irronnut, vaikka otettiin Pilli hetkeksi vetoavuksi. Kokeiltiin kuitenkin vielä vähän liikkumista putkissa ja se luonnistui Kirpulta kyllä tosi hyvin. Kun aikansa suhattuaan löysi tiensä uudelleen muutaman mutkan taakse siirtyneen ketun luo, jatkoi laulua, mutta ei edelleenkään haukkunut. Annettiin joikata vielä pikkuhetki ja sitten lopeteltiin.

Itse pyörittelin touhulle silmiäni, mutta kouluttaja sanoi, että kyllä tällaisella voi oikein hyvin treenata, ei sitä tiedä koska se siitä aukeaa. Toiset kuulemma suorastaan pelkäävät mennä ketun lähelle ja sitähän ongelmaa Kirpulla ei ole, se on hyvinkin innostunut punaisesta kaverista. Silti nyt on sellainen tuntu, ettei tästä meille harrastusta ole tulossa eli luultavasti en Kirppua enää luolille vie.

Perjantaina aloitettiin aamu pienellä tekniikkatreenillä Vuokkosilla. Waltteri pääsi ensin vähän hupailemaan esteillä, sitten laitoin sen yksinään viereiselle kentälle pallon kanssa :) Ihan hyvin jaksoi olla, kunhan kävin välillä vähän viihdyttämässä sitä aidan vierellä :)

Kirpun kanssa tehtiin puomia ja A:ta etupalkalla. Vauhti oli ihan hyvää ja pysähtyi oikein, mutta vähän turhan omatoiminen meinasi olla vapautuksissa - ennakoi niitä aina niin taitavasti, että "vapaa"-käsky tuli juuri sillä hetkellä, kun oli jo päättänyt lähteä... Yritän olla tarkempi näistä jatkossa. Kontaktitreenin yhteydessä tuli otettua myös parit 90 asteen avokulmakepit takaaleikkauksilla ja nämä Kirppu tuntuu nyt kestävän jo tosi hyvin.

Kontaktien jälkeen tehtiin vielä paria erilaista välistävetotreeniä. Kirppu tarvitsee näissä aika vahvan ohjauksen, koska tykkää mieluummin ottaa tiukoissa paikoissa hypyt takaa kuin minun puolelta. Puolivalssit ja muut edestakaisin pyörimiset saavat kuitenkin minulla jalat solmuun ja niitä ollaankin treenattu luvattoman vähän. Nyt saatiin kuitenkin tosi hyviä toistoja molempiin suuntiin ja vähän erilaisissa tilanteissa. Kisaratoja ajatellen isoin juttu lienee uskaltaa lähettää Kirppu siihen ensimmäiseen käännökseen vähän kauempaa, koska jos menen siivekkeen viereen takomaan niin siinä on sitten jo aikamoinen kiire pysyä edellä seuraavissa ohjauksissa.

Syy agilitytreenin ajoittamiseen aikaan ennen auringonnousua oli siinä, että illalla töiden jälkeen oli vuorossa Waltterin laittaminen näyttelykuntoon, eikä minulla ollut mitään hajua, miten kauan siinä menisi. Koristeet olin sopinut katsovani yhdessä Sarin kanssa lauantaina ja korvienkin suhteen halusin vielä vähän konsultaatiota (nyppiäkö vai eikö nyppiä), joten aika nopeasti herraeläin lopulta valmistui. Walesihan on tyypillisesti varsin työläs laitettava näyttelyihin, mutta nyt kävi kyllä varsinainen munkki tukan kunnon suhteen: otin turkin alas kahden kuukauden karvasta kolme viikkoa ennen näyttelyä, tein toisen kierroksen viikko myöhemmin ja kolmas trimmi oli sitten tämä perjantainen viimeistely... Ihan näin helpolla ei ollut edes tarkoitus päästä, mutta tällä kertaa kävi näin. Lopputulos oli täysin viimeistellyn näköinen koira, joka ei tuon paremmassa karvassa ollut edes silloin, kun sitä hinkattiin kerran viikossa usean kuukauden ajan.

Lauantaina sitten karvakonsultaatio Sarin luona. Olin kuvitellut, että koristeet vaan saksittaisiin malliin, mutta aika vähän niitä saksia lopulta tarvittiin. Sari ystävällisesti laittoi Waltterin nassun kokonaan, kiitos siitä! Korvan alapuolet ja reunat päädyin saksimaan, tosin vasta iltamenojeni jälkeen eli yhdeltä seuraavana yönä...

Sunnuntaina koitti suuri päivä, Tuuloksen ryhmänäyttely ja Waltterin ensiesiintyminen pappaluokassa :) Tuomarina oli slovenialainen Brigita Kremser, joka vaikutti ystävälliseltä, asialliselta ja mukavan tarkalta tuomarilta. Waltteri hölmöili kehässä minkä kerkesi - hyppi, pomppi, puri hihnaansa, yritti myös ensin kiivetä kehäsihteerien pöydälle ja sen jälkeen varastaa jonkun (tuomarin?) käsilaukun pöydän alta... Kaikesta tästä huolimatta herra onnistui myös esiintymään aika ajoin oikein hyvin ja minulla alkoi tulla sellainen tunne, että tämä saattaa hyvinkin olla Waltterin päivä. Ja niin se olikin - Waltteri sai erinomaisen ja SA:n, sekä erittäin kaunissanaisen arvostelun, joka alkoi sanoilla "Very nice size"... (ehem) ja oli lopulta vielä ykkönen kolmesta uroksesta. Narttuja ei paikalla ollutkaan, joten virkeän veteraanin lopullisena tuloksena oli ROP-veteraani & ROP. Aikamoinen pappa!

Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä)

Ryhmäkilpailun esiarvostelussa (kuva: Sari Mäkelä)

Eilen tiistaina käytiin taas lenkin yhteydessä tekemässä omatoimitreenit Vuokkosilla. Waltteri höpöili ensin vähän hypyillä, putkilla ja kepeillä. Liikkuu sen verran hyvin edelleen, että tuli ihan mieleen, pitäisikö se vielä ilmoittaa jollenkin hyppärille joskus... Kirpun kanssa tehtiin A:ta etupalkalla, vauhtitakaakiertoja sekä muutama toisto keppejä vaikeista kulmista etupalkalla. Kaikki meni sinänsä hyvin, mutta Kirppu ei oikein ollut vireessä - tuntui vähän tahmealta ja väsyi nopeasti. Liekö syynä mahanpurut tai muu vastaava vaiva, sillä tänään aamulla Kirppu oli myös vaisu, eikä aamuruoka oikein maistunut. Iltapäivään mennessä oli onneksi palautunut omaksi, iloiseksi itsekseen.

Fyssarilla ja Tuhma-Kirppu

Maanantaina käytin molemmat koirat fysioterapiassa YES:ssa vanhalla vakifyssarillamme eli Anna Boströmillä.

Pääosin olivat ihan hyvässä kunnossa, liikkeissä ei ollut huomauttamista ja Waltteriakaan ei kuulemma näytä ikä vielä painavan eli liikkuu kuin hyväkuntoinen aikuinen koira (mitä varmaan kropaltaan pitkälti onkin). Waltteri oli rangaltaan kauttaaltaan jäykkä ja etuosassa oli lihaskireyttä, mutta vastasi hoitoon hyvin. Kirpulla etuosa vähän vinossa, lisäksi myöskin jäykkyyttä rintarangassa ja kylkiluissa sekä lihaskireyttä rintalihaksissa, lavoissa ja reisien takaosissa. Kirppukin saatiin manuaalisella käsittelyllä kuntoon eli etuosa palautui symmetriseksi ja jäykkyydet ja kireydet lievittyivät. Kirpulle varasin uuden ajan jo marraskuulle, kun nyt kuitenkin aiotaan treenata ja kisata aktiivisesti pitkästä aikaa.

Tänään keskiviikkona sitten talvikauden ensimmäiset ryhmätreenit, tehtiin rataa.

Esittelin Kirpun kertomalla sen olevan mukavan vauhdikas (mutta ei mitenkään supernopea), teknisesti taitava sekä erittäin nöyrä ohjattava. Sitten aloitettiin oma suorituksemme ensin sillä, että Kirppu juoksi puomin kontaktin läpi vailla mitään aikomusta pysähtyä... Tämän jälkeen kävi suorittamassa ylimääräisen esteen ja kun lähdin kävelemään takaisin alkuun, suoritti vielä toisenkin oman kierroksen. Hyppi edessäni ja komensi minkä kerkesi. Jätin lähtöön ja menin omalle paikalleni ottamaan vastaan, missä vaiheessa päätti lähteä liikkeelle ilman lupaa. Vielä yhden kerran lipsahti puomilta alas, nyt tosin yritti pysähtyä - tai tosiasiassa kaiketi aikoi tulla läpi, mutta huomasi virheensä viime hetkellä ja jäi haparoimaan rajalle... Että sellainen taitava ja nöyrä!

Tämän jälkeen oli tuhmuudet käyty läpi ja palattiin normaaliin tasoon. Tyyppivirheitä saatiin kyllä esiin eli ainakin yhdessä takaakierrossa sain Kirpun kiertämään koko esteen ja viimeistä estettä ei meinattu saada suoritettua oikein päin mitenkään, kun Kirppu hakeutui aina sen taakse. Onnistui viimeisellä toistolla pienemmästä vauhdista ja reilulla puolivalssilla. Onpahan nyt ainakin esitelty uusille kouluttajille meidän suurimpia heikkouksia :) Muuten vauhdikasta rataa oli kyllä kiva mennä ja Kirppu toimi hyvin ja innolla.

Pakko oli myöntää treenin jälkeen kouluttajalle, että salaa olin vähän iloinen Kirpun alun tuhmuuksista. Kontrollia meidän suorituksissa on pääsääntöisesti riittävästi ja enemmän olen kaivannut tietynlaista röyhkeyttä Kirpun asenteeseen, vaikka sitten hallinnan kustannuksella. Tänään sitä röyhkeyttä nähtiin ja sen mukana tuli enemmän vauhtia kuin mitä olen aikoihin Kirpussa nähnyt. Tätä toivon lisää - aika kaukana taidetaan kuitenkin olla siitä, että tuo pupu ihan kokonaan lähtisi lapasesta :)

Tupsuilusta tuplailuun

Tänään kisat Ojangossa: kolme starttia, kaksi nollaa, ei yhtään tupsutemppua :)

Ensimmäisen agilityradan hylläsin päästämällä Kirpun putken väärään päähän. Oikeaan päähän osuminen olisi vaatinut pienen vedon, mutta edelliseen esteväliin suunniteltu persjättö myöhästyi juuri sen verran, että jouduin ensin työntämään putkea edeltäneelle muurille ja tämän seurauksena Kirppu luki ihan loogisesti putken väärän pään. A:lle Kirppu ei pysähtynyt, mistä jäätiin hetkeksi keskustelemaan. Otettiin uusiksi eikä pysähtynyt tälläkään kertaa, joten pääsi sitten kainalossa ulos. Kaikesta huolimatta jäi tosi hyvä fiilis - Kirppu oli suorituksessa mukana täydellä keskittymisellä ja suurella innolla! Mielestäni kulkikin ihan mukavasti, ei mitään jäykkyyksiä enää.

Toisella agilityradalla tehtiin sitten vuoden ensimmäinen (virallisten starttien) nolla. Pari käännöstä vähän valahti myöhästyneiden ohjauksien vuoksi, mutta mitään isompaa katastrofia näistä ei aiheutunut. A:lla vapautin ennen pysäytystä, koska en ollut osannut päättää, mitä tekisin, jos ei pysähtyisi :) Kirppu kulki taas hyvän tuntuisesti ja mielestäni jaksoikin ihan hyvin loppuun saakka.

Hyppärillä tehtiin päivän toinen kohtuuhelppo nolla. Kirppu jaksoi tälläkin radalla tehdä töitä keskittyneesti ja innokkaasti ja metelöikin vielä radan loppuvaiheille asti. Mitään vaaranpaikkoja ei radalla oikeastaan ollut, joten nollan myötä Kirpulla on ansaittuna tuplanolla ensi vuotta varten.

Sarin kännykälle kuvattu video hyppäristä alla (kiitos!).

Kettulassa

Tällä viikolla ollaan ehditty puuhata kaikenlaista, jännittävimpänä Kirpun ensimmäiset luolatreenit ikuna!

Alkuviikosta treenailtiin kuitenkin vielä muuta: tiistaina osallistuttiin HSKH:n näyttelykoulutukseen Waltterin kanssa :) Paikalla oli lähinnä pentuja opettelemassa näyttelyesiintymistä sekä Waltteri, 11-vuotias inttivalio. Ihan yhtä hölmö se on kuin aina ennenkin - heiluu, hyppii ja komentaa, eikä jaksaisi olla aloillaan hetkeäkään. Muisti se kuitenkin suurinpiirtein, mistä hommassa on kyse, ja pönötti ja liikkui ihan hienosti, kun sen aika oli. Komea poika se on edelleen - vahva, ryhdikäs ja kauniisti liikkuva.

Näytelmätreenien jälkeen Waltteri pääsi vielä vähän hupailemaan agilityesteille ja hupaa sillä olikin :)

Waltterin touhujen jälkeen otettiin Kirpun kanssa pienet tokot Ojangon pimeällä parkkiksella. Kirppu oli ihan erityisen innoissaan (varmaan paikasta johtuen) ja kaikki menikin siis ihan erityisen hyvin :) Tällä hetkellä suurimpana ongelmana tokoiluissa on Kirpun vahva väistäminen, joka tulee ilmi jollain tavalla vähän joka liikkeessä. Seuraamisesta en tunnu saavan niin tiivistä kuin haluaisin (toki pienelle koiralle sallitaankin tietty "turvaetäisyys"), mutta väistäminen vaikuttaa monen muun ohella myös esim. maassaoloon ja perusasentoon. Luulisi olevan helppoa kouluttaa nämä väistämiset pois, vaan kun ei tunnu olevan...

Torstaina suunnattiin sitten Mäntsälään keinoluolille, Sari oli varannut paikat treeneistä Kirpulle ja Pillille. Olen aina halunnut käydä kokeilemassa, miten Kirppu kettuun reagoi vai reagoiko mitenkään. Oletus on ollut, ettei siitä suurta metsästäjää saa tekemälläkään :)

Ensin katsottiin kettu häkissä. Kirppu kiinnostui, mutta ei alkuun oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Touhotti hetken ketun ympärillä ja sen jälkeen otti omaehtoisen tuumailutauon eli lähti nuuhkuttelemaan pitkin lattioita. Päätettiin ottaa Pilli vetoavuksi haukkua paukuttamaan ja sehän toimi - Kirppu kuumeni välittömästi ja alkoi säestää Pilliä hyvällä haukulla. Alkuun tarvitsi Pillin tuen eli Pillin hiljetessä hiljeni myös Kirppu, mutta lopussa vietiin Pilli taas kauemmas ja Kirppu haukkui jo hyvin yksinkin.

Noin kolmen vartin huilimisen jälkeen kokeiltiin samaa putkella. Kirppu tuupattiin samantien ahdinkoon ja tulihan se sieltä avustettuna läpikin. Samaten avustettiin putkea eteenpäin ketun pesälle. Pesällä Kirppu aloitti kauhean joikaamisen: laulaa liversi mitä erilaisimpia säveliä ketulle, mutta haukkua ei irronnut millään. Pitkään sitä pidettiin putkessa laulelemassa, kunnes keksittiin ottaa Pilli taas toiselle puolelle haukkumaan. Kirppu kuumeni taas Pillistä, mutta oli jo selvästi väsynyt eikä haukku enää irronnut, joten päätettiin Kirpun treenit siihen ja jätettiin Pilli puuhastelemaan ketun kanssa.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Kirppu-pupusesta saatiin noinkin paljon irti, minä kun olin ajatellut, että se vaan hekottelisi ketulle eikä osaisi sanoa sille mitään. Pilli menee varmaan kettuilemaan jatkossakin, joten suunnittelen myös Kirpun viemistä vielä toisen kerran ennen kun se saa jäädä eläkkeelle tästä lajista ;)

Tänään lauantaina olin aamupäivän kisatöissä Vuokkosilla ja sen jälkeen otettiin pienet agility- ja tokotreenit Kirpun kanssa ulkokentällä. Agilitykentällä vahvistettiin lähinnä keppejä ja A:n kontaktia - molempia piti kertaalleen vähän korjailla, mutta muuten meni oikein hyvin. Huomenna sitten kisoihin!

Voiko kauniimpaa näkyä ollakaan? Onni on väsyneet, tyytyväisiksi treenatut koirat :)

Syksyn suunnitelmia

Syksyn treeni- ja kisasuunnitelmat alkavat hahmottua. Saimme Kirpun kanssa paikan HSKH:n agilityryhmässä, joten jatkossa pääsemme treenaamaan kerran viikossa ohjatusti parin kilometrin päässä sijaitsevalla Vuokkoset-areenalla. Ilmeisesti olen saamassa myös vapaakorttia halliin, joten omatoimitreenejäkin päästään tekemään koko talven läpi. Ryhmäpaikan ja vapaakortin myötä myös edustus on nyt syyskuussa vaihtunut HSKH:n nimiin.

Talvikausi alkaa viikon kuluttua eli silloin päästään kiinni uuteen treenirytmiin. Ensi viikolla yritetään käydä tekemässä treenit tai parit ja sunnuntaina kisataan kolme starttia Vuokkosilla. Viikon kuluttua maanantaiksi varasin molemmille koirille fyssariajan YESsiin Annalle. Edellisestä fyssarikäynnistä onkin kulunut ikuisuus, toisaalta eipä tässä ole kauheasti harrasteltukaan. Nyt on hyvä käydä oikomassa paikat juuri ennen treenikauden alkua.

Viikonloppua ollaan vietetty mökillä ja tänään juhlitaan Kirpun 5-vuotissynttäreitä! Miten tästä pienestä nököstä kasvoikin sellainen, ööö, pieni nökö :)

Kirppu 4 vuotta ja 51 viikkoa sitten

Torvitouhuja, osa II

Huokaus.

Eilen kisat Orimattilassa ja edellisen viikonlopun fiiliksissä jatkettiin edelleen. Ensimmäisessä startissa Kirppu juoksi keppien ensimmäisen välin läpi, kun sen huomio kiinnittyi sisäänmenon lähellä istuskelleeseen ratahenkilöön. Toisessa startissa se huomasi jo lähtöalueelle tultaessa muutaman hengen porukan kentän takalaidalla (ei yleisön puolella) ja puolet radasta suoritettiin katse tiiviisti tässä kerrassaan ihmeellisessä ryhmässä, kunnes tultiin kepeille ja oli taas hyvä tilaisuus pompotella koko esteen ohi katsomaan kummastuksia vähän lähempää. Näitä höpöhöpöhyllyjä seurasi sentään yksi hyvä hylly, jossa ainoa syypää tuloksettomuuteen oli ohjaaja :)

Meininki on ihan samanlaista kuin se oli Kirpun ensimmäisinä kisavuosina... Muistaakseni noin puolitoista vuotta meni siihen, että nämä tupsuilut oli karistettu - toivottavasti tällä kierroksella ei mene ihan niin kauaa :) Näitä uusimpia startteja ei ole videolla, mutta täytyy varmaan koostaa joku tupsutemppuvideo kaikista niistä ensimmäisten vuosien tähtihetkistä malliksi.

Alla pari Jukka Pätysen ottamaa kuvaa piirinmestiksien joukkueradalta edelliseltä viikonlopulta. Tämä oli se rata, joka tuntui ja näytti ihan agilitylta ja tuloskin oli mukava nolla :)

(kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

(kuva: Jukka Pätynen / koirakuvat.kuvat.fi)

"Käynks mä täällä usein?"

Sanoin tuossa joku viikko sitten Sarille, että kun ei meistä kerran ole lisääntymään, niin aletaan sitten harrastaa. Sunnuntaina piirinmestiksissä heräsi epäilys, onko meistä Kirpun kanssa enää siihenkään... Harkitsen vielä palaamista alkuperäiseen suunnitelmaan, joka oli viettää loppuelämä sohvalla sylikkäin ;)

Lupauduin Kirpun kanssa Walesinterrierikerhon joukkueeseen Helsingin seudun piirinmestiksiin ja päätin sitten samalla ilmoittaa sen yksilöihinkin. Viimeisten kahden viikon aikana ollaan käyty muutama kerta treenaamassa ja ihan kivasti on mennyt - vauhti ja kunto ovat koiralla tietysti kokonaan kateissa (ohjaajasta puhumattakaan), mutta kyllä se hommansa edelleen osaa. Ihan luottavaisin mielin lähdettiin kisaamaan.

Kirppu oli tietysti suuresti innoissaan, kun huomasi päässeensä kisoihin. Se monkui ja mankui radalle ja leikki ihan höpönä uuden Cuz-pallonsa kanssa. Agilityrata alkoi ihan hyvin, noin puoliväliin saakka päästiin hallitusti ja virheettä. Sitten Kirppu tuli yhdestä u-putkesta ulos silmät päässä pyörien ja ajatukset selvästi harhaillen. Näissä tunnelmissa se harhautui seuraavan, ihan helpon ja loogisen, esteen ohi. Hetkeä myöhemmin se vielä käveli puomin alastulon läpi harkitsemattakaan pysähtymistä ja kun jäin asiasta siltä vähän kysymään, pyöriskeli paikallaan ihmetellen koirien haukuntaa siellä, lelujen vinguntaa tuolla ja mitä lie muutakin. Pyörimisen päätteeksi Kirppu vielä harhautui takaisin puomille ja viimeisteli tuloksemme hylätyksi (ja hyvä niin).

Hyppäri alkoi samanlaisissa kuutamofiiliksissä. Rata alkoi keppien tiukalla avokulmalla, johon yritin ohjata vetämällä. Kirppu lirpsahti kolmosväliin ja tuli heti pois. Otin uusiksi, nyt meni ensimmäisen läpi ja jäi pyörimään keppien taakse. Siinä taas hypiskeli ja pompiskeli sekä kuunteli ja katseli mitä radan reunoilla tapahtui, sitten keksi putkenpään muutaman metrin päässä ja päätti suunnata sinne. Tämän jälkeen sain saatettua sen kepeille oikein, jonka jälkeen alkoi h-i-d-a-s ja huolellinen pujottelu, tuntui että sen yhden esteen suorittaminen kesti minuutteja! Kun kepit oli vihdoin selätetty niin Kirpun kone käynnistyi ja loput 18 estettä radasta menikin ihan hienosti...

Varsinaista uunoiluagilitya! Tuli flashbackeja sinne Kirpun ensimmäisen kisavuoden suorituksiin, joissa välillä mentiin kuin viimeistä päivää ja sitten taas tökittiin tupsuja kentän pinnassa tai käytiin "ihan vaan nopeesti" tarkistamassa jotain radan ulkopuolella kesken sujuvan suorituksen. Raasu taisi kumminkin olla aika pihalla kisatilanteessa pitkästä aikaa. Eiköhän se tuosta korjaudu, kun saadaan vähän lisää kilometrejä mittariin, vaikka kieltämättä jouduin illalla kisapäivän jälkeen hetken miettimään, onko tämä agility nyt niin kivaa sittenkään :)

No joukkuerata oli vielä jäljellä ja sen profiili ainakin oli mukavan helppo ja vauhdikas. Kirppu pitikin kiinni maineestaan hyvänä joukkuekoirana ja juoksi jälleen kerran hallitun nollan. Ainoa jännä paikka suorituksessa oli ohjaajan eksyminen yhdessä valssissa, mutta oikea este onneksi löytyi ajoissa. Vauhti oli mitä oli, mutta intoa Kirpulla riitti sen verran, että vielä loppuvaiheillakin siitä irtosi ääntä. Lopputuloksissa kolmekoirakkoinen, puolisisaruksista koostunut joukkueemme (Hanna & Papu, Sari & Riia ja minä & Kirppu) sijoittui sijalle kuusi kahdella nollalla ja yhdellä vitosella. Ihan kelpo tulos vajaalla joukkueella.

Loppuvuodelle olen suunnitellut säännöllistä treenaamista ja kisaamista. Jopa ryhmäpaikkakin on hakusessa, mutta katsotaan nyt kuinka sen kanssa käy. Samaten on vielä auki mahdollisen vapaakortin saaminen Ojankoon, kysyntä kun on ilmeisesti ollut aika kovaa. Treeni-into on alkanut vähän nostella päätään, joten toivottavasti homma ei nyt kaadu ainakaan siihen, että ei löydy paikkaa, missä treenata.