Takatalvi

Ou nou, nyt tuli lunta! Niin hyvin kun oli mennyt tämä talvi tähän saakka :)

Waltterille kyllä kelpaa :)

Kisat viikko sitten jäivät meiltä kuitenkin väliin. Kirppu on kärsinyt talven aikana satunnaisesti jonkinlaisista happovaivoista ja kisoja edeltäneellä viikolla sillä oli pari päivää, joina nikotteli, kakoili ja röyhtäili aika paljon. Tähän liittyen tai muusta syystä sitten perjantai-lauantaiyönä oksensi iltaruokansa kahdeksi todella kuvottavan happaman hajuiseksi läjäksi makkarin pikkumatolle. Oli myös selvästi huonovointisen oloinen tuolloin. Aamulla oli taas oma iloinen itsensä, mutta päätöksen aamupäivän kisojen jättämisestä väliin olin tehnyt jo yöllä makuuhuonetta siivotessani ja ainoa oikea päätös varmasti olikin. Mahavaivat lähtivät parin päivän riisipainotteisella ruokinnalla ja viimeisen viikon aikana ei ongelmia ole ollut.

Parit ryhmätreenit ollaan käyty sitten viimeisimmän päivityksen. Isompia ongelmia en muista olleen kummassakaan. Toki virheitä tehtiin ja korjailtiin sekä kokeiltiin vähän erilaisia ohjauksia tai muuten vaan hiottiin menoa tehokkaammaksi. Tänään käytiin lenkin lomassa pikaisesti hallilla tekemässä vähän keppien sisäänmenoja, ihan hyvä pikkutreeni. Waltterikin pääsi vähän pompottelemaan pallonsa kanssa. Hauskaa oli papalla, vaikka ei se taida tuota enää kovin vakavasti itsekään ottaa :)

Hyvältä on tuntunut treenata ja kiva olisi päästä kisoihinkin, nyt ei vaan muutamaan viikkoon ole oikein sopivia tarjolla lähialueilla. Näillä näkymin siis joudutaan odottelemaan vuoden ensimmäistä starttia huhtikuun puolelle. Siihen saakka siis treenaillaan, lenkkeillään ja otetaan iisisti ennen kiireistä kevättä ja kesää.

Pentuja ja synttärijuhlia

Sunnuntaipäivä meni rattoisasti muiden kuin omien (kotona olevien) koirien parissa.

Iltapäivällä kävin Irmelin luona katsomassa 7-viikkoisia pentuja. Kovin oli hieno pesue ja melkein olisin voinut ainokaisen poikapennun kaapata sieltä matkaani. Olen heikkona pieniin walesipoikiin eikä kotonani varmaan muuta olisikaan, jos niitä olisi mitenkään mahdollista pitää useita samassa laumassa :)

Ei veli itse vaan sen sisko - Dixie Sound Angel Eye 7 viikkoa

Illalla sitten Nestin 14-vuotisjuhlille. Synttärisankari jaksoi itse hyvin juhlallisuuksissa mukana eli sen lisäksi, että oli koko iltapäivän laittanut ruokaa äitini kanssa, jaksoi vielä koko päivällisen ajankin kärttää herkkuja jokaiselta vieraalta tasapuolisesti :) Toki niitä herkkuja Nestin eteen säännöllisesti tipahtelikin - sen kanssa ei ole jaksettu enää aikoihin yrittää ylläpitää hyviä käytöstapoja kuten kerjäämättömyyttä :)

Nesti-turrikka 14 vuotta

Treeniä, synttäreitä, fyssaria

Sitten viime päivityksen ollaan käyty parit ryhmätreenit, ei muuta. Pari viikkoa sitten treenailtiin pakkovalsseja ja sylkkäreitä. Pakkovalssit ok, vähän rohkeammin pitäisi osata lähteä liikkeelle, tämähän on mulla ollut ongelmana melkein aina. Waltterin kanssa oli aina tosi vaikeaa ajoittaa näitä oikein, koska olisi tarvinnut tässä, kuten kaikessa kääntymiseen valmistavassa, todella aikaisen tiedon tulevasta mutkasta. Kirpun kanssa taasen jäädyn vähän paikoilleni enkä uskalla liikahtaa ajoissa, se kun vaihtaa kurssia hyvinkin vikkelästi ja pelkään, että päätyy ottamaan hypyn väärin päin. Ihan hyviä toistoja kuitenkin saatiin ja ohjauksen Kirppu sinänsä lukee hyvin. Sylkkäreitä ollaan tehty toooodella vähän, yhteensä kerrat ovat varmaan laskettavissa yhden käden sormilla ja edellisestä kerrasta on vuosia... En kauheasti tykkää käyttää näitä Kirpun kanssa, koska hidastavat sitä turhaan, vaikka toki on myös paikkoja joissa ovat muut seikat huomioonottaen paras ohjausvaihtoehto. Multa nuo luonnistuvat aika hyvin, joten Kirpullakin ne treenimättömyydestä huolimatta toimivat. Vähän tuppaa kääntymään löysästi (Kirpuksi), kokemuksen puute näkyy siinä.

Viime viikolla jäivät treenit väliin, kun olin harrastamassa korkeakulttuuria :) Tällä viikolla tehtiin kivaa ja vauhdikasta rataa, jossa jouduttiin kouluttajan iloksi vähän vaikeuksiin muutamassa kohdassa. A:n jälkeinen saksalainen vaati hiomista; irrotin Kirpun takaakiertoon turhan myöhään, mikä aiheutti myöhästymisen seuraavassa vaiheessa ja sain Kirpun useamman kerran jaloilleni persjätössä. Hiottiin takaakiertoon lähetystä ja johan alkoi sujua. Kepeille treenattiin tiukkaa takaaleikkausta, otin etupalkan heti ensimmäisestä toistosta käyttöön ja nämä menikin tosi hyvin. Lopun kiemurat piti ottaa muutamaan otteeseen ennen kuin saatiin ne sujuviksi, ja toki taisin joissain muissakin kohdissa vähän unohdella mitä olinkaan tekemässä, mutta mitään koordinaatio- tai ajoitusongelmaa suurempaa ei vastaan enää tullut. Kirppu alkoi jossain vaiheessa vähän tympääntyä koko touhuun, mutta otettiin loppuun pari loppusuoraa etupalkalla niin päästiin lopettamaan iloisissa ja vauhdikkaissa tunnelmissa.

Synttäreitä ollaan vietelty tällä viikolla: Kirpun ainokainen, hurmaava Essi täytti sunnuntaina kaksi vuotta eli on jo päässyt melkein aikuiseen ikään! Vieläkin muistan, miltä tuntui elellä sen ihanan pienen nyytin kanssa yhdeksän viikkoa - miltä se näytti, tuoksui ja tuntui :) Kova paikka oli pennusta silloin luopua ja jossain vaiheessa pian päätöksen tekemisen jälkeen olisin sen vielä pyörtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Hetki ei tuolloin kuitenkaan ollut oikea pennun ottamiselle ja koko ajan se tieto alitajunnassa pyörikin, vaikka en olisi halunnut sitä silloin itselleni myöntää. Onneksi Essille löytyi niin ihana koti, että pennun luovuttaminenkin oli lopulta helppo tehdä hyvillä mielin ja hymyssä suin. Synttärionnittelut rakkaalle, ainutlaatuiselle Essille!

Essi äitinsä hellässä huomassa tasan kaksi vuotta sitten (kuva: Terhi Kaitila / Sari Mäkelä)

Toinenkin syntymäpäivä osui tälle viikolle... Nesti täytti keskiviikkona 14 vuotta. Jotenkin ahdistaa nyt tuo vanheneminen toden teolla, vaikka murehtimisen sijaan pitäisi iloita siitä, että Nesti on vielä kanssamme ja niinkin hyvässä kunnossa kuin on. Viikonlopulle on suunniteltu suuret synttärijuhlallisuudet, toivottavasti saadaan virallinen synttäripotrettikin otettua samalla :)

Eilen käytin Kirpun fysioterapiassa YESsillä. Tämän kerran kireydet löytyivät lapojen takaa selästä ja kyljistä. Käsittelyllä pehmenivät ja ohjeeksi saatiin venytellä kylkiä kotosalla. Viime käynnillä vaivannut lanneosa oli nyt hyvässä kunnossa, samaten takareisien kireydet olivat poissa. Kirppu on muutenkin nyt pari kertaa ollut tosi rentona ja tyytyväisenä käsittelyssä aikaisemman jäkittämisen sijaan. Tiedä sitten, onko ollut aiemmin kipeämpi vai onko nyt vaan oppinut malttamaan ja nauttimaan.

Päivät pitenee ja kevättä pukkaa - ihanaa! Olin ajatellut, ettei korkata kisakautta ennen maalis-huhtikuun vaihdetta, mutta kun ei tässä näytä nyt talvea enää tulevan niin menin ja ilmoitin Kirpun kahteen starttiin viikon päästä kisattaviin HSKH:n kisoihin. Jos vaikka niitä nollia alkaisi yritellä, SM-kisoihin kun olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas tänä vuonna.

Eestin valio ja juoksu

Viikonloppureissu Narvaan kaksi viikkoa sitten toi Kirpulle kaksi pn2-sijoitusta ja lauantain sertin myötä Eestin muotovalionarvon. Voiton rotukehässä vei iiiiihana yhdeksänkuinen siskontyttö Tellu molempina päivinä ja menestyi vielä hienosti ryhmissäkin isojen tyttöjen ja poikien joukossa :) Kiitos Sarille matkajärjestelyistä ja -seurasta ja onnittelut menestyksistä!

Kirpun juoksu alkoi reissua seuraavana perjantaina. Nyt ollaan lähellä tärppipäiviä: tänään mennään 10. juoksupäivässä ja viime juoksusta Kirppu astutettiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Tällä kertaa on meno ollut jotenkin rauhallisemman oloista kotona - Waltteri joutuu kyllä Kirpun viettely-yritysten kohteeksi aina ajoittain, mutta suurimman osan ajasta ovat ihan rauhassa eikä tarvetta minkäänlaiselle erottamiselle ole ainakaan vielä ollut.

Ojangon hallissa kuin myös HSKH:n treeniryhmissä saa nykyään treenata myös juoksuisen nartun kanssa, joten keskiviikkona osallistuttiin ihan normaalisti ryhmätreeneihin. Tehtiin aikamoista vauhtirataa, jossa ongelmia aiheuttivat meille tyypillisesti pari välistävetotyyppistä paikkaa. Ensimmäinen eliminoitiin ihan vaan ohjaussuunnitelmaa muuttamalla, toiseen ei oikein ehditty ratkaisua löytää. Kirppu kulki treenin ihan mukavasti - vire oli lähellä normaalia, mutta vähän taisi väsähtää normaalia aikaisemmin. Aikaisemminkin ollaan kyllä juoksussa treenattu ja kisattukin (SM-kisoissa 2011) eikä Kirpulla ole koskaan asian kanssa ollut mitään isompaa ongelmaa, joten en sellaisia odota tälläkään kertaa.

Talvisissa Ojangon maisemissa

Lomat on lomailtu

Joulunpyhät lomineen ja pitkine viikonloppuineen ovat kaukana takanapäin ja arki ja alkuvuoden työkiireet ovat iskeneet toden teolla päälle. Muutamat treenit ollaan onneksi ehditty treeniä ja hyvältä on tuntunut.

Omatoimisissa ollaan tehty jonkun verran keppejä - ei mitään ihmeellisyyksiä, lähinnä otettu toistoja kiertokulmista, niissä kun Kirppu on alkanut jonkun verran löysäillä eli ei oikein jaksaisi taivuttaa itseään ensimmäiseen väliin. Vetämällä menee yleensä oikein, sisäkaarelta ohjaten ei keskity yhtä hyvin. Hassua, että nuo ulkokaarivedot ovat Kirpulla aina olleet sekä avo- että kiertopuolen tiukoissa kulmissa vahvempia ja virheet tulevat todennäköisemmin sillä normaalisti helpommalla tyylillä.

Vastakäteen reagoimista (eli ohjaajaa kohti tulemista) ollaan myös treenailtu sekä yksittäisinä, että suht' yksinkertaisissa kuvioissa. Hyvin ollaan päästy asiassa eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Ratapätkissä näitä pitää erityisesti treenata paljon ja erilaisissa kuvioissa. Omatoimisissa ollaan toistaiseksi tehty vain takaakiertotyyppisissä tilanteissa, välistävedot ovat vielä aloittamatta lukuunottamatta tämän viikon ryhmätreenejä, joissa niitä tuli vastaan. Vaikeaa oli...

Ryhmässä ollaan käyty pariin otteeseen, yhdet treenit jäivät välistä pitkäksi venähtäneen työpäivän vuoksi. Mukavia treenejä ovat olleet - kiva on ollut päästä tekemään rataa, kokeilemaan vähän erilaisia vaihtoehtoja kuvioihin sekä hiomaan jotain yksittäisiä paikkoja. Kirppu on toiminut tosi hyvin ja ollut hirmuisen innokas, tietysti.

Viime viikolla käytin molemmat koirat fyssarilla. Waltterilla ei mitään ihmeempää - vähän vinoutta lantiossa ja pientä jumia siellä-täällä. Mennään uudestaan tarpeen mukaan, Waltteri ei enää treenaa satunnaisia hupihyppelyitä enempää, joten mitään syytä kuukausittaisille käynneille ei ole. Kirpulla oli lanneosassa jäykkyyttä ja arkuutta, nämä Anna sai käsittelyllä hyvin auki ja kotiläksyksi saatiin muutaman päivän levon lisäksi selkää avaavia jumppaliikkeitä sekä venytyksiä. Kirpulle otin seuraavan ajan helmikuun lopulle.

Kirpun tukkaa ollaan laiteltu vähän (paino sanalla vähän) ja nyt viikonlopuksi suunnataan Narvaan yrittämään Viron sertiä. Tyypillisestä laiskottelusta huolimatta tukka on nyt paremmassa kunnossa kuin messareissa. Karva on aavistuksen nihkeän ja kiillottoman oloista, mutta ainakin sitä on riittävästi. Luulisi Kipin kelpaavan viikonlopun tuomareille tai edes toiselle, ei sen kaikesta huolimatta pitäisi trimmistä jäädä kiinni.

Tämmöistä meillä - köllitään sohvalla ja katsellaan Victoria Stilwelliä

Vuosi vaihtuu

Loppuvuosi meni vähän pieleen treenaamisten ja kisaamisten suhteen. Marraskuun alkupuolella vuorottelimme Kirpun kanssa sairaslomalaisina ja käytännössä koko marraskuu meni treenaamatta näissä merkeissä. Yksiin kisoihin olin Kirpun ilmoittanut, mutta en ollut kisakunnossa ja radat jäivät juoksematta. Joulukuussa työ- ja joulukiireet ovat vieneet ison osa vapaa-ajasta ja energiasta, joten harrastamiset ovat jääneet käytännössä kokonaan. Marras-joulukuun aikana olemme päässeet treenikentille yhteensä vain pari-kolme kertaa.

Muutama näytelmä on käyty: marraskuussa Jyväskylässä Kirppu oli pn2 ja joulukuun messareissa (NordW ja FiW) otti brittiläisten kasvattajatuomareiden kehissä kaksi EH:ta! Ei kyllä ollut ainoa :) Olin ajatellut, että tämä olisi meidän viimeinen messarivuosi, mutta voi olla, että täytyy vielä käydä yrittämässä paluuta normaaliin tasoon ensi vuonna.

Viimeiset puolitoista viikkoa ollaan lomailtu ilman ihmeempiä suunnitelmia tai tavoitteita. Samalla fiiliksellä jatketaan vielä tämä viikko ja ensi viikolla palataan normaaliin arkirytmiin ja sen myötä myös treenikentille. Sitä ennen yritetään vielä selvitä vuoden ikävimmästä illasta eli uudestavuodesta tukevasti kotisohvalle linnoittautuneina.

Melskettä ja pauketta uutenavuotena - Kirppua ällöttää

Kellotuksia ja palkkausongelmia

Viime viikon tiistaina omatoimiset Vuokkosilla. Tehtiin puomia etupalkalla, vauhdikkaista takaakiertoja - näille pitäisi alkaa miettiä jotain ratamaisia treenejä, kun yksittäisinä menevät pääsääntöisesti hyvin - ja keppejä etupalkalla itsenäisellä pujottelulla eli niin, että jäin itse lähetyspaikkaan.

Keskiviikkona ryhmätreeneissä tehtiin rataa. Kellotettiin muutama pätkä ja oli kyllä ajatuksia herättävää tämä. Kahdesta ensimmäisestä kohdasta sanoin jo rataantutustumisessa, että toinen ohjausvaihtoehto olisi meille varmaan nopeampi, mutta valitsen kuitenkin yksinkertaisemman ohjauksen mieluummin. Kolmannesta olin varma, että valitsemani reitti olisi meille nopein. Lopputulos oli se, että kaikissa kolmessa se toinen vaihtoehto oli nopeampi kuin minun valitsemani, eroa oli pienimmillään pari kymmenystä ja suurimmillaan muutama. Yhteensä näillä kolmella muutoksella olisi napannut suoritusajasta pois noin sekunnin ja se on muuten tosi paljon kolmosluokan hyppärillä. Olen kuvitellut pyrkiväni aina valitsemaan ne nopeimmat ohjausvaihtoehdot, mutta vain yksi kellotuskokeilu riitti osoittamaan, että tosiasiassa en niin tee, vaan valitsen ensisijaisesti selkeän ja yksinkertaisen vaihtoehdon, vaikka tietäisin, että joku toinen olisi nopeampi. Pohtimisen arvoinen asia!

Omatoimipuolella tehtiin muutama toisto keppejä samaan tyyliin kuin edellisenä päivänä eli etupalkalla ja itsenäisesti pujotellen.

Loppuviikosta ei enää hallille menty. Lauantaina kävin Lahden KV-näyttelyssä Kirpun veljen Paten kanssa. Kirppukin oli ilmoitettu, mutta ei tullut kuntoon. Patelle vara-sert ja cacib.

Tänään tiistaina suunnattiin taas Vuokkosille tekemään ihan pikaiset treenit. Ensin testailin vähän vetolelulla palkkausta. Leluthan eivät itsessään ole Kirpulle oikein mitään toisin kuin vaikka Waltterille, joka on seitsemännessä taivaassa pelkästään siitä, että saa pallon suuhunsa :) Kirppu sen sijaan tykkää leikkiä lelulla ihmisen kanssa eli joko jahdata ihmisen heittelemää lelua tai vetää vetolelua ihmisen kanssa. "Kuolleella" lelulla ei ole Kirpulle mitään arvoa ja eteen putoavan lelun se juuri ja juuri noteeraa, mutta mikään palkka se ei itsessään Kirpulle ole. Agilityssa Kirppu on valinnut palkakseen vinkupallon jahtaamisen ja sen ympärille on meille kehittynyt leikki, jota Kirppu itsekin aktiivisesti hakee ja joka on jo vuosia ollut sille palkitsevaa treeni ja kisa toisensa jälkeen - ei mikään pikkujuttu koiralla, josta ei ensimmäisten vuosien aikana koskaan tiennyt, mikä lelu/leikki minäkin päivänä sattuisi hotsittamaan.

Ongelma tässä palkkauksessa on kuitenkin se, että sitä ei voi käyttää (tai se ei ainakaan Kirpulla toimi) tilanteessa, jossa koira pitäisi palkata tarkasti tiettyyn kohtaan - esim. takaakierrot. Kirppu hakee vinkupalloa, kun saa jahdata sitä, mutta ei ota sitä suuhunsa, jos se lentää suoraan sen eteen. Namikippoa olen käyttänyt etupalkkana, mutta "heittopalkkana" ei sekään toimi, koska Kirppu närkästyy siitä, että heittelen sitä pakasterasioilla :) Joskus olen käyttänyt pelkkiä nameja, mutta niiden pitäisi olla riittävän isoja, ettei koira joutuisi niitä haistelemalla hakemaan, ja heittele nyt jotain kokonaisia lihapullia tuollaiselle pikkusinttiäiselle tekniikkatreenin jokaisella toistolla...

Vetolelua Kirppu on pikkupennusta saakka tuonut innokkaasti käteen ja nyt päätin lähteä kokeilemaan, josko siitä saataisiin palkka näihin tilanteisiin. Lainattiin Waltterin narupalloa ja leikittiin sillä ensin ihan normisti - Kirppu oli ihan hurjana! Sitten aloin tiputella lelua maahan ja juosta itse karkuun, tämä toimi tosi hyvin eli Kirppu hyökkäsi lelun päälle ja juoksi perääni jatkamaan leikkiä. Nopeasti päästiin siihen, että teetin pieniä tehtäviä - esim. siivekkeenkierto - josta sitten narupallo lensi palkaksi Kirpun eteen ja minä juoksin taas karkuun. Lopuksi vielä parit takaakierrot kovasta vauhdista ja samanlainen palkkaus. Kyllä toimi! Tätä palkkausvaihtoehtoa täytyy nyt vahvistaa muutaman kerran ja jos se näyttää toimivan riittävällä varmuudella niin sitten pidetään se mukana niitä tilanteita varten, joihin ei vinkupallo toimi.

Pieni asia, iso hyvä mieli!

Lopuksi muutama toisto keppejä etupalkalla. Alettiin työstää sisäänmenoja niin, että kepit ovat ohjaajan ja koiran välissä - näitä ei hassua kyllä ole koskaan tähän mennessä tehty. Tänään aloitettiin avokulmilla ja päästiin hyvään alkuun, ongelmia ei ollut.

Kisat Ojangossa ja toiset hatkat

Eilen lauantaina kisattiin Kirpun kanssa kolme starttia Vuokkosilla. Hyppärillä tehtiin tosi hieno nolla. Kirppu oli vireessä ja kulki kovaa, itse tosin onnistuin pari kertaa unohtamaan kokonaan, mihin olin menossa. Nämä unohdukset onneksi tapahtuivat sopivasti putkien aikana ja ehdin korjailla asemiani ennen kuin koira ehti kunnolla ulos :) Agiradoilta vitoset. Ensimmäisellä Kirppu kaahasi niin kovaa kiertokulmakeppien ohi, ettei taipunut ensimmäiseen väliin. Toisella se kaahasi niin kovaa takaakiertoon, että käskytin liian tiukasti (tai lähdin liikkeelle liian myöhään) ja rima tuli alas - sinänsä todella harvinainen virhe Kirpulla. Muuten agiradoillakin Kirpulla oli hyvä vauhti ja into. Kontaktit sellaiset kuin ovat yleensäkin kisoissa, puomilla ja A:lla pysäytin kunnolla ja keinut otettiin nopeammin.

Tänään sunnuntaina tehtiin vähän jännempi lenkki Oittaalle. Ensimmäiset puoli tuntia pysyttiin tutuilla poluilla, sitten yritin vähän oikaista ja hetkessä oltiin hukassa. Onneksi mukana oli sekä GPS (kännykässä) että kompassi, puhumattakaan Waltterista, joka osaa navigoida suorinta tietä autolle umpimetsästäkin. Waltterin suuntavaisto ei pettänyt tälläkään kertaa, mutta loppumatkasta koettiin vielä jännittäviä hetkiä, kun Kirppu sai yht'äkkiä kauhean hyppelis-loikkelis-kohtauksen, sohotti ympäriinsä hetken ja sitten painui metsään näkymättömiin. Parin minuutin kutsumisen, kiljumisen, karjumisen ja pilliin viheltämisen jälkeen suuri metsästäjä pompotteli taas metsästä takaisin yhtä iloisena kuin oli lähtenyt... Ja joutui taas loppumatkaksi hihnaan.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin törmättiin vielä vieraaseen koiraan, jonka olin nähnyt vilaukselta ennen Kirpun karkumatkaa. Jotenkin luulen, että tämä vauhdikas kaveri olikin se, joka oli Kirpun houkutellut reissulleen eli varmaankin näki sen vilahtavan ohi ja lähti perään. Oli miten oli, muutaman päivän sisään kaksi omatoimista reissua koiralta, joka ei ole koskaan ennen uskaltanut lähteä minnekään? Pistää vähän miettimään.

Ottaa voimille - suunnistaminen ja metsästäminen

Pimeetä menoa

Vantaalle on tullut syksy! Kaunista on ja vain muutaman asteen plussalla oleva lämpötilakin kelpaa vielä minulle, mutta pimeäksi alkaa mennä. Parin viikon päästä siirrytään talviaikaan ja aurinko laskee jo pian neljän jälkeen - apua! Heijastinliivit ja valopannat ovat jo käytössä, nyt pitäisi vielä löytää jostain hyvä otsalamppu sen vanhan tuikun tilalle, jonka teho riittää valaisemaan noin kaksi askelta eteenpäin.

Eilen keskiviikkona oli Kirpun ryhmätreenit Vuokkosilla. Omatoimipuoliskolla tehtiin U-putkesta kääntymistä taaksepäin. Näissä omana kriteerinäni on, että ohjaajan on oltava ulkokaarella ja putkensuun ohi. Tällä ohjauksella kääntyi jokaisella toistolla oikein, toki palkkakin oli odottamassa. Talven treenattavien asioiden listalla onkin erilaisten putkikääntymisten testaus ja tämä treeni palveli sitä tavoitetta hyvin.

Kouluttajan kanssa tehtiin simppeliä neljän esteen vauhtipätkää, jossa treenattiin kakkosen ja kolmosen väliin puolenvaihtoa persjätöllä, valssilla ja takaaleikkauksella. Persjätöt ja valssit hyviä, mitä nyt ajoituksia vähän hiottiin molemmissa ja ohjauslinjaa valsseissa. Takaaleikkauksissa sain hyvistä linjausyrityksistä huolimatta Kirpun ensimmäisillä kerroilla kääntymään liian tiukasti ja ottamaan viimeisenä esteenä olleen putken väärästä päästä. Leikkaus oli niin loiva, että onnistuminen vaati lopulta sen, että käskytin putkeen jo kakkosella ja lähdin itse leikkaukseen vasta, kun Kirppu oli lukinnut putken.

Tänään torstaina tehtiin oma treeni Ojangossa ulkokentällä. Tarkoitus oli jatkaa A:n työstämistä sekä tehdä samankaltaisia putkikääntöjä kuin eilen ryhmätreeneissä.

Aloitettiin kontaktitreenillä. Ei mennyt niin kuin elokuvissa... Laitoin bumpperin vähän harjan alapuolelle laskevalle osuudelle edesauttamaan harjan ylittämistä reippaalla loikalla. Ensimmäiset toistot ok, sitten kolmannella tai neljännellä Kirppu osui bumpperiin niin, että se lähti vierimään alas ja löi juuri alastulopaikkaan hienosti pysähtynyttä Kirppua pyllylle. Yritettiin uudelleen; nyt Kirppu ei meinannut tulla koko bumpperin yli (jäi patsastelemaan harjalle), mutta uskaltautui lopulta ja sai palkaksi uudelleen bumpperin päälleen. Tämän jälkeen heitin koko bumpperin pois, jonka jälkeen Kirppu tuli hiipimällä koko laskevan osuuden. Jätettiin homma sikseen ja tehtiin muuta välillä. Treenin lopuksi otin muutaman vauhtitoiston ilman bumpperia tai etupalkkaa, ihan vaan hetsaten ja nopeasti vapauttaen. Meni jo vähän paremmin eli toivoa on, että A:n suoritus ei ole kokonaan rikki...

A:lla suoritettujen Kirpun pelottelun ja palauttelun väliin tehtiin putkijuttuja. Kokeilin samoja kuin eilen, molempiin suuntiin, sekä käskyttäen (koiran ollessa putkessa) että ääneti. Halusi aina ampua ulos putkesta aika kovaa eli käännökset eivät hyviä, mutta tuli putken ulkoreunaa ulos ja valitsi suunnan aina oikein eli lukee kyllä ohjauksen. Kokeiltiin myös se toinen vaihtoehto eli koiran päästäminen edelle putkeen ulkokaarelta ohjaten ja näissäkin kääntyi aina oikein eli sisäänpäin.

Jäähkälenkillä Kirppu otti vielä pienet nopeusharjoitukset, kun heppalaitumelta ampaisi pupu matkaan ja Kipi tietysti perään. Yritin kutsua hyvällä ja pahalla sekä pillillä, mutta turha toivo, sinne painui ja kovaa. Reissu ei onneksi kestänyt minuuttia kauempaa, sitten Kirppu porhalsi takaisin melkein samaa vauhtia kuin oli mennyt. Waltteri oli onneksi fleksissä, eikä kyllä huomannut jänöä muutenkaan. Sehän vasta olisikin ollut mukavaa keräillä kahta toisistaan lisävauhtia saavaa saalistajaa pimeiltä Ojangon pelloilta. Kirppukin kulki loput jäähkästä poikkeuksellisesti hihnassa, vaikka se näyttikin palattuaan unohtaneen koko pupun. Omistaja on koiraansa hitaampi palautumaan, vai pitäisikö sanoa toipumaan :)

Mulle tällaiset hetket ovat tosi rankkoja - järki sanoo, että koira ei mene pitkälle vaan palaa kyllä heti, kun on menettänyt näköyhteyden, mutta siitä huolimatta näen välittömästi sieluni silmin itseni viettämässä pimeitä, kylmiä ja epätoivoisia öitä etsimässä metsien syövereihin kadonnutta pientä koiraani. Olen melkein poikkeuksetta onnistunut välttämään nämä metsästysretket tyylillä silmät selässä koko ajan ja koirat hanskassa aina, jos en näe mutkan taakse. Nyt iltahämärässä oli ilmeisesti kuitenkin liian pimeää nähdä pupua ennen kuin se lähti liikkeelle ja toisaalta tarpeeksi valoisaa, että Kirppu huomasi sen, kun se pinkaisi tielle. Yritämme ottaa opiksi.

Treeniviikonloppu

Viikonloppu oli vapaa kisoista ja näyttelyistä, joten me tietysti treenattiin, kun nyt ollaan treenaamisen makuun päästy. Molempina päivinä hypeltiin Ojangossa pitkähkö lenkki, sitten otettiin Kirpun kanssa omatoimiset treenit hallissa ja hypeltiin päälle vielä toinen lenkki jäähdyttelyksi. Samanlaisin teemoin jatkettiin kuin tähänkin asti eli molempina päivinä ensin A:ta etupalkalla (lauantaina vähän vaisuja suorituksia, sunnuntaina tein pieniä muutoksia ja tuli selvästi paremmin virtaa ja rytmiä) ja sen jälkeen välistäveto- ja takaatyöntösarjoja. Välistävedot vaativat vielä paljon työstämistä, mutta takaatyöntösarjat sujuvat jo aika hyvin, kunhan maltan ohjata, mutta uskallan liikkua.

Waltterikin pääsi lauantaina halliin leikkimään ja tekemään pieniä estesarjoja. Waltterista oli myös tarkoitus yrittää pönökuvaa nyt, kun se on pitkästä aikaa (ja ehkä viimeistä kertaa) nättinä, mutta enpä ole taaskaan suoriutunut. Nassukuvia yritin nappailla omalla pihalla eilen sunnuntaina, mutta ihan skarppina ei herra ollut, kun yksin sitä kuvasin, ja tukkakin näyttää jo vähän pörröytyneen :)

Kävin eilen illansuussa Pähkinärinteessä syömässä ja Nestiä moikkaamassa. Nepu täyttää talvella 14 vuotta ja nyt alkaa olla aika myöntää, että siitä on tullut vanha. Mitään isompaa vaivaa ei onneksi ole ilmaantunut ja mieli tällä vanhallaneidolla on edelleen yhtä terävä kuin ennenkin, mutta kyllä se ikä vaan näkyy jo ihan oikeasti. Toivottavasti Nesti kuitenkin pysyy vielä pitkään omana terveenä ja leikkisänä itsenään, vaikka vauhti jo vähän hidastuukin ja askel köpöytyy.

Neps-Ukkels