Ensimmäinen viikko

Olen kahden viikon pentulomalla, joten tässä on mukavasti aikaa puuhailla pieniä juttuja pennun kanssa sekä ennen kaikkea oleilla ja tutustua toisiimme. Pentu on asettunut taloon jo tosi hyvin ja on muutamassa päivässä muuttunut puuhakkaasta riehakkaaksi :) Helppo tapaus tuo on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä ollut.

Pentu haettiin siis sunnuntaina, nouto oli sovittu puoleksipäiväksi. Soile lähti ystävällisesti kuskiksi, että pystyin itse toimimaan pennun sylinä kotimatkan ajan. Pentu oli sopivasti pöhnässä ensimmäiset pari minuuttia, sitten loput matkasta huusi kuin syötävä :D Rauhoittui vasta, kun auto pysähtyi ja hypättiin ulos. Vein ensin pennun yksin kotiin ja annoin tutustua hetken aikaa asuntoon. Soile toi sen jälkeen Waltterin ja Kirpun autosta, päästettiin ne yksi kerrallaan olkkariin, jossa pentu ja minä oltiin pentuaitauksessa. Olin ajatellut, että Waltteri ilahtuisi ensin ja sitten päivän-kahden kuluttua olisi jo väsähtänyt koko pentuun, ja Kirppu taasen järkyttyisi ensin ja sitten päivän-kahden kuluttua leppyisi. Ei mennyt ihan niin. Waltteri örisi ja hurisi heti ensinäkemältä, ei ilahtunut sitten niin ollenkaan eikä ole tähän päiväänkään mennessä juurikaan osoittanut lämpeämisen merkkejä, leikkii vaan ettei pentua ole olemassakaan. Kirppu sen sijaan tuijotti pentua silmät suurina ja hapankaali-ilme naamallaan muutaman minuutin, sitten rentoutui silminnähden ja seuraili pentua enemmän uteliaana. Sunnuntai-iltana hoidin iltalenkitykset niin, että pentu pääsi yksitellen molempien kanssa ulkoilemaan ja sehän meni ihan mukavasti, Waltterikin oli selvästi rennommalla asenteella ulkona kuin kotona.

Ensimmäinen yö meni hyvin, pentu on saanut nukkumapaikakseen Waltterin ison kevythäkin, joka on varustettu karva-alustalla, parilla huovalla (pediksi) sekä leluilla ja pureskeltavilla, ja sijoitettu sänkyni viereen. Hämmästyttävän vähän kitisi yön aikana, oikeastaan vaan nukkui tai puuhasteli hiljakseen omiaan.

Näky ensimmäisenä yönä

Seuraavana päivänä tehtiin jo aamulenkki koko porukalla ja siitä lähtien pentu on muutenkin saanut olla vapaasti isojen kanssa aina, kun olen itse paikalla tilannetta vahtimassa. Alkupäivinä tuli muutama yksittäinen lennätys, mutta ei mitään, mikä olisi aiheuttanut kenellekään traumoja. Muutaman päivän jälkeen ei ole tullut kuin satunnaisia murahduksia tai ärähdyksiä silloin, kun pentu käyttäytyy isojen silmissä sopimattomasti. Pääsääntöisesti annan isojen sanella rajat pennulle ja luotan siihen, etteivät niiden reaktiot ole ylimitoitettuja. Ihan mistä tahansa ei kuitenkaan ole niidenkään lupa öristä vaan joku järkevä syy siihen on oltava. Tai no Kirppu ei mitään turhia puhisekaan, mutta Waltteri saattaa rutista pennulle pelkästä kävelemisestä väärään suuntaan tai kytätä pentuaitauksessa olevia luita ja leluja... Voihan kärttyinen vanha ukko! No uskoo kyllä hyvin, kun käsken lopettaa.

Sisäsiisteyshommat etenevät niin hyvin kuin nyt tuommoisen alle kaksikuisen kanssa voivat. Tekee mielellään ulos ja melkeinpä lirauttaakin joka kerta, kun saa maata tassujensa alle, kakkoja suorastaan panttaa ulos sen mitä nyt pystyy. Se, kuinka paljon vahinkoja sattuu sisälle, onkin sitten ihan siitä kiinni, miten hyvin hoksaan viedä ulos oikeilla hetkillä. Nyt kun liikuskelee enemmän ja puuhailee välillä omiaan toisessa huoneessa, en ihan yhtä hyvin enää osaa arvata oikeita hetkiä kuin ihan ensimmäisinä päivinä, mutta kyllä silti valtaosa tarpeista tulee joka päivä ulos.

Tiistaista lähtien ollaan jo kuljeskeltu katselemassa suurta maailmaa ja pentu on ollut tosi reippaana joka paikassa. Autoilu sujuu hyvin ja pienetkin kitinät ovat jo jäämässä pois. Eläinkauppoihin ollaan tehty useampi käynti, Ojangossa ja hallissa ollaan oltu pariin otteeseen ja yksi metromatkakin ollaan ehditty jo tehdä. Myös Pähkiksessä ollaan käyty kertaalleen treffaamassa vanhempiani ja veljeni perhettä. Kaikkialla on liikkunut rohkeasti ja tavannut ihmisiä mielellään - ihailijoita on nimittäin riittänyt ;) Pentu on myös hirmuisen leikkisä ja jos nyt parhaat leikit ollaankin edelleen saatu aikaiseksi omassa olohuoneessa niin kyllä tuo on halunnut ulkona ja hallissakin tarttua leluun.

Juurikaan mitään ei olla vielä opeteltu. Tänne-kutsun otin käyttöön heti ensimmäisenä päivänä ja siihen vastaa tosi hyvin, tulee miljoonaa aina kutsun kuullessaan :) Toki muutenkin pysyttelee lähettyvillä ja siitä ja kontaktista muutenkin palkkailen paljon. Naksutin on opeteltu ja sen vahvistamiseksi treenailtu katsekontaktia ja targettia. Hihnakävelyä on vähän treenailtu ja pari kertaa on nyt ollut "oikeasti" hihnassa mm. eläinkauppakeikoilla. Muuten kulkee vapaana ja tarvittaessa kainalossa. Joitain arkisia tapoja, kuten istumista lenkiltä sisään tultaessa, olen "alustanut" strategisilla palkkauksilla ilman mitään vaatimuksia :) Korviin ollaan kurkisteltu, silmiä tiirattu ja hampaita kopeloitu silloin tällöin ja trimmauspöydälläkin pentu on käynyt pariin otteeseen.

Viimeisinä päivinä pentu on selvästi alkanut olla leikityksen tarpeessa - haastaa isoja leikkiin minkä kerkeää, mutta ei ole saanut niitä vielä mukaan. Kirppu on pariin otteeseen jo harkinnut leikkiin ryhtymistä, mutta on aina toennut ennen kun leikkiin asti on päästy :) Leikkiseuran haussa ollaan siis käyty parilla pentutreffeillä. Eilen koirakoulun pentuleikkikoulussa Narusta ei ollut leikkijäksi - vieras paikka ja vieraat, sopivan kokoiset mutta vähän vanhemmat, pennut ilmeisesti olivat yhdessä liikaa ja pentu tyytyi mieluummin seurailemaan menoa sivummalta ja tutustumaan ihmisiin. Tänään treffattiin Oppe-veli ja samassa pentulaatikossa hetken asustanut viikon vanhempi sukulaistyttö Essi Purinan maastoissa ja tällä kertaa maistuivat leikit Narullekin. Urvahti tosin selvästi kavereita aikaisemmin ja viihtyi sen jälkeen enemmän joko omillaan tai ihmisten kanssa, loppuvaiheilla sitten palasi taas hetkeksi leikkeihin mukaan. Eiköhän näitä treffejä saada järkkäiltyä lisääkin - onneksi sisaruksia ja sukulaisia jäi muutama pääkaupunkiseudulle ja vielä aktiivisiin perheisiin.

Oppe (vasemmalla) ja Naru

Oppe alla, Naru päällä, Essi tarkkailee

Hirmuisen kiltti ja helppo pentu tuo on ollut ainakin vielä. Reipas, iloinen ja touhukas, mutta tosi kontaktinhakuinen ja hyvin kuulolla. Ja ahne kuin mikä! Keskittymiskykyä ja fokusta on myös hämmästyttävän hyvin tuon ikäiseksi, joten pienten asioiden opettelu sujuu mukavasti ja sekä koira että omistaja nauttivat. Jos nyt jotain huonoa pitää jo tässä vaiheessa sanoa, niin telkien taakse joutuessaan tuo on hemmetin pahaääninen :) Sen sijaan vapaana ollessaan tassuttelee etenkin väsyneenä hiljalleen perässäni ja heti, kun pysähdyn, käy varpaitteni päälle makaamaan, itse suloisuus :)

Auuu-auuu-auuuuuuuuuu!

Syyttävä katse

Unoset varpaiden päälle kääriytyneenä

Treenikuulumisiakin on. Tiistaina käytiin Ojangossa päivälenkillä ja tekemässä pikkutreeni. Naru ensin tutustumassa halliin ja syömässä siellä nameja, sitten Kirpulle pieni keppitreeni. Otettiin samantyyppisiä tiukkoja kiertokulmia kuin se, missä vedin Kirpun lauantain kisoissa ohi. Nyt painoin paljon selvemmin päälle ja lähetin sitten miten aikaisin tahansa hakemaan keppejä niin aina meni oikein. Nyt vähän uskoa, kun vastaava tulee seuraavan kerran kisoissa vastaan.

Keskiviikkona Kirpun ryhmätreenit myöskin Vuokkosilla. Tälläkin kertaa otin Narun halliin hetkeksi ennen treenivuoron alkua. Tehtiin taas pieniä namijuttuja ja leikittiin, pentu kun kävi itse poimimassa maahan heittämäni lelun matkaan ja lähti hurisemaan ympäriinsä sen kanssa :) Kirpun treeneissä tehtiin vauhdikasta rataa, jossa törmättiin tällä kertaa vähän kaikenlaisiin pieniin ongelmiin. Isompi ongelma oli tiukka avokulma kepeille, jota en saanut toimimaan sitten niin millään. Otettiin loppujen lopuksi verkko avuksi ja tehtiin muutama toisto pelkkiä keppejä namikippopalkalla, tämän jälkeen oli tämäkin temppu muistunut taas Kirpun mieleen :) Muutkin pikkuvirheet saatiin muistaakseni toistoilla korjaantumaan. Pitkä treeni oli, vaikka tehtiin kahdessa pätkässä, ja Kirpulla herpaantui jo keskittyminen sen verran, että paineli kertaalleen naapurikentälle tarkistamaan tilannetta... Kouluttaja sillä puolella ajoi sen tehokkaasti pois ja tulikin sitten vihellellen takaisin. Väsymyksestä huolimatta vauhti pysyi suht' hyvänä treenien loppuun saakka ja vaikka lelupalkka ei ihan lopussa enää hotsittanutkaan niin hallin ulkopuolella kerjäsi sitä taas normaaliin tapaan.

Pääsiäisenä oli tarkoitus kisata paritkin kisat, mutta jotenkin pääsi taas parit ilmoajat livahtamaan ohi. HAUn kisoihin Purinalle ehdin sentään ilmoittautua eli lauantaina olisi sitten kolme agirataa tarjolla.

Kirppu Ojangossa

Taustaa

Narun kotiutuminen on sujunut oikein mukavasti ja eilen, kolme päivää luovutuksen jälkeen, se alkoi jo näyttää siltä kuin mielestään asuisi täällä :) Waltteri ja Kirppu eivät erityisesti ole pennusta innostuneet, mutta hyväksyvät sen olemassaolon ja yhteiselo onnistuu ilman suurta draamaa.

Mutta miten meille tuli tällainen narukerä?

Olen halunnut espanjanvesikoiraa suurinpiirtein siitä saakka, kun ATD:n treenikentälle 2006-2007 rantautui tulinen, omapäinen ja taistelutahtoinen espanjatar Aida. Aidan omistaja Kaisi oli noihin aikoihin aloittamassa omaa kasvatustyötään ja tarkkaan suunnitelmia ja pentueita seurailin ja pohdiskelin, josko meillekin tuollainen jossain vaiheessa muuttaisi. Ennen Kirpun tuloa mietin pitkään rotua, mutta päädyin lopulta siihen, että yksi walesi saisi vielä tulla ennen kuin olisi vuorossa Jotain Muuta. Muistan, kuinka Kirpun tullessa syksyllä 2008 sovittiin Kaisin kanssa, että palataan asiaan viiden vuoden kuluttua :)

Rotuhaaveet eivät ehtineet vuosien varrella muuttua, mutta toki pari kertaa oli terrieritytön - walesin tai parsonin - liittyminen laumaan lähellä. Kuitenkin Kirpun pennusta luopumisellekin yhtenä syynä oli se, että seuraavan koiran ei pitänyt olla walesi. Espanjanvesikoira ei ollut ainoa rotuvaihtoehto, mutta erinomaiset harrastusominaisuudet, helpon kotikoiran maineen, minun makuuni ideaalin koon sekä terveen perusrakenteen omaavana koirana pysyi koko ajan listan kärkipäässä. Vesikoiran hankintaa puolsi myös se seikka, että tiesin, mistä sen ottaisin :)

Noin vuosi sitten alkoi pentukuume vihdoin nostella päätään. Vesikoiraan olin päätymässä ja jonain touko- tai kesäkuisena päivänä kirjoitinkin Kaisille sähköpostin kyselläkseni pentusuunnitelmista. Sähköposti jäi tuolloin kuitenkin vielä lähettämättä, koska päätös Kirpun astuttamisesta oli jo tehty ja ajattelin, että ennen sitoutumista muuhun olisi syytä katsoa, pystynkö luopumaan kaikista Kirpun pennuista. Elokuussa Kirppu ultrattiin tyhjäksi ja samalla sinetöityi päätös olla käyttämättä sitä enää jalostukseen. Muutaman viikon nieleskelin pettymystäni, mutta syyskuun loppupuolella, muutama päivä ennen Kirpun 5-vuotissyntymäpäivää, kaivoin sen keväisen sähköpostin esille, päivitin ajan tasalle ja painoin lähetä-nappia.

Syksyn mittaan vaihdettiin hiljalleen ajatuksia. Kaisilla oli muutama pentue tuloillaan/suunnitteilla ja näistä suositteli paria eri yhdistelmää minulle. Tammikuussa pääsin tutustumaan molempiin äitiehdokkaisiin sekä pariin muuhun yhdistelmien taustalla olevaan koiraan. Äitikoirista Hurma, joka oli tuossa vaiheessa jo astutettu, miellytti reippaalla ja avoimella olemuksellaan suuresti ja kun toisen nartun pennutus oli siirtynyt syksyyn, alkoi päätös olla sillä selvä. Helmikuun puolenvälin paikkeilla Hurma synnytti kolmen uroksen ja kolmen nartun pentueen, joten enää ei tarvinnut kuin odotella, minkälaista mönkijää niistä kasvaisi. Viiden viikon ikään mennessä kasvattajan silmä oli iskeytynyt pieneen, rohkeaan ja taistelutahtoiseen ruskeaan narttuun - samaan, joka jo kolmeviikkoisena tallusteli ympäriinsä pentulaatikossa ja kiskoi housunpunttejani samalla, kun muut nukkuivat läjässä :) Kasvattajan fiilis vahvistui viimeisten kahden viikon aikana ja niin "ruskuainen" valikoitui muuttamaan minun laumaani. Naruksi ristimäni pentu haettiin kotiin heti 7-viikkoisena ja totuttelu uuteen elämään pääsi alkamaan.

Caraydan Piperrak "Naru", ikä 7 viikkoa (kuva: Ulla Virtanen)

Naru 7 viikkoa (kuva: Ulla Virtanen)

Naru

Meille muutti eilen tällainen:

Naru on 7-viikkoinen espanjanvesikoiratyttö, viralliselta nimeltään Caraydan Piperrak. Ensimmäinen vuorokausi on mennyt oikein mukavasti, toki pikkuinen on vielä vähän pallo hukassa ja territ sopivan järkyttyneitä :) Sen verran hyvin kikkurakarva on kuitenkin otettu vastaan, että tulkitsen sille myönnetyn vähintäänkin väliaikaisen oleskeluluvan Waltterin ja Kirpun puolelta ;)

Lisää tarinaa tulokkaasta tulossa myöhemmin, nyt pitää vähän kiirusta :)

Luottamuspula

Ojangon kisoista tuloksena kahdelta agiradalta keppivitoset ja hyppäriltä höpönolla. On tällä ohjaajalla taas luottamisongelma kepeillä...

Ensimmäisenä agilityrata, ihan sopivan mukava profiililtaan. Lähdettiin tekemään rentoa suoritusta, tarkoitus oli muutenkin tänään lähinnä palautella mieleen, miltä kisaaminen tuntuu. Tosi hyvin menikin sinne puoleenväliin saakka, sitten tiukasta kiertokulmasta kepeille vetämällä, no vedin omaan vellihousutyyliini yli ja irrotin kepeille liian myöhään, jolloin Kirppu ajautui vähän ohi ja päätyi toiseen väliin. Ei muita ongelmia ja hyvät kontaktit, hyvä into sekä ok-tuntuinen vauhti.

Hyppärillä suht' varma nolla. Minä töpeksin pariin kohtaan tosi kököt käännökset, mutta kun ei Kirppukaan mitenkään erityisen kovassa vedossa ollut (taisi jälleen heijastella minun asennettani, näinhän se aina tekee) niin ei sitten ehtinyt väärille esteillekään...

Viimeisellä radalla oli taas vähän enemmän asennetta ainakin alkupuoliskolla, putkiinmenoissa ainakin Kipi metelöi kuten asiaan kuuluu. Kepeillä irtosin itse sivuun, tämänhän Kirppu kestää hyvin - paitsi että nyt omaan pieneen mieleeni hiipi kesken keppien ajatus, että mitäs jos ei kestäkään? Pieni epäröinti omassa liikkeessä ja Kirppu tuli kolmanneksi viimeisestä välistä ulos. Muuten ihan hyvä ja varma rata tämäkin.

Tyhmää tehdä aina keppivitosia koiralla, jolla oikeasti on hyvät kepit. Eipä tule näitä treenattua tarpeeksi, kun joutuu itse kisoissa epäröimään. Ja kai sitä Kirpun itsenäisyyttäkin voisi kepeillä entisestään lisätä, ettei olisi niin herkkä minun töpeksimisille. En nyt kuitenkaan ole varsinaisesti huolissani tästä, varmasti sekä oma tuntuma että koiran varmuus taas paranee, kun saadaan enemmän startteja alle.

Huoltoviikko

Treenailtu on, en vaan oikein enää muista mitä ja miten... Ryhmätreeneissä kuitenkin tehty pääasiassa rataa. Kirppu ei ole ollut ihan parhaassa vireessä - tosi innolla aina lähtee tekemään, mutta sammuu nopeasti ja sen jälkeen tekee kyllä, mutta väsyneemmin eikä lelutkaan oikein enää kelpaa. Namipurkille irtoaa kyllä. Tätä jatkunut nyt muutaman viikon ja pistää vähän miettimään, mikä on vikana. Ehkä nyt ensimmäiseksi epäilisin valeraskautta, ajankohta ainakin osuisi sen kanssa yksiin. Muuten en kyllä ole valeraskausoireita havainnut, ihan on oma itsensä, mutta onhan se toisaalta aina. No jos se on sitä niin kai sen pitäisi kohtapuoleen jo helpottaakin - katsellaan.

Sunnuntaina kävin katselemassa parin sortin pentusia sekä Waltterin Kuutti-mummoa, joka täytti pari viikkoa sitten jo 16 vuotta - samoin kuin Kirpun mummo Ruttu. Illalla sain Kirpun trimmittyä paksusta karvasta. Waltteri on vielä paksummassa, se olisi tarkoitus hoidella kevätkuntoon mahdollisimman pian.

16-vuotias High Flyer's Rhapsody eli Kuutti-mummo

Maanantaina käytin Kirpun fyssarilla. Löytyi tavanomaisia pieniä etupään jumeja, mutta ei oikeastaan muuta mainitsemisen arvoista. Ei siis ainakaan selitystä nihkeilylle treeneissä - en tosin oikeastaan sellaista odottanutkaan, koska en ole huomannut liikkumisessa mitään poikkeavaa.

Keskiviikkona tämän viikon ryhmätreenit ja tehtiin vauhdikasta rataa. Mielenkiinnolla lähdin katsomaan, onko trimmauksella ja/tai fyssarikäynnillä vaikutusta jaksamiseen, mutta enpä osaa oikein sanoa. Teki ihan reippaasti kyllä hommia, mutta ei parhaalla mahdollisella temmolla ja lisäksi täysin hiljaa. Ei sammahtanut ihan yhtä pahasti kuin edellisillä kerroilla, nyt tosin myös pidettiin paremmin huolta, että lopetettiin ajoissa.

Huomenna mennään pitkästä aikaa kisoihin, olen ilmoittanut Kirpun Ojankoon kolmeen starttiin. Vähän jännittää, miten kisailu pikkuhömelölle taas maistuu 5,5 kuukauden kisatauon jälkeen, kun käynnistyminen oli syksylläkin niin hidasta. No nyt on sentään takana säännöllistä treeniä ja kisatkin kisataan kotihallilla, joten ehkäpä Kirppukin muistaa, mistä on kysymys :) Tosi kiva on joka tapauksessa päästä taas kisaamaan.

Tämmöiset turrikat vielä viikko sitten

Takatalvi

Ou nou, nyt tuli lunta! Niin hyvin kun oli mennyt tämä talvi tähän saakka :)

Waltterille kyllä kelpaa :)

Kisat viikko sitten jäivät meiltä kuitenkin väliin. Kirppu on kärsinyt talven aikana satunnaisesti jonkinlaisista happovaivoista ja kisoja edeltäneellä viikolla sillä oli pari päivää, joina nikotteli, kakoili ja röyhtäili aika paljon. Tähän liittyen tai muusta syystä sitten perjantai-lauantaiyönä oksensi iltaruokansa kahdeksi todella kuvottavan happaman hajuiseksi läjäksi makkarin pikkumatolle. Oli myös selvästi huonovointisen oloinen tuolloin. Aamulla oli taas oma iloinen itsensä, mutta päätöksen aamupäivän kisojen jättämisestä väliin olin tehnyt jo yöllä makuuhuonetta siivotessani ja ainoa oikea päätös varmasti olikin. Mahavaivat lähtivät parin päivän riisipainotteisella ruokinnalla ja viimeisen viikon aikana ei ongelmia ole ollut.

Parit ryhmätreenit ollaan käyty sitten viimeisimmän päivityksen. Isompia ongelmia en muista olleen kummassakaan. Toki virheitä tehtiin ja korjailtiin sekä kokeiltiin vähän erilaisia ohjauksia tai muuten vaan hiottiin menoa tehokkaammaksi. Tänään käytiin lenkin lomassa pikaisesti hallilla tekemässä vähän keppien sisäänmenoja, ihan hyvä pikkutreeni. Waltterikin pääsi vähän pompottelemaan pallonsa kanssa. Hauskaa oli papalla, vaikka ei se taida tuota enää kovin vakavasti itsekään ottaa :)

Hyvältä on tuntunut treenata ja kiva olisi päästä kisoihinkin, nyt ei vaan muutamaan viikkoon ole oikein sopivia tarjolla lähialueilla. Näillä näkymin siis joudutaan odottelemaan vuoden ensimmäistä starttia huhtikuun puolelle. Siihen saakka siis treenaillaan, lenkkeillään ja otetaan iisisti ennen kiireistä kevättä ja kesää.

Pentuja ja synttärijuhlia

Sunnuntaipäivä meni rattoisasti muiden kuin omien (kotona olevien) koirien parissa.

Iltapäivällä kävin Irmelin luona katsomassa 7-viikkoisia pentuja. Kovin oli hieno pesue ja melkein olisin voinut ainokaisen poikapennun kaapata sieltä matkaani. Olen heikkona pieniin walesipoikiin eikä kotonani varmaan muuta olisikaan, jos niitä olisi mitenkään mahdollista pitää useita samassa laumassa :)

Ei veli itse vaan sen sisko - Dixie Sound Angel Eye 7 viikkoa

Illalla sitten Nestin 14-vuotisjuhlille. Synttärisankari jaksoi itse hyvin juhlallisuuksissa mukana eli sen lisäksi, että oli koko iltapäivän laittanut ruokaa äitini kanssa, jaksoi vielä koko päivällisen ajankin kärttää herkkuja jokaiselta vieraalta tasapuolisesti :) Toki niitä herkkuja Nestin eteen säännöllisesti tipahtelikin - sen kanssa ei ole jaksettu enää aikoihin yrittää ylläpitää hyviä käytöstapoja kuten kerjäämättömyyttä :)

Nesti-turrikka 14 vuotta

Treeniä, synttäreitä, fyssaria

Sitten viime päivityksen ollaan käyty parit ryhmätreenit, ei muuta. Pari viikkoa sitten treenailtiin pakkovalsseja ja sylkkäreitä. Pakkovalssit ok, vähän rohkeammin pitäisi osata lähteä liikkeelle, tämähän on mulla ollut ongelmana melkein aina. Waltterin kanssa oli aina tosi vaikeaa ajoittaa näitä oikein, koska olisi tarvinnut tässä, kuten kaikessa kääntymiseen valmistavassa, todella aikaisen tiedon tulevasta mutkasta. Kirpun kanssa taasen jäädyn vähän paikoilleni enkä uskalla liikahtaa ajoissa, se kun vaihtaa kurssia hyvinkin vikkelästi ja pelkään, että päätyy ottamaan hypyn väärin päin. Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin ja ohjauksen Kirppu sinänsä lukee hyvin. Sylkkäreitä ollaan tehty toooodella vähän, yhteensä kerrat ovat varmaan laskettavissa yhden käden sormilla ja edellisestä kerrasta on vuosia... En kauheasti tykkää käyttää näitä Kirpun kanssa, koska hidastavat sitä turhaan, vaikka toki on myös paikkoja joissa ovat muut seikat huomioonottaen paras ohjausvaihtoehto. Multa nuo luonnistuvat aika hyvin, joten Kirpullakin ne treenimättömyydestä huolimatta toimivat. Vähän tuppaa kääntymään löysästi (Kirpuksi), kokemuksen puute näkyy siinä.

Viime viikolla jäivät treenit väliin, kun olin harrastamassa korkeakulttuuria :) Tällä viikolla tehtiin kivaa ja vauhdikasta rataa, jossa jouduttiin kouluttajan iloksi vähän vaikeuksiin muutamassa kohdassa. A:n jälkeinen saksalainen vaati hiomista; irrotin Kirpun takaakiertoon turhan myöhään, mikä aiheutti myöhästymisen seuraavassa vaiheessa ja sain Kirpun useamman kerran jaloilleni persjätössä. Hiottiin takaakiertoon lähetystä ja johan alkoi sujua. Kepeille treenattiin tiukkaa takaaleikkausta, otin etupalkan heti ensimmäisestä toistosta käyttöön ja nämä menikin tosi hyvin. Lopun kiemurat piti ottaa muutamaan otteeseen ennen kuin saatiin ne sujuviksi, ja toki taisin joissain muissakin kohdissa vähän unohdella mitä olinkaan tekemässä, mutta mitään koordinaatio- tai ajoitusongelmaa suurempaa ei vastaan enää tullut. Kirppu alkoi jossain vaiheessa vähän tympääntyä koko touhuun, mutta otettiin loppuun pari loppusuoraa etupalkalla niin päästiin lopettamaan iloisissa ja vauhdikkaissa tunnelmissa.

Synttäreitä ollaan vietelty tällä viikolla: Kirpun ainokainen, hurmaava Essi täytti sunnuntaina kaksi vuotta eli on jo päässyt melkein aikuiseen ikään! Vieläkin muistan, miltä tuntui elellä sen ihanan pienen nyytin kanssa yhdeksän viikkoa - miltä se näytti, tuoksui ja tuntui :) Kova paikka oli pennusta silloin luopua ja jossain vaiheessa pian päätöksen tekemisen jälkeen olisin sen vielä pyörtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Hetki ei tuolloin kuitenkaan ollut oikea pennun ottamiselle ja koko ajan se tieto alitajunnassa pyörikin, vaikka en olisi halunnut sitä silloin itselleni myöntää. Onneksi Essille löytyi niin ihana koti, että pennun luovuttaminenkin oli lopulta helppo tehdä hyvillä mielin ja hymyssä suin. Synttärionnittelut rakkaalle, ainutlaatuiselle Essille!

Essi äitinsä hellässä huomassa tasan kaksi vuotta sitten (kuva: Terhi Kaitila / Sari Mäkelä)

Toinenkin syntymäpäivä osui tälle viikolle... Nesti täytti keskiviikkona 14 vuotta. Jotenkin ahdistaa nyt tuo vanheneminen toden teolla, vaikka murehtimisen sijaan pitäisi iloita siitä, että Nesti on vielä kanssamme ja niinkin hyvässä kunnossa kuin on. Viikonlopulle on suunniteltu suuret synttärijuhlallisuudet, toivottavasti saadaan virallinen synttäripotrettikin otettua samalla :)

Eilen käytin Kirpun fysioterapiassa YESsillä. Tämän kerran kireydet löytyivät lapojen takaa selästä ja kyljistä. Käsittelyllä pehmenivät ja ohjeeksi saatiin venytellä kylkiä kotosalla. Viime käynnillä vaivannut lanneosa oli nyt hyvässä kunnossa, samaten takareisien kireydet olivat poissa. Kirppu on muutenkin nyt pari kertaa ollut tosi rentona ja tyytyväisenä käsittelyssä aikaisemman jäkittämisen sijaan. Tiedä sitten, onko ollut aiemmin kipeämpi vai onko nyt vaan oppinut malttamaan ja nauttimaan.

Päivät pitenee ja kevättä pukkaa - ihanaa! Olin ajatellut, ettei korkata kisakautta ennen maalis-huhtikuun vaihdetta, mutta kun ei tässä näytä nyt talvea enää tulevan niin menin ja ilmoitin Kirpun kahteen starttiin viikon päästä kisattaviin HSKH:n kisoihin. Jos vaikka niitä nollia alkaisi yritellä, SM-kisoihin kun olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas tänä vuonna.

Eestin valio ja juoksu

Viikonloppureissu Narvaan kaksi viikkoa sitten toi Kirpulle kaksi pn2-sijoitusta ja lauantain sertin myötä Eestin muotovalionarvon. Voiton rotukehässä vei iiiiihana yhdeksänkuinen siskontyttö Tellu molempina päivinä ja menestyi vielä hienosti ryhmissäkin isojen tyttöjen ja poikien joukossa :) Kiitos Sarille matkajärjestelyistä ja -seurasta ja onnittelut menestyksistä!

Kirpun juoksu alkoi reissua seuraavana perjantaina. Nyt ollaan lähellä tärppipäiviä: tänään mennään 10. juoksupäivässä ja viime juoksusta Kirppu astutettiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Tällä kertaa on meno ollut jotenkin rauhallisemman oloista kotona - Waltteri joutuu kyllä Kirpun viettely-yritysten kohteeksi aina ajoittain, mutta suurimman osan ajasta ovat ihan rauhassa eikä tarvetta minkäänlaiselle erottamiselle ole ainakaan vielä ollut.

Ojangon hallissa kuin myös HSKH:n treeniryhmissä saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa, joten keskiviikkona osallistuttiin ihan normaalisti ryhmätreeneihin. Tehtiin aikamoista vauhtirataa, jossa ongelmia aiheuttivat meille tyypillisesti pari välistävetotyyppistä paikkaa. Ensimmäinen eliminoitiin ihan vaan ohjaussuunnitelmaa muuttamalla, toiseen ei oikein ehditty ratkaisua löytää. Kirppu kulki treenin ihan mukavasti - vire oli lähellä normaalia, mutta vähän taisi väsähtää normaalia aikaisemmin. Aikaisemminkin ollaan kyllä juoksussa treenattu ja kisattukin (SM-kisoissa 2011) eikä Kirpulla ole koskaan asian kanssa ollut mitään isompaa ongelmaa, joten en sellaisia odota tälläkään kertaa.

Talvisissa Ojangon maisemissa

Lomat on lomailtu

Joulunpyhät lomineen ja pitkine viikonloppuineen ovat kaukana takanapäin ja arki ja alkuvuoden työkiireet ovat iskeneet toden teolla päälle. Muutamat treenit ollaan onneksi ehditty treeniä ja hyvältä on tuntunut.

Omatoimisissa ollaan tehty jonkun verran keppejä - ei mitään ihmeellisyyksiä, lähinnä otettu toistoja kiertokulmista, niissä kun Kirppu on alkanut jonkun verran löysäillä eli ei oikein jaksaisi taivuttaa itseään ensimmäiseen väliin. Vetämällä menee yleensä oikein, sisäkaarelta ohjaten ei keskity yhtä hyvin. Hassua, että nuo ulkokaarivedot ovat Kirpulla aina olleet sekä avo- että kiertopuolen tiukoissa kulmissa vahvempia ja virheet tulevat todennäköisemmin sillä normaalisti helpommalla tyylillä.

Vastakäteen reagoimista (eli ohjaajaa kohti tulemista) ollaan myös treenailtu sekä yksittäisinä, että suht' yksinkertaisissa kuvioissa. Hyvin ollaan päästy asiassa eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Ratapätkissä näitä pitää erityisesti treenata paljon ja erilaisissa kuvioissa. Omatoimisissa ollaan toistaiseksi tehty vain takaakiertotyyppisissä tilanteissa, välistävedot ovat vielä aloittamatta lukuunottamatta tämän viikon ryhmätreenejä, joissa niitä tuli vastaan. Vaikeaa oli...

Ryhmässä ollaan käyty pariin otteeseen, yhdet treenit jäivät välistä pitkäksi venähtäneen työpäivän vuoksi. Mukavia treenejä ovat olleet - kiva on ollut päästä tekemään rataa, kokeilemaan vähän erilaisia vaihtoehtoja kuvioihin sekä hiomaan jotain yksittäisiä paikkoja. Kirppu on toiminut tosi hyvin ja ollut hirmuisen innokas, tietysti.

Viime viikolla käytin molemmat koirat fyssarilla. Waltterilla ei mitään ihmeempää - vähän vinoutta lantiossa ja pientä jumia siellä-täällä. Mennään uudestaan tarpeen mukaan, Waltteri ei enää treenaa satunnaisia hupihyppelyitä enempää, joten mitään syytä kuukausittaisille käynneille ei ole. Kirpulla oli lanneosassa jäykkyyttä ja arkuutta, nämä Anna sai käsittelyllä hyvin auki ja kotiläksyksi saatiin muutaman päivän levon lisäksi selkää avaavia jumppaliikkeitä sekä venytyksiä. Kirpulle otin seuraavan ajan helmikuun lopulle.

Kirpun tukkaa ollaan laiteltu vähän (paino sanalla vähän) ja nyt viikonlopuksi suunnataan Narvaan yrittämään Viron sertiä. Tyypillisestä laiskottelusta huolimatta tukka on nyt paremmassa kunnossa kuin messareissa. Karva on aavistuksen nihkeän ja kiillottoman oloista, mutta ainakin sitä on riittävästi. Luulisi Kipin kelpaavan viikonlopun tuomareille tai edes toiselle, ei sen kaikesta huolimatta pitäisi trimmistä jäädä kiinni.

Tämmöistä meillä - köllitään sohvalla ja katsellaan Victoria Stilwelliä